Dublin IV: Trinity College & National Leprechaun Museum

Trinity Collegen kirjasto on koti usemmallekin varhaiselle irlantilaiselle käsikirjoitukselle, kuuluisimpana näistä Book of Kells. Tätähän yleisesti pidetään kelttiläisen taiteen varsinaisena kulmakivenä, joten pitihän sitä sitten mennä katsomaan kun nurkilla oltiin. Pelivetona ostettiin liput ennakkoon, ja tätä voi suositella ihan jokaiselle joka paikalla käy sillä vaikka lippuja myydään myös paikan päällä, jono lippukassalle oli odotuksiakin pidempi ja visiittipäivänä keli oli vielä harvinaisen huono. Ennakkolipun ostaneet marssivat sujuvasti jonon ohi ja näyttivät puhelimen ruutua sisälle mennessään :)

The Trinity College library is a home for several early Irish manuscripts, the Book of Kells being the most famous of them all. It is also considered as being one of the greatest masterpieces of Celtic art, so no question whether we should visit the library while in town. It was a brilliant move to buy the tickets in advance, and I can really recommend that to anyone about to drop by. Tickets are sold at the door too, but when we were around the queue was even longer than I expected it to be and weather was nothing short of terrible on the day of our visit. Well, we had our pre-purchased tickets and we happily marched past the queue and only showed our phones at the door :)

Itse varhaisten käsikirjoitusten näyttelyssä ei saanut kuvata, mutta tässä vähän tunnelmaa sieltä kuitenkin -jos jono oli melkoinen, oli väkeä ängennyt näyttelyyn sisällekin niin paljon että olo oli lähestulkoon tuskaisa. Ennen varsinaisia näyttelyn päätähtiä eli vanhoja käsikirjoituksia vuorossa oli näyttelysalin verran taustoittavia tekstejä koskien paitsi itse kirjoja, myös niiden tekijöitä ja tekovälineitä -varsin informatiivista ja kivasti toteutettu. Itse kirjat olivatkin seuraavassa huoneessa, vaakasuuntaisessa vitriinissä -epäilemättä kirjoille itselleen ihanteellinen ympäristö, mutta kun katselijoita oli viidessä rivissä ja hieman lyhyenläntä allekirjoittanut siellä kauimmaisena, havainnoksi jäi että siellä mahdollisesti jotain kirjoja vitriinissä oli. Ei toivoakaan että olisi pystynyt katsomaan useammalta puolelta kiertämällä vitriinin ympäri, joten ehkä lopulta parempi olikin että ostin museokaupasta näitä esillä olleita teoksia käsittelevän kirjan ja tarkastelin sitä sitten paremmissa olosuhteissa.

Taking photos was forbidden in the exhibition of the old manuscripts, so I have no photos of those. However, as one could expect, since there were a lot of people waiting to come in, the exhibition was crowded as well. Before the actual manuscripts there was a hall filled with information plaques about the manuscripts themselves, the monks who made the manuscripts and techniques and materials that were used in the process -quite informative and nicely written! The books themselves were on the next room, lying horizontally in a glass case. No doubt that was a good environment for the books, but because the small-ish room was so packed and I'm not the tallest person around, I barely got a glimpse and I can only confirm that there were some books around but I couldn't even start thinking of, for example, walking to the other side of the glass case and seeing the books from another angle. Bit of a shame, really, but from the museum shop I got myself a nice book about the manuscripts. I can familiarize myself to the manuscripts with that! 

Ilahduttavampi kokemus oli näyttelytilan yläkerrassa sijaitseva oppilaitoksen vanha kirjastohuone Long Room (vaikka väkeä sielläkin ymmärrettävästi riitti). 1700-luvun alussa rakennettu ja 1800-luvun puolivälissä  yläsuuntaan laajennettu kirjastohuone toi mieleen useammatkin elokuvat ja olisin kyllä sitä mieltä, että jos olisi ollut vähän rauhallisempaa, olisin voinut viihtyä tuolla vaikka miten pitkään!

Kirjastossa oli esillä myös 1400-luvulta peräisin oleva harppu, yksi vanhimmista säilyneistä lajiaan. Sitä kutsutaan myös Brian Borun harpuksi, mutta herran kanssa tällä ei kyllä liene mitään tekemistä. Tämähän on se soitin joka on irlantilaisessa eurokolikossakin...

