Mekko muinaisen Kaarinan tyyliin ~~~ Dress in Finnish iron age Kaarina style

Koko tähänastisen vuoden puheenaihe historianelävöitysrintamalla on selvästikin ollut suomalainen muinaispuku, kiitos ihan pian ilmestyvän kirjan. Olipa siis aika pistää omaakin suomalaistyyppistä muinaispuku-settiäkin vähän eteenpäin, ja tehdä hyväksi havaitun ja pitkään palvelleen mutta vaatimattoman vaaleanruskean mekon lisäksi hieman edustavampi ja rikkaamman oloinen muinaismekko. Pyörittelin hieman ajatusta, ja päädyin Kaarinan muinaispuvun tyyliseen mekkoon!

When it comes to living history, the top topic of interest this year has definitely been Finnish iron age, thanks to a book that is due to be published almost any day now. So it was about time to update my iron age garments too and sew another dress - this time a more wealthy-looking one, since my previous iron age Finnish dress is very light brown and really quite plain (just fine for open-fire cooking etc, but not something to accessorize with a nice dyed apron or string of glass beads). After a while of thinking I ended up with the Kaarina ancient dress style!

Mistä kaava on peräisin? ~~~~ Where does the pattern come from?

Kaavana siis  käytin Jaana Riikosen opinnäytteessään (Naisenhauta Kaarinan Kirkkomäessä, 1990) esittämää ehdotusta myöhäiselle viikinkiajalle ajoittuvan Kaarinan muinaispuvun mekon kaavaksi. Kieltämättä kiinnostus tähän mekkomalliin johtui aika pitkälti siitäkin, että tätä kaavaa näkee hyvin vähän (jos ollenkaan) elävöityskäytössä - halusin siis testata sitä käytännössä. Kaarinahan uteloittaa siksikin, että se on maantieteellisesti lähin muinaispuku itselleni, ja olen teininä ollut kesätöissäkin Kaarinan Kirkkomäen kalmiston alueella nurmikkoa leikkaamassa :) 

When it comes to the dress pattern, I used one suggested by Jaana Riikonen in her master's thesis conserning late viking age Kaarina Kirkkomäki grave 1 (Naisenhauta Kaarinan Kirkkomäessä, 1990). I must admit I was interested in this Kaarina dress, because it's very seldom (if at all) used in living history - I wanted to put the pattern to a test to see what comes out of it! And also of the existing iron age dress reconstruction find places Kaarina Kirkkomäki  is closest to me, both geographically and also emotionally, I was even working at the Kirkkomäki burial ground area when I was a teenager (cutting grass!) :)

Syy, miksi tämä mekkomalli päätyi Kaarinan pukuun oli se, että ennallistukseen piti kaavallisesti ratkaista se, että löydön pohjana olevassa haudassa mekon ylä- ja alaosa olivat oletettavasti eri kangasta. Asia ratkaistiin pukuennallistukseen vyötärösaumalla, suomalaiseen kansanperinteen mukaista mekkomallia mukaillen (nk. kivijalkapaita kansatieteessä). Vyötärösauma tekee mekkomallista hieman erikoisen esihistoria- tai edes keskiaikakontekstiin (ellei sitten ihan myöhäiskeskiaikaa oteta lukuun), mutta eri materiaalin kankaat -ongelmaan  ratkaisuna on tietysti oikein kätevä - koostuvathan myöhäisrautakautiset vaatteiden jäänteet useimmiten korkeintaan kämmenen kokoisista tilkuista, joten sitä tulkinnanvaraa kyllä on.

This type of dress pattern was chosen for the Kaarina ancient costume because there was a need to find a solution to the problem of the upper and lower part of the dress being apparently made of different fabrics. So the solution was to add a waist seam, using a Finnish folk tradition type of dress as reference (which can be freely translated as a stone foot smock). A waist seam is a highly unusual feature in Nordic Iron age or even medieval dress context (late medieval period excluded), but it indeed solves the problem of two different fabrics very efficiently - and as the remains of iron age clothing mostly consist of fragments the size of one's palm at most, there is plenty of room for intepretation.

Kaarinan puvun mekon yläosan kaavat ~~~ Kaarina dress pattern, without skirt part. Kuva Jaana Riikonen.

Oma testini ~~~~ My dress version

Toisin kuin alkuperäisessä Kaarinan puvussa, oma mekkoni tehtiin kokonaan samasta kankaasta. Helmanleveyttä hameosassa on noin 150 cm. Helmanpituuden ulottuessa noin puolisääreen mitta on aivan hyvä ja käytännöllinen, vaikka onkin huomattavasti vähemmän kuin mihin keskiaikaisen tyylisissä vaatteissa on tottunut. Kaava vaatii toimiakseen ainakin helmaosaan (alisiin) ohuenkoa, laskeutuvaa kangasta. Rypytys vyötäröllä aiheuttaa muuten tönkköyttä, ja paksu kangas ei välttämättä laskeudukaan erityisen kauniisti.

Unlike the original iron age Kaarina find, my fress was sewn entirely of same fabric. Hem width in the skirt part is 150 cm altogether. As the hemline is quite high, mid-shin, the width is really quite practical although it is much less than what I've been accustomed to. In order to work, this pattern requires (at least for the skirt part) lightweight, draping wool. As the skirt part fabric is gathered to the waist, thick fabric would cause the waist seam to be too bulky, and often thick fabrics don't drape that well either.

Kankaani oli ostettu Historical Fabric Storen kojulta 2019 Hämeen keskiaikamarkkinoita, joten sitä piti muutaman vuoden ajan marinoida ennen käyttöön päätymistä. Punaruskea ohuenpuoleinen villatoimikas olisi värinsä puolesta hyvin voinut olla värjätty fermentoiduilla puunkuorilla, tosin siis ei varsinaisesti ollut vaan väri oli valmis ja teollinen. 

My fabric was bought in Häme medieval festival in 2019 from Historical Fabric Store market stall, so it needed to be stored for a few years before I knew what I'll sew out f it. As for colour, this orange-brown wool twill could've easily been dyed with fermented wood bark, although in reality it wasn't, it was readily-dyed  when bought.

Mekko ilman asusteita. ~~~ The dress without accessories.

Kaava oli äärettömän tehokas kankaansäästäjä, leikkuussa selvittiin hyvin minimaalisin leikkuujättein vaikka pieni mittavirhe aiheuttikin sen, että hihoja piti jatkaa. Siihen onneksi riitti hyvinkin kangasta, kaikkineen kaava vei vain alle kaksi metriä kun kankaanleveys oli 150 cm. Lopulta oli todettava, että vielä vähän vähemmälläkin olisi pärjännyt! Oman mielipiteeni mukaan kun hihoille oli varattu varsin runsaasti tilaa. Erityisesti ranteen kohdalta hihan suora pötkö on varsin leveä - jälleen kerran asia, johon yleensä ei törmää. Mietin pitkään kaventaisinko, mutta lopulta annoin olla sellaisenaan - lieee enemmänkin tottumiskysymys.

The pattern was very close on being no-waste and in every way a very cloth-saving pattern - only a minimal amount of cutting waste was produdced. I did a small measuring oops with the sleeves and I had to sew small extension bits to them, but all in all this dress of mine required less than two meters of fabric, fabric width being 150 cm. And it could've been even less, as I think that the sleeves are a bit wide. Especially this rectangular sleeve seemed to be too wide at the wrists, I even considered cutting some of it away but eventually ended up doing nothing - it might just be more of a question of not being accustomed to this sleeve width.

Vyötärösauman asettuminen on toinen kysymys, johon tässä kaavassa kannattaa kiinnittää huomiota. Oleellista kun on se, miten esiliina ja sen vyöttönauha mekon päälle asettuu. Tämäkin meni ensimmäisellä otolla pari senttiä pieleen, ainakin omaan estetiikan tajuuni nähden. Toisella otolla korjaantui sitten, kun siirsin sitä pari senttiä ylös. Myös hameosan rypytyksessä oli korjattavaa, ensin pyrin mahdollisimman tasaiseen lopputulokseen ja tein hameosaan pieniä laskoksia, mutta eihän se sitten näyttänyt erityisen oikealta (mitä se sitten tarkoittaakaan), kun sauma kerran piti avata, niin muutin myös laskokset langalla tehdyksi rypytykseksi.

Waist seam was another feature which caused some adjusting, and it's a feature I recommend paying attention to when making your own dress. It's crucial how the apron and gridle sit in the waist when compared to the waist seam. My first try went south by a few centimeters, waist was a bit too low. I decided to rip the seam and cut a few centimeters from the torso part, and it really looked much better. Also gathering the skirt part to the torso part needed fixing, as I first tested pleating the skirt fabric in hope of the waist seam being as flat as possible, but it really didn't just look right (whatever that means in this case). As I needed to rip the waist seam anyway, I replaced the pleating with gathering the fabric using gathering threads. Looking much nicer now.

Ensimmäisen kerran käytössä - vyötärö hiukan alhaalla ja rypytyksessä säädettävää, mutta toimii! ~~~ In use for the first time. Waist too low and not happy with pleats, but it's working!

