Islannin-kuulumisia, osa 2: Itäinen ja pohjoinen Islanti ~~~ Greetings from Iceland, part 2: Eastern and northern Iceland

((Ensimmäinen osa täällä ~~~ First part here))

Höfninstä pohjoiseen päin lähtiessä itäinen Islanti tarjosi meidän matkalla melkoisen mahtavia kalliomaisemia ja Atlantin pärskettä, mutta matkan varrelle osui sinänsä varsin vähän historiallisia kohteita. Atlanttia katsellessa tosin kyllä piti vain nostaa hattua niille, jotka aikoinaan päättivät lähteä laivalla sitä ylittämään -tuuli ei ollut sinänsä kovakaan, mutta aallot olivat ällistyttävän kokoisia.

As we headed north of Höfn, eastern Iceland offered us pretty spectacular cliffs and mountains and waves of the Atlantic ocean, but not that many historical sights as such. Although, as I watched the waves, I couldn't help but think with awe of those who back in the day decided to go and cross the sea -and it wasn't even that windy, but the waves were of terrifying size. 

Rannikolla tehtiin pysähdys Djúpivogur:iin, pieni enimmäkseen kalastajakylä josta olisi päässyt lunnienkatselumatkalle jos lunnit vain olisivat olleet kotosalla (lähtevät elokuussa jo muuttomatkalle). Muuten kylä olikin varsin pieni ja suurta nähtävää siellä ei varsinaisesti ollut, mutta paikallista luontopolkua taapertaessa kävi infoplakaateista ilmi, että aluetta olivat 1600-luvulla kiusanneet Pohjois-Afrikkalaiset merirosvot. Pisti vähän miettimään maailman mittasuhteita ja matkojen pituuksia.

On the coast we stopped at Djúpivogur. It would've been a nice place to go and head off to a puffin-watching-cruise, but now the puffins were nowhere to be seen (they start migrating to south already in August). Otherwise, the village was relatively small and with not that much to see, but as we strolled along the local nature path the signs told us that the area was bugged by pirates from North Africa in the 17th century. It certainly got me thinking of distances and the measurements of the globe...

Eteenpäin! Myvatn-järven alue on enemmänkin tunnettu luonnostaan ja luonnonmuodostelmistaan, mutta näihin luonnonmuodostelmiin liittyy monesti todella mielenkiintoista kansanperinnettä. Ehkä jännin näistä oli Dimmuborgir (tumma linna), laavamuodostelma josta kansanperinne kertoo mm. että tämä olisi paikka jonne paholainen laskeutui taivaasta tipahtamisen jälkeen.

Moving along! Lake Myvatn is mostly famous because of its nature and natural formations, but there are a lot of really interesting folklore involved in these formations. Perhaps the most interesting and exciting of these is Dimmuborgir (dark castle). It's basically ruin-like pillars of lava, and the story goes, that this is the place where the devil landed after the fall from heaven.

Sitten olikin vuorossa pohjoisrannikon Husavik, paikkakunnan päätulonlähde taitaa nykyisin olla valaankatselumatkat mutta tämä on myös Islannin asuttamisen kannalta hyvin merkittävä paikka. Mahdollisesti ensimmäiset ympärivuotiset skandinaaviasukkaat ovat asustaneet täällä, asuttajien kirjan (Landnámabók) mukaan noin vuonna 870 Islantia tutkineen ja jopa talon Husavikiin rakentaneen mutta sittemmin kotiinsa palanneen ruotsalaisen Gardarin miehistöstä yksi, Náttfari, ja orjista osa jäi saarelle Gardarin lähdettyä (historia ei taida kertoa miten sittemmin kävi). Rivimies vaan ei saanut samanlaista kunniaa kuin Reykjavikiin nelisen vuotta myöhemmin asettunut päällikkö Ingolfur.

Husavikissa olisi ollut myös paikallinen kotiseutumuseo, mutta se oli ikävästi jo talviaukioloajoilla ja meni kiinni neljältä -no eipä sinne sitten ollut asiaa. Sen sijaan piipahdettiin valasmuseossa, joka kaikkineen ei ollut kyllä mikään hyvän mielen museo vaikka todella hieno ja informatiivinen sinänsä olikin. Paljon tietoa valaslajeista ja niiden ominaisuuksista ja elintavoista, mutta myös valaanmetsästyksestä historiallisesti. Raakaa peliä tuo historiallinen valaanmetsästys, ja erityisesti siksikin, että saaliista arviolta noin puolet jäi häviksiin (tappavasti haavoittuneen valaan maihin raahaamiseen mereltä ei ollut riittävää kapasiteettia satoihin vuosiin, joten jos saalis saatiin hengiltä, ei auttanut kuin toivoa että raato rantautuu ja myös löydetään). Kannattavaahan se taisi olla silti, koska jos saalista saatiin, se jaettiin monen tilan kesken ja tarjosi tonnikaupalla tarvikkeita. Raadosta hyödynnettiin kaikki mahdollinen, mm. luitakin käytettiin joskus rakennustarvikkeina!

After that, our destination was to the north coast and Húsavik. It seems to be nowadays the whale watching capital of Iceland, but it's also a very important place when it comes to the settlement of Iceland. Perhaps the first permanent Scandinavian settlers of Iceland have settled in here! It is written in the Landnámabók that approximately in the year 870 a Swedish man named Gardar explored Iceland and he even built a house to Húsavik. Gardar left Iceland, but one of his men, Náttfari, and some of his slaves were left behind (I don't know what happened after that, though). As an ordinary man without a high status, Náttfari didn't get the same respect as Ingolfur, a chieftain, who settled to Reykjavik about four years later.

Húsavik had a local museum, too, but it had already its winter opening times and it closed down at four pm -so not for us, then. Instead, we headed to the whale museum -and while it was very well constructed and very informative, it certainly wasn't a happy place. There was a lot of information concerning different species of whales and their life, but also of whaling historically. Certainly a harsh way of hunting, especially considering that about half of the whales killed were lost (they didn't have sufficient equipment to drag a mortally wounded whale to the shore for hundreds of years, so the hunters could only hope that the corpse would eventually end up in a beach and be found). It was apparently worth the shot anyway, if a whale was caught it was divided between several farms and it would give several tonnes of all sorts of supplies -even the bones were occasionally used for building construction!

