Pinkki huppu ~~~~ A pink hood

Uutta napitettua huppua oli ollut ajatuksissa jo jonkin aikaa, ja kun toisesta prokektista jäi hyvä määrä leikkuujätettä, pitihän asiaa ruveta suunnittelemaan. Pinkki ei ole varsinaisesti se väri minkä kanssa olisin eniten kotonani, mutta Romance of Alexanderista (1340-l Flanderi) löytyi niin kiva inspiraatiokuva että sitä lähdettiin lähestymään.

I've been thinking of a buttoned hood for quite some time now, and since another project left me a generous amount of cutting waste, I just had to start planning that on a more detailed level. Pink isn't exactly the colour I'm most at home with, but since I found such a nice inspiration pic from the Romance of Alexander (1340s Flanders) I decided to aim for that.

Uusi pinkki huppu! ~~~ new pink hood!

Romance of Alexander, Ms. Bodleian 246, fol. 171r

Alkuperäinen kangas oli värjäämätöntä Medeltidsmoden luomuvillaa, toimikassidoksista, kude ja loimi hienokseltaan eri väristä. Pakastimessa puolestaan oli kerran keitetyt krappijuuren palat, nehän eivät yhdellä värjäyksellä luovuta kaikkia värejään joten ne käytettiin uudelleen ja kiva pinkkihän siitä tulikin. Värjäsin kankaan alunapuretuksella ja tulos oli yllättävänkin tasainen, mikä ei aina pienessä kattilassa ole ihan itsestäänselvyys.

The original fabric was undyed organic wool from Medeltidsmode. It was of twill weave, warp and weft slightly different colour. Also I had some once-boiled madder roots in my freezer, they are known not to yield all their colour in one boiling session so I re-boiled them - and the dye ended up as being quite a nice pink! I mordanted the fabric with alum and got an surprisingly even result, not something that can be taken for granted when dyeing in a small-ish kettle.

Värjäämätön kangas, tästä näkee oikean ja nurjan puolen sävyeron. Kissa-apu on tyytyväinen itseensä. ~~~Undyed fabric, one can well see the difference in colour on different sides of fabric. Kitty help is very pleased with himself.

Värjättävänä, alkaa näyttää jo punaiselta. ~~~ Dyeing in process, reddish already.

Nätti kesäpäivä,hyvä kuivattaa kangasta ulkona. ~~~ A pretty summer day, perfect for hanging the fabric out to dry.

Kaavana käytin suuntaa-antavasti Grönlannin Herjolfsnes 66:n kaavaa sillä erolla, että tästähän oli tulossa napitettava kun taas alkuperäinen oli edestä umpinainen, ja pidensin häntää hiukan. Käytin alkuperäisen mittoja niin pitkälle kun niitä oli mainittu. Huppu osoittautuikin yllättävän isoksi, se tulee varsin alas hartioille. Mahdollista on, että tämä on ollut miehen huppu sillä löydettäessä se oli käytetty käärinliinaksi mieheksi tulkitun luurangon jaloille (vaikka eihän se varsinaisesti välttämättä todista sen kummempaa hupun omistussuhteista) ja kuvituksissakin tämäntyyppisiä alemmas tulevia huppuja nähdään enemmän miehillä, naisten huput tuppaavat olemaan pienempiä.

I used the pattern of a norse Greenland find, Herjolfsnes 66, as a guideline. The difference was that I was about to make a buttoned hood where as the original was a closed one. Also I extended the tail somewhat. I used the measurements of the original hood wherever they were mentioned. The hood turned out to be surprisingly large, it extends quite far below shoulders. It's possible that the original Herjolfsnes 66 was a man's hood since it was found wrapped around the feet of a skeleton that was interpreted as being male. That's hardly a definite proof of ownership, though, but also in illustrations larger hoods like this are more commonly seen worn by men, women's hoods are smaller and more snug.

Alkuperäinen Herjolfsnes 66. Kuva sivulta Some clothing of the Middle Ages.

Alkuperäisen Herjolfsnes 66:n ompelu- ja viimeistelytekniikoista ei ollut Woven into the earth -kirjassa mainittu oikein mitään, esimerkiksi tämän hupun alareunaa ei ollut säilynyt, ja tilanne oli huononpuoleinen muissakin hupuissa. Sovelsin sitten hieman muiden Grönlannin huppujen tekniikoita niistä mistä tietoa oli saatavilla, huppu nr. 65:ssa (museonro D10596) pääntien reuna oli ommeltu takapistolla kiinni ja varmistettu kahdella "stab stitch"'-rivillä joten sillä mentiin tämänkin kanssa, sovelsin samaa myös alareunaan ja nappilistaan. Tuli muuten hyvä ja napakka reuna.

The sewing techniques of the original Herjolfsnes 66 were largely unmentioned in Woven into the earth, and for example the lower edge had not survived. The situation was almost as bad with other hoods as well. So I took what I had and applied other Herjolfsnes techniques to this hood. In hood nr. 65 (Museum nr. 10596) the face opening was sewn down with a whip stitch and secured with two rows of stab stitch, so that's what I did with my hood too, and treated the front and lower edges the same way. A nice and firm edge as a result!

Palat yhdessä mutta täysin viimeistelemättä ~~~ pieces joined but still totally unfinished.

Käsikirjoituksen kuva ei ole kovin selkeä mitä tulee nappeihin, joten päätin ratkaista nappimateriaalivalinnan sillä mikä on lähinnä eli hupun leikkuujätteellä ja kangasnapeilla. Tässä kohtaa otin apuun Lontoon löydöt, sieltähän tunnetaan 1300-luvun kerroksista useita isoja jäänteitä napitetuista hupuista. Koska tyypillinen keskiaikainen napitus on kovin tiheää, asensin napit paikoilleen peukalonleveyden välein. Nappien kokonaismääräksi tulikin sitten 15 kappaletta.

The illustration on the manuscript isn't that clear on the choice of button materials, so I took what was closest to me, the cutting waste and made fabric buttons out of that. At this point I decided to go for the London finds for a source, since large fragments of 14th century buttoned hoods have been found from London. Because the typical medieval way of buttoning garments is very dense and lots of buttons, I added buttons only a thumb's width apart. That resulted in 15 buttons altogether.