Tästähän se muinaispukuprojekti sitten vasta alkoi, "parempaa" settiä varten olisi sitten tehtävä ainakin oma esiliina (kuvassa olevan lainatun tilalle) ja mieluusti vielä viittakin. Ne odottavat kangaspuiden kuntoon saamista mökillä. Täytyy ihmisellä olla tavoitteita :)

So now I have the dress, and this is really only the start of my fancier Iron age dress project. I still need an apron (the one in the photo is borrowed) and preferably a cloak too. They wait for my weaving loom being assembled and put to weaving condition at my sumer cottage. A person has to have something to look forward to, right?

Pintapoimintaa pellolta Laukossa ~~~ Fieldwalking at Laukko manor

Muutama viikko sitten tuli eteen mahtava mahdollisuus käydä tekemässä arkeologista pintapoimintaa Laukon kartanon mailla Vesilahdessa. Kartanon takaiset pellot kun oli juuri kynnetty, ja mitä maan alla sitten olikaan ollut oli taas vaihtanut asentoa pulpahtaen osin maan pinnallekin. Viljelykäytössä nämä pellot toki olivat olleet satoja vuosia ja kynnetty uudelleen vuosi toisensa jälkeen, joten muinaisjäännöksellä ei tietysti käyty koukkimassa - varsin lähellä sellaisia kuitenkin, ja tämähän teki asiasta entistä mielenkiintoisempaa! Muuta esineistöä peltoon olisi voinut päätyä esimerkiksi kompostin mukana, kaikki löydettävä siis kuitenkin kertoisi elämästä alueella.

Laukon alueellahan asutusta ja elämää on ollut viimeisen kahden tuhannen vuoden ajan ja jäänteitä siitä on myös runsain määrin. Alue kuitenkin oli saanut olla rauhassa tehorakentamiselta, joten erilaiset menneen elämän piirteet ovat säilyneet mainiosti.

A few weeks ago I got a super interesting chance to do archaeological fieldwalking in Laukko manor, Vesilahti. The fields behind the manor had recently been ploughed, and whatever there had been underground had partially come to the surface again. These fields had, of course, been cultivated for hundreds of years and they had therefore been ploughed again and again, so certainly we were not about to rob an excisting archeological feature. However, we were quite close to known ancient monuments, this made the whole thing even more interesting! Other possibilities for items ending up in a field might be, for example, with compost - all in all, whatever there was to be found would tell something about the past life in the area.

Laukko area has been inhabited for at least two thousand years and there are a lot of features in the landscape made by generations long gone. As the area has been quite sparsely built and continues to be, the ancient monuments have been left in peace and are well preserved.

Rautakautisen polttokenttäkalmiston aluetta ~~~ Iron age cremation cemetery

Pintapoiminta tekniikkana perustuu siihen, että systemaattisesti poimitaan maan pinnalla olevat esineet talteen. Maanpinnan alla olevia ei siis mennä tässä kaivamaan. Pellot ovat varmaankin helpoin pintapoimintakohde, mutta samaa tekniikkaa voi soveltaa vaikkapa metsäkoneen mylläämään metsänpohjaan.

Varsin mukavan pienellä kuuden hengen porukalla (kaksi ammattiarkeologia, kaksi opiskelijaa ja kaksi pitkän linjan historianystävää) istuttiin alas ja tutkittiin alueen kartasta peltoja, jotka olisivat tarkoitukseen potentiaalisimpia. Kartanon isäntä (joka meidät oli kutsunut paikalle) oli innolla mukana ja osoitteli alueita, joista hänen kokemuksensa ja toki erinomaisen kattavan paikan historian tuntemuksensakin mukaan kannatti tutkia.

Fieldwalking as a technique is based on systematically looking for the items that are on the ground surface. So no digging for items that are underground! Fields are (as the name says) the easiest place to do fieldwalking, but the same method could be applied to, for example, forest floor that has been broken by forest machinery.

First when we arrived we sat down (there was six of us, two professional archaeologists, two students and two long-term history enthusiasts) and we looked at the maps for areas that would be potential places to start our fieldwalking. The another manor owner (who actually invited us) was enthusiastically participating and pointed areas that would be of interest according to his experience and extensive knowledge of the manor history.

Etsintäryhmä, katse tiukasti maassa. ~~~~ Research group, eyes fixed to the ground.

Eeppisen musta taivas juuri ennen sadetta. ~~~ Really epic black sky just before rainfall.

Sää oli oikein klassisen keväisen epävakainen, välillä paistoi niin että takki tuntui olevan liikaa, toisena hetkenä niskaan ropsahti sadekuuro. Sen yllättäessä pidettiin tauko kartanon sisätiloissa ja tutustuttiin materiaaliin, joka oli kartanon alueelta löytynyt aikoinaan kunnon kaivauksia tehdessä mutta jota Museovirasto ei ollut kokoelmiinsa halunnut. Sitä olikin, pottikaakeleista kampaan! Museovirasto oli myös myöntänyt luvan, että kartano sai säilyttää ja pitää esillä tiettyjä esineitä jotka virallisesti kuuluivat Museoviraston omiin kokoelmiin. 

The weather was somewhat unstable as is typical for Finnish spring. At moments it was so warm that a jacket was too much, and soon after there was rain. When the rain came, we took a break and visited the manor, familiarizing ourselves with the archaeological material that had been found in the manor area when proper excavations were carried out but for which the National Bureau of Antiquities expressed no interest. There were all kinds from items, from combs to stove tile fragments! Also there were some items that in fact were a part of the NBA collections, but were kept and exhibited in Laukko where they had been found.

Rautakautisia keihäänkärkiä ja hevosen kuolaimet. ~~~ Iron age spearheads and horse bit.

Kun sää vähän selkeni, palattiin ulkoilmaan. Pikainen kierros rannassa komeiden näkymien kera ja olihan paikalla myös rakennuksen pohjia joita varsiaisesti tultiin sinne katsomaan - ne sijaitsivat aivan muutaman metri vesirajasta. Mitä rakennuksia ne olivat olleet, siitä ei ollut tietoa. Ainakaan vielä.

When the rain was over we went back outside. Before returning to fieldwalking we took a walk to see some nice lakeside scenery and remains of buildings that had stood right by the shoreline. What buildings they had been remains unknown, at least for now.

Rantakiviä oli koristeltu eläinten kalloilla. ~~~ Rocks by the lake were decorated with animal skulls.

Paluu pellolle ja pintapoiminta jatkui! Tällä osuudella saatiin enemmän löytöjä, jopa se viikinkiaikainen lasihelmi joka huumorimielellä tilattiin löydettäväksi ennen aloittamista. Oli muuten oma löytöni! Pieni, kirkkaansininen lasihelmi erottui oikein huutomerkillä tasaisen ruskeanharmaasta maasta. Toisaalla kartanon isäntä kävi pellon kaukaisempaa osaa läpi metallinetsimellä, ja sieltä nousikin toinen esine josta aloittaessa oli ollut puhetta, karhunhammasriipus ja vielä oikein hyvässä kunnossa. Sikälikin harvinainen löytö että eivät ole oikein tyypillisiä näille seuduille, enemmänkin lounais-suomalainen esinetyyppi. Kolmas "tilattu" vaan jäi kadoksiin, keskiaikaan viittaavaa materiaalia ei saatu löydettyä. Suurin osa esineistöstä oli kuitenkin hyvin arkista ja vähemmän näyttävää, harmillisesti ei tullut kuvia valtavan suurista, yli 20 cm pitkistä rautanauloista joita noukki lähes jokainen poimija.

Then we returned to the field and fieldwalking. This tilme we got more finds, even the viking age glass bead which we ordered before before starting as a joke. And it was spotted by yours truly! Small, bright blue glass bead clearly stood out against the brown-grey earth. In another part of the field the manor owner examined the field with a metal detector and came back with another item that was mentioned before starting, a bronze bear tooth pendant in very good condition. A rare find, because bear tooth pendants tend to be more of a SW Finland -thing. We only lacked the medieval finds which we spoke of, nothing especially pointing to the medieval period was found. Most of the finds were very ordinary and much less spiffy. Unfortunately I have no photos of the huge iron nails that were quite abundant, pretty much everyone found a nail that was over 20 cm long. 

Kaikkineen kolmen pellon alueella tutkittiin, mutta kaksi jälkimmäistä osoittautuivat huomattavasti vähälöytöisemmiksi kuin tämä ensimmäinen. Päädyttiin siis katselemaan alueen muinaisjäännöksiä, joita todella alueella on runsain määrin ja hienoissa maisemissa. Ja uusia tuntuu löytyvän aina vähän väliä.

Three fields were walked altogether (all of them only partially, though), the two other fields ended up having much less items for us to find than the first one. So we switched to look at the ancient monuments and archaeological sites, which are plenty in Laukko - and all of them are situated in really lovely surroundings. Even new ones seem to pop up every now and then.

Asehautauksen kohdalta komeat järvinäkymät ~~~ A site where a burial with weapos was found. A nice lake view.

Pieni hautakumpu alueella, jossa saattaa vielä olla muutakin kiinnostavaa. ~~~ A small grave mound in a site that might just have more to it.

Lopulta olikin aika pakata auto ja lähteä kotiin, johan sitä pitkä päivä tulikin tehtyä. Mutta sanottava on, että ensimmäinen kokemus pintapoiminnasta oli kyllä oikein mukava, ja mieluusti osallistun toisenkin kerran jos vain mahdollisuus on!

