Seurakoiran varusteita keskiaikaisittain ~~~ Companion doggy gear the medieval way

Talouteen muutti viime vuoden puolella uusi pieni perheenjäsen, joka alkujärkytyksestä selvittyään näyttää nyt rohkistuneen sen verran, että tulevana kesänä voisi olla mahdollista ottaa pieni kaveri mukaan tapahtumiinkin. Vastaan tuli siis tilanne, että pikkukaverillekin pitäisi edustavat varusteet -joten tutkimustöiksihän se meni. Exploring the medieval hunt on kirjoittanut ansiokkaasti metsästyskoirien varusteista mutta koska oma tirriäinen on pikkuterrierimäisellä ulkonäöltään varsin kaukana keskiaikaisissa kuvalähteissä nähdyistä metsästyskoirista, tutkimus suuntautui tässä seurakoirien varusteisiin.

Last year our household got a new little furry family member! Now that she's quite comfortably settled in, it looks as if she could accompany us to the summer living history events too. That of course means, that she too needs proper gear -so that means some research. Exploring the medieval hunt has written an excellent article concerning the equipment for hunting dogs, but since our little doggy is quite far from the hunting dogs depicted in medieval illustrations (she looks remarkably like a little terrier) I decided to focus on the gear seen on companion dogs.

Mistä tunnistaa seurakoiran? ~~~ How to spot a companion dog?

Esimmäiseksi tietysti piti erotella kuvien seurakoirat metsästyskoirista. Ei ihan yksiselitteinen tehtävä, joten päädyin siihen, että tarkastelin kuvia, joissa koira ei ole esitetty metsästysyhteydessä, painottuen erityisesti naisten kuviin. Koirien kanssa metsästäviä naisiakin esiintyy kuvituksissa, joten pelkkä naisen kanssa esiintyminen ei vielä riittänyt kriteeriksi, ja toisaalta metsästyskoiria ei aina kuvata metsästysyhteydessä, mutta niistä huolehtiminen oli varsin miehistä työtä. Erityisesti hautamuistomerkit olivat varsin havainnollisia kuvalähteitä, näissä pikkukoirat oli pääsääntöisesti kuvattu naisen jalkoihin. Yleisesti ottaen seurakoiria esiintyy kirjojen kuvituksissa monin verroin vähemmän kuin metsästyskoiria, joten aineisto oli vähän rajallinen... Pääsääntöisesti seurakoirat tuntuvat kuitenkin olevan syliin mahtuvan pieniä ja yleensä valkoisia.

Of course the first step in researching the gear of companion dogs is to tell the difference between companion dogs and hunting dogs. Not simple at all, so just to be on the safe side I ended up looking for pictures where dogs are depicted in a non-hunting scene, preferably accompanied with women. Women are seen occasionally hunting with dogs too, so solely the combination of women and dogs was not sufficent, and hunting dogs were not always depicted doing hunting, but taking care of them seems to have been a very manly job. Especially funeral effigies turned out quite useful as sources, small dogs were commonly depicted laying in women's feet. All in all, in book illustrations companion dogs were heavily outnumbered by hunting dogs, so I had to work with a limited material... Generally speaking companion dogs seem to be small, lap-sized, and usually (but not always) white.

Pikkukoira Arnolfinin muotokuvasta. Varsin paljon meidän tirriäisen oloinen! ~~~ Tiny dog from the Arnolfini portrait. Remarkably like our little furry friend! Jan van Eyck, 1434

Christine de Pizan kirjoittaa pikkukoiransa kanssa ~~~ Christine de Pizan writes with her small dog. 1411-1414.

Metsästyskoiranhoitoa 1400-luvun alun tyyliin ~~~ Hunting dog care, early 15th century style. Gaston Phébus, Livre de la chasse.

Viikinkiaikaiset koiran varusteet ~~~ Viking age dog gear

Koska nämä ovat oikein kiinnostavia, täytyy nämä nyt sisällyttää tähän vaikka ei ole yhtään varmaa koskevatko nämä viikinkiaikaiset lähteet seurakoiria millään tavalla (itse asiassa Valsgärden tapauksessa se on jopa melko epätodennäköistä). Viikinkiaikaisia lähteitä koiran pannoista on ylipäätään varsin vähän, mutta joitain koiria on haudattu ylimystöhautoihin pantoineen. Arkeologisista löydöistä on tietysti hankala sanoa koiran käyttötarkoituksesta, koko- ja tyyppiarviota lukuunottamatta. Norjalaisen Osebergin laivan (peitetty kumpuun v. 834) löytöjen mukana oli myös kuusi koiraa ja koiran tarvikkeita, mukaan lukien niittikoristeltuja, soljella kiinnitettäviä pantoja ja ketjumallisia remmejä (Kts. esim. Osebergin haudan varustus/ Norjan kulttuurihistoriallinen museo).  Osebergin laivasta on peräisin myös puinen tuntemattoman esineen osa jossa on kuvattu pannalla varustettuja koiria. Pannat vaikuttavat olevan niittikoristeisia tässäkin tapauksessa. Gokstadin laivan löytöjen mukana oli myös koiran pantoja, niistäkin oli jäljellä vain metalliosia.

Because they are extremely interesting, I'll include these too -although it's unclear whether they have anything to do with companion dogs in the first place (when it comes to the Valsgärde find, it's even somewhat unlikely). Viking age finds of dog collars are few, although in some very wealthy burials dogs have been buried with their collars. Archaeologically it's of course somewhat difficult to tell what the dog had been used for, save the size and type of the dog. In Norwegian Oseberg ship burial (covered in a mound in AD 834) there were six dogs too, and their gear was buried with them. The gear included collars with mounts and buckles, and chain-like leashes (See for example What was in the ship/ Museum of cultural history, Norway). Also from the Oseberg ship there is a wooden part of an unidentified object, where dog heads with collars have been carved. Those collars also seem to have mount decorations. The Gokstad ship burial (covered in a mound in c. AD 900) had dogs with collars onboard too, but only the metal parts survive.

Rekonstruktio Osebergin pannasta ~~~ Reconstruction of the Oseberg collar. Kuva/photo World tree project

Osebergin puuosa ~~~ the mysterious wooden part from Oseberg. Museum of cultural history

 

 

 

Gokstadin laivan koiranpannan metalliosia ~~~ Metal parts of Gokstad dog collar. Kuva/photo Fotoportalen Unimus

 

 Gustavianum-museossa Uppsalassa esillä oleva ruotsalainen Valsgärden panta 900-luvulta ei juurikaan perusperiaatteiltaan eroa esim. Turun museokeskuksen kokoelmissa olevasta huomattavasti myöhemmästä susipannasta -Valsgärden pannassa on erilliset niitit siinä missä Turun museokeskuksen panta on kokonaan tukevasta metallilangasta. Toimintaperiaate on kuitenkin sama, estää piikeillä sutta puremasta koiraa kaulaan. Tämän kaltaisia pantoja on perinteisesti käytetty metsästys- sekä vahtikoirilla¹. Exploring the medieval hunt on kirjoittanut näistäkin varusteista varsin kattavasti, mainioiden kuvien kera.

Exhibited in Museum Gustavianum in Uppsala, Sweden, the Valsgärde collar (10th century) can be classified as a wolf collar. In its basic functions it's not really any different from the much later wolf collar from the Turku museum centre collections -Valsgärde collar has separate spiked mounts where the Turku museum centre collar is all made of metal . But the function is the same, to prevent a wolf from biting the dog's neck. Collars like these have traditionally been used on guard- and hunting dogs¹. Exploring the medieval hunt has written a post on these Valsgärde dog-related items quite extensively, with very good photos.

Valsgärden piikkipanta. Nahka uutta. ~~~ Spiked collar from Valsgärde. Leather parts are new.

