Lasihelmiä, otto 2 ~~~ Glass beads, take 2

Koko komeus tässä! ~~~ My pretties from this course!

Taas oltiin lasihelmiä tekemässä, jo toisen kerran (ensimmäisen kerran postaus täällä)! Paikkana oli taas tuttu Pyhäjärviseudun kansalaisopisto ja opettajana jo viime kerralta tuttu Lea Schwantz. Tälläkään kertaa kurssi ei varsinaisesti keskittynyt historiallisiin helmiin, mutta itse ajattelin vähän viime kertaa enemmän panostaa asiaan -nyt kun aivan perusteet olivat jo hallussa päin. Eihän sitä yhden kurssin perusteella parhaalla tahdollakaan itseään kovin taitavaksi voinut sanoa, mutta pitipä koittaa muutamia historiallisen oloisia tekniikoita kun kerran tilaisuus oli. Joten tässä näitä omia tekeleitä ja niille historiallisia verrokkeja, noihin pyrittiin.

And again we headed off to make some glass beads, for the second time now (post about the first tries here)! Our teacher was the same as last time, the skilled Lea Schwantz. It also remained unchanged that the course did not focus on historical glass bead making techniques, but since I had already gotten a little glimpse on what the basics on glass bead making are, I decided to focus more on more historical-looking beads. Although I could by no means call mysef an expert after one course, and not even after this second one, but I decided to try my hand on making some historical-ish looking beads now that I had a chance. So here are the beads I made, and some actual historical examples -I was aiming for those, more or less.

Yksiväriset ~~~ Single coloured beads

Sinisiä yksivärisiä lasihelmiä viikinkiajalta Pöytyältä. ~~~~ Blue undecorated viking age beads from Pöytyä, SW Finland. Kuva/photo Finna.

No näitähän tuli tehtyä aika nippu jo viimeksi eikä ketään varmasti yllätä, että nämä olivat jo aikoinaan niitä yleisimpiä -yksinkertaisia tarvitaan, että monimutkaisemmat pääsisivät esille (vaikka moderni estetiikka ei välttämättä olekaan ihan yksi yhteen muinaisen kanssa), ja löytöjen valossa näyttää siltä että jopa koko helminauhan koostaminen yksivärisistä on aivan käypä ratkaisu. Muotoasioista muuten havaintona, että siinä missä normaalisti helmestä muotoilematta tulee palleroisen pyöreä, varsin monet etenkin Suomen rautakautiset helmet ovat vähän muotoiltuja ja litteitä, hieman sylinterimäisiä.

Well, I made quite a few of these last time too, and I assume no-one is really surprised to find that these were the most common type of beads even back in the Iron age. After all, one needs simple beads to make the complicated ones stand out more (although modern aestheetics and Iron age concept of what looks good are not necessarily one and the same), and when it comes to finds, it seems that it's a completely valid choice too to use only single-coloured beads for one's necklace or other string of beads. When it comes to the shape of beads, normally without any shaping the beads end up round-ish but quite a few Finnish iron age beads are slightly shaped, more flat, rather like cylinder-shaped.

Melonihelmet ~~~ Melon beads

Viikinkiaikainen ,melonihelmi Pöytyältä. ~~~ Viking age melon bead from Pöytyä, SW Finland. Kuva/photo Finna