The upstairs Long room library -the former university library- was unexpectedly more delightful experience. Although this one was crowded too, the big room made the feeling less claustrophobic.  The library was originally built in the early 18th century and expanded (upstairs!) in the mid-19th century. It reminded me of several films, too, and had it been more peaceful, I would've loved to stay there for -well, I don't know how long. But I love libraries :)

Also in the library there was the one of the oldest surviving Irish harps on display. It's been called the Brian Boru's harp, but in real it's several centuries younger than that. Originally from the 15th century, this very instrument is the one that's depicted in the Irish Euro-coins...

Illalla oli vuorossa vielä National Leprechaun Museum. Menninkäiset ja Irlantihan kuuluvat ihan erottamattomasti yhteen! Tämä menninkäismuseo osoittautui ihan eri tyyppiseksi laitokseksi kuin mikään tähän asti vierailtu, vierailu perustui likipitäen täysin varsin sujuvasti huulta heittävään oppaaseen. Ja sujuvasti puhuikin, tarinankerronta oli hallussa ja tekstiä riitti menninkäisistä historian saatossa, menninkäisten ja ihmisten kohtaamisista ja menninkäisten asuin- ja elinolosuhteista, noin muutamia mainitakseni. Tosiaan hupaisa vierailu oli tämä, ja ilmeisen suosittu paikka sillä tännekin jouduttiin hankkimaan ennakkoliput hyvissä ajoin, suosittelen samaa muillekin. Kuvaaminen oli hankalampaa, mutta ei tänne visuaalisen puolen takia mentykään. Ja museokaupassa oli huomattavan paljon ja varsin laadukasta tarjontaa tarinoita ja mytologiaa koskien. Ja jännästi lähti kirja sitten sieltäkin.

In the evening we headed off to the National Leprechaun Museum. No Ireland without leprechauns, right? :D And this was a museum of quite a different style than any museum I've visited before. It was based on not objects, but stories -and our guide was one gifted storyteller! She told us about the history of leprechauns in Ireland, encounters between humans and leprechauns and how and where leprechauns reside -to name only a few. So indeed this was a lovely visit and it indeed seems that this is one popular place, we had to book our tickets well in advance in here too and I recommend the same for anyone about to visit. Taking photos was a bit more difficult since mostly the place was quite dim, but it wasn't really the visual side that was attractive in here (although it accompanied well the storytelling!). Bonus points for the museum shop, it had quite a lot to offer (and good quality) when it comes to leprechaun stories, traditions and Irish mythologies. And (un)surprisingly a book followed me home!

Dublin III - Dublinia -museo ~~~ Dublinia museum

Ajoissa kun oltiin oltu liikkeellä, Kansallismuseon jälkeen aikaa oli vielä jonkin verran ja suuntana oli Christ Church Cathedralin vieressä (tai oikeastaan yhdyskäytävällä yhdistettynä) Dublinia-keskus. Keskus esitteli Dublinin historiaa viikinkiajalta ja keskiajalta, ylimmässä kerroksessa vielä näiden lisäksi arkeologien työtä näitä aikakausia tutkiessa (harvinaista sinänsä ja arvostan kovin!). Täytyy sanoa että kaksi museota yhdessä päivässä on yleensä liikaa joten en välttämättä ollut erityisen vastaanottavaisessa tilassa täällä (ja vertaaminen Irlannin kansallismuseoon on vähintäänkin epäreilu asetelma laitokselle kuin laitokselle) mutta en jotenkaan ollut ihan täysin vakuuttunut tämänkertaisesta kohteesta vaikka tuntuu että sinänsä Dublinia-keskuksessa ainesta olisi ollutkin.

Since we had started our day quite early, after the National museum we still had some time, and therefore we headed off to the Dublinia museum, situated right next to the Christ Church Cathedral. The Dublinia center exhibited the history of Dublin, its viking origins in the first floor and medieval Dublin on the second floor. The third floor was dedicated to archaeologists and other history professionals -quite rare and I do appreciate that! I muse say that two museums in one day is quite a lot and perhaps that is the reason why I wasn't really paying as much attention in Dublinia as I should've (and comparing really anything to the National museum of Ireland is an unfair comparison) but somehow I wasn't really that impressed with Dublinia although I feel it had the potential to do better than it did.

