Keväistä Tukholmaa 1: Suurkirkko ~~~ Spring trip to Stockholm 1: Storkyrkan

Postaukset laahaavat nyt lievästi perässä, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan, eikös? 

Kevään kunniaksi päädyttiin pienellä porukalla piipahtamaan Tukholmassa! Laivamatka kun perinteisesti Turku-Tukholma-välillä päätyy Tukholmassa siihen, että aikaa ennen yhtään minkään avautumista on runsain määrin ja koko kaupunkikin on silloin vielä kovin hiljainen, suoritettiin ennen ensimmäisen varsinaisen kohteen avautumista vähän kaupunkikatselmusta Vanhassakaupungissa. Tukholma on kyllä varsin viehättävä paikka!

It seems that my posts are lagging behind a bit, but better late than never, right?

For a quick spring trip we ended up in Stockholm with a small group of friends! As the ferry between Turku and Stockholm is in Stockholm way too early in the morning and absolutely nothing is open at that time -even the city itself seems to be somewhat asleep- we ended up walking around the Old town for a bit. Stockholm indeed is a charming city!

Ensimmäinen reissun varsinainen kohde oli Suurkirkko, heti kuninkaanlinnan vieressä. Kirkko on mainittu ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä 1279 ja oli lajissaan keskiajalla koko vanhankaupungin ainoa. Varhaisimmasta, 1200-luvun rakennusvaiheesta on kirkossa nähtävissää enää varsin vähän, 1300-luvusta näkyvillä on komeita kattomaalauksia. Suurimmalti osalti ulkomuoto perustuu 1400-luvun täydennyksiin ja korjauksiin,  jonkin verran lisäyksiä myös myöhemmältä ajalta kun kirkkoa on "päivitetty" muodin mukaiseksi.

Our first target was the Storkyrkan (the great church), right next to the royal palace. The church is first mentioned in written sources in 1279 and during the middle ages it was the only church in the island that is currently known as the Old town. The traces of the oldest 13th century building phase are hardly visible anymore, from the 14th century there are handsome paintings in the ceiling. Mostly the looks are from the 15th century and also several additions and modifications have been carried out after that when the church has been "updated" to match the current fashions.

1300-luvun kattomaalaukset ~~~14th century paintings on ceiling

Kuva/photo aix.se. Erityisen kivat katon tiiliholvaukset, ilmeisesti 1400-luvun loppupuolelta. Otin kyllä itsekin kuvan ihan samasta paikasta, mutta se osoittautui lähemmässä tarkastelussa ikävän epätarkaksi :( ~~~ The interesting vaulting, apparently from the late 15th century. I did take a photo from the very same place, but in closer inspection it turned out to be not in focus :(

Tämän kirkon julkkishan on Pyhän Yrjänän ja lohikäärmeen patsas, jota itse asiassa tänne varsinaisesti tultiinkin katsomaan. Ja olihan se katsomisen arvoinen, ihan jo silkka koko yllätti. Paitsi että keskiaikaisessa kirkossa oli hyvinkin paikkansa pyhimyspatsaille (tämäkin toimittaa samalla relikvaarion virkaa), tämä patsas on valmistunut 1400-luvun lopulla Brunkebergin taistelun (1471) kunniaksi. Yksityiskohtana muuten jota ei välttämättä kuvista huomaa, tässä lohikäärme on kuvattu poikasten kera!

The most famous item in this church is the statue of St. George and the dragon. It was the main reason why we went there,  and it was definitely worth seeing- even its sheer size was impressive! Not only the statue is a statue of a saint -they of course have their places in medieval churches and this one also doubles as a reliquary- the statue commemorates the battle of Brunkeberg (1471). As a detail, the dragon here is portrayed with a few younglings, a detail mostly invisible in photos!

Prinsessalla komeaa brokadia yllä ~~~ The princess wears some impressive brocade!

Keskellä kirkkoa oli kuningatar Kristiinan esineistöä näytteillä, aina kruunajaisviittaa myöten (melkoinen laahus, noin niinkuin huomiona). Kristiinahan kruunattiin vuonna 1650 juuri tässä nimenomaisessa paikassa. Näyttely oli ilahduttava yllätys, en ollut yhtään varautunut. Tämä näyttely valitettavasti tosin loppui jo 15. toukokuuta...

In the middle of the church there was a small exhibition of items that belonged to queen Christina, starting from her coronation cloak (some train, I say!) And Christina was crowned in this very place in 1650. The exhibition was a delightful surprise, I had no idea it was there. Unfortunately the exhibition also ended in May 15th...

