Kesäreissu 2018: Varbergin linna ~~~ Summer trip 2018: Varberg castle

Tämän vuoden kesäreissu koostui useamman maan kiertomatkasta, Ruotsista pohjoisen Saksan kautta Tanskaan ja sieltä Ruotsin läpi kotiin. Ja koska reissussa oli kaksi historianörttiä, matkan varrelle saatiin mahdutettua hirveästi nähtävää, eli todella mainio reissu! Mutta tässä siis kohde kerrallaan, alkaen ensimmäisestä etapista!

Reissun ensimmäisenä kohteena oli Hallands kulturhistoriska museum Varbergin linnassa. Kohtuullisen lähellä Göteborgia ja Saksan-lautan lähköpistettä kun oli, se oli "lähestulkoon" matkan varrella eli pieni sivupiipahdus oli enemmän kuin paikallaan -tunti sinne tai tänne :D Tännehän olin hinkunut jo vuosikausia, mutta tämä oli ollut sen verran sivussa  aiemmista reiteistä että ensimmäistä kertaa pääsin tänne vasta nyt. Eikä muuten ollut epäselvyyttä minne mennä kun lähistölle päästiin, linna erottui maisemasta aika hyvin.

This year's summer trip was a tour of several countries, from Sweden to northern Germany, from there to Denmark and back to Sweden and then home. And because two history geeks were the ones doing the travelling, we managed to see quite a lot of wonderful sights -a really neat trip indeed! But starting here, one target at the time, starting from the trip's first target!

So, our first target was Hallands Kulturhistoriska museum, located in Varberg castle. Being situated quite near Göteborg where the ferries to Germany left, it was "almost"  en route  -one hour here or there... I had been longing to visit this place for years and years, but during previous trips this had not been really within a practical distance for dropping by, so this was the first time I got to visit this place.  And once we were nearby, there was absolutely no question on where should we be heading to, the castle really stood out on the landscape!

Ja ensimmäinen ilahduttava löytö tapahtui jo ennen kun päästiin linnan pihallekaan. Rannalla linnan edustalla kasvoi merikaalia! Ensimmäinen oikeasti livenä näkemäni esiintymä! Ja kyllä, pitihän sitä kipaista maistamaan, jännä juttu että maistui hyvinkin paljon lehtikaalilta -siltähän se näyttääkin. Kaikkien aistien elämysmatkailua...

And the first delightful find was even before we arrived to the castle. In the beach right by the castle there was sea kale growing happily! I had never really seen those before in the wild, and of course I had to taste it a little, and unsurprisingly it tasted almost identical to kale -it even looks very much alike. Something for every sense, right?

Sitten itse linnaan! Linnan ensimmäiset vaiheet olivat vuosilta 1270-1300, mutta nykymuoto edusti aika tavalla 1600-lukua. Meren puoleista laitaa reunustivat hirmuisen jämäkän näköiset muurit, varsinainen sisäänkäynti oli toiselta puolelta.

But off to the castle! Its first building phase was between 1270-1300, but its present appearance is pretty much 17th century. On the sea side the castle is surrounded by tremendously thick and sturdy fortifications, the actual entrance is on the other side.

Sisäpiha oli vähemmän torjuvan näköinen, oikeastaan hyvin sympaattinen. Hallannin kulttuurihistoriallisen museon lisäksi linnoituksessa toimii muutamia ravintoloita, taidenäyttely sekä retkeilymajakin.

The courtyard is less "rejecting", actually it's quite sympathetic. In addition to the Halland cultural history museum there are a few restaurants and cafés, art gallery and a hostel located in the castle grounds.

Varsinaiseen museoon! Ensimmäinen sali koostui yleisestä Hallannin historian näyttelystä, kivikaudesta alkaen. Näyttävimmät esineet, esimerkiksi pronssikauden kilpi, oli paikalla kopiona  alkuperäisen ollessa sijoitettuna Tukholmaan Historiskaan.

But, the actual museum itself! The first hall consisted of Hallands history in general, starting from the stone age. Some of the most impressing items, such as a bronze age shield, were presented as replicas, the original ones being located in Historiska Museet, Stockholm.

Viikinkiaikakin oli toki näyttelyssä edustettuna, kaikkineen tosin vain parilla vitriinillä -yleinen Hallannin läänin historian näyttely oli varsin kompakti kaikkineen.

Of course the viking age was presented in here too, although the exhibition was somewhat limited (only a few glass cases). All in all, the exhibition concerning the history of Halland was quite compact.

Astiamaanikkoa ihastutti, keramiikkaa keskiajalta ja uudemmalta ajalta. Hirmuisen nätti tuoppi ja sievä kolmijalkapata!

A pottery maniac was delighted, ceramics from the medieval era and early modern. Awfully pretty jug and a cute tripod!

Uudemmalta ajalta komeat kirkkomaalaukset 1700-luvun alkupuolelta, Unnarydin kirkosta.

Early modern pretties, church paintings from Unnaryd church, early 18th century.

Uudempaa historiaa, kansanomaisia tekstiileitä. Nätit kuviot erityisesti noissa neuleissa!

Newer history, traditional textiles. I especially like the knitted items!

Mutta siis, ettei totuus unohtuisi, seuraavaa huonetta ja Bockstenin miestähän tänne oikeasti tultiin katsomaan. Muu oli bonusta ja plussaa, tänne oltaisiin kyllä tultu vaikka muuta näyttelyä ei olisi ollutkaan. 1300-luvun puolivälissä maallisen taaperruksensa henkirikoksen uhrina päättänyt ja 1936 löytynyt herrahan on sikäli ihan ainutlaatuinen, että herran vaatetus on Euroopan ainoa kokonaisena säilynyt saman henkilön vaatekokonaisuus, ja vielä niin että ruumista ei ole puettu varta vasten hautajaisia varten vaan kyse on arkipäivän vaatetuksesta. Luukin on säilynyt valtavan hyvin, ja materiaalin perusteella on saatu testattua perusteellisesti, ja herran elämästä ja elämäntavoista on näin saatu paljon uutta tietoa.

But who are we kidding, in real we were here to see the next hall and the Bocksten man. Anything else was all nice and all but extra -we would've come here even if the other exhibitions would not have been around. This man, found in 1936 and originating from the mid-14th century, is an unique case especially when it comes to his clothes -a whole set of same person's clothes, the only one of its kind in medieval Europe. And as as he was a homicide victim, his clothes were not special grave clothes but a set meant for everyday use. Also his bones were in super good condition, and a lot of new information has been gained by examining them.