Then it was about time to pack our car and head back home after a long day. But I just have to say that my first experience of fieldwalking was really inspiring, and if I'll have a chance to do that again, I'd love to!

Kesäreissu 2019 II: Lejren elävän historian keskus ~~~ Summer trip 2019 II: Lejre land of legends

Jo vuosia "vaivannut" hinku vierailla Tanskan Lejren elävän historian keskuksessa pääsi toteutusasteelle kesäreissun myötä -ja olipa hieno vierailu kaikkineen! Päälimmäiseksi jäi tunne, ettei ollut kuin raapaissut pintaa vasta joten jossain vaiheessa on ehdottomasti otetava uusintavierailu...

Lejren elävän historian ja kokeellisen arkeologian kylä on perustettu jo 1964. Tarkoituksena on alusta alkaen ollut toimia tieteellisessä yhteistyössä kokeellisen arkeologian parissa, ja tälläkin hetkellä näin siellä tehdään. Ja keskus ei ole läheskään valmis! Käyntimmekin aikaan siellä oli rakennustyö meneillään, työn alla viikinkiaikainen hallitalo -valtava työmaa, talosta on tulossa todella suuri! Valmista pitäisi olla toukokuussa 2020.

I'd been wanting to visit the Danish Lejre land of legends for years now, and now during our summer trip I finally had a chance. And it was seriously a good visit and left me with a feeling that I've only scratched the surface now. I think I'll have to visit again at some point!

Lejre land of legends was established already in 1964. The main focus had right from the start been  to work together with scientific community in experimental archaeology, and the co-operation has been going on ever since. And the center still continues to develop, during our stay they were building a viking age hall -it was a huge construction site, the hall is going to be massive! It should be ready in May 2020.

Hallitalon työmaa rautakauden kylästä katsoen ~~~~ Viking hall construction site as seen from the iron age village. Kuva/photo M. Pulla.

Kokeilupiste Båldalen ~~~ Activities valley Båldalen
Ensin vastassa oli Båldalen ja siellä kaikenlaista itse kokeiltavaa. Allekirjoittanut pääsi testaamaan viljan jauhamista käsikivillä -vastaaviahan on käytetty Suomessakin, ovat olleet käyttötavaraa vielä rautakauden lopulla. Käsikivillä jauhamisesta ei aiemmin ollut mitään kokemusta ja tekniikka uteloitti suunnattomasti, joten täällä tuli viivyttyä tovi jos toinenkin (ei ollut nimittäin mitään erityisen nopeaa toimintaa tuo jauhaminen ja yllättävänkin raskasta). Leivän paistaminen oli varmaan lapsille suunnattua toimintaa, mutta oikein kovasti hyvin siellä vahvasti muinaistekniikkasuuntautunut aikuinenkin viihtyi -ja erikoistunnustus menee pisteen vetäjälle, herran kanssa keskusteltiin pitkät pätkät mm. astioiden polttokoverruksesta. Leipien lopputulos tosin oli vähän sinnepäin, valmiit leipäset olivat ns. keskimäärin ihan ok, päältä palaneita ja keskeltä raakoja. Mutta itse jauhetuista jauhoista, ihan omia! Paikallinen sorsa oli optimistinen ja piti seuraa koko jauhamisen ajan.

The very first thing we came across was Båldalen, and all kinds of things one could try out. Yours truly had the chance to test grinding stones to make flour -ones just like this were in use in Finland too, at least to the late iron age. I had no previous experience in using grinding stones and I was super curious for the technique, so we stayed there a good while (grinding took its time and was surprisingly heavy). Baking bread was likely an activity targeted for children, but an adult who is seriously into ancient techniques was really happy too -and extra points to the guy who was in charge of Båldalen that day, we spent a long time talking about, for example, burn bowl technique. When it comes to breads, however, they ended up, well, ok in average, burned on the outside and raw on the inside. But made of flours of my very own making! A local duck was optimistic and kept us company during the whole grinding process.  

Leipäset maustettiin tuoreilla yrteillä ~~~ Fresh herbs were used for flavouring the breads

Itse tehtyjä ja hyvä niin - vaikka vähän tekniikka vaatiikin hienosäätöä. Erit. huom. varsin sievä kulho! ~~~~ Handmade! I think my baking technique needs some adjusting... Note the very nice bowl!

Viikinkiaikainen markkinakylä Ravnebjerg ~~~ Viking age market village Ravnebjerg

Viikinkiaikaisessa markkinakylässä ei ollut vierailuhetkellä ketään paikalla. Tarvikkeita ja tilaa tosin olisi ollut monenlaiseen toimintaan, normaalisti Ravnebjergissä toimii esimerkiksi sepän paja ja viikinkiaikaista ruuanlaittoa. Kilvistä päätellen jonkinlaisia taisteluharjoituksiakin järjestetään alueella. Jotain nähtävää ensi kerrallekin, siis!

During our visit there was no-one around in the viking age market village. There was, though, equipment and space for many kinds of activities, normally there is a blacksmith at work in Ravnebjerg and also viking age cooking takes place there. Judging by the shields that were present there some kind of battle activity is also happening there every now and then... Something to see for the next time, then!

Rautakauden kylä Lethra ~~~ Iron age village Lethra

Rautakauden kylä oli ilmeisesti ensimmäinen rakennettu osa keskusta -ensimmäiset rakennukset jo 1960-luvulla- ja kaikkein suurin kokonaisuus, useita varsin suuria rakennuksia. Kylttien perusteella täällä oli tehty runsain määrin kokeellista arkeologiaa,  mm. talvisista asuinolosuhteista rautakauden talossa (kävi ilmi, että usein ja monissa yhteyksissä toistettu väite siitä että sisällä pidetyt eläimet lämmittävät taloa ei juurikaan pitänyt paikkaansa). Täälläkin saatiin rauhassa katsella ympäriinsä, rautakauden henkilökunta kun oli pitämässä näytöstä viereisellä kentällä mutta koska tämä näytös tapahtui tanskaksi, ymmärrys jäi huomattavan vajaaksi joten jatkoimme matkaa itse kylään.

Rautakauden elämästä ja elinkeinoista kertovia kylttejä paikalla oli useita, ne kertoivat mm. esihistoriallisesta maanviljelyksestä ja keramiikasta. Lethraan otetaan Lejren sivujen mukaan ilmeisesti myös vapaaehtoisia asumaan taloissa ja ylläpitämään kylän elämää! Kieltämättä ajatus pisti vähän mietityttämään, vaikka varhaisempi rautakausi ei olekaan ihan kaikkein ominta alaa...

The iron age village was apparently the first part of the center that was built -the first buildings stood there in the 1960s. It is also the largest part of the center with several quite big buildings. Based on the information plaques there, quite a lot of experimental archaeology has been done in Lethra, for example on winter living conditions in an iron age house (surprisingly it turned out that the often-repeated claim of animals that were kept in the house would warm the house too had no truth no it). We were pretty much by ourselves in the iron age village too, the iron age people were at that very moment in a field nearby doign a demonstration but since it was in Danish, we did not understand that much of it so we went on our way to see the village. 

As mentioned, there were several information plaques there telling about the life in the iron age -the techniques of farming or pottery making, for example. According to the Lejre center homepage volunteers are welcome to live in the iron age houses and to bring some life to the village! Although early-mid iron age is not really my field of speciality, it made me think...

Uhrisuo ~~~Offer bog

Rautakauden Tanska on varsin tunnettu suouhrauksistaan, joten asiaan kuuluu että uhrisuokin siis täältä löytyy. Kohtuullisen nättinä kesäpäivänäkin paikkalla oli jännä tunnelma. Kunnolla oikeuksissaan paikka saattaisi olla hämärässä, voin vain kuvitella tunnelman -olihan sitä jo käyntihetkelläkin!

Iron age Denmark is famous for its bog offerings, so obviously there is one in Lejre as well! During a relatively nice summer day the place the place had a really special feeling, but I believe it really would be something truly impressive in a dim light. 

 

Jääkauden metsästäjän leiri Ranaa ja alkuhärän metsästäjien leiri Traha ~~~ Ice age hunter's camp Ranaa and auroch hunter's camp Traha

Todella nätillä paikalla veden rannalla sijaitsivat kaksi kivikautista leiripaikkaa. Ranaa edusti varsin kevyttä ja siirrettävää rakennetta, selvästi tilapäistä kun taas metsästäjäleiri Traha edusti hieman tukevampaa rakennetta kuin edellinen teltta. Tämä leiri ei selvästikään ollut tarkoitettu yhden yön pysähdykseen. Täällä oli selvästi ollut meneillään kiviesineiden valmistusta piikiven naputuksen muodossa, paikka ja ainekset olivat valmiina mutta vierailuhetkellä paikka oli miehittämätön. Pidettiin täällä tovi sadetta, joka sattui yllättämään...

The two stone age camp sites were located in a really nice place by the water. Ranaa seems to be a clarly temporary and movable structure where as hunter's camp Traha was more sturdy and definitely not meant for staying one night. It seems that flint knapping was going on in there, there was a workshop place and raw material present but during our visit the camp site was unmanned. The camp provided nice shelter from the rain, however, there was a short rain shower that managed to surprise us... 

