Naantalin museo ~~~ Naantali museum

Naantalin kirkossa piipahduksen jälkeen oli aikaa vielä käydä Naantalin museossa. Vallan ihastuttavan idyllisessä vanhassakaupungissa sijaitseva museo oli jakaantunut kahteen rakennukseen. Toisessa, Humpin rakennuksessa esitellään Naantalin arkeologiaa, birgittalaisluostarin aikaa ja vaihtuvia näyttelyitä, toinen Hiilolan talon rakennus edustaa 1800-luvun lopun porvariskotia. Lisäksi Hiilolan talossa esitellään yhden huoneen verran Naantalin kuuluisaa kylpyläelämää. 

Aloitimme ikään kuin väärästä päästä,  Hiilolan talosta. Aivan ensimmäiseksi silmään pisti erittäin tunnelmallinen sisäpiha talousrakennuksineen!

After a visit to Naantali church we still had good time to drop by in Naantali museum. Situated in the wonderfully idyllic old town, the museum was located in two different buildings. The first, the Humppi building houses exhibitions about archaeology in Naantali, bridgettine convent era and also there is space for temporary exhibitions. The second one, the Hiilola building, has been furnished as a late 18th century bourgeoise home and there also is a small exhibition about the famous Naantali spa.

We started out with sort of wrong part of the museum, the Hiilola building. The very first thing that caught my eye was the lovely courtyard with large oaktrees and roses.

 

Sisällä museossa kypylätoiminnasta kertovan näyttelyhuoneen tunnelma itsessäänkin oli varsin historiallinen. Täytyy sanoa että olen kovasti viehtynyt tämän kaltaisiin vanhoihin näyttelykalusteisiin! Kylpylätoiminta Naantalissa sai alkunsa kun Viluluodon lähteen vedellä keksittiin 1700-luvun puolessa välissä olevan parantavia ominaisuuksia, mutta varsinaista menestystä ja kaupungille seuraelämää ja uutta nousua toi 1863 perustetty kylpylä.

Inside the museum in the spa part of the exhibition was wonderfully historical in atmosphere - I really love old museum furniture like these. In mid-18th century it was discovered that the water in Viluluoto spring had qualities that were extremely beneficial for health, but real success followed only after a spa was established in 1863. Lively social life followed the spa and it made the town rather famous.

Naantali oli varsin kuuluisa sukan neulomisesta, onpa esitetty että koko puikoilla neulomisen taito olisi tullut Suomeen Naantalin birgittalaisluostarin kautta - en tosin ole nähnyt tälle kertomukselle erityisen konkreettisia todisteita sen lisäksi, että yleisesti ottaen neulonnan taito ja sen leviäminen varhaisvaiheissaan liittyi kirkolliseen toimintaan. Neulonta oli kuitenkin saanut museoon oman vitriininsä. Hieman yllättäen 1800-luvulla Naantalissa neulotut sukat olivat yleisimmin pellavasukkia! Kuvassa etualalla lankakerän kuljetusverkko, jolloin neulonta oli mahdollista myös kävellessä.

Naantali was rather famous for knitting socks, and it has even been suggested that knitting as we know it would've arrived to Finland with bridgettine nuns. I have yet to find really convincing evidence for that claim, save that early knitting and spreading of the craft was quite closely associated with church. Anyway one glass case was dedicated solely for knitting! Surprisingly most of the socks knitted in Naantali in the 19th century were linen socks, woolen and cotton socks were fewer in number. In the front a carrying net for a ball of yarn, one could knit when walking as well.

Porvariskoti-osio talossa edusti pikkukaupungille tyypillistä porvariselämää, kodiksi oli sisustettu talosta neljä huonetta mukaanlukien keittiötilat.

The bourgeoise home -part of the museum consisted of a home of small town merchant family, four rooms altogether along with their kitchen and all.

Museon toinen rakennus, Humpin talo, sijaitsi aivan kulman takana Hiilolan talosta. Humpin talo oli enemmänkin museon päärakennuksen tyyppinen, siellä oli myös museon museokauppa (ja ilahduttavasti kirjavalikoimaa, sehän kiinnostaa aina!). Heti sisään astutuessa esillä oli otos arkoelogiasta Naantalissa,  hajanaisista rautakauden löydöistä luostariajan esineistöön ja uudempaankin aikaan.

The second building of the museum, the Humppi building was more like the main building, and right behind the corner from the Hiitola building. Also the museum shop was there, and I was happy to spot a wide range of books in the museum shop (always interested in those!). Archaeology in Naantali was pretty much the first thing one sees when entering the museum, from sparse iron age finds to medieval cloister era and even early modern period life in Naantali.  

1500-luvun kynttilänjalka ~~~ 16th century candlestick

 

Vaihtuvana näyttelynä museossa oli hygienia- ja puhtausaiheinen Suihketta kainaloon -näyttely. Se käsitteli aihetta kivan monipuolisesti ja pitkältä ajanjaksolta. Plussaa käytännönläheisestä näkökulmasta!

Temporary exhibition "Squeaky clean" dealt with cleanliness and hygiene matters. Nicely broad approach and a wide time scale, I think. Extra points for a very practical point of view!

Museon viimeisessä huoneessa oli jo edelliseltä visiitiltä tuttu birgittalaisluostarin ja -kirkon pienoismalli, kohtauksia luostarin arjesta sekä munkkien että nunnien puolelta. 

In the last room there is the scale model of the medieval bridgettine convent. I remembered that from my previous visit years ago! Several scenes were depicted portraying everyday life in the convent. 

Lopuksi vielä muutama tunnelmakuva Naantalin vanhankaupungin puutaloidyllistä. Ihana kesäkaupunki toden totta!

Finally some photos of the old town idyllic scenery. Naantali is an absolutely lovely summer town!

