Keskiaikaiset ryijyt ja oma pieni testikudonta ~~~ Medieval ryas and my own little test weave

Taannoin tuli - jälleen kerran- vastaan tilanne, jossa penkin päälle istuma-alustaksi ajateltu lampaantalja kastui epävakaisessa Suomen kesässä. Taljan kuivattaminenhan on yhden lajin operaatio itsessään ja kastuneet taljat jäävät herkästi koviksi ja koppuraisiksi, joten historian saatossa asiaan olikin keksitty ratkaisu - ryijy villaisena ei koppuroidu ja sen saa järkevästi kuivaksikin. Aloitin asiaan tutustumisen ja kudoin siinä ohessa pienen penkinpäällis-ryijynkin testikäyttöön. Ja olen muuten vakaasti sitä mieltä, että ryijyjä pitäisi näkyä historianelävöityksessä paljon nykyistä enemmän! Nyt sitten suunnitteilla onkin jo seuraava, isompi projekti - tällä kertaa sellainen, joka vastaisi paremmin sitä, mitä historiallisista ryijyistä tiedetään. Mutta ensin vähän tästä ja siitä, mitä keskiaikaisista ja hieman uudemmista renessanssin ryijyistä tiedetään.

Last summer I - once again- came across a situation when my sheepskin, placed to a bench in order to make it comfortable for sitting, got wet as Finnish summer weather is somewhat unpredictable. Drying a sheepskin is an operation in its own right, it easily ends up as stiff and wonky. A solution had been invented, though - a rya, all-woolen fluffy textile, doesn't end up wrinkly when drying, and even the drying is easier. I familiarized myself with this subject, I got a little carried away, and decided to weave a small bench rya for me to use in living history context. And I do think that ryas should be seen a lot more often than they now are! Now I'm planning on weaving an actual large rya, which would resemble the real historical ryas and have its basis on what we know of medieval and very early modern ryas. But before that, a bit on this project and what we really know of  medieval and renaissance ryas.

 

Ryijyn historiaa ~~~ History of ryas

Mistä ne ovat lähtöisin? 

Nykyisin ensimmäinen mielleyhtymä ryijystä saattaa olla värikäs, pörröinen seinävaate, mutta alkujaan ryijy oli jotain aivan muuta, ennen kaikkea peitto. Ryijymäisten tekstiilien alkuperästä ei kovinkaan varmaa tietoa. Pronssikauden Tanskassa villakuituja ommeltiin kankaaseen (ts. hieman eri tekniikka kuin mikä myöhemmin oli käytössä), ja Ruotsista Valsgärden tunnetulta kalmistoalueelta tunnetaan vendelaikaisia (n. v. 550-800 jaa)  kangasjäänteitä, joissa on villakankaaseen kudottuja villatupsuja. Koko viikinkikulttuurin vaikutuksen alla olleelta alueelta Brittein saarilta Islantiin ja Ukrainaan tunnetaan useita esimerkkejä vastaavasta "tekoturkikseksikin" kutsutusta kankaasta. Tämä tekstiili eroaa varsinaisesta ryijystä sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan siinä, että sen nukka on kehräämätöntä villaa, mutta mieluusti pitäisin sitä edeltäjänä nykyisen kaltaiselle ryijylle. Tällaisia tekstiileitä ja erityisesti niistä tehtyjä viittoja on kutsuttu Islannissa nimellä röggvarfeldir ja vararfeldir. Niitä toimitettiin myös paljon vientiin 1000-1100-luvuilla, mutta niiden suosio väheni 1200-luvulla. Viikinkiajan ja varhaisen keskiajan jälkeen seuraakin muutaman sadan vuoden tauko ennen kuin ryijymäiset tekstiilit ilmestyvät lähteisiin uudelleen.

 

Where did they come from?

Nowadays the first thing that comes to mind (if any) when people speak of ryas are colourful wall hangings, but originally a rya was something quite different. first of all it was a bedcover, a blanket of sorts. The earliest origins of a rya are somewhat lost in time, but in Northern Europe first rya-like textiles come from the bronze age. In bronze age Denmark unspun wool was sewn to a woven fabric (a bit different technique than the one used later), and  the famous Swedish Valsgärde burial site has remains of vendel period (c. 550-800 CE) fabric that has unspun wool fluff woven into it. All over the viking world, from the British isles to Iceland and Ukraine, several examples of fabric also known as fake fur are known. The difference between these textiles and modern ryas are that the pile now is of yarn, during the viking age pile was unspun, but it would make sense to consider these as the predecessors to ryas. These textiles, especially cloaks made with woollen pile, were highly regarded and even widely traded. In Iceland they were known as röggvarfeldir or vararfeldir.  They were most popular in the 11th-12th century, but the trade all but stopped in the 13th century. After the early medieval period there is a gap of a few hundred years before rya-like textiles appear in records again.

Villatupsuista keskiaikaista tekstiiliä Islannin kansallismuseossa ~~~ Medieval woolen textile with unspun pile in Icelandic National museum.

Kuka käytti ryijypeitteitä?

Ryijypeite mainitaan 1420-luvulla Ruotsissa Vadstenan luostarin nunnien nukkumavarusteiden mukana, muina varusteina mainitaan villapeitteet ja taljat. Yksityiskohtiin tämä nukkumavarustelistaus ei mene eikä esim. väreistä ole mainintaa, mutta tästä voisi päätellä että ryijypeitteitä on käytetty varakkaissa talouksissa peitteinä muutenkin 1400-luvun alkupuolella (nunnat tuskin olisivat keksineet tarvikkeitaan aivan tyhjästä, ja usein nunnilla oli tausta varakkaasta perheestä). Mahdollista on että luostarit kutoivat itse myös käyttämänsä ryijyt. Myöhemmin 1400-luvulla ryijyt mainitaan testamenteissa peitteenä myös linnoissa, kartanoissa ja porvareidenkin omistamina. Ne toimivat Norjassa myös 1400-luvun lopulla maakauppojen maksun osana.

Kustaa Vaasan aikana 1500-luvulta alkaen linnoissa ja kartanoissa määrättiin pidettäväksi varastokirjanpitoa, ja näin tekstiilien - ryijypeitteidenkin - määristä ja esiintymisestä on paremmin tietoa. Esimerkiksi Turun linnassa niitä oli 1540-41 37 kappaletta, osin näistä tekstiileistä on mainittu jopa kunto ja muita yksityiskohtaisia tietoja. Ryijyt olivat ilmeisen yleisiä nukkumavarusteita (vaikka vielä 1540-luvulla petivaatteita ylipäätään oli inventaareissa varsin vähän) ja niitä pidettiin arvokkaina. Paitsi linnoissa itse tehden, linnat saivat ryijypeitteitä myös veronmaksun välineinä. Suomessa ryijyn esiintymisalue on ollut 1500-luvulla ilmeisesti painottunut etelään (ruotsalaisvaikutusta?), ryijyt olisivat olleet Savossa ja Pohjanmaalla harvinaisempia kuten olisivat olleet myös pohjoisessa Ruotsissa. Paitsi linnoissa ja kartanoissa, ryijypeitteitä on ollut 1500-luvun puolivälissä myös rikkailla kauppiailla. Myös Ruotsin kuninkaallinen perhe käytti ilmeisesti tällä ajanjaksolla ryijypeitteitä. Myös Norjasta ja Tanskasta tunnetaan linnoista ja aatelisten omaisuusluetteloista ryijyjä 1500-luvulla. Kuninkaallisella päätöksellä myös suojattiin ryijykauppaa, kun Kustaa Vaasa antoi öölantilaisille luvan jatkaa perinteikästä ryijyjen myyntiä Saksaan (ts. ryijyillä oli kysyntää Saksassakin).

1600-luvun alusta alkaen ryijypeitteet vähenevät linnojen ja kartanoiden tilikirjoista (ylhäisö siirtyi käyttämään toisenlaisia peitteitä), mutta muuten ryijypeitteiden käyttö levisi laajemmille yhteiskuntaluokille. Kansanomaisessa käytössä, käyttöesineinä vaikeissakin olosuhteissa kuten saaristossa, ne sitten pysyivätkin paikoin 1900-luvun alkuun saakka.

 

Who used rya covers?

In 1420 a rya blanket is mentioned in bridgettine convent rules in Vadstena, Sweden, as a part of nun's bed textiles (also the rules mention woollen coverlets and animal skins). This listing does not specify details, but I think it's not far-fetched to think that by this time rya coverlets were a relatively common feature in at least wealthier households - the nuns were, after all, largely from well-to-do families. It is possible that convents wove the ryas they used. Later in the 15th century ryas are mentioned in wills and testaments as coverlets in castles, manors and even owned by the bourgeoisie. In Norway they are mentioned as being a part of a payment when a piece of land was purchased.