Viikinkiajasta siis aloitettiin. Museon luonne tuli hyvin esiin jo siinä, esillä oli sisätiloihin rakennettua ympäristöä ja luonnollisessa koossa paikallisia menneisyyden asukkaita kuvaavia nukkeja ja sisätiloihin rakennetuilla rakennusten osia. Rakennettuna oli myös katua äänineen (vähän mietitytti muutamien ääniefektien valinta) ja viikinkiaikaisen kotitalon sisätilakin. Esillä oli varsin paljon multimediaakin. Varsinaisia alkuperäisiä esineitä täällä ei juurikaan esitetty yläkerroksen muutamia lukuunottamatta joten ennallistuksilla mentiin. Aiheista käsiteltiin aika kattavasti Dublin viikinkikaupunkina, talot, elinkeinot ja sodankäynti ja ryöstelyt ja viikinkien ja Brian Borun johtamien irlantilaisten välillä käyty Clontarfin taistelu. Yleiskattaus siis.

But, we started with the viking age. The nature of the museum was well presented right from the start, there was rebuilt viking city scenery and lifesize human figures representing the city dwellers. Built to the museum there was a viking age street with house facades and the sounds of living (I did wonder slightly some of the audio effects...) and even the insides of a viking age house. Also there was quite a lot of multimedia representations. What the museum lacked was original historical objects, although the 3rd floor exhibition had some on display -mostly there were replicas. The exhibition told the audience about Dublin as a viking city, trades and professions, warfare and pillaging and finally the battle of Clontarf between the vikings and the Irish led by Brian Boru. So all in all quite thorough.

Viikinkiajan kirjoitetuista lähteistä muistutettiin, että aikalaislähteet eivät välttämättä ole aivan objektiivisia... ~~~ A reminder that the original viking age written sources are not necessarily that objective...

Toisessa kerroksessa oli vastassa keskiaika. Heti tullessa saatiin ihastella hienoa keskiaikaisen kaupungin pienoismallia, ja siitä eteenpäin jatkettiin taas luonnollisen kokoisten kaupungin asukkaiden parissa. Heti ensimmäisenä pienoismallin jälkeen vastaan tullut oma osastonsa oli omistettu keskiajan sairauksille ja rangaistuksille. Kieltämättä sinänsä ihan tässä osiossa esitetyt asiat pohjautuivat faktoihin, mutta jotenkin tästä jäi tunnelma, että näillä synkkyyksillä mässäiltiin. Nykyisin aika harvoin törmääkään tällä tavoin kauhistelevaan esitystapaan, ja tuntui että etenkin rangaistus-osion funktio jäi vähän auki ja asiasisältö eli rangaistukset rikoksista ilman sen kummempaa kontekstia.

In the second floor there was the medieval Dublin. The first thing we set our eyes on was a beautiful and quite sizable scale model of the city during the medieval era. After the miniature we arrived on a display dedicated to illnesses, crimes and punishments. Although the facts were straight AFAIK, nothing to complain there, I feel that this part of the exhibition was focusing on the gruesome details without giving them much context (I do remember that was a popular way of expression quite a while -like a decade or more- ago).. I would have loved to see some context added especially to the crimes and punishments -part.

Taudeista selvittyä vastassa oli markkinakatu kaikkine myytävineen ja äänineen. Markkinakatu esitteli kaupankäynnin kautta myös lääkintää ja mausteita ja ruokakulttuuria. Muutakin katutilaa oli rakennettu, rakennusten ulkopintoja ihan hirveän mukavan ja tunnelmallisen tuntuiseen kadunpätkään.

After the illnesses we walked to the medieval market with all its sounds and things that were on sale there. Linked to trade, it exhibited among other things spices, culinary culture and cures. Also built there was a medieval street with exterior walls of buildings, I found that quite nice and atmospheric.

Hieno pienoismalli keskiaikaisesta Dublinista. ~~~ A pretty scale model of medieval Dublin

Keskiajan markkinoilta -myynnissä myös syötävää ~~~ Medieval market had also foodstuff to sell

Kolmas kerros "History hunters" kertoi arkeologien ja muiden menneisyyden ammattilaisten työstä. Dublinian viereisen tontin kaivaukset olivat alkusysäyksenä koko kaupungin viikinki-innostukselle eivätkä ihan turhaan, löytynyt aineisto oli melko lailla ainutlaatuisen hyvin säilynyttä. Tämän museon kolmas kerros käsitteli myös sitä miten menneisyys nähdään nykyisin ja miten se näkyy populäärikulttuurissa. Kiva lisäys, ehdottomasti.