Herran vaatetus oli sijoitettu yhteen isoon vitriiniin jota kivasti pääsi tarkastelemaan kolmelta puolelta. Paita oli asetettu lasilevylle, joten myös alapuolen tutkaileminen onnistui (ja kyllä, taas pyllisteltiin).

The clothing of Bocksten man has been placed on one large glass case, and one could observe the garments from three directions. His shirt had been placed on a sheet glass, so one could also look at the underside (and once again I was on my hands and knees on museum floor).

Paidassa oikeastaan yllätti se, miten pieni se lopulta olikaan. Ja siis miksi ei olisi ollut, olihan herralla pituutta jotakuinkin 170 cm ja ruumiinrakenne ei mitenkään viitannut ruumiillisen työn tekijään -mutta itse tekstiilin näkeminen siinä edessä oli aika wau. 

What actually took me by surprise was how small the shirt was. To think of it, why wouldn't it be, the Bocksten man was only about 170 cm tall and his body structure was far from someone who had been accustomed in doing physical work -but seeing the actual textile was really a wow -moment.

Kuva/photo M. Pulla

Kuva/Photo M. Pulla

Nahkaesineitäkin oli varustuksessa, perustarvikkeiden eli vyön, kenkien ja puukontupen lisäksi  pussukka ja sekalaisia nauhoja.

Bocksten man also had leather objects with him, the basics ie. shoes, belt and knife sheath and in addition a pouch and some leather strings.

 

Debattia herättänyt huppu ja erityisesti hupun pieni koristekaitale. Nykyisin ovat sitä mieltä jopa linnassa että se on konservoitaessa sijoitettu väärään paikkaan, oikeasti sen paikka olisi viitassa.

The hood and especially the small decorative piece, which had been causing some debate. The modern conclusion seems to be that during conservation work the piece had been placed in a wrong garment, and it should be in the cloak.

Kuva/Photo M. Pulla

Sukat ja sukkien eksoottinen kiinnitysviritys. Tämän toimintaperiaatetta ei ilmeisesti ole oikein saatu ratkaistua, tuollaisenaan se ei pysy ylhäällä.

The socks, also something that has been debated. The method of suspending them is somewhat exotic and it is unclear how it works, apparently at least not like that.

Kuva/photo M. Pulla

Paitsi itse Bockstenin miehen esineistöä, näytelyssä oli myös tieteellistä tietoa miehelle tehdyistä tutkimuksista mm. tutkijoiden videohaastattelujen muodossa sekä muutakin videomateriaalia. Miehen vaatetuskokonaisuutta esiteltiin myös klipillä jossa aiheena oli herran viimeinen aamu -miten mies herää kotona, pukee vaatteensa päälleen ja lähtee ulos. Ja tokihan paikalla oli myös kasvorekonstruktio ja nukella päällään myös rekonstruktiot vaatteista. Lievästi yrmeä ilme aiheutti sen, että oli ihan pakko ottaa "setä paheksuu" -selfie :D

In addition to the objects owned by the Bocksten man, in the exhibition there was scientific information on the research made about him in video format, interviews of the scientists. And other video material too, a clip with the theme of "Bocksten man's last morning", how he wakes up at home and gets dressed and eventually leaves the house (obviously meant for showing the clothing layers). Also present was a facial reconstruction, and along with it reconstructions of Bocksten garments. The slightly grim look was almost too tempting, I just had to take a "man disapproves" -selfie :D

Kasvo- ja vaaterekonstruktio ilman ylimääräisiä lasin heijastuksia ~~ Facial and textile reconstruction without glass case reflections, kuva/photo Hallands Kulturhistoriska Museum

Kolmas halli Borgen, linnan vanhin osa, oli ehkä enemmän lapsille ja perheille suunnattu, "sovita keskiaikaisia vaatteita" -piste, valtaistuimella kuvauttamisen mahdollisuus ja keskiaikaisia pelejä. Lautapeleistä mukana oli ainakin mylly ja alquerque, lisäksi ketteryyttä ja tasapainoa vaativia pelejä. Lautapelit ovat aina viihdyttäviä!

Taidenäyttelyä ei käyty katsomassa, mutta pienelle piipahdukselle linnan valleille oli kyllä aikaa ennen kun piti lähteä Varbergistä (joka läpiajon perusteella näytti hyvin sympaattiselta kesäkaupungilta muutenkin). Mainiot näkymät!

The third hall Borgen, the oldest part of the castle, was perhaps more meant for children and families, there were possibilities to try on some medieval clothes, a chance to take a photo of oneself in a throne and also some medieval games. Nine men's morris and alquerque were featured, and also some games that require balance and agility. Board games are always fun!

We did not check out the art exhibition, but we did have some time to see the really impressing view from the fortress walls before we had to leave Varberg (which, by a quick glance, looks like a really cute town during summertime).  

Täältä olikin hyvä lähteä sitten kohti Göteborgia ja sieltä Saksan suuntaan, siitä sitten seuraavassa postauksessa!

From Varberg we headed off towards Göteborg and from there towards Germany, more about that in next post!

Hupppu ja huppukangas Skjoldehamn-tyyliin ~~~ Hood and hood fabric in Skjoldehamn style

Keväällä tuli kanssaeläjältä taas vähän kommenttia, että kaapissa tuppaa olemaan liian hienoja vaatteita. Kieltämättä asiassa oli jotain perääkin, esimerkikisi herran viikinki-vaatesetin huppu oli tosiaan prameasti sininen. Ei mitenkään soveltuva siis esimerkiksi halonhakkuuseen... No, kudontaprojektiahan tässä oltiinkin kieltämättä vailla, joten ei kun huppukangas tulille.

In the spring I received (again) some comments from my Companion, he mentioned he has too fancy clothes in his living history kit. And I must admit, he indeed had some truth to it, for example his viking hood was very posh blue... Not quite something to use when chopping firewood, for example! Well, I was in need of a weaving project anyway, so a hood fabric it was going to be!

Kaulan narut solmittuna, tiiviimpi vaikkapa tuulisella säällä. ~~~ Neck strings tied, better for for bad weather

Löydöt viikinkiaikaisista hupuista ovat varsin vähäiset, mutta yksi lähes-kokonainen kuitenkin löytyy muun saman henkilön vaatekerran kera Norjasta Skjoldehamnista joten sillä mentiin (tosin tästä löytökokonaisuudesta on ollut hieman keskustelua että onko sen kantaja ollut mies vai nainen, mahdollisesti saamelainen jne.) Kaava on kuitenkin nerokas, käytännöllinen tyystin ilman leikkuujätettä joten siksikin olen kovin ihastunut siihen. Alkuperäinen norjalainen löytö oli ajoitettu 900-1000-luvun vaihteeseen.

