Keskiaikaisia kynttilänjalkoja ja kattokruunuja Suomen kirkoista ja museoista, osa 2 ~~~ Medieval candlesticks and chandeliers from Finnish churches and museums, part 2

Esittelin ensimmäisen setin kynttilänjalkoja suomalaisista museoista vuonna 2017, sitäkin kannattaa kurkistaa jos ei näin ole jo tehnyt :) Tässä jatko-osa koska eiväthän ne valaistusvälineet siihen loppuneet, ja valaistuskysymys on aina yhtä oleellinen ja kiinnostava. Tässä museoista vähän "tavallisempia" ja vaatimattomampia yksilöitä, ja kirkoista taas jo viime postauksesta tutumpaa tyyliä. Kolmaskin osa saattaa tulla, jos lisää aineistoa ilmaantuu!

 

I introduced the first set of chandeliers and candlesticks in Finnish museums back in 2017, take a look if you haven't done so already :) Here is the second part, because those mentioned in previous post were not all light-related medieval items that there are, and the question of artificial light is always relevant and interesting! In this post there are a few more humble and "ordinary" finds, and some items from churches that are quite similar in style to the ones presented earlier. I might write a third part, should I find more items!

 

Piikkimalliset kynttilänjalat ~~~ Candleholders with spikes

Nämä perusmallin rautaiset kynttilänpidikkeet ovat olleet ilmeisen yleisiä, Koroisten piispankirkon alueesta kertovassa kirjassa arkeologi Janne Harjula mainitsee niitä löytyneen pelkästään Turusta Koroisten piispanlinnan alueelta kaksikymmentä kappaletta - ja niitä tunnetaan toki muualtakin kuin Koroisista, Turun kaupungin lisäksi esim. Raaseporista. Aivan keskenään identtisiä ne eivät kuitenkaan aina ole olleet, Turustakin tunnetaan sekä yksi- että kaksihaaraisia, jopa sellaisia joissa on voitu polttaa kahta kynttilää yhtä aikaa. Noudattelevat samaa periaatetta kuitenkin, eli alaosan piikki -pystysuoraksi jätetty tai vaakasuuntaiseksi taivutettu- on tökätty esimerkiksi seinän- tai pöydänrakoon. Tämä kynttilänjalan malli on Harjulan mukaan ollut käytössä kovasti pitkään, keskiajalta aina 1900-luvun alkuun. 

 

These basic candleholders appear to have been very common. When it comes to Turku finds, archaeologist Janne Harjula mentions that some twenty of those have been found in Koroinen medieval bishop's palace site alone. And the finds are plenty elsewhere, too, with a quick search I found similar in, for example, Raasepori castle. They are not all alike, however, they can have either one or two slots for a candle, and the slots can be placed horizontally or vertically, or even both at the same time. This style of candleholder was in use for a long time, Harjula wrote they were used from the medieval period to early 20th century. 

 

Turun linna, Turun museokeskus. Edessä kaksihaarainen kynttilänjalka, takana yksipiikkinen. ~~~ Turku castle, Turku museum center. In fromt a two-slot candleholder, behind a single spiked candleholder.

Näyttely "Turku 790 vuotta?", Brinkkalan galleria, Turun museokeskus ~~~ Exhibition "Turku 790 years?", Brinkkala Gallery, Turku museum center

Keramiikka-kynttilänjalat ~~~ Ceramic candleholders

 

Keraamisia kynttilänjalkoja tunnetaan sekä Turusta että Hämeenlinnasta, ellei sitten muualtakin. Turun malli, joka näyttelytekstissä on maininnalla "keskiaika", on suorastaan nerokas, joka ulokkeessa on erikokoinen aukko erilaisille kynttilöille ja jalka seisoo tukevasti, oli se miten päin vain.  Melkein identtinen, joskin pinnaltan koristeltu, löytyy myös Rauman museosta, jonne sellainen oli lahjoitettu 1890-luvulla. Mitäs sitä hyvää mallia muuttamaan! Hupaisasti törmäsin tähän käytännössä samaan malliin myös Tanskan Lejressä, jossa sen mainittiin olleen tyypillinen 1700-luvulle, ja Riiassa kansanperinteen osastolla - yleispohjoinen malli ilmeisesti.

