Lauantaina maaliskuun 9. päivä kokoonnuttiin Euraan juhlistaman Luistarin rautakautisen kalmiston 50-vuotisjuhlaa seminaarilla. Yhteen päivään oli mahdutettu mahdottomasti mielenkiintoista ja se näkyi seminaarin osallistujamäärässäkin, Kauttuan koulukeskuksen audtorio ei ole ihan vallan pieni mutta seminaari veti sen täyteen ja eiootakin oli kuulemma jouduttu myymään.
Saturday March 9th we gathered to Eura to celebrate the 50 years of archaeological research at Luistari iron age burial ground. A lot of extremely interesting information was squeezed into one day, and apparently others thought so too - the lecture hall anything but tiny, and it was totally full booked - apparently the organizers had ran out of tickets to sell!
 |
| Luistarin kaivaukset kesken, kuva Museovirasto, Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander. Sivulta Sadan vuoden satoa. ~~~Luistari excavations in progress, photo National Bureau of Antiquities, Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander |
1. Luistarin tutkiusten taustaa, kaivaukset 1969-1992 ~~~The early stages of Luistari excavations 1969-1992, Heli Etu-Sihvola
Ensimmäinen seminaarin osuus kertoi luontevasti siitä miksi paikalla oltiin -kaikki alkoi siitä kun kaivinkone viemärikaivantoa tehdessään osui miekkaan. Siinä löytyikin sitten Suomen suurin tunnettu kalmisto (ainakin 1300 tunnettua hautaa!), joka jo varhaisessa vaiheessa päätettiin tutkia kokonaisuudessaan (myöhemmin päivän mittaan kävi ilmi että tutkittavaa olisi edelleenkin). Paikalta löytyi joka tapauksessa jäänteitä tuhansien vuosien mitalta, pronssikautinen asuinpaikka (jota myöhemmät hautaukset tosin olivat sotkeneet), röykkiöhautoja esiroomalaiselta rautakaudelta ja tunnetuimpana kaikesta, ruumiskalmisto joka oli ollut käytössä 600-luvulta jaa alkaen. Etu-Sihvola kävi läpi vielä hieman hautauksien levintää alueella, kalmisto on laajentunut ajan myötä ja alkujaan jopa niin hyvässä järjestyksessä, että alkuvaiheen haudat eivät edes leikanneet toisiaan -olisiko merkki maan päälle näkyneistä merkeistä, mene ja tiedä.
The first part of the seminar was -as expected- about why we all were here. It all started when a digger found a sword while digging a ditch for a sewer pipe. That's how the largest iron age burial ground in Finland was found (at least 1300 known graves!). Quite early on it was decided that the whole burial ground was going to be excavated (later we found out that there is still some excavating left to do). What was found was traces of life going back thousands of years, from a bronze age settlement, stone cairns from the pre-roman iron age, and the most famous of all -inhumation cemetery that had been in use from the 7th century AD on. Etu-Sihvola spoke about the distribution of burials in the burial ground, it had expanded with time and at first the burials were so neatly placed that they hardly ever crossed one another -could that be a sign of some marks above ground, who knows.
2. Luistarin tutkimusten taustaa, 2000-luku ~~~Luistari excavations in the 21th century, Kari Uotila
2000-luvulla kaivaukset keskittyivät etsimään Luistarin vainajien asuinpaikkaa Kulttuurin kerroksia Kauttualla -projektissa 2012-2013 ja tutkimaan hautauksia ja muita jäänteitä Luistarintien alueelta niin ikään vuonna 2013. Asuinpaikan etsinnässä, kalmistosta katsoen toisella puolella tietä, päästiinkin varhaisimmillaan varhaiskeskiaikaan ja myöhäisrautakauteen! Muitakin mielenkiintoisia löytöjä Kauttuan tutkimuksessa oli tehty, mm. 1700-1800-luvulle ajoittuva laajanpuoleinen kiviladelma. Luistarintien kaivauksissa vastaan tuli useita esineettömiä hautoja jotka maasta erottuivat kuitenkin hyvin selkeästi, sekä liesi josta, mielenkiintoista kyllä, saatiin pronssikaudelle, 800 eaa, ajoittuvia viljanjäänteitä. Uotila mainitsi vielä lopuksi että alueella on kaivauksin tutkimatonta aluetta jota maatutkan avulla oltiin vastikään tarkasteltu, ja selvästi maan alla jotain on -Luistarissa riittää vielä tutkittavaa!
