Tekemättömien Toukokuu 2018 ~~~ May of unfinished projects 2018

Toukokuu tuli ja sehän tarkoittaa Tekemättömien Toukokuuta! Kyseessähän on siis historianelävöittäjien vertaistukikampanja vuoden aikana kesken jääneiden projektien valmiiksi saamiseksi ennen toukokuun loppua ja kesän leiri- ja markkinakautta. Tässäpä siis omat tekemättömät, joita olisi tarkoitus saada tehtyä kuun aikana. 

It's May again and it of course means May of Unfinished Projects! May of Unfinished Projects is an campaign for re-enactors and living history nuts to use peer support and group pressure to finish all the unfinished gear-related projects before the beginning of June and summer's event and camp season. Here are my unfinished projects for this May!

Pyhän Birgitan mekko

Aivan klassinen esimerkki siitä, mitä tarkoittaa kun vaate on käyttökunnossa mutta ei valmista nähnytkään. Napinläpiä on huolittelematta, saumavarat valtaosin aivan levällään. On se silti ollut päällä jo (toisen mekon alla), mutta nyt olisi ajatus saada se ihan oikeasti valmiiksi. Ihana vaatehan se on kumminkin.

The St. Bridget dress 

A classic example on how a dress can be in somewhat of a wearable state but *so* far from being actually finished. Some buttonholes are unsewn and seam allowances are mostly whatever. But I have already worn it once (under another dress), and now I'm planning on actually finishing it. It is a lovely garment, after all.

Ei oikeastaan musta vaan sininen. ~~~ Not actually black but blue.

Kuviohan on eri, mutta väri sentään sama. ~~~ The pattern is different but the colour is the same.

Kanssaeläjän hienompi viikinkitunika

Tämähän oli projektina jo viime vuonna! Silloin se kaatui siihen, että sopivaa kuviosilkkiä koristeisiin ei ollut hyvästä yrityksestä huolimatta saatavilla. Mutta nytpä on, eli tekemistä vajaa valmis. Tästä tulee enemmänkin tekstiä kunhan vaate ensin valmistuu.

The companion's fancy viking tunic

A rerun from last year!  At that time it was left unfinished because there was not enough decorative silk for finishing the tunic despite of my good efforts, but now I do have the fabric ready and waiting! I'll post more of this once the garment is ready.

Sinisen viitan värjääminen

Nopeasti tehty. Puoliympyräviitta on valmis itsessään mutta ikävästi epätasaisen värinen, joten uutta väriä kehiin. Jotenkin tykkään muutenkin ajatuksesta että vaate uudelleenvärjätään, onhan se ollut aivan "juttu" jo aikoinaan.

Dyeing my blue cloak

That should be a quick process,  the cloak is ready as it is but unsightly, quite uneven in colour. So a new dye. I like the idea of re-dyeing a garment in general, after all it has been a widely spread practice even during the medieval times.

Punaisen mekon korjaus

Kun yhdestä mekosta tuli kaksi mekkoa! Eli alkujaan tämä punainen oli vuoritettu keltaisella villalla, mutta yhdistelmä oli aivan liian paksu ja painava oikeastaan mihinkään käyttöön. Vuori irralleen, joten nyt on punainen mekko ja keltainen mekko. Keltainen onkin ollut jo käytössä ja se on muutenkin viimeistelty, tälle ei ole ollut käyttötarvetta joten viimeistelyt ovat jäänyt tekemättä. Kissat ovat kyllä tykänneet.

Fixing up my red overdress

When one dress became two dresses! Originally this red dress was lined with yellow wool, but the combination was unpleasantly heavy and thick as it was. So I took off the lining, and now I have a red dress and a yellow dress. The yellow one has been in use already and it's finished and all, but the red one has had no need for use after the separation and the finishing stages have been waiting. Kitties, however, have liked this quite a lot.

Dublin II - Kansallismuseo ~~~ National museum

Tarkalleen ottaen Irlannin kansallismuseo koostuu useammasta yksiköstä ja tällä kertaa matkakohteena oli museon arkeologian osasto. Ja, no siis, tätähän oli tullut odotettua kai kaikkein eniten koko reissusta. Kun tiesi jo jonkin verran ennakkoon että mitä on odotettavissa, tuli varauduttua  saapumalla paikalle hyvissä ajoin. Eikä yhtään turhaan, katseltavaa oli runsain määrin -oikeastaan jopa vähän enemmän kuin ehti katsoa ja ymmärsi vastaanottaakaan (normaalia settiä vähänkään isommissa museoissa). Mutta lyhyesti siis tässä tekstiä ja noin miljoona kuvaa! Museohan oli lisäksi kivasti ilmainen (vaikka en yleensä pääsymaksuista olekaan motkottanut mutta ihahduttihan se silti). Museon sivulta löytyy lisää kävijälle käypää tietoa jos tarvetta sellaiselle on.

Actually the National museum of Ireland consists of several units, in this case we headed off to see archaeology. And I must admit, this was pretty much the single most anticipated target in our whole trip! Since I knew at least a little of what to expect from the museum, we took our time and arrived quite early. And that was a fine plan, there was really a lot to see -I could almost say that slightly more than I could absorb, but that's anyway what usually happens to me on most museums that are any bigger. But here, a general overview and about a million photos! Oh, and the museum was delightfully free of charge,  not that I have any problems with entrance fees (for institutions like this, I pay gladly!). Some additional visitor information is available on the museum's own website, should some be needed.

Aulan katto. Puluja :) ~~~ Museum roof. And some pidgeons :) Kuva/photo M. Pulla.

Rakennuksena älyttömän nätti. Yksityiskohtia! ~~~ A lovely building with such a lot of details! Kuva/photo M. Pulla.

Kivikausi ja pronssikausi

Museo oli järjestetty tyypilliseen tapaan, kronologisesti (ja varsin hyvä niin!), joten kivikausihan siinä oli sitten heti esillä museon aulasta eli museokaupasta eteenpäin kulkiessa. Paikalle oli jopa rekonstruoitu pieni neoliittinen käytävähauta käyttäen rakentamisessa oikeita tuhoutuneiden käytävähautojen kiviä (osa koristeltujakin). Asetelma varhaisimman esihistorian näyttelylle oli varsin jännä, se kiersi alakerran näyttelysalin reunoja kultanäyttelyn (josta enemmän alla) ollessa keskellä, se vaikutti laajemmalta kuin kai oikeastaan olikaan. Mutta onhan se sanottava että vaikka kivikausi ei erityisesti oma juttuni olekaan, säilyneet näin vanhat puuesineet ja tekstiilit kyllä vaan aiheuttavat pienen wau-reaktion!