 

In early 16th century, when king Gustavus Wasa was the king of Sweden, castles and manors were required to write accounts and inventories of their possessions. Even textiles were a part of these inventories, and therefore we know a lot more of ryas as well. For example in Turku castle, Finland, there were 37 ryas altogether in 1540-41, and even the appearance and condition is sometimes mentioned. Ryas were apparently quite common as bed textiles (although the number of bed textiles in all was quite small at this point), and they were considered as being valuable. The castles wove their ryas, but some were also acquired as means of tax payment. During the 16th century in Finland ryas were pretty much a southern phenomenon, and it's quite easy to think of them as being a part of Swedish influence, in Ostrobothnia and Savonia they were much less common (same goes for northernmost Sweden).  As previously mentioned, ryas appear in castles and manors, but also merchants owned them in the mid-16th century. Even the Swedish royal family might've used them. Also Nowegian and Danish inventories from castles and noble households mention ryas in the 16th century. Ryas were also mentioned, when king Gustavus Wasa gave the people of Öland island an official permit to continue their traditional rya trade with Germany (ie. ryas were sought after in there as well).

 

In the early 17th century ryas apparently go out of fashion, and the very wealthy switch to different kind of coverlets. Ryas continue to spread to other classes, though, and in traditional folk use they were worn even in very demanding circumstances all the way to the early 20th century. 

 

Keskiaikaiseen asuun ennallistettu nunnan kamari Vadstenan luostarin museossa. Tässä tosin ei ole sänkyryijyä. ~~~ Reconstructed medieval nun's chamber from Vadstena monastery. No bed ryas here, though.

Miltä ne näyttivät?

Miltä nämä varhaiset ryijypeitteet sitten näyttivät? Viikinkiajan "tekoturkistekstiileiden" joukosta tunnetaan myös värjättyjä kappaleita, krapilla värjättyä punaista (joissain lähteissä vaaleanpunaista) nukkaa, ja joissain tapauksissa myös taustakangas on ollut värillinen. 1200-luvun islantilaisessa lakitekstissä mainitaan värjäämättömien, sinisten ja punaisten tekstiilien lisäksi raidalliset karvaviitat.

 

Birgittalaisnunnien 1400-luvun ryijyjen ulkonäöstä ei ole tietoa, mutta seuraavalta vuosisadalta tiedetään enemmän. Osassa 1500-luvun tilikirjoja on mainittu myös peitteen värit. Yleisimmät teksteissä mainitut näkyvät olleen yksivärisiä valkoisia, harmaita tai mustia, luultavasti siis värjäämättömiä. Jonkin verrran lampaan omista väreistä on myös sommiteltu raitoja ryijyyn, erityisesti mustavalkoisia mainitaan.

 

Muitakin värejä on mainitusti käytetty, värikkäimmissä jopa viittä eri väriä, mutta nämä ovat selkeästi vähemmistössä ja enimmäkseen käytössä linnoissa ja kuninkaankartanoissa. Ensimmäinen varmasti kuviollinen, vaakunakuviolla varustettu, on mainittu herttua Juhanan hovista (vaan olettaisin tässä, että kuvio on ollut ryijyn tasaisella puolella, ei nukassa sillä nukkuessa nukkapuoli pidettiin alaspäin, nukkujaa kohti, ehkä se voisi olla ollut kirjottukin). Kuviolliset taustat on muuten useissa tapauksissa mainitusti tehty vippelätekniikalla, ts. kudontatermein kolmivartisella ruusukkaalla. 

 

What did they look like?

So, what did these early rya coverlets look like? Among the viking age "fake fur" textiles there are some with madder dyed red pile (pink in some sources), and also in some examples the ground weave was dyed too. in 13th century Icelandic law texts undyed, blue and red piled textiles are mentioned, as are striped "fur" cloaks.

 

The appearance of the rya coverlets used by the bridgettine nuns remains unknown, but we know more of the 16th century ryas. In some accounts and inventories even colours are mentioned. Most ryas seem to have been single-coloured, most likely undyed whites, greys and blacks. Sometimes also striped black and white ryas appear in records. 

 

Other colours are mentioned too, but they are much less frequent, and typically appear in castles and crown manors. The most colourful ryas have been stated to been woven of five different colours. First one especially mentioned to have a figure, an image, woven to it, is from duke John's court in Turku castle (he resided there 1556-1563, the image was his coat of arms). Not mentioned, but I assume this image was on the ground weave side of his rya, as the rya was worn pile down, towards the sleeper - it might've been woven, but it could well have been embroided as well. Other examples of patterned ryas are describes as being woven using vippelä technique (three-shaft rosepath pattern).

 

Turun linnan kirjanpito on ollut ihastuttavan yksityiskohtaista 1500-luvun alkupuolella ja keskivaiheilla. ~~~Turku castle inventories have been delightfully detailed in the early-mid 16th century

 

Vielä 1900-luvun alussa käytössä olleiden saaristolaisryijyjen on sanottu muistuttavan vanhoja käyttöryijyjä, ja siinä missä koko nukkapuolen kuviointi on uudempien seinätekstiili-ryijyjen ominaisuus, saaristolaisryijyissä on usein ollut värikäs nukkapuolen reuna kiertämässä yksiväristä (luonnonväristä) keskustaa, joka on joskus voinut olla erikseen kudottu ja kiinni ommeltukin. Saaristolaisryijyissä taustapuoli on myös joskus vuoritettu villakankaalla.

 

Tilikirjoista ja dokumenteista löytyy mainintoja että on ostettu, tuotettu tai jopa varastettu nukkalankaa ryijyyn, ts. näissä nukka on juurikin lankaa eikä kehräämätöntä villaa. Näin ryijy olisi ollut materiaaleiltaan nykyisenlainen varmasti jo 1540-luvulla. 1540-luvun lähteitä mainitaan myös sekä kudonnan loimi- ja kudelankoina käytetyn yleisimmin villaa ja joissain harvinaisemmissa tapauksessa myös hamppulankaa. Kansanperinteessä esiintyy myös tekstiilisilpun käyttäminen nukkana tai nukan osana, tämä tunnetaan sekä Suomesta että Norjasta mutta tämä lienee nuorempi piirre .

Mitä tulee ryijyjen kokoon, 1500-luvun lähteet mainitsevat ryijyjen kooksi 2-3 x 4 kyynärää, harvemmin 5 (120-180 x 240/300 cm). Kansanperinteen mukaan ryijy kudottiin pitkittäissuunnassa kahdesta osasta ja ommeltiin sitten yhteen. Se tehtiin sängyn kokoiseksi ja tyypillistä oli että sängyn jakoi monta henkilöä, näin peitteen piti riittää kaikille.

 

The archipelago ryas that were still used in the early 20th century have been said to resemble historical bed ryas, and where the colourful and patterned pile side is a modern wallhanging-rya feature, archipelago ryas sometimes have a contrasting coloured border that is encircling an undyed, single coloured center part. Sometimes the border was woven separately and later sewn on. Occasionally the ground weave side was lined with woollen fabric.  

 

Historical accounts and documents mention, that yarn for rya pile was purchased, produced or even sometimes stolen, ie. pile was definitely made of yarn already in the 1540s instead of unspun wool tufts. Sources from the same decade also speak of warps and wefts of the weaving mostly being made of wool and in rare occasions, flax. In folk tradition there are notes of textile scraps used as pile or part of the pile, this is known from from both Finland and Norway, but this might be a newer tradition.

 

When it comes to the size of the ryas, 16th century sources have the measurements delightfully precisely written down - they are mostly 2 to 3 ells x 4 (rarely 5) ells (120-180 x 240-300 cm). Folk tradition says that a rya was woven lenghtwise in two pieces, and then sewn together. As it was typical for several people to share a bed, a rya should've been large enough to cover all the sleepers.

1700-1800-luvun vaihteen saaristolaisryijy ~~~ late 18th - early 19th century archipelago rya. kuva/photo Museovirasto

 

Oma testi

 

Lähdin tekemään pientä testiversiota ja nimen omaan istuinalusta-lampaantaljan korviketta ennen tulevaa, isompaa kudontaprojektia. Ohjelmassa oli siis istuinalunen, vaikka tällaiselle käytölle en olekaan löytänyt tuon taivaallisen ensimmäistäkään lähdettä. Näin ollen tämä testiversioni on siis käytössä lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa historiallisuusvaatimukset ovat löyhemmät - joka tapauksessa pienenä piiloagendana ajattelin yrittää normalisoida ryijytekstiilinkin käyttöä historianelävöityksessä koska niitä näkee ehdottomasti aivan liian vähän. Ja onhan penkkiryijy siviilikäytössäkin osoittanut hyödyllisyytensä. Ja kissan nukkuma-alustana toki.

 

I started making a small test version and especialy one to substitute a seatcover-sheepskin before weaving a larger actual rya project. I must make a disclaimer, though, I have not found any references of rya weave being actually used like this. Therefore my small benchcover will be in use only in events where requirements for authenticity are less strict. None the less I have a hidden agenda with my little benchcover, to normalize rya textiles in living history use, because they really are seen way too seldom. And I must say that this little textile of mine has proven to be very practical, even in non-living history use. And my kitties love it.