In the 21st century the Luistari area excavations concentrated on on finding the whereabouts of the Kauttua village where the deceased had lived, on a project that took place in 2012-2013. Also a nearby road was dug open, also in 2013. In the search of the village, some two hundred meters away from the burial ground, the results were quite promising, the earliest layers were of an early medieval to late iron age settlement. And other interesting finds were made, for example a sizable stone layer from the 18th-19th century. Under the road several graves were found, all without grave goods but clearly visible in the ground. Along with graves there was a fireplace with a significant dating -among the finds was grain from the bronze age! Uotila mentioned, that there were some areas in the Luistari burial ground that have not been excavated yet. They had tested a ground-penetrating radar in that part of the area, and it seems that there really is something underground -Luistari has still something left to reveal!
3. Euran Luistarin hautaustapoja -poikkeavia ja esineettömiä hautoja ~~~ Burial practices in Luistari, unusual and unfurnished graves Ulla Moilainen & Anna-Maria Villa
Yleensä hautaus on se, jossa ei erityisemmin tyylillisesti sooloilla. Joskus poikkeavia hautauksia kuitenkin tulee vastaan -vainaja on haudattu epätavallisessa asennossa, vainajia on useampia kuin yksi, vainajaa on ehkä käsitelty jotenkin tai esineistö on epätavallista. Nämä herättävät kysymyksiä siitä miksi tähän ratkaisuun on aikanaan päädytty. Epätyypillisiä hautauksia on myös Luistarista, Moilanen mainitsi kolme hautaa jossa vainaja oli asetettu vatsalleen. Tätä on joskus pidetty negatiivisena merkkinä mutta ihan suoraan Moilanen ei tätä allekirjoittanut. Usean vainajan hautojakin Luistarista löytyi useampia, tällä kertaa käsiteltiin niistä kahta. Toinen näistä, hauta 404, on herättänyt kysymyksiä toisen vainajan oudosta asennosta mutta Moilasen mukaan tässä olisi ollut kyse siitä että samaan hautaan olisi haudattu toinen vainaja useita vuosia toisen jälkeen ja aiempi olisi saanut tehdä tilaa.
Burials tend to be quite uniform. However, occasionally unusual burials are found -for example the deceased has been buried in an ununsual position, there is more than one body in a grave, the items found in a grave are notably different. So why have the norms been "broken" in these cases, one might ask. Unusual burials have been found in Luistari too, Moilanen mentioned three graves where the beceased has been laid to the grave face down. This has been intepreted as a negative sign, but Moilanen did not completely agree. Multiple bodies in one grave is also a feature found in Luistari, there are several graves. Two of them were discussed, especially grave 404, double grave where the other body was found in a strange position. Moilanen noted that in that case the burials had taken place several years apart, and when adding the newer body to the grave, the older had to make space.
Luistari on tunnettu komeista esineellisistä hautauksista, mutta tämä jättää peittoon sen, että useimmat haudat Luistarissakin olivat esineettömiä -peräti 70%. Esineettömiä hautoja oli erotettavissa kahta lajia, vanhempia jotka oli tehty siististi muiden hautojen riviin, aivan muiden mukaan, ja uudempia, jotka joskus leikkasivat vanhoja hautoja ja jotka olivat myös syvempiä kuin vanhemmat haudat. Uudempien sijainti oli myös useammin kalmiston reunoilla ja pohjoisosassa. Näitä hautauksia on joskus tulkittu kristillisiksikin, eikä Villakaan tätä tulkintaa täysin halunnut kumota vaan arveli, että ensimmäiset vaikutteet uudesta uskosta olisivat voineet näkyä juurikin näin, perinteistä hautapaikkaa ei olisi haluttu hylätä mutta tavoissa oli jo uusia tuulia.