Valsgärden ketjuremmi, 800-luvulta ~~~ Chain leash from Valsgärde, 9th century

Pannan väri ~~~ Colour of the collar

Keskiajalla koiran varusteissa tuntuu olevan selvä trendi -koiran panta on oltava punainen! Punainen on siis ehdottomasti eniten kirjoihin kuvattu pannan väri todella reilulla enemmistöllä, muiden kuvattujen värien joukossa on mm. musta, sininen, valkoinen, keltainen, vihreä ja ruskea. Punaisen pannan trendi koskee myös (tai erityisesti?) metsästyskoiria. Poikkeuksen punaisen pannan enemmistöstä tuntuvat tekevän jäljestyskoiran oloiset koirat, joilla hyvin usein, käytännössä aina, näkyyy ruskeita (värjäämättömiä?) pantoja -nämä poikkeavat myös malliltaan muista pannoista. Seurakoiriinkaan tämä punaisen pannan trendi ei ihan täydellisesti päde, seurakoirilla näkyy huomattavan yleisesti keltaisia pantoja. Mahdollisesti keltainen väri voisi viitata myös metalliin?

In the medieval period there seems to be a clear trend when it comes to dog collars -the collar must be red! Red collars outnumber any other collar colours by clear numbers in illustrations, other colours depicted are black, blue, white, yellow, green and brown. The trend of red collars is especially prominent among hunting dogs. An exeption to this trend of red collars seems to be sniffer hounds (in my intepretation), who usually have brown (undyed?) collars -also the shape of the collar is different. Companion dogs are also somewhat of an exeption, they carry remarkably often yellow collars. Yellow colour could perhaps also refer to metal?

Le potage Heures de Charles d'Angoulême Paris, BnF, Département des manuscrits, Latin 1173 fol. 1 (1480-96)

Livre de la chasse, Paris, Bibliothèque Mazarine, MS. 3717, fol. 037, before 1476

Koristeet ~~~ Decorations

Koiran pannassa esiintyy kuvissa kohtuullisen usein metallisia niittejä tai muita metallikoristeita. Kuvalähteistä ei materiaali oikein ilmene mutta hieman keskiaikaisia ja  joitain jonkin verran myöhempiä säilyneitä esimerkkejä pannan koristeista löytyy, ja niiden lisäksi kirjallinen mainta -niiden perusteella jotain voinee sanoa. Pronssikoristeet, jollaisia näkyy 1500-luvun lopun hollantilaisessa pannassa, sopisivat väreiltään kuvien keltaisiin koristeisiin. Samaten jonkinlaista kuparisekoitetta (pronssi oli melko häilyvä käsite aikoinaan) on 1100-luvun irlantilainen pannan koriste, aikoinaan se lienee kiinnitetty toisen materiaaliseen pantaan. Kirjalliset lähteet kertovat vielä  kalliimmista materiaaleista -kuningattaren inventaarioluettelo vuodelta 1400 nimittäin mainitsee hopeakoristeisia vinttikoiran pantoja.²

Dog collars seem to be quite often decorated with metal mounts or other metal decorations. Pictorial sources do not tell that much about materials, but based on a few later extant examples and written sources something can perhaps be said. Bronze mounts that survive in the late 16th century collar from the Netherlands would match the yellow colour of the paintings. Also a 12th century collar decoration made of some kind of copper alloy has been found from Ireland, originally it has been sewn or riveted to a collar made of some other material. Literary sources hint to more expensive materials -a queen's wardrobe inventory from 1400 mentions greyhound collars with silver decorations.²

 

Pronssikoristeinen panta 1500-luvun lopulta Hollannista. Kuva/photo Medieval chic in metal: decorative mounts on belts and purses from the Low countries, 1300-1600

1100-luvun pannan koriste Waterfordista, Irlannista ~~~12th century collar decoration from Waterford, Ireland. Photo Ask about Ireland

Horae ad usum Parisiensem. 1475-1500 Latin 1173 Folio 87v

Seurakoirilla näkyy olevan kuvattuna pannassa kulkusiakin! Kulkusien mainitaan oleen jopa erityisen seurakoiran tunnus ja tämä on havaittavissa kuvalähteistäkin, kulkuspannat esiintyvät ainoastaan seurakoirilla vaikka kuvalähteissä suuri osa seurakoiriksi tulkitsemistani koirista olikin tyystin ilman pantaa. Kulkuspantaisia koiria esiintyy erityisen usein hautamuistomerkeissä, esimerkiksi Ranskan kuninkaallisilla hautamuistomerkeillä Saint-Denis'in basilikassa niitä on kuvattuna hyvin monen ylhäisen jalkopäähän.

Mahdollista on, että kulkuspanta-trendi olisi saanut alkunsa keskiajalla suositusta Tristanin ja Isolden tarinasta, jossa Tristan antaa Isoldelle Avalonin saarelta kotoisin olevan itsessäänkin hieman yliluonnollisen pikkukoiran, Helu-Lelun (engl. Petitcreiu), jonka pannassa kilisevällä kulkusella on surua poistava taikavoima. Isolde tosin ei tarinassa arvosta tätä voimaa vaan irroittaa kulkusen ja viskaa sen mereen.³ Tristanin ja Isolden tarinan ensimmäiset versiot ovat peräisin jo 1100-luvulta, mutta tarinan yksityiskohdat vaihtelevat jonkin verran. Pikkukoira esiintyy kuitenkin jo 1200-luvun saksalaisessa versioissa.⁴


Companion dogs occasionally have even bells on their collars! Bells are even mentioned as a sign of a companion dog, and this feature is also present in illustrations. Bell collars are only depicted on companion dogs, although most dogs I intepreted as companion dogs do not carry collars at all. Dogs with bell collars appear especially often in royal effigies, for example in French royalty buried in the Saint-Denis basilica often have bell-collared dogs depicted on their effigies.

It is possible that the trend of bell collars was a nod towards the popular story of Tristan and Iseult, where Tristan sends Iseult a magical little dog, Petitcreiu, who was originally from the island of Avalon. Petitcreiu has a collar with a bell, the sound of the bell has a power of erasing sorrow. Iseult does not appreciate the effects of the bell, though, instead she removes the bell and tosses it to the sea.³ The first written versions of the legend of Tristan and Iseult are from the 12th century, but the details vary some in different versions. Petitcreiu and the magical bell appear at least in the 13th century German version.⁴

Canterburyn arkkipiispan William Courtenayn (k. 1396) hautamuistomerkki ~~~ Effigy of William Courtenay, archbishop of Canterbury (d. 1396) Photo David Hamster.

Apina ja kulkuspantainen koira. ~~~ Monkey and a dog with bell collar. Traictés de Pierre Salemon a Charles VI roy de France 1412-1415

Kulkuspantainen pentu peuhaa sängyn päällä. Italia, 1300-luku. ~~~ Puppy with bell collar playing on a bed. Italy, 14th century. Cocharelli treatise on the vices, Cleveland museum of art

Kulkuspantainen pörrökoira teoksessa Kristuksen ympärileikkaus, Marco Marziale, n. 1500 ~~~ Fluffy dog with a bell collar. In painting The Circumcision, Marco Marziale, c. 1500

Talutushihna ~~~ Leash

Talutusremmi näyttää olevan (jo viikinkiaikaisen mallin mukaan) usein ketjua sikäli mikäli sitä on kuvattuna. Kuvalähteissä esiintyy myös kuvia köydestä talutushihnana sekä joskus hihnoja joiden materiaali ei ole kovin selkeä, ilman erityistä pintarakennetta -mahdollista on, että ne olisivat nahkaa? Seurakoirilla ei kuvituksissa talutushihnaa näy juuri koskaan, joten voisi olettaa, että seurakoira on varsin usein juossut vapaana. Tosin seurakoira-kuvaukset muutenkin ovat enimmäkseen sisätiloista.

Dog leashes seem to be (in viking age style) quite often made of metal chain, if leashes are depicted. Also illustrations show ropes as leashes, and some leashes that are more obscure in detail, no visible surface structure -leather, maybe? Companion dogs hardly ever have leashes, so it looks as if they were running around freely. Most illustrations of companion dogs show the dogs inside the house, though.