 

Nukkalangan solmu loimeen ~~~ Pile yarn knot in warp

 

 

Toivottu pituus saavutettu, loimilangat poikki. ~~~ Desired length is achieved, warp threads cut

Virittelin työni pyöreän loimen villalangasta pahvikehykselle paremman kudontavälineen puutteessa (ja en muuten suosittele tällaista kudontatapaa yhtään kenellekään, olipa hermojaraastava kokemus). Työssä oli yhteensä 68 loimilankaa ja työn leveytenä 30 cm. Kudelankana käytin luonnonvalkoista villalankaa, nukkalankana muusta kudonnasta jääneitä loimen tutkaimia, ts. sitä osaa loimesta jota ei voi kutoa. Hyvää lankaa ja puolimetrisiä pätkiä kuitenkin, joten tässä päätyivät käyttöön! Pujottelin kudelangan palttinana, ts. yhden yli, yhden ali ja lisäsin nukkakerroksen kolmen kudelankakerroksen välein. Koska kudelankamateriaalia oli reippaasti, laitoin nukkasolmut kaksinkertaisesta langasta. Tekniikkana tällainen nukan lenkiksi jättäminen on ollut käytössä ilmeisesti lähinnä Ruotsissa Smålantilaisessa kansanperinteessä (ja sielläkin oikeastaan toisella tavalla), mutta toi ainakin enemmän pehmikettä istujan pyllyn ja penkin väliin. Viimeistelin tekstiilin pujottamalla loimen jämät takaisin muuten hieman löysään pohjakudokseen.

Because of a lack of a proper weaving loom, I improvised a makeshift round loom out of cardboard (and I absolutely do not recommend this kind of weaving for anyone ever, it was absolutely nerve-wrecking). I had 68 warp threads and weaving width of 30 cm. Warp was of naturally white wool as was weft, and as pile yarn I used white and undyed black warp leftovers, ie. the parts of warp that one can't weave. Good yarn none the less, and in half a meter lengths, so here they found their use. I wove the ground weave in tabby, over one, under one, and added a row of pile after three rows. Because I had plenty of scraps for pile, I used my pile yarn double. As a technique double pile yarn has been in use in Sweden, folk tradition in Småland (but even there not precisely like this, apparently), but after all, this means more insulating wool material between a sitter and their bench. I finished the weaving by weaving in the ends back to the ground weave, which was loosely woven anyway.

Työn takapuoli ennen päättelemistä ~~~ Backside before weaving in the ends

Etupuoli ennen päättelemistä ~~~ Frontside before weaving in the ends

Seuraavaksi sitten varsinaisen nukkumaryijyn pariin, siitä sitten toisessa postauksessa!

Next up the actual sleeping rya, more on that in another post!

Nukkumaryijy se tämäkin, tavallaan. ~~~ Bed rya of sorts, this one.

Lähteet ~~~ References

Ewing, Thor: Viking clothing. Tempus publishing

Geijer, Agnes: Ur textilkonstens historia. Gidlunds förslag, 2006

 

Hanssen, Viveka: Knotted pile weaves 1600-1850. IK foundation & co

 

Norwegian textile letter: Bedding before 1900 in Nordfjord

 

Pylkkänen, Riitta: The use and traditions of mediaeval Rugs and coverlets in Finland. Suomen muinaismuistoyhdistys, 1974.

Sirelius, U.T: Suomen ryijyt, tekstiilihistoriallinen tutkimus.

 

Östergaard, Else: Woven into the earth

Uutisia Ristimäen muinaispuvusta maaliskuussa 2019 ~~~ News of the Ristimäki iron age dress reconstruction in March 2019

Tiistaina 26.3. oli taas tilaisuus kuulla uutisia Ravattulan Ristimäen muinaispukuprojektista! Monenlaista mielenkiintoista oli taas selvinnyt alkuperäisestä ja ennallistuksen materiaali- ja tekniikkavalintojakin käytiin läpi ihastuttavalla tarkkuudella. Ei-niin-yllättäen tupa oli Geotalon salissa taas täynnä...

On tuesday March 26th we had a chance to hear some news concerning the Ravattula Ristimäki iron age dress reconstruction project! A lot of new information of the original dress had been gained, and material and technique choices for the reconstruction were quite thoroughly planned and explained. Unsurprisingly the lecture hall was filled to the last seat, again.

Vaatteissa käytetyn villan kuidut ~~~ Wool types and fibers in the original dress

Heini Kirjavaisen tutkimusten mukaan ahvenanmaanlampaan villa vastasi parhaiten Ristimäen vaatteiden villaa. Pukuennallistusta varten hankittiin valkoista villaa. Pukuennallistusta varten oli myös tarkasteltu eri lammasyksilöiden välisiä yksilöllisiä eroja, ja niitä yllättävästi löytyikin! Kuitujen kehruutesteissä sekaisin olevat alus- ja pääliskarvat aiheuttivat mielenkiintoisia tuloksia, sillä pitkät ja karkeat päälikarvat tahtoivat nousta valmiissa testikudonnaisessa pystyyn ja erottua.

According to the research carried out by Heini Kirjavainen Åland sheep wool was the closest matching modern wool type when compared to the iron age samples. However, not all sheep were alike, when wool from different Åland sheep individuals were compared, quite big differences were observed. Some test spinning and weaving was done, and under- and top coat hairs caused interesting results because long and coarse top coat hairs tended to stand up on the woven surface.

Mekkokangas ruutuineen ~~~ Checked dress fabric. Kuva/photo Turun Sanomat.

Mekkokangas ~~~ Dress fabric

Mekossa käytetty kangas oli villainen 2/2-toimikas laskevalla toimiviivalla. Kudonnassa oli käytetty kahta eri väriä ruuduttain, mutta ehkä vähän odottamattomasti kumpikaan lanka ei ollut värjätty vaan sekaisin oli luonnonruskeaa ja valkoista, sileää ja hyvälaatuista kumpikin. Kudonnan yksityiskohdista loimi kankaassa oli S-kerrattua, kude z-kierteistä lankaa. Tiheys kankaassa oli noin 10-12 lankaa/cm loimessa ja 8 lankaa/cm kuteessa. Mekkokangasta oli parsittu (parsinta oli tapahtunut loimeen ja kuteeseen nähden vinottain), eli kyseessä ei tässäkään tapauksessa ollut erityinen hautavaate. Mekon malli aiheutti vähän ihmetystä, sillä kiiloiksi oletetuista kappaleista puuttuu lähes täysin kiilamainen muoto, ovat siis lähes yhtä leveitä alhaalta kuin ylhäältä säilymiskorkeuteensa saakka (enimillään korkeutta huisit 75 cm!) Fragmentin koko ällistytti myös toiseen suuntaan, säilynyttä pituutta fragmentilla oli melkein 2 metriä. Mekon aloitusnauha helmassa ei ole vielä avannut kaikkia salaisuuksiaan, sitä selvitellään vielä.

The fabric used in the dress was woollen 2/2 twill. Two colours of wool had been used in the weaving, but unexpectedly neither of them was dyed -other one was white, other one was brown, both yarns were of fine and smooth quality. As for the weaving details, the warp was S-plied, weft was z-spun. Density for the warp was approximately 10-12 threads/cm, for weft 8 threads/cm. The dress fabric had been darned (diagonally to the warp and weft), that means that the garment in question had not been a purposefully made funeral dress. The shape of the dress had been causing some wondering, because the parts of the dress that had been intepreted as gores are seemingly not narrowing at all, they are as wide on the top as they are on the hemline (the preserved height is stunning 75 cm at its best, width being almost two meters. Seriously, two meters...) The starting border band at the hemline has not yet revealed all its secrets, that is yet to be researched.

Viitta ~~~ Cloak

Kangas viitassa oli niin ikään villaa, 2/2 villatoimikasta. Mitä kankoihin tulee, loimi oli S-kerrattu, kude z-kierteinen eli samoin tavoin kuin mekkokankaassa. Tiheys taas oli vähän mekkokangasta suurempi, loimessa 12-14 lankaa/cm, kuteessa 9-11 lankaa/cm. Viitan väristä oltiin saatu belgialaisen laboratorion testituloksia, ja edelleen silminnähtävästi sininen kangas osoittautui ehkä odotetustikin morsinkovärjätyksi. Kudontateknisesti mielenkiintoisesti viitan reunassa oli putkilolautanauha, joka ulkopuolella oli sininen, sisäpuolella ruskea. Tämä lautanauha kiertää koko viitan -eli tämä tarkotitaa että viitassa ei siis hapsuja.

The cloak fabric was similarily woolen 2/2 twill. As for yarns, the warp was S-plied, weft s-spun, so same as the dress fabric. Density then again was a little bigger than on the dress, the cloak warp was 12-14 threads/cm, weft 9-11 threads/cm. Some test results had been gained concerning the colour of the cloak, and the still visibly blue fragment turned out to have been woad-dyed (as was somewhat expected). An interesting weaving detail was spotted, on the border there is a tubular tablet woven band, brown on the inside, blue on the outside. This band encircles the whole cloak, so it has no fringes.