Húsavikin lahti ja ryhävalaan selkä ~~~ Húsavik bay and the back of a humpback whale

Muu osa pohjoisesta Islannista menikin sitten lähinnä luonnonnähtävyyksiä katsellessa, eli säästän arvon yleisön vielä pidemmältä postaukselta jättämällä ne välistä. Viimeisenä tässä postauksessa oli sitten vuorossa koillisnurkan Holmavik ja muutenkin kiva mutta yhdestä ainoasta esineestä erityisesti superkuuluisa Islannin noituusmuseo (Museum of sorcery and witchcraft). Pienehkö museo, mutta hirveän mielenkiintoisesti ja tavallaan raflaavasta aiheesta huolimatta hyvin asiallisesti käsitteli Islannin hienosti dokumentoitua noituus- ja taikuushistoriaa. Islannissa taikakeinojen käyttö oli ehkä vielä korostetummin miehistä puuhaa kuin Suomessa, ja noitaoikeudenkäynneissä tuomittuina oli lopulta vain yksi nainen parinkymmenen miehen lisäksi. Kahdessa kerroksessa käsiteltiin mm. harjoitetun taikuuden eri muotoja ja käyttötarkoituksia, noitaoikeudenkäyntejä, noituuden islantilaisia erityispiirteitä ja lähdeteoksia. Ja kyllä, olihan siellä ne necropantsit.

The rest of the sights in Northern Iceland were of the nature type, so I'll spare you all of those and skip them. The last thing in this post is Holmavik, located in the northwest corner of Iceland, and its Museum of sorcery and withcraft -especially famous for one single object in their collections. It's a relatively small museum, but it had a very intersting, informative and matter-of-fact way of dealing with the well documented history of sorcery and magic in Iceland. The use of magic in Iceland was perhaps even more men's job in Iceland than it was in Finland, and in the Icelandic witch trials only one woman was found quilty -the number of men found quilty was twenty-ish. The museum was in two floors, and it introduced the visitors to the different types and uses of witchcraft and magic, the witch trials, the special characteristics of Icelandic witchcraft and of course the sources. And yeap, it did have the necropants on display.

Suojamerkki ~~~ A protecting sign

Tällä tehtiin myrsky. ~~~ A way of creating a storm.

Kolmannessa osassa sitten länsirannikkoa ja Reykjavikia! ~~~ The third part deals with the western coast and Reykjavik!

Hapatusta ja juustontekoa ~~~ Lactic acid fermenting and cheese making

Silläkin riskillä että tästä uhkaa tulla ihan ruokablogi -ja keittiöhommat eivät ole edes top3:ssa historianelävöitykseen liittyvissä mielenkiinnon kohteissa- on pakko kirjoittaa postaus hapattamisesta kun sitä kerran pääsi koittamaan ja lopputuloksestakin tuli ihan hyvä!

Hapattaminenhan on yksi vanhimpia säilöntämenetelmiä, mahdollisesti jopa kivikaudelta ja sen käyttö tunnetaan myös viikinkiajalta saviastioissa säilyneiden jäänteiden perusteella
(kts. esim. Serra & Tunham, An early meal). Se ei vaadi erityisiä laitteita, kylmäsäilytystä tai edes kuumentamista, kallista suolaakin vain korkeintaan ripauksen, ja hapattaminen säilyttää jopa vitamiinit. Hapattamisen idea perustuu siihen, että ruuan PH laskee haitallisille bakteereille epäsuotuisan happamaksi, tämä tapahtuu maitohappokäymisen avulla.Tämän historiallisen taustan perusteella siis kun piti ruokia miettiä viikinkitapahtumaan, hapattaminen oli ihan pakollinen ottaa mukaan. Nyt etenkin, kun satokausi oli syksyllä parhaimmillaan ja asiaan ehti varautua riittävän aikaisin.

Resepteissä mainittu hera oli juustontekemisen sivutuotos, tein setin piimäjuustoa (ohje myös alla!) ja keräsin siitä herat talteen.

It seems that Madder and cat hair is turning totally into a food blog, even though kitchen stuff is not even in my top 3 list of interesting stuff in living history. None the less, I just have to write a post about lactic acid fermenting now that I got to try it and it ended up being very successful!

Lactic acid fermenting is one of the oldest methods of preserving food, dating perhaps already to the stone age. It's also known in the viking context by remains of food in a ceramic vessel (see for example Serra & Tunham, An early meal). It doesn't need special equipment, no cold storage, not even heating, and it also requires only a pinch of expensive salt (and it's even possible to ferment by using no salt at all). Fermenting also preserves vitamins. The idea of fermenting is that as the food turns sour, its PH drops so low that it is unfavourable for the unwanted bacteria. So, based on the historical information, as I was planning on a menu for a viking event, lactic acid fermenting was definitely on my "to do"-list. Especially now, that almost all vegetables are in season and I had plenty of time to prepare for the event.

The whey that's mentioned in the recipes is a byproduct of cheese making, I made a batch of sour milk cheese (the recipe at the bottom!) and  saved the whey.

Siinä sitä nyt on, omaa hapankaalia! ~~~ There it is, my very own sauerkraut!

Hapankaali

1 kokonainen keräkaali
5 porkkanaa
4 kynttä valkosipulia
n. 5 dl heraa
Suolavettä

Disclaimer: Porkkanan viljely viikinkiaikana on ollut tuttua ainakin Brittein saarilla ja Tanskassa, siemeniä tunnetaan Yorkista,  Dublinista ja Hedebystä mutta tuttu oranssi värivaihtoehto on reippaasti uudempi. Ilmeisesti pohjoisessa tunnettu historiallinen porkkana on ollut valkoinen tai keltainen, etelämmässä Euroopassa on tunnettu myös violetti porkkana. Mutta muiden värivaihtoehtojen surkean saatavuuden huomioiden päädyin oranssiin silti, ja samaltahan oranssi maistuu kun muunkin värinen.