 

Ceramic candleholders have been found in Finland at least in Turku and Hämeenlinna, perhaps elsewhere too. The Turku model, labeled "medieval", is almost genius, there are slots of different sizes for all sizes of candles, and the candleholder stands firmly, no matter which way it's positioned. Almost an identical candleholder can be found in Rauma museum (with no mention of the age), and outside Finland I've come across similar types in Latvia, Riga in folk items context and in Denmark, Lejre museum where it was mentioned as being typical to 18th century. Why change a perfectly good design!

Hämeenlinna, Kansallismuseo. Vaikuttaakohan vähän lohjenneelta? ~~~ Häme castle, National museum. Perhaps a bit fractured?

  

Turun linna, Turun museokeskus ~~~ Turku castle, Turku museum center

Kynttilät ovat aikoinaan olleet kovin arvokkaita, ja valaiseminen on tapahtunut myös ohuilla puulastuilla, päreillä. Ne ja niiden pidikkeet, pärepihdit, ovat olleet käytössä mahdollisesti jo esihistoriallisen ajan lopulla.

 

Candles were quite expensive, so in northern regions thin wooden shingles were also used for lighting. Those, and shingle holders where shingles were burned, were perhaps in use already during the late iron age.

Pärepihdit Pirkanmaalta Kuhmoisista, Päijälän linnavuorelta, n. 1050-1300- luvulta. ~~~ Wood shingle holders from Päijälä hillfort, Kuhmoinen, Tampere region, 11th-14th cent. Kuva/photo Kipot ja kielet, Ulla Moilanen.

 

Ja sitten niitä kirkollisia valaisintarvikkeita! Ensimmäiset kolme Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkon (rak. 1400-l. alkuvuosikymmeninä) tiloista. Suntiolla ei kysyttäessä ollut antaa tarkempaa ajoitusta kuin "keskiaikainen".

And then for the candle-related items from churches! First three are from Nousiainen S:t Henry's church (built in the first decades of 15th century). The sexton did not know a more precise date to them than "medieval".

Naantalin luostarikirkon (rakennettu 1400-l. puolivälissä) kattokruunuun liittyy perimätieto, jonka mukaan sen alla olisivat noviisinunnat antaneet luostarilupauksensa. Kynttiläkruunun sisältä löytyy tosiaan peuran sarvi - miksi, se ei ole tiedossa, mutta ilmeisen oleellinen ja tarkoitettu osa kynttiläkruunua se on.

Naantali cloister church (building dating to mid-1400s) chandelier is reputed to be the one under which novice nuns gave their vows. There really is a deer's antler inside the chandelier - why, it remains unknown, but it seems to be an integral part of the chandelier.

 

Hattulan Pyhän Ristin kirkossa (nykyinen kirkko 1400-l. lopulta) kattokruunuja oli peräti kaksin kappalein, toinen sakaristossa ja toinen kirkkosalin puolella. Näiden lisäksi sakaristossa oli yksinäinen kynttilänjalka. Tyyli on tuttua.

In Hattula Holy cross church (building dates to the late 15th cent.) there are two iron chandeliers, another one in sacristy and another one in the church hall. In addition to that there is a candlestick in the sacristy, style is familiar.