Luistari is known for its fancy burial with lots of grave goods, but it mostly goes unnoticed that most graves in Luistari too have no grave goods -70% of all graves. Two types of unfurnished graves were found, the older type that was mostly placed neatly in line with the rest of the graves, and the newer type which was deeper and occasionally crossed other graves. The newer graves were mostly situated on the outskirts of the burial ground and on the northernmost part. These graves have also been intepreted as being christian burials, and Villa did not want to rule that idea out -she noted, that this is perhaps the way the first signs of new faith would be seen, traditional burial ground was still respected and used but some new customs in burials were beginning to replace the old ones.
 |
| Rautakautinen kulkunen ~~~Iron age bell. Kuva/photo YLE. |
4. Kulkuset ja kellot Eurassa ja Köyliössä ~~~ Bells and chimes in Eura and Köyliö, Riitta Rainio
Arkeologian maailmasta hypättiin hetkeksi musiikkitieteen suuntaan. Rainio oli tutkinut Euran ja Köyliön myöhäisrautakautisia ja keskiaikaisia kello- ja kulkuslöytöjä ja erotteli löydöistä eri tyyppejä ja niiden levintää. Kulkusista Rainio esitteli kolme eri ryhmää, joista ryhmä 1 on erityisen tyypillinen Suomelle ja ilmeisesti paikallinen, ryhmä 3 ilmeisesti itäistä tuontia Baltian ja Venäjän alueelta ja ryhmä 5 joka on läntistyyppinen ruotsalaisine ja tanskalaisine verrokkeineen. Kelloissakin oli paikallinen löytöryhmä, jossa ei ollut kieltä lainkaan mutta useita kelloja rinnakkain olisi kilkattanut silti. Rainion mukaan lähes kaikki näistä olivat hautalöytöjä, hieman yleisemmin naisilla mutta kuitenkin esiintyen kaikilla ikäryhmillä ja sukupuolilla, kulkuset olivat erityisen tyypillisiä muutenkin rikkaissa haudoissa. Rainio soitti vielä pienen ääninäytteen oikeasta rautakautisesta kulkusesta joka kilisi vielä oikein komeasti -lähes samalla tavalla kuin siitä tehty ennallistus.
This is pretty much as close as we can get to the authentic voices of the past! Rainio had been studying the iron age and medieval bell- and chime finds, and distinquished different types and distributions. As for bells, she mentioned three different types, nr. 1 being especially typical in Finland with only one example found abroad, nr. 3 seems to be eastern import from the Baltic and modern-day Russia, nr. 5 then again typical in Sweden and Denmark. Also in chimes there was a group of finds that seems to be local, bells with no clapper but often worn in groups. Rainio mentioned that almost all of these are grave finds, slightly more often associated with women but also found in men's and children's graves -the main thing in common is that they are featured in graves that have rich grave goods. Rainio played a small audio recording of an iron age bell that still jingled happily -almost as well as a replica made of the same bell!
5. Villaa, värejä ja "kirppu" ~~~ Wool, dyes and "a flea" -Krista Vajanto
Vajanto kävi aluksi läpi muinaislampaiden villatyyppejä ja värityksiä -muinaislammas oli harvoin puhtaan valkoinen ja kasvatti sekä päällys- ja aluskarvaa jotka yhteen kehrätessä muodostivat erittäin lujaa lankaa. Väritutkimus Luistarin haudan 95 kangasnäytteen väriaineista oli tuottanut kohtuullisen odotetun vastauksen, sininen villakangas oli värjätty värimorsingolla (indigo-tulos olisikin ollut melkoinen uutinen!) mutta mielenkiintoista oli, että Vajanto oli vakuuttunut siitä, että morsinko oltaisiin tuotu valmiina väriaineena eikä kasvanut Euran seudulla. Kansatieteellisestä aineistosta ei Vajannon mukaan löydy esimerkkejä sinisellä värjäämisestä, joten tämä viittaisi kauppaan -ja tilanne Baltian alueella on täsmälleen sama. Vielä palattiin Luistarin hautaan 56, ns. Euran emännän hautaan, jossa Vajanto oli alkujaan tulkinnut löytyneen neulakinnasfragmentin lapasten jäänteiksi -mutta nyt uusien tutkimusten myötä muuttanut tulkintaansa ja lapasista olikin tullut pussukka. Keltaiseksi tulkittu lanka oli muuttunut värjäämättömäksi valkoiseksi. Otsikon kirppu puolestaan oli tekstiilinäytteestä löytynyt vaatetäi -hyvin todennäköinen vihje siitä että vainajan vaatteet olivat olleet käytössä myös eläessä, vaatetäi kun ei ilman ihmiskontaktia viihdy.