Hupun alkuperäinen kangas oli kudottu 4-vartisella toimikkaalla. Alkuperäisessä loimen tiheys on vaihtelevasti 9 ja 10 langan nurkilla/cm, kudelankaa n. 7 lankaa/cm (Nye tanker om Skjoldehamnfundet). Alkuperäisen kude oli hieman paksumpaa kuin loimi. 4-vartista toimikasta päätin laittaa tähän omaan huppuprojektiini myös, siinä kun saa kuteelle ja loimelle yhtä paljon näkyvyyttä ja molemmat puolet kankaasta ovat samanlaiset. Kaavan suhteen tein ihan aavistuksen verran alkuperäisestä eroavan kaavaratkaisun, alkuperäinen kun on kankaaltaan enemmänkin "lyhyt ja leveä" kun taas tämän omani laitoin kudontateknisistä syistä yhden sauman lisäyksellä pitkästä ja kapeahkosta kankaankappaleesta -ts. sivukappaleet eivät ole tässä versiossa vierekkäin vaan peräkkäin.

The finds of viking age hoods are very few, but there is one example that is preserved almost whole, along with the rest of the same person's clothing kit. The find is from Norway, Skjoldehamn, and although there has been some debate concerning the person's gender or ethnicity (man or woman, perhaps sápmi -or not?) I do think the pattern is brilliant, very practical with zero cutting waste, that's why I chose it. The original find has been dated to the turn of 10th-11th century.

The original fabric was a 4-shaft twill. In the original find there are 9-10 warp threads per cm, and approx. 7 weft threads per cm (Nye tanker om Skjoldehamnfundet), weft slightly thicker than the warp. I went for 4-shaft twill in my weaving too, both sides of the fabric are alike and warp and weft are equally visible. As for the pattern, I decided to alter the pattern very slightly with one extra seam, the original fabric was more like wide and short but for weaving reasons I decided to make the side pieces consecutive instead of contiguous, ie. one narrow and long fabric.

Alkuperäisen kaava ~~~ pattern of the original hood. Kuva/drawing Medieval baltic

Alkuperäinen huppu ~~~ Original hood, kuva/photo Náttmál

Mitä lankoihin tulee, käytin loimeen islantilaista yksisäikeistä Alafoss Einband -lankaa luonnonmustana -muutamia valkoisia karvoja oli joukossakin! Kudelankana toimi ruotsalainen Svarta Fåret'in Ullgarn 1 tråd tummanruskeana. Alkuperäisenkin väriä arvellaan ruskeaksi tai harmaaksi, sisäpinta Løvlidin mukaan on tummempi kuin ulkopinta ja kudelanka on mahdollisesti ollut hieman vaaleampaa kuin loimi. Toisin kuin alkuperäisessä, tässä loimi oli hieman paksumpaa kuin kude, mutta ero on varsin pieni. Kudelankaa projektiin kului 136 g, loimilankaa 189 g. Varsin vähän siis! Kudottaessa kankaan tiheys oli 7 l/cm (pirralla 3,5 l/cm, 2 lankaa yhdessä välissä), loimen leveys 38 cm. Kankaan pituus oli lopulta 236 cm.

When it comes to threads, I used Icelandic undyed black single-ply Alafoss Einband as warp (it even featured some white hair along the black ones!). Dark brown Swedish Svarta Fåret Ullgarn 1 tråd was used as weft. The original colour has been said to be brown or grey, Løvlid mentions its inside is darker than the outside, weft thread has possibly been lighter than warp. Unlike the original, my weft thread was slightly thicker than my warp thread, but not that great difference. The project used up 136 grams of yarn for weft and 189 grams for warp. Not much at all! When weaving, the density was 7 threads/cm (using a 3,5 threads/cm heddle, threaded double), weaving width 38 cm. Eventually the fabric reached the length of 236 cm.

Kankaanrakentamisen vaihe hommassa tuntuu olevan se kaikkein aikaavievin ja turhauttavin  osuus -jahka kutomaan pääsee, tuntuu että homma menee siitä eteenpäin melkein itsestään. Tosin tämä tunnelma varmaan muuttuu kun itse saa sellaisen tuntuman kankaanrakentamiseen ettei joka vaihetta tarvitse erikseen tuskailla... Sitä odotellessa. Kuvasta voikin jo päätellä että tämä kutominen tapahtui moderneilla kangaspuilla alkuperäiseen sopivampien pystypuiden sijaan. Sellaisia en vielä ole päässyt varsinaisesti käyttämään pientä testaamista lukuunottamatta -taas jotain mitä odotella.

What I find the most vexing part of weaving is the dressing of the loom, even somewhat frustrating- once I get to weaving, it seems that the fabric just comes by itself! I bet this is because I have done the dressing of the loom only a few times, and I have absolutely no routine in doing it -and therefore I have to pay special attention to every single stage of the process. Waiting for that to change... One can easily spot in the photo that the weaving  was done in modern horizontal loom instead of a more period-appropriate warp-weighted loom. I haven't really gotten a chance to use a warp-weighted loom unless brief testing is taken into account -yet again, that's something to look forward to.

Ja siitähän sitä kangasta sitten alkoi syntyä kun itse kutomiseen pääsi, reunatkin muotoutuivat yllättävän siistiksi. Reunaratkaisuksi laitoin palttinareunan kaksinkertaisilla reunalangoilla.

And there, we have fabric. Even the selvedges are surprisingly nice! As for selvedges, I went for double threads and tabby structure. 

Loimi tuli kudottua varsin loppuun... Tuosta ei enää loimen viriö auennut niin että olisi saanut sukkulaa läpi! Yllättäen kuitenkin yksisäikeinen lanka kesti loimessa suorastaan mainiosti, vain muutaman jatkon joutui tekemään. Huomattavasti paremmin kuin odotin!

I wove to the point when I could absolutely not continue, I couldn't pass the shuttle through the warp! Unexpectedly the single ply yarn was quite durable, only a few broken threads were spotted. Much better than I expected!

Kankaalle tuli valmista pituutta 236 cm, joskin se hiukan tiivistyi puista otettaessa. Yritin tiivistää sitä vielä hiukan lisää pesemällä sen vähän kovakouraisestikin, hupun kun on ihan hyvä olla säänkestävä ja alkuperäisenkin sanottiin olevan vanutettu. Hiukan niin kävikin joten luulisin että tiheys on tätä nykyä suunnilleen 8 lankaa/cm. 

