Euran muinaistaitoseminaari 2018 ~~~ Ancient crafts seminar 2018 at Eura

Lähes täysi luentosali, mukana kuvassa myös oma luentoprojekti! ~~~ Almost full lecture hall and also my little sock project!

Maaliskuun alussa Euran koulukeskuksessa kokoonnuttiin muinaistaitojen teemalla Keramiikasta lasihelmiin – muinaisten kädentaitajien jäljillä -seminaaripäivälle. Yksi luento valitettavasti jäi alkuperäisestä kokonaisuudesta uupumaan, sillä Mikko Moilanen oli kipeänä eikä päässyt puhumaan erikoisalastaan, miekoista ja niiden valmistamisesta. Vaan hyvä seminaari ja mainio kokonaisuus oli kyseessä silti!

In the beginning of March a seminar concerning different kinds of ancient crafts was held in Eura, namely From pottery to glass beads -tracking the ancient craftspeople. Unfortunately one lecture was lacking since Mikko Moilanen took ill and therefore he was unable to speak about his area of expertice, swords and making them. But in spite of that, it was a very inspiring and interesting day!

Kampakeraaminen astia ~~~ A pit-comb ware pottery, photo Wikimedia Commons

Elsa Hietala - savimakkaroita, kalakeittoa ja tuohitervaa – kivikautisen keramiikan valmistus- ja käyttökokeita Kuralan Kylämäessä

Hietala (maatalousmuseo Sarka) kertoi jokusen vuoden takaisista keramiikkakokeiluistaan Turussa Kuralan Kylämäen museossa, jossa toimi aikoinaan arkeologian opiskelijoiden keramiikkakerho. Kivikauden keramiikkahan on varsin vaihteleva käsite, pitkän ajan alle mahtuu monenlaista tyyliä ja tekniikkaa. Käypäisää materiaalia lounaisesta Suomesta on saatavilla hyvinkin monin paikoin, ja työstövaiheiden (nosto, lepuutus, kuivatus, varsinainen työstö) ja erilaisten sekoiteaineiden (keramiikkamurska, simpukankuorirouhe, karvat, palanut luu, hiekka) kautta saatiin käypäisää lopputulostakin.  Hietala kertoi myös astian rakennekokeiluista, keramiikan poltosta kivikautiseen tyyliin ja ennen kaikkea käyttökokeista. Miten onnistui kivikautisen tyyppisillä astioilla ruuanlaitto, ruuan säilytys tai koivuntuohitervan poltto?

Ja nyt sitten alkoi tietysti tehdä mieli alkaa testailemaan koivuntuohitervan tekoa. Ja varmaan kesällä tuleekin tapahtumaan, kun kerran (ainakin paperilla) oli noinkin helpon kuuloista.

Elsa Hietala on experiments in making and using stone age pottery 

Elsa Hietala from the museum of agriculture Sarka gave us the first lecture of the day. She told us about the experiments concerning stone age type ceramics, made in Kuralan Kylämäki open air museum in Turku. In the museum premises a pottery club for archaeology students used to take place. Stone age pottery is, obviously, a very diverse subject, and there are quite a few materials and techniques that had been in use during that time. Hietala mentioned that clay suitable for pottery is available in quite a few places in SW Finland. Experimenting various processes (digging up the clay, letting it settle, drying and finally actually mixing clay with the tempers and shaping the vessels) and properties of different tempers (such as seashells, chamotte, sand, hair, burned bone...) also good results were achieved. Also she mentioned experiments on shaping the vessel and firing the pottery stone age  style. Hietala also spoke about usage of the vessels, cooking with them, storing food in ceramic pots and making birch bark tar by using replica stone age pottery.

And now I feel like trying my hand on making birch bark tar! I'm pretty sure I'll get a chance to do it in the summer, it did not sound too difficult. Which just may be one of the famous last words...