Köysihihna ns. yksisarvis-seinävaatteesta (Metropolitan museum), Alankomaat, 1495-1505 ~~ Rope leash from the so called unicorn tapestry, Netherlands, 1495-1505

Yhteenveto ja suunnitelmia ~~~ Conclusion and plans for the future

Näyttäisi siltä, että seurakoirien tyypillinen varustus keskiajalla - sikäli kun varustusta ylipäätään on- eroaa jonkin verran metsästyskoirien varustuksesta, seurakoirilla esiintyy pantatyyppejä joita metsästyskoirilla ei esiinny. Seurakoirat ovat olleet varsin yläluokkainen ilmiö joten epäilemättä yläluokkaisuus näkyisi materiaalivalinnoissakin, mutta kuvituksista ja kuvauksista ei täysin varmaksi voi sanoa seurakoirien varusteiden materiaaleja. Kuvalähteitä vertailemalla käyttökelpoiset ratkaisut alkavat kuitenkin hahmottua, niitä soveltamalla pikkutirriäiselle saattaa ennen kesää tekeytyäkin oma uusi ja äärettömän hieno panta ja muuta varustetta. Kelpaa niitä sitten pikkukoiran esitellä! Postaan siitä sitten erikseen kun on jotain mitä näyttää :)

It looks as if the typical gear for companion dogs -if gear is present at all- differs somewhat from the typical hunting dog gear. Companion dogs have collar types that are absent among hunting dogs. Companion dogs have been an upper-class phenomenon, so no noubt this upper-classiness would show up in the choice of materials too, but based on pictorial sources nothing certain can be said concerning the materials of companion dog gear. By comparing different pictorial sources I'm starting to have a clear idea on what choices should I make when making a collar and other stuff for my little furry friend, so I think I'm going to have something finished to show by summer. I'll post more about them when I do :)

Lähteet~~~References

¹ Kansallismuseo, kuukauden esine maaliskuu 2004, susipanta 
² History of England under Henry the fourth, James Hamilton Wylie, 1884-1898 p. 194
³ Koirien maailmanhistoria, Petri Pietiläinen 2016, p.136
⁴ The dog book: dogs of historical distinction, Kathleen Walker-Meikle 2014, p. 31

Nokkoskuitua testissä ~~~ Experiments with nettle fiber

Nokkosen käyttö tekstiilikuituna esihistoriallisella ja historiallisellakin ajalla on ollut mainintana tullut vastaan siellä sun täällä. Syksyllä törmäsin Facebook-ryhmään Nettles for textiles, ja siitähän se ajatus sitten lähti -ryhmän kokemusten perusteella ilmeisesti nokkoskuidun työstäminen olisi mahdollista ihan kotioloissakin, joten pitihän sitä testata!

The mentions of the use of nettle as textile fiber during the prehistorical times and even historical times has popped up quite a few times here and there. Last autumn I stumbled across a Facebook- group Nettles for Textiles. And the group was full of ideas! All of a sudden it looked like making nettle fiber even at home is totally doable, so obviously I had to put it to a test!

Kuva/photo Wikimedia Commons

Nokkosen kuitukäytön historiaa lyhyesti ~~~ Brief history of nettle fiber

Oli yllättävän hankala kaivaa tätä tietoa nokkosen historiasta, tieto oli varsin hajallaan ja sekalaista. Yritän päivittää tätä osuutta jossain vaiheessa!

It was surprisingly difficult to find information on the use of nettle textiles throughout history, the information was scarce and all over the place, so to say. I'll try to update this at some point!

Pronssikautisesta pronssisesta hautauurnasta Tanskasta on löydetty nokkoskangasta, joka on valmistettu Itävallasta saakka. Nokkoskankaalla voisi siis päätellä olleen pronssikaudella statusta!¹ Suomessa rautakaudelta tunnetaan kaksi löytöä joita epäillään nokkoseksi, lautanauhan kude Kaukolan Kulhamäestä sekä pronssispiraalin sisällä säilynyt ompelulanka Mikkelin Tuukkalasta. Nämä tosin ovat ilmeisesti jossain määrin epävarmoja tapauksia, varsin vanhoja löytöjäkin.²

 In a bronze age Danish cremation burial urn a fragment of nettle cloth was found. When examined more closely, it turned out that the cloth was made in Austria. One could suspect that nettle cloth had some status during the Bronze age!¹ In iron age Finland two finds of nettle thread are known, another one being the weft thread for tablet woven band from Kaukola Kulhamäki, another one a sewing thread preserved inside a bronze spiral decoration from Mikkeli Tuukkala. Apparently these two are slightly uncertain as they have been excavated quite some time ago.²

Nokkoskuidun käytön sanotaan olleen tyypillisempää Skandinaviassa kuin keski-Euroopassa. Anglo-saksiseen aikaan Englannista tunnetaan vain kaksi nokkoskankaan kappaletta, joista toinen viikinkiyhteyksistään tunnetusta Yorkista.³ Viikinkiaikaisilta kuitukasvien liotuspaikoilta Tanskasta on löydetty yhtä lailla pellavan ja hampun kuin nokkosekin jäänteitä.⁴ Vanhin kirjallinen merkintä nokkoskuidusta kankaan materiaalina on vuodelta 1280 saksalaiselta munkilta, Albertus Magnukselta.⁵ Keskiaikaisessa Turussa nokkoslankaa käytettiin ainakin ompelulankana nahkaesineissä.⁶ Termimielessä yhteys nokkosen ja pellavan välillä (sanalla liina, toim. huom. samaa termiä on käytetty vieläpä kuituhampustakin) löytyy paitsi suomen kielestä, myös latviasta.⁷

The use of nettle fiber has been more common in Scandinavia than in central Europe. From the Anglo-Saxon times in Britain there are only two finds of nettle cloth, another one of which is from York, famous for its viking contacts.³ From Danish viking age fiber plant retting places remains of nettle as well as linen and flax have been found.⁴ The first literary mention of nettle cloth is form 1280, by a German monk Albertus Magnus.⁵ In medieval Turku finds of nettle threads have been made, it was used as sewing thread for leather shoes.⁶ Language-wise, the same word has been used for linen and nettle (and, I may note, also for fiber hemp) both in Finnish and Latvian languages.⁷

Historiallisena aikana nokkoskuitu on ollut suosiossa etenkin aikoina, jolloin puuvillan saatavuus on ollut huono -kaikki kuitukasvit on haluttu hyödyntää, vaikka nokkosen kuiduntuottavuus onkin vähäisempi kuin pellavalla tai hampulla.⁸ Saksassa kirjallisia lähteitä nokkoskankaasta on 1700-luvun puolivälistä, mutta kirjallisien lähteiden kanssa on ongelma -nokkoskankaan nimellä kulkenut kangas ei välttämättä ollut kuin kuvainnollisesti nokkosta. 1800-luvun Norjassa nokkosesta on kerrottu tehdyn sekä kotitaloutekstiileitä että vaatetuskangasta. Niin ikään 1800-luvun kirjallisena lähteenä nokkospaidat mainitaan tanskalaisen H.C. Andersenin sadussa Villijoutsenet, ranskalaisen Viktor Hugon Kurjat mainitsee myös nokkoskuidun.⁹

In later periods nettle fiber has been favoured when cotton has been hard to come by -all fiber plants had been sought after, although nettle yields less fiber than linen or flax.⁸ Literary sources mention nettle cloth from the mid-18th century Germany, but there is a problem with written sources -in some cases cloth that has the name of nettle cloth, doesn't knowingly contain any actual nettle fiber. In 19th century Norway nettle was said to be used for making both household textiles and fabrics for clothing. Also in the 19th century, nettle shirts are mentioned in a fairytale Wild Swans by Danish H.C. Andersen, French Viktor Hugo's Les Miserables also mentions nettle processing. ⁹

Oma testi- nokkosen liottaminen kuitujen irrottamiseksi ~~~ My experiment- retting nettle stems to detach fibers

Testierässä oli kahta eri aikaan erättyä nokkosta, toinen oli kerätty elokuussa ja kuivattu sitten, toinen erä kerättiin lokakuussa. Tämä lokakuinen nokkonen liotettiin tuoreeltaan, testissä oli siis myös kuivatun vs. tuoreen nokkosen käyttäytyminen ja käyttäytymisen mahdolliset erot. Liotusastiana käytin pisimpiä astioita mitä kotona oli, parveke-kukkalaatikoita. Kuten kuvasta näkyy, eivät ihan riittäneet nokkosvarsien pituudelle ja kuivatut, kun eivät halunneet oikein taipua, piti katkaista (jälkeenpäin havaintona että siinä meni kuitua hukkaan, latvoja yksinään oli kovin vaikea käsitellä).  Kuivatut nokkoset laitettiin siis toiseen laatikkoon, tuoreet toiseen. Vetenä toimi aivan tavallinen kraanavesi.