Kermanvaalea lasi käyttäytyi varsin erikoisesti, vaikka se oli puikkona ja vielä sulatettunakin kermanvaalea, valmiina helmenä se oli kehittänyt ikänkuin punaista "ruostetta". Tätä olisi voinut käyttää hyödyksi jos olisi etukäteen tietänyt, mutta noin odottamattomana värinmuutoksena se aiheutti vähän päänvaivaa. Mutta näin siis tällä kertaa, ei voi materiaalin käytöstä näemmä täysin ennustaa. Muodon puolesta kuitenkin tuli aika tavalla sitä mitä piti. Nämä omat yksilöni ovat jopa vähän leveitä verrattuna historiallisiin melonihelmiin, mutta niitä tunnetaan melko tavalla eri leveyksisiä, myös Suomesta. Kuviointi tapahtuu tökkimällä uria pehmeään lasiin, omassa tapauksessani hyvinkin paljon ruuvimeisseliä muistuttavaa työkalua käyttäen. Tarkkahan siinä saa olla, lasi kun kovettuu hyvinkin nopeasti kun sen ottaa liekistä pois, joten urat on syytä saada kohdilleen nopeasti. Vaikka ainahan toki voi uudelleenlämmittää ja muotoilla uusiksi, mutta yhden kohdan korjaamiseen se ei oikein sovellu.

The cream coloured glass showed some curious behaviour, it was nice and solid offwhite in colour when in rod and even when heated, but once finished it seemed as if it had developed some kind of red "rust". This could've been exploited if one had been aware of it in the first place. Well, one cannot always fully predict on how material behaves... But when it comes to shapes, these ended up quite a lot like they were intended. These ones that I made are quite wide when one compares these to the actual historical examples, they come in several sizes starting from very narrow flower-like beads -these kinds have been found in Finland too as well as wider ones. The shaping takes place when the glass is still hot and soft, one pokes the soft glass with a metal tool which in my case looked quite a lot like a screwdriver. One needs some precision as glass hardens again quite fast-the shaping needs to be done quickly and accurately! Of course one can re-heat and reshape the bead, but that's not really a suitable method for fixing a single detail.

Pistekoristeet ~~~ Dot decorations

Ravattulan Ristimäen komeassa helminauhassa on myös pistekoristelu edustettuna. ~~~The handsome necklace from Ravattula Ristimäki also features a bead with dotted decoration. Kuva/photo Ristimäen blogi.

Tätä kuviointitapaa opiskeltiin jo viime kerralla, ja koska lopputulos on kiva ja kuviointitapa yksinkertainen, pitihän vastaavia tehdä tälläkin kertaa. Tosin edellä manattu kermanvaalea lasi teki tepposet tässäkin joten kaikki pistekuviot eivät näkyneet ihan niin kuin olisi ollut kiva... Historiallisessa mielessä pistekuvioihin -yksinä tai kaksinkertaisiin pisteisiin- törmää myös usein, eikä se kai ole mikään erityisempi ihme sillä se on varmaan yksinkertaisin mahdollinen kuviointitapa -ohuen ohuella lasipuikolla tökkäistään helmen pintaa ja riippuen siitä halutaanko pisteen olevan muun helmen tasalla vai koholla, sitä joko lämmitetään siitä kohtaa tai ei. Yksinkertaista ja mukavaa.

This type of decoration was familiar from the previous course. And because it is a simple method of decoration and I like the outcome, I just had to do beads like these again! Although the cream coloured glass caused some minor trouble in here too and on occasion the contrast isn't as big as I intended it to be... Historically speaking, dotted decoration is one of the most common ones, be they one dot or concentric dots. And that's no wonder since it's also one of the most simple forms of decorating a glass bead -one needs a thin glass rod (called a stringer), heats it, pokes gently the surface of a glass bead with it and depending on if one wants the dot to be pronounced or even with the rest of the surface, heats it again or not. Simple and fun!

Höyhenkuviot ~~~ Feather patterns

Saksilainen kaulanauha ja rannekoru 500-luvulta ~~~ Saxon necklace and bracelet, 6th century. Kuva/photo Hampshire archaeology

Tämä oli ihan uutta tällä kertaa! Opettaja näytti miten aikaansaadaan hieman höyhenmäistä kuviota, ja sehän oli mukavaa. Tämä kuviointityyli vaan on kovin harvinainen Suomen rautakaudella ja myös viikinkiajan Skandinaviassa (toisaalta taas jonkin verran aiemmin Englannissa niitä sitten taas tuntuu olleen varsin runsaasti). Pohjoisessa jopa siinä määrin harvinainen että jos tarkasti suomalaistyylistä omaa helminauhaani olisin nyt koostamassa, tällä tavalla kuvioituja helmiä mukaan pääsisi ehkä yksi tai jos kaikkein tyypillisintä haetaan, ei välttämättä ehkä sitäkään. (Sikäli hirmuisen harmi että tämä on ihana kuvio!) Edit: Kuulemma Saksan alueella tätä löytyy myös viikinkiajalta.