Kirjalähteet ~~~ Book references

Harjula, Janne; Hukantaival, Sonja; Immonen, Visa; Ratilainen, Tanja ja Salonen, Kirsi: Koroinen, Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus. Turun Historiallinen Arkisto 71

Naantalin museo ~~~ Naantali museum

Naantalin kirkossa piipahduksen jälkeen oli aikaa vielä käydä Naantalin museossa. Vallan ihastuttavan idyllisessä vanhassakaupungissa sijaitseva museo oli jakaantunut kahteen rakennukseen. Toisessa, Humpin rakennuksessa esitellään Naantalin arkeologiaa, birgittalaisluostarin aikaa ja vaihtuvia näyttelyitä, toinen Hiilolan talon rakennus edustaa 1800-luvun lopun porvariskotia. Lisäksi Hiilolan talossa esitellään yhden huoneen verran Naantalin kuuluisaa kylpyläelämää. 

Aloitimme ikään kuin väärästä päästä,  Hiilolan talosta. Aivan ensimmäiseksi silmään pisti erittäin tunnelmallinen sisäpiha talousrakennuksineen!

After a visit to Naantali church we still had good time to drop by in Naantali museum. Situated in the wonderfully idyllic old town, the museum was located in two different buildings. The first, the Humppi building houses exhibitions about archaeology in Naantali, bridgettine convent era and also there is space for temporary exhibitions. The second one, the Hiilola building, has been furnished as a late 18th century bourgeoise home and there also is a small exhibition about the famous Naantali spa.

We started out with sort of wrong part of the museum, the Hiilola building. The very first thing that caught my eye was the lovely courtyard with large oaktrees and roses.

 

Sisällä museossa kypylätoiminnasta kertovan näyttelyhuoneen tunnelma itsessäänkin oli varsin historiallinen. Täytyy sanoa että olen kovasti viehtynyt tämän kaltaisiin vanhoihin näyttelykalusteisiin! Kylpylätoiminta Naantalissa sai alkunsa kun Viluluodon lähteen vedellä keksittiin 1700-luvun puolessa välissä olevan parantavia ominaisuuksia, mutta varsinaista menestystä ja kaupungille seuraelämää ja uutta nousua toi 1863 perustetty kylpylä.

Inside the museum in the spa part of the exhibition was wonderfully historical in atmosphere - I really love old museum furniture like these. In mid-18th century it was discovered that the water in Viluluoto spring had qualities that were extremely beneficial for health, but real success followed only after a spa was established in 1863. Lively social life followed the spa and it made the town rather famous.

Naantali oli varsin kuuluisa sukan neulomisesta, onpa esitetty että koko puikoilla neulomisen taito olisi tullut Suomeen Naantalin birgittalaisluostarin kautta - en tosin ole nähnyt tälle kertomukselle erityisen konkreettisia todisteita sen lisäksi, että yleisesti ottaen neulonnan taito ja sen leviäminen varhaisvaiheissaan liittyi kirkolliseen toimintaan. Neulonta oli kuitenkin saanut museoon oman vitriininsä. Hieman yllättäen 1800-luvulla Naantalissa neulotut sukat olivat yleisimmin pellavasukkia! Kuvassa etualalla lankakerän kuljetusverkko, jolloin neulonta oli mahdollista myös kävellessä.

Naantali was rather famous for knitting socks, and it has even been suggested that knitting as we know it would've arrived to Finland with bridgettine nuns. I have yet to find really convincing evidence for that claim, save that early knitting and spreading of the craft was quite closely associated with church. Anyway one glass case was dedicated solely for knitting! Surprisingly most of the socks knitted in Naantali in the 19th century were linen socks, woolen and cotton socks were fewer in number. In the front a carrying net for a ball of yarn, one could knit when walking as well.

Porvariskoti-osio talossa edusti pikkukaupungille tyypillistä porvariselämää, kodiksi oli sisustettu talosta neljä huonetta mukaanlukien keittiötilat.

The bourgeoise home -part of the museum consisted of a home of small town merchant family, four rooms altogether along with their kitchen and all.

Museon toinen rakennus, Humpin talo, sijaitsi aivan kulman takana Hiilolan talosta. Humpin talo oli enemmänkin museon päärakennuksen tyyppinen, siellä oli myös museon museokauppa (ja ilahduttavasti kirjavalikoimaa, sehän kiinnostaa aina!). Heti sisään astutuessa esillä oli otos arkoelogiasta Naantalissa,  hajanaisista rautakauden löydöistä luostariajan esineistöön ja uudempaankin aikaan.