My test batch of nettles consisted of half fresh, half dried nettles. The fresh part was harvested in October, the dried ones were collected in August and then dried. So the October nettles were retted fresh, and one part of this experiment was to see if there were some visible differences in how fresh vs. dried nettles behave in retting. For retting I used the longest waterproof containers I had at home, balcony flower pots. And as is obvious, the dried nettles were not that keen on bending, so I had to cut them and ret them in two parts (eventually it wasn't that good idea, as thin nettle tops were really nasty to process -ie. wasted fiber). The dried nettles were put to one flowerpot, fresh nettles to another. Normal tap water was used for retting.
 

Liotusprosessin kulku meni seuraavasti:

How the retting process went for me:

1. pv: Veden vaihto, ei näkyvää toimintaa vielä.

Day 1: Changed the water, nothing special going on yet.

2. pv: Kuivatut nokkoset alkoivat muodostaa vaahtoa. Vaihdettiin kummatkin vedet.

Day 2: Dried nettles started to form foam. Changed the water for both pots.

3. pv: Tuoreetkin alkoivat vaahdota, kun taas kuivatut eivät enää yhtään niin paljoa. Vedenvaihto tuoreille, kuivattujen vesi varsin sameaa. Iltaa myöden tuoreetkin samentumaan päin.

Day 3: Fresh nettles were beginning to foam, where as the dried ones did not make foam so much anymore. Changed the water for fresh nettles, dried nettles' water seemed quite murky. In the evening also the fresh nettles' water was getting murky. 

 4. pv: Hyvin tuntuivat pärjäävän. Ei vedenvaihtoa. Tuoreet olivat niin innokkaita pyrkimään pinnalle, että niille piti asettaa painot että olisivat pysyneet veden alla.

Day 4: Nettles were doing just fine, no water changes. The fresh nettles were keen on floating, I inserted weights (smaller flowerpots) so that they would stay underwater.

5. pv: Pintakerros, ts. kuidut irtosivat selvästi kummastakin, tulkitsin että alkaa olla valmistumaan päin. Kaadoin vedet pois ja pistin nokkoset kuivumaan. Vesi olisi tosin saattanut olla hyvä myös kukkien kasteluun lannoittavien ominaisuuksiensa vuoksi -näin seuraavaa kertaa ajatellen...

Day 5: Surface layer, ie. fibers were happily detaching from the stem, I interpreted that as a sign that the nettles are now ready. I poured away the water and laid the nettles to dry. As an afterthought, the retting water would've been nutritious  for plants too -I'll keep that in mind for the next time!

Vasemmalta: Karstattuja lyhyitä kuituja, pellavavälineillä käsiteltyjä nokkoskuituja ja varresta irroitetuja pitkiä kuituja. ~~~From left: carded shorter fibers, nettle processed with tools for linen, curly long fibers straight from the stem.

Kuitujen käsittely ~~~ Processing the fibers

Kuidun irtoamisen kannalta ei tuntunut olevan merkitystä sillä oliko nokkonen ensin kuivatettu, sitten liotettu vai liotettu tuoreeltaan. Kuitu irtosi kivasti ja parhaimmillaan lähes koko varren pituisina suiruina kun varren halkaisi tyvipäästä ja kovaa sisustaa alkoi pala kerrallaan murtaa pois -kun sen teki riittävän rauhallisesti, se ei vahingoittanut pitkiä kuituja. Osin silti käteen jäi lyhyempien kuitujen kasa, nämä sai ihan käyttökelpoisiksi karstaamalla normaaleilla käsikarstoilla.

When it comes to how easy was it to detach the fibers from the stem, there was no real difference between dried and fresh nettles. Detaching the fibers was all in all quite easy, at its best I managed to get fibers as long as the stem itself. First I split the stem open and started chipping the hard core away, bit by bit -when done carefully enough, it did not harm the fibers. Every now and then, though, I was left with some shorter fibers, which were perfectly good fibers too -by carding them they too were good for spinning.

Kun mahdollisuus oli, piti testatata nokkosta pellavankäsittelyvälineilläkin, mutta se ei ollut mitenkään eeppinen menestys -kohtuullisen kokoisesta varsinipusta jäi käteen nöttösellinen varsin lyhyitä mutta kieltämättä kyllä suoria ja sileitä kuituja.

Since I had the chance, I had to test nettle processing using linen processing tools! But that was a long way from being an epic success, from which was a quite handsome bundle of nettle stems I was left with a handful of short, but clean and straight fibers.

Pitkien kuitujen niput tuppasivat kihartumaan kovin tuoreeltaan varresta irroitettuna, mutta kun ne asetteli nippuun ja hieroi käsien välissä yhteen koko nipun pituudelta, kiharuus väheni huomattavasti. Kun nippua veteli jonkin kerran veitsen terän tylpän reunan yli, suurin osa jäljelle jääneestä kuorestakin irtosi.

The long fibers tended to curl quite heavily when freshly detached from the stem, but when the curly fibers were arranged to a bundle and rubbed lightly together between hands, the curliness almost disappeared. And once the bundle was drawn over the blunt edge of a knife a few times, most of the remaining bark was gone too and what I was left with was a very neat bundle of quite straight fibers.

Kehrääminen ~~~ Spinning

Lähdin kehräämään karstattuja, lyhyitä kuituja värttinällä (ei tohtinut aloittaa näteillä, pitkillä kuiduilla!), ja se osoittautuikin vähän odotettua hankalammaksi. Tämä olisi ilmeisesti pitänyt tehdä märin käsin, sillä nyt kuivin käsin tehtynä kehrääminen vaati lähes mikroskooppisen lyhyitä vetoja että se onnistui. No, tulihan siitä lankaa kyllä mutta kehrääminen tuntui paljon työläämmältä kuin vastaavan villamäärän kehrääminen. Mutta eipä ensimmäisestä yrityksestä kovin ihmeellisiä johtopäätöksiä voi tehdä...

I started spinning-experiments with shorter, carded fibers (I was afraid to start with the pretty, long ones!) and a drop spindle -and it turned out to be a bit trickier than I expected. I assume the spinning would've been best done with wet hands, because with dry hands I needed almost microscopic-short draw lengths to get some kind of thread. I indeed managed to spin some yarn, but the spinning process was a lot of more work than spinning the same amount of wool. But one cannot draw big conclusions based on a first try...

Lähteet nokkoshistorialle ~~~ References for nettle history:

¹ Bergfjord, Mannerig, Frei, Gleba, Scharff, Skals, Heinemeier, Nosch & Holst 2012
² Suomela 2015
³ Owen-Crocker, Coatsworth & Hayward 2012
⁴ Suomela 2015
⁵ Suomela 2015
⁶ Kirjavainen 2007
⁷ Kriiska, Lavento & Peets 2005
⁸ Suomela 2015
⁹ Platonova 2018


Bergfjord, Mannerig, Frei, Gleba, Scharff, Skals, Heinemeier, Nosch & Holst: Nettle as a distinct bronze age textile plant, 2012

Kirjavainen, Heini:  Local cloth production on medieval Turku, Finland 2007

Kriiska, Lavento & Peets: New AMS dates of the Neolithic and Bronze age ceramics in Estonia, Estonian journal of archaeology 2005

Owen-Crocker, Gale, Coatsworth, Elizabeth & Hayward, Maria: Encyclopedia of medieval dress and textiles of the British isles. 2012

Platonova, Riikka: Nokkonen kehruukasvina, 2018

Suomela, Jenni: Nokkoskuidun tunnistusmenetelmät. Helsingin yliopisto, 2015 

Kesäreissu 2018: Trelleborg ~~~ Summer trip 2018: Trelleborg

Viimeinen osuus kesäreissusta! Odensesta otettiin suunta kohti Falsterin saarta, ja siinä matkalla todettiin että vielä ehditään ottamaan välipiipahdus Trelleborgiin kun kerran ajetaan ohi tai ainakin sielläpäin.