Mesoliittisen kivikauden asuinpaikka Athra ~~~ Mesolithic stone age dwelling Athra

Athra on rakennettu myöhäismesoliittisen mallin mukaan ja edustaa vielä edelliseenkin vierailtuun rakenteeseen verrattuna vähän pysyvämpää rakennetta, hyvin kotoisan oloinen kota. Täällä (kaikki kolme kohdetta, Athra, Ranaa, Traha) järjestetään ilmeisesti myös vuosittain kivikausi-innostuneiden käsityöläisten ja kivikausielävöittäjien kokoontumisia mesoliittisten taitojen parissa. Kaikkineen pienellä alueella oli varusteita monenlaiseen aktiviteettiin, nahoista ruuanhankintaan ja -laittoon. 

Athra has been built in late mesolithic style and when compared to the previous camp sites, this is certainly more sturdily built. And a very nice and cosy site indeed! Here in the stone age setting (in all three sites, Athra, Ranaa and Traha) there is apparently a stone age enthusiasts meeting every year,  re-enactors and craftspeople gather together and do, for example, stone age crafts. All in all, although Athra site is relatively small, there was gear for many kinds of activities, from leather and skins to cooking and preparing food.

 

Kuva/photo M. Pulla

Rautakautisen sillan rekonstruktio ~~~ Reconstruction of an iron age bridge

Kivikautisen asuinympäristön ja rautakautisen kylän välimaastoon oli rakennettu ennallistus rautakautisesta sillasta. Ennallistus perustui peräti 200 metriä pitkään alkuperäiseen tanskalaiseen Varpelevin tiehen, joka on ajoitettu 100-200-luvuille. Hieman siinä ylittäessä varpaat tosin kastuivat, vesi oli varsin korkealla mutta rakenne oli kovin mielenkiintoinen. 

Between the stone age dwelling and iron age village there was a reconstruction of an iron age bridge. The reconstruction was based on a whopping 200 m long 2nd-3rd century original Danish Varpelev road. The water level was quite high during our visit, so we got our feet slightly wet but it is an interesting structure indeed.

Työpajat ~~~ Workshops

Paikalla oli työpajat värjäämiselle, tekstiileille, keramiikalle ja sepän pajakin löytyi, mutta tässä vaiheessa alkoi olla jo hieman kiire kellon ollessa lähellä sulkeutumisaikaa, joten joka paikkaan ei ehditty. Pikainen piipahdus suoritettiin keramiikkapajalle ja ihasteltiin astiatyyppejä useamman tuhannen vuoden skaalalta. Samalla hieman hämmennyttiin lähes identtisestä keraamisesta kynttilänjalasta jollainen on löytynyt keskiaikaisesta Turusta -vastaava oli käytössä Tanskassa vielä 1800-luvulla (ja miksei olisi, kovasti käytännöllinen malli!).

Also in Lejre there were several workshops, for dyeing, textiles, pottery and a smithy, but at this point we were in a bit of a hurry because it was almost closing time so we missed some of the workshops. However, we payed a brief visit to the potter's workshop and admired all the vessel types, styles spanning several thousand years. Also I was a bit surprised to find familiar ceramic candlestick there, almost identical to one found in medieval Turku -it had been in active use in Denmark even in the 19th century (and why wouldn't it, a very practical item!).

Värjärin työpaja ~~~ Dyer's workshop

Tekstiilipajan puolella oli varsin vaikuttava tekstiiliaiheinen näyttely, ja mukana näyttelyssä oli myös useammat kangaspuut eri historian vaiheista (toki piti  -vähemmän vaivihkaisesti- tutkia niiden  toimintamekanismeja). Pyöreäksi tehty loimi oli erityisen mielenkiintoinen tapaus. Lejren tekstiilipaja tekee tällä hetkellä yhteistyötä mm. Kööpenhaminan yliopiston Fashioning the Viking age -hankkeen kanssa, siitäkin oli tuolla hieman esittelyä.

The textile workshop had an impressive textile-themed exhibition, and several weaving looms were also featured, from different historical periods (of course I had to check their structure out). A round warp was especially interesting. The Lejre textile workshop works closely together with Copenhagen university in the Fashioning the Viking age -project, it too was exhibited there.

Ja jäihän siellä vielä varsin paljon näkemättäkin, ei näemmä yksi päivä riitä juuri mihinkään tuolla. Verstaiden takana olisi ollut 1800-luvun maatalo, toisaalla mäellä sekä jatulintarha että laivalatomus -ja neoliittisen kivikauden hautakumpukin jäi tarkastamatta kuten jäi keskiaikainen puutarhakin. Selvästikään nyt vielä ei ollut sesonki päällä joten tuonne on syytä mennä toisenkin kerran, aivan mahtava paikka kyseessä!

And a lot was left unseen, one day is definitely not enough in there. Behind the workshop there would've been an 19th century farmhouse, elsewhere on a hill there was a ship setting and a dance labyrinth, also neolithic barrow had been built, and also we missed the medieval garden. Clearly it was off-season during our visit and therefore it was more quiet. I definitely want to visit the place again as I found it really awesome!

Lejre land of legends home page

Lejre kartalla ~~~ Lejre on map

 

Heleät helmat -muinaispukuseminaari Eurassa 23.11.2019 ~~~ Iron age clothing -seminar in Eura, 23rd Nov. 2019

Euran koulukeskukselle kokoonnuttiin taas varsin harmaana marraskuisena päivänä, tällä kertaa seminaariin joka päätti Luistarin 50-vuotisjuhlavuoden. Mienenkiintoisia puhujia ja paljon asiaa, hyvin inspiroiva seminaari kaikkineen! Tässä lyhyesti esitelmistä, laajempaa julkaisuakin seminaarissa lupailtiin!

On a seemingly grey november day us ancient clothes enthusiasts gathered together to Eura, to a seminar which marked the end of the 50th anniversary of the discovery of Luistari iron age burial ground. There were -yet again- several interesting lectures, all in all a very interesting seminar. Here are my short notes of the seminar, there was some talk of a more thorough publication too.

1. Sirpa Wahlqvist: Avajaissanat ~~~ Opening words

Seminaarin alkusanat sanoi Sirpa Wahlqvist, joka kertoi Luistarin 50-vuotisjuhlavuodesta jonka tämä seminaari siis päätti. Erilaisia tapahtumia oli järjestetty pitkin vuotta runsaasti, ja euralaiset olivat kuulemma hienosti löytäneet juhlavuoden tapahtumat!

Sirpa Wahlqvist opened the seminar by speaking of the festivities that were held in Eura throughout the year. There had been several events, and the folks in Eura had taken part enthusiastically.  

Ensimmäinen piirrosversio suomalaisesta naisen muinaispuvusta Kalevalan painoksesta v. 1887. ~~~The first drawn scetch of a ancient Finnish woman's dress. Kuva/drawing Ravattulan puku.

2. Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Mistä arkeologinen pukututkimus alkoi ~~~ The start of archaeological clothing research

Luistari-tutkimuksen Grand Old Lady Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander puhui toisena muinaispukujen tutkimuksen historiasta, alkaen ensimmäisestä Kalevalan yhteyteen tehdystä pukuluonnoksesta ja päätyen 2000-luvun uusiin tutkimuksiin, tekniikoihin ja niiden kautta saatuihin tietoihin.

The Grand Old Lady of Luistari research, Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander, was the second speaker with her talk on the history of researching and recreating ancient Finnish clothing, starting from the very first scetches in 1887 and ending with the 21th century new technologies and techniques.

Euran puvun rinnustaa. ~~~ Upper part of the Eura dress with jewellery. Kuva/photo Suomen käsityön museo

3. Irmeli Pere: Euran muinaispukua valmistamassa ~~~ Making the Eura ancient dress

Euran puvun julkaisun jälkeen 1980-luvulla heräsi innostus pukujen hankkimiseen, joten Eurassa alettiin pukuja kutoa myyntiinkin saakka -Pere kertoi alusta loppuun käsinkudottuja pukuja tehdyn kaikkineen noin 80 kappaletta. Pere kertoi miten alkuun Lehtosalo-Hilanderin kanssa tehtiin lankojen kasvivärjäyskokeiluja jota vaatteeseen saataisiin oikeat sävyt, oikeita kasveja haettiin pitkin maakuntaa (sittemmin varsinaiset puvut kudottiin teollisesti värjätyistä langoista, joita kotona saattoi olla kymmeniä kiloja kerrallaan). Nyt alkuperäinen kutojaryhmä on ikääntynyt ja  myyntiin kutominen loppunut, mutta Pere sai arvokkaasta työstään kukkia tunnustukseksi kuten muukin Euran puvun eteen töitä tehnyt ryhmä.

After the Eura dress became public in the 1980s, there was great interest in buying a copy of the dress as well. Some women in Eura took up the job -Pere mentioned that some 80 Eura dresses were made altogether, all of them hand-woven. The starting point was interesting, Pere and Lehtosalo-Hilander experimented with plant dyeing in order to get the right coloured yarns and the right plants were sought after far and wide (eventually the actual dresses were woven with commercially dyed yarns). Nowadays the original dressmaking group of women have aged and they have stopped weaving the fabrics for sale, but Pere received appraise and flowers for her job in making the Eura dress famous as did the other women of the group.