Pilkoin kaalit ja valkosipulit silpuksi ja raastoin porkkanat, pistin ne tilapäisesti isoon kattilaan ja aloitin nuijimisen että kaalin rakenne menee rikki ja nesteet vapautuvat. Hetken nuijimisen jälkeen siirsin kattilasta ämpäriin ja lisäsin herat ja suolavedet perään niin, että kaalisilppu peittyi reilusti. Laitoin vielä painoksi lautasen jonka päälle vedellä täytetyn mukin että silppu pysyykin veden alla, ja siinä saivat sitten olla huoneenlämmössä.

Kolmen päivän jälkeen ämpäri alkoi kerätä valkoista kerrosta pinnalleen, ohjeissa puhuttiin vaahdosta mutta ei tämä varsinaisesti ihan siltä näyttänyt -lähti kuorimalla kuitenkin ja haju oli koko ajan kuitenkin hyvä eli minkäänlaisesta pilaantumisesta ei ollut kyse joten ehkä se sitten oli sitä vaahtoa kuitenkin. Viidentenä päivänä ämpäri siirrettiin viileämpään, parvekkeelle (lämpötila 10-18 astetta) kansi päällä, josta se otettiin kahden viikon päästä pois, vietiin tapahtumapaikalle ja syötiin paistettuna. Haju tekovaiheessa oli melkoisen tymäkkä, mutta maku yllättäen jopa miedompi kuin kaupallisissa hapankaaleissa.

Sauerkraut

1 cabbage head
5 carrots
4 garlic cloves
c. 5 dl whey
Salt water

Disclaimer: Carrot has been cultivated during the viking age at least in the British isles and in Denmark, as carrot seeds have been found in York, Dublin and Hedeby, but the orange carrot we know today is a lot younger than that. Apparently the carrot known in the north has been white or yellow, purple carrot seems to have been known in the southern Europe. But for the almost complete lack of other color varieties than orange commercially, I went for orange anyway -and at least in my experience the taste of yellow and orange carrots are the same.

I chopped the cabbage and garlic to small pieces and grated the carrots, and placed them temporarily into a large cauldron and started pummeling them so that the structure of the cabbage was broken. After a while of pummeling, I moved the vegetables from the cauldron to a bucket and added the whey and salt water so that the vegetables were totally covered. I added a plate to the bucket and a mug filled with water on the top of the plate to keep the vegetables covered with the liquid (otherwise they might turn bad), and let them sit there on a room temperature.

After three days the liquid started forming some kind of white layer, the instructions I was given spoke of foam but it wouldn't call it that -but it was easily removed and the smell was constantly fresh, it clearly wasn't a sign of the cabbage turning bad so it seems it was this foam-thing after all. On the fifth day the I placed the bucket to my balcony to a slightly cooler climate (10-18 degrees C), it sat there covered with a lid for two weeks, after which it was transferred to the viking event site and eaten fried. Funny, the smell of the sauerkraut was really, really strong but the taste was a bit milder than the taste of commercial sauerkraut!

-------------------------------

Hapanvihannekset

1 kg nauriita
6 porkkanaa
5 pienehköä omenaa
1 sipuli
n. 5 dl heraa
Suolavettä

Aloitin kyllä pilkkomalla näitäkin vihanneksia veitsellä, mutta laiskuus voitti ja raastoin lopulta pieneksi kaikki muut paitsi sipulit, jotka tuli pilkottua. Sitten ainekset sekaisin ämpärissä, näitä ei nuijittu koska rakenne oli mennyt raastamisessa melkoisen rikki muutenkin. Herat ja suolavedet perään ja paino päälle jotta pysyvät nesteen alla, muutenkin samat ajat ja toimenpiteet kuin kaalinkin kanssa. Tämä ei, outoa kyllä, alkanut missään vaiheessa vaahdota tai kerätä muutakaan kerrosta samalla tavalla kuin kaali... Tämäkin paistettiin, ja hyvää oli!

Fermented vegetables

1 kg turnips
6 carrots
5 small-ish apples
1 onion
c. 5 dl whey
salt water

I started off with chopping these vegetables too, but eventually I ended up grating all but the onion. Then I mixed the vegetables in a bucket, no pummeling as the structure was already broken when they were being grated. After that, inserting whey and salt water, adding a plate and a weight on top of that, and otherwise too the same dates and procedures as with the sauerkraut. Funny enough, this didn't form the foam-ish thingy at all... This too was eaten briefly fried, and it was really good!

 ------------------------------------

Tästä se juusto lähtee, näyttää juustontekemisen kannalta oikein hyvältä vaikka muuten ei niinkään. ~~~ This is where cheese making starts! Looking very good cheese-wise, otherwise not really :)

Piimäjuusto

Tätä on sanottu vanhimmaksi juustontekemisen tavaksi Skandinaviassa, vanhemmaksi kuin juoksutteella tehtyjen juustojen tekeminen, mutta kummatkin tunnettiin ilmeisesti Skandinaviassa jo viikinkiaikana (Fotevikens museum). Tämä piimäjuustohan on tuoretavaraa joka säilyy hyvissä viileissä olosuhteissa (ts. jääkaapissa) vajaan viikon ihan hyvänä muttei juuri sen kauempaa, joten tästä olisi viikinkiaikana nautiskeltu lähinnä keväästä syksyyn.

4 l maitoa
1 l  piimää (+ 2 dl jugurttia koska piimä loppui kesken, hyvin toimi)
5 munaa
suolaa
Yrttejä (timjamia, ruohosipulia ja mäkimeiramia)

Maito kuumennettiin kiehumispisteeseen (sai vatkata hyvinkin aktiivisesti ettei pala pohjaan!), jonka jälkeen maito otettiin hellalta pois, lisättiin piimä ja vatkatut munat ja laitettiin takaisin hellalle sen verran, että kiehahti uudestaan, sitten lämmöt pois ja tekeytymään naapurilevylle (lämmin muttei kuuma paikka). Kun juustomassa oli erottunut noin puolen tunnin ajan (kuva tästä vaiheesta!), aloin nostella juustomassaa reikäkauhalla kankaalla vuorattuun siivilään, kerroksittain lisäten suolaa ja yrttejä. Jäljelle kattilaan jäi hera, joka meni hapankaaliin eli hyötykäyttöön! Sitten kun juustomassa oli kerätty siivilään, laitoin siivilän päälle painon ja sitten vain tekeytymään, seuraavana päivänä oli valmista, sitä seuraavana syöty.