Myös Maskun muinaispuvussa on pellavapaita, Ristimäen paidan hiha on maskulaista oleellisesti kapeampi. ~~~ Also the Masku dress features a linen undershirt. The sleeves on the Ristimäki dress are remarkably narrower. Kuva/photo Nationalclothing.org

Aluspaidan pellavakangas ~~~ Linen undershirt

Muinaispuvun pohjana ja esikuvana toimiva hauta 41/2016 sisälsi myös pellavajäänteitä soljen yhteydestä. Tämä kangas oli hyvin hienoa, 15-20 lankaa/cm. Tämä jäänne oli silti varsin pienikokoinen ja siksi suunnittelussa turvauduttiin osin myös muihin alueen hautoihin. Haudasta 2/2015 löytynyt kokonainen hihansuu toimi siis pohjana suunnittelulle. Tämän paidan voidaan sanoa olleen pitkähihainen ja palttinasidoksinen, z/z-langasta kudottu. Koska kuitukysymys on ollut viime aikoina tapetilla jonkin verran, tästä pystyttiin sanomaan että kuitu oli pellavaa varmasti, ei hamppua tai nokkosta. Hauta 2/2015:n kangas oli yhtäläisen hienoa kuin 41/2016:n kangas, tiheydeltään 16-18 lankaa/cm.

The Ristimäki dress reconstruction is based on grave 41/2016. This said grave also has some remains of linen fabric attached to a brooch. This fabric is very fine, 15-20 threads/cm. The fragment is quite small in size and not really enough for a reconstruction, but there are other, larger linen remains that have been found in the same cemetary. In the grave 2/2015 a whole preserved sleeve cuff was found, and this gives the reconstruction team much more to work with. What is known of the linen dress is that is was long sleeved and tabby woven using z/z-threads. Also, as the question of plant fibers has been once again discussed a lot, this fabric was certainly linen, not hemp or nettle. The fabric in 2/2015 was equally fine as in 41/2016, in density it was 16-18 threads/cm.

Sukkakangas ~~~ Sock fabric

Kuten muutkin haudan villatekstiilit, myös sukissa oli käytetty villaista 2/2-toimikasta. Kankaassa oli muiden tekstiilien tapaan S-kerrattu loimi ja z-kierteinen kude, mutta muista poiketen se oli voimakkaasti vanutettu jonka takia tietoa tihydestä ei ole. Myös lankalaatu oli hieman erilainen kuin  muissa, karkeimmat kuivut puuttuvat kankaasta eli kuidut on enen kehräämistä eroteltu. Ennallistuksessa tässä kankaassa päädyttiin käyttämään suomenlampaan villaa. Kankaan väri oli testetusti punainen, krappivärjätty.

Like other wool textiles in grave 41/2016, also the woolen socks were made of  2/2 twill. And like the other textiles, warp was S-plied, weft z-spun -but as a difference, this fabric was heavily fulled so the density cannot be said for certain. Also the thread quality was somewhat different than in other textiles, the most coarse top coat hairs are absent -so before spinning, the wool was originally sorted by quality. For the reconstruction, this fabric will be made of Finnsheep wool. Colour tests confirmed that this textile was red, madder dyed.

Maskun muinaispuvun esiliina. Ilmeisen samanoloinen kuin Ristimäen esiliinakin. ~~~ Apron of the Masku dress reconstruction. Apparently very much alike to the Ristimäki apron.

Esiliina ~~~ Apron

Testitulokset olivat tulleet myös esiliinan osalta. Esiliinankin väriaineena morsinko -selvästikin esiliinan värinä kautta Varsinais-Suomen dominoi sininen! Esiliinan kangas oli 2/2 toimikas, ja reinoihin oli kudottu putkihulpiot. Komeassa esiliinassa oli koristeina spiraaleita ja reunoissa spiraaleista muodostetut kulmaviuhkat.

Test results came back for the apron as well. Also the apron was woad dyed -it seems that colour blue for aprons dominated througout the Finnish southwest coast! The fabric was 2/2 twill, with woven tubular selvedges. For decoration it featured bronze spirals, and in the corners small fan-shaped spiral decorations.. 

Sukkanauhat ~~~Garters

Punaiset sukat pidettiin ylhäällä lautanauha-sukkanauhoina, joissa oli spiraalikoristeiset tupsut. Lautanauhat eivät olleet identtiset, vaan oikeassa jalassa sukkanauhan leveys oli 6 mm, vasemmassa 3 mm. Nauhoissa oli kuitenkin sama kuvio, ero oli vain langan paksuudessa. Ennallistusta varten sopivaa lankaa on ollut vaikea löytää, niin ohuesta on kyse. Nauha oli kudottu väreissä sininen-punainen-valkoinen.

Red socks were fastened with tablet woven garters with bronze spiral tassels. The bands were not identical, in the right leg the band width was 6 mm where as in the left leg it was only half of that, 3 mm. They shared the pattern, though, only differencec was the yarn thickness. As for the reconstruction it had been quite difficult to find yarn so thin! Colours of the band were blue, red and white.

Tuoreita morsingonlehtiä värjäysvalmiina. ~~~ Fresh woad leaves ready for dyeing

Värjäystestejä ~~~Dye experiments

Väritestejä oli tehty sekä morsingolla että krapilla. Morsinkotesteissä oli testattu sekä kuivia morsinkopalloja että pigmenttiä. Pallolla oli varsin huono menestys (itsekin muuten olin huomannut indigopalloilla ihan saman, tuntuu olevan ihan oma taiteenlajinsa). Kun sinivärjäys onnistui, siitä saatiin varsin tummaa, tämä tapahtui kaikkineen seitsemällä kastokerralla. Punaista värjättiin krapilla suomenlampaan villalle sekä keittäen että viikon fermentoinnilla. Lopputuloksessa olikin eroja, fermentoimalla saatiin oranssimpaa kuin keittovärjäyksellä joka oli puhtaammin kirkkaanpunainen.

Dye experiments were done with woad and madder. Woad was tested using both dry woad balls and woad pigment. Test using woad ball was not really successful (I had noticed the same thing when using indigo balls, the same rules do not seem to apply at all). Pigment tests, then again, were successful and they gave a nice dark-ish blue with seven dips to the vat altogether. Red was dyed using madder to Finnsheep wool, using both the bouling method and one week fermentation. The yarn came put different, fermenting gave a more orange result where as boiling method yielded a colour that was quite bright red.

Ristimäkiseminaari 2018 ~~~ The Ristimäki seminar 2018

Koruista kuituihin, hautapaasista hiuslaitteisiin -niminen seminaari Ravattulan Ristimäen varhaiskeskiaikaista kirkonpaikkaa ja sen hautauksia käsitellen järjestettiin lauantaina 24.11.2018. Ja tuttuun tapaan tupa oli taas aivan täynnä, lisäpenkkejäkin jouduttiin hakemaan käytävältä ja tuoleja sijoittelemaan vähän mielikuvituksellisestikin, mutta lopulta kai kaikki mahtuivat salin puolelle. Ei mikään ihme että kiinnosti, kattaus oli varsin monipuolinen!

From jewellery to fibers, from gravestones to hairdos was (roughly translated) the name of a seminar arranged in Saturday November 24th 2018. The whole seminar was about the Ravattula Ristimäki early medieval church site (first known church site in Finland, turn on 12th-13th century) and its burials. And as usual, the hall was totally full again, the ones doing the arrangements had to pick up some extra chairs and place them in a rather creative way in order to fit all the ones interested in the hall. But eventually I think all the interested ones were squeezed in! And no wonder the seminar was such a success, there was a wide array of subjects when it comes to the talks!

Toinen alkuperäisistä heloista esillä vitriinissä, niitinpaikka punasella merkittynä ~~~ Another one of the original belt fittings, rivet marked with red

Ravattulan varhaiskeskiaikaisesta kirkosta löytyneet vyönhelat ja niiden arkeologinen konteksti (arkeologi Juha Ruohonen)

Seminaari aloitettiin siis vyönheloilla. Pronssisia/ kuparisekoitteisia heloja oli Ristimäeltä löytynyt kaksi lähes identtistä, ja ne oltiin löydetty kirkkorakennuksen välittömästä läheisyydestä 2011 ja 2012. Helat olivat varsin pieniä, n. 30 mm korkeita kummatkin, molemmat varustettu yhdellä niitillä mutta niitattu eri paikoista. Ilmeisesti hautauksen hajoamisen yhteydessä toinen hela oli päätynyt kirkkorakennuksen seinän sisäpuolelle kirkkosalin alle, toinen juuri seinän ulkopuolelle. Toisen yhteydestä oli säilynyt pala nahkaakin. Nahasta otetun radiohiiliajoituksen perusteella ne ajoittuvat 1000-1100-luvulle. Nämä helat olivat Ruohosen mukaan ainutlaatuisia ilman vastineita muualta! Muita myöhäisrautakautisia vyönheloja kyllä tunnetaan Varsinais-Suomen alueelta, ovatpa löytöinä kohtuullisen yleisiäkin mutta nämä siis olivat Ristimäen toistaiseksi ainoat.

