Sopivan elävöityksen jäljillä ~~~ The quest for fitting living history

No menipä filosofiseksi tämä kirjoitus, mutta välillä näinkin. Viime aikoina kun on tullut keskusteltua useammankin ihmisen kanssa ihanteellisesta elävöityksestä, ja ajattelinpa nyt vähän kirjoittaa ylös omia ajatuksiani asiaan.

Disclaimerina, nämä ovat siis ihan omia (ja vain omiani) näkökantojani siitä minkä itselleni olen havainnut sopivimmaksi, jos itsellesi sopivin tapa on joku toinen niin se on tietysti aivan yhtä hyvä.  Mikä kenenkin venettä keikuttaa, en ole tuomitsemassa tai arvostelemassa (ja toivon että mahdollisissa kommenteissa pitäydytään samoissa spekseissä), puhun tässä vain ihan omasta näkökulmastani. Ja myös elävöittämisen tavat jotka ovat itselleni ei-ihanteellisia, ovat ihan kivoja myös (eli jos rivien välistä yritetään tulkita että ryhmä Z tai henkilö Y tekee elävöitystä väärin tai huonosti, tulkitaan ykskantaan pieleen). Tekstissä käytetyt esimerkit ovat fiktiivisiä, mutta suuntaa-antavia.

Getting really philosophical this time. But lately I've had some conversations about ideal living history with several people, and I thought I'd write down some of my thoughts. 

Disclaimer, these are my and mine only opinions on what I think are best fitting for me, if you feel you like something else better for yourself, it's equally fine. Whatever floats your boat, I'm not about to rate or judge (and I'll hope you'll do the same, should you decide to comment) but I'm speaking for myself only. And the ways to do living history which are not ideal to me, are also nice (so if it seems to be written between the lines that group Z or person Y is doing living history somehow wrong, the writing is simply misunderstood). All the examples I've used are fictional, but they do give a hint on the topic at hand.

Markkinat. Mahtava tilaisuus nähdä kavereita, pitää hauskaa ja ehkä tehdä hankintojakin jos vaan sopivaa shoppailtavaa tulee vastaan (monestihan markkinoilla tulee vastaan esimerkiksi käsityöläisiä joiden tuotteita ei juuri muualta saakaan). Myös esiintyjänä, käsityönäytöksessä tykkään olla, sisäinen kansankynttilä saa kummasti iloa siitä että saa esitellä käytännönläheistä historiaa muillekin. Melkein sataprosenttisesti hauskoja tilaisuuksia siis, mutta varsinaista elävöitystä markkinoilla -no, en oikein saa fiiliksestä kiinni. Releet päällä postailu on kyllä kivaa ja kavereiden tapaaminen ihan parasta, mutta en oikein saa siitä elävöitysaspektia esiin. Vaikka siis, markkinoiltahan periaatteessa oma elävöitysuranikin alkoi...

Markets and faires.  A wonderful opportunity to meet friends, have fun and perhaps to do some shopping as well (fairly often one comes across, for example, hand crafted items that are not available anywhere else). I also like crafts demonstrations, I even enjoy doing them myself -showing the public history hands-on, IMO it's the best way there can be! Almost 100% fun events, that is to say, but living history at faires -I wouldn't really call it that, not for myself at least. It indeed is great fun to go out in a nice set of clothing, and meeting fellow history nuts is the best thing there is, but hanging out in faires and doing living history just are different things for me. Although, a faire is where my living history career basically started out...

Piknikki ihanien ihmisten kanssa Turun markkinoilla. No, ähkyhän noilla eväillä tuli. ~~~ Picnic with wonderful people at Turku medieval market. With this supply, we of course ended up as full stuffed.

Mukavuus. Jostain syystä olen törmännyt pariin kertaan ajatukseen siitä, että juhlatilanteen elävöitys tai hyvin toimeentulevan henkilön elävöitys on huonoa elävöitystä (ja vastaavasti sitten ollaan autenttisuuden jäljillä kun on hirveän epämukavaa). En oikein täysin ymmärrä tätä -vaikka sinänsä, tilastollisesti jos katsoo, niin hyvin toimeentulevia oli kyllä selvästikin vähemmän kuin vaatimattomasti eläviä, mutta en hetkeäkään usko että vaatimattomasti eläneilläkään oli jatkuvasti ikävää, se mukavuus ei tule sahramimaustetusta ruuasta tai hienoista kankaista (no onhan ne kivoja kyllä). Nykyelämän mukavuuteen verrattuna tilapäinen epämukavuus on varmasti elämys sekin, mutta autenttisempaa -no jaa. Vaikka siis, epämukavuuskin on kai määrittelykysymys henkilökohtaisen kokemuksen lisäksi, joillekin kai jo ulkohuussi täyttää kriteerit kun taas itselle sitten ollaan epämukavuuden ytimessä kun on talvella liian kevyillä vaatteilla liikkeellä, kengät ja sukat ovat märät ja ulkona on loskaa...