The second building of the museum, the Humppi building was more like the main building, and right behind the corner from the Hiitola building. Also the museum shop was there, and I was happy to spot a wide range of books in the museum shop (always interested in those!). Archaeology in Naantali was pretty much the first thing one sees when entering the museum, from sparse iron age finds to medieval cloister era and even early modern period life in Naantali.  

1500-luvun kynttilänjalka ~~~ 16th century candlestick

 

Vaihtuvana näyttelynä museossa oli hygienia- ja puhtausaiheinen Suihketta kainaloon -näyttely. Se käsitteli aihetta kivan monipuolisesti ja pitkältä ajanjaksolta. Plussaa käytännönläheisestä näkökulmasta!

Temporary exhibition "Squeaky clean" dealt with cleanliness and hygiene matters. Nicely broad approach and a wide time scale, I think. Extra points for a very practical point of view!

Museon viimeisessä huoneessa oli jo edelliseltä visiitiltä tuttu birgittalaisluostarin ja -kirkon pienoismalli, kohtauksia luostarin arjesta sekä munkkien että nunnien puolelta. 

In the last room there is the scale model of the medieval bridgettine convent. I remembered that from my previous visit years ago! Several scenes were depicted portraying everyday life in the convent. 

Lopuksi vielä muutama tunnelmakuva Naantalin vanhankaupungin puutaloidyllistä. Ihana kesäkaupunki toden totta!

Finally some photos of the old town idyllic scenery. Naantali is an absolutely lovely summer town!

Brinkhallin kartano, Turku ~~~ Brinkhall manor, Turku

Kesäloman kunniaksi tuli tehtyä visiitti Brinkhallin kartanoon Turun Kakskerrassa. Kartanon uusi omistaja, Suomen kulttuuriperintösäätiö, oli remontoinut ja ennallistanut rakennusta rutkasti. Nyt sisätilat olivat uudelleen erittäin edustavat ja kartanoon järjestettiin päivittäin opastettuja kierroksia (kesällä 2020 siis pääsy oli vain opastetun kierroksen mukana) joten olihan se mentävä!

Summer vacation meant that there was free time to explore sights nearby, and therefore we paid a visit to Brinkhall manor in Kakskerta, Turku. The new owner, Finnish Cultural Heritage Foundation, had done significant renovating and restauration in the manor. Now the insides were all neat and pretty much in their former glory, of course we had to drop by - guided tours are being arranged daily in summer 2020 and entry to the manor is only with a guided tour.

Brinkhallin historiaa lyhyesti ~~~ Brief history of Brinkhall

Kartanon nykyinen rakennus on rakennettu vuonna 1792, mutta tilan historia ulottuu kirjallisissa lähteissä 1500-luvun puolelle välille. Turun linnan käskynhaltija Hans Eriksson sai verovapauden tilaan vuonna 1571. 1500-luvun rakennuskanta käsitti kivisen, linnamaisen päärakennuksen talousrakennuksineen. Linna sijaitsi ns. kavaljeerisiiven, kuvassa vasemmassa reunassa, paikalla ja nykyisen kavaljeerisiiven kellari on ainoa säilynyt osa 1500-luvun kivilinnasta. Turun Akatemian professori Gabriel Bonsdorff, myöhemmin aatelisena von Bonsdorff, osti tilan 1792 ja hieman arkkitehtuuria opiskelleena ja asiasta hyvin kiinnostuneena aloitti uudistus- ja rakennustyöt - nykyinen päärakennus on siis von Bonsdorffin itsensä suunnittelema. Kartano oli yksityisomistuksessa vuoteen 1967 saakka, jonka jälkeen se jäi kymmeniksi vuosiksi tyhjilleen ja vasta 1990-luvulla asiaan kiinnitettiin uudelleen huomiota. Kunnolla vauhtia korjaamiseen saatiin vasta 2000-luvun puolella, jolloin uusi omistaja aloitti kunnostamistyöt.