Belt fittings from the early medieval church and their archaeological context (archaeologist Juha Ruohonen)

So the seminar was started with belt fittings. Two almost identical bronze/ copper alloy belt fittings have been found in Ristimäki, quite close to one another in 2011 and 2012. The fittings are quite small, 30 mm in height, both riveted with one rivet but the rivets were placed differently. They are apparently from the same burial but as the burial had later been disturbed, they had ended up in different places -the other one was found inside the church, where as the other one was right next to the church wall but outside it. Attached to one belt fitting there was a piece of leather. It was quite enough for radiocarbon dating which placed the fittings to 11th-12th centuries. The shape of these belt fittings is unique, no others like them are apparently known according to Ruohonen. Belt fittings in general are relatively common late iron age finds in Finland Proper area, but as mentioned, these are the only ones from Ristimäki so far.

Ravattula-riipus pronssisena ~~~ The Ravattula pendant in bronze

Ravattula-riipuksen julkistaminen. Lähtökohdat, työvaiheet ja lopullinen koru (Johanna Iso-Järvenpää, Korupaja Vaskikäärme)

Olipa edellämainittu hela toiminut esikuvana Ravattula-korullekin! Korupaja Vaskikäärme oli tehnyt helan mallin mukaan kaulakorun joka julkistettiin siis ensimmäistä kertaa tässä tilaisuudessa. Kaulakoruna sitä on saatavilla nyt pronssisena sekä hopeisena. Elävöittäjää lämmitti tietysti kovin se, että harkinnan alla oli myös vyönhela-version tekeminen, nimi meni kiinnostuneiden listalle heti kun lista vain seinälle ilmestyi. Että nyt sitten vaan odotellaan! Ja kyllä, onhan se kaulakoruversiokin hommattava, nyt vaan ei ollut riittävästi rahaa mukana että sen olisi saanut suoraan mukaan. Kiinnostuneille jotka nyt eivät paikalle päässeet, korusta voinee tiedustella Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:ltä, jolle korujen tuottokin menee, muinaistutkimuksen tukemiseksi.

The Ravattula pendant -starting point, phases of work and the finished pendant (Johanna Iso-Järvenpää, jewellery workshop Vaskikäärme)

The belt fitting discussed in the previous chapter was the model for the brand new Ravattula pendant! Vaskikäärme had created a pendant according to the original find, and it was first shown in public in this seminar. As a pendant, it is now available in bronze and silver. And in a living history nut's point of view, it was super nice that they are considering of making actual belt fitting versions of this one too, I just absolutely had to add my name to the list of the folks interested in those. So, it's basically just waiting from now on! And I'm pretty sure I have to get one of those pendant-versions too, now I just did not have enough cash with me. For others interested in the pendant (or belt fittings, for that matter), I'm quite sure Suomen muinaistutkimuksen tuki ry will have answers, the money from the pendants will go to support archaeological research in Ristimäki and elsewhere.

Yksi Ristimäen hautakivistä ~~~ One of the Ristimäki gravestones

"Tässä lepää..."  – Ristimäen hautamerkit osana varhaiskeskiaikaista hautakivitraditiota (HuK Siiri Tuomenoja)

Ristimäen hautakivistä on tekeillä gradutyö ja tässä saatiinkin aiheesta asiantuntijan toimesta varsin kattava esitys -ja olikin mielenkiintoinen, paljon uutta asiaa. Tähän mennessä vanhimpana suomalaisena hautakivenä on pidetty Laitilan Untamalan "Kalevanpojan viikatteentikkua", joka ajoittuu 1100-1200-luvulle, ja joka merkitsi esineetöntä (ts. mahdollisesti kristillistä?) hautausta. Viikatteentikussa ei ole tekstiä tai kuvia, mutta kaiverrettuja kiviä tunnetaan 1200-luvulta. Maarian kirkossa sijaitsee ns. Ingigerdiksen kivi tekstillä ja vuosiluvullakin varustettuna (kts. esim. Kalmistopiirin artikkeli), Raision kirkossa on kaiverrettuja ristikuvioisia kiviä ilman tekstiä ilmeisesti vuosisadan alkupuolelta. Nämä kummatkin kivet ovat Gotlannista kotoisin. Mutta miten näitä vanhempien hautausten laita? Ristimäen kirkkomaa on varsin pieni ja siitä huolimatta hautaukset leikkaavat toisiaan varsin harvoin, tästä voi päätellä että haudat olivat olleet merkittyjä. Hautoja tutkittaessa Ristimäeltä löytyikin monenlaista merkintätapaa, kivirakennetta haudan pää-päädyssä, jalkopäässä tai keskellä, yksi kivi (yläosastaan kolmiomaiset ovat selvästi olleet suosiossa mutta näitä kiviä ei ole muokattu) tai kivipeite haudan päällä. Nämä kivet ovat näkyneet maanpinnan päälle vain vähän. Mahdollisen puisen ristin tai muun puurakenteen tukikiveykseksi tulkittua kivirakennetta löytyi myös. Näiden yhteydestä tunnetaan myös rautanauloja. Mielenkiinnolla odotetaan opinnäytteen valmistumista, aihe oli suorastaan yllättävän mielenkiintoinen!

"Here lies..." -Ristimäki gravestones as a part of early medieval gravestones tradition (BA Siiri Tuomenoja)

There is a thesis on its way concerning the gravestones of Ristimäki and there indeed was a lot of new information in this talk. Until now, it has been thought that the so-called "Kaleva's son's whetstone" in Laitila has been the oldest known gravestone in Finland. Dating to the turn of the 12th-13th century, it marks the place of two burials without grave goods (ie. christian burials?). There are no carvings or text in the stone, but other gravestones with carvings are known that date to the 13th century. In St. Mary's medieval church, Turku, there is the so called Ingigerdis' gravestone with an actual year of death, 1290, written to it, and in Raisio church there are two early 13th century gravestones with no text, only pictures, likely from the early 13th century. All of these three stones are from Gotland. But how about older burials? When he Ristimäki graves were excavated, it was noticed that the graves rarely cross one another, so they were likely marked in some kind of a way. And as the research went on, it was found that there were many kinds of methods of marking a grave -a stone on the head end, foot end or middle of the grave (they apparently favoured stones with triangular-shaped tops), or several smaller stones covering a grave. These stones had been barely visible on the surface. Also found was some kind of support structures made of stone for wooden crosses or some kind of other wooden items, and they featured iron nails too. I'm quite curious for the thesis to come out, it sounded unexpectedly interesting!

Ristimäkeläis-mallinen nuttura Siiri Tuomenojan niskassa ~~~ Ristimäki-style bun on Siiri Tuomenoja

Kullat kulmille ja nuttura niskaan – Mitä hautalöydöt kertovat päähineistä, pääkoristeista ja kampauksista? (arkeologi Jaana Riikonen)

Jaana Riikoselta onkin perinteisesti ollut syytä odottaa aina erinomaista esitelmää, ja niinhän tuo piti paikkaansa nytkin. Esitelmän aikana ehdittiin pureutua ns. kaarihuntuihin, pronssispiraaleilla varustettuihin ohimokoristeisiin sekä kampauksiin. Kaarihuntumaisista päähineistä aloitettiin, alkaen niiden tutkimushistorian alkuvaiheista ja mielenkiintoisista ensimmäisistä tulkinnoista. Riikonen esitteli myös virolaisen kansanperinteen tunteman kaarihuntua varsin läheisesti muistuttavan "lihttanu" -päähineen. Kaarihunnun versioita -koska yksilöllisiä eroja on löydöissä ollut havaittavissa- on löytynyt myös Ristimäeltä useita.

Ohimokoristeille, spiraaleita ristikkonauhaan punoen, ulkonäöllisiä vastineita haettiin slaaveilta ja Bysantistakin, jossa useita vuosisatoja aiemmin keisarillisen perheen jäsenillä on ollut käytössä kasvojen molemmin puolin roikkuvia osia sisältänyt päähine (kts. esim. keisarinna Theodoran kuva). Huntu taas on Suomen alueen myöhäisrautakaudella voinut olla löytöjen perusteella villaa tai pellavaa, palttina- tai toimikassidoksella. Perniön Yliskylän kalmiston löytöjen perusteella siinä on voinut olla myös tuohinen "korotusosa" jota ohimokoriste-nauhalla on pidetty kasassa. Yliskylän kalmiston löytöjen perusteella mietittiin jo kaivuuaikoina (1900-luvun alussa) voisiko olla mahdollista, että huntu ja vaippa olisivatkin samaa vaatekappaletta ja vaippaa olisi pidetty pään yli vedettynä.

Myöhäisrautakautiset hiuslöydöt eivät sinänsä ole erityisen harvinaisia, mutta yleensä ne esiintyvät Riikosen mukaan yksittäisinä tupsuina joista ei ole juurikaan mahdollista tulkita vainajan kampausta. Mutta mielenkiintoisesti poikkeuksiakin tähän on, esim. Hollolan Kirkkailanmäeltä tunnetaan kokonainen nuttura. Sellainen oli säilynyt myös Ristimäen haudasta 2/2016 niin hyväkuntoisena, että sellainen oli mahdollista ennallistaa. Ensimmäisen version oli testannut kampaaja Kirsti Haartman, täällä kampauksen toteutti Jaana Riikonen. Kampaus tehtiin käytännössä jakamalla tukka kahteen osaan ja kieputtamalla toinen osa toisen, lenkiksi taitetun osan ympäri. Eikä se vaatinut lainkaan hiusneuloja, kampausmalli Siiri Tuomenoja kehui sitä varsin tukevaksi ja mukavaksi!