Vajanto started with the types and colours of wool found in primitive sheeps -they rarely are pure white and they had two layers of wool, top coat and softer undercoat. When spun together, they formed very sturdy yarn. As for dyes, examining a blue textile from Luistari grave 95 for dyes the result was somewhat expected, the textile was dyed with woad (indigo would've been perhaps a plausible result too, but it would've been really news!). What was interesting was that Vajanto raised a question wether dyestuff would've been imported and woad would not have been grown in Eura region during the iron age. In Finnish ethnographical material there is no tradition of dyeing blue with woad, so that would perhaps mean trade -and the same goes for the Baltic countries. After that Vajanto returned to the Eura grave 56, the so-called Eura matron's grave, and the nalbinded fragment that was originally intepreted as mittens. After new research Vajanto concluded that the fragment is of a purse, not mitten, and the original intepretation of dyes was somewhat off too -they were thought to be blue, red and yellow, where as now it's known that the yellow is in fact undyed white. As for the flea, Vajanto noted that remains of a body louse was found among the textile fragments -that suggests that the clothing worn by the deceased was clothing they had worn in life too, as a body louse strongly prefers the company of humans.
 |
| Monennäköistä eläintä on Luistarista löytynyt, muttei vielä (ainakaan toistaiseksi) hiirtä. Vaikka taljoja saa niistäkin. ~~~ Quite a few different animal furs have been found in Luistari, but (at least so far) no mouse. Although they have fur too. Kuva/photo Maaseudun Tulevaisuus. |
6. Euran emännän haudan turkisjäänteet -hanke ~~~Fur remains from the Eura matron's grave, Tuija Kirkinen
Jos tekstiilien säilyminen on hankalaa hautaolosuhteissa, niin on myös turkisten -mutta koska turkikset ovat olleet mahdollisesti jo myöhäisrautakaudella olleet tärkeä vientitavara, niiden tutkiminen antaa sekin mielenkiintoista tietoa. Kirkinen kertoi, että Luistarin turkisjäänteitä tutkittaessa vastaan oli tullut jäänteitä sekä kotieläimistä, villieläimistä joita metsästettiin sekä lihaa että turkkia varten sekä eläimistä, joita metstästettiin ennen kaikkea turkin takia. Jäänteitä turkiksista löytyi kaikkineen 23 haudasta. Myös ns. Euran emännän haudassa, hauta 56, löytyi jäänteitä turkiksesta useista kohdin, ainakin hirvestä. Tästä aiheesta on tulossa laajempi julkistus loppuvuonna 2019, jään odottamaan innolla!
If textile preservation is tricky in grave conditions, so is fur preservation. But since fur trade has been important, perhaps already in the iron age, researching the remains can provide interesting information. Kirkinen revealed that when searching for fur remains in Luistari she came across all kinds of animals: domestic animals, wild animals hunted for both meat and fur and animals hunted solely for fur. Remains of fur were discovered in 23 graves altogether. Grave 56, the Eura matron, yielded fur remains from several different places, at least moose hair was detected. A more thorough publication is going to air later this year, I'll look forward to that!