Elsa Heporauta muinaispuvussa. ~~~ Elsa Heporauta wearing an iron age style dress. Kuva Turun seudun kalevalaiset.

4. Sirpa Huttunen ja Aila Nieminen: Kalevalaiset naiset muinaispukujen kokoamisen alullepanijoina, käyttäjinä ja tekijöinä ~~~ Kalevalalaiset naiset -society as actors in creating, using and making ancient Finnish costumes

Kalevalaisten naisten alkusysäyksenä voisi Huttusen ja Niemisen mukaan pitää Kalevalan 100-vuotisjuhlaa vuonna 1935. Kirjailija Elsa Heporaudan ajatuksesta syntyi alkujaan suunnitelma  patsaasta Kalevalan naisille, mutta suunnitelma muuttui ja toiminnan fokukseksi muotoutui suomalaisen (naisten) kansankulttuurin ja -perinteen edistäminen. Tätä edistettiinkin ulkomaita myöten, vierailuja tehtiin vuosikymmeninen mittaan niin Pohjois- ja Etelä-Amerikan luentokiertueen kuin Eurooppaa kiertävän näyttelyn muodossakin. Kalevalaisten naisten ansioksi voi oikeastaan laskea myös Kalevala Korun perustamisen, alkujaan korujen inspiraationa olivatkin (esi)historialliset löydöt. Heinolan kalevalaiset naiset ovat 1980-luvulta alkaen kunnostautuneet kattavalla muinaispukukokoelmallaan, nykyisin edustava kokoelma on esillä Heinolan kaupungintalolla.

The starting point of Kalevalaiset naiset (Kalevala women) -society couls, according to Huttunen and Nieminen, be pinpointed to the hundred-year festivities of the Kalevala epic in 1935. Author Elsa Heporauta came up with the idea of a statue dedicated to the women of Kalevala, but soon the plan changed and the focus changed to preserving and advancing Finnish folk tradition and -culture. And that's what happened, in Finland and abroad -lectures and exhibitions toured in Europe and as far as Northern and Southern America. Kalevalaiset Naiset also came up with the idea of jewellery company Kalevala Koru, which originally produced jewellery inspired by (pre)historical finds. From the 1980s on, Kalevalaiset naiset in Heinola have gathered an impressive collection of ancient Finnish costumes, nowadays they are exhibited in the town hall of Heinola. 

Ei kettua vaan karhua Euran emännän hartioilla.~~~ The Eura matron was wearing bear instead of a fox. Kuva/photo Luistarin kotisivut, Ulla Moilanen

5. Tuija Kirkinen: Euran emännän haudan turkislöydöt -muinaispuvun puuttuva palanen? ~~~ Fur finds in the Eura Matron's grave -a missing piece of the iron age dress?

Tänä vuonna väitöskirjansa turkislöydöistä esihistoriallisissa ja historiallisissa hautauksissa julkaissut Kirkinen kertoi Luistarin haudasta 56, ts. kuuluisan Euran Emännän haudasta jonka pohjalta muinaispukukin tehtiin. Kirkinen oli puhumassa jo kevään seminaarissa, mutta tässä puheenvuorossa tuli esille varsin paljon huippumielenkiintoisia yksityiskohtia joita ei keväällä mainittu. Euran muinaispuku saattaisi Kirkisen tutkimuksen mukaan kaivata hieman täydentämistä turkisten muodossa, vainajalla kun on ollut mm. mahdollinen saukonnahkainen vyöpussukka ja yläruumiinsa päällä karhun karvaa. Tämän karvan lähteeksi Kirkinen arveli saamelaisaineistosta myös tunnettua sieppuri -vaatekappaletta, ikäänkuin keeppiä. Muita karvalöytöjä haudasta olivat metsäpeura (jonka luujäänteitä ei rautakauden lopun Eurasta tunneta, joten miten kaukaa talja onkaan tullut?), näätäeläintä ja yksittäinen jäänne ketunkin karvasta. Kirkinen lupaili tulevaksi myös yleistajuista julkaisua ja muutenkin karvatutkimukset jatkuvat edelleen, joten mahdollisesti karvoista tullaan kuulemaan vielä paljon lisää! Oma henkilökohtainen mielipiteeni oli, että muutenkin kovatasoisessa seminaarissa tämä luento oli ehdottomasti toinen inspiroivimmista.

Tuija Kirkinen published her PhD concerning fur finds in prehistorical and historical burials this year. In Eura she spoke about the Luistari grave 56, the very same burial in which the Eura dress is based on. Kirkinen was speaking already in the spring seminar, but a lot of extremely interesting details came up now that were not mentioned in the spring. According to Kirkinen the Eura dress might need some new pieces of clothing and accessories, the deceased was wearing a belt pouch made of beaver fur and on her upper body there were finds of bear fur. Kirkinen suspected that the origin of the bear fur might've been a sieppuri-type of garment, like a short, closed cape, later known for its usage among the Sápmi. Among other finds there were reindeer (no bone finds of reindeer are known in Eura iron age contexts, so where this fur came from?), marten and a single hair from a fox. Kirkinen promised us a publication aimed for the general public and the fur research still goes on, so it is entirely possible, even likely that we'll be hearing much more of this animal fur research! As my personal opinion, where as the seminar was in all full of super interesting speeches, this was totally on the top two when it comes to the most inspiring ones.

Ennallistettuja suomalaisia rautakauden lautanauhoja. ~~~ Finnish reconstructed tablet woven bands Kuva/photo Kansallisaarteen etsintä, Suomi 100

6. Maikki Karisto: Lautanauhat -kudonnan huippuosaamista Suomen myöhäisrautakaudella ~~~ Tablet woven bands -expert craftsmanship in late iron age Finland

Lautanauhojen huippuasiantuntija Karisto keskitti tämän kerran luentonsa myös Luistarin hautaan 56, jossa muinaispukuun oli 80-luvulla ennallistettu yksinkertainen mutkitteleva kuvio sekä vaippahameen ylä- että alareunaan. Asiantuntijan silmin katsottuna pienistä fragmenteista paljastui kuitenkin muuta, olisihan huippusimppeli nauha ollutkin hieman poikkeava muinaisvaatteiden nauha-aineiston joukossa. Kovin paljoa ei voi paljastaa koska nauhoista on tulossa erillinen julkaisunsa, mutta Luistarin 56-haudan nauhoissakin siis on tuppilohulpiota, ryhmittäin kääntämistä ja puolikaskiertoja, suomalaisen rautakauden nauha-aineistolle tyypillisiä piirteitä. Karisto mainitsi, että todennäköisesti muihin säilyneisiin nauhoihin verraten myös 56:n vaippahameen nauhoissa on ollut paljon kuviovaihtelua, mutta koska säilynyttä lautanauhaa on kovin vähän, on tyydyttävä muutamaan selvitettyyn kuvioon -jotka kieltämättä muuttavat puvun kokonaisilmettä nekin.

A tablet weaving expert Maikki Karisto focused also on the Luistari grave 56 on her speech. In the 1980s a simple meander-patterned band was recreated for the dress reconstruction, the same band for both upper and bottom edge of the peplos dress.  But when the band fragment was seen through the eyes of an expert, the tiny pieces were something completely different -a very simple band would've been somewhat of an exception among the late iron age finds, too. I can't reveal too much because a publication is on its way, but both Luistari 56 bands showed signs of typical Finnish iron age features -tubular selvedge, turning tablets in groups and half-turns. As for the patterns, Karisto noted that most likely the variation of the woven pattern has been plenty based on other surviving tablet woven bands, but since the surviving tablet woven fragment in Luistari 56 is very small, not much of the pattern variation can be said, only a few figures can be deciphered. But even they change the appearance of the Eura dress quite a lot!

Ravattulan puvun ohimoriipuksia sellaisena kuin ne haudasta löydettiin.~~~ Spirals from a decorated headband found from Ravattula Ristimäki.  Kuva/photo Ravattulan puvun sivut.

7. Veronika Paschenko: Pronssispiraalien käyttö päähineissä ja ohimokoruissa ~~~ The use of bronze spiral decorations in headwear

Paschenko teki kandidaatintyönsä Ravattulan Ristimäen pronssispiraaliaineistosta ja jatkaa aiheen parissa gradunsa kanssa, tässä saimme maistiaisia aiheesta. Spiraalimuoti sai alkunsa Semgallian ja Latgallian ryhmien parista nykyisen Latvian alueelta 400-luvulla. Spiraalimuoti jatkui synnyinseudullaan käytössä 1300-luvulle. Suomen alueella spiraaleja alettiin käyttää päähineissä varsin myöhään, ristiretkiajalla 1100-luvulla. Ohimonauhat tehtiin ristikkonauhoihin, jotka kaikkineen olivat toista metriä pitkiä mutta joissa spiraaleja oli vain kasvojen molemmin puolin riippuvissa päissä -tai Paschenkon mukaan koristeet saattoivat olla toispuoleisiakin. Spiraalikoristeet tehtiin pronssilangasta, jota sitäkin saatettiin käyttää kahta eri paksuutta samassa nauhassa. Ohimonauhoja kieltämättä näkee elävöityskäytössä aivan liian vähän, ne ovat mielestäni todella kauniita. Toivottavasti Paschenkon työn myötä asiaan tulee muutosta!