As I mentioned before, the finished length of the fabric was 236 cm, although it might've shrunken slightly when I took it off from the loom. I tried to shrink it a bit more by washing it not-so-gently, as hoods are best when they are weatherproof -and the original has been said to be fulled too. And I think I succeeded in that, I assume the warp density is nowadays along the lines of 8 threads/cm. 

Ompeluun käytin kudonnan ylijäämiä eli loimen tutkaimia. Mukavasti noin puolen metrin pätkissä Einband kesti myös ompelussa, pidemmässä pätkässä tosin varmaan olisi kestänytkään -kyseessä kun ei tosiaan ole ompelulanka. Kummasti kankaan oma lanka maastoutui ompelussa erinomaisen hyvin eikä pistoja juurikaan näy ellei erikseen hae vaikka ompelinkin aika "huolettomasti". Kiinnittävät saumat ompelin takapistolla, yliluottelin saumavarat kiinni toiselle puolelle ja vielä laitoin rivin "stab stitchin" ja etupiston välimuotoa (jonkinlaista tiheätä etupistoa) saumavaraa pitkin. Hätävarjelun liioittelua ehkä, mutta kangas vaikutti hyvin innokkaalta purkaantumaan joten siksi tällainen ratkaisu -nyt luultavasti pysyy paikoillaan. Alkuperäinenkin oli ommeltu moneen kertaan, joten ehkä tämä ratkaisu on siksikin perusteltu.

For sewing I used the warp leftovers. Nicely in about 50 cm lengths, Einband was suitable for sewing too -for longer lengths I expect it would not have been that successful... After all, it's far from being a sewing thread. When using the same thread as the fabric itself, the individual stitches were almost invisible even though I was kinda carefree with my sewing. I used backstitch for attaching the pieces together, whipstitched them to the side and added a row of some blend of stab stitch and running stitch to secure the seam allowances in place. That might've been a slight exaggeration,but since the fabric was very keen on fraying I thought that it's better to be safe than sorry.Also the original has been sewn several times so perhaps that also justifies this action.

Kaarinan ja Paimion seudun linnavuoria ~~~ Hillforts of Paimio and Kaarina

Kaiken ulkomaanreissaamisen keskellä tuli käytyä tutustumassa myös lähiseudun historiaan, ja nättinä kesäisenä päivänä tutustuttiin porukalla Varsinais-Suomen Kaarinan ja Paimion seudun linnavuoriin! 

Mukana oli tietysti opaskirja, tuoretta tavaraa vuodelta 1891 (jos toki uusintapainos). Ihan mielenkiintoista oli katsella mitä noista linnavuorista silloin oli kerrottu, joskin tietysti tietämys on kasvanut siitä ja tutkittu tietoa on nykyisin paljon enemmän -ja joissain tapauksissa päinvastoin myös, mitä aikoinaan oli kirjattu ylös vahvana oletuksena oli saattanut osoittautua paikkansapitämättömäksi. Kivaa silti, ja onhan näitä wanhojen opaskirjojen kanssa tehtyjä kierroksia tehty ennenkin mm. 1920-luvun kirjan kanssa Turun Tuomiokirkossa. Asiantasaisempaa tietoa kohteista löytyy mm. Kulttuuriympäristön palveluikkunasta Arkeologisista kohteista, hakukriteereinä puolustusvarustukset, tyypin tarkenteena linnavuoret.

In the middle of all the travelling abroad we also decided to familiarize ourselves with history and ancient monuments closer to home. Therefore, on a pretty summery day we took off to see the hillforts in Finland Proper, in Kaarina and Paimio area!

Of course we had a guidebook with us, fresh information from 1891 (although this one was a reprint). It was quite interesting to see what had been said about these hillforts over a hundred years ago -certainly with a pinch of salt because a lot of information has been gained ever since and vice versa, some of the information has also been proven to be not correct. But it was fun anyway, we've done such trips with ancient guidebooks before -for example visited the Turku Cathedral with a guidebook from the 1920s. More up-to-date info is available (but only in Finnish) from the National Bureau on Antiquities website, the ancient monuments database.

Piikkiö Huttala

Google maps

Huttalan linnavuoren kerrotaan Kulttuuriympäristön palveluikkunan mukaan oleen käytässä jo esiroomalaisella rautakaudella, mahdollisesti pronssikaudellakin jo, alempaa rinteestä no löydetty jäänteitä rautakauden asutuksestakin. Alueella on kuulemma myös lukuisia muinaisesta asutuksesta kertovia kasveja, niitä nyt ei tosin löytynyt. Huttalasta on edelleen mukava näkymä merelle Piikkiönlahdelle, aiemmin näkymä lienee ollut vielä parempi. 

The Huttala hillfort has been said to have been first used in the pre-roman iron age, perhaps going back as far as the bronze age. There are some traces of  iron age houses nearby too, right by the hill. Also there are several plants that usually tell of human influence in the area, but I didn't find any of those this time. From Huttala there is a pretty view to the sea even nowadays, back in the day I assume it had been even clearer. 

Mäen helppokulkuista osaa kiertää edelleen vallin jäänteet ~~~ Traces of a wall still stand on the "accesible" side of the hill

Varsin mielenkiintoinen kivimuodostelma Huttalan rinteessä, iso pystykivi jossa saattaa hahmottaa ihmisprofiilinkin. ~~~~ A very interesting stone formation in Huttala hill, a large standing stone where one can perhaps spot a human face profile.

Alarinteessä kalliolippa ja pieni luola ~~~ In the bottom of the hill there is a small cave

Paimio Rekottila
Google maps

Rekottilahan on tunnettu Varsinais-Suomen toisen kalliomaalauksen sijaintipaikkana. Ja tämä punamultaläiskä löydettiinkin, yläpuolellaan varmaankin paikan valintaan vaikuttanut maasälpäkide joka näytti melkoisen paljon kiukkuiselta ukolta jos sitä niin halusi katsoa. Itse puolustusvarustus löytyi hiukan ylärinteeseen maalauksesta, vallia ei löydetty kuin kalliomaalauksen puoleisesta rinteestä. Mäellä oli myös oma lähde, joka iloisesti lasketti vettä pienenä purona rinnettä alas. Puolustusvarustuksesta jonkin verran sivuun on myös kolme suunnilleen ehjää pronssikautista hautaröykkiötä ja jäänteet vielä muutamasta hajoitetusta.