Sour milk cheese 

This is said to be the oldest form of cheese making in Scandinavia, older than making cheese with rennet, but both methods were apparently known already in the viking age (Fotevikens museum). This sour milk cheese is a fresh cheese, in nice, cool condtions (as in fridge) it keeps for little less than a week but not really more than that. So during the viking age, this would've been a delicacy eaten from the spring to the autumn. 

4 l milk
1 l sour milk (+ 2 dl yoghurt because I didn't have more sourmilk left, it worked just fine)
5 eggs
Salt
Herbs (thyme, chives and wild majoram)

The milk was heaten to the point of boiling (constantly stirrig as it's very keen on sticking to the kettle), after which it was taken from the stove, sourmilk and eggs were added, and then it was placed back to the stove and reheated until it was ready to boil again, then quickly taken off. After that the kettle was placed to a warm but not hot place (ie. other hotplate), and left there for somewhat like half an hour, covered with a lid. This is when the whey and cheese are separating, the photo is from this stage. After somewhat like half an hour I started lifting the cheese from the whey with a slotted spoon to a strainer lined with a cloth, adding salt and herbs between the cheese layers. Whey was left to the kettle and used later for fermenting vegetables. After the cheese was all in the strainer, I folded the cloth to cover the whole cheese and added a weight on the top of the pile and moved it to a cool place (ie. balcony overnight). It was ready to eat on the next day!

Islannin-kuulumisia, osa 1 ~~~ Greetings from Iceland, part 1

Tuli sitten käytyä Islannissa! Päämääränä oli ajaa saari ympäri, se onnistuikin ja ihan hirveästi tuli nähtyä. Yleisöystävällisesti kaikkea ei floodata yhteen postaukseen, vaan ajattelin jakaa sen kolmeen osaan. Kuvia on noin miljoona, koittakaa kestää ;)

So, we visited Iceland! Our aim was to drive around the island, and that's what we did -and we saw so much! I'll be considerate and not flood the whole trip in one post, actually I was thinking of three parts. And about a million photos ;)

Thingvellir. Tämähän on kai jokaisen Islannin-kävijän vakionähtävyys, ja ihan mukavan lähellä Reykjavikiakin -sellaiset 50 km ja islantilaisittain oikein hyvää tietä. Tämä on tietysti hieno paikka paitsi geologisessa mielessä (mannerlaattojen erkaneminen ei ilmeisesti missään muualla näy yhtä selvästi!), myös Islannin historian kannalta. Tällä paikalla kokoontui Althing, vuonna 930 (noin 60 muotta maan skandinaaviasutuksen alkamisen jälkeen) perustettu parlamentti, maan ylin hallinto. Althing kokoontui tässä merkityksessä vuoteen 1262, ja sen jälkeen vuoteen 1799 lähinnä oikeudenkäyntipaikkana. Thingvelliristä tuli Unescon maailmanperintökohde 2004.

Viikinkiaikaisesta tai keskiaikaisesta Althingistä ei sinänsä ole jäänyt tänne paljoa jälkiä, itse asiassa ihan tarkkaan ei edes tiedetä varmasti mikä oli tapahtumien keskuudessa ollut lakikivi jossa kuka tahansa saattoi pitää puheen tai tuoda muiden tietoon uutisia (teoria on, että se olisi alimmassa Thingvellirin kuvassa näkyvän lipputangon paikalla, mutta muitakin vaihtoehtoja on). Täällä oli pieni museokauppa/kahvilakin, mutta se ei sinänsä tarjonnut varsinaisesti Thingvelliriä koskevaa paljoakaan -yleisesti Islantia luonnon tai historian teoksia ym. olisi sitten ollut senkin edestä. Parkkeeraaminen oli hiukan epäselvää, ja tunnustettava on että saatiin kivan keltainen lappu huomauttamaan siitä että parkkeerasimme itse asiassa alueelle joka olisi ollut parkkimaksun piirissä... (Muille vinkiksi, maksu tarvitsee maksaa ilmeisesti ihan joka ikisessä parkkeeraamiseen vähänkään soveltuvassa kohdassa, ei siis vain siistillä asfalttialueella!)

Thingvellir. This is a must-see for all who go to Iceland, I guess, and it's pleasantly close to Reykjavik -only somewhat 50 km away and the road is good too. Thingvellir, of course, is a spectacular place in geological sense (it is said, that the continental rift is easiest to observe here!) but it's super important in Icelandic history, too. This is the place where the Althing, the general assembly ruling Iceland from 930 to 1262  gathered together, and it continued to function as a court of law until 1799. Thingvellir was chosen as a Unesco world heritage site in 2004.   

There are very little remains of the viking and medieval Althing meetings, actually it's not precisely even known where the Law rock, where anyone could give a speech or tell the audience news, is located (one theory is, that it is where there nowadays is a flag pole. You can see it  in the lowest picture of Thingvellir, but there are other theories too). Thingvellir had a small cafe/museum shop, it had very little Thingvellir-specific stuff, but plenty of books and other stuff about Iceland's history and nature in general. The parking there was a bit unclear, and we ended up with a friendly yellow note on our windshield hinting that we should actually pay for or parking in that area too... (as a hint for others who might visit there, it seems that the parking fee must be payed in every place that even remotely is suitable for parking, not just the fancy asphalt-covered area...) 

Islantilaista rikoshistoriaa, kuolemanrangaistus hukuttamalla pantiin täytäntöön tässä lammessa. Tunnetut tapaukset ovat 1600- ja 1700-luvuilta. ~~~ Icelandic crime history, this is where death sentence by drowning was carried out. The known cases are from the 17th-18th centuries.

Althingiin tulijat leiriytyivät näillä main, tällä tasangolla. Mahdollinen lakikivi on merkitty lipputangolla. ~~~ This is where the folks coming to the Althing camped during the meeting. The suspected law stone is marked wih a flag pole.