Keskiaikaista esineistöä muuten kirkossa oli sinänsä vähän, pyhän Yrjänän patsaan lisäksi löytyi komea (myös mitoiltaan) seitemänhaarainen kynttilänjalka.  1400-luvun lopulla Saksassa valmistetulle kynttilänjalalle löytyy kuulemma myös vastine Saksasta.

Besides the St. George and the dragon-statue, there were very little medieval items around. There was a handsome late 15th century chandelier, though, originally German. And it's been said that it also has a twin in Germany.

 

Muuta, uudempaa komeaa sitten olikin, kuten nämä 1600-luvun kuninkaallisten istuimet. Joku voisi väittää yltiöprameaksikin :D

But there was other, newer pretties, such as these royal 17th century pews. Someone could even call them overly pompous :D

Tästä sitten jatkettiin kohti Historiska Museet'ia, siitä seuraavassa postauksessa!

From here we went on with our sightseeing, off towards the Historiska Museet. More about that on the next post!

Pinkki huppu ~~~~ A pink hood

Uutta napitettua huppua oli ollut ajatuksissa jo jonkin aikaa, ja kun toisesta prokektista jäi hyvä määrä leikkuujätettä, pitihän asiaa ruveta suunnittelemaan. Pinkki ei ole varsinaisesti se väri minkä kanssa olisin eniten kotonani, mutta Romance of Alexanderista (1340-l Flanderi) löytyi niin kiva inspiraatiokuva että sitä lähdettiin lähestymään. 

I've been thinking of a buttoned hood for quite some time now, and since another project left me a generous amount of cutting waste, I  just had to start planning that on a more detailed level. Pink isn't exactly the colour I'm most at home with, but since I found such a nice inspiration pic from the Romance of Alexander (1340s Flanders) I decided to aim for that.

Uusi pinkki huppu! ~~~ new pink hood!

Romance of Alexander, Ms. Bodleian 246, fol. 171r

Alkuperäinen kangas oli värjäämätöntä Medeltidsmoden luomuvillaa, toimikassidoksista, kude ja loimi hienokseltaan eri väristä. Pakastimessa puolestaan oli kerran keitetyt krappijuuren palat, nehän eivät yhdellä värjäyksellä luovuta kaikkia värejään joten ne käytettiin uudelleen ja kiva pinkkihän siitä tulikin. Värjäsin kankaan alunapuretuksella ja tulos oli yllättävänkin tasainen, mikä ei aina pienessä kattilassa ole ihan itsestäänselvyys.

The original fabric was undyed organic wool from Medeltidsmode. It was of twill weave, warp and weft slightly different colour. Also I had some once-boiled madder roots in my freezer, they are known not to yield all their colour in one boiling session so I re-boiled them - and the dye ended up as being quite a nice pink! I mordanted the fabric with alum and got an surprisingly even result, not something that can be taken for granted when dyeing in a small-ish kettle.

Värjäämätön kangas, tästä näkee oikean ja nurjan puolen sävyeron. Kissa-apu on tyytyväinen itseensä. ~~~Undyed fabric, one can well see the difference in colour on different sides of fabric. Kitty help is very pleased with himself.

Värjättävänä, alkaa näyttää jo punaiselta. ~~~ Dyeing in process, reddish already.

Nätti kesäpäivä,hyvä kuivattaa kangasta ulkona. ~~~ A pretty summer day, perfect for hanging the fabric out to dry.

Kaavana käytin suuntaa-antavasti Grönlannin Herjolfsnes 66:n kaavaa sillä erolla, että tästähän oli tulossa napitettava kun taas alkuperäinen oli edestä umpinainen, ja pidensin häntää hiukan. Käytin alkuperäisen mittoja niin pitkälle kun niitä oli mainittu. Huppu osoittautuikin yllättävän isoksi, se tulee varsin alas hartioille. Mahdollista on, että tämä on ollut miehen huppu sillä löydettäessä se oli käytetty käärinliinaksi mieheksi tulkitun luurangon jaloille (vaikka eihän se varsinaisesti välttämättä todista sen kummempaa hupun omistussuhteista) ja kuvituksissakin tämäntyyppisiä alemmas tulevia huppuja nähdään enemmän miehillä, naisten huput tuppaavat olemaan pienempiä.