The last part of our summer trip! From Odense we headed off towards the island of Falster, and while driving, we noticed that we still have perfectly good time to drop by in Trelleborg since we're about to drive by anyway -or at least we're in approximate direction.
 

Viikinkiaikaisia kehälinnoituksia tunnetaan tällä hetkellä kaikkineen seitsemän Tanskassa ja eteläisimmässä Ruotsissa. Tanskan Trelleborg on näistä kaikkein kuuluisin, suurin ja parhaiten säilynyt. Trelleborg rakennettiin vuonna 980 ja se, kuten muutkin kehälinnoitukset, oli käytössä varsin lyhyen ajan, joidenkin arvioiden mukaan jopa vain 15 vuotta. Rakentamisen arvellaankin liittyneen poliittiseen tilanteeseen ja kuningas Harald Sinihampaan pyrkimykseen vahvistaa valtaansa paikallisten johtajien kustannuksella. No, huonostihan siinä kävi mutta Trelleborg ei varsinaisesti unohtunut missään vaiheessa, vaan se on piirrettynä paikallisiin 1600-luvun karttoihinkin -joskin rakennelman tarkoitus ja merkitys oli vähän hämärän peitossa. Alue tutkittiin perusteellisesti 1930-40-luvuilla.

Altogether seven viking age ring forts are known from Denmark and southern Sweden. Trelleborg in Denmark is the most famous of them all, largest and best preserved. Trelleborg was built in 980 and it, as well as the other ringforts, was in use for a very short period of time -according to some estimates perhaps as little as 15 years. The building of ringforts was suspected to be a part of king Harald Bluetooth's politics, his effort to strengthen his power over local chieftains. Well, that didn't eventually end well, but Trelleborg wasn't lost or forgotten, it shows up even in 17th century maps although its purpose and meaning were somewhat lost. The area was thoroughly excavated in 1930s - 40s.

Paitsi kehälinnoitus, Trelleborgissa on myös pieni museo kahviloineen ja joitakin viikinkiaikaisin periaattein rakennettuja rakennuksia. Nyt piipahduksemme aikana varsinainen museo oli kiinni, mutta kehälinnoituksen alueelle pääsi vapaasti ja viikinkitalojen ennallistuksien aluekin oli avoinna vaikka talot olivatkin suljettuina. Toki olisi ollut kiva museotakin päästä katsomaan, mutta kiva näinkin!

In addition to the ring fort, Trelleborg also has a small museum and a café, and some houses built using viking age techniques. When we dropped by the museum was closed, but the ringfort area was free to enter as were the area of the reconstructed houses -the buildings themselves were closed, but nice enough as it was!

Puutarhassa viikinkiaikana tunnettuja ja käytettyjä kasveja. ~~~ In the garden they had plants that were used during the viking age. Kuva/Photo M. Pulla

Ensimmäinen alueelle rakennettu viikinkitalo, rakennettu vuonna 1942 mallintamaan taloja linnoituksen sisällä. Ei aivan nykytietämyksen mukainen, mutta komea! ~~~ The first viking house built in the area, built n 1942 to show the scale of the houses that originally were inside the ringfort. Not 100% matching modern knowledge, but very handsome indeed!

Talojen sijoittuminen vallien sisälle ja sen lähesyyteen. ~~~ How houses were situated inside the walls and in their immediate surroundings.

Sisäänkäynnin paikka ~~~ Entrance to the ringfort

Ruohikko oli vähän pitkänlainen, rakennusten rajat eivät oikein erottuneet. ~~~ The grass was tall-ish, the building outlines were not that clear.

Rakennusten rajat oli merkitty maahan matalilla tolpilla. ~~~ The building outlines were marked.

Vallilta toiselle - kuuden hehtaarin kehän halkaisija on 136 metriä. ~~~ From one wall to another -6 hectares and 136 meters in diameter.

Polku museolta viikinkirakennuksille.  ~~~ Path from the museum to the reconstructed houses. Kuva/photo M. Pulla

Kovin paljon telttaa muistuttava A-rungon rakennus olkikatolla. ~~~ Tent-like A-frame building with thatched roof.

Viherkatto pörheänä, rakennus osin maan sisässä -aikanaan varsin yleinen ratkaisu. ~~~ House with a green roof and mostly underground dwelling area -pit houses were quite common back in the day.

Trelleborgin omat sivut ~~~~ Trelleborg homepage

Trelleborg kartalla ~~~ Trelleborg on map

Ristimäkiseminaari 2018 ~~~ The Ristimäki seminar 2018

Koruista kuituihin, hautapaasista hiuslaitteisiin -niminen seminaari Ravattulan Ristimäen varhaiskeskiaikaista kirkonpaikkaa ja sen hautauksia käsitellen järjestettiin lauantaina 24.11.2018. Ja tuttuun tapaan tupa oli taas aivan täynnä, lisäpenkkejäkin jouduttiin hakemaan käytävältä ja tuoleja sijoittelemaan vähän mielikuvituksellisestikin, mutta lopulta kai kaikki mahtuivat salin puolelle. Ei mikään ihme että kiinnosti, kattaus oli varsin monipuolinen!

From jewellery to fibers, from gravestones to hairdos was (roughly translated) the name of a seminar arranged in Saturday November 24th 2018. The whole seminar was about the Ravattula Ristimäki early medieval church site (first known church site in Finland, turn on 12th-13th century) and its burials. And as usual, the hall was totally full again, the ones doing the arrangements had to pick up some extra chairs and place them in a rather creative way in order to fit all the ones interested in the hall. But eventually I think all the interested ones were squeezed in! And no wonder the seminar was such a success, there was a wide array of subjects when it comes to the talks!

Toinen alkuperäisistä heloista esillä vitriinissä, niitinpaikka punasella merkittynä ~~~ Another one of the original belt fittings, rivet marked with red

Ravattulan varhaiskeskiaikaisesta kirkosta löytyneet vyönhelat ja niiden arkeologinen konteksti (arkeologi Juha Ruohonen)

Seminaari aloitettiin siis vyönheloilla. Pronssisia/ kuparisekoitteisia heloja oli Ristimäeltä löytynyt kaksi lähes identtistä, ja ne oltiin löydetty kirkkorakennuksen välittömästä läheisyydestä 2011 ja 2012. Helat olivat varsin pieniä, n. 30 mm korkeita kummatkin, molemmat varustettu yhdellä niitillä mutta niitattu eri paikoista. Ilmeisesti hautauksen hajoamisen yhteydessä toinen hela oli päätynyt kirkkorakennuksen seinän sisäpuolelle kirkkosalin alle, toinen juuri seinän ulkopuolelle. Toisen yhteydestä oli säilynyt pala nahkaakin. Nahasta otetun radiohiiliajoituksen perusteella ne ajoittuvat 1000-1100-luvulle. Nämä helat olivat Ruohosen mukaan ainutlaatuisia ilman vastineita muualta! Muita myöhäisrautakautisia vyönheloja kyllä tunnetaan Varsinais-Suomen alueelta, ovatpa löytöinä kohtuullisen yleisiäkin mutta nämä siis olivat Ristimäen toistaiseksi ainoat.

Belt fittings from the early medieval church and their archaeological context (archaeologist Juha Ruohonen)

So the seminar was started with belt fittings. Two almost identical bronze/ copper alloy belt fittings have been found in Ristimäki, quite close to one another in 2011 and 2012. The fittings are quite small, 30 mm in height, both riveted with one rivet but the rivets were placed differently. They are apparently from the same burial but as the burial had later been disturbed, they had ended up in different places -the other one was found inside the church, where as the other one was right next to the church wall but outside it. Attached to one belt fitting there was a piece of leather. It was quite enough for radiocarbon dating which placed the fittings to 11th-12th centuries. The shape of these belt fittings is unique, no others like them are apparently known according to Ruohonen. Belt fittings in general are relatively common late iron age finds in Finland Proper area, but as mentioned, these are the only ones from Ristimäki so far.