Stone age and bronze age

The museum was arranged on chronological order as usual (I really do prefer that), so that meant that once we moved forward from the museum shop, stone age was right there. They had even reconstructed a small chamber grave using stones of actual, now destroyed chamber graves. Some of those stones were even decorated! The space used for the exhibition of the earliest prehistory was funny, it encircled the whole lower floor of the building (in the center there was the gold exhibition, more of that below) and therefore it might've appreared somewhat bigger than it really was. But I indeed must say, that although stone age isn't on the top of the list of things that I'm enthusiastic about, surving wooden and textile objects did bring forth an honest wow-reaction.

4500 vuotta vanha ruuhi. Hieman kesken jäänyt ja reilu 15 metriä pitkä... ~~~ A dugout canoe, some 4500 years old and slightly unfinished.

Nelijalkainen puukulho, 2500-2200 eaa ~~~ Wooden bowl with four legs, 2500-2200 BCE

Pronssikautisia vyön fragmentteja, materiaalina hevosenjouhi. ~~~ Fragments of a bronze age belt, made of horse hair

Esihistoriallisen kullan näyttely

Oikeastaan toinen talon kahdesta aarrenäyttelystä, tämä ensimmäinen keskittyi esihistorialliseen -käytännössä pronssikautiseen- kultaan. Ja yllättävän paljon ja näyttävää kultaa olikin, kaulakoruja ja koristeita moneen lähtöön, pääasiassa hyvin ohuiksi mutta leveiksi levyiksi muokattuina mutta erityisesti nuoremmalla pronssikaudella myös huomattavan jyhkeissä muodoissa (paksuja ja painavia koristeita!). Täällähän ei varsinaisesti saanut kuvata, joten yksityiskohtia ei tätä enempää tullut otettua. Vähän enemmän löytyy Irlannin kansallismuseon omalta sivulta.

The prehistoric gold

 This was actually the first of two treasure exhibitions, this first one focused on the prehistoric era -bronze age gold, to be precise. And there was surprisingly lot of that, necklaces and decorations mainly of thin but wide sheets of gold, but especially during the younger bronze age there was also some really plump shapes of jewellery, large and heavy embellishments. In this part of exhibition photography was forbidden, so this is the only photo that I have. The National museum of Ireland's web page has more.

 Kingship and sacrifice

Rautakautinen tapa suohon uhraamisesta oli jättänyt löydettäväksi paitsi rautakautisia ruumiita, myös monenlaista muuta suohon haudattua arvokkaaksi katsottua -astioita, voita, aseita, hevosen tarvikkeita... Tämänhetkinen teoria uhraamisesta on sillä kannalla, että löydöt on tehty vanhojen kuningaskuntien rajoilta ja liittyvät tavalla tai toisella hallitsijuuteen. Näyttelyteknisesti muuten pisteet siitä, että ihmisruumiit oli asetettu omiin "huoneisiinsa" näyttelyhuoneen sisällä, niille oli parempi rauha ja myös jos syystä tai toisesta olisi halunnut välttää niiden näkemisen niin sen takia ei tarvinnut välttää koko huonetta.

Kingship and sacrifice

The iron age practice of sacrificing to bogs has left behind not only iron age corpses, but also objects that have been considered as being important -butter, weapons, horse gear, containers...The current theory considering the reasons behind sacrificing is that the finds have been made in the borders of old kingdoms and since the deposited objects are valuable, the practice is connected to ruling in one way or another. Technically this part of exhibition was carried out in quite a clever manner, the human bodies were kept in sort of separate rooms within the main exhibition room, so they had some sort of privacy and should one not want to see the human remains, one could still see the rest of exhibition.

Croghanin miehen käsi. Hoidetut kynnet, sormenjäljetkin edelleen näkyvissä. ~~~ Hand belonging to the Croghan man. Well-kept nails, and even fingerprints still visible.

Se on voita, 400-350 eaa. Ja kunnon kikkare onkin, kuva ei täysin välitä mittakaavaa mutta korkeutta lienee puolisen metriä. Takana astia jossa sitä oli säilytetty. ~~~ That's butter, 400-350 bce. And lots of it, the pile is roughly half a meter high. Lurking behind is the container where it was kept.

Kasvo- ja hiusrekonstruktio Clonycavanin miehestä. Mahtava tukkalaite, jonka kiinnittämiseen oli alunperin käytetty kasviöljyä ja männnynpihkaa! ~~~ Facial and hair reconstruction of the Clonycavan man. Really great hairdo, originally made using plant oils and pine resin!

Suovaatteet ja esineitä suosta

Suot olivat, kuten edellisestäkin huomattiin, säilöneet Irlannissa melkoisesti esineistöä materiaaleista, joka ei muuten olisikaan säilynyt. Painotus näyttelyn tällä osalla oli siis puulla, nahalla ja tekstiileillä. Ja tekstiileitä olikin esillä varsin runsain määrin, kokonaisia vaatteitakin, mutta suurten esineiden kuvaaminen oli vitriinien heijastuksen vuoksi mahdottoman hankalaa ja lopputulos ei ollut yhdenkään kohdalla erityisen julkaisukelpoinen (joskin nyt laitoin yhden takin kuvan julki silti, alta löytyy, koska siitä ei muuten ollut juurikaan kuvia). Nähtävillä oli kuitenkin kaikessa komeudessaan mm. Shrinronen mekko (1500-luvun lopulta), Killeryn miehen vaatteet (niin ikään 1500- 1600-luvun taitteesta, mahdottoman hieno ruudullinen housukangas ja hienosti leikattu takki!). Ja paljon pienempää ihanaa.

Bog clothing and objects from bogs 

As previously noted, bogs have preserved quite a lot of objects that usually wouldn't have survived. Therefore the emphasis of this part of the exhibition was on wooden, leather and textile objects. And there were quite a lot of textiles on display, even whole garments, but because of the glass cases taking photos of them was immensely difficult (although I still posted one of those, too, since there really were no better ones available). On display there was the Shrinrone gown  (late 16th century), clothing of the Killery man (also the turn of 16th-17th century, really pretty jacket and wonderful checked trouser fabric!) and a lot of smaller pretties.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan vallan ihastuttava varhaiskeskiaikainen kenkämalli! ~~~ An early medieval shoe, charming in all its simplicity!

 

Mahdottoman hienosti koristeltu kenkä, varhaiskeskiaikainen sekin.~~~ Also early medieval, and whoa what decorations!

Neulottu lakki 1580-luvulta. Silmukat erottuvat siihen malliin että tuosta olisi mahdollista harkita ennallistusta... ~~~ Knitted cap from the 1580s. Stitches so well visible that it could've been possible to make a reconstruction!