I used the pattern of a norse Greenland find, Herjolfsnes 66, as a guideline. The difference was that I was about to make a buttoned hood where as the original was a closed one. Also I extended the tail somewhat. I used the measurements of the original hood wherever they were mentioned. The hood turned out to be surprisingly large, it extends quite far below shoulders. It's possible that the original Herjolfsnes 66 was a man's hood since it was found wrapped around the feet of a skeleton that was interpreted as being male. That's hardly a definite proof of ownership, though, but also in illustrations larger hoods like this are more commonly seen worn by men, women's hoods are smaller and more snug.

Alkuperäinen Herjolfsnes 66. Kuva sivulta Some clothing of the Middle Ages.

Alkuperäisen Herjolfsnes 66:n ompelu- ja viimeistelytekniikoista ei ollut Woven into the earth -kirjassa mainittu oikein mitään, esimerkiksi tämän hupun alareunaa ei ollut säilynyt, ja tilanne oli huononpuoleinen muissakin hupuissa. Sovelsin sitten hieman muiden Grönlannin huppujen tekniikoita niistä mistä tietoa oli saatavilla, huppu nr. 65:ssa (museonro D10596) pääntien reuna oli ommeltu takapistolla kiinni ja varmistettu kahdella "stab stitch"'-rivillä joten sillä mentiin tämänkin kanssa, sovelsin samaa myös alareunaan ja nappilistaan. Tuli muuten hyvä ja napakka reuna.

The sewing techniques of the original Herjolfsnes 66 were largely unmentioned in Woven into the earth, and for example the lower edge had not survived. The situation was almost as bad with other hoods as well. So I took what I had and applied other Herjolfsnes techniques to this hood. In hood nr. 65 (Museum nr. 10596) the face opening was sewn down with a whip stitch and secured with two rows of stab stitch, so that's what I did with my hood too, and treated the front and lower edges the same way. A nice and firm edge as a result!

Palat yhdessä mutta täysin viimeistelemättä ~~~ pieces joined but still totally unfinished.

Käsikirjoituksen kuva ei ole kovin selkeä mitä tulee nappeihin, joten päätin ratkaista nappimateriaalivalinnan sillä mikä on lähinnä eli hupun leikkuujätteellä ja kangasnapeilla. Tässä kohtaa otin apuun Lontoon löydöt, sieltähän tunnetaan 1300-luvun kerroksista useita isoja jäänteitä napitetuista hupuista. Koska tyypillinen keskiaikainen napitus on kovin tiheää, asensin napit paikoilleen peukalonleveyden välein. Nappien kokonaismääräksi tulikin sitten 15 kappaletta.

The illustration on the manuscript isn't that clear on the choice of button materials, so I took what was closest to me, the cutting waste and made fabric buttons out of that. At this point I decided to go for the London finds for a source, since large fragments of 14th century buttoned hoods have been found from London. Because the typical medieval way of buttoning garments is very dense and lots of buttons, I added buttons only a thumb's width apart. That resulted in 15 buttons altogether.

Napinaihioita ~~~ Buttons in the making

Pellavainen nappilista ~~~ Re-enforcing the buttonhole edge with a strip of linen fabric

Lähteet ~~~ Sources
Woven into the earth
Textiles and clothing from medieval excavations in London 1150-1450
Buried Norsemen in Herjolfsnes

Lasihelmiä, otto 2 ~~~ Glass beads, take 2

Koko komeus tässä! ~~~ My pretties from this course!

Taas oltiin lasihelmiä tekemässä, jo toisen kerran (ensimmäisen kerran postaus täällä)! Paikkana oli taas tuttu Pyhäjärviseudun kansalaisopisto ja opettajana jo viime kerralta tuttu Lea Schwantz. Tälläkään kertaa kurssi ei varsinaisesti keskittynyt historiallisiin helmiin, mutta itse ajattelin vähän viime kertaa enemmän panostaa asiaan -nyt kun aivan perusteet olivat jo hallussa päin. Eihän sitä yhden kurssin perusteella parhaalla tahdollakaan itseään kovin taitavaksi voinut sanoa, mutta pitipä koittaa muutamia historiallisen oloisia tekniikoita kun kerran tilaisuus oli. Joten tässä näitä omia tekeleitä ja niille historiallisia verrokkeja, noihin pyrittiin.

And again we headed off to make some glass beads, for the second time now (post about the first tries here)! Our teacher was the same as last time, the skilled Lea Schwantz. It also remained unchanged that the course did not focus on historical glass bead making techniques, but since I had already gotten a little glimpse on what the basics on glass bead making are, I decided to focus more on more historical-looking beads. Although I could by no means call mysef an expert after one course, and not even after this second one, but I decided to try my hand on making some historical-ish looking beads now that I had a chance. So here are the beads I made, and some actual historical examples -I was aiming for those, more or less.

