Talouteen muutti viime vuoden puolella uusi pieni perheenjäsen, joka alkujärkytyksestä selvittyään näyttää nyt rohkistuneen sen verran, että tulevana kesänä voisi olla mahdollista ottaa pieni kaveri mukaan tapahtumiinkin. Vastaan tuli siis tilanne, että pikkukaverillekin pitäisi edustavat varusteet -joten tutkimustöiksihän se meni. Exploring the medieval hunt on kirjoittanut ansiokkaasti metsästyskoirien varusteista mutta koska oma tirriäinen on pikkuterrierimäisellä ulkonäöltään varsin kaukana keskiaikaisissa kuvalähteissä nähdyistä metsästyskoirista, tutkimus suuntautui tässä seurakoirien varusteisiin.
Last year our household got a new little furry family member! Now that she's quite comfortably settled in, it looks as if she could accompany us to the summer living history events too. That of course means, that she too needs proper gear -so that means some research. Exploring the medieval hunt has written an excellent article concerning the equipment for hunting dogs, but since our little doggy is quite far from the hunting dogs depicted in medieval illustrations (she looks remarkably like a little terrier) I decided to focus on the gear seen on companion dogs.
Last year our household got a new little furry family member! Now that she's quite comfortably settled in, it looks as if she could accompany us to the summer living history events too. That of course means, that she too needs proper gear -so that means some research. Exploring the medieval hunt has written an excellent article concerning the equipment for hunting dogs, but since our little doggy is quite far from the hunting dogs depicted in medieval illustrations (she looks remarkably like a little terrier) I decided to focus on the gear seen on companion dogs.
Mistä tunnistaa seurakoiran? ~~~ How to spot a companion dog?
Esimmäiseksi tietysti piti erotella kuvien seurakoirat metsästyskoirista. Ei ihan yksiselitteinen tehtävä, joten päädyin siihen, että tarkastelin kuvia, joissa koira ei ole esitetty metsästysyhteydessä, painottuen erityisesti naisten kuviin. Koirien kanssa metsästäviä naisiakin esiintyy kuvituksissa, joten pelkkä naisen kanssa esiintyminen ei vielä riittänyt kriteeriksi, ja toisaalta metsästyskoiria ei aina kuvata metsästysyhteydessä, mutta niistä huolehtiminen oli varsin miehistä työtä. Erityisesti hautamuistomerkit olivat varsin havainnollisia kuvalähteitä, näissä pikkukoirat oli pääsääntöisesti kuvattu naisen jalkoihin. Yleisesti ottaen seurakoiria esiintyy kirjojen kuvituksissa monin verroin vähemmän kuin metsästyskoiria, joten aineisto oli vähän rajallinen... Pääsääntöisesti seurakoirat tuntuvat kuitenkin olevan syliin mahtuvan pieniä ja yleensä valkoisia.
Of course the first step in researching the gear of companion dogs is to tell the difference between companion dogs and hunting dogs. Not simple at all, so just to be on the safe side I ended up looking for pictures where dogs are depicted in a non-hunting scene, preferably accompanied with women. Women are seen occasionally hunting with dogs too, so solely the combination of women and dogs was not sufficent, and hunting dogs were not always depicted doing hunting, but taking care of them seems to have been a very manly job. Especially funeral effigies turned out quite useful as sources, small dogs were commonly depicted laying in women's feet. All in all, in book illustrations companion dogs were heavily outnumbered by hunting dogs, so I had to work with a limited material... Generally speaking companion dogs seem to be small, lap-sized, and usually (but not always) white.
Of course the first step in researching the gear of companion dogs is to tell the difference between companion dogs and hunting dogs. Not simple at all, so just to be on the safe side I ended up looking for pictures where dogs are depicted in a non-hunting scene, preferably accompanied with women. Women are seen occasionally hunting with dogs too, so solely the combination of women and dogs was not sufficent, and hunting dogs were not always depicted doing hunting, but taking care of them seems to have been a very manly job. Especially funeral effigies turned out quite useful as sources, small dogs were commonly depicted laying in women's feet. All in all, in book illustrations companion dogs were heavily outnumbered by hunting dogs, so I had to work with a limited material... Generally speaking companion dogs seem to be small, lap-sized, and usually (but not always) white.