Comfort. For some reason I've come across a couple of times a thought, that it's somehow bad living history to have a well-off persona or recreate a feast (and, on the contrary, when the situation is really uncomfortable, one is closing in on maximum authenticity). I don't really grasp that. Of course, statistically looking the ones that were well off were a much smaller group than those whose living conditions were, say, modest, but I don't believe for a second that those who were not so well off would've have had it miserable all the time - comfortable does not equal expensive food and really fine clothing fabrics (they're nice, though..). When comparing to the comfort of modern life a dose of discomfort must be an experience, but more authentic -dunno... Although, discomfort is a question of definition, too, and a personal experience. For some even an outhouse is uncomfortable, my uncomfortable is where my shoes and socks are soaking wet and cold...

Kesäkoti Middelaldercentretissä. Siellä oli mukavaa. ~~~ Temporary home at Middelaldercentret. Very comfortable.

Paikallisuus. Tapahtumia varten olen kyllä valmis lähtemään kauemmaskin, mutta ensisijaisen tärkeää minulle on kyllä se, että toimintaa ja samanhenkistä väkeä löytyy läheltäkin (siviilityö ja karvajalat kun eivät mitenkään mahdollista sitä että esimerkiksi keskellä viikkoa tai lähes joka viikonloppukaan lähtisi esimerkiksi parin tunnin matkan päähän puuhastelemaan). Verkonkin välityksellä on kiva historianörtätä, mutta säännöllisesti täytyy päästä myös vaahtoamaan jostain sen hetken mielenkiintoisesta myös naamakkain ja samaten kuuntelen ihan innoissani muiden sen hetken historiajännistä -uudet ideatkin tuntuvat ainakin itselleni syntyvän parhaiten kun niitä pääsee heittelemään livenä. ((Siksi turhauttaakin joskus kovasti jos käy niin, että varta vasten tavataan historiamerkeissä ja koko tapaamisen aika meneekin keskusteluun naapurin soutuveneestä tai lämpöpatterin ilmaamisesta ilman että historia-aiheisiin päästään ollenkaan -mutta toisaalta, jos tarkkaa puheenaihetta ei ole määritelty, eikä pidäkään olla koska sattumanvaraisuus on parasta, ei oikein voi sanoa olevan vääriä puheenaiheita. Ja asian vierestä pulisemisellekin on sosiaalinen tilauksensa.))

Local. For events I'm really willing to travel for quite some distances, but it is a priority for me to have fellow history nuts and some activity near me, too (my work and my furry friends make it pretty impossible for me to drive several hundred kilometers for a meeting in the middle of the working week, and I can't do that every weekend either). Geeking via the web is fun, no question about that, but I've found that I just prefer chatting face to face and sharing thoughts about current history events, projects and ideas. New ideas are also usually best hatched too when chatting face to face. ((That's why I've been occasionally somewhat frustrated, when meeting with fellow history nuts the whole meeting time is spent talking about one's uncle's rowing boat or broken fridge without even touching the subject of history or living history during the whole time -but, then again, since no topics of talk are readily defined nor should they be, there really are no wrong topics as such. And the social nature of random chitchat is not to be underestimated, either. )) 

Värjäyshommia varten ei välttämättä tarvitse lähteä kovin kauas. ~~~ For dyeing, it's not necessary to travel far.

Mielenkiinnon kohteet. Kun kerran harrastuksesta ja vapaaehtoisesta toiminnasta on kyse, onhan se tärkeää, että jokaiselle pitäisi jäädä tunne että on tärkeä ja tarpeellinen ja saa tehdä itselleen mielekkäitä asioita -ryhmän teemaan sopien toki. ((Tämän takia muuten äärettömän hienoa elävöitystä tekevät sotakeskittyneet ryhmät ovat jääneet itselleni vähän vieraammiksi, en oikein ole löytänyt itselleni mielekästä osaa siitä ympäristöstä. Harmittaa aavistuksen tämä rajoittuneisuuteni, koska sitten taas niissä ympyröissä on kuitenkin paljon ihmisiä joista tykkään kuin hullu puurosta ja joiden kanssa olisi kiva elävöittää.))

Interests. Since this is after all a hobby and we're voluntarily doing this, it's pretty important that everyone doing this should be left with a feeling that what they do is important and it's also possible for them to do things that are meaningful for them, the group's theme considered. ((This is why I haven't taken much part in the activities of battle- and war-oriented groups, some of which do really splendid living history -I just haven't found a place for myself there that I would find meaningful and fitting. It's a bit of a shame really, me being slightly narrow-minded here, because those groups also involve a lot of people I immensely enjoy spending time with.)) 

Keittohommat, ehdottoman tarpeellisia, silloin tällöin ihan kivoja muttei intohimon kohde. ~~~ Cooking, absolutely necessary, nice on occasion but not my passion.