The present-day manor is built in 1792, but in written records the history of the manor extends way back to the mid-16th century. The bailiff of Turku castle, Hans Eriksson, was excempted from taxes in 1571. His estate in Brinkhall consisted of a castle-like stone main building and its utility buildings. The 16th century manor stood in the place of modern-day Chevalier's wing (left in the photo) and the Chevalier's wing's cellar is the only part of the 16th century manor that survives to this day. Professor of the Royal Academy of Turku, Gabriel Bonsdorff (later von Bonsdorff) bought the manor in 1792. He had studied some architechture and he was immensely interested in it, so he designed a new main building himself. The manor was privately owned until 1967 and after that it was left uninhabited for decades. Only in 1990s the sorry state of the manor was noticed and in the very beginnig of 21th century restauration works begun, started by the new owner.

Piharakennuksessa, ns. pehtoorintuvassa toimi oikein sympaattinen pieni kahvila, sieltä sai lounastakin. Se toimi myös lipunmyyntipisteenä.

A very nice little cafe and also ticket sales were situated in another utility building known as the Bailiff's wing. Also lunch was served there.

Päärakennuksen alkuperäinen sisustus oli pitkälti hävinnyt, joten kartanon tämänhetkinen sisustus perustui lahjoitettuihin huonekaluihin. Kartano oli sisustettu 1800-luvun henkeen, hieman vaihteli huoneittain oliko sisustus kustavilaista, vaaleaa tyyliä tai tummempaa ja massiivisempaa. 

The original furnishings of the manor had all but vanished, so the furniture seen now was mostly donated to the manor. It was furnished in 19th century style, it depended from room to room whether the look was light neo-classical or darker and sturdier.

Rakennuksen seinämaalauksien ja muiden pintojen restaurointi muutama vuosi sitten oli tehty opiskelijavoimin. Mainiota jälkeä olivatkin tehneet!

The painting restauration works were mostly carried out by restauration students a few years ago. Lovely, careful work there!

Yläkerran salin kattomaalauksen yksityiskohtaa. ~~~ Details of 2nd floor hall ceiling.

Pompeiji-huone oli saanut inspiraationsa antiikin Pompeijin kaivauksista. Seinämaalauksissa oli kuvattuina mytologia-aiheita, mm. Eroksen ja Psyyken tarina.

The Pompey room was inspired by the excavations carried out in Pompey. Scenes of Roman mythology were depicted in wall art, for example the story of Eros and Psyche.

Näkymä toisen kerroksen ikkunasta puutarhaan päin. Brinkhallin puutarha on ollut monessakin mielessä kuuluisa. Kartanon rakenuttaja von Bonsdorff oli innokas kotitarveviljelyn edistäjä (jopa siinä määrin, että oli kirjoittanut asiasta kirjan) ja vielä 1900-luvun alussa kartanon merkittävä tulonlähde oli omenanviljely. Von Bonsdorffin kirjan tuoretta painosta sai muuten ostaa kahvilasta!

A view from a second floor window to the garden. Brinkhall garden used to be famous, the manor owner and builder Gabriel von Bonsdorff was eager to promote kitchen gardening and he even wrote a book about it. Even in the early 20th century apples were the source of a good share of the manor's yearly income. By the way, a fresh print of the von Bonsdorff book can be bought at the cafe!

Kartanolle paljon kalustelahjoituksia tehnyt taho oli kerännyt paljon myös muotokuvia. Sen kummempaa tietoa muotokuvien kohteista ei ollut, ne oli hankittu puhtaasti ulkonäkösyistä mutta ne toivat mukavaa tunnemaa kuitenkin. Oppaan mukaan tässä muotokuvahuoneessa oli aikoinaan kummitellut. Jos sellaiseen haluaa uskoa, mutta vetävän tarinan siitäkin sai.