The third floor, "History hunters" was dedicated to archeologists and other history professionals. The excavations right next to the Dublinia building resulted in loads of viking age and medieval finds so well preserved that they're almost unique and were a start to a whole "viking craziness" thing in Dublin. The third floor also covered topics such as how the past is seen nowadays and how it affects popular culture. A nice add, I really think.

Luurangon mukaan tehty kasvoennallistus varhaiskeskiaikaisesta dublinilaisesta. ~~~ A facial reconstruction of an early medieval woman from Dublin, based on her skeleton.

Rakennukseen kuului vielä Pyhän arkkienkeli Mikaelin torni, 1600-luvulla rakennettu lisäys nykyisen Dublinian rakennukseen. Torniin oli melkoinen kiipeäminen, mutta näköalat korvasivat kyllä vaivan!

The last and newest part of the building was an 17th century addition, the St. Michael the Archangel's tower. A lot of climbing, but the scenery was nothing short of spectacular!

Pyhän Mikaelin torni - mahdollisesti parhaat näköalat kaupungin yli! ~~~ Perhaps the best wiev across the town!

Museokauppakin paikalla oli, mutta tällä kertaa meni säästämisen puolelle koska sieltä ei oikein mitään erityisen houkuttelevaa löytynyt (lähinnä jäi tunnelma krääsästä). Enpä nyt varsinaisesti ollut mitään sen erityisemmin vailla ja kirjabudjettikin oli ylitetty reippaasti kansallismuseossa, eli ehkä paremmpi näin :)

And there was also a museum shop, but I guess I saved some money there since I did not find anything that tempting there (mostly stuff for kids and tourist-y items). But considering that did my share of book acquiring in the National Museum only a few hours before, not finding anything especially nice wasn't really that bad :)

Tekemättömien Toukokuu 2018 ~~~ May of unfinished projects 2018

Toukokuu tuli ja sehän tarkoittaa Tekemättömien Toukokuuta! Kyseessähän on siis historianelävöittäjien vertaistukikampanja vuoden aikana kesken jääneiden projektien valmiiksi saamiseksi ennen toukokuun loppua ja kesän leiri- ja markkinakautta. Tässäpä siis omat tekemättömät, joita olisi tarkoitus saada tehtyä kuun aikana. 

It's May again and it of course means May of Unfinished Projects! May of Unfinished Projects is an campaign for re-enactors and living history nuts to use peer support and group pressure to finish all the unfinished gear-related projects before the beginning of June and summer's event and camp season. Here are my unfinished projects for this May!

Pyhän Birgitan mekko

Aivan klassinen esimerkki siitä, mitä tarkoittaa kun vaate on käyttökunnossa mutta ei valmista nähnytkään. Napinläpiä on huolittelematta, saumavarat valtaosin aivan levällään. On se silti ollut päällä jo (toisen mekon alla), mutta nyt olisi ajatus saada se ihan oikeasti valmiiksi. Ihana vaatehan se on kumminkin.

The St. Bridget dress 

A classic example on how a dress can be in somewhat of a wearable state but *so* far from being actually finished. Some buttonholes are unsewn and seam allowances are mostly whatever. But I have already worn it once (under another dress), and now I'm planning on actually finishing it. It is a lovely garment, after all.

Ei oikeastaan musta vaan sininen. ~~~ Not actually black but blue.

Kuviohan on eri, mutta väri sentään sama. ~~~ The pattern is different but the colour is the same.

Kanssaeläjän hienompi viikinkitunika

Tämähän oli projektina jo viime vuonna! Silloin se kaatui siihen, että sopivaa kuviosilkkiä koristeisiin ei ollut hyvästä yrityksestä huolimatta saatavilla. Mutta nytpä on, eli tekemistä vajaa valmis. Tästä tulee enemmänkin tekstiä kunhan vaate ensin valmistuu.

The companion's fancy viking tunic

A rerun from last year!  At that time it was left unfinished because there was not enough decorative silk for finishing the tunic despite of my good efforts, but now I do have the fabric ready and waiting! I'll post more of this once the garment is ready.