Rekottila hillfort in Paimio is known as the other of two places in Finland Proper where there are stone age rock paintings. A slightly obscure splash of red ochre was relatively easy to spot, and right on top of it, sitting firmly on the rock, a piece of feldspar which reminded me of a grumpy man -could it have been the reason the location for the painting was chosen, who knows? The actual fortifications were slightly higher still, we found the wall remains only in the rock painting's side of the hill. In the hill there was a spring too, one could think of it as an advantage for the place. Also quite close there were three more or less intact bronze age burial cairns and remains of two more, but they were in remarkably worse condition.

Paimio Vakkavuori

Google maps

Ei varsinainen linnavuori sinänsä (ei edes Appelgrenin mukaan), mutta olipa kivasti Hevonpään laavun vieressä -pidettiin siellä välipalatauko, kiva ja hyvin ylläpidetty tuo laavu- ja pronssikautinen röykkiökin sieltäkin löytyi. Röykkiöt ovat muuten varsin yleisiä muutenkin noilla nurkilla... Näköalaa piisasi täältäkin merelle saakka! Ennen laavua oli mukavan tunnelmallista metsäpolkua, tästä tuli ihan tunnelma että täällä olisi kiva käydä sienestämässä tai marjassa sitten kun olosuhteet ovat muuten siihen otolliset. 

Not a hillfort per se, not even according to Appelgren, but situated nicely by the Hevonpää lean-to where we had our lunchbreak. And I can really recommend the place, neat and well maintained -and also very close to a bronze age cairn! The cairns are plenty on that neighbourhood, by the way... And in here too the scenery was nothing short of wonderful, all the way to the sea! Before arriving to the lean-to there was a forest path, I got me thinking that it could be a very nice place for berry-picking or mushrooming.

Paimio Nakolinna
Google maps

Päivän viimeinen kohde oli valtavan kokoinen laitos kaikkineen, ja vielä komeasti käytännössä kokonaan kivivallin ympäröimä. Paikoitellen vallia oli jäljellä aika korkeastikin, erityisesti kun otti huomioon miten valtavista murikoista se oli paikoitellen kasattu. Toisaalta materiaalia ei varmaankaan ollut tarvinnut hakea kaukaa, mäki oli edelleen varsin kivinen... Kaikkineen kiva kohde, vaikka todettava olikin että lähestyttiin mäkeä ihan väärästä suunnasta ja todennäköisesti kaikkein hankalimmasta rinteestä käsin.

The last target for the day, and it was certainly a sizable one -and practically surrounded by a stone wall. In places the wall was still quite tall, especially considering on how large stones were used in building it. On the other hand, it seems that there had been no need to go far for fetching the building material, the terrain was quite rocky still. All in all, a nice place, even though it seems that we approached the hill from a totally wrong direction, from what might just be the most inaccessible side of the hill.

Keväistä Tukholmaa 3: Medeltidsmuseet ~~~Spring trip to Stockholm 3: Medeltidsmuseet

Reissun aikaisemmat kohteet Historiska museet ja Storkyrkan.

Tukholman -matkan toisen päivän museotarjonta käsitti Vanhankaupungin kupeessa olevan Medeltidsmuseetin. Tämähän oli ilahduttavasti ilmainen tämäkin, Ruotsin museoille tyypilliseen tapaan (Historiskakin on luopunut useamman vuotta sitten pääsymaksusta).

Historiskan tapaan täälläkin on tullut käytyä useamman kertaa jo entuudestaan, joten tällä kertaa mielenkiinto kohdistui paitsi entuudestaan tuttuihin ihaniin, myös vaihtuviin näyttelyihin joita täällä on käytännössä aina (tekevät melko paljon muuten yhteistyötä Turun Aboa Vetuksen kanssa!). Tällä kertaa vaihtuvan näyttelyn aiheena oli Slussenin työmaan arkeologinen anti, ja tämä Slussenin työmaahan oli vielä täydessä käynnissä visiittimme aikaan. Sieltä oli noussut mm. suutarin työpajan esineistöä. 

First day's targets Historiska Museet and Storkyrkan.

The second day of our trip to Stockholm consisted of Medeltidsmuseet (Medieval museum) by the Old Town. This museum too is delightfully free of charge, as is typical for Swedish museums (Historiska Museet has also given up on entrance fees several years ago).

As well as in Historiska, I've visited this place several times before so my interest this time was more in the temporary exhibitions as well as the pretties in the basic exhibition -practically always there's something going on in the temporary exhibitions section (and they also do quite a lot of co-operation with Aboa Vetus museum in Turku), this time the temporary exhibition was about archaeological excavations in nearby Slussen. The excavations in Slussen were still ongoing during our visit,  they had found remains of for example shoemaker's workshop in there. 

Slussenin löytöjä 1400-1500-luvulta, kattotiiliä, astianpaloja ja puuta ~~~ 15th-16th century finds from Slussen, roof tiles, porrery shards and some wood.

Museohan sai alkunsa kun Vanhankaupungin edustan Helgeandsholmenilla tehtiin kaivauksia 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. 1200-luvulta eteenpäin ajoittuvien löytöjen määrä oli massiivinen, joten asian tiimoilta päätettiin perustaa museo. Museo saatiin valmiiksi ja avattiin 1986.

Sittemmin uudistettu museo on panostanut pitkälti ennallistuksiin ja varsin hyvin tehtyihin ihmismallinukkeihin rakennusennallistusten ohessa. Kiva ratkaisu joka tuo esille arkielämää - museossa on muutenkin panostettu arjen kuvaamiseen runsain alkuperäisin esinein ennallistuksien lisäksi (ja kuolema kaupungissa on myös esillä, Helgeandsholmenilta kun löytyi myös Pyhän hengen talon hautausmaa ja vainajia sadoittain). Toki myös kirkollisen elämän osuus löytyy museosta, jonkin verran valtaapitävistä sekä historian ja arkeologian tutkimuksen teoriaa, ja hieman myös kirjallisia lähteitä (mm. kopio ensimmäisestä kirjeestä jossa kaupungin nimi mainitaan) -sopivassa suhteessa kaikkineen.

The story of the museum began when in they did excavations in Helgeandsholmen by the Old town in the late 1970s and early 1980s. The amount of finds dating from the 13th century on was absolutely massive, so they decided to build up a museum. The museum opened in 1986.