Ravattula-riipus pronssisena ~~~ The Ravattula pendant in bronze

Ravattula-riipuksen julkistaminen. Lähtökohdat, työvaiheet ja lopullinen koru (Johanna Iso-Järvenpää, Korupaja Vaskikäärme)

Olipa edellämainittu hela toiminut esikuvana Ravattula-korullekin! Korupaja Vaskikäärme oli tehnyt helan mallin mukaan kaulakorun joka julkistettiin siis ensimmäistä kertaa tässä tilaisuudessa. Kaulakoruna sitä on saatavilla nyt pronssisena sekä hopeisena. Elävöittäjää lämmitti tietysti kovin se, että harkinnan alla oli myös vyönhela-version tekeminen, nimi meni kiinnostuneiden listalle heti kun lista vain seinälle ilmestyi. Että nyt sitten vaan odotellaan! Ja kyllä, onhan se kaulakoruversiokin hommattava, nyt vaan ei ollut riittävästi rahaa mukana että sen olisi saanut suoraan mukaan. Kiinnostuneille jotka nyt eivät paikalle päässeet, korusta voinee tiedustella Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:ltä, jolle korujen tuottokin menee, muinaistutkimuksen tukemiseksi.

The Ravattula pendant -starting point, phases of work and the finished pendant (Johanna Iso-Järvenpää, jewellery workshop Vaskikäärme)

The belt fitting discussed in the previous chapter was the model for the brand new Ravattula pendant! Vaskikäärme had created a pendant according to the original find, and it was first shown in public in this seminar. As a pendant, it is now available in bronze and silver. And in a living history nut's point of view, it was super nice that they are considering of making actual belt fitting versions of this one too, I just absolutely had to add my name to the list of the folks interested in those. So, it's basically just waiting from now on! And I'm pretty sure I have to get one of those pendant-versions too, now I just did not have enough cash with me. For others interested in the pendant (or belt fittings, for that matter), I'm quite sure Suomen muinaistutkimuksen tuki ry will have answers, the money from the pendants will go to support archaeological research in Ristimäki and elsewhere.

Yksi Ristimäen hautakivistä ~~~ One of the Ristimäki gravestones

"Tässä lepää..."  – Ristimäen hautamerkit osana varhaiskeskiaikaista hautakivitraditiota (HuK Siiri Tuomenoja)

Ristimäen hautakivistä on tekeillä gradutyö ja tässä saatiinkin aiheesta asiantuntijan toimesta varsin kattava esitys -ja olikin mielenkiintoinen, paljon uutta asiaa. Tähän mennessä vanhimpana suomalaisena hautakivenä on pidetty Laitilan Untamalan "Kalevanpojan viikatteentikkua", joka ajoittuu 1100-1200-luvulle, ja joka merkitsi esineetöntä (ts. mahdollisesti kristillistä?) hautausta. Viikatteentikussa ei ole tekstiä tai kuvia, mutta kaiverrettuja kiviä tunnetaan 1200-luvulta. Maarian kirkossa sijaitsee ns. Ingigerdiksen kivi tekstillä ja vuosiluvullakin varustettuna (kts. esim. Kalmistopiirin artikkeli), Raision kirkossa on kaiverrettuja ristikuvioisia kiviä ilman tekstiä ilmeisesti vuosisadan alkupuolelta. Nämä kummatkin kivet ovat Gotlannista kotoisin. Mutta miten näitä vanhempien hautausten laita? Ristimäen kirkkomaa on varsin pieni ja siitä huolimatta hautaukset leikkaavat toisiaan varsin harvoin, tästä voi päätellä että haudat olivat olleet merkittyjä. Hautoja tutkittaessa Ristimäeltä löytyikin monenlaista merkintätapaa, kivirakennetta haudan pää-päädyssä, jalkopäässä tai keskellä, yksi kivi (yläosastaan kolmiomaiset ovat selvästi olleet suosiossa mutta näitä kiviä ei ole muokattu) tai kivipeite haudan päällä. Nämä kivet ovat näkyneet maanpinnan päälle vain vähän. Mahdollisen puisen ristin tai muun puurakenteen tukikiveykseksi tulkittua kivirakennetta löytyi myös. Näiden yhteydestä tunnetaan myös rautanauloja. Mielenkiinnolla odotetaan opinnäytteen valmistumista, aihe oli suorastaan yllättävän mielenkiintoinen!

"Here lies..." -Ristimäki gravestones as a part of early medieval gravestones tradition (BA Siiri Tuomenoja)

There is a thesis on its way concerning the gravestones of Ristimäki and there indeed was a lot of new information in this talk. Until now, it has been thought that the so-called "Kaleva's son's whetstone" in Laitila has been the oldest known gravestone in Finland. Dating to the turn of the 12th-13th century, it marks the place of two burials without grave goods (ie. christian burials?). There are no carvings or text in the stone, but other gravestones with carvings are known that date to the 13th century. In St. Mary's medieval church, Turku, there is the so called Ingigerdis' gravestone with an actual year of death, 1290, written to it, and in Raisio church there are two early 13th century gravestones with no text, only pictures, likely from the early 13th century. All of these three stones are from Gotland. But how about older burials? When he Ristimäki graves were excavated, it was noticed that the graves rarely cross one another, so they were likely marked in some kind of a way. And as the research went on, it was found that there were many kinds of methods of marking a grave -a stone on the head end, foot end or middle of the grave (they apparently favoured stones with triangular-shaped tops), or several smaller stones covering a grave. These stones had been barely visible on the surface. Also found was some kind of support structures made of stone for wooden crosses or some kind of other wooden items, and they featured iron nails too. I'm quite curious for the thesis to come out, it sounded unexpectedly interesting!

Ristimäkeläis-mallinen nuttura Siiri Tuomenojan niskassa ~~~ Ristimäki-style bun on Siiri Tuomenoja

Kullat kulmille ja nuttura niskaan – Mitä hautalöydöt kertovat päähineistä, pääkoristeista ja kampauksista? (arkeologi Jaana Riikonen)

Jaana Riikoselta onkin perinteisesti ollut syytä odottaa aina erinomaista esitelmää, ja niinhän tuo piti paikkaansa nytkin. Esitelmän aikana ehdittiin pureutua ns. kaarihuntuihin, pronssispiraaleilla varustettuihin ohimokoristeisiin sekä kampauksiin. Kaarihuntumaisista päähineistä aloitettiin, alkaen niiden tutkimushistorian alkuvaiheista ja mielenkiintoisista ensimmäisistä tulkinnoista. Riikonen esitteli myös virolaisen kansanperinteen tunteman kaarihuntua varsin läheisesti muistuttavan "lihttanu" -päähineen. Kaarihunnun versioita -koska yksilöllisiä eroja on löydöissä ollut havaittavissa- on löytynyt myös Ristimäeltä useita.

Ohimokoristeille, spiraaleita ristikkonauhaan punoen, ulkonäöllisiä vastineita haettiin slaaveilta ja Bysantistakin, jossa useita vuosisatoja aiemmin keisarillisen perheen jäsenillä on ollut käytössä kasvojen molemmin puolin roikkuvia osia sisältänyt päähine (kts. esim. keisarinna Theodoran kuva). Huntu taas on Suomen alueen myöhäisrautakaudella voinut olla löytöjen perusteella villaa tai pellavaa, palttina- tai toimikassidoksella. Perniön Yliskylän kalmiston löytöjen perusteella siinä on voinut olla myös tuohinen "korotusosa" jota ohimokoriste-nauhalla on pidetty kasassa. Yliskylän kalmiston löytöjen perusteella mietittiin jo kaivuuaikoina (1900-luvun alussa) voisiko olla mahdollista, että huntu ja vaippa olisivatkin samaa vaatekappaletta ja vaippaa olisi pidetty pään yli vedettynä.