Kevätreissu Berliiniin IX: DDR-museo ~~~ Spring trip to Berlin IX: DDR Museum

Viimeinen Berliinin -kohde, tällä kertaa uudempaa historiaa ja jopa vähän nostalgiaa DDR-museon muodossa! Ihan ensialkuun vinkki tuleville kävijöille - lipun saa ostettua verkosta ennakkoon, itse ei näin tehty ja jouduttiin odottelemaan lähes kolme varttia jokivartta myötäilevässä jonossa. Päivä oli tosin nätti ja lämmin, mutta kyllähän se kökötys tuskastutti -varsinkin kun toiset painavat sujuvasti ennakkolippunsa kanssa ohi.

Olikohan erityisen vilkas päivä kyseessä vierailumme aikaan, mutta saatiin ilmeisen autenttinen jonotuskokemus heti alkuun ja museossakin osin. Jonotuksesta ja ruuhkasta huolimatta museo itsessään oli erinomaisen positiivinen kokemus, siellä oli hyvin käytännönläheinen ote asiaansa.

Last destination on our Berlin trip -newer history this time, and even some nostalgia when we dropped by at DDR museum. First and foremost for anyone dropping by -one can purchase a ticket beforehand from the museum's website, we didn't so we stood in queue for about 45 mins. It was a nice day and all (and scenery was pretty too!), but watching folks stroll by with their pre-purchased tickets was slightly frustrating. So do purchase a ticket beforehand!

They say that queuing was an essential part of DDR, so we apparetly got an authentic experience! In spite of that the museum was an extremely positive experience, and it had a very practical approach.

Museo käsitteli DDR-läistä elämää melkein kaikilta mahdollisilta aspekteilta. Esillä olivat valtion synty ja kehitys, politiikka ja kylmän sodan värittämät suhteet ulkomaailmaan mutta yhtä lailla kotielämä, harrastukset ja jopa ihmissuhteet DDR:n aikaan.

On display there was almost every aspect of life of and in DDR -how Germany was divided after the WWII and what came of that, politics and cold war and foreign relations but equally daily life, homes and hobbies, even human relationships in the time of DDR.

Trabantin tuulilasiin oli viritetty tienäkymä vaihtuvin maisemin. ~~~ Trabant windshield had a moving road scenery.

Päiväkoti DDR:n tyyliin. Päivähoito mahdollisti naisten osallistumisen työelämään useammin kuin Länsi-Saksassa. ~~~ Daycare DDR style. Daycare made it possible for DDR women to work outside home more often than in Western Germany.

Museo oli hyvinkin ottanut agendakseen sen, että vierailijoille pitää olla paljon katsottavaa ja kokeiltavaa. Lähes kaikkea sai räpeltää ja testailla, kodin esineistöstä kokonaiseen Trabant-autoon.

The museum totally had the agenda that there has to be a lot for the visitors to see and try. Almost everything could be touched and tested, from "personal properties" in homes to a whole Trabant car.

Kylmän sodan aikana kaikkeen piti varautua. ~~~ During the Cold war one had to be prepared for everything.

Niukkuus pakotti omatoimisuuteen -autojen ja muiden moottorikäyttöisten menopelien korjaaminen oli suorastaan kansallisharrastus. ~~~ Lack of goods forced people to be self-acting -repairing card and motorbikes was almost a national hobby.

DDR:n oma kameratuotanto oli ilmeisen aktiivista, ja valokuvaus oli suosittua. ~~~ DDR produced a lot of cameras, and photography was popular.

Eikä museossa unohdettu valvonta- ja rangaistusjärjestelmääkään. Yhteen huoneeseen oli sijoitettu STASIn vankilahuone, toisessa pääsi testaamaan puhelunkuunteluvälineistöä.

The darker sider were not forgotten either -surveillance systems and secret police were both  featured. One room was furnished as a STASI prison room, on another room one could test telephone tapping devices.

 

DDR:n alkuaikoja vaivasi vakava asuntopula. Tätä lähdettiin korjaamaan, ja myöhemmin DDR oli erityisen kuuluisa asuntotuotannostaan, muutamassa kymmenessä vuodessa rakennettiin lähes kaksi miljoonaa asuntoa. Yhteen osaan museota olikin sisustettu "keskivertoperheen" asunto uudessa lähiössä. Huoneistosta löytyi  keittiö, olohuone, makuuhuone ja lastenhuone. Olohuoneen telkkarista tuli jopa ohjelmaa jota saattoi halutessaan istahtaa jopa sohvalle katsomaan. Tämän kaiken viihteellisen ohella tarjottiin joka huonetilan ja lähes joka esineen yhdeydessä faktaa niihin liittyen.

In the early days of DDR there was a serious lack of homes. The officials took this problem seriously, and later DDR was famous for its building works -in a few decades almost two million homes were built. Therefore in one part of a museum there was an "average family home" in a new suburb. The home had a kitchen, living room, bedroom and a room for kids. Living room TV even had a broadcast, apparently a soap opera of sorts on, and should one have felt like it, one could've sat down and watch it. Along with all this entertainment the home was full of information, almost every item in the house had some facts attached to it.

Lastenhuoneessa oli kerrossänky. ~~~ Kids room had a bunk bed.

Lastenohjelmien sankari Nukkumatti. Jatkaa seikkailujaan kauan DDR:n kaatumisen jälkeenkin. ~~~ Hero of DDR children's TV shows, Sandman, goes on long after DDR stopped doing so.

Olohuoneen kirjahyllyn viinakaappi ja tiukkaa dataa Itä-Saksan alkoholinkäytöstä. ~~~ Liqueur shelf in living room bookshelf, and some data on alcohol consumption in DDR.

Museon kotisivut
Museum home page