Snorrastofa Reykholtissa. Snorri Sturlusonille omistettu museo herran kotipaikalla, tilalla jonka herra omisti 35 vuoden ajan 1206-1241 eli kuolemaansa saakka. Paikalla on museo miehen elämästä, urasta ja saavutuksista, sekä myös jäänteet kotitalosta, keskiaikaisesta kirkosta sen vieressä ja osin edelleen alkuperäisin kivin ladottu (pohja on kuulemma kokonaan alkuperäinen!) kylpyallas! Museo itsessään oli melkoisen tiiviisti tekstiplakaatilla täytetty, aiheet vaihtelivat Snorrin kokoamasta Runo-Eddasta ja muusta kirjallisesta urasta Reykholtin-talon ominaisuuksiin ja siinä samalla tuli käsiteltyä myös Snorrin ura diplomaattina Norjan-matkoineen ja miehen perhesuhteet -tarkkaa ja perusteellista siis. Paikalla oli varsin huisi museokauppa, täällä oli todella kirjaa aivan joka lähtöön.

Ihan ykköskohde oli kuitenkin kauan hinguttu Snorralaug, Reykholtin-talon pihalla sijainnut matalahko kylpyallas -hartiakorkuinen ehkä jos pohjalla istuu- jonne vesi johdetaan läheisestä kuumasta lähteestä. Käydessä se ei kyllä ollut erityisen kuumaa, ehkä (haaleahkon) lämmintä lähinnä. Kuvassakin näkyvästä ovesta oli päässyt aikoinaan sisäkautta päätaloon, käytävän jäänteet ovat edelleen oven takana ja niitä pääsee myös katsomaan. Tämä käytävä lienee sama, jossa Snorri murhattiin 1241 Islannin sisäpoliittisten kähinöiden seurauksena. Sanottava muuten on, että maisema altaalta ei ole ihan niin tunnelmallinen kuin kuvasta näyttää, heti selkäni takana oli entinen koulurakennus ja kuvasta oikealla paikallisia kasvihuoneita, rajausta käytettiin tarkoin :D Siinä olivatkin ensimmäisen päivän kohteet, pimeässä ajeltiin kohti Vík:iä ja yöpaikkaa.

Snorrastofa, Reykholt. A museum dedicated to Snorri Sturluson located where his home was for 35 years, 1206-1241, until his death. The museum is dedicated to Snorri's life, career and achievements and there are also remains of his home and a medieval church remains right next to it, and a bathing pool of the same age still partly lined with original stones (they say the bottom especially is original). The museum itself was fairly tightly packed with text, the subjects varying from the Poetic Edda (which Snorri composed), his career as an author to the features of his Reykholt home and Snorri's career as a diplomat and his personal life and family -very thorough. The museum shop there was awesome, books of all kinds and lots of them!

I had long waited to see Snorralaug, the bathing pool of Snorri's Reykholt home. It was anything but deep, perhaps shoulder-length when one sits in there. The water comes from a nearby hot spring, but when we visited the place the water was only lukewarm. The door in the topmost picture once opened to a hallway which led to the main house, the remains of the hallway are still there and they're open for the public. This hallway is probably the same where Snorri was murdered in 1241, during the Icelandic civil war. I've just got to say, that the scenery wasn't exactly as pretty as it seems in the picture, right behind my back there is an former school building and on the right outside the picture there are local greenhouses :) That was all for the first day of our trip, and it was totally dark when we headed to Vík where we stayed the night.

Uusi aamu ja matka jatkui Vík:istä eteenpäin eteläisessä Islannissa!

Þykkvabæjarklaustur. Katla Geoparkin alueella. Aikoinaan, 1168 lähtien, augustiinimunkkiluostarin paikka ja reformaatiosta eteenpäin paikallishallinnon tyyssija Katlan purkaukseen 1625 saakka. Toimiessaan luostari oli ilmeisen merkittävä kirjallisen kulttuurin keskus Islannissa, ja tämän luostarin ensimmäisestä apotista tuli sittemmin virallisesti kanonisoitu pyhimys. Vähemmän pyhimysmäisesti tämän luostarin munkeilla ja Kirkjubæjarklaustur:in nunnilla (noin 50 km väliä) sanottiin olevan, eh, tekemistä keskenään... Luostarin ylläpitoon tarvittiin iso maatila, ja sen jäänteet ovat vieläkin kuulemma nähtävissä nykyisen kirkon takana, mutta se oli aidattuna lammaslaitumena joten emme lähteneet sinne sitten taapertamaan, olisi tullut vielä sanomista.

A new morning, and we continued our exploration of the southern Iceland! 

Þykkvabæjarklaustur. Katla Geopark area. Originally, from 1168, this was a site of the augustinian monastery for monks, and after the reformation a center of local government until the eruption of Katla in 1625. When the monastery was there, it was apparently a very important centre of literaty culture in Iceland, and the first abbot of the monastery later became an officially canonised saint. Less saintly, the monks of this convent and nuns at Kirkjubæjarklaustur (some 50 kms away) were said to be ... um, involved. The monastery required quite a bit of food and other supplies keep it running, and for this there was a sizable farm nearby. Its remains are said to be still visible behind the modern church, but since the area was now a sheep pasture with a fence, we decided to drop the plan to actually visit the ruins.

Nykyinen kirkko, kovin herttaisen pieni.

Laufskálavarða. Islannissa pidetään hienosti perinteitä elossa, tämä on oikein hyvä esimerkki siitä. Perimätieto kertoo, että tällä paikalla oli skandinaaviasutuksen alun aikaan huomattavan suuri maatila, joka tuhoutui Katlan purkauksessa vuonna 894. Tämän tilan ja tilan isännän muistoksi tapana on, että paikan ensimmäisen kerran ohittava kantaa kiven kekoon, ja Islannin tielaitos edesauttaa tavan säilymistä tuomalla lisää kiviä tienvarteen!

Laufskálavarða.  They're really good in keeping traditions alive in Iceland, and this was a perfect example. The tradition goes, that right at the beginning of the scandinavian settlement there was a large farmhouse in here.  The farmhouse was destroyed in the Katla eruption in 894. To commemorate the farmhouse and its master, the tradition goes that everyone passing by the place for the first time brings a stone and adds it to a pile. Icelandic road adminstration keeps the tradition going by bringing more stones right by the road!

Maisema nyppäreen päältä katsottuna. ~~~Scenery from the hill.