Pikkukoira Arnolfinin muotokuvasta. Varsin paljon meidän tirriäisen oloinen! ~~~ Tiny dog from the Arnolfini portrait. Remarkably like our little furry friend! Jan van Eyck, 1434 |
Christine de Pizan kirjoittaa pikkukoiransa kanssa ~~~ Christine de Pizan writes with her small dog. 1411-1414. |
Metsästyskoiranhoitoa 1400-luvun alun tyyliin ~~~ Hunting dog care, early 15th century style. Gaston Phébus, Livre de la chasse. |
Koska nämä ovat oikein kiinnostavia, täytyy nämä nyt sisällyttää tähän vaikka ei ole yhtään varmaa koskevatko nämä viikinkiaikaiset lähteet seurakoiria millään tavalla (itse asiassa Valsgärden tapauksessa se on jopa melko epätodennäköistä). Viikinkiaikaisia lähteitä koiran pannoista on ylipäätään varsin vähän, mutta joitain koiria on haudattu ylimystöhautoihin pantoineen. Arkeologisista löydöistä on tietysti hankala sanoa koiran käyttötarkoituksesta, koko- ja tyyppiarviota lukuunottamatta. Norjalaisen Osebergin laivan (peitetty kumpuun v. 834) löytöjen mukana oli myös kuusi koiraa ja koiran tarvikkeita, mukaan lukien niittikoristeltuja, soljella kiinnitettäviä pantoja ja ketjumallisia remmejä (Kts. esim. Osebergin haudan varustus/ Norjan kulttuurihistoriallinen museo). Osebergin laivasta on peräisin myös puinen tuntemattoman esineen osa jossa on kuvattu pannalla varustettuja koiria. Pannat vaikuttavat olevan niittikoristeisia tässäkin tapauksessa. Gokstadin laivan löytöjen mukana oli myös koiran pantoja, niistäkin oli jäljellä vain metalliosia.
Because they are extremely interesting, I'll include these too -although it's unclear whether they have anything to do with companion dogs in the first place (when it comes to the Valsgärde find, it's even somewhat unlikely). Viking age finds of dog collars are few, although in some very wealthy burials dogs have been buried with their collars. Archaeologically it's of course somewhat difficult to tell what the dog had been used for, save the size and type of the dog. In Norwegian Oseberg ship burial (covered in a mound in AD 834) there were six dogs too, and their gear was buried with them. The gear included collars with mounts and buckles, and chain-like leashes (See for example What was in the ship/ Museum of cultural history, Norway). Also from the Oseberg ship there is a wooden part of an unidentified object, where dog heads with collars have been carved. Those collars also seem to have mount decorations. The Gokstad ship burial (covered in a mound in c. AD 900) had dogs with collars onboard too, but only the metal parts survive.
Rekonstruktio Osebergin pannasta ~~~ Reconstruction of the Oseberg collar. Kuva/photo World tree project |
Osebergin puuosa ~~~ the mysterious wooden part from Oseberg. Museum of cultural history |
Gokstadin laivan koiranpannan metalliosia ~~~ Metal parts of Gokstad dog collar. Kuva/photo Fotoportalen Unimus |
Gustavianum-museossa Uppsalassa esillä oleva ruotsalainen Valsgärden panta 900-luvulta ei juurikaan perusperiaatteiltaan eroa esim. Turun museokeskuksen kokoelmissa olevasta huomattavasti myöhemmästä susipannasta -Valsgärden pannassa on erilliset niitit siinä missä Turun museokeskuksen panta on kokonaan tukevasta metallilangasta. Toimintaperiaate on kuitenkin sama, estää piikeillä sutta puremasta koiraa kaulaan. Tämän kaltaisia pantoja on perinteisesti käytetty metsästys- sekä vahtikoirilla¹. Exploring the medieval hunt on kirjoittanut näistäkin varusteista varsin kattavasti, mainioiden kuvien kera.