Kuvioinnin tekeminen olikin sitten yllättävän yksinkertaista vaikka prosessi olikin melko monivaiheinen. Pohjana oli pitkulainen, sylinterinmuotoinen helmi, joka saatiin aikaan tekemällä ensin kaksi tavallista helmeä aivan kiinni toisiinsa, sulattamalla niitä hiukan yhteen ja lopulta muotoilemalla grafiittilevyä vasten tasaiseksi pötköksi. Kuvionti aloitettiin vetämällä ohuella lasilangalla kontrastivärisiä raitoja helmen pintaan pitkittäissuuntaisesti ja sitten vetämällä ura niiden poikki metallitikulla. Tasoitus vielä liekin lämmössä, ehkä  ja kuvio olikin valmis! Omissa siis kuvio tuli yhdellä uranvedolla, mutta alla olevasta kuvasta voisi päätellä että eri suuntiin vetämällä saisi varsin nättiä jälkeä myös eikä pohjahelmen tarvitse olla pötkylä.

This was totally new! Our teacher showed how a feather shaped(ish) decoration is made, and that was indeed fun! This type of decoration is quite rare in iron age Finland and also in viking age Scandinavia (but in Saxon England it seems to have been  quite common). In the north it seems to have been so rare, that if I was constructing my own Finnish-style late iron age necklace atm, perhaps I would add one bead decorated like this but no more, if the aim was to create something that's most typical, perhaps even that one "feather" decorated bead would be too much. Which is slightly unfortunate, because I love this type of decoration (but the beads surely will find their uses, no doubt about that!). Edit: A friend told me that there are beads like this found in Viking age Germany.

Making of said decoration was a process with several stages, but all in all it was quite simple. A cylindrical bead was the base, it was created by making two "regular" beads very close to another and then shaping them by rolling them lightly on a graphite paddle. The actual decoration was formed by drawing contrast coloured lines with a thin glass rod lengthwise to the bead's surface, and then by using a metal pin drawing a line across those lines, horizontally. Some warming and perhaps little re-shaping and it's done! That's at least how it was done in my beads, but looking at the lower pic, one can spot that the base doesn't need to be cylindrical and although in my beads the metal pin lines were drawn only once, one can just as well draw several lines to different directions and get very pretty results. 

Lasihelmiä, otto 1 ~~~ Glass beads, take 1

Tällaisia on tehnyt mieli jo tovin. Helmiä We call them Vikings -näyttelystä. Omista kuvia sitten tuolla alhaalla! ~~~ Been fancying something like these for quite a while now. Beads from the exhibition We call them Vikings. My own pretties on the bottom of this post!

Lasihelmien tekohan on ollut allekirjoittaneella "to do" -listalla pitkään. Kun siten Köyliössä ilmaantui mahdollisuus tällaiseen viikonloppukurssiin, olin tottakai menossa (ja sain vielä mukavaa kurssiseuraakin!). Tällä kurssilla helmet tehtiin ns. lampputekniikalla, joka itsessään on melko nuori tekniikka verrattuna siihen miten pitkään lasihelmiä on tehty -lampputekniikka on määritelmästä riippuen vain noin kuudensadan vuoden ikäinen (ts. 1400-luvulta Muranosta¹), kun taas lasihelmistä vanhimmat tunnetaan muinaisesta Egyptistä ja Mesopotamiasta (n. 1250 eaa²) -lampputekniikkaa ennen helmet tehtiin ilmeisesti saviuunilla, tekniikka joka on kyllä testauslistalla edelleen :)