Tipperaryn yksittäinen takki 1600-luvulta ~~~ The jacket from Tipperary, 17th century

Viikinkiaikainen Irlanti

Dublinin kaupunkiahan ei kai olisikaan ollut ilman viikinkejä, mutta skandinaaveilla oli muutenkin vahva vaikutus Irlannin alueella 800-luvulta 1100-luvulle. Näyttelyn viikinkihuone painottui kaikkein eniten Dublinin kaivauksiin ja niiden löytöihin (ja tekstiilisuuntautunutta lämmitti sangen suuresti se, että paikalla oli myös niitä kuuluisia päähinelöytöjä!). Muutenkin esillä oli mukavasti muutakin ihanan käytännöllistä arkipäivän esineistöä työkaluista astioihin, ja myös viihdykettä pelilautojen ja -nappuloiden muodossa sekä toki myös koruja ja koristeita hautauksista ja muuten. Eikä vieläkään lakannut ihmetyttämästä se kokonaisten puu- ja nahkaesineiden olemassaolo, varsin suuriakin esineitä lähes käyttökuntoisen näköisenä.

Viking age Ireland

The city of Dublin was established by the vikings, and the Scandinavians had a profound influence on the whole island from the 9th to the 12th century. The viking-themed exhibition room had its emphasis largely on the Dublin excavations and finds made in there (and as a textile-oriented person, I was overjoyed by the fact that the famous headwear finds were also featured!). Everyday objects were on display, from tools to cups and plates, but also entertainment (gaming pieces and boards) and of course weaponry and jewellery, from burials and elsewhere. And I still did not stop wondering how there were such a lot of wood and leather, large objects looking almost like they could be used any minute.

Neuloja ja värttinöitä monessa koossa ja materiaalissa. Lisäksi erityisen sievä langanpidike (ei kai tuota rullaksi voi sanoa?). ~~~ Needles and spindles in many sizes and materials. Also an especially cute thread holder :)

Hiusverkko. Hirvittävä kuvata mutta ihana esine! Niin pientä silmukkaa että uih! ~~~ Hair net. Awful picture but a wonderful object! Such tiny netting!

Sehän on melko selkeästi penaali. Tosi sievä koristelu pienessä puurasiassa! ~~~ It could almost be a pencil case! A small wooden box with lovely decorations.

Eivät varmaaan esittelyä tarvitse, puuämpäreitä! ~~~These don't really need explaining, wooden buckets!

Keskiaika

Kuten edellinenkin osasto, tämä oli vahvasti esinesuuntautuneelle elävöittäjälle ihan paratiisi. Säilynyttä esineistöä oli esillä hyvin käytännönläheisesti työkaluista ja astioista aseisiin ja kirkolliseen blingiin -ja olipa esillä kokonainen viittakin, suolöytö, mielenkiintoisesti kapeahkoista, mittaansa kudotuista pätkistä kasattu. Näistä eri aihealueista itseäni ehdottomasti taas eniten viehätti astia- ja työkaluosasto (kokonaisia keraamisiakin astioita!), esineitä kun oli esillä runsain määrin ja järjestelty vielä teemoittain. Kirkolliset esineet toki olivat valtavan hienoja myös, esillä oli mm. runsaasti koristeltuja pyhäinjäännösrasioita, mutta tässä vaiheessa alkoi jo lievä ihfoähky vaivata. Eikä se museo siinä vielä ollut!

Medieval Ireland

Just as the previous exhibition, this also was a paradise for a heavily object-oriented living history nut. Also the medieval part had tools and cups and containers in a very practical manner, but also church-related bling -and also a whole cloak, a bog find, sewn of fairly narrow woven strips of fabric. Of these I was most fascinated by the tools and dishes (whole decorated ceramic vessels!), especially since there were plenty of those and they were arranged in a thematic order. And of course the church bling was impressive, there were for example heavily decorated relic cases, but at this point I felt a slight information OD approaching already. And this was not all that there was to this museum!

Peilin kehyksiä ~~~ Mirror cases

No niitä lattialaattoja! Ja tässä vain osa Dublinin piispanlinnassa olleista. Esillä oli havainnollisesti myös taulu erilaisista laattojen koristelutekniikoista ja niiden tekoprosessista. ~~~ Those floor tiles! These were from a bishop's castle in Dublin. Also featured was an information plaque on different tile decorating techniques and making them.

Suosta Cornaveagh'ista löytynyt työkaluarkku työkaluineen, 1300-1400-luvulta. ~~~14th-15th cent. tool chest from a bog, found in Cornaveagh.

Aarteet

Kun ensimmäinen aarrenäyttely esitteli pronssikautista kultaa, tämä toinen sitten hoiti myöhemmän kiiltävän osuuden. Alkaen rautakaudesta, näyttelyn aikakausi ulottui 1100-luvulle saakka ja keskittyi myöhemmässä osuudessaan aika paljolti kirkolliseen esineistöön. Mutta komeita esineitä, todellakin, ja täällä huoneessa nimenomaan olivat muutamat museon kaikkein ikonisimmista esineistä -kultainen Taran solki ja sivuhuoneessa vuonna 2006 suosta löytynyt Faddan Moren psalttari 800-luvulta.

The treasures

As the first treasure exhibition featured bronze age gold,  this second room focused on later times. Starting from the iron age, it spanned all the way to the 12th century and focused quite a lot on church-related objects. But indeed beautiful objects there, and here is where some of the most iconic objects of the museum were featured -for example the Tara brooch and the 9th century Faddan More psalter (in a side chamber), a book found in a bog in 2006.

Pyhäinjäännösrasia p. Lachtinin kädelle, n. 1120. ~~~ A relic case for the arm of St. Lachtin, c. 1120

Hopeinen Derrynaflanin pateeni (öylättilautanen) 700-luvulta. ~~~The silver paten of Derrynaflan, 8th century

Broighterin laiva, osa isompaa kulta-aarretta ajanlaskun alun tienoilta. Airot, penkit ja peräsin ja kaikki! ~~~ Broighter ship, part of a larger gold hoard from c. first century bce. Oars, benches and all!

Ja sitten vielä museokauppa! Kirjoja oli hyvin ja runsaasti ja vielä ihan aikuiselle ihmiselle suunnattua tietomateriaalia (tänä päivänä ei mikään itsestäänselvyys), ja erityiskiitos on annettava myyjälle joka (kun huomasi hankinnoissani selvän teeman) suositteli vielä yhtä kirjaa lisää -harmi että se olikin ihan vastikään päässyt loppumaan mutta kirjan nimi saatiin talteen! Nämä aika messevät lähtivät kotiin, hyviä ja yksityiskohtaisia (ja paljon kuvia!) aika tavalla Medieval finds from excavations in London -sarjan tyyliin. 