Skaftáreldahraun. Katla Geoparkin alueella tämäkin. Varsinaisestihan tämä ei sinänsä ollutkaan historiallinen vaan enemmänkin paikalliseen luontoon liittyvä kohde, mutta olipa otettava tähän mukaan koska tämä oli niin mainio osoitus tulivuorenpurkausten voimasta -ja tällä purkauksella vielä oli oletettavasti kovin suuri merkitys Euroopan historian kannalta. Lakin purkaus vuonna 1783 vaikutti dramaattisesti ilmastoon koko maailmassa vaikeuttaen mm. sadon kasvua usean vuoden ajan ja saattoi olla siten osaltaan edesauttamassa mm. Ranskan vallankumouksen syntyä vuonna 1789. Jälkipolville todisteeksi tuolla oli sitten laavakiveä tonnitolkulla...

Skaftáreldahraun. At Katla geopark area, this one too. To be precise, this one isn't historical sight per se, more like natural phenomenon, but I just have to add it here because this is such a good example of the exptet of volcanic eruptions -and this eruption especially had a large impact on the history of Europe. The eruption of Laki in 1783 changed the climate for many years causing among other effects the crops to fail. This might be one of the events that triggered the French revolution. As a proof for future generations, there's tons of volcanic rock here...

Kirkjubæjarklaustur. Täällä skandinaaviasuttajat kertoivat kohdanneensa irlantilaismunkkeja, mutta tämänaikaisesta luostarista ei kuitenkaan ole (löydetty) jäännöksiä. Uudempaa luostaritoimintaa alueella sen sijaan olikin, benediktiiniläisnunnaluostari vuodesta 1186 aina reformaatioon saakka ja kyläkirkko senkin jälkeen. Tekstiilinörttiä kovin lämmitti, että tämän nunnaluostarin alueen kaivauksilta oli löydetty Islannin ilmeisesti vanhimmat neulepuikot, 1500-luvun alusta. Nunnaluostari on myös antanut nimensä monille alueen luonnonpaikoille, vuorenrinnettä ylös mentäessä löytyy Systravatn-järvi ja Systrafoss-vesiputous.

Kirkjubæjarklaustur. The scandinavian settlers said they encountered Irish monks here, but remains of a building predating the settlement time hasn't been found, at least not yet. Newer monastery activity is known, though, there was a benedictine nunnery from 1186 to the reformation, and a village church even after that. A textile geek was most pleased to find out, that this is the site where Iceland's eldest knitting pins have been found, dating to the early 16th century. The nunnery had also influenced many of the names around the area, up the hill there's lake Systravatn and right next to it waterfall Systrafoss.

 

Kirkjugolf (kirkonlattia), ihan täysin luonnon muovaama kivimuodostelma vaikkei siltä näytäkään. Irlantilaismunkkien on sanottu asuneen sen lähellä. ~~~Kirkjugolf, church floor. Actually purely geological phenomenon, though it doesn't look that way. The Irish monks have been said to live close to it.

Systravatn. Se on oikeasti noin ylhäällä miltä se näyttää. ~~~ Systravatn. Yeap, it's really that high.

Sandfell. Saagoista tuttu paikka ihan Vattnajökullin kupeessa (täällä oli aika vilakka!). Tänne asettui ensimmäisten muuttajien joukossa taloksi Thorgerdur, joka otti itselleen maata sen verran kun kaksivuotias hieho jaksoi kävellä kevätpäivän auringonnousun ja auringonlaskun välisenä aikana. Thorgerdurin asutus on jo kauan sitten myllätty, sillä tässä paikalla asuttiin ilmeisesti yhtäjaksoisesti 1900-luvulle saakka ja paikka on joutunut kokemaan lukuisia luonnonmullistuksiakin, maanvyöryistä jäätikkölähtöisiin tulviin.

Sandfell. Known from the sagas, situated right next to Vattnajökull (it was pretty chilly!). This is where a woman named Thorgerdur settled when the first scandinvian settlers came, and she claimed land as much as it is possible to a young cow to walk in a single spring day, from sunrise to sunset. Thorgerdur's home has long since been rolled over, this place was constantly inhabited all the way to the 20th century even though the site experienced several natura disasters, from glacial floods to landslides.

Kirkkomaata, takana muistopihlaja.

Lisää tulossa sitten osassa 2!

Sopivan elävöityksen jäljillä ~~~ The quest for fitting living history

No menipä filosofiseksi tämä kirjoitus, mutta välillä näinkin. Viime aikoina kun on tullut keskusteltua useammankin ihmisen kanssa ihanteellisesta elävöityksestä, ja ajattelinpa nyt vähän kirjoittaa ylös omia ajatuksiani asiaan.

Disclaimerina, nämä ovat siis ihan omia (ja vain omiani) näkökantojani siitä minkä itselleni olen havainnut sopivimmaksi, jos itsellesi sopivin tapa on joku toinen niin se on tietysti aivan yhtä hyvä.  Mikä kenenkin venettä keikuttaa, en ole tuomitsemassa tai arvostelemassa (ja toivon että mahdollisissa kommenteissa pitäydytään samoissa spekseissä), puhun tässä vain ihan omasta näkökulmastani. Ja myös elävöittämisen tavat jotka ovat itselleni ei-ihanteellisia, ovat ihan kivoja myös (eli jos rivien välistä yritetään tulkita että ryhmä Z tai henkilö Y tekee elävöitystä väärin tai huonosti, tulkitaan ykskantaan pieleen). Tekstissä käytetyt esimerkit ovat fiktiivisiä, mutta suuntaa-antavia.

Getting really philosophical this time. But lately I've had some conversations about ideal living history with several people, and I thought I'd write down some of my thoughts. 

Disclaimer, these are my and mine only opinions on what I think are best fitting for me, if you feel you like something else better for yourself, it's equally fine. Whatever floats your boat, I'm not about to rate or judge (and I'll hope you'll do the same, should you decide to comment) but I'm speaking for myself only. And the ways to do living history which are not ideal to me, are also nice (so if it seems to be written between the lines that group Z or person Y is doing living history somehow wrong, the writing is simply misunderstood). All the examples I've used are fictional, but they do give a hint on the topic at hand.