Tunnelma. Hankala asia, kaikkineen, ja tämähän, jos mikä, on hyvin yksilöllistä että miten sen kokee, mikä riittää onnistuneeseen tunnelmaan ja onko tunnelma edes oleellinen asia. Itselleni onnistuneen tunnelman "fyysiset" kriteerit ovat kuitenkin aika pienet. Periaatteessa itselleni riittävä on, että näkyvissä ei ole räikeän modernia, ja tietyt välttämättömyydethän on ihan mahdollista ohittaakin (ihanteellinen taas olisi varmaan Middelaldercentret ym. varta vasten rakennettu elävän historian kylä vailla moderneja kilkkeitä) . Aineeton puoli onkin sitten toinen asia, ja paljon hankalampi - tuskin on ikinä täysin mahdollista päästä keskiaikaisen ihmisen pään sisälle, mutta se ei tarkoita etteikö voisi yrittää siihen suuntaan. Itselläni olo kun on lähinnä ristiriitainen, jos ympäristö on viimeisen päälle hieno ja vaatteet ja varusteet ojennuksessa -ja sitten siinä istutaan puhumassa kuplavolkkarista tai edes siitä, millaisin lentoyhteyksin olisi mahdollista päästä Guedeloniin (vaikka siis, nämäkin keskustelut ovat poikkeuksetta olleet hyödyllisiä ja/tai hauskoja, mutta historiallista sitten, no eihän ne ole.). Voisi kai sanoa, että oma viehtymykseni vetää sitten aavistuksen verran larppiin päin? Näyttelemällä näyttelemistä tai juonikuvioita ja draamaa en kaipaa ollenkaan, mutta se, että pystyisi sijoittamaan itsensä jollain tarkkuudella elävöittämäänsä aikaan ja paikkaan muutenkin kuin materian tasolla olisi tosi jees.

Atmosphere. This is a tricky one, since it's very personal what one expects, what are the person's criteria for a good atmosphere in an event and also, does the atmosphere even play a significant role at all. The physical qualifications for my good atmosphere in an event are pretty low, basically they're met by removing the obviously modern stuff -and for me it's possible also to just to ignore certain items (ideal, then again, I suppose that would be Middelaldercentret or other living history village without any modern additions). The immaterial side of the atmosphere, then again, it's much more difficult. While it's likely that one can never really step inside a medieval person's mind, I don't think it should stop us from even trying. I tend to have very mixed feelings when the surroundings are made to look nice and clothing and other equipment are in shipshape -and there we sit, talking about Chromecasts or even flight connections to Guedelon (although, these conversations have without exception been interesting and/or useful and/or funny. But historical -well, nope.). So I might say my tendencies tend to lean a bit to the larp direction, then? I don't miss acting or plots and drama or such at all, but I would prefer being able to place myself to the time and place also on other levels than purely material and appearance-wise. 

Olde Hansan syömingeissä alkuvuodesta oli tunnelma kunnossa! ~~~ Atmosphere was lovely in Olde Hansa!

Vaihtelu. Vaikka olen ihan sitä mieltä, että (tekstiili)käsityöt ovat oma lajini, tunnetusti ihan kaikki muukin kiinnostaa enkä halua lukita itseäni mihinkään tiettyyn rajalliseen karsinaan. Eli vaikka imen tekstiilioppia lähes sienen tavalla, ehdottomasti haluan pitää vapauden tehdä kaikennäköistä muutakin kuin tekstiilihommia, ja samalla ehkä jopa oppia asioista joista en (vielä) niin tiedä, oli se sitten oluenpanemista, hirrenveistoa, kynttilänvalua tai tapakulttuurin piiriin kuuluvia asioita.

Variation. Although I am pretty confident that (textile)crafts are my area of speciality, it is known that I'm tremendously interested in, like, everything. And although I want to learn pretty much everything that's textile-related and want to try it all out, I definitely want to retain my liberty to do other stuff than textiles too, and at the same time learn about things that I don't yet know so much of, be it brewing, woodturning, candlemaking or about customs and beliefs.

Tekstiilihommia kai tämäkin, tuore tulensytytystarvike hiilikangas vasta nuotiosta nostettuna. ~~~ Some form of textile crafts, I suppose. Charred linen for lighting fire, freshly lifted from the campfire.

Ja vielä, toistetaan, nämä olivat siis ihan omia näkökantojani siitä minkä itselleni olen havainnut sopivimmaksi, jos itsellesi sopivin tapa on joku toinen niin se on tietysti aivan yhtä hyvä. Mikä kenenkin venettä keikuttaa, en ole tuomitsemassa tai arvostelemassa (ja toivon että kommentoidessa pitäydytään samoissa spekseissä), puhun tässä vain ihan omasta näkökulmastani. Birgitta kuittaa.

And I'm saying it again, these are my and mine only opinions on what I think are best fitting for me, if you feel you like something else better for yourself, it's equally fine. Whatever floats your boat, I'm not about to rate or judge but I'm speaking for myself only (and I'll hope you'll do the same, should you decide to write a comment). Over and out.