What do grave finds tell us about headwear, head decorations and hairdos? (archaeologist Jaana Riikonen)

It is always guaranteed that when Jaana Riikonen is speaking, it will be a good talk. And this time made no exceptions to that :) During some half an hour she had time to talk about the Finland Proper conical(ish) type of stiffened caps, temple decorations with bronze spirals and hairdos. She started with the stiffened caps, with the early phases of their research history and somewhat interesting first interpretations. Also she showed an estonian traditional headwear quite like it, named "lihttanu". Versions of the stiffedes caps (there are some individual variations) have been found in Ristimäki as well. 

Temple decorations, ie. bronze spirals in a fingerloop braid, have equivalents when it comes to appearance in the Slavic areas and even the Byzantine empire. In the Byzantine empire the royal headwear several centuries earlier featured parts hanging on both sides of the face (see for example Empress Theodora). The iron age veils, then again, according to the finds, come in both linen and wool, in tabby or twill. But according to Perniö Yliskylä finds, there might've been a birch bark circle too which was covered by the veil and fastened by the fingerloop braid. Even when the Yliskylä burial ground was excavated in early 20th century, there was the idea that veil and cloak had been one and the same piece of clothing, and the cloak would've been worn over the head.  

Late iron age hair finds are not that rare per se, but usually they show up as tiny fragments which give no hint at when it comes to the hairdo of the deceased. But there are some exceptions to that, for example in Hollola Kirkkailanmäki a whole bun has been found. Another bun was found in Ristimäki grave 2/2016, in good enough condition for recreating an iron age hairdo! The first version was made by hairdresser Kirsti Haartman, here in this seminar a version of it was done by Jaana Riikonen.  The hairdo was basically done by dividing the hair in two sections, twisting the another section and then winding it around the other which was folded in half to form a loop. And Siiri Tuomenoja, who was recruited as a hairdo model praised the hairdo as being quite comfortable and likely to stay in its place!

Spiraalikoriste tekeillä viime vuonna Jaana Rateksen kurssilla ~~~ Spiral decoration in progress in a course led by Jaana Ratas last year

Ravattulan Ristimäen ohimoriipusten ja viittojen spiraalikoristeet (HuK Veronika Paschenko)

Ohimoriipuksia sivuttiinkin jo edellisessä esitelmässä, mutta tässä niistä kerrottiin enemmän. Paschenko oli tekemässä opinnäytettään spiraaleista, ja tutkinut Ristimäen spiraaleja mm. maapaakkujen röntgenkuvien avulla jo ennen paakkujen auki ottamista. Ristimäellä spiraaleja esiintyy ennen kaikkea viitanreunoissa ja tähdykkäkuvioissa viitoissa, ja varsin yllättävää oli että ohimoriipuksia esiintyi myös lapsilla!

The temple decorations and bronze spiral decorations in cloaks (BA Veronika Paschenko)

The temple decorations were discussed some already in the previous talk, but in here we went in depth to the spirals. Paschenko is about to do her thesis concerning the spiral decorations, and she has researched the spirals from for example x-ray photographs of unexcavated graves before they were opened up. In Ristimäki spirals are present most of all in cloak borders and as individual spiral motifs in cloaks, and what I found surprising that temple decorations with bronze spirals were also something the children wore!

Ristiretkiaikaisen Maskun puvun esiliinan ennallistus 

Ravattulan muinaispuku -hanke on alkanut! Haudan 41/2016 löydöt Ravattulan puvun perustana (arkeologi Jaana Riikonen)

No tätähän oli odotettu! Tähän asti toteutetut suomalaiset muinaispuvut ovat edustaneet kohtuullisen puhtaasti rautakautta, viikinki- tai ristiretkiaikaa, mutta nyt saadaan ensimmäinen muinaispuku joka osuu keskiajan ja ristiretkiajan vaihteeseen. Ja todella jänniä piirteitä tästä haudasta 41/2016 löytyikin! Paljon kangasjäänteitä, suurimpana lähes puolimetrinen mekonhelman osa saumoineen ja käänteineen, ja ihan uutena vaatteen osana ommellun kangassukan jäänteet. Perinteisesti tunnetusta rautakautisesta vaatekokonaisuudesta tämä hauta 41/2016 eroaa sillä, että siinä ei ole ollenkaan vaippahametta. 

Vaatteiden väreistä ei vielä pystytä kovinkaan tarkkoja sanomaan sillä näytteet ovat parasta aikaa testattavana Belgiassa, mutta silmämääräisesti arvioiden sekä mekko että sukkakangas ovat olleet punertavia, mekkokangas on lisäksi kudottu kahdella eri värillä. Mekko on ollut pohjemittainen, tämä on nykytiedon mukaan ollut varsin yleinen pituus. Kankaiden lankoja on analysoitu jo, ja on jo selvinnyt että lankaan on käytetty usean eri lampaan villoja erottelematta pääli- ja alusvillaa, mutta erottelemattomuudesta huolimatta lanka on ollut erittäin hyvälaatuista ja ohutta. Ennallistukseen kerrottiin käytettävän ahvenanmaanlampaan villaa, joka on rautakautiseen malliin kaksikerroksista.

Koska tarkoitus on saada puvusta kokonaisuus, mukaan jouduttiin ottamaan piirteitä myös muista haudoista. Aluspaidan pellavaa ei 41/2016:ssa ollut, mutta muualta Ristimäestä sitä löytyi kyllä, samaten 41/2016:n nahkakengät olivat maatuneet siihen kuntoon, että niistä ei voinut sanoa mitään joten oli turvauduttava muihin löytöihin, joita Suomen rautakaudeltakin on. Vaatekokonaisuutta kokoamassa on sellainen määrä taitoa että ei siitä voi tulla kuin hyvä, oli pakko tarjota omaakin apua hommaan mutta katsotaan nyt tarvitaanko sitä nyt lopulta. Innokkaita kun on kuulemma ollut tyrkyllä :) Täytyy vaan toivoa että uutisia tippuisi tasaisesti ennen lopullista suurta valmiin puvun paljastustakin (tapahtuu v. 2020), eihän tässä muuten kestä!

The start of the Ravattula ancient dress-project! Grave 41/2016 finds as a basis for the Ravattula dress (archaeologist Jaana Riikonen)

 Well, we've been waiting for this, haven't we! Until now the reconstructed ancient dresses in Finland have been purely from the iron age, either viking age or crusade age, but now it is time for the first dress that is dated to the turn of crusade age and medieval period. And there are some interesting features in the grave 41/2016! A lot of fabric remains, a dress hem fragment of almost half a meter in width as the largest one (and it has seams and a folded hemline!) and remains of a sewn fabric sock -that is a brand new piece of clothing, likely the first one known. 41/2016 differs from the late iron age clothes set as it has no peplos-dress at all, and only one brooch, a small silver one.

Not much is yet known of the colours, as the samples are currently being tested in Belgium. But with bare eyes it seems that both the dress and socks are reddish in colour, and the dress has two different colours to it. The dress is calf-length, according to recent research it has been a common dress length in the late iron age. Yarn samples have been taken and analyzed, and they've found out that wool from different sheep individuals has been used and the outer and inner wool has not been separated but the yarn is well spun by a skilled spinner and it is of good quality. For the reconstruction they said they will use wool from Åland sheep, they still have the different inner and outer wool layers.

Because the attempt is to recreate a whole set of clothing, some features that are not present in 41/2016 finds have been taken from other Ristimäki graves. For example linen for the underdress has not been found in 41/2016 but in other Ristimäki graves there are linen finds, and also the shoes of 41/2016 have rotted so much that nothing can be said of them -so other finds must be researched, there are finds from late Iron age Finland too. The folks doing the reconstruction are so experienced and skilled that one can expect nothing but brilliant results -I went and offered my help too but let's just see if they eventually need it, volunteers have been plenty :) And what I really hope is that they will let some information out before the project will be finished and the dress will be ready in 2020 -I think I might go silly with all this excitement if they do not :D

Kesäreissu 2018: Schloss Gottorf ~~~ Summer trip 2018: Schloss Gottorf

Hedebystä ajeltiin lahden toiselle rannalle Schleswigiin kun aikaa vielä oli jonninverran ja tokihan se piti käyttää hyvin -eli museoon.