The museum has been renovated since, and the current main exhibition features quite a lot of reconstructions and remade buildings and everyday life sceneries with human figures (and also death in town was featured, since Helgeandsholmen also had a burial ground and hundreds of skeletons were found). Also church and monastic life was featured, a little something concerning the rich and powerful and also basics on how history and archaeology is being researched -even some written sources, for example a copy of the oldest surviving letter where Stockholm is mentioned. All in all, a good combination!

Itselleni vetoavimpia ovat kerrasta toiseen tietysti kaupunkiarkeologiset herkut, käsitöihin ja arkipäivän elämään liittyvät esineet -kaikki Tukholmasta. Erityisesti keramiikan osalta, mutta esillä on myös näyttävä määrä kenkiä ja muuta nahkatavaraa. Monikerroksisisa vitriinejä ei ole sinänäsä kuin muutama, mutta anti on mielenkiintoista senkin edestä Toisessa paikkaa oli sitten esillä aseistusliitännäisiä asioita.

I have a long-lasting crush on the archaeological finds on display, so much crafts-related items and objects about everyday life, all from Stockholm. Especially the pottery, but also there is an impressing amount of shoes and other leather items. The glass cases for finds are not that numerous, but in this case I firmly think that quality wins over quantity. Also weapons-related items are on display, but they are situated elsewhere the museum.

Viimeisenä museossa oli esillä historiantutkimuksen ja arkeologian teoreettisempaa ja metodologista puolta, perusteita kerrottiin mm. löytöjen ja rakennusten ajoittamisesta. Perussettiä siis, vaikka toki tärkeää ilman muuta. Tänne osioon olivat laittaneet esille myös v. 2010 tehdyn kasvorekonstruktion Birger Jaarlista! 1200-luvulla Ruotsia hallinneen (ja perimätiedon mukaan Tukholman perustaneen) Birger Magnussonin kallosta oli 1930-luvulla otettu kipsikopio jonka pohjalta rekonstruktio tehtiin, soveltaen mm. oikeuslääketeteellisiä metodeja. Kovasti tykkään näistä, historian henkilöt ovat näin kertaluokkaa konkreettisempia.

Finally there was a glimpse on th more theoretical and methodological side to history and archaeology, basics on, for example, dating finds and buildings. Basic information, that is, but very important none the less. Also in this section they had placed the facial reconstruction of Birger Jarl made in 2010! Birger Jarl ruled Sweden in the 13th century and tradition goes that he established the town if Stockholm. A plaster cast of his skull had been made in the 1930s, and the reconstruction was based on that cast using forensic methods. I really fancy these facial reconstructions, they do make the people of the past feel more concrete.

Ja onpa muuten sanottava että täällä on yksi parhaista museokaupoista ns. ikinä missään, keraamisia replika-astioita myöden (ennallistuksia on myös museovitriinissä olevista astioista!) ja ihan mahtava kirjatarjonta! 

And I do have to say that the museum shop in Medeltidsmuseet is among the best I've come across, they even have replicas of the ceramic vessels on display and most wonderful selection of books!

Paidan pelastusoperaatio ~~~ A new life for a linen tunic

Tällainen tuli, ihan kiva :) ~~~ I came up with this, quite nice :)

Alkutilanne ~~~ Where it all started

Vaatekaapissa oli ongelma. Ongelma oli haalistunut, alunperinkin ei-niin-hyvän värinen, teollisesti kudotuilla ei-kovin-kauniilla koristenauhoilla koristeltu mutta kuitenkin omistajalleen ihan sopiva ja kankaaltaan ihan käypäisen laatuinen paita. Sitä muutamien vuosien ajan pyöriteltiin kun ei sitä missään kehdannut käyttää muttei poiskaan viitsinyt heittää liian hyväkuntoisena eikä myöskään lykätä kenenkään muunkaan riesaksi koska ulkonäkö oli mitä oli. Sitten valkeni suunnitelma -paita saisi siis uuden elämän aivan eri näköisenä, ja siitä tehtäisiin kerralla sellainen että sitä kehtaisi käyttää hyvillä mielin. Lähtökohdan eli alkuperäisen paidan ominaisuudet määrittelisivät speksejä tietysti jonkin verran, mutta pyrkimys olisi saada siitä muokattua viittaamaan mahdollisimman paljon arkeologisiin viikinkiaikaisiin löytöihin (painotus Birkaan mutta hyljeksimättä muitakaan) ja muihin aikakauden lähteisiin. Mielestäni siinä onnistuttiin ihan kivasti.

There was a problem in our closet of living history clothes. The problem was of faded, also originally of not-that-nice colour and decorated with not-so-pretty machine-woven bands, but none the less it fitted nicely for its owner and it was made of decent quality linen. For some years it was just sitting there doing nothing since it wasn't exactly something the companion would wear gladly, in much too good condition for throwing it away, nor something one could give to a new owner and still have a good conscience either. So there, that was the start of a brand new plan -the tunic was going to get an extreme makeover and the tunic was going to be something one could actually gladly wear! There were some restrictions, however, made by the original tunic, but what I had in mind was to transform it to the direction of the archaeological viking age finds (emphasis on Birka but not rejecting other sources) and other period sources much as possible. I think I succeeded in that quite well.

Tästä lähdettiin. Kuvassa tämä paita on vielä uudehko, tuosta kun kuvittelee sävyn pahasti haalistuneemmaksi niin ollaan jäljillä.~~~ The starting point. The tunic is relatively new in this photo, just imagine this colour as really faded, then we're on the right track.

Lähikuva koristenauhasta. Ilmeisesti nauhaa ei ollut alunperin ihan riittävästi, sen "jatko" oli vähän sovellettu... ~~~ Closeup of the decorative band. It seems it wasn't originally quite long enough so it was "extended" with some creativity...

Lähteet ~~~ Sources

Koska Birkan löytöjen mukaan pellavakangastakin oli ilmeisesti koristeltu eikä se siis ollut pelkän piiloon jäävän aluspaidan ominaisuudessa¹, koristeita sai tämäkin paita myös uudessa elämässään! Koristenauhojen uusi sijoitus tosin vaati vähän tukimustyötä. Muutamat kohdat paidassa sanelivat parien nauhojen paikan, esim. puolivälissä kyynärvarsia oli kankaassa haalistumattomat kohdat jotka olisi mieluusti peittänyt, kuten myös pääntiessä. Näille kohdille oli siis haussa ratkaisut -ja sitten siitä eteenpäin olikin kyse siitä, mitä muuta lähteistä löytyisi. Sopiva lähde oli lopulta Agnes Geijerin Birka III: Die textilfunde aus den Gräbern (joka ilahduttavasti löytyy myös Ruotsin Historiska Museetin sivuilta digitaalisena versiona) yhdisteltynä bysanttilaisiin kuvalähteisiin ja arkeologisiin lähteisiin.