Sinisen viitan värjääminen

Nopeasti tehty. Puoliympyräviitta on valmis itsessään mutta ikävästi epätasaisen värinen, joten uutta väriä kehiin. Jotenkin tykkään muutenkin ajatuksesta että vaate uudelleenvärjätään, onhan se ollut aivan "juttu" jo aikoinaan.

Dyeing my blue cloak

That should be a quick process,  the cloak is ready as it is but unsightly, quite uneven in colour. So a new dye. I like the idea of re-dyeing a garment in general, after all it has been a widely spread practice even during the medieval times.

Punaisen mekon korjaus

Kun yhdestä mekosta tuli kaksi mekkoa! Eli alkujaan tämä punainen oli vuoritettu keltaisella villalla, mutta yhdistelmä oli aivan liian paksu ja painava oikeastaan mihinkään käyttöön. Vuori irralleen, joten nyt on punainen mekko ja keltainen mekko. Keltainen onkin ollut jo käytössä ja se on muutenkin viimeistelty, tälle ei ole ollut käyttötarvetta joten viimeistelyt ovat jäänyt tekemättä. Kissat ovat kyllä tykänneet.

Fixing up my red overdress

When one dress became two dresses! Originally this red dress was lined with yellow wool, but the combination was unpleasantly heavy and thick as it was. So I took off the lining, and now I have a red dress and a yellow dress. The yellow one has been in use already and it's finished and all, but the red one has had no need for use after the separation and the finishing stages have been waiting. Kitties, however, have liked this quite a lot.

Dublin II - Kansallismuseo ~~~ National museum

Tarkalleen ottaen Irlannin kansallismuseo koostuu useammasta yksiköstä ja tällä kertaa matkakohteena oli museon arkeologian osasto. Ja, no siis, tätähän oli tullut odotettua kai kaikkein eniten koko reissusta. Kun tiesi jo jonkin verran ennakkoon että mitä on odotettavissa, tuli varauduttua  saapumalla paikalle hyvissä ajoin. Eikä yhtään turhaan, katseltavaa oli runsain määrin -oikeastaan jopa vähän enemmän kuin ehti katsoa ja ymmärsi vastaanottaakaan (normaalia settiä vähänkään isommissa museoissa). Mutta lyhyesti siis tässä tekstiä ja noin miljoona kuvaa! Museohan oli lisäksi kivasti ilmainen (vaikka en yleensä pääsymaksuista olekaan motkottanut mutta ihahduttihan se silti). Museon sivulta löytyy lisää kävijälle käypää tietoa jos tarvetta sellaiselle on.

Actually the National museum of Ireland consists of several units, in this case we headed off to see archaeology. And I must admit, this was pretty much the single most anticipated target in our whole trip! Since I knew at least a little of what to expect from the museum, we took our time and arrived quite early. And that was a fine plan, there was really a lot to see -I could almost say that slightly more than I could absorb, but that's anyway what usually happens to me on most museums that are any bigger. But here, a general overview and about a million photos! Oh, and the museum was delightfully free of charge,  not that I have any problems with entrance fees (for institutions like this, I pay gladly!). Some additional visitor information is available on the museum's own website, should some be needed.

Aulan katto. Puluja :) ~~~ Museum roof. And some pidgeons :) Kuva/photo M. Pulla.

Rakennuksena älyttömän nätti. Yksityiskohtia! ~~~ A lovely building with such a lot of details! Kuva/photo M. Pulla.

Kivikausi ja pronssikausi

Museo oli järjestetty tyypilliseen tapaan, kronologisesti (ja varsin hyvä niin!), joten kivikausihan siinä oli sitten heti esillä museon aulasta eli museokaupasta eteenpäin kulkiessa. Paikalle oli jopa rekonstruoitu pieni neoliittinen käytävähauta käyttäen rakentamisessa oikeita tuhoutuneiden käytävähautojen kiviä (osa koristeltujakin). Asetelma varhaisimman esihistorian näyttelylle oli varsin jännä, se kiersi alakerran näyttelysalin reunoja kultanäyttelyn (josta enemmän alla) ollessa keskellä, se vaikutti laajemmalta kuin kai oikeastaan olikaan. Mutta onhan se sanottava että vaikka kivikausi ei erityisesti oma juttuni olekaan, säilyneet näin vanhat puuesineet ja tekstiilit kyllä vaan aiheuttavat pienen wau-reaktion!