Exhibited in Museum Gustavianum in Uppsala, Sweden, the Valsgärde collar (10th century) can be classified as a wolf collar. In its basic functions it's not really any different from the much later wolf collar from the Turku museum centre collections -Valsgärde collar has separate spiked mounts where the Turku museum centre collar is all made of metal . But the function is the same, to prevent a wolf from biting the dog's neck. Collars like these have traditionally been used on guard- and hunting dogs¹. Exploring the medieval hunt has written a post on these Valsgärde dog-related items quite extensively, with very good photos.
Valsgärden piikkipanta. Nahka uutta. ~~~ Spiked collar from Valsgärde. Leather parts are new. |
Valsgärden ketjuremmi, 800-luvulta ~~~ Chain leash from Valsgärde, 9th century |
Pannan väri ~~~ Colour of the collar
Keskiajalla koiran varusteissa tuntuu olevan selvä trendi -koiran panta on oltava punainen! Punainen on siis ehdottomasti eniten kirjoihin kuvattu pannan väri todella reilulla enemmistöllä, muiden kuvattujen värien joukossa on mm. musta, sininen, valkoinen, keltainen, vihreä ja ruskea. Punaisen pannan trendi koskee myös (tai erityisesti?) metsästyskoiria. Poikkeuksen punaisen pannan enemmistöstä tuntuvat tekevän jäljestyskoiran oloiset koirat, joilla hyvin usein, käytännössä aina, näkyyy ruskeita (värjäämättömiä?) pantoja -nämä poikkeavat myös malliltaan muista pannoista. Seurakoiriinkaan tämä punaisen pannan trendi ei ihan täydellisesti päde, seurakoirilla näkyy huomattavan yleisesti keltaisia pantoja. Mahdollisesti keltainen väri voisi viitata myös metalliin?
In the medieval period there seems to be a clear trend when it comes to dog collars -the collar must be red! Red collars outnumber any other collar colours by clear numbers in illustrations, other colours depicted are black, blue, white, yellow, green and brown. The trend of red collars is especially prominent among hunting dogs. An exeption to this trend of red collars seems to be sniffer hounds (in my intepretation), who usually have brown (undyed?) collars -also the shape of the collar is different. Companion dogs are also somewhat of an exeption, they carry remarkably often yellow collars. Yellow colour could perhaps also refer to metal?
In the medieval period there seems to be a clear trend when it comes to dog collars -the collar must be red! Red collars outnumber any other collar colours by clear numbers in illustrations, other colours depicted are black, blue, white, yellow, green and brown. The trend of red collars is especially prominent among hunting dogs. An exeption to this trend of red collars seems to be sniffer hounds (in my intepretation), who usually have brown (undyed?) collars -also the shape of the collar is different. Companion dogs are also somewhat of an exeption, they carry remarkably often yellow collars. Yellow colour could perhaps also refer to metal?