Glass bead making has been on my "to do" -list for quite a while. So, when I got a chance to attend a glass bead making course in Köyliö, SW Finland, of course I had to take the chance (and I got some excellent company, too!). In this course the beads were made using lampwork technique, which by itself is a relatively new technique of bead-making when compared to how long glass bead making has been around. Lampworking, depending on the definition, is only somewhat 600 years old (ie. from the 15th century Murano¹) when he oldest known glass beads come  form the ancient Egypt and Mesopotamia (c. 1250 BCE²) -before lampworking the beads were apparently made using a clay furnace. Still waiting for a chance to try that one :)

Meidän tämänkertainen lamppulasikurssi pidettiin siis Köyliössä lasitaiteilija Lea Swantzin johtolla. Kyseessä ei sinänsä ollut erikseen historiallisten helmien tekemiseen millään tavalla painotettu kurssi, mutta perustekniikoita tänne tultiinkin ennen kaikkea oppimaan.

Kurssin puolesta saatiin materiaalit - lasi oli tankomuodossa ja monissa eri väreissä (myös sekoituksia saa näemmä tankomuodossa vaikka tällä kertaa ei yhtään sellaista ollutkaan matkassa). Uteliaisuudesta aloin selvitellä lasitankojen historiaa, vaikuttivat niin modernilta ratkaisuilta äkkiseltään mutta onhan niitä ollut viikinkiajallakin, esimerkiksi Tanskan Ribestä tunnetulla lasiverstaalla on sellaisia jäänyt jopa löydettäväksi asti.³

So, this lampwork beads course took place in Köyliö, and was orchestrated by glass artist Lea Swantz. We did not especially focus on historical techniques, but after all, we were out to learn the basic techniques.

The materials were provided -the glass was in ready-made rods and in several different colours (also colour blends apparently come in rods although now all the rods we had were single-coloured). Out of curiosity I did some digging on what was the history of these rods as they looked as if they were quite a modern invention -but what do you know, these kind of rods were around even in the viking age. At least in the glass workshop in Ribe, Denmark, several semi-used rods were found³.

Uunin sijaan meillä oli siis käytössä kaasupolttimet, kaksi erillistä isoa pulloa kaasulle ja hapelle. Näistä kahdesta riittikin sitten koko päivän tarpeiksi koko ryhmälle, pullot hyytyivät vasta kun muutenkin olisi ollut aika ruveta siivoamaan. Luetun perusteella tavallinen nuotion tuli ei ole riittävän kuumaa sulattamaan lasia, joten saviuuneissa pikaisen katsannan perusteella käytetään palkeita tehostamaan kuumuutta.

In stead of a furnace we used torches, two different bottles for oxygen and gas.  These two were quite enough for our whole crew, the bottles ran out of gas only when it would've been time to start tidying the place up anyway. Based on what I've read, normal cooking fire is not hot enough to melt glass, so they use bellows to increase the heat in clay furnaces.

Lasin käyttäytymisestä saimme pikaisen pintaraapaisun: lasi pitää lämmittää hitaasti eikä se muutenkaan pidä äkillisistä lämpötilanvaihteluista. Siksi lasitankokin oli syytä lämmittää pikkuhiljaa eikä tökätä vain suoraan tuleen - vaikka siitä arvaamaton materiaali on kyseessä, että jännitteitä saattaa olla ja tanko räsähtää rikki kuumentuessa vaikka olisi varovainenkin. Näin siis kävi mutta onneksi vahinkoa ei tapahtunut. Lasi voi työskennellessä olla hirmuisen kuumaa!