And the museum store! There were a lot of books, especially factual books aimed for an adult person (not something that can be taken for guaranteed nowadays), and a special thanks goes for the person keeping the shop. She noticed that I had a certain theme for my book shopping, and recommended one more book -unfortunately they had ran out of it but I did write the name down. These were the ones that followed me home, good and detailed pretty much in style of the Medieval excavations in London -series.

Dublin I - Christ Church Cathedral

Maaliskuussa tuli sitten vierailtua Irlannissa Dublinissa, reissu jota oli tullut hinguttua teini-ikäisestä saakka. Matka oli mahtavan hieno, ja tässä siis useampaan postaukseen jaettuna kohde kerrallaan mietteitä ja tunnelmia matkan varrelta.

In March we dropped by in Dublin, Ireland, a trip I've been craving for since I was a teenager. It was really an extremely nice trip, so here are some thoughts and observations, divided into several posts.

Ensimmäinen kohde oli Christ Church Cathedral. Tässä oltiin konkreettisesti aivan Dublinin alkusijoilla, paikalla jonne kaupungin ensimmäinen asutus oli perustettu. Ensimmäisestä vaiheestahan ei maan päälle varsinaisesti näkynyt enää yhtään mitään, mutta koska kirkon vierustalla oli arkeologisissa kaivauksissa saatu esille hyvin säilynyttä viikinkiaikaista Dublinia rakennuksien pohjineen kaikkineen, näiden rakennuksien sijainnit oli komeasti tuotu esille katukivetyksellä! Todellakin pisteet ideasta, maan alle jääneitä muinaisjäännöksiä on hankala tuoda nähtäville, tämä on noin miljoona kertaa havainnollisempi kuin se perinteinen opaskyltti/laatta!

Our first target was Christ Church Cathedral. We were  quite literally in the place where the first buildings in Dublin were built. Of course this first phase left no marks that would still have been visible above ground, but since the excavations right next to the church provided archaeologists with well-preserved remains of viking age buildings, the outlines of the remains were recreated to street level with pavement stones, to their original places. Delightful, I must say! And a lot more graphic than the usual information plaque. More of stuff like this, please!

Christ Church Cathedral vasemmalla. Kadun toisella puolella yhdyskäytävän takana oli Dublinia -museo, josta enemmän myöhemmin.

Christ Church Cathedral on the left. On the other side of the street and the overpass there was the Dublinia museum, but more of that later.

Ensimmäiset kirjalliset lähteet kirkosta tällä paikalla ovat jo vuodelta 1030, mutta ilmeisesti tämä ensimmäinen oli vielä puinen rakennus. Ensimmäinen kivinen kirkko pystytettiin paikalle ilmeisesti vasta  noin 150 vuotta myöhemmin. Siitä eteenpäin rakennustyöt laajensivat ja muuttivatkin kirkkoa aina vähän kerrallaan, nykyinen ulkomuoto on melko pitkälti 1800-luvun lopun remonttien tulosta.

The first written sources about a church in this location is from the year 1030, but apparently this first church was a wooden building. The stone church is some 150 years younger, and it has been  refashioned and expanded several times after that. The present looks are largely from the renovations carried out in the late 19th century.

Ihastuin ihan päättömästi kirkon lattialaatoitukseen! Ylemmässä kuvassa toistasataa vuotta vanhoja ennallistuksia kirkon alkuperäisistä keskiaikaisista (tarkempaa tietoa ajoituksesta ei oikein löytynyt) lattialaatoista, mutta alkuperäisiäkin oli jäljellä ja esillä sivukappelissa (p. Laudin kappeli), näitä siis alemmassa kuvassa. Näistä iski suorastaan lievä lattialaattapöpiys! Kansallismuseossa (josta lisää seuraavassa postauksessa) oli niistä ja tekotekniikoista lisää, yllättävän jännää hommaa. Olisi joskus mielenkiintoista koittaa itsekin, mutta enpä sitten niin tiedä mihin niitä laittaisi :D

And the floor tiles, I totally had a crush on them! On the upper pic there are reconstructions of medieval floor tiles, themselves more than a hundred years old, but some of the original medieval tiles remained and were present too in a side chapel (St. Laud's chapel, the original tiles on the lower photo). I couldn't find information of the age of the tiles beyond "medieval", though. But luckily the National museum (more on that on next post) had also quite a lot concerning floor tiles and techniques of making them, surprisingly interesting. And I sort of got an urge to try making those myself as well, but I don't really know where I could use them :D

Kirkossa oli hautamuistomerkkejäkin, mutta lopulta kuitenkin yllättävän vähän. Tunnetuin ja parhaiten säilynyt keskiaikainen oli Richard "Strongbow" de Claren, Pembroken jaarlin, muistomerkki. Jaarli kuoli v. 1176 mutta hautamuistomerkki on huomattavasti nuorempi, 1300-luvulta eikä itse asiassa alunperin esittänyt Strongbow'ta ollenkaan. Varsinainen Strongbow'n muistomerkki tuhoutui kun kirkon katto romahti vuonna 1562 joten nykyisin tuntemattoman miehen muistomerkki otettiin hyötykäyttöön sillä Strongbow's hauta tunnettiin tapaamispaikkana. Ihan luova ratkaisu.

And as one could predict, there were also medieval grave monuments too, but fewer than I expected. The most famous of those medieval effigies was one attributed to Richard "Strongbow" de Clare, earl of Pembroke. The earl died on 1176 but the effigy is considerably newer, 14th century, and originally did not even belong to Strongbow -the original Strongbow effigy was destroyed when church roof collapsed in 1562, so an effigy of another man whose name is not known, was put to good use. An effigy of some sort was needed, because Strongbow's grave was known as a meeting point. Creative, I must say.

Jalkapuu 1600-luvulta, tämä seisoi alunperin katedraalin pihalla. ~~~ Stocks from the 17th century, this originally stood in the cathedral yard.

Krypta on kirkon vanhinta osaa, vanhimmilta osiltaan 1100-luvulta. Kryptassa oli erilaisia näyttelyitä, mm. kirkon aarrenäyttely mutta aarrenäyttelyssä oli kuvaaminen kielletty. Ja myös matkamuistokauppa, mutta se oli mennyt kiinni jo hyvissä ajoin ennen kun päästiin paikalle. Kaikennäköistä siis, mutta uskaltaisin väittää että kokonaisuus oli hiukan sekava -näytti siltä että kryptaan on laitettu juttuja jotka eivät vaan oikein muualle sovi... Mutta tilanahan tuo oli kovin nätti ja esineet itsessään mielenkiintoisia!