Le potage Heures de Charles d'Angoulême Paris, BnF, Département des manuscrits, Latin 1173 fol. 1 (1480-96) |
Livre de la chasse, Paris, Bibliothèque Mazarine, MS. 3717, fol. 037, before 1476 |
Koristeet ~~~ Decorations
Koiran pannassa esiintyy kuvissa kohtuullisen usein metallisia niittejä tai muita metallikoristeita. Kuvalähteistä ei materiaali oikein ilmene mutta hieman keskiaikaisia ja joitain jonkin verran myöhempiä säilyneitä esimerkkejä pannan koristeista löytyy, ja niiden lisäksi kirjallinen mainta -niiden perusteella jotain voinee sanoa. Pronssikoristeet, jollaisia näkyy 1500-luvun lopun hollantilaisessa pannassa, sopisivat väreiltään kuvien keltaisiin koristeisiin. Samaten jonkinlaista kuparisekoitetta (pronssi oli melko häilyvä käsite aikoinaan) on 1100-luvun irlantilainen pannan koriste, aikoinaan se lienee kiinnitetty toisen materiaaliseen pantaan. Kirjalliset lähteet kertovat vielä kalliimmista materiaaleista -kuningattaren inventaarioluettelo vuodelta 1400 nimittäin mainitsee hopeakoristeisia vinttikoiran pantoja.²
Dog collars seem to be quite often decorated with metal mounts or other metal decorations. Pictorial sources do not tell that much about materials, but based on a few later extant examples and written sources something can perhaps be said. Bronze mounts that survive in the late 16th century collar from the Netherlands would match the yellow colour of the paintings. Also a 12th century collar decoration made of some kind of copper alloy has been found from Ireland, originally it has been sewn or riveted to a collar made of some other material. Literary sources hint to more expensive materials -a queen's wardrobe inventory from 1400 mentions greyhound collars with silver decorations.²
Seurakoirilla näkyy olevan kuvattuna pannassa kulkusiakin! Kulkusien mainitaan oleen jopa erityisen seurakoiran tunnus ja tämä on havaittavissa kuvalähteistäkin, kulkuspannat esiintyvät ainoastaan seurakoirilla vaikka kuvalähteissä suuri osa seurakoiriksi tulkitsemistani koirista olikin tyystin ilman pantaa. Kulkuspantaisia koiria esiintyy erityisen usein hautamuistomerkeissä, esimerkiksi Ranskan kuninkaallisilla hautamuistomerkeillä Saint-Denis'in basilikassa niitä on kuvattuna hyvin monen ylhäisen jalkopäähän.
Mahdollista on, että kulkuspanta-trendi olisi saanut alkunsa keskiajalla suositusta Tristanin ja Isolden tarinasta, jossa Tristan antaa Isoldelle Avalonin saarelta kotoisin olevan itsessäänkin hieman yliluonnollisen pikkukoiran, Helu-Lelun (engl. Petitcreiu), jonka pannassa kilisevällä kulkusella on surua poistava taikavoima. Isolde tosin ei tarinassa arvosta tätä voimaa vaan irroittaa kulkusen ja viskaa sen mereen.³ Tristanin ja Isolden tarinan ensimmäiset versiot ovat peräisin jo 1100-luvulta, mutta tarinan yksityiskohdat vaihtelevat jonkin verran. Pikkukoira esiintyy kuitenkin jo 1200-luvun saksalaisessa versioissa.⁴
Companion dogs occasionally have even bells on their collars! Bells are even mentioned as a sign of a companion dog, and this feature is also present in illustrations. Bell collars are only depicted on companion dogs, although most dogs I intepreted as companion dogs do not carry collars at all. Dogs with bell collars appear especially often in royal effigies, for example in French royalty buried in the Saint-Denis basilica often have bell-collared dogs depicted on their effigies.