Stone age and bronze age

The museum was arranged on chronological order as usual (I really do prefer that), so that meant that once we moved forward from the museum shop, stone age was right there. They had even reconstructed a small chamber grave using stones of actual, now destroyed chamber graves. Some of those stones were even decorated! The space used for the exhibition of the earliest prehistory was funny, it encircled the whole lower floor of the building (in the center there was the gold exhibition, more of that below) and therefore it might've appreared somewhat bigger than it really was. But I indeed must say, that although stone age isn't on the top of the list of things that I'm enthusiastic about, surving wooden and textile objects did bring forth an honest wow-reaction.

4500 vuotta vanha ruuhi. Hieman kesken jäänyt ja reilu 15 metriä pitkä... ~~~ A dugout canoe, some 4500 years old and slightly unfinished.

Nelijalkainen puukulho, 2500-2200 eaa ~~~ Wooden bowl with four legs, 2500-2200 BCE

Pronssikautisia vyön fragmentteja, materiaalina hevosenjouhi. ~~~ Fragments of a bronze age belt, made of horse hair

Esihistoriallisen kullan näyttely

Oikeastaan toinen talon kahdesta aarrenäyttelystä, tämä ensimmäinen keskittyi esihistorialliseen -käytännössä pronssikautiseen- kultaan. Ja yllättävän paljon ja näyttävää kultaa olikin, kaulakoruja ja koristeita moneen lähtöön, pääasiassa hyvin ohuiksi mutta leveiksi levyiksi muokattuina mutta erityisesti nuoremmalla pronssikaudella myös huomattavan jyhkeissä muodoissa (paksuja ja painavia koristeita!). Täällähän ei varsinaisesti saanut kuvata, joten yksityiskohtia ei tätä enempää tullut otettua. Vähän enemmän löytyy Irlannin kansallismuseon omalta sivulta.

The prehistoric gold

 This was actually the first of two treasure exhibitions, this first one focused on the prehistoric era -bronze age gold, to be precise. And there was surprisingly lot of that, necklaces and decorations mainly of thin but wide sheets of gold, but especially during the younger bronze age there was also some really plump shapes of jewellery, large and heavy embellishments. In this part of exhibition photography was forbidden, so this is the only photo that I have. The National museum of Ireland's web page has more.

 Kingship and sacrifice

Rautakautinen tapa suohon uhraamisesta oli jättänyt löydettäväksi paitsi rautakautisia ruumiita, myös monenlaista muuta suohon haudattua arvokkaaksi katsottua -astioita, voita, aseita, hevosen tarvikkeita... Tämänhetkinen teoria uhraamisesta on sillä kannalla, että löydöt on tehty vanhojen kuningaskuntien rajoilta ja liittyvät tavalla tai toisella hallitsijuuteen. Näyttelyteknisesti muuten pisteet siitä, että ihmisruumiit oli asetettu omiin "huoneisiinsa" näyttelyhuoneen sisällä, niille oli parempi rauha ja myös jos syystä tai toisesta olisi halunnut välttää niiden näkemisen niin sen takia ei tarvinnut välttää koko huonetta.

Kingship and sacrifice

The iron age practice of sacrificing to bogs has left behind not only iron age corpses, but also objects that have been considered as being important -butter, weapons, horse gear, containers...The current theory considering the reasons behind sacrificing is that the finds have been made in the borders of old kingdoms and since the deposited objects are valuable, the practice is connected to ruling in one way or another. Technically this part of exhibition was carried out in quite a clever manner, the human bodies were kept in sort of separate rooms within the main exhibition room, so they had some sort of privacy and should one not want to see the human remains, one could still see the rest of exhibition.

Croghanin miehen käsi. Hoidetut kynnet, sormenjäljetkin edelleen näkyvissä. ~~~ Hand belonging to the Croghan man. Well-kept nails, and even fingerprints still visible.

Se on voita, 400-350 eaa. Ja kunnon kikkare onkin, kuva ei täysin välitä mittakaavaa mutta korkeutta lienee puolisen metriä. Takana astia jossa sitä oli säilytetty. ~~~ That's butter, 400-350 bce. And lots of it, the pile is roughly half a meter high. Lurking behind is the container where it was kept.

Kasvo- ja hiusrekonstruktio Clonycavanin miehestä. Mahtava tukkalaite, jonka kiinnittämiseen oli alunperin käytetty kasviöljyä ja männnynpihkaa! ~~~ Facial and hair reconstruction of the Clonycavan man. Really great hairdo, originally made using plant oils and pine resin!