The crypt was the oldest part of the church, partially from the 12th century. It housed different exhibitions, for example the church treasury (photography was forbidden there). And also the souvenir shop, which was closed when we arrived there. So all kinds of objects, but I think overall it might've been a bit confusing, it seemed as if the crypt was a place for objects that did not really have a place elsewhere in the church... But I do think that the crypt as a room was nice-looking and the objects themselves were interesting!

Kirkossa oli alkamassa kuoron konsertti (availivat ääntä jo meidän paikalla ollessa), joten hiipparoimme hiljakseen pihalle ennen kun enemmän yleisöä tuli paikalle. Hieno rakennushan tuo katedraali oli, ja varsinaisella opastetulla kierroksella olisi saanut varmaan vielä enemmän irti.

There was a choir concert about to begin when we were wandering around the church (they were already warming up during our visit) so we decided to leave before the concert actually began and not to disturb the audience or singers. But indeed,  the cathedral was impressive and interesting, and I think the visit could've been even more informative should we have been in a guided tour.

Euran muinaistaitoseminaari 2018 ~~~ Ancient crafts seminar 2018 at Eura

Lähes täysi luentosali, mukana kuvassa myös oma luentoprojekti! ~~~ Almost full lecture hall and also my little sock project!

Maaliskuun alussa Euran koulukeskuksessa kokoonnuttiin muinaistaitojen teemalla Keramiikasta lasihelmiin – muinaisten kädentaitajien jäljillä -seminaaripäivälle. Yksi luento valitettavasti jäi alkuperäisestä kokonaisuudesta uupumaan, sillä Mikko Moilanen oli kipeänä eikä päässyt puhumaan erikoisalastaan, miekoista ja niiden valmistamisesta. Vaan hyvä seminaari ja mainio kokonaisuus oli kyseessä silti!

In the beginning of March a seminar concerning different kinds of ancient crafts was held in Eura, namely From pottery to glass beads -tracking the ancient craftspeople. Unfortunately one lecture was lacking since Mikko Moilanen took ill and therefore he was unable to speak about his area of expertice, swords and making them. But in spite of that, it was a very inspiring and interesting day!

Kampakeraaminen astia ~~~ A pit-comb ware pottery, photo Wikimedia Commons

Elsa Hietala - savimakkaroita, kalakeittoa ja tuohitervaa – kivikautisen keramiikan valmistus- ja käyttökokeita Kuralan Kylämäessä

Hietala (maatalousmuseo Sarka) kertoi jokusen vuoden takaisista keramiikkakokeiluistaan Turussa Kuralan Kylämäen museossa, jossa toimi aikoinaan arkeologian opiskelijoiden keramiikkakerho. Kivikauden keramiikkahan on varsin vaihteleva käsite, pitkän ajan alle mahtuu monenlaista tyyliä ja tekniikkaa. Käypäisää materiaalia lounaisesta Suomesta on saatavilla hyvinkin monin paikoin, ja työstövaiheiden (nosto, lepuutus, kuivatus, varsinainen työstö) ja erilaisten sekoiteaineiden (keramiikkamurska, simpukankuorirouhe, karvat, palanut luu, hiekka) kautta saatiin käypäisää lopputulostakin.  Hietala kertoi myös astian rakennekokeiluista, keramiikan poltosta kivikautiseen tyyliin ja ennen kaikkea käyttökokeista. Miten onnistui kivikautisen tyyppisillä astioilla ruuanlaitto, ruuan säilytys tai koivuntuohitervan poltto?

Ja nyt sitten alkoi tietysti tehdä mieli alkaa testailemaan koivuntuohitervan tekoa. Ja varmaan kesällä tuleekin tapahtumaan, kun kerran (ainakin paperilla) oli noinkin helpon kuuloista.

Elsa Hietala on experiments in making and using stone age pottery 

Elsa Hietala from the museum of agriculture Sarka gave us the first lecture of the day. She told us about the experiments concerning stone age type ceramics, made in Kuralan Kylämäki open air museum in Turku. In the museum premises a pottery club for archaeology students used to take place. Stone age pottery is, obviously, a very diverse subject, and there are quite a few materials and techniques that had been in use during that time. Hietala mentioned that clay suitable for pottery is available in quite a few places in SW Finland. Experimenting various processes (digging up the clay, letting it settle, drying and finally actually mixing clay with the tempers and shaping the vessels) and properties of different tempers (such as seashells, chamotte, sand, hair, burned bone...) also good results were achieved. Also she mentioned experiments on shaping the vessel and firing the pottery stone age  style. Hietala also spoke about usage of the vessels, cooking with them, storing food in ceramic pots and making birch bark tar by using replica stone age pottery.

And now I feel like trying my hand on making birch bark tar! I'm pretty sure I'll get a chance to do it in the summer, it did not sound too difficult. Which just may be one of the famous last words...

Luisia ja sarvisia lusikoita Vapriikin Birckala 1017-näyttelyssä ~~~ bone and horn spoons in Vapriikki museum's Birckala 1017 -exhibition

Helena Vienola -  Luu jäi käteen … Tarinoita ja totta luun ja sarven käytöstä kivikaudelta Osmanmäelle

Pitkän linjan luuntyöstön taitaja, käsityömestari Helena Vienola kertoi kokemuksistaan luun ja sarven työstön alalla. Mitkä luut soveltuvat työstettäviksi (yllättävää kyllä, muinoin tärkeä saaliseläin hylje ei tässä suhteessa ole kovin hyvä), miten luita kannattaa työstää, miten tekniikat ja työkalut muuttuivat historian kuluessa.

Varsin mainio esitelmä siis tämäkin, herätti mielenkiinnon taas kaivaa tarvikkeet esille -luuta ja sarveahan kotona on  työstämistä odottelemassa laatikollinen! Suurempi inspiraatio siitä mitä tekisi on kuitenkin antanut odottaa itseään, mutta onhan se hyvä että materiaalit ovat valmiina kun se inspiraatio saapuu.

Helena Vienola on bone and horn works from the stone age to the late iron age

Helena Vienola has years and years of experience in working with bone and horn and her practical experience was the basis of her lecture. What type of bones are good for working with, what are favoured techniques of working with bone, how tools and techniques changed throughout history, are some animal species better than others (surprising enough, while seal was a popular game fir hunting, its bones aren't that good as crafts material).

So indeed this one was a very interesting lecture! It made me feel like I should grab my bone working tools again, after all I have a box full of material. I have been lacking inspiration of what to stat crafting, however, but it does make the wait for the inspiration a lot easier, knowing that one can start basically any time one wants!