 |
| Korut ja luujäänteet haudasta 56 ~~~ Jewellery and bones from grave 56. Kuva/photo Rauno Hilander. |
7. Euran Luistarin ihmisluututkimus ~~~ Luistari human bones, Kati Salo
Suomen maaperä ei ole kovin otollinen luunkaan säilymiselle, mutta luujäänteitä Salo kertoi kuitenkin löydetyn peräti 174 haudasta. Suurin osa näistä oli hampaita, muita luita löytyi 60 haudasta. Luututkimuksella Salo kertoi Luistarin tapauksessa selvitetyn esimerkiksi tietoja yksilöiden sukupuolesta, kuolinikää (mutta korosti että demografisia päätelmiä aineistosta ei voi tehdä) ja erilaisia sairauksia hammasongelmista nivelsairauksiin. Mielenkiintoista kyllä, Salo kertoi nykyisin naisten hampaiden olevan keskimäärin paremmassa kunnossa kuin miesten mutta vanhassa aineistossa asia on keskimäärin toisin, sillä raskaudet ja imetykset rasittivat kehoa ja tämä näkyi myös hampaissa.
Finnish acidic soil does lousy job in preserving bone material, but Salo noted that bone remains were found in whopping 174 Luistari graves in total. Most of these remains were teeth, other bones were found in 60 graves. By examining the bones knowledge on the sex, age of death and various illnesses of the individuals was gained (but Salo noted that demographic conclusions could not be made based on Luistari material). Interestingly Salo mentioned, that where nowadays women's teeth are in better condition than men's on average, in the past it was the opposite way around -pregnancies and breastfeeding put the body under a lot of stress and this was also reftected in teeth.
 |
| Isotooppitutkimuksia on Suomessa tehty viime aikoina joitain, kuvassa aiemmin tutkittuja Levänluhdan luita. ~~~ Isotope tests have been previously carried out to the Leväluhta bones. Kuva/photo Kalmistopiiri |
8. Ihmisluuston isotooppitutkimukset muinaisen elämän ilmentäjinä ~~~ Isotopic ratios in human bones reflecting ancient life Laura Arppe & Heli Etu-Sihvola
Elämänhistoriat hampaissa-hankkeen tiimoilta oli tutkittu myös luiden isotooppiarvoja, ja tutkimus jatkuu edelleen Kotiseutumme jäljet-projektissa. Isotooppiarvot (hiili- typpi- ja rikki-isotoopit) kertovat henkilön ruokavaliosta ja vieläpä niin, että eri luuston osista on mahdollista analysoida henkilön eri elämänvaiheita. Näytteitä olikin saatu useista vainajista painottuen viikinkiajan loppupuolelle (900-1000-luvulle), ja yhteenvetona Arppe ja Etu-Sihvola kertoivat että Luistarin naisten ja miesten ruokavaliossa ei ollut paljoa eroa (muutamat erityisen proteiinikasta ruokaa syöneet olivat tosin miehiä). Joillain yksilöillä tie oli vienyt merellisempään suuntaan -ehkä kaupan myötä. Pääasiassa ruokavaliossa näkyi kuitenkin järvialueen vaikutus -tämä ei erityisemmin yllätä näin Pyhäjärven rannalla.
Life histories in teeth -project has also examined isotopic ratios in bones, and the research still goes on in anothet project "Kotiseutumme jäljet". Isotopic ratios (carbon, nitrogen and sulphur) tell a story of a person's diet and even better, so that different parts of a skeleton tell of different phases of life. Luistari samples consisted of several individuals, most of whom had lived in the late viking age (10th-11th centuries). As a synopsis, Arppe and Etu-Sihvola mentioned that there were no great differences between men's and women's diet in Luistari, although few individuals wo had had an especially protein-rich were men. For some individuals their life had taken them to a more marine direction -could that mean trade? For most part the diet showed signs of lake area and fish-rich diet. Not that surprising, Eura is located by lake Pyhäjärvi.
 |
| Pyhäjärven kalakanta aiheutti erikoista tulosvääristymää ajoituksille. Kuva Wikipedia/Htm |
9. Radiohiilituloksia ~~~ Radiocarbon dates Markku Oinonen
Luistarin luista oli otettu myös radiohiiliajoituksia. Nämä tulokset vahvistivat hyvinkin pitkälti sen mitä vainajista muutenkin arkeologisesti tiedettiin, tulokset Luistarin vainajien hautausajankohdista osuivat välille 600-1200 jaa. Mielenkiintoista kyllä Oinonen mainitsi allasvaikutuksen, paljon kalaruokaa syöneiden luut antavat tutkimuksessa erilaisia, liian vanhoja radiohiiliajoituksia. Eikä efekti ole edes aivan pieni, vaan puhutaan sadoista vuosista.