Along with the furniture donationsthere came a collection of portraits. Not much is known on whose portraits they are, they were collected solely based on their looks and style. They do add to the atmosphere, though! Our guide mentioned that the portrait room was haunted (if one wants to believe in ghost stories, but that is an interesting story).

Muotopuutarha oli vielä työn alla, mutta opas kertoi että sekin on ennallistettavien listalla. Jo pelkät polutkin tekivät siitä jo aika näyttävän! Yläkerran salin ikkunasta katsoen muoto pääsi oikein hyvin oikeuksiinsa.

The formal garden was still somewhat of a work-in-process, but our guide stated that they're definitely planning on restoring that as well. Just the paths made the garden look nice when examined from the second floor hall window.

Brinkhallin kartano oli oppaan mukaan ollut ensimmäisiä suomalaisia yksityisasuntoja, joihin oli saatu juokseva vesi, lämmin vesi. Oikein tyylikäs kylpyhuone joka tapauksessa!

Brinkhall manor was, according to our guide, one of the first Finnish privately owned homes to get access to running warm water. Very stylish bathroom anyway!

Pihalla sijaitsevan leivintuvan (joka koko kartanon keittiönäkin oli toiminut) kunnostaminen oli vielä vaiheessa, mutta se toimi mainiona taustana taidenäyttelylle. Rakennus-yksityiskohtamielessä oli ihan kiinnostavaa nähdä myös pinnan alaisia rakenteita tästä rakennuksesta.

The bakery, which had also functioned as kitchen for the whole manor. Restauration was still ongoing there but it functioned as very nice surroundings for art exhibition.  As for the building details, it was very interesting to see what is underneath the surface in this building.

Pihan toinen talousrakennus toimi Turun yliopiston museologian oppiaineen opiskelijoiden näyttelytilana. Teemana näyttelylle olivat kartanon ja erityisesti Bonsdorffin kasvikokoelma ja hyötykasvit.

Another utility building there was an exhibition put together by students of museology in University of Turku. The theme of the exhibition was the remarkable (but unfortunately now destroyed) botanical collection of von Bonsdorff and especially the kitchen garden plants.

Englantilaista maisemapuutarhaa oli myös ennallistettu pikkuhiljaa, polkua pitkin pääsi kiertämään kartanon maita.

Slowly but surely, the English landscape garden that once was a part of the manor had been reconstructed. A path is winding around the manor garden and forests.

Rantaan oli rakennettu muutama vuosi sitten laituri, mereltäkin siis pääsi hyvin kartanolle (kuten alkujaan toki oli tarkoituskin ollut). Kauniit maisemat, ehdottomasti!

A new dock was built a few years ago, so the manor is well accessible by sea as well - and that, of course, was the original purpose. A pretty scenery there too!

 

Myös kartanon ruutanalampi oli ennallistettu. Vesikasvit ainakin viihtyivät!

A pond for crucian carps was reconstructed too. Aquatic plants seemed to thrive, at least!

Kartanon takana olivat kartanon suuren navetan jäänteet. Navetta oli saanut osumaa toisessa maailmansodassa. Opas arveli, että Neuvostoliiton koneet olivat tähdänneet alueen suurimpaan rakennukseen ja tässä tapauksessa se oli kartanon sijasta sen navetta...

Remains of a huge cowshed stoo behind the manor. It was damaged in the second world war. Our guide guessed that the Soviet pilots were perhaps aiming for the largest building in the area, and in this case it was the cowshed...

Eli sanottava on että ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Odotetavissa on, että tulevaisuudessa hyvin alkanut korjaustyö jatkuu edelleen ja jatkossa varmaan kartanossa on vielä enemmän nähtävää. Sitä odotellessa!

All in all, I have to say that I liked the place and I think it is definitely worth a visit. The restauration works are still ongoing, so I assume in the future there will be even more to see!