Myöhäisrautakautiset hiuslöydöt eivät sinänsä ole erityisen harvinaisia, mutta yleensä ne esiintyvät Riikosen mukaan yksittäisinä tupsuina joista ei ole juurikaan mahdollista tulkita vainajan kampausta. Mutta mielenkiintoisesti poikkeuksiakin tähän on, esim. Hollolan Kirkkailanmäeltä tunnetaan kokonainen nuttura. Sellainen oli säilynyt myös Ristimäen haudasta 2/2016 niin hyväkuntoisena, että sellainen oli mahdollista ennallistaa. Ensimmäisen version oli testannut kampaaja Kirsti Haartman, täällä kampauksen toteutti Jaana Riikonen. Kampaus tehtiin käytännössä jakamalla tukka kahteen osaan ja kieputtamalla toinen osa toisen, lenkiksi taitetun osan ympäri. Eikä se vaatinut lainkaan hiusneuloja, kampausmalli Siiri Tuomenoja kehui sitä varsin tukevaksi ja mukavaksi!

What do grave finds tell us about headwear, head decorations and hairdos? (archaeologist Jaana Riikonen)

It is always guaranteed that when Jaana Riikonen is speaking, it will be a good talk. And this time made no exceptions to that :) During some half an hour she had time to talk about the Finland Proper conical(ish) type of stiffened caps, temple decorations with bronze spirals and hairdos. She started with the stiffened caps, with the early phases of their research history and somewhat interesting first interpretations. Also she showed an estonian traditional headwear quite like it, named "lihttanu". Versions of the stiffedes caps (there are some individual variations) have been found in Ristimäki as well. 

Temple decorations, ie. bronze spirals in a fingerloop braid, have equivalents when it comes to appearance in the Slavic areas and even the Byzantine empire. In the Byzantine empire the royal headwear several centuries earlier featured parts hanging on both sides of the face (see for example Empress Theodora). The iron age veils, then again, according to the finds, come in both linen and wool, in tabby or twill. But according to Perniö Yliskylä finds, there might've been a birch bark circle too which was covered by the veil and fastened by the fingerloop braid. Even when the Yliskylä burial ground was excavated in early 20th century, there was the idea that veil and cloak had been one and the same piece of clothing, and the cloak would've been worn over the head.  

Late iron age hair finds are not that rare per se, but usually they show up as tiny fragments which give no hint at when it comes to the hairdo of the deceased. But there are some exceptions to that, for example in Hollola Kirkkailanmäki a whole bun has been found. Another bun was found in Ristimäki grave 2/2016, in good enough condition for recreating an iron age hairdo! The first version was made by hairdresser Kirsti Haartman, here in this seminar a version of it was done by Jaana Riikonen.  The hairdo was basically done by dividing the hair in two sections, twisting the another section and then winding it around the other which was folded in half to form a loop. And Siiri Tuomenoja, who was recruited as a hairdo model praised the hairdo as being quite comfortable and likely to stay in its place!

Spiraalikoriste tekeillä viime vuonna Jaana Rateksen kurssilla ~~~ Spiral decoration in progress in a course led by Jaana Ratas last year

Ravattulan Ristimäen ohimoriipusten ja viittojen spiraalikoristeet (HuK Veronika Paschenko)

Ohimoriipuksia sivuttiinkin jo edellisessä esitelmässä, mutta tässä niistä kerrottiin enemmän. Paschenko oli tekemässä opinnäytettään spiraaleista, ja tutkinut Ristimäen spiraaleja mm. maapaakkujen röntgenkuvien avulla jo ennen paakkujen auki ottamista. Ristimäellä spiraaleja esiintyy ennen kaikkea viitanreunoissa ja tähdykkäkuvioissa viitoissa, ja varsin yllättävää oli että ohimoriipuksia esiintyi myös lapsilla!

The temple decorations and bronze spiral decorations in cloaks (BA Veronika Paschenko)

The temple decorations were discussed some already in the previous talk, but in here we went in depth to the spirals. Paschenko is about to do her thesis concerning the spiral decorations, and she has researched the spirals from for example x-ray photographs of unexcavated graves before they were opened up. In Ristimäki spirals are present most of all in cloak borders and as individual spiral motifs in cloaks, and what I found surprising that temple decorations with bronze spirals were also something the children wore!

Ristiretkiaikaisen Maskun puvun esiliinan ennallistus 

Ravattulan muinaispuku -hanke on alkanut! Haudan 41/2016 löydöt Ravattulan puvun perustana (arkeologi Jaana Riikonen)

No tätähän oli odotettu! Tähän asti toteutetut suomalaiset muinaispuvut ovat edustaneet kohtuullisen puhtaasti rautakautta, viikinki- tai ristiretkiaikaa, mutta nyt saadaan ensimmäinen muinaispuku joka osuu keskiajan ja ristiretkiajan vaihteeseen. Ja todella jänniä piirteitä tästä haudasta 41/2016 löytyikin! Paljon kangasjäänteitä, suurimpana lähes puolimetrinen mekonhelman osa saumoineen ja käänteineen, ja ihan uutena vaatteen osana ommellun kangassukan jäänteet. Perinteisesti tunnetusta rautakautisesta vaatekokonaisuudesta tämä hauta 41/2016 eroaa sillä, että siinä ei ole ollenkaan vaippahametta. 

Vaatteiden väreistä ei vielä pystytä kovinkaan tarkkoja sanomaan sillä näytteet ovat parasta aikaa testattavana Belgiassa, mutta silmämääräisesti arvioiden sekä mekko että sukkakangas ovat olleet punertavia, mekkokangas on lisäksi kudottu kahdella eri värillä. Mekko on ollut pohjemittainen, tämä on nykytiedon mukaan ollut varsin yleinen pituus. Kankaiden lankoja on analysoitu jo, ja on jo selvinnyt että lankaan on käytetty usean eri lampaan villoja erottelematta pääli- ja alusvillaa, mutta erottelemattomuudesta huolimatta lanka on ollut erittäin hyvälaatuista ja ohutta. Ennallistukseen kerrottiin käytettävän ahvenanmaanlampaan villaa, joka on rautakautiseen malliin kaksikerroksista.

Koska tarkoitus on saada puvusta kokonaisuus, mukaan jouduttiin ottamaan piirteitä myös muista haudoista. Aluspaidan pellavaa ei 41/2016:ssa ollut, mutta muualta Ristimäestä sitä löytyi kyllä, samaten 41/2016:n nahkakengät olivat maatuneet siihen kuntoon, että niistä ei voinut sanoa mitään joten oli turvauduttava muihin löytöihin, joita Suomen rautakaudeltakin on. Vaatekokonaisuutta kokoamassa on sellainen määrä taitoa että ei siitä voi tulla kuin hyvä, oli pakko tarjota omaakin apua hommaan mutta katsotaan nyt tarvitaanko sitä nyt lopulta. Innokkaita kun on kuulemma ollut tyrkyllä :) Täytyy vaan toivoa että uutisia tippuisi tasaisesti ennen lopullista suurta valmiin puvun paljastustakin (tapahtuu v. 2020), eihän tässä muuten kestä!

The start of the Ravattula ancient dress-project! Grave 41/2016 finds as a basis for the Ravattula dress (archaeologist Jaana Riikonen)

 Well, we've been waiting for this, haven't we! Until now the reconstructed ancient dresses in Finland have been purely from the iron age, either viking age or crusade age, but now it is time for the first dress that is dated to the turn of crusade age and medieval period. And there are some interesting features in the grave 41/2016! A lot of fabric remains, a dress hem fragment of almost half a meter in width as the largest one (and it has seams and a folded hemline!) and remains of a sewn fabric sock -that is a brand new piece of clothing, likely the first one known. 41/2016 differs from the late iron age clothes set as it has no peplos-dress at all, and only one brooch, a small silver one.

Not much is yet known of the colours, as the samples are currently being tested in Belgium. But with bare eyes it seems that both the dress and socks are reddish in colour, and the dress has two different colours to it. The dress is calf-length, according to recent research it has been a common dress length in the late iron age. Yarn samples have been taken and analyzed, and they've found out that wool from different sheep individuals has been used and the outer and inner wool has not been separated but the yarn is well spun by a skilled spinner and it is of good quality. For the reconstruction they said they will use wool from Åland sheep, they still have the different inner and outer wool layers.