Lasi tarraisi kiinni metalliin mieluusti ja pysyisi siinä kiinni varmasti hamaan maailman tappiin asti (irtoaa vain helmen rikkomalla) jos metallipuikkoa ei käsiteltäisi kiinni tarraamisen estävään eristeaineeseen kastamalla. Mikäköhän tälle olisi ollut historiallinen vastine, sille en löytänyt tietoa? Kantapään kautta meidän ryhmässä huomattiin, että eristeaineeseen dippaaminenkaan ei ollut täysin varma patenttiratkaisu, aine saattoi rakoilla ja kuumua pois jolloin helmikin oli puikossa jumissa.

When it comes to getting to know how glass behaves, we got a quick glimpse. Step one is that glass is not a fan of quick temperature changes. That's why the glass rod should be heated up slowly, not just by sticking it in front of the torch. But glass is a slightly unpredictable material anyway, chances are that there are some tensions etc. and that the rod will break once heated, no matter how careful one is. This is what happened, although it did not cause any serious damage (glass can be awfully hot!).

The glass would gladly stick to the metal pin and stay put until the bead is deliberatelly broken, unless the metal pin is treated with dipping it to a liquid called bead release. I wonder what was the equivalent for that in the past... Bead release isn't a foolproof solution as we had to learn in the course, bead release may crack and be overheated so that the bead is stuck fast to the pin.

Helmien piti jäähtyä ajan kanssa, joten jäähdyttäminen suoritettiin pikkuhiljaa, uunissa parissa sadassa asteessa. Parikymmentä niitä valmiita helmiä tuli aikaansaatua, ne jäivät opettajalle uuniin jäähtymään ja odottelemaan. Opettaja lupasi sitten lähettää helmet postitse, ja näin tapahtuikin -helmet tulivat seuraavan viikon perjantaina!

Lähdinpä siitä sitten selvittelemään että miten kotioloissa tuollainen helmen jäähdytys onnistuisi.  Modernina tekniikkana monet tuntuvat käyttävän vermikuliittia (jota myös puutarhatarvikkeena käytetään), saviuuniin soveltuvana  tekniikkana näkyy olevan pieni savikippo uunin välittömässä läheisyydessä, pysyy näin kuumana.  

The beads should cool down very slowly, so what we did was stick them to an oven which was heated to c. 200 degrees celsius. Eventually I made some twenty-odd beads, they were left in the oven and our teacher promised to mail them for us once they were ready. And that's what she did, the beads arrived after five days!

I wondered how the cooling is done at home when such an fancy oven is not available. It seems that as a modern substitute some use vermiculite (which is also used in gardening!). When a clay furnace is being used, it seems that usually there is a ceramic pot close by, kept hot by the furnace.

Ja ne valmiit helmet! Muutama jäi matkan varrelle ja joukossa oli muutama juurikin niin muotopuoli yksilö kuin muistinkin, mutta kaikkineen olen ihan hirmuisen iloinen ja tyytyväinen näistä! Saviuuni-intoilu on päässyt jo melko pahasti käpälästä, mutta vielä jos ennen kesää pääsisi edes polttimen ääreen niin oikein hyvä olisi :)

And the ready-made beads! A few were let behind so I guess they did not survive the cooling, and some of the finished pieces were just as shapeless blobs as I remembered, but all in all I'm tremendously happy for these beads! My enthusiasm for making a clay furnace has perhaps gotten a bit out of hand atm, but I kinda hope that I would at least get a chance to use a torch before the summer comes :)

Muutama inspiraatiovideo ja  -linkki vielä tähän loppuun!

Some inspirational videos and links for to wrap this one up!

EIRNY: Viking glass bead furnaces

Dark ages recreation company: Experiments in the creation of beads using Viking-Era Norse techniques


Forntida teknik: Glaspärlor

Mateuz Frankiewitz: An archaeological experiment with early medieval glass bead production in an open hearth - results

Lähteet/ Sources

¹ The Glass museum: Art glass lampwork history
² NBC News: How Egypt turned dust into treasures of glass
³ Museet Ribes Vikinger