Silkkikangasta oli Birkasta löytynyt yhteensä 45 haudasta ja useimmiten se oli Geijerin mukaan palasina tai kapeahkoina nauhoina. Oletetun miehenhaudan 944 nauhat Geijer mainitsee tuuman vahvuisiksi. Päädyinkin lopulta sekoittamaan nauhojen sijoituksessa miehenhautoja 855 (nauha ranteen ympäri) ja 903 ja 944 (käsivartta pituussuuntaan myötäilevä nauha). Nämä paikat vastasivat myös aika tavalla bysanttilaisten ja muuten Välimeren seudun kuvalähteiden ja löytöjen mukaisia koristenauhan paikkoja -ja sieltähän koristenauhojen silkkikin olisi tullut. Hautapiirustukset löytyvät Ruotsin Historiska Museetin sivuilta Hjalmar Stolpes grävdagböcker & anteckningar, kohdasta Stolpes gravplaner.

Because some of the linen shirts in Birka had also been decorated and therefore they could not just be considered as undershirts that were meant to be hidden under other garments¹, this shirt also got some decorations for its new life! Some research was needed in where to place the decorative bands. Also some features in the shirt itself dictated the placement of some decorative bands, for example in mid-forearm there was a discoloured stripe where a former decorative band had been, and the same applied to the neckline, those parts needed something for cover. So I needed to find some sources. I went for Birka III: Die textilfunde aus den Gräbern by Agnes Geijer (delightfully available as digitized version in the Historiska Museet 's website) along with byzantine pictorial and archaeological sources.

Silk fabric was found in 45 graves and most often according to Geijer it had been cut to thin strips. In grave 944 Geijer mentions the strips as being one inch wide. I ended up mixing several (assumed men's) grave finds, 855 (strip around forearm), 903 and 944 (strip running vertically from wrist so shoulder). These places were quite consistent with Byzantine and other Mediterranian pictorial and archaeological sources. The grave drawings were found in Historiska Museet's Hjalmar Stolpes gravdagböcker & anteckningar under Stolpes gravplaner. 

Hauta/ Grave 903. Piirros/ drawing Historiska Museet.

Hauta/ Grave 855. Piirros/ drawing Historiska Museet.

Pellavapaita Egyptistä, 600-800-luku. Kanadan tekstiilimuseo.

Kaula-aukon malliin otettiin esikuvaa bysanttilaisesta Manazanin luolan hautalöydöstä (900-luvulta?), siinä halkio oli peitetty erillisellä "lapulla".² Samanntyyppistä ratkaisuahan on käytetty myös norjalaisessa Skjöldehamnin  hautalöydön (900-1000-luvun vaihde) paidassa, joten ainakin jossain määrin tuttu se oli ollut pohjoisempanakin -sillä siis mentiin. Sekä Skjöldehamnissa että Manazanissa kaulus on tosin pystymallinen, itse vielä harkitsen tämän kanssa josko sellaisen tästä muokkaisi -tässä pääntie on ehkä vähän turhan leveä siihen.

The neckline got its inspiration from the Byzantine Manazan cave grave find (10th century?), where the slit in keyhole neckline was covered with a separate flap.² A similar solution was used in a Norwegian Skjöldehamn grave find (turn of 10th-11th century) shirt, so it was at least to some extent familiar in the north as well -so that's what I went for. It must be noted, though, that in Skjöldehamn and Manazan both the collar was of standing kind, I'm still considering whether to fix this -the neckline is perhaps a bit too wide for that.

Manazanin paita/ Manazan shirt. Kuva/drawing Peter Beatson

Silkkikankaat ~~~ Silk fabrics

Projektissa käytetyt silkkikankaat olivat Kvalitativt Krigsbyteltä. Tiesivät kertoa tästä ensimmäisestä kankaasta, että sen esikuva on bysanttilaisista silkeistä, pitkältä tuotantoaikaväliltä 400-luvulta 1100-luvulle. Yhteyttä Birkaan ei mainittu, mutta Geijer mainitsee muita Birkalaisia silkkikankaita bysanttiperäisiksi, joten nyt sillä uskalsin ottaa tämän käyttöön. Toinen kangas oli kauppiaan mukaan persialainen/bysanttilainen ja juurikin 700-900-luvuilta, löytöjä siitä oli tehty sekä Pihkovasta että Uppsalasta. Kangasta oli kaksi 30 x n. 50 cm:n pätkää, ei mitenkään mahdottomasti siis. Tämähän tarkoitti että sekin piti käyttää huolellisesti. Leikkelin ensimmäisen kankaan kokonaan suiruiksi, toisesta kankaasta tuli pääntien koristekaitale ja myös suiruja.

My silk fabrics were from Kvalitativt Krigsbyte. This first pattern was described as being based on byzantine silks that were manufactured for a long time, between 5th century and 12th century. They didn't mention that these silks had any connection to Birka, but since Geijer mentions that several other silks from Birka were of Byzantine origin, I thought that this one might as well pass too.  The second fabric was of Persian/Byzantine origin, from 9th-10th centuries, fragments of this fabric had been found in Pskov and Uppsala. The strips of fabric were smallish in size, 30 x 48 cm, so they had to be used carefully. 

Värjäys ~~~ Dyes

Ensin oli sitten todettava, että väri on ongelma. Haalistuneenvihreä piti peittää jollain, kun sitä nyt ei poiskaan saanut... Sininen eli kasviväreillä morsinko ja indigo (vaikka näin pohjoisessa jälkimmäinen viikinkiaikaisesti huomattavasti harvinaisempana) tarttuu omienkin kokeilujen mukaan mukavasti myös kasvikuituihin joten se oli tähänkin ratkaisu. Sinistä pellavaa tiedetään myös viikinkiaikana käytetyn ja sitä on löydetty myös (harvakseltaan) Birkasta (esim. haudat 60A ja 465A³, joskin ilmeisesti naisenhaudat -mutta Birkassa naisenhaudoissa on säilynyt tekstiiliä muutenkin melkein tuplasti sen mitä miestenhaudoissa⁴). Käytin värjäykseen vähän nolosti silti teollista väriä paristakin syystä - koska paita oli jo alunperin värjätty teollisesti, ja koska tähän hätään ei riittävän suurta pataa ollut kokonaisen paidan värjäämiseen niin, että järkevästä tuloksesta olisi ollut takeita  -pohjalla olevan värin peitto tasaisesti oli kuitenkin prioriteetti. Yritin kovin tähdätä kutenkin indigomaiseen lopputulokseen. Väristä tuli lopulta hyvin samankaltainen mitä olenkin indigolla saanut, joten sen puolin ihan kiva.