Radiocarbon tests had also been made to the Luistari bone material. These test results pretty much confirm what was already known, the burials in Luistari had been taken place between 600-1200 CE. Interestingly Oinonen mentioned a phenomenon called "freshwater reservoir effect", when a person had been eating a lot of fish during their lifetime the C14 dates for that person can be tremendously off, too old by several hundred years.
 |
| Ns. Janakkalan miekkamiehestä on myös otettu muinais-DNA-näytteitä. Kuva Tampereen kaupunki. |
10. Euran ensimmäiset muinais-DNA-tulokset ~~~ First ancient DNA results from Eura Elina Salmela & Sanni Översti
Puheenvuoron alkajaisiksi saimme kunnon peruskurssin DNAn periytymisestä ja siitä mitä muinais-DNA:lla tutkitaan ja mitä sillä saadaan selville -väestön liikkeet, sukulaisuussuhteet ja yksilön ulkonäkö, esimerkiksi. Aiheellisesti Salmela ja Översti muistuttivat kuitenkin, että ihminen ei ole yhtä kuin DNA:nsa vaan sitä tutkimalla piiloon jää paljon -hankitut ominaisuudet kuten taidot ja elinkeinot, sosiaaliset suhteet, identiteetti ja asema. Salmela ja Översti antoivat vähän maistiaisia vasta tulevaisuudessa julkistettavasta tutkimuksestaan joten paljoa ei tässä voi paljastaa -joten jätetään spoilaamiset siihen, että vaikka muinaisen DNA:n eristäminen ei ole ihan helppoa eikä läheskään aina onnistu, Luistarista kuitenkin oli saatu tuloksia. Millaisia, siitä sitten myöhemmin.
For the start we got a proper crash course of DNA, inheriting it, how it is researched and what can be found out when researching ancient DNA (aDna). Movements of people, relationships between individuals, the appearance of an individual -those all can be found out, but Salmela and Översti rightfully reminded, that a person is not solely their DNA. Important features cannot be found out through DNA, for example person's skills and trades, social relations, identity and place in the society. After this Salmela and Översti gave us a little taste of brand new research that is only about to be published soon -and therefore I cannot reveal anything beyond that extracting aDNA is far from being simple and it does not always succeed, the bones from Luistari had yielded some results. What they were, that is for later.
11. Luistarin kotisivuprojekti ~~~ Luistari home page project, Sofia Paasikivi
Luistarin tutkimuksien tuloksia oli vähän vaivannut se, että tietoa on runsaasti mutta se on ollut kovin hajallaan. Nyt asiaan on tulossa muutos, Paasikivi kertoi työn alla olevasta ruotsalaisen Birka-portaalin kaltaisesta tutkimuksen ja tiedon kokoavasta sivustosta jossa olisi niin opinnäytteitä, digitoituja esinetietoja, 3D-mallinnettuja hautoja ja laserkeilauksen tuloksia. Visuaalisesta puolesta vastaavat sekä elävöitetyt valokuvat että piirroskuvat. Portaali ei aivan vielä ole pystyssä, mutta lähitulevaisuuteen sitä luvattiin -kuulostaa todella hyvältä!
There has been a slight problem with the Luistari research results, there are plenty of those but they have been very scattered. Now that is about to change, Paasikivi introduced us to the upcoming Luistari portal heavily inspired by the Swedish Birka portal. It would include information on the items found, thesises concerning Luistari, 3D models of graves -among other stuff. As for the visual side, there will be living history photos and drawn illustrations. The portal is not yet accessible, but that should change in the near future. Really looking forward to that!
#/media/File:S%C3%A4kyl%C3%A4n_Pyh%C3%A4j%C3%A4rvi_2.jpg){kind=link}