Luisia ja sarvisia lusikoita Vapriikin Birckala 1017-näyttelyssä ~~~ bone and horn spoons in Vapriikki museum's Birckala 1017 -exhibition

Helena Vienola -  Luu jäi käteen … Tarinoita ja totta luun ja sarven käytöstä kivikaudelta Osmanmäelle

Pitkän linjan luuntyöstön taitaja, käsityömestari Helena Vienola kertoi kokemuksistaan luun ja sarven työstön alalla. Mitkä luut soveltuvat työstettäviksi (yllättävää kyllä, muinoin tärkeä saaliseläin hylje ei tässä suhteessa ole kovin hyvä), miten luita kannattaa työstää, miten tekniikat ja työkalut muuttuivat historian kuluessa.

Varsin mainio esitelmä siis tämäkin, herätti mielenkiinnon taas kaivaa tarvikkeet esille -luuta ja sarveahan kotona on  työstämistä odottelemassa laatikollinen! Suurempi inspiraatio siitä mitä tekisi on kuitenkin antanut odottaa itseään, mutta onhan se hyvä että materiaalit ovat valmiina kun se inspiraatio saapuu.

Helena Vienola on bone and horn works from the stone age to the late iron age

Helena Vienola has years and years of experience in working with bone and horn and her practical experience was the basis of her lecture. What type of bones are good for working with, what are favoured techniques of working with bone, how tools and techniques changed throughout history, are some animal species better than others (surprising enough, while seal was a popular game fir hunting, its bones aren't that good as crafts material).

So indeed this one was a very interesting lecture! It made me feel like I should grab my bone working tools again, after all I have a box full of material. I have been lacking inspiration of what to stat crafting, however, but it does make the wait for the inspiration a lot easier, knowing that one can start basically any time one wants!

Viikinkiaikainen solkipari ketjulaitteineen Eurasta, kuva Museovirasto ~~~ Viking age brooches and chains from Eura, photo National bureau of Antiquities

Jaana Riikonen - Liikkuivatko aatteet vai vaatteet – 1000-luvun huippumuodin ilmiöitä Lounais-Suomessa

Suomalaisen tekstiiliarkeologian luottopuhuja Riikonen käsitteli tällä luennollaan paljolti myöhäisrautakautisen naisenpuvun korustoa. Mielenkiintoista teoriaa koskien ihmisten liikkuvuutta myöhäisrautakautisen Suomen ja Baltian välillä- Riikonen totesi, että perinteisesti on ajateltu myöhäisrautakautisten naisten korumallien olevan kovin hitaasti muuttuvaa lajia ja siinä mielessä pysyviä, että niitä ei kovin herkästi vaihdeltu. Erikoiset, muualle tyypilliset esinemallit viittaisivat siihen, että henkilö itse olisi muuttanut, ei niinkään pelkkä korusto esineinä. Eurasta olikin löytynyt pari Baltian alueelle tyypillistä vaateneulaa josta oli muokattu soljet, ja vastaavasti Latviasta tunnetaan muutamakin Lounais-Suomen alueelle tyypillisen mallinen pronssisolki.

Ylipäätään soljet -ketjulaitteista puhumattakaan- olivat Lounais-Suomalaisissa naisenhaudoissa harvinaisempia kuin yleensä on ajateltu, Riikonen kertoi aluelta tunnistetun 27 viikinkiaikaista naisenhautaa joissa ainoastaan seitsemässä oli soljet ja kahdessa soljet ja ketjulaite. Solkien ja ketjujen lisäksi Riikonen puhui pronssispiraalikoristeista (runsaasti spiraaleilla koristellut esiliinat eivät Lounais-Suomessa yleensä liity samaan hautaan kuin olkasoljet, leveä esiliinan helmakoriste löytyy vain yhdestä haudasta jossa oli myös soljet). Jonkin verran käsiteltiin myös suuria pronssisia veitsentuppeja, joissa Riikosen kertoman perusteella oli alueellisia eroja nähtävissä jo välillä Turku-Eura euralaisten ollessa kapeampia ja teräväkärkisempiä.