Markkinat. Mahtava tilaisuus nähdä kavereita, pitää hauskaa ja ehkä tehdä hankintojakin jos vaan sopivaa shoppailtavaa tulee vastaan (monestihan markkinoilla tulee vastaan esimerkiksi käsityöläisiä joiden tuotteita ei juuri muualta saakaan). Myös esiintyjänä, käsityönäytöksessä tykkään olla, sisäinen kansankynttilä saa kummasti iloa siitä että saa esitellä käytännönläheistä historiaa muillekin. Melkein sataprosenttisesti hauskoja tilaisuuksia siis, mutta varsinaista elävöitystä markkinoilla -no, en oikein saa fiiliksestä kiinni. Releet päällä postailu on kyllä kivaa ja kavereiden tapaaminen ihan parasta, mutta en oikein saa siitä elävöitysaspektia esiin. Vaikka siis, markkinoiltahan periaatteessa oma elävöitysuranikin alkoi...

Markets and faires.  A wonderful opportunity to meet friends, have fun and perhaps to do some shopping as well (fairly often one comes across, for example, hand crafted items that are not available anywhere else). I also like crafts demonstrations, I even enjoy doing them myself -showing the public history hands-on, IMO it's the best way there can be! Almost 100% fun events, that is to say, but living history at faires -I wouldn't really call it that, not for myself at least. It indeed is great fun to go out in a nice set of clothing, and meeting fellow history nuts is the best thing there is, but hanging out in faires and doing living history just are different things for me. Although, a faire is where my living history career basically started out...

Piknikki ihanien ihmisten kanssa Turun markkinoilla. No, ähkyhän noilla eväillä tuli. ~~~ Picnic with wonderful people at Turku medieval market. With this supply, we of course ended up as full stuffed.

Mukavuus. Jostain syystä olen törmännyt pariin kertaan ajatukseen siitä, että juhlatilanteen elävöitys tai hyvin toimeentulevan henkilön elävöitys on huonoa elävöitystä (ja vastaavasti sitten ollaan autenttisuuden jäljillä kun on hirveän epämukavaa). En oikein täysin ymmärrä tätä -vaikka sinänsä, tilastollisesti jos katsoo, niin hyvin toimeentulevia oli kyllä selvästikin vähemmän kuin vaatimattomasti eläviä, mutta en hetkeäkään usko että vaatimattomasti eläneilläkään oli jatkuvasti ikävää, se mukavuus ei tule sahramimaustetusta ruuasta tai hienoista kankaista (no onhan ne kivoja kyllä). Nykyelämän mukavuuteen verrattuna tilapäinen epämukavuus on varmasti elämys sekin, mutta autenttisempaa -no jaa. Vaikka siis, epämukavuuskin on kai määrittelykysymys henkilökohtaisen kokemuksen lisäksi, joillekin kai jo ulkohuussi täyttää kriteerit kun taas itselle sitten ollaan epämukavuuden ytimessä kun on talvella liian kevyillä vaatteilla liikkeellä, kengät ja sukat ovat märät ja ulkona on loskaa...

Comfort. For some reason I've come across a couple of times a thought, that it's somehow bad living history to have a well-off persona or recreate a feast (and, on the contrary, when the situation is really uncomfortable, one is closing in on maximum authenticity). I don't really grasp that. Of course, statistically looking the ones that were well off were a much smaller group than those whose living conditions were, say, modest, but I don't believe for a second that those who were not so well off would've have had it miserable all the time - comfortable does not equal expensive food and really fine clothing fabrics (they're nice, though..). When comparing to the comfort of modern life a dose of discomfort must be an experience, but more authentic -dunno... Although, discomfort is a question of definition, too, and a personal experience. For some even an outhouse is uncomfortable, my uncomfortable is where my shoes and socks are soaking wet and cold...

Kesäkoti Middelaldercentretissä. Siellä oli mukavaa. ~~~ Temporary home at Middelaldercentret. Very comfortable.

Paikallisuus. Tapahtumia varten olen kyllä valmis lähtemään kauemmaskin, mutta ensisijaisen tärkeää minulle on kyllä se, että toimintaa ja samanhenkistä väkeä löytyy läheltäkin (siviilityö ja karvajalat kun eivät mitenkään mahdollista sitä että esimerkiksi keskellä viikkoa tai lähes joka viikonloppukaan lähtisi esimerkiksi parin tunnin matkan päähän puuhastelemaan). Verkonkin välityksellä on kiva historianörtätä, mutta säännöllisesti täytyy päästä myös vaahtoamaan jostain sen hetken mielenkiintoisesta myös naamakkain ja samaten kuuntelen ihan innoissani muiden sen hetken historiajännistä -uudet ideatkin tuntuvat ainakin itselleni syntyvän parhaiten kun niitä pääsee heittelemään livenä. ((Siksi turhauttaakin joskus kovasti jos käy niin, että varta vasten tavataan historiamerkeissä ja koko tapaamisen aika meneekin keskusteluun naapurin soutuveneestä tai lämpöpatterin ilmaamisesta ilman että historia-aiheisiin päästään ollenkaan -mutta toisaalta, jos tarkkaa puheenaihetta ei ole määritelty, eikä pidäkään olla koska sattumanvaraisuus on parasta, ei oikein voi sanoa olevan vääriä puheenaiheita. Ja asian vierestä pulisemisellekin on sosiaalinen tilauksensa.))

Local. For events I'm really willing to travel for quite some distances, but it is a priority for me to have fellow history nuts and some activity near me, too (my work and my furry friends make it pretty impossible for me to drive several hundred kilometers for a meeting in the middle of the working week, and I can't do that every weekend either). Geeking via the web is fun, no question about that, but I've found that I just prefer chatting face to face and sharing thoughts about current history events, projects and ideas. New ideas are also usually best hatched too when chatting face to face. ((That's why I've been occasionally somewhat frustrated, when meeting with fellow history nuts the whole meeting time is spent talking about one's uncle's rowing boat or broken fridge without even touching the subject of history or living history during the whole time -but, then again, since no topics of talk are readily defined nor should they be, there really are no wrong topics as such. And the social nature of random chitchat is not to be underestimated, either. )) 

Värjäyshommia varten ei välttämättä tarvitse lähteä kovin kauas. ~~~ For dyeing, it's not necessary to travel far.