Because the attempt is to recreate a whole set of clothing, some features that are not present in 41/2016 finds have been taken from other Ristimäki graves. For example linen for the underdress has not been found in 41/2016 but in other Ristimäki graves there are linen finds, and also the shoes of 41/2016 have rotted so much that nothing can be said of them -so other finds must be researched, there are finds from late Iron age Finland too. The folks doing the reconstruction are so experienced and skilled that one can expect nothing but brilliant results -I went and offered my help too but let's just see if they eventually need it, volunteers have been plenty :) And what I really hope is that they will let some information out before the project will be finished and the dress will be ready in 2020 -I think I might go silly with all this excitement if they do not :D

Kesäreissu 2018: Odense ~~~ Summer trip 2018: Odense

Ribestä suunta oli Fynin saarelle, ja pikapiipahdukselle ehdittiin Odensessakin!

Odensen kaupungin nimen Odin -viittauksesta on päätelty paikkakunnan olleen muinoin jonkinlaiselle Odin-kultille omistettu paikka. Sen enempää juuri tästä ei ilmeisesti tiedetäkään, asiakirjoihin kaupunki ilmestyy vuonna 988 jolloin kaupunki saa oman piispanistuimen. Täällä piipahdettiin vain pikaiseltaan, joten hiukan nolosti suurin osa kaupungin hienoimmistakin nähtävyyksistä jäi aikaan tulevaan. Kaupunkinäkymiä saatiin silti, talot täällä(kin) ovat suorastaan syötävän söpöjä, rakennuskantaa on 1500-luvulta saakka. Vanha keskusta on varsin laaja, siellä saa halutessaan kävellä pitkäänkin!

Kaupungin suuri julkkis on saduistaan tunnettu kirjailija Hans Christian Andersen, joka syntyi ja vietti nuoruutensa Odensessa. Nimi nousee myös kaupungilla kävellessä monessa paikkaa esiin. Nyt jäi valitettavasti välistä tällä reissulla Andersen-liitännäiset kohteet, mutta niitä tuntui olevan useita.

From Ribe we headed off to the island of Fyn, and dropped by briefly in Odense!

Based on the name of the town, Odense has likely been the place dedicated to some kind of Odin -cult, but hardly any details are known of that. The first time the name appears in written documents is in the year 988, when the town got its bishop's seat. As our visit was very brief, most of the town's best sights were left for trips to come but it definitely must be said that the old town buildings are beyond cute! Oldest secular buildings in Odense date to the 16th century, and the old town area is surprisingly large.

The town celebrity is definitely the author Hans Christian Andersen, famous for his fairytales. He was born in Odense and spent his childhood and youth there as well. Quite a few Andersen -themed museums and sights can be spotted while strolling around the town including his childhood home, but unfortunately we didn't have time to visit any of them.  

Vaikka rakennuskanta Odensessa onkin varsin iäkästä, keskiaikaisia rakennuksia ei pystyssä ollut ilmeisesti kuin kirkkoja (1500-luvun puolivälistä lähtien sitten enemmän) -ja pitihän sitä käydä keskiajalla tunnetun ja kunnioitetun pyhimyksen, pyhän Knuutin, haudalla Pyhän Knuutin katedraalissa kun tilaisuus oli. Nyt on enää työn alla selvittää minkälaista pyhiinvaellusmerkkiä voisi nyt 1300-luvun setissä käyttää, periaatteena kun on että käytän merkkejä vain paikoista joissa olen oikeasti käynyt. 

Although Odense is an old town and there are quite a lot of old buildings too, the only medieval ones still standing are apparently churches (the oldest secular ones are from the mid-16th century). And of course we had to visit the site of a saint venerated in the middle ages, St. Canute in St. Canute's cathedral, now that we had the chance. Now it's just a matter of finding out what kind of badge can I use in my 14th century kit, I have the principle of using badges only from places where I've actually visited.    

Tiiligotiikkaa, Tanskassa varsin harvinaista. ~~~Brick gothic style, somewhat rare in Denmark.

Tanskan suojeluspyhimys, kuningas Pyhä Knuut (hallitsi 1080-1086) ja veljensä Benedikt murhattiin 1086 yhdessä 17 muun miehen seurueen kanssa talonpoikaiskapinan yhteydessä. Knut julistettiin pyhäksi vuonna 1101, Benediktiä tai ketään muutakaan kuninkaan seurueesta ei (kuningaspyhimykset tuntuivat olevan 1100-luvulla varsin in, Norjassa Olavi julistettiin pyhäksi 1164, Ruotsin Eerikiä ei varsinaisesti ikinä virallisesti julistetty pyhäksi vaikka sellaisena häntä kohdeltiinkin mutta ajankohtahan on samaa). 

Knut tuntui olevan varsin mielenkiintoinen persoona muutenkin, hänellä oli ilmeisesti suunnitelmia myös Englannin kruunun varalle -olihan hän sukua Englantia sekä Tanskaa hallinneelle Knuut Suurelle- mutta tämä suunnitelma kruunun hankkimisen yrittämiseksi ei lopulta päässyt juuri edes toteutuksen alkuun. 

The patron saint of Denmark, st. Canute (ruled 1080-1086) and his brother Benedict were killed together with 17 other men during a peasant's revolt. Knut was declared as a saint in 1101, where as Benedict or other men of the king's retinue were not (king saints were a hit during the 12th century, it seems, Norway got their own st. Olav in 1164, and Sweden has their own 12th century king Erik, although he was never officially canonized -but he was treated as one).

Canute seemed like an interesting person, he apparently had plans for the English crown too -he was related to Canute the Great who ruled both Denmark and England- but these plans were never properly carried out or even really started before Canute was killed.

  

Bysanttilainen kotkakuvioinen silkkitekstiili pyhäinjäännösarkusta, mahdollisesti Italian Apuliasta ~~~ Byzantine silk textile with eagle patterns from the reliquary, possibly from Apulia, Italy.

P. Knutin relikvaario. Kuva Wikipedia -hämärässä omalla kameralla sai vain ikävän epäselviä kuvia. ~~~ The reliquary of St. Canute. Photo Wikipedia, my own photos were less than clear due to poor light conditions

Nykyinen katedraalin rakennus on rakennettu n. 1300, ja se on rakennettu vanhan kirkon paikalle. Pieniltä osin vanhan kirkon perustuksia olikin nähtävissä kellarissa. Muuten sisustukseltaan kirkko oli varsin valkoinen, esim. maalauskoristuksista ei tietoakaan. Sisätilojen koristeista muuten nousivat esiin 1500-1600-luvun koristukset, suorastaan ylenpalttisesti kullattu alttaritaulu jossa olisi ollut yksityiskohtia vaikka miten tillotettavaksi sekä varsin komea Margrethe Skovgaardin (k. 1615) muistomerkki.

The modern-day cathedral was built in about 1300, and it was built on top of an older church. Some remains of the older building were left for visitors to see in the church basement. Otherwise, when it comes to appearanve, the church was very white, for example no signs of painted decorations whatsoever. As for other decorations, 16th-17th century was more prominent, for example a lavishly gilded altarpiece with a tremendous amount of details and a very handsome effigy of Margarethe Skovgaard (died 1615).

Alttaritaulu 1500-luvun alusta. Työn tilaajana kuningatar Kristiina kuningas Hansin kuoleman jälkeen. ~~~ Altarpiece, early 16th century. Comissioned by queen Christina after the death of king Hans.

Margarethe Skovgaard, kovasti tyylikkäänä. Arvostan! ~~~ Margarethe Skovgaard, looking really posh. I approve!

Ahlefeldin suvun hautakappeli. Rokokoo-överit! ~~~ Funerary chapel of Ahlefeld family. OD of rococo!

Hirmuisen söpöjä pieniä elämiä vitriinissä, muotokieli voisi viitata keskiaikaan mutta ei tosin selvinnyt mistä alunperin olivat. ~~~ Tiny really cute animals in a glass case, looking pretty medieval-ish but I don't really know where they were originally situated.

Siinäpä se sitten olikin Odensen osalta meidän reissu, jatkettiin tuolta vielä Trelleborgiin. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!

That was about it for our visit to Odense, we took off and our next target was Trelleborg. But that's for the next post!