Viikinkiaikainen solkipari ketjulaitteineen Eurasta, kuva Museovirasto ~~~ Viking age brooches and chains from Eura, photo National bureau of Antiquities

Jaana Riikonen - Liikkuivatko aatteet vai vaatteet – 1000-luvun huippumuodin ilmiöitä Lounais-Suomessa

Suomalaisen tekstiiliarkeologian luottopuhuja Riikonen käsitteli tällä luennollaan paljolti myöhäisrautakautisen naisenpuvun korustoa. Mielenkiintoista teoriaa koskien ihmisten liikkuvuutta myöhäisrautakautisen Suomen ja Baltian välillä- Riikonen totesi, että perinteisesti on ajateltu myöhäisrautakautisten naisten korumallien olevan kovin hitaasti muuttuvaa lajia ja siinä mielessä pysyviä, että niitä ei kovin herkästi vaihdeltu. Erikoiset, muualle tyypilliset esinemallit viittaisivat siihen, että henkilö itse olisi muuttanut, ei niinkään pelkkä korusto esineinä. Eurasta olikin löytynyt pari Baltian alueelle tyypillistä vaateneulaa josta oli muokattu soljet, ja vastaavasti Latviasta tunnetaan muutamakin Lounais-Suomen alueelle tyypillisen mallinen pronssisolki.

Ylipäätään soljet -ketjulaitteista puhumattakaan- olivat Lounais-Suomalaisissa naisenhaudoissa harvinaisempia kuin yleensä on ajateltu, Riikonen kertoi aluelta tunnistetun 27 viikinkiaikaista naisenhautaa joissa ainoastaan seitsemässä oli soljet ja kahdessa soljet ja ketjulaite. Solkien ja ketjujen lisäksi Riikonen puhui pronssispiraalikoristeista (runsaasti spiraaleilla koristellut esiliinat eivät Lounais-Suomessa yleensä liity samaan hautaan kuin olkasoljet, leveä esiliinan helmakoriste löytyy vain yhdestä haudasta jossa oli myös soljet). Jonkin verran käsiteltiin myös suuria pronssisia veitsentuppeja, joissa Riikosen kertoman perusteella oli alueellisia eroja nähtävissä jo välillä Turku-Eura euralaisten ollessa kapeampia ja teräväkärkisempiä.

Jaana Riikonen on fashion in SW Finland in the 11th century

Jaana Riikonen is guaranteed to bring in an interesting lecture, and that's what she did this time too. This time she spoke quite a lot about the female-type jewellery of the era, with the notion that they are usually regarded as being quite slowly changing, ie. untypical jewellery would be a sign of people moving instead of only the objects moving. And it happens to be that there have been finds in the Eura region of objects typical to the Baltic region, clothes pins transformed to brooches, and vice versa, SW Finnish type brooches have been found in the Latvian region.

All in all, brooches (not to mention chains between them) in the female graves are not as common as is usually regarded. Riikonen mentioned, that of the 27 female viking age graves identified in the region, only seven of them had brooches and two of them had also chains. Also the apron-wide bronze spiral decorations seem not to be connected stylistically to brooches, only one SW Finnish grave has both. Riikonen noted also that the bronze decorative knife sheaths have regional differences when the Eura and Turku regions are considered (and the places are, after all, fairly close to one another). The knife sheaths in Eura region are narrower and sharper in style, where as the Turku style is wider and more blunt.

Merovingiaikaisia lasihelmiä Vöyristä Suomen Kansallismuseon vanhasta perusnäyttelystä ~~~ Merovingian period glass beads from Vöyri exhibited in the previous basic exhibition of the Finnish National Museum

Sue Salminen - Sinisiipi, vaskivarvas, kaulassa helevät helmet – rautakauden lasihelmien valmistuksen salojen selvittelyä

Päivän viimeinen esitelmä kertoi lasihelmistä ja niiden valmistuksesta esihistoriallisin menetelmin. Esitelmää alustettiin helmien historialla, mutta pian päästiin jo erilaisiin uunityyppeihin, uunimateriaaleihin ja uunin lämmittämisen tekniikkaan. Eikä ihan yksinkertainen asia näemmä myöskään  ilman saanti ja tehostaminen palkeilla... Tarjolla oli myös käytännön kokemusta uunissa poltettavasta materiaalista ja uunin jalustan käytännöllisyydestä.

Esitelmässä ehdittiin käsitellä myös helmen muotoilun ja valmistuksen välineet ja raaka-aineet sekä lasihelmien valmistukseen viittaavat löydöt Skandinaviassa. Helmilöydöistä Suomessa puhuttaessa Salminen mainitsi miten niitä on paitsi naistenhaudoista, myös lapsilta ja miehiltä (joilta vain muutamia helmiä kerrallaan). Aina mielenkiintoisia nuo esimerkit, edelleenkin on kovin sitkeässä ja usein esillä ajatus että miehet eivät olisi lasihelmiä käyttäneet...

Tarpeetonta kai sanoakin miten tästäkin luennosta tuli runsain määrin ajatuksia ensi kuussa tapahtuvaa lasihelmikurssia! Nyt kun työn perustekniikasta on jonkinlainen haju, voisi jo hiukan soveltaakin!

Sue Salminen on glass beads and recreating them using period-appropriate techniques 

This was the last lecture of the day. Salminen started with the history of glass beads, but before we knew we were discussing different types of kilns, kiln materials and techniques of heating the kiln. And maintaining a steady and efficient air flow using bellows, which isn't apparently that simple... Also Salminen provided practical and experience-based information on the material that's suitable for burning in the kiln and the practicality of lifting the bead kiln up to a stand.

Also Salminen took time to go through the equipment for bead making and shaping, and the finds of glass bead making in Scandinavia. When it comes to bead finds in Finland, she mentioned that while the majority of beads are from female-type graves, beads are found in children's graves and male-type graves too (only a few beads per grave, but anyway). Quite interesting indeed, especially because it's often insisted that men did not wear beads!

And I guess it's needless to say that this lecture inspired some thoughts concerning the upcoming glass beads making course next month. Now that I hace some kind of idea about the basic technique, now would be a perfect time to experiment a little!