The first problem was the colour.  The faded green had to be covered, since it couldn't exactly be removed either... Blue, plantdye-wise that would mean woad or indigo (the latter way rarer during the viking age here in the northern areas) is prone to dye also plant fibres even in my own experience, so it was the answer to this problem. Blue linen has also been found in Birka (although rare, for example graves 60A and 465A³, assumed female graves -although the number of female graves with textiles in Birka is almost twice as high as male textile graves⁴). I ended up using (somewhat embarrassingly) washing machine dyes, for two reasons -first, the shirt was originally dyed with chemical dyes, and second, because I didn't have a kettle large enough to dye a whole shirt in (and still expect good results) around, and  to have an even colour to cover the original dye all over the shirt was a priority in this project. I was, none the less, aiming for an indigo-like result. And after the dyeing process it eventually ended up looking a lot like what I had lifted up from the indigo vat, so that was nice.

Paidan rintamus ja indigovärjätty villalankakerä. Aika yhteneväiset. Tuosta muuten huomaa miten pääntien koristenauhan alta väri "yllättäen" ei ollut haalistunut... ~~~ The chest of the shirt and an indigo dyed woolen skein. Pretty much alike. In this pic it's quite easy to spot how the colour hasn't faded under the decorative bands.

Ompelu ~~~ Sewing process

Kuten jo mainittu, tähän projektiin piti lähtötilanteen takia yhdistellä piirteitä useista eri lähteistä. Käsvarsien ympäri oleville nauhoille löytyivät esikuvat kuvalähteiden lisäksi Birkan haudasta 903, piirroksen tilanteessa nauhojen jäänteet olivat noin puolivälistä kyynärvartta eli varsin sopivasti samassa paikassa kun missä projektipaidan peittoa tarvitsevat värjäytymät olivat. Samaten bysanttilaisessa taiteessa tämä kyynärvarsi on varsin suosittu nauhanpaikka, kuten myös vartalonsuuntaan pitkittäisnauhat ovat sieltä. Pitkittäin käsivartta sijoitetut nauhat taas viittaavat Birkan hautoihin Bj 944 ja 855.

Koska silkki oli vain 30 cm leveää, pidempiä nauhoja varten piti jatkaa useammasta pätkästä. Sekoitin pidempiin nauhoihin suikaleita kummastakin eri silkistä, inspiroituneena Marianne Vedelerin lauseesta Silk finds from Oseberg -artikkelissa "Apparently no care was taken to ensure that patterns or colours matched"⁵. Tämä lausehan ei suoranaisesti koskenut skandinaavisia silkinkäyttötapoja vaan viittasi Kaukasuksen alueeseen, mutta pisti taas miettimään -joten moderni esteettinen silmä jouti hetkeksi lomalle. Ja kankaathan olivat sentään oranssinsävyisiä kummatkin. Ompelin nauhat kankaaseen silkkilangalla, joka tässä tapauksessa oli itse värjättyä keltaista. 

Pääntien lappu piti vuorittaa (värjäämättömällä) pellavalla, sillä lapun silkkikankaassa oli hirvittävän pitkät lankajuoksut nurjalla puolella. Ne olisivat tehneet käytöstä varsin hankalaa, joten vuoritus oli siis käytännön ratkaisu. Lapun nappina toimi vaaleansininen lasihelmi, omaa tuotantoa (ratkaisu apinoitu Skjöldehamnista, joskin siellä helmi oli metallinen)⁶. Reunustin vielä lapun kiinni ommelluilta osiltaan oranssilla silkkinauhalla -reunat oli kiva saada siistimmän näköisiksi ja tämähän on myös (osittain) Skjöldehamn -tyyppinen ratkaisu.

As I mentioned before,  the shirt and its original appearance made me combine several sources for this project. For the bands around arms I found matches in Byzantine sources and Birka grave 903, in the drawing the bands were approximately in mid-forearm and that's also the place where the discoloured stripes were. Also stripes in the torso lengthwise are typical in Byzantine art and finds. Stripes lenthwise in arm refer to Birka graves 944 and 855.

Because my silks were only 30 cm wide, for longer stripes I had to attach several strips one after another. I mixed both silks in one long band, inspired by Marianne Vedler's sentence in article Silk finds from Oseberg "Apparently no care was taken to ensure patterns or colours matched".⁵ She did not refer (directly) to Scandinavian use of silks in there but finds from Caucasus, but it got me thinking -and therefore I set modern aesthetics aside for a while. And the silks were, after all, both mainly orange in colour. I used hand-dyed yellow silk thread for sewing.

I had to line the neckline flap with (undyed) linen, because the silk had a lot of loose threads on its reverse side. They would've made using the flap extremely difficult, so that was purely a practical solution. As a button for the flap I used a light blue glass bead (my own making), that too was copied from Skjöldehamn -although in there the button was made of metal⁶. I added an orange silk braid to the flap border, hoping for a neater result -and adding a braid is also (partially) an Skjöldehamn -type of feature.

Lähempää kuvaa kaulasta ~~~ Closeup on the neck

Paita sai uuden elämänsä ensimmäisen julkisen esiintymisensä kaveripariskunnan häissä Rosalan viikinkikeskuksessa viime viikonloppuna. Hiukan jännitti etukäteen mutta kyllähän se vaan näytti varsin kivalta :)

The shirt got its new premiere in a friend's wedding in Rosala viking centre last weekend. Even though I was slightly unsure what it will look like when actually used, I do think it was rather pretty :)

Lähdeviitteet/ References

¹ Esp. in grave 944, Agnes Geijer: Birka III, p. 170
² A byzantine shirt from Manazan caves, Turkey
³  Agnes Geijer: Birka III p. 15, 139, 159
⁴ Agnes Geijer: Birka III, p. 138
⁵ Hansen, Ashby & Baug: Everyday products in the Middle ages: Crafts, consumption and the individual
⁶Dan Halvard Løvlid: The Skjoldehamn find in the light on new knowledge



Luettavaa aiheesta/ Books about Birka textiles

Geiger, Agnes: Textile finds from Birka (article) in book Cloth and clothing in Medieval Europe