Paschenko wrote her bachelor's thesis about the bronze spirals in Ravattula Ristimäki, and she'll continue with this subject with her master's thesis. We got a little taste of that here. The fashion of bronze spiral headwear begun in the 5th century among the Semgallian and Latgallian peoples in what is now Latvian area. Spiral fashion continued up until the 14th century. In Finland spiral headwear became fashionable quite late, in the crusade period in the 12th century. Finger woven bands were used as spiral decorated headbands, over one meter long bands altogether but only the ends that hung on both sides of a person's face were decorated with spirals -or, according to Paschenko, in some cases only the other end was decorated. Bronze wire was used for spirals, it was entirely possible to use two thickness of bronze wires in one band. As far as I am concerned, spiral decorated headbands are way too rare in living history use, I'd like to see much more of those as I find them just lovely. Hopefully the situation will change and we'll see more of decorated headbands in the future!

Monenlaista elämänvaihetta, rautakaudellakin. ~~~ Many stages of life, in iron age too. Kuva/photo Luistarin kotisivut, Ulla Moilanen.

8. Päivi Maaranen: Kuinka emäntä odotti ja imetti -käytännön kokeiluja ja kokemuksia äitiydestä rautakauden naisen puvussa ~~~ How an iron age woman expected and breastfed -practical experiences and experiments of motherhood in an iron age dress

Rautakauden vaatteiden oli sovelluttava moneen elämänvaiheeseen, myös lapsen saamiseen. Maaranen oli testannut omakohtaisesti muinaisvaatteita ja niiden kanssa odottamista ja imettämistä ja tehnyt ratkaisuja joita vertasi kuva-aiheistoon ja arkeologisiin löytöihin.  Odottaminen ei Maarasen mukaan ollut minkäänlainen ongelma rautakauden vaatteissa, mutta imettäminen vaati ratkaisuja. Vaippahame soveltui itsessään varsin hyvin olkapäältä avattavana imettämiseen, mutta mekko oli ongelmallisempi. Maaranen oli päätyynyt aikoinaan itse mekon rinnustan keskelle leikattuun halkioon jonka vaippahame muuten peitti, mutta visioi myös osittain päällekkäin meneviä mekon etukerroksia (josta myöhemmin totesi, että ratkaisu ei saa tukea löytöaineistosta). Roomalainen ja keskiajan taide ovat niitä, joista pohjoistenkin rautakauden ratkaisujen on haettava inspiraatiota, sillä oma aineisto ei oikein anna materiaalia siihen (myöhemmin keskiajalta Grönlantilaisista Herjolfsnesin mekoista yksi on Maarasen mukaan soveltuva myös lapsen hoitoon).  Tästä materiaalista on löydettävissä kolme erilaista ratkaisua imetykseen -syvä kaula-aukko, aukko vaatteessa tai olkapäältä päästettävä vaate.

Iron age clothing should accommodate for many stages of life, also for having a child. Maaranen had tested ancient clothing during her own pregnancy and when she was breastfeeding her baby, and compared her solutions to archaeological material and pictorial sources. According to Maaranen having a large belly was no problem in an iron age dress, but breastfeeding required some extra testing. Peplos type dress, opening from the shoulder was well fitting for the occasion, but the dress layer under it needed some adjusting. Maaranen herself had ended up making a slit in the mid-chest, normally covered by the peplos dress, but she had also thought of a dress with overlapping front layers (later Maaranen noted that this isn't supported by neither archaeological nor pictorial sources). Northern dress material per se is scarce, pretty much nonexistent when it comes to motherhood-related clues, so for clues one must turn to medieval or roman artwork (one of the Greenlandic Herjolfsnes dresses is fitting for babycare, though). So three different ways to adjust a dress for breastfeeding were found -deep neckline, a slit in a garment or a garment opening from the shoulder.

Komeat tupsuvyöt ovat tunnettuja Luistarin miestenhaudoista. ~~~ Handsome spiral decorated belts are known from Luistari male graves. Kuva/photo Swan River Crafts, Mervi Pasanen

9. Jenni Sahramaa ja Mervi Pasanen: Ilman housuja? Miesten muinaispukeutumisen suuntaviivoja ~~~~ Without trousers? General outlines of men's iron age clothing

Naisten vaatetuksesta on hyvin jäänteitä, mutta miesten vaatetus on tunnetusti huonommin dokumentoitavissa. Mistä sitten asiaan  löytyisi osviittaa? Lähteitä on haettava ympäri pohjoista Eurooppaa, mutta niistä kokoamalla on mahdollista saada kasaan myös miehen vaatekokonaisuus, jota on muutenkin sanottu skandinaavistyypillisemmäksi Suomessa kuin naisten pukeutumista. Suomalaistyypillistä miehen vaatetuksessa on erityisesti spiraalit, joita miestenkin vaatteissa on käytetty -joskin maltillisemmin kuin naisten. Spiraalikoristeisia vöitä, säärikääreen nauhoja ja viittoja kuitenkin tunnetaan, samaten kuin spiraali-koristeapplikaatioita paidoissa. Muutamasta suomalaisesta myöhäisrautakauden miehenhaudasta tunnetaan myös kulkusnappeja, oletattavasti takeista. Helena Honka-Hallila ja Hannele Köngäs perustivat oman versionsa Maskun Humikkalan löytöön mutta vastaavia tunnetaan myös Raision Ihalasta sekä -aivan, Euran Luistarista. Päähineasiaan Sahramaa ja Pasanen toivoivat ratkaisua turkisjäänteiden tutkimuksista. Ja mitä näihin otsikonkin mainitsemiin housuihin tulee, islantilaiset tekstilähteet mainitsevat kolme erilaista housumallia -kapeat ihonmyötäiset, leveät pussihousut sekä leveälahkeiset, suorastaan liehuvat mallit.

There are a lot of textile remains from women's clothing, but remains of men's clothing are much fewer. So how men's clothing could've been put together during the late iron age? Evidence of men's clothing can be found elsewhere in Northern Europe, and by examining those it is entirely possible to gather together a plausible men's outfit that might've been in use in Finland as well -Finnish men's clothing has been described as being more Scandinavian-styled than women's clothing. But there are especially Finnish features, too -especially bronze spiral decorations that can be found in men's clothing as well, although they're not as plenty as in women's clothing. Spiral decorations can be found in belts, cloaks and bands securing leg wraps, and also there are sewn-on spiral decorations from men's tunics. In some Finnish late iron age burials there are bronze bells that have been used as buttons, they are intepreted as being remains of coats. A few years back Helena Honka-Hallila and Hannele Köngäs created a version of a such jacket based on Masku Humikkala find, but bell buttons have been found in Raisio Ihala and -yes, you guessed, Eura Luistari. As for headwear, Sahramaa and Pasanen are hoping that fur research would yield some light on the enigma. And when it comes to the trousers, Icelandic texts mention three kinds of  trousers -narrow, almost skin-tight, ones that are wide and baggy and ones that are loose and flowing.

Luistarin hauta 90, Sue Salmisen ennallistus. ~~~ Lusitari grave 90, recreated by Sue Salminen. Kuva/photo Hallanmailta/ Sue Salminen.

10. Sue Salminen: Raitaa, tupsua ja spiraalikoristetta -pohdintoja vauraan miehen puvusta Luistarin 900-luvun hautojen valossa ~~~ Stripes, tassels and spiral decorations -thoughts of a wealthy man's outfit in the light of Luistari 10th century burials

Salminen oli tutkinut Luistarin miesten hautojen löytöaineistoa, ja oli havainnut sieltä 900-luvun alusta ryhmän erityisen komeita miestenhautoja. Miehet saattoivat olla jopa paikallista eliittiä, niin paljon esineistöä hautoihin oli laitettu -muun muassa useita aseita, joskaan aseet eivät olleet tässä pääasiana. Haudoista oli myös tekstiilijäänteitä, olettettavasti viittakangasta joka oli kehruusuunnnaltaan poikkeavista langoista kutomalla saatu raidalliseksi. Myös pronssispiraaleja tunnettiin näistä haudoista, spiraalikoristeinen tupsuvyö oli paikallistettavissa useaan hautaan. Salminen esitti teorian siitä, miten viitta olisi mahdollisesti soveltunut käyttöön paremmin kun se olisi vyötetty päältä, se olisi lämmittänyt muttei ollut liehuvana tiellä. Koko esityksen ajan saatiin katsella komeita kuvia Salmisen ennallistuksesta 900-luvun luistarilaisesta vaatetuksesta löytöihin perustuen.

Salminen had examined the find material from Luistari mens's burials and detected a group of especially rich burials from the early 10th century. Men might've even been a part of local elite, the graves were so richly equipped -there were, for example,  several weapons, but they were not the main point in this speech. Textiles were, and there are finds of nice textiles from these graves -a fabric that is suspected to be from a cloak, woven from differently-spun threads and thus forming a striped effect. Also bronze spirals were plenty, above-mentioned bronze-decorated tasseled belt was found in several of these graves. Salminen put forward a theory on how a cloak could've been belted and thus it would've been more practical -it would've been warm and not flowing and being in the way. During the whole presentation we got to see nice pictures of a 10th century male outfit based on Luistari finds, recreated by Salminen herself.