Gottorfin linnalla on itsessään historiaa, linna sai alkunsa 1100-luvulla piispanlinnana mutta linnan nykyinen rakennus on 1600-1700-lukujen vaihteesta. Nykyisin linnassa pitää majaansa taide- ja kulttuurihistoriallinen museo sekä arkeologinen museo. Kuulosti kivalta toki mutta ehkä ei ihan äärettömän vaikuttavalta noin ilmaisten, itseltäkin meni oikeastaan alkujaan vähän ohi että kyse on kokonaisesta Schleswig-Holsteinin lääninmuseosta ja lääni kattaa mm. Lyypekin hansakaupungin sekä esihistoriallisesti kuuluisimmat uhrisuot.

Eli siis täytyy sanoa että en ihan osannut odottaa kaikkea mitä vastaan tuli, tänne olisi oikeasti pitänyt varata hirveän paljon enemmän aikaa kuin mitä meillä oli ennen paikan sulkeutumista. Koko päivä olisi mennyt heittämällä! Nyt kävi vähän niin, että ei kaikelle mahtavalle osannut oikein eikä pystynyt antamaan asiaankuuluvaa arvoa kun aika oli todella rajallinen -käynti muistutti paikka paikoin lähinnä läpijuoksua. Eli tämä on todella iso paikka. Jos käytte niin varautukaa siihen.

From Hedeby we drove to the other side of the bay, to Schleswig since we still had some time to spend. And of course it had to be spent well, in a museum!

Gottorf castle itself  has quite some history, it started out as a bishop's castle in the 12th century but the building we see now is from the turn on 17th-18th century. Nowadays the building houses the art and cultural history museums and the archaeological museum. Interesting, obviously, but not so totally impressing when it was put like that -I did not really fully realize beforehand that this indeed is the Schleswig-Holstein county museum and the county covers for example the successful medieval hanseatic town Lübeck and the most famous bogs used for offerings in the iron age.

So indeed, the place was way larger and much more wow than I expected. And that meant that we had too little time to spend before the museum was closed for the day, perhaps a whole day would've been sufficient. That sort of meant too that I could not really appreciate all the wonderful things that were on display as much as they should've been appreciated, in places it just felt like we ran through the museum. So there, this is a big place. If you visit this museum, you have been warned.

Aloitettiin potentiaalisesti kiinnostavimmasta eli keskiajan näyttelystä, ja tässä vaiheessa oikeastaan itselleni vasta valkeni missä oikein ollaankaan. Näitä esinekuvia täältä kun on Pinterest väärällään, oranssista taustasta ei voi erehtyä. Esineitä oli esillä ihanan paljon, mutta tieto niistä oli vain saksaksi. Ei pitäisi tässä vaiheessa enää yllättyä... Joka tapauksessa, nämä keskiaikaiset löydöt olivat suurimmalta osalta melko lailla itse itsensä selittäviä ja vaikeammankin tekstin joukosta noukkii sentään vuosiluvut.

We started out with the potentially most interesting exhibition, the medieval times. And this was really the point where I grasped the situation, where I really was now -Pinterest is full of pics of items from this exhibition, the orange background really is unmistakable. There were wonderfully plenty of items on display, but yet again all the information was in German. At this point, I should not have been surprised... But anyway, these medieval items were mostly self-explanatory and even if the text itself is difficult to grasp, dates of the items are fairly easy to figure out from the text.

Keskiajasta selvittiin (iso näyttely!) ja kipitettiin esihistorian osaston läpi. Kivikausinäyttelyyn olisi ollut kiva pystyä tutustumaan enemmän, mutta aika ei antanut myöden. Parin huoneen päässä kun odotti suoranainen fangirl-hetki, esineitä joita on tillottanut pikkukuvista ja rakenteiden viivapiirroksista vuosikausia. Thorsbergin vaatteet!

1860-luvulla tutkitusta suosta löytyneet vaattteet on ajoitettu 300-luvulle, Havaintona oli todettava, että vaikka kuvissakin huomaa että vaatteet ovat hyvin hoikalle ihmiselle, erityisesti housujen kapeus oli melko käsittämätön. Itseeni verraten, kokoa 36 olevana ihmisenä ei kannattaisi yrittääkään, tuossa kokoluokassa näkee yleisesti ottaen lähinnä hoikimpia teinejä. Thorsbergin vaatteethan löydettiin irrallisena, ts. ei ruumista sisällä, joten niiden omistajuus ja alkuperä on vähän kysymysmerkki. Kangas kuitenkin on erittäin hienolaatuista sekä paidassa että housuissa, ja paidan reunan lautanauha on ollut aikoinaan purppuranvärinen!

The medieval exhibition was indeed large, after that we headed back in time and through the prehistorical exhibition. The stone age was something I would have liked to actually stop and look at, but there was really no time. Because in a few rooms distance, there was a fangirl moment about to happen. Items that I had been looking from photos and line drawings time after time -the Thorsberg garments!

The Thorsberg garments were found in a bog excavated in 1860s and they have been dated to the 4th century. It is clear from the photos too but more obvious when actually looking at the garments that they are made for a really skinny person, especially the narrow legs in the trousers are striking. When comparing the size to mine, as a person of size 36 (UK 8) there would've been no way I could fit in those -the size is comparable to what one usually sees among the skinniest teenagers. The garments were found separate, ie. there was no corpse inside them, so their ownership and origin is a bit of an enigma. No doubt about that, the fabric is of very good quality in both trousers and shirt, and the tablet woven band in the edge of the sleeves was originally purple in colour!

Thorsbergin suosta oli paljon muutakin materiaalia, alue oli toiminut satoja vuosia (n. 100 eaa - 500 jaa) esineiden uhrauspaikkana.

Not just garments, there were many other items found in the Thorsberg bog. The area was used for hundreds of years (c. 1st century bce- 500 ce) for offering.

Alueella kivikauden lopulta rautakaudelle uhrattiin suohon muutakin kuin vaatteita ja sekalaista muuta esineistöä -Schleswig-Holsteinin alueelta on löytynyt myös lukuisia suoruumiita. Suoruumiille olikin omistettu kokonaan oma huoneensa. Varsin hämäränä tilana kuvaaminen oli siellä varsin hankalaa ja vitriinit heijastavaisia, joten kuvallinen todistusaineisto jäi heikonlaiseksi. Paikalla olivat kuitenkin mm. Damendorfin mies vaatteineen, Dätgenin mies (äärettömän komea hiuslaite!) ja Windebyn poika.

From the late stone age all the way to the iron age, not just garments and misc. items were offered in the bogs -from Schleswig-Holstein area several bog bodies have been found. In the museum they had a room of their own. As it was very dim in there and glass cases were reflecting, the quality of most photos I took was quite poor. Anyway, present in the exhibition were (among others) the Damendorf man and his garments, Dätgen man with his impressive hairdo and Windeby boy.

Olisiko Damendorfin mies näyttänyt tältä? Housut ja kengät on ainakin ovat löydön mukaiset. ~~~ Perhaps Damendorf man looked like this? At least the trousers and shoes match the find.

Damendorfin miehen housut~~~ Trousers of the Damendorf man. Kuva/photo Wikimedia Commons.

Nydamin laiva oli sijoitettu erilliseen rakennukseensa. 320-luvulle jaa ajoitettu 23 metriä pitkä 15 airoparin laiva esineistöineen löytyi sekin suosta 1850-60-luvun vaihteessa. Laivoja oli alkujaan ollut kaksi mutta toinen, pienempi niistä (19-metrinen, ei ihan pieni sekään) tuhoutui sodassa 1864. Tämä säilynyt laiva on tamminen, tuhoutunut kaverinsa oli (epätyypillisesti?) mäntyä. Nydamin laivan yhteydessä löydetstä esineistöstä osa on Tanskan kansallismuseossa, ja laiva itse siis täällä Saksan puolella. Täällä ehdittiin piipahtaa vain turhan pikaiseltaan kun museo meni kiinni, laivaa olisi ihastellut vähän pidempäänkin kuin mihin nyt oli mahdollisuus. Ehkä toiste, paremmalla ajalla. Nähtävää ainakin jäi seuraavallekin kerralle.

Nydam boat was located in a separate hall. Dating to the 320s ce, the 23 meters long ship with 15 pairs of oars was found in a bog in the turn of 1850s-60s along with many other items. Originally there were two ships, but the smaller one (19 meters in length, not really that small) was destroyed during a war in 1864. This preserved ship is made of oak, the other one was made of pine (untypical?). Some of the items found in the Nydam bog with the ship are now in the Danish national museum, but the ship itself is (obviously) here in Germany. We had a really brief visit in this hall, the museum was about to close -the ship would've been worth a longer stay! But perhaps another time, and with more time. At least there is a lot to see, stuff that we didn't have time to check out!

Saksan puolen piipahdus olikin pitkälti sitten tässä, täältä lähdettiinkin sitten kohti Tanskaa ja Ribeä. Siitä sitten seuraavassa postauksessa!

That was it for our stay in Germany, from Schleswig we drove to Denmark and towards Ribe. More about that in the next post!