Talikynttilöitä ~~~ Tallow candles

Lievästi höpsähtänyt kokki pääsi taas keittiöön tekemään ihan muuta kuin ruokaa. Tällä kertaa tuli vuoden pimeimmän ajan kunniaksi talikynttilöitä.
~~~
Slightly confused cook was again let to the kitchen, and the result was not food. This time I ended up with tallow candles because of this darkest time of the year!

Kynttiläkauppaa Tacuina sanitatis-kirjasta,1300-luku, Italia. ~~~ Candle shop in Tacuina sanitatis, 14th century Italy

Kynttilän historiaa pikaisesti

Varhaisimmat kynttilää muistuttavat esineet ovat peräisin jo muinaisesta Egyptistä, kun kaislaa kastettiin eläinrasvaan. Varsinainen sydämellä varustettu nykyisen kaltainen kynttilä on Euroopassa roomalaista perua, siellä sydämenä käytettiin rullattua papyruksen kappaletta jota dippausmenetelmällä kastettiin eläinrasvaan.

1200-luvulla Englannissa ja Ranskassa kynttiläntekijät olivat muodostaneet omat ammattikuntansa. Kiertävät kynttiläntekijät valmistivat kynttilöitä talon omista rasvoista, yleensä siis edelleen eläinperäisistä. Mehiläisvahakynttilät olivat keskiajan uutuus (vaikka ensimmäiset Alppien pohjoispuoliset mehiläisvahakynttilät tunnetaankin jo 500-600-luvulta Saksasta) ja parannus palomukavuuteen, mehiläisvahakynttilä kun tuoksuu hyvältä palaessaan ja talikynttilä taas savuttaa jonkin verran. Tämähän ei tosin ole järin suuri ongelma jos kynttilä polttaa ulkona tai sisätiloissa on muutenkin savua esim. liedestä, keskiajan sisätiloissa aivan normaalitilanne.

Oberflachtin kynttilät 500-600-luvulta, kuva Wikipedia ~~~ The 6th-7th century Oberflacht candles, photo Wikipedia

Mehiläisvahassa tosin oli se huono puoli, että se on kallista. Todennäköisimmin vahakynttilöitä oli kirkoissa ja hyvin rikkailla kotitalouksilla, eivätkä talikynttilätkään olleet varsinaisesti aivan halpoja. Päre puunsuikaleena oli Suomessa yksinkertaisin ja halvin valaisuratkaisu, etelämpänä Euroopassa käytettiin yleisemmin rasvaan kastettua ruokokasvia (saman sukuisia kasveja kasvaa Suomessakin, mutta en ole missään yhteydessä törmännyt niiden käyttämiseen valaistuksessa). Öljylamppu toki oli toimiva ja käytetty valaistusratkaisu myös. Sanana kynttilä on Suomessa keskiaikainen latinalaisperäinen lainasana (alkuperäisestä candela-sanasta on peräisin myös englannin candle). Voi ollakin, että kynttilät ovat tulleet tutuksi Suomessa kirkon välityksellä.  Steariinin käyttö kynttilässä keksittiin vasta 1800-luvulla. Sekin on muuten rasvaperäistä, joten tämä selittää sen miksi se kiinnostaa mm. jyrsijöitä jos vain tilaisuus tulee kynttilän maistelemiseen!

Brief history of candles

The earliest objects resembling candles in some way are from the ancient Egypt, where they dipped reed plant into animal fat. A candle with a wick, the kind we are nowadays familiar with, has its origins in Rome, where a rolled papyrus piece was used as a wick which was dipped into animal fat. The word candle originated from the Latin word candela, so the Roman influence is clear -some Roman era candlesticks have even been found in Britain.

In the 13th century France and England candlemakers (chandlers) formed a quild of their own. Candlemakers travelled from house to house and used the materials provided by their clients -still mostly animal fat. Beeswax candles were a novelty during the medieval times (the first beeswax candles north of the Alps are known from 6th-7th century Germany) and they were said to be an improvement, as beeswax candle has a pleasant smell and its flame is less smoky (although that's hardly a huge problem if one burns the candle outside, and medieval indoors had usually some smoke in the air anyway.)

The downside of beeswax was, that it was expensive, so mostly beeswax candles were used by the church and very wealthy households. Even tallow candles were not exactly dirt cheap. Wooden splinter was used in the northern Europe for lighting purposes among the common folk as it was cheap and very  simple to make. In England rushlights were used for the same purpose -rushlight is rush plant dipped in fat (plants of the same species do grow in Finland too, but I've never heard of them being used for lighting). And of course there was oil lamp, a simple and effective solution for lighting. Stearin was not invented until the 19th century -and that too is fat-based, which just might explain why rodents are interested in candles too if they only have a chance.

 

Näin se tapahtui- talikynttilän valmistus

n. 380 g lampaanrasvaa puhdistettuna
n. 140 g possunrasvaa puhdistettuna
Pieni liru mehiläisvahaa (sen verran mitä sulatuskattilan pohjassa oli jämähtäneenä)
Sydänlankaa (valmiina ostettua puuvillaista)

Talia, ja vielä suolaamatonta, sai mukavasti ostettua paikallisesta kauppahallista lihakaupasta. Lampaanrasva tosin oli sen verran harvoin saatua tavaraa, että piti jättää tilaus sisään ja kauppias keräsi sitten pakastimeen könttejä joita hain sitten kerran viikossa kotiin. Parissa viikossa sain riittävän määrän ja ei kun sitten testaamaan.

Ostetuissa rasvanpalasissa oli osin vielä leikkuusta jäänyttä lihan- ja nahanrääpettä mukana, ja se piti jollain tavalla erottaa -eli piti sulattaa rasva irti lihanrääppeistä. Talin sulattamisessa meinasikin sitten mennä ikä ja terveys... Vinkkinä siis jos joku haluaa tätä samaa koittaa, rasvanpalat kannattaa pilkkoa niin pieniksi kuin ikinä saa, sulavat paljon nopeammin niin. Ehdin prosessin aikana koittaa kolmea eri sulatustapaa, uunissa 150 C:ssä (selvästi vaivattomin tapa mutta kestää kauan), vesihauteessa (haihtuvan veden määrää on ikävän hankala arvioida ja vaatii seuraamista, sillä tämäkään ei ole nopea menetelmä) ja keittämällä (rasvanpalaset taisivat olla liian isoja vielä tässä vaiheessa joten sulaneen rasvan määrä ei ollut kummoinen, mutta kun sulanut rasva jähmettyi uudelleen, se kerääntyi veden pinnalle kivaksi levyksi jonka käytännössä sai vaan nostaa toiseen astiaan).

How it happened - the making of tallow candles

c. 380 g sheep fat
c. 140 g pig fat
A tiny drop of beeswax (which was stuck to the bottom of the melting kettle)
Wick (purchased braided cotton wick)

Animal fat -unsalted- was nicely available in a local market hall meat store. Sheep fat, though, was so scarce that I had to place in the order and they gathered the fat to the freezer during a few weeks time. So, after two weeks, I had the tallow I needed for this project. 