Yksiväriset ~~~ Single coloured beads

Sinisiä yksivärisiä lasihelmiä viikinkiajalta Pöytyältä. ~~~~ Blue undecorated viking age beads from Pöytyä, SW Finland. Kuva/photo Finna.

No näitähän tuli tehtyä aika nippu jo viimeksi eikä ketään varmasti yllätä, että nämä olivat jo aikoinaan niitä yleisimpiä -yksinkertaisia tarvitaan, että monimutkaisemmat pääsisivät esille (vaikka moderni estetiikka ei välttämättä olekaan ihan yksi yhteen muinaisen kanssa), ja löytöjen valossa näyttää siltä että jopa koko helminauhan koostaminen yksivärisistä on aivan käypä ratkaisu. Muotoasioista muuten havaintona, että siinä missä normaalisti helmestä muotoilematta tulee palleroisen pyöreä, varsin monet etenkin Suomen rautakautiset helmet ovat vähän muotoiltuja ja litteitä, hieman sylinterimäisiä.

Well, I made quite a few of these last time too, and I assume no-one is really surprised to find that these were the most common type of beads even back in the Iron age. After all, one needs simple beads to make the complicated ones stand out more (although modern aestheetics and Iron age concept of what looks good are not necessarily one and the same), and when it comes to finds, it seems that it's a completely valid choice too to use only single-coloured beads for one's necklace or other string of beads. When it comes to the shape of beads, normally without any shaping the beads end up round-ish but quite a few Finnish iron age beads are slightly shaped, more flat, rather like cylinder-shaped.

Melonihelmet ~~~ Melon beads

Viikinkiaikainen ,melonihelmi Pöytyältä. ~~~ Viking age melon bead from Pöytyä, SW Finland. Kuva/photo Finna

Kermanvaalea lasi käyttäytyi varsin erikoisesti, vaikka se oli puikkona ja vielä sulatettunakin kermanvaalea, valmiina helmenä se oli kehittänyt ikänkuin punaista "ruostetta". Tätä olisi voinut käyttää hyödyksi jos olisi etukäteen tietänyt, mutta noin odottamattomana värinmuutoksena se aiheutti vähän päänvaivaa. Mutta näin siis tällä kertaa, ei voi materiaalin käytöstä näemmä täysin ennustaa. Muodon puolesta kuitenkin tuli aika tavalla sitä mitä piti. Nämä omat yksilöni ovat jopa vähän leveitä verrattuna historiallisiin melonihelmiin, mutta niitä tunnetaan melko tavalla eri leveyksisiä, myös Suomesta. Kuviointi tapahtuu tökkimällä uria pehmeään lasiin, omassa tapauksessani hyvinkin paljon ruuvimeisseliä muistuttavaa työkalua käyttäen. Tarkkahan siinä saa olla, lasi kun kovettuu hyvinkin nopeasti kun sen ottaa liekistä pois, joten urat on syytä saada kohdilleen nopeasti. Vaikka ainahan toki voi uudelleenlämmittää ja muotoilla uusiksi, mutta yhden kohdan korjaamiseen se ei oikein sovellu.

The cream coloured glass showed some curious behaviour, it was nice and solid offwhite in colour when in rod and even when heated, but once finished it seemed as if it had developed some kind of red "rust". This could've been exploited if one had been aware of it in the first place. Well, one cannot always fully predict on how material behaves... But when it comes to shapes, these ended up quite a lot like they were intended. These ones that I made are quite wide when one compares these to the actual historical examples, they come in several sizes starting from very narrow flower-like beads -these kinds have been found in Finland too as well as wider ones. The shaping takes place when the glass is still hot and soft, one pokes the soft glass with a metal tool which in my case looked quite a lot like a screwdriver. One needs some precision as glass hardens again quite fast-the shaping needs to be done quickly and accurately! Of course one can re-heat and reshape the bead, but that's not really a suitable method for fixing a single detail.

Pistekoristeet ~~~ Dot decorations

Ravattulan Ristimäen komeassa helminauhassa on myös pistekoristelu edustettuna. ~~~The handsome necklace from Ravattula Ristimäki also features a bead with dotted decoration. Kuva/photo Ristimäen blogi.