Haudan 41/2016 esiliinaa röntgenkuvassa. Siitä sitä materiaalia ennallistukseen! ~~~ Apron in Ravattula Ristimäki grave 41/2016 in X-ray photo. Some material for a reconstruction there! Kuva/photo Ravattulan puvun sivut

11. Jaana Riikonen: Uusi muinaispuku työn alla: Ravattulan puku ~~~ A new dress reconstruction in progress: the Ravattula dress

Ravattulan puvusta onkin tullut kirjoitettua useamman kerran (esim. maaliskuinen teksti), mutta taas siitä oli uutta -joskin taas hieman toistoakin kun on kaikki mahdolliset esitelmät käynyt kuulemassa, mutta parempihan se on kertoa ne perusteetkin tietysti koska tiettävästi kaikki eivät ole kaikkea kuulleet :)  Ristiretkiajalle ajoittuvan Ravattulan Ristimäen hautaan 41/2016 perustuvan puvun julkistaminen olisi tarkoitus tapahtua keväällä 2020. Valmistusprosessi on kovassa käynnissä, joskin tällä hetkellä Riikonen kertoi ahvenanmaanlampaan villasta kudottavan hamekankaan lankojen jumittavan kehräämöllä joten kutomaan ei ole päästy. Analyysejä sen sijaan olikin saatu, mielenkiintoista kyllä esimerkiksi esiliinan spiraalien sisällä ollut, mikroskoopissa kovin punaiselta vaikuttanut lanka esimerkiksi oli ollut värjäämätön ruskea. Tämä pisti mietityttämään sitä miten on muiden löytöjen suhteen, koska punainen lanka spiraaleissa on valtavan usein toistettu lause. Muitakin yksityiskohtia vaatteesta kerrottiin, mekko esimerkiksi oli selvästi ollut käyttövaate koska siitä löytyi helmasta parsittu kohta. Helma oli muutenkin puheena, sillä edelleen hieman kysymyksenä taitaa olla se miten ainakin kaksi metriä tasapaksua helmaa, ts. mitä ilmeisimmin ilman ylöspäin kapenevia kiiloja on muokattavissa käyttökelpoiseksi mekoksi. Erittäin mielenkiintoinen tapaus kaikkineen, suurella innolla odotamme lisää!

I've written about the Ravattula dress project several times (for example in March), but yet again there was something new to tell -although there was of course a bit of repetition too, when one has listened to pretty much all talks that there have been on the subject, but it's of course a lot better to start with the basics as I do understand that not everyone has already heard everything concerning the dress project :) The Ravattula Ristimäki grave 41/2016 dates to the crusade period, and the finished dress should be revealed in spring 2020. The reconstruction process in going strong, although at this very moment Riikonen noted that the wool for weaving the dress is still waiting to be (machine) spun so no weaving has happened yet... But there were some finished results when it comes to analyzing dyes, interestingly enough the yarn that was used to sew down bronze spiral decorations ended up being undyed although it looked very red under microscope. I started wondering how it is with other finds, since the talk has "always" been that red thread was used for sewing bronze spirals. And there were other new details too,  for example the dress has obviously been a garment that had seen some use, it had been darned in the hem. The hem was discussed further, too, since it sounds as if they still have some pondering to do when it comes to turning a two-meter wide fabric into a practical dress without triangular-shaped gores (apparently there weren't any). It is a very interesting project and I'm aways interested in hearing more of it!

Kevätreissu Berliiniin VI: Neues Museum ~~~ Spring trip to Berlin VI: Neues Museum

Paluu museosaarelle! Neues Museum eli Uusi museo  on varsin hämäävästi saaren toiseksi vanhin museo, mutta kuitenkin vanhinta eli Altes Museum:ia muutaman vuosikymmenen nuorempi joten siitä nimitys joka on seurannut tähän päivään asti. Ovensa museo on avannut 1855 ja museon kokoelmat koostuvat esi- ja varhaishistoriasta sekä egyptiläisestä kokoelmasta. Nelikerroksisen museon kaksi alinta kerrosta oli omistettu Egyptille ja  Välimeren alueelle, kahdessa ylemmässä kerroksessa oli enimmäkseen esihistorian kokoelmia ja historiallista aikaa.

Return to the museum island! Neues Museum ie. the New museum is surprisingly the second oldest museum in the island, but as it is some decades newer than the oldest, Altes Museum, it has retained its name. The msueum opened its doors for the first time in 1855 and its collections consist of pre- and early history collection and the Egyptian collection. The museum is in four floors, bottommost two are dedicated to the Egypt and Mediterranian items, topmost two (mostly) house the prehistorical collections.

Aloitettiin siis ns. väärästä päästä, portaat ylös ja kohti esihistorian näyttelyä. Museon esineiden lisäksi silmiin pistivät rakenteen ja koristeiden yksityiskohdat -tämäkin museo oli ottanut kovasti osumaa toisessa maailmansodassa (pahiten koko museosaarella) ja kun sitä oli korjattu, esille oli asetettu myös osin hajonneet ja osin fragmentaarisetkin koristeet. Varsin mielenkiintoista. Muutenkin rakenteissa oli runsaasti viitteitä erilaisiin historiallisiin tyyleihin, tämä oli rakennusajankohdan peruja.

We decided to start our visit "other way around", up the stairs and towards the prehistorical exhibition. First thing one spots in here is not so much the items but the architechture - this museum was badly damaged in the second world war (worse than the other museum island museums) and as it was repaired, some of the damaged and partly even fragmentary decorations were put to display. I found it really interesting. As a part of the original architectural planning, there were also several hints to different historical building styles. 

 

Kuva/photo M. Pulla

Ennen esihistorian näyttelyä vastassa oli huoneen verran ilmeisesti tiettyjen museon perustamisen aikaan vaikuttaneiden keräilijöiden kokoelmia aseteltuna tavalla, joka tavoitteli museon mukaan museon perustamisen ajan museotyyliä. Hieman sekalaista seurakuntaa kaikkineen, yhteistä teemaa ei löytynyt vaan vierekkäin oli rautakautta ja Roomaa ja paljon muuta (mutta että nuo vanhat vitriinit ovat nättejä!). Osa kokoelmien ja museon historiaa tietysti ja siinä mielessä todella hienoa että tällä tavoin oli otettu sekin huomioon, mutta jotenkin niistä ei näillä eväillä tahtonut saada oikein otetta.

Before the prehistory exhibition there was a room full of glass cases exhibiting several 19th century collectors' collections, assembled in a way that resembled the museum exhibitions of the time the museum was first opened (according to the museum). I did find them a bit confusing, no real theme but Roman era and iron age and everything else all assembled together -but oh my do I love those old glass cases! And of course these are a part of museum and collections history (and really interesting that this was here, as this aspect of history is seldomly shown to museum visitors), but put together like this, it was somehow a bit difficult to grasp. 

Berliinin alueen arkeologian näyttely oli täälläkin, tosin vain yhden huoneen mittaisena. Esillä oli kaupungin alueella tehtyjen kaivausten tuloksia ja otoksia kaupungin historian varrelta, 1900-luvulle saakka.

One room was dedicated to the archaeology of Berlin. Items on display there were objects found in  excavations all aroud the town. Glimpses from the town history, ranging all the way to the 20th century.

Keskiaikaista arkipäivän esineistöä avaimista solkiin ja saksiin. ~~~ Medieval everyday items, keys and scissors among other things.

Pommitetun tavaratalon koruosaston sulaneita helmiä toisen maailmansodan jäljiltä. ~~~ Molten beads from a bombed-down department store jewellery department, second world war.

Esihistoria ja kivikausi olikin sitten seuraavana vuorossa, näyttelystä lähdettiin liikkeelle neandertalilaisista ja siitä eteenpäin, aina neoliittiseen kivikauteen ja maanviljelyyn. Monipuolisesti esineitä eri yhteyksistä ja olipa mukana muutama ennallistettu hautauskin. Kivi- ja pronssikauden näyttelyä sekoitti kyllä vähän se, että sekaisin oli saksalaista esineistöä ja Välimeren seudun materiaalia, ero tehtiin vain teksteissä. Ihan mielenkiintoisia sinänsä toki välimerellisetkin, ei siinä mitään, mutta muutaman kerran sitä huomasi ihmetelleensä jotain mielenkiintoista esinettä että näyttääpä jännältä -ja ihmekös, kun on kotoisin ihan muualta.

Prehistory and stone age were next in line, the exhibition started from the Neandertals and proceeded on from that, ending up to the neolithic period and farming. There was quite a wide array of items from all aspects of life, but  found it a bit confusing that every now and then there were German and Mediterranian items mixed together and the only way to tell them apart were small texts by the display case. Not that the Mediterranian items would not have been interesting -they were- but I constantly found myself wondering on some interesting-looking item only to find out that no wonder it looks unfamiliar as it is really far from its place of origin. 