Suovaatteet ja esineitä suosta

Suot olivat, kuten edellisestäkin huomattiin, säilöneet Irlannissa melkoisesti esineistöä materiaaleista, joka ei muuten olisikaan säilynyt. Painotus näyttelyn tällä osalla oli siis puulla, nahalla ja tekstiileillä. Ja tekstiileitä olikin esillä varsin runsain määrin, kokonaisia vaatteitakin, mutta suurten esineiden kuvaaminen oli vitriinien heijastuksen vuoksi mahdottoman hankalaa ja lopputulos ei ollut yhdenkään kohdalla erityisen julkaisukelpoinen (joskin nyt laitoin yhden takin kuvan julki silti, alta löytyy, koska siitä ei muuten ollut juurikaan kuvia). Nähtävillä oli kuitenkin kaikessa komeudessaan mm. Shrinronen mekko (1500-luvun lopulta), Killeryn miehen vaatteet (niin ikään 1500- 1600-luvun taitteesta, mahdottoman hieno ruudullinen housukangas ja hienosti leikattu takki!). Ja paljon pienempää ihanaa.

Bog clothing and objects from bogs 

As previously noted, bogs have preserved quite a lot of objects that usually wouldn't have survived. Therefore the emphasis of this part of the exhibition was on wooden, leather and textile objects. And there were quite a lot of textiles on display, even whole garments, but because of the glass cases taking photos of them was immensely difficult (although I still posted one of those, too, since there really were no better ones available). On display there was the Shrinrone gown  (late 16th century), clothing of the Killery man (also the turn of 16th-17th century, really pretty jacket and wonderful checked trouser fabric!) and a lot of smaller pretties.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan vallan ihastuttava varhaiskeskiaikainen kenkämalli! ~~~ An early medieval shoe, charming in all its simplicity!

 

Mahdottoman hienosti koristeltu kenkä, varhaiskeskiaikainen sekin.~~~ Also early medieval, and whoa what decorations!

Neulottu lakki 1580-luvulta. Silmukat erottuvat siihen malliin että tuosta olisi mahdollista harkita ennallistusta... ~~~ Knitted cap from the 1580s. Stitches so well visible that it could've been possible to make a reconstruction!

Tipperaryn yksittäinen takki 1600-luvulta ~~~ The jacket from Tipperary, 17th century

Viikinkiaikainen Irlanti

Dublinin kaupunkiahan ei kai olisikaan ollut ilman viikinkejä, mutta skandinaaveilla oli muutenkin vahva vaikutus Irlannin alueella 800-luvulta 1100-luvulle. Näyttelyn viikinkihuone painottui kaikkein eniten Dublinin kaivauksiin ja niiden löytöihin (ja tekstiilisuuntautunutta lämmitti sangen suuresti se, että paikalla oli myös niitä kuuluisia päähinelöytöjä!). Muutenkin esillä oli mukavasti muutakin ihanan käytännöllistä arkipäivän esineistöä työkaluista astioihin, ja myös viihdykettä pelilautojen ja -nappuloiden muodossa sekä toki myös koruja ja koristeita hautauksista ja muuten. Eikä vieläkään lakannut ihmetyttämästä se kokonaisten puu- ja nahkaesineiden olemassaolo, varsin suuriakin esineitä lähes käyttökuntoisen näköisenä.

Viking age Ireland

The city of Dublin was established by the vikings, and the Scandinavians had a profound influence on the whole island from the 9th to the 12th century. The viking-themed exhibition room had its emphasis largely on the Dublin excavations and finds made in there (and as a textile-oriented person, I was overjoyed by the fact that the famous headwear finds were also featured!). Everyday objects were on display, from tools to cups and plates, but also entertainment (gaming pieces and boards) and of course weaponry and jewellery, from burials and elsewhere. And I still did not stop wondering how there were such a lot of wood and leather, large objects looking almost like they could be used any minute.

Neuloja ja värttinöitä monessa koossa ja materiaalissa. Lisäksi erityisen sievä langanpidike (ei kai tuota rullaksi voi sanoa?). ~~~ Needles and spindles in many sizes and materials. Also an especially cute thread holder :)

Hiusverkko. Hirvittävä kuvata mutta ihana esine! Niin pientä silmukkaa että uih! ~~~ Hair net. Awful picture but a wonderful object! Such tiny netting!