It is possible that the trend of bell collars was a nod towards the popular story of Tristan and Iseult, where Tristan sends Iseult a magical little dog, Petitcreiu, who was originally from the island of Avalon. Petitcreiu has a collar with a bell, the sound of the bell has a power of erasing sorrow. Iseult does not appreciate the effects of the bell, though, instead she removes the bell and tosses it to the sea.³ The first written versions of the legend of Tristan and Iseult are from the 12th century, but the details vary some in different versions. Petitcreiu and the magical bell appear at least in the 13th century German version.⁴
Koiran pannassa esiintyy kuvissa kohtuullisen usein metallisia niittejä tai muita metallikoristeita. Kuvalähteistä ei materiaali oikein ilmene mutta hieman keskiaikaisia ja joitain jonkin verran myöhempiä säilyneitä esimerkkejä pannan koristeista löytyy, ja niiden lisäksi kirjallinen mainta -niiden perusteella jotain voinee sanoa. Pronssikoristeet, jollaisia näkyy 1500-luvun lopun hollantilaisessa pannassa, sopisivat väreiltään kuvien keltaisiin koristeisiin. Samaten jonkinlaista kuparisekoitetta (pronssi oli melko häilyvä käsite aikoinaan) on 1100-luvun irlantilainen pannan koriste, aikoinaan se lienee kiinnitetty toisen materiaaliseen pantaan. Kirjalliset lähteet kertovat vielä kalliimmista materiaaleista -kuningattaren inventaarioluettelo vuodelta 1400 nimittäin mainitsee hopeakoristeisia vinttikoiran pantoja.²
Dog collars seem to be quite often decorated with metal mounts or other metal decorations. Pictorial sources do not tell that much about materials, but based on a few later extant examples and written sources something can perhaps be said. Bronze mounts that survive in the late 16th century collar from the Netherlands would match the yellow colour of the paintings. Also a 12th century collar decoration made of some kind of copper alloy has been found from Ireland, originally it has been sewn or riveted to a collar made of some other material. Literary sources hint to more expensive materials -a queen's wardrobe inventory from 1400 mentions greyhound collars with silver decorations.²
Pronssikoristeinen panta 1500-luvun lopulta Hollannista. Kuva/photo Medieval chic in metal: decorative mounts on belts and purses from the Low countries, 1300-1600 |
1100-luvun pannan koriste Waterfordista, Irlannista ~~~12th century collar decoration from Waterford, Ireland. Photo Ask about Ireland |
Horae ad usum Parisiensem. 1475-1500 Latin 1173 Folio 87v |
Seurakoirilla näkyy olevan kuvattuna pannassa kulkusiakin! Kulkusien mainitaan oleen jopa erityisen seurakoiran tunnus ja tämä on havaittavissa kuvalähteistäkin, kulkuspannat esiintyvät ainoastaan seurakoirilla vaikka kuvalähteissä suuri osa seurakoiriksi tulkitsemistani koirista olikin tyystin ilman pantaa. Kulkuspantaisia koiria esiintyy erityisen usein hautamuistomerkeissä, esimerkiksi Ranskan kuninkaallisilla hautamuistomerkeillä Saint-Denis'in basilikassa niitä on kuvattuna hyvin monen ylhäisen jalkopäähän.
Mahdollista on, että kulkuspanta-trendi olisi saanut alkunsa keskiajalla suositusta Tristanin ja Isolden tarinasta, jossa Tristan antaa Isoldelle Avalonin saarelta kotoisin olevan itsessäänkin hieman yliluonnollisen pikkukoiran, Helu-Lelun (engl. Petitcreiu), jonka pannassa kilisevällä kulkusella on surua poistava taikavoima. Isolde tosin ei tarinassa arvosta tätä voimaa vaan irroittaa kulkusen ja viskaa sen mereen.³ Tristanin ja Isolden tarinan ensimmäiset versiot ovat peräisin jo 1100-luvulta, mutta tarinan yksityiskohdat vaihtelevat jonkin verran. Pikkukoira esiintyy kuitenkin jo 1200-luvun saksalaisessa versioissa.⁴
Companion dogs occasionally have even bells on their collars! Bells are even mentioned as a sign of a companion dog, and this feature is also present in illustrations. Bell collars are only depicted on companion dogs, although most dogs I intepreted as companion dogs do not carry collars at all. Dogs with bell collars appear especially often in royal effigies, for example in French royalty buried in the Saint-Denis basilica often have bell-collared dogs depicted on their effigies.