Schloss Gottorf kartalla ~~~~ Schloss Gottorf on map

Neulakinnaspäähineet aikojen saatossa ~~~ Nålbinded caps throughout history

Neulakinnaspäähineet ovat vähän hankala vaatetusryhmä noin historianelävöitysmielessä ja erityisesti keskiaikaisessa kontekstissa. Kaiken järjen mukaan niitä pitäisi olla paljonkin - jos tekniikalla on tehty sukkia, lapasia, sormikkaita ja kotitalousesineitä, pipo ei ainakaan ole näitä hankalampi tehdä ja aivan varmasti tarpeellinen. Silti niitä tunnetaan vain vajaa kourallinen, ainoastaan kaksi on Euroopasta ja vain toinen näistä olisi mahdollisesti eurooppalaistekoinenkin. Hämmentävää tämä. Mutta millaisia sitten ovat nämä säilyneet neulakinnaspäähineet? Yritin keskittyä 1500-luvun alle ajoittuviin tekstiileihin, ja jos joku listasta puuttuu niin kuulisin siitä enemmän kuin mielelläni!

Nalbinded headwear is somewhat of a tricky group of textiles when it comes to living history, and especially in medieval context. It's as if they *should* be among the most common nalbinded objects found -since the technique has been used in making socks, mittens, gloves and household items, a hat isn't exactly more difficult to make and keeping ones head warm is and has been a priority. None the less, there are only a handful of surviving nalbinded hats, only two of them are within European context and only one of those is likely to be made in Europe. A bit confusing, this. But what are these surviving nalbinded caps actually like? I tried to focus on objects dating to before AD 1500, and in case I've missed something I'd be really glad if someone would inform me!

Tarimin myssyt ~~~ The hats of Tarim

Tarim on nykyisen Kiinan alueella, Taklamakanin autiomaassa ja erityisen kuuluista luonnon säilömistä muumioistaan useissa kalmistoissa. Muumiot ajoittuvat 1800-luvulta noin 300-luvulle eaa. Näistä haudoista on hyvin säilyneiden ihmisjäänteiden lisäksi mahtavan hyvin säilyneitä tekstiileitä. 

Neulakinnasmielessä mielenkiintoisin hauta on miehen hauta ja ajoittuu aikaan noin 1000 eaa. Haudattu mies on tunnettu myös Cherchenin miehenä. Jostain syystä hautaan oli laitettu hattuja mukaan runsain määrin, kaikkineen 10 kappaletta. Lähteestä riippuen näistä yksi tai kaksi oli neulakinnaspipoja. Sen verran mitä aiheesta on englanniksi käännetty, näyttää siltä että Tarimin päähinelöydöt on toteutettu ns. koptilaisella pistolla joka mahdollistaa hyvin neulemaisen pinnan ja jopa ”nurjat silmukat”. Malliltaan nämä hatut muistuttavat lähinnä baskeria. Xinjiangin museossa on ilmeisesti myös muita alueelta löytyneitä neulakinnaspäähineitä, mutta kuvia niistä ei löytynyt.

Tarim is located in what is today Chinese land, in Taklamakan desert. It's famous especially for its naturally mummified former inhabitants from several burial grounds. The mummies date from 1800 BC to about 300 BC. Along with human corpses, there are really well preserved textiles.

Nalbinding-wise the most interesting grave belongs to a man and is dated to about 1000 BC. The man buried is also known as the Cherchen man. For some reason he had recieved plenty of hats as his grave goods, 10 hats altogether. Depending on the source one or two of them are nalbinded. The stitch used has apparently been the so-called coptic stitch, which produces a very knitted-like surface -and can also be used in making "purl stitches". The most famous hat is shaped very much like a beret. Apparently the Xinjang museum has other nalbinded hats in its collections too, but I couldn't find photos of them.

Kuva/ photo centralasiatravererl.com

Egyptin tupsupipo ~~~ The hat with a tassel from Egypt

Koptilaisen kulttuurin piiristä on melko paljon neulakinnasesineitä, pääasiassa sukkia mutta löytyypä niiden joukosta yksi pääasiakin. Tupsullinen pipo ajoittuu 800-900-luvuille ja se on löydetty Antinoësta, Egyptistä. Materiaali ei ole mitä tahansa, vaan messevästi silkkiä. Pipon säilytyspaikka tällä hetkellä on Staatlisches Museum Berliinissä. Pisto ei ole sukista tuttua koptilaista pistoa vaan se mainittiin Mammenin piston tyyppiseksi. Pipon alkuperääkin on arveltu ei niinkään koptilaiseksi vaan arabialaiseksi.

The Coptic culture has produced quite a lot of nalbinded objects, mostly socks but there indeed is a nalbinded hat too! The hat with a tassel is dated to the 9th-10th centuries and it has been found in Antioë, Egypt. The material isn't whatever one happened to find, but fancy red-dyed silk! The current location of the hat is Staatlisches Museum, Berlin. As for the technique, the hat hasn't been made with the famous Coptic stitch, but the stitch has been described as resembling the Mammen stitch. Also the origins of the hat have been suspected being not Coptic, but Arabian.

Kuva/ photo Ancient Danish textiles from bogs and burials

Pyhän Simeonin ja Pyhän Bernardin pipot ~~~ The caps of St Simeon and St Bernard
 

Lähimmäs eurooppalaista keskiaikaa osuvat kaksi pyhimyksiin yhdistettyä pipoa, jotka nykyisin ovat kummatkin tällä hetellä Saksassa. Pyhän Simeonin päähine on peräisin 1000-luvulta (pyhä Simeon kuoli 1035). Sitä säilytetään tällä hetkellä Trierin tuomiokirkossa. Pipon materiaali on värjäämätöntä villaa, pellavareunus ja reunustava lautanauha ovat myöhempiä lisäyksiä. Pyhäinjäännöksiin liitettiin usein erityisiä ihmeitätekeviä voimia, ja tämänkin pipon on sanottu parantavan päänsärkyä!

The surviving nalbinded caps that are closest to the European medieval times are two caps that have been connected to saints. Both of the hats are currently housed in Germany. The cap of St Simeon is dated to the 11th century AD (death of St. Simeon was in 1035), and it's currently kept in Trier cathedral. The material of the cap is undyed wool, the linen border and tablet weaving are later additions. Relics were often associated with special powers of performing miracles, and this hat too has been said to cure headaches!

Kuva/photo Tripadvisor

Pyhän Bernard Clairvaux'laisen pipoksi sanottu päähine on hiukan nuorempi, 1100-luvulta, ja aika tavalla huonommassa kunnossa kuin pyhän Simeonin pipo –tämä johtunee siitä, että piposta on pihistetty lankoja muistoksi ja tavallaan pyhäinjäännöksiksikin. Tämäkin pipo pitää majaansa tätä nykyä Saksassa, Niederwerthissä, Wittlichin vanhalla kaupungintalolla. Materiaali tällä pipolla on astetta eksoottisempaa, kashmiria, joten epäilisin että tämä ei ehkä ole tehty Euroopassa. 

The hat that has been said to belong to St. Bernard of Clairvaux is a bit younger, 12th century, and in much worse condition than the hat of St. Simeon -this is perhaps because people had been snitching threads from the cap as memories of even as relics to carry with them. This hat too is currently in Germany, in Niederwerth, Wittlich old town hall. It's made of a somewhat exotic material, cashmir, which leads me to suspect it was not made in Europe.

Kuva/ photo volksfreund.de

Malin tupsupipo

Länsi-Afrikkalaisen Malin 1400-1500-luvuille ajoittuvasta Tellem’in hautaluolasta on muiden tekstiilien ohessa löytynyt myös tupsulla varustettu neulakinnaspipo. Pipon materiaali on puuvillaa, väreinä raidoitettu tumma sininen, vaalea sininen ja ruskea. Tästä en löytänyt ollenkaan kuvaa, mutta haku jatkuu...

The Mali hat with a tassle

From the west African country Mali, the burial cave of Tellem, there has been found plenty of impressive textiles. Among the other finds there is a nalbinded hat, equipped with a tassle. The material of the hat is cotton, and the hat has been striped with colours of brown, light blue and dark blue. I couldn't find a picture of this cap, but searching mission continues.

Lähteet ~~ Sources

Tarimin pipo ~ The Tarim hat:

Penn museum: The mummies of east central Asia https://www.penn.museum/sites/expedition/the-mummies-of-east-central-asia/

Aedeen Cremin: Celts in the Gobi desert –a linguistical-archaeological mess https://www.academia.edu/3797221/Celts_in_Gobi_2007_

Neulakintaat.fi- Tarim/ Coptic stitch http://www.en.neulakintaat.fi/45

Ulrike Claßen-Büttner: Nalbinding: what in the world is that, s. 34

Egyptin tupsupipo ~ the Egyptian hat  

Ulrike Claßen-Büttner: Nalbinding: what in the world is that, s.50

Margarethe Hald: Ancient Danish textiles from bogs and burials, s. 308-309

Pyhän Simeonin ja pyhän Bernardin pipot ~ Caps of St Simeon and St Bernard

Ulrike Claßen-Büttner: Nalbinding: what in the world is that, s. 49
Ökumenisches Heiligenlexikon - Simen von Trier

Malin pipo ~ The Mali cap

Ulrike Claßen-Büttner: Nalbinding: what in the world is that, s. 50