Mielenkiinnon kohteet. Kun kerran harrastuksesta ja vapaaehtoisesta toiminnasta on kyse, onhan se tärkeää, että jokaiselle pitäisi jäädä tunne että on tärkeä ja tarpeellinen ja saa tehdä itselleen mielekkäitä asioita -ryhmän teemaan sopien toki. ((Tämän takia muuten äärettömän hienoa elävöitystä tekevät sotakeskittyneet ryhmät ovat jääneet itselleni vähän vieraammiksi, en oikein ole löytänyt itselleni mielekästä osaa siitä ympäristöstä. Harmittaa aavistuksen tämä rajoittuneisuuteni, koska sitten taas niissä ympyröissä on kuitenkin paljon ihmisiä joista tykkään kuin hullu puurosta ja joiden kanssa olisi kiva elävöittää.))

Interests. Since this is after all a hobby and we're voluntarily doing this, it's pretty important that everyone doing this should be left with a feeling that what they do is important and it's also possible for them to do things that are meaningful for them, the group's theme considered. ((This is why I haven't taken much part in the activities of battle- and war-oriented groups, some of which do really splendid living history -I just haven't found a place for myself there that I would find meaningful and fitting. It's a bit of a shame really, me being slightly narrow-minded here, because those groups also involve a lot of people I immensely enjoy spending time with.)) 

Keittohommat, ehdottoman tarpeellisia, silloin tällöin ihan kivoja muttei intohimon kohde. ~~~ Cooking, absolutely necessary, nice on occasion but not my passion.

Tunnelma. Hankala asia, kaikkineen, ja tämähän, jos mikä, on hyvin yksilöllistä että miten sen kokee, mikä riittää onnistuneeseen tunnelmaan ja onko tunnelma edes oleellinen asia. Itselleni onnistuneen tunnelman "fyysiset" kriteerit ovat kuitenkin aika pienet. Periaatteessa itselleni riittävä on, että näkyvissä ei ole räikeän modernia, ja tietyt välttämättömyydethän on ihan mahdollista ohittaakin (ihanteellinen taas olisi varmaan Middelaldercentret ym. varta vasten rakennettu elävän historian kylä vailla moderneja kilkkeitä) . Aineeton puoli onkin sitten toinen asia, ja paljon hankalampi - tuskin on ikinä täysin mahdollista päästä keskiaikaisen ihmisen pään sisälle, mutta se ei tarkoita etteikö voisi yrittää siihen suuntaan. Itselläni olo kun on lähinnä ristiriitainen, jos ympäristö on viimeisen päälle hieno ja vaatteet ja varusteet ojennuksessa -ja sitten siinä istutaan puhumassa kuplavolkkarista tai edes siitä, millaisin lentoyhteyksin olisi mahdollista päästä Guedeloniin (vaikka siis, nämäkin keskustelut ovat poikkeuksetta olleet hyödyllisiä ja/tai hauskoja, mutta historiallista sitten, no eihän ne ole.). Voisi kai sanoa, että oma viehtymykseni vetää sitten aavistuksen verran larppiin päin? Näyttelemällä näyttelemistä tai juonikuvioita ja draamaa en kaipaa ollenkaan, mutta se, että pystyisi sijoittamaan itsensä jollain tarkkuudella elävöittämäänsä aikaan ja paikkaan muutenkin kuin materian tasolla olisi tosi jees.

Atmosphere. This is a tricky one, since it's very personal what one expects, what are the person's criteria for a good atmosphere in an event and also, does the atmosphere even play a significant role at all. The physical qualifications for my good atmosphere in an event are pretty low, basically they're met by removing the obviously modern stuff -and for me it's possible also to just to ignore certain items (ideal, then again, I suppose that would be Middelaldercentret or other living history village without any modern additions). The immaterial side of the atmosphere, then again, it's much more difficult. While it's likely that one can never really step inside a medieval person's mind, I don't think it should stop us from even trying. I tend to have very mixed feelings when the surroundings are made to look nice and clothing and other equipment are in shipshape -and there we sit, talking about Chromecasts or even flight connections to Guedelon (although, these conversations have without exception been interesting and/or useful and/or funny. But historical -well, nope.). So I might say my tendencies tend to lean a bit to the larp direction, then? I don't miss acting or plots and drama or such at all, but I would prefer being able to place myself to the time and place also on other levels than purely material and appearance-wise. 

Olde Hansan syömingeissä alkuvuodesta oli tunnelma kunnossa! ~~~ Atmosphere was lovely in Olde Hansa!

Vaihtelu. Vaikka olen ihan sitä mieltä, että (tekstiili)käsityöt ovat oma lajini, tunnetusti ihan kaikki muukin kiinnostaa enkä halua lukita itseäni mihinkään tiettyyn rajalliseen karsinaan. Eli vaikka imen tekstiilioppia lähes sienen tavalla, ehdottomasti haluan pitää vapauden tehdä kaikennäköistä muutakin kuin tekstiilihommia, ja samalla ehkä jopa oppia asioista joista en (vielä) niin tiedä, oli se sitten oluenpanemista, hirrenveistoa, kynttilänvalua tai tapakulttuurin piiriin kuuluvia asioita.

Variation. Although I am pretty confident that (textile)crafts are my area of speciality, it is known that I'm tremendously interested in, like, everything. And although I want to learn pretty much everything that's textile-related and want to try it all out, I definitely want to retain my liberty to do other stuff than textiles too, and at the same time learn about things that I don't yet know so much of, be it brewing, woodturning, candlemaking or about customs and beliefs.

Tekstiilihommia kai tämäkin, tuore tulensytytystarvike hiilikangas vasta nuotiosta nostettuna. ~~~ Some form of textile crafts, I suppose. Charred linen for lighting fire, freshly lifted from the campfire.

Ja vielä, toistetaan, nämä olivat siis ihan omia näkökantojani siitä minkä itselleni olen havainnut sopivimmaksi, jos itsellesi sopivin tapa on joku toinen niin se on tietysti aivan yhtä hyvä. Mikä kenenkin venettä keikuttaa, en ole tuomitsemassa tai arvostelemassa (ja toivon että kommentoidessa pitäydytään samoissa spekseissä), puhun tässä vain ihan omasta näkökulmastani. Birgitta kuittaa.

And I'm saying it again, these are my and mine only opinions on what I think are best fitting for me, if you feel you like something else better for yourself, it's equally fine. Whatever floats your boat, I'm not about to rate or judge but I'm speaking for myself only (and I'll hope you'll do the same, should you decide to write a comment). Over and out.