Tätä kuviointitapaa opiskeltiin jo viime kerralla, ja koska lopputulos on kiva ja kuviointitapa yksinkertainen, pitihän vastaavia tehdä tälläkin kertaa. Tosin edellä manattu kermanvaalea lasi teki tepposet tässäkin joten kaikki pistekuviot eivät näkyneet ihan niin kuin olisi ollut kiva... Historiallisessa mielessä pistekuvioihin -yksinä tai kaksinkertaisiin pisteisiin- törmää myös usein, eikä se kai ole mikään erityisempi ihme sillä se on varmaan yksinkertaisin mahdollinen kuviointitapa -ohuen ohuella lasipuikolla tökkäistään helmen pintaa ja riippuen siitä halutaanko pisteen olevan muun helmen tasalla vai koholla, sitä joko lämmitetään siitä kohtaa tai ei. Yksinkertaista ja mukavaa.

This type of decoration was familiar from the previous course. And because it is a simple method of decoration and I like the outcome, I just had to do beads like these again! Although the cream coloured glass caused some minor trouble in here too and on occasion the contrast isn't as big as I intended it to be... Historically speaking, dotted decoration is one of the most common ones, be they one dot or concentric dots. And that's no wonder since it's also one of the most simple forms of decorating a glass bead -one needs a thin glass rod (called a stringer), heats it, pokes gently the surface of a glass bead with it and depending on if one wants the dot to be pronounced or even with the rest of the surface, heats it again or not. Simple and fun!

Höyhenkuviot ~~~ Feather patterns

Saksilainen kaulanauha ja rannekoru 500-luvulta ~~~ Saxon necklace and bracelet, 6th century. Kuva/photo Hampshire archaeology

Tämä oli ihan uutta tällä kertaa! Opettaja näytti miten aikaansaadaan hieman höyhenmäistä kuviota, ja sehän oli mukavaa. Tämä kuviointityyli vaan on kovin harvinainen Suomen rautakaudella ja myös viikinkiajan Skandinaviassa (toisaalta taas jonkin verran aiemmin Englannissa niitä sitten taas tuntuu olleen varsin runsaasti). Pohjoisessa jopa siinä määrin harvinainen että jos tarkasti suomalaistyylistä omaa helminauhaani olisin nyt koostamassa, tällä tavalla kuvioituja helmiä mukaan pääsisi ehkä yksi tai jos kaikkein tyypillisintä haetaan, ei välttämättä ehkä sitäkään. (Sikäli hirmuisen harmi että tämä on ihana kuvio!) Edit: Kuulemma Saksan alueella tätä löytyy myös viikinkiajalta.

Kuvioinnin tekeminen olikin sitten yllättävän yksinkertaista vaikka prosessi olikin melko monivaiheinen. Pohjana oli pitkulainen, sylinterinmuotoinen helmi, joka saatiin aikaan tekemällä ensin kaksi tavallista helmeä aivan kiinni toisiinsa, sulattamalla niitä hiukan yhteen ja lopulta muotoilemalla grafiittilevyä vasten tasaiseksi pötköksi. Kuvionti aloitettiin vetämällä ohuella lasilangalla kontrastivärisiä raitoja helmen pintaan pitkittäissuuntaisesti ja sitten vetämällä ura niiden poikki metallitikulla. Tasoitus vielä liekin lämmössä, ehkä  ja kuvio olikin valmis! Omissa siis kuvio tuli yhdellä uranvedolla, mutta alla olevasta kuvasta voisi päätellä että eri suuntiin vetämällä saisi varsin nättiä jälkeä myös eikä pohjahelmen tarvitse olla pötkylä.

This was totally new! Our teacher showed how a feather shaped(ish) decoration is made, and that was indeed fun! This type of decoration is quite rare in iron age Finland and also in viking age Scandinavia (but in Saxon England it seems to have been  quite common). In the north it seems to have been so rare, that if I was constructing my own Finnish-style late iron age necklace atm, perhaps I would add one bead decorated like this but no more, if the aim was to create something that's most typical, perhaps even that one "feather" decorated bead would be too much. Which is slightly unfortunate, because I love this type of decoration (but the beads surely will find their uses, no doubt about that!). Edit: A friend told me that there are beads like this found in Viking age Germany.

Making of said decoration was a process with several stages, but all in all it was quite simple. A cylindrical bead was the base, it was created by making two "regular" beads very close to another and then shaping them by rolling them lightly on a graphite paddle. The actual decoration was formed by drawing contrast coloured lines with a thin glass rod lengthwise to the bead's surface, and then by using a metal pin drawing a line across those lines, horizontally. Some warming and perhaps little re-shaping and it's done! That's at least how it was done in my beads, but looking at the lower pic, one can spot that the base doesn't need to be cylindrical and although in my beads the metal pin lines were drawn only once, one can just as well draw several lines to different directions and get very pretty results.