Jaana Riikonen on fashion in SW Finland in the 11th century

Jaana Riikonen is guaranteed to bring in an interesting lecture, and that's what she did this time too. This time she spoke quite a lot about the female-type jewellery of the era, with the notion that they are usually regarded as being quite slowly changing, ie. untypical jewellery would be a sign of people moving instead of only the objects moving. And it happens to be that there have been finds in the Eura region of objects typical to the Baltic region, clothes pins transformed to brooches, and vice versa, SW Finnish type brooches have been found in the Latvian region.

All in all, brooches (not to mention chains between them) in the female graves are not as common as is usually regarded. Riikonen mentioned, that of the 27 female viking age graves identified in the region, only seven of them had brooches and two of them had also chains. Also the apron-wide bronze spiral decorations seem not to be connected stylistically to brooches, only one SW Finnish grave has both. Riikonen noted also that the bronze decorative knife sheaths have regional differences when the Eura and Turku regions are considered (and the places are, after all, fairly close to one another). The knife sheaths in Eura region are narrower and sharper in style, where as the Turku style is wider and more blunt.

Merovingiaikaisia lasihelmiä Vöyristä Suomen Kansallismuseon vanhasta perusnäyttelystä ~~~ Merovingian period glass beads from Vöyri exhibited in the previous basic exhibition of the Finnish National Museum

Sue Salminen - Sinisiipi, vaskivarvas, kaulassa helevät helmet – rautakauden lasihelmien valmistuksen salojen selvittelyä

Päivän viimeinen esitelmä kertoi lasihelmistä ja niiden valmistuksesta esihistoriallisin menetelmin. Esitelmää alustettiin helmien historialla, mutta pian päästiin jo erilaisiin uunityyppeihin, uunimateriaaleihin ja uunin lämmittämisen tekniikkaan. Eikä ihan yksinkertainen asia näemmä myöskään  ilman saanti ja tehostaminen palkeilla... Tarjolla oli myös käytännön kokemusta uunissa poltettavasta materiaalista ja uunin jalustan käytännöllisyydestä.

Esitelmässä ehdittiin käsitellä myös helmen muotoilun ja valmistuksen välineet ja raaka-aineet sekä lasihelmien valmistukseen viittaavat löydöt Skandinaviassa. Helmilöydöistä Suomessa puhuttaessa Salminen mainitsi miten niitä on paitsi naistenhaudoista, myös lapsilta ja miehiltä (joilta vain muutamia helmiä kerrallaan). Aina mielenkiintoisia nuo esimerkit, edelleenkin on kovin sitkeässä ja usein esillä ajatus että miehet eivät olisi lasihelmiä käyttäneet...

Tarpeetonta kai sanoakin miten tästäkin luennosta tuli runsain määrin ajatuksia ensi kuussa tapahtuvaa lasihelmikurssia! Nyt kun työn perustekniikasta on jonkinlainen haju, voisi jo hiukan soveltaakin!

Sue Salminen on glass beads and recreating them using period-appropriate techniques 

This was the last lecture of the day. Salminen started with the history of glass beads, but before we knew we were discussing different types of kilns, kiln materials and techniques of heating the kiln. And maintaining a steady and efficient air flow using bellows, which isn't apparently that simple... Also Salminen provided practical and experience-based information on the material that's suitable for burning in the kiln and the practicality of lifting the bead kiln up to a stand.

Also Salminen took time to go through the equipment for bead making and shaping, and the finds of glass bead making in Scandinavia. When it comes to bead finds in Finland, she mentioned that while the majority of beads are from female-type graves, beads are found in children's graves and male-type graves too (only a few beads per grave, but anyway). Quite interesting indeed, especially because it's often insisted that men did not wear beads!

And I guess it's needless to say that this lecture inspired some thoughts concerning the upcoming glass beads making course next month. Now that I hace some kind of idea about the basic technique, now would be a perfect time to experiment a little!