The bits and pieces of tallow I purchased had some small remains of skin and meat in them, and of course I had to get rid of those. That meant melting the tallow down and separate the unwanted material. And that did seem to take ages... So as a hint, if someone wants to try this out, the pieces of tallow are best when they are cut into small pieces, they melt a lot faster that way. During the process I tried three different methods of melting, in an oven in 150 degrees C (a carefree method but it takes a long time), a double boiler (one needs constantly to keep an eye on the water level as it vaporizes, this one is not a fast method either) and boiling (the tallow pieces were perhaps too big at that point, the amount of melted tallow was not that big but once the tallow was set again, it formed a nice sheet to the top of the water, this sheet could really be just lifted away).

Siellä sulaa. ~~~ There it melts.

Rasvan käsittelystä muistetaan aina mainita miten haju on hurja, mutta itse en kokenut sitä ollenkaan niin -samanlainen haju siitä syntyi kuin lihan keittelemisestä yleensäkin (ja tein tämän siis kotikeittiössä, sisällä). Sulanut ja uudelleen jähmettynyt lampaanrasva oli kyllä todella kauniin valkoista, pieni mehiläisvahalisä teki kokonaisuudesta lähinnä vaaleankeltaisen. Possunrasva taas oli väriltään selvästi kellertävämpää jo alkujaan.

It's always mentioned how the smell of processing animal fat is awful, but in my experience that's quite an overstatement. It is similar to the smell one gets when cooking meat (and my experiment was carried out in my own kitchen, at home). The processed sheep tallow was nice and very white, a tiny addition of beeswax made it very light yellow. Pig tallow was more yellow to begin with, but still very light in colour.

Kivan valkoista sulatuksen jälkeen ~~~ Nice and white after it was melted

Sulatettu rasva sai odotella jonkin tovin valmistumistaan kynttilöiksi eikä, mielenkiintoista kyllä, härskiintynyt mitenkään ällöksi useammassakaan viikossa (silminnähden sille ei tapahtunut itse asiassa mitään muutosta, tämä oli puolittain myös ihan testimielessä kokeiltua että miten se säilyy). Lopulta sulattelin vuuassa odotelleen rasvan uudelleen ja lähdin tekemään kynttilöitä dippausmenetelmällä -kuumaa vettä korkean astian pohjalle ja sula tali veden päälle kellumaan. Tali näytti jähmettyvän aika paljon hitaammin kuin steariini, joten tämä vaati vähän toimenpiteitä jähmettymisen nopeuttamiseksi. Tämä siis hoidettiin niin, että kynttiläntekeleet vietiin vähän väliä jäähdyttelemään viileään, syksyiselle parvekkeelle.

The processed tallow was left for a while to wait before it was made into candles. What is interesting is that it did not go rancid or gross during several weeks time. Actually nothing happened to it as far as I can tell, this was also a part of the test, how it would store. Eventually I melted the tallow again and started dipping the candle wicks -a large-ish can, hot water to the bottom and liquid tallow to the top where it floats. And many repeats in dipping. Tallow seems to set somewhat slower than stearin, so this required some actions. In plain English that meant that the half-made candles were occasionally transferred to the balcony to cool down.

Puolitekoisina kuvumassa ~~~ Half-ready and drying

Sydämenä käytettiin  hiukan tylsästi teollista puuvillaista sydänlankaa. Tämä sen takia että tiesin jo entuudestaan miten se käyttäytyy, joten näissä kynttilöissä olisi vain yksi jännä-elementti. Muita sydänmateriaaleja kyllä tekisi mieli kokeilla, mutta ne ovat sitten tuleviin projekteihin.

As a wick I used commercial braided cotton wick. Slightly boring, yeap, but this was because I already knew how it behaved  so these candles had only one element of experiment in them. I really would like to try other wick materials too, but that's for the projects to come.

Siinäpä niitä, käytännössä polttovalmiina. ~~~ There they are, basically ready to use.

Miten siinä sitten kävi?

Ainoa ongelma kynttilöiden kanssa näytti olevan, että huoneenlämmössä (22 asteessa) talin olomuoto jäi vähän pehmeäksi. Parvekkeella viileässä säilöessä kynttilöiden olomuoto taas oli asiallisesti kynttilämäisen jämäkkä, en sitten tiedä miten tämän ongelman ratkaisisi tai miten se on aikoinaan ratkaistu. Tosin aikana ennen modernia keskuslämmitystä tämä ei ehkä ole ollutkaan sellainen ongelma -kesällä ei ehkä niinkään ollut lisävalon tarvetta kun luonnonvaloakin oli riittämiin ja talvella huoneenlämpö oli muutenkin matalampi.

How did it turn up?

There were very little problems with these candles. In room temperature (22 degrees Celsius) the tallow was left a bit soft, but since I stored the candles in the balcony, in cooler climate, this was not a big problem. I don't quite know how this softening-thing could be solved or they have solved this back in the day. Although before central heating this might not have been such a big problem -in summer the need for extra light was lesser, and in the winter room temperature was lower in spite of fireplaces heating the room.

Ja toisaalta, kynttilän pehmeys itsessään ei näkynyt olevan kovin suuri este hyvälle palamiselle, olisin odottanut että pehmeähkö kynttilä olisi palanut nopeammin mutta ei se oikeastaan niin tehnytkään -hieman nopeammin kyllä kuin steariini, mutta ei mitenkään humahtaen. Polttelin tosin taas tätäkin kynttilää parvekkeella talouden 12 aputassun takia... Talikynttilän hajua oli kuvailtu milloin mitenkin hirveäksi, mutta  oma havaintoni oli että haju on lopulta hyvinkin mieto (muoks. vaikkakin useamman kynttilän palaessa yhtäaikaa samassa huoneessa se tietysti voi moninkertaistua). Savuttaminenkaan ei muodostunut suureksi ongelmaksi, ehkä kiitos sydänmateriaalin? Lievä rätinä oli ainoa miinuspuoli, se piti kynttilänpolttajan vähän varpaillaan ja kun liekki oli päässyt täyteen vauhtiin, kynttilä alkoi jonkun verran valuttamaan. Mutta kaikkineen voisin sanoa hyvin onnistuneeksi kokeiluksi!

And on the other hand, the softness of the candle was not apparently such a big obstacle when it comes to burning. I would have expected a semi-soft candle to burn quicker, but it wasn't that bad -somewhat quicker than a stearin candle but definitely not in a woosh. Although I did do the burning experiment in a glassed-in balcony because of my 12 helping paws... The smell of a burning tallow candle has been described as awful, but in my experience the smell was extremely mild (edit, although if there are several candles burning in the same room at the same time the smell too might be stronger then). The smoke was not *that* big problem either, but perhaps the wick is to be thanked for this? The only real downsides were sounds of slight cracling which kept me on my toes, and once the candle was burning steadily, it started dripping somewhat. But all in all, I think this one was a really good experiment!

Lähteet/ Sources:
Kaisa Häkkinen: Taivahan talikynttilät! Tiede 12/2014 
National candle association: The history of candles 
Lindsay Allason-Jones: Artefacts in Roman Britain: Their purpose and use