Hevosen päätä esittävä kaiverrus, 14 000 eaa ~~~ Carving of a horse's head, 14 000 bce

Neuloja ja naskaleita, 9600-4200 eaa ~~~ Needles and awls, 9600-4200 bce

Jousitarvikkeita, rannesuojat ja ennallistettu nuoli. Kärki samalta ajalta kuin rannesuojat, 2500-2200 eaa. ~~~ Archery equipment -wrist guard and a recostructed arrow. 2500-2200 bce.

Pronssikauden osasto oli melkoisen vaikuttava, suomalaisittain ei oikein ole tottunut tuollaiseen pronssin määrään joka esillä oli, pelkkiä kirveitäkin yhdessä vitriinissä suunnilleen saman verran kuin Suomessa pronssikautisia metalliesineitä ylipäätään. Myös tässä näyttelyssä esineistöä oli sekaisin sekä Saksan alueelta että Välimeren seuduilta. Aika paljon painoa pistettiin näyttelyssä uskomuksille ja rituaaleille, joista pronssikaudella toki olikin näyttäviä jäänteitä.

The bronze age exhibition was impressive, as a Finn I'm certainly not accustomed to that amount of bronze items that was on display here -solely the number of axes in one glass case was approximately the same as total number of known Finnish bronze age metal items... Also this exhibition mixed items from Germany and Mediterranean area. Quite a lot of emphasis was put to religious practices and items, remains of which of course are plenty and imposing.

Pronssikirveen valinmuotti ja kirves, 1400 eaa ~~~ Bronze axe mould and the axe itself, c. 1400 bce.

Uhrikaivo täynnä keramiikkaa, n. 1000 eaa, Berliini. ~~~ Sacrificial well full of pottery, c. 1000 bce, Berlin.

Euroopan ensimmäinen tunnettu taistelukenttä Tollensessa, Pohjois-Saksassa (1200 eaa), oli saanut oman vitriinin. ~~~~ Europe's first known battlefied in Tollense, northern Germany (c. 1200 bce) had a glass case of its own.

Museon julkkisesine, valtavan kokoinen ilmeisesti seremoniallinen kultahattu, oli saanut kokonaan oman huoneensa jossa pääsi kulkemaan esineen ympäri. Vastaavia hattuja tai niiden osia tunnetaan kolme muutakin, kaksi eteläisestä Saksasta ja yksi Ranskasta, mutta tämä on ainoa kokonainen tunnettu. Tämän nimenomaisen esillä olleen yksilön löytöpaikka ei ole tiedossa. Koristeiden ja työstötekniikoiden perusteella on päätelty, että hattu ajoittuisi pronssikauden loppupuolelle, 1000-800 eaa. Massiivisuudestaan huolimatta se painaa vain puoli kiloa, sen koristeet ovat taivaankappale- teemaisia ja kuva-aiheet toistuvat kalenterimaisesti.

The "celebrity item" for this museum, huge ceremonial gold hat, had gotten a room of its own where one was able to walk around the hat and look at it from all sides. Three other similar hats or parts of such are known, two from southern Germany and one from France, but this is the only one that's complete. Its place of origin is not known. Based on the decorations and methods how it was made it has been suggested that it was made in the late bronze age, c. 1000-800 bce. Although it i massive, it weighs only about half a kilo. Its decorations are celestial-themed and they have a calendar-like repetition sequence.

Pronssikauden jälkeen esillä oli vielä hyvin pikaisesti kelttiläistä tai esiroomalaista rautakautta. Olisi voinut katsella enemmänkin, muotokieli vetoaa kovasti.

After the bronze age there was a brief glimpse to the celtic or pre-roman iron age. I quite fancy the aesthetics, I would not have protested had there been more of that...

Esiroomalaisen La Téne -kulttuurin kultainen kulho, 200-100-luku eaa. ~~~ A golden bowl from the La Téne culture, 3rd - 2nd century bce

Kolmas kerros oli siis siinä selätettynä. Alemmissa kerroksissa Egyptiä olisi ollut esillä enemmänkin, mutta aikataulun kireyden vuoksi ihan kaikkea ei ehditty katsoa. Museon suurin nähtävyys, kuningatar Nefertitin patsas, oli kuitenkin ihan pakollinen katsastettava, se oli saanut yhden huoneen kokonaan itselleen. Viereisessä huoneessa oli sitten enemmänkin Nefertitiä (kuningatarta kun oli toki kuvattu useammankin kerran) ja puolisoaan kuvaavia patsaita.

So, that was the third floor. On other three floors there would've been a whole lot of Egypt on display, but we were somewhat on a schedule and had to skip most of that. The number one attraction in the museum, however, was a must see, the famous bust of queen Nefertiti. It had gotten a whole room just for itself. In the next room there was more of Nefertiti -the queen of course had been depicted in several statues- along with statues of her spouse.

Nefertitin patsaan huoneessa ei saanut kuvata. ~~~~ Photography was forbidden in the Nefertiti room.

Kuningatar, joko Nefertiti tai Merit-Aton ~~~ Queen, either Nefertiti or Merit-Aton

Nefertitin huoneen jälkeen vuorossa oli antiikin ja muinaisen Egyptin kirjallisen kulttuurin osasto.

After the Nefertiti room the next hall was dedicated to the literary works of antiquity and ancient Egypt. 

Provinssiroomalainen osuus näyttelystä oli asetettu kirjallisen kulttuurin jälkeen. Näyttely kattoi Rooman provinsseista myös muita alueita, eteläisiä ja itäisiä, pohjoisten lisäksi.

After the literary works it was time for the provinces of Rome. The exhibition covered also the eastern and southern provinces in addition to the northern ones.

Taittotuolin runko, 100-200-luvulta jaa, nykyisen Unkarin alue. ~~~ Folding chair, 2nd-3rd century ce, modern day Hungary.

Yhtä ja samaa löytöä, Neupotzin roomalaisaikainen kätkö 200-luvulta jaa. Yli 1000 esinettä samasta löydöstä. Melkoinen määrä ihan työkalujakin, mm. viila ja saha oli hyvinkin tunnistettava. Lisäkuvia löytyy! ~~~ All from one and the same location, the Neupotz roman era deposit from the 3rd century ce. Over 1000 items altogether, including an impressive amount of tools. For example saw and file were perfectly recognizable!

Lääkelaatikko, 200-luku jaa, Saksan alue. ~~~ Medicine box, 3rd century ce, modern day Germany. Kuva/photo M. Pulla

Seuraavan hallin kansainvaellusaika ja keskiaika olikin jotenkin yllättävän nopeasti kuitattu. Mahtavan hienoja esineitä toki mutta yhteen huoneeseen oli mahdutettuina koko väli Rooman vallan jälkeisestä ajasta sydänkeskiajalle, eteläisestä Saksasta pohjoiseen vähän viikinkejäkin sivuten. Ymmärtäähän sen siis ettei kovin syvällisesti tuossa vauhdissa pysty keskittymään oikeastaan mihinkään. Tässä vaiheessa museon vahtimestarit tulivatkin sitten jo ystävällismielisesti hätyyttelemään museon sulkemisen tiimoilta...

Migration period and medieval era in the next hall were somehow surprisingly quickly dealt with. Wonderful items of course, but so many centuries, from the fall of the Roman empire to the high middle ages, from southern Germany to north, also briefly touching the vikings -it is quite understandable that nothing can be really extensively covered in that haste. In this hall the friendly museum workers informed us that the museum was about to close, so we should be on our way...

Blingiä 400-500-luvuilta. ~~~~ 5th-6th century bling

Tarjotin Spandausta, 900-l. ~~~~ A tray from Spandau, 10th century.

1300-luvun loppupuolen hautamuistomerkki, Heinrich Beyer Boppard ja Lisa von Pyrmont. ~~~ Late 14th century effigy, Heinrich Beyer Boppard and Lisa von Pyrmont.

Paljon jäi vielä näkemättäkin, museossa olisi ollut Välimeren seudun muinaisuutta esillä vaikka miten Kyproksesta Troijaan ja  vielä lisää Egyptiäkin. Infoähky alkoi kuitenkin painaa  päälle ja museo mennä kiinni -jotain jätettiin siis seuraavallekin vierailulle!

There was still a lot that we didn't see, the ancient Mediterranean area from Cyprus to Troy and even more Egypt. I was beginnign to have slight information OD and the museum was about to close, so we had to leave something for out next visit too!

Museokauppakin tuli toki nopeasti katsastettua kuten tapana yleensä on. Ja aivan mainio museokauppa olikin, joskin rahanmenoa hillitsi se, että tarjolla oleva kirjallisuus oli käytännössä pelkästään saksaksi (ja akateemisen saksan taitooni en vielä oikein luota)... Mukaan lähti sitten kelttiläinen keittokirja, keittiösaksa kun on vähän helpommin hanskattavissa. Kovin syvällisesti en ole vielä tutustunut mutta aivan asialliselta teokselta vaikuttaisi.

The museum shop was briefly inspected too, as is customary. And it was a good one, although my limited skills in German language managed to save me quite a lot of money. Tremendous amounts of interesting books, but nearly all in German, and I don't quite feel my skills are in academic reading level yet. So I grabbed me a celtic cookbook, kitchen german is somewhat easier to figure. I haven't inspected the book that thoroughly just yet, but it seems legit by the first glimpses.