Sehän on melko selkeästi penaali. Tosi sievä koristelu pienessä puurasiassa! ~~~ It could almost be a pencil case! A small wooden box with lovely decorations.

Eivät varmaaan esittelyä tarvitse, puuämpäreitä! ~~~These don't really need explaining, wooden buckets!

Keskiaika

Kuten edellinenkin osasto, tämä oli vahvasti esinesuuntautuneelle elävöittäjälle ihan paratiisi. Säilynyttä esineistöä oli esillä hyvin käytännönläheisesti työkaluista ja astioista aseisiin ja kirkolliseen blingiin -ja olipa esillä kokonainen viittakin, suolöytö, mielenkiintoisesti kapeahkoista, mittaansa kudotuista pätkistä kasattu. Näistä eri aihealueista itseäni ehdottomasti taas eniten viehätti astia- ja työkaluosasto (kokonaisia keraamisiakin astioita!), esineitä kun oli esillä runsain määrin ja järjestelty vielä teemoittain. Kirkolliset esineet toki olivat valtavan hienoja myös, esillä oli mm. runsaasti koristeltuja pyhäinjäännösrasioita, mutta tässä vaiheessa alkoi jo lievä ihfoähky vaivata. Eikä se museo siinä vielä ollut!

Medieval Ireland

Just as the previous exhibition, this also was a paradise for a heavily object-oriented living history nut. Also the medieval part had tools and cups and containers in a very practical manner, but also church-related bling -and also a whole cloak, a bog find, sewn of fairly narrow woven strips of fabric. Of these I was most fascinated by the tools and dishes (whole decorated ceramic vessels!), especially since there were plenty of those and they were arranged in a thematic order. And of course the church bling was impressive, there were for example heavily decorated relic cases, but at this point I felt a slight information OD approaching already. And this was not all that there was to this museum!

Peilin kehyksiä ~~~ Mirror cases

No niitä lattialaattoja! Ja tässä vain osa Dublinin piispanlinnassa olleista. Esillä oli havainnollisesti myös taulu erilaisista laattojen koristelutekniikoista ja niiden tekoprosessista. ~~~ Those floor tiles! These were from a bishop's castle in Dublin. Also featured was an information plaque on different tile decorating techniques and making them.

Suosta Cornaveagh'ista löytynyt työkaluarkku työkaluineen, 1300-1400-luvulta. ~~~14th-15th cent. tool chest from a bog, found in Cornaveagh.

Aarteet

Kun ensimmäinen aarrenäyttely esitteli pronssikautista kultaa, tämä toinen sitten hoiti myöhemmän kiiltävän osuuden. Alkaen rautakaudesta, näyttelyn aikakausi ulottui 1100-luvulle saakka ja keskittyi myöhemmässä osuudessaan aika paljolti kirkolliseen esineistöön. Mutta komeita esineitä, todellakin, ja täällä huoneessa nimenomaan olivat muutamat museon kaikkein ikonisimmista esineistä -kultainen Taran solki ja sivuhuoneessa vuonna 2006 suosta löytynyt Faddan Moren psalttari 800-luvulta.

The treasures

As the first treasure exhibition featured bronze age gold,  this second room focused on later times. Starting from the iron age, it spanned all the way to the 12th century and focused quite a lot on church-related objects. But indeed beautiful objects there, and here is where some of the most iconic objects of the museum were featured -for example the Tara brooch and the 9th century Faddan More psalter (in a side chamber), a book found in a bog in 2006.

Pyhäinjäännösrasia p. Lachtinin kädelle, n. 1120. ~~~ A relic case for the arm of St. Lachtin, c. 1120

Hopeinen Derrynaflanin pateeni (öylättilautanen) 700-luvulta. ~~~The silver paten of Derrynaflan, 8th century

Broighterin laiva, osa isompaa kulta-aarretta ajanlaskun alun tienoilta. Airot, penkit ja peräsin ja kaikki! ~~~ Broighter ship, part of a larger gold hoard from c. first century bce. Oars, benches and all!

Ja sitten vielä museokauppa! Kirjoja oli hyvin ja runsaasti ja vielä ihan aikuiselle ihmiselle suunnattua tietomateriaalia (tänä päivänä ei mikään itsestäänselvyys), ja erityiskiitos on annettava myyjälle joka (