It is possible that the trend of bell collars was a nod towards the popular story of Tristan and Iseult, where Tristan sends Iseult a magical little dog, Petitcreiu, who was originally from the island of Avalon. Petitcreiu has a collar with a bell, the sound of the bell has a power of erasing sorrow. Iseult does not appreciate the effects of the bell, though, instead she removes the bell and tosses it to the sea.³ The first written versions of the legend of Tristan and Iseult are from the 12th century, but the details vary some in different versions. Petitcreiu and the magical bell appear at least in the 13th century German version.⁴
Canterburyn arkkipiispan William Courtenayn (k. 1396) hautamuistomerkki ~~~ Effigy of William Courtenay, archbishop of Canterbury (d. 1396) Photo David Hamster. |
Apina ja kulkuspantainen koira. ~~~ Monkey and a dog with bell collar. Traictés de Pierre Salemon a Charles VI roy de France 1412-1415 |
Kulkuspantainen pentu peuhaa sängyn päällä. Italia, 1300-luku. ~~~ Puppy with bell collar playing on a bed. Italy, 14th century. Cocharelli treatise on the vices, Cleveland museum of art |
Kulkuspantainen pörrökoira teoksessa Kristuksen ympärileikkaus, Marco Marziale, n. 1500 ~~~ Fluffy dog with a bell collar. In painting The Circumcision, Marco Marziale, c. 1500 |
Talutushihna ~~~ Leash
Talutusremmi näyttää olevan (jo viikinkiaikaisen mallin mukaan) usein ketjua sikäli mikäli sitä on kuvattuna. Kuvalähteissä esiintyy myös kuvia köydestä talutushihnana sekä joskus hihnoja joiden materiaali ei ole kovin selkeä, ilman erityistä pintarakennetta -mahdollista on, että ne olisivat nahkaa? Seurakoirilla ei kuvituksissa talutushihnaa näy juuri koskaan, joten voisi olettaa, että seurakoira on varsin usein juossut vapaana. Tosin seurakoira-kuvaukset muutenkin ovat enimmäkseen sisätiloista.
Dog leashes seem to be (in viking age style) quite often made of metal chain, if leashes are depicted. Also illustrations show ropes as leashes, and some leashes that are more obscure in detail, no visible surface structure -leather, maybe? Companion dogs hardly ever have leashes, so it looks as if they were running around freely. Most illustrations of companion dogs show the dogs inside the house, though.
Köysihihna ns. yksisarvis-seinävaatteesta (Metropolitan museum), Alankomaat, 1495-1505 ~~ Rope leash from the so called unicorn tapestry, Netherlands, 1495-1505 |
Näyttäisi siltä, että seurakoirien tyypillinen varustus keskiajalla - sikäli kun varustusta ylipäätään on- eroaa jonkin verran metsästyskoirien varustuksesta, seurakoirilla esiintyy pantatyyppejä joita metsästyskoirilla ei esiinny. Seurakoirat ovat olleet varsin yläluokkainen ilmiö joten epäilemättä yläluokkaisuus näkyisi materiaalivalinnoissakin, mutta kuvituksista ja kuvauksista ei täysin varmaksi voi sanoa seurakoirien varusteiden materiaaleja. Kuvalähteitä vertailemalla käyttökelpoiset ratkaisut alkavat kuitenkin hahmottua, niitä soveltamalla pikkutirriäiselle saattaa ennen kesää tekeytyäkin oma uusi ja äärettömän hieno panta ja muuta varustetta. Kelpaa niitä sitten pikkukoiran esitellä! Postaan siitä sitten erikseen kun on jotain mitä näyttää :)
It looks as if the typical gear for companion dogs -if gear is present at all- differs somewhat from the typical hunting dog gear. Companion dogs have collar types that are absent among hunting dogs. Companion dogs have been an upper-class phenomenon, so no noubt this upper-classiness would show up in the choice of materials too, but based on pictorial sources nothing certain can be said concerning the materials of companion dog gear. By comparing different pictorial sources I'm starting to have a clear idea on what choices should I make when making a collar and other stuff for my little furry friend, so I think I'm going to have something finished to show by summer. I'll post more about them when I do :)
Lähteet~~~References
¹ Kansallismuseo, kuukauden esine maaliskuu 2004, susipanta
² History of England under Henry the fourth, James Hamilton Wylie, 1884-1898 p. 194
³ Koirien maailmanhistoria, Petri Pietiläinen 2016, p.136
⁴ The dog book: dogs of historical distinction, Kathleen Walker-Meikle 2014, p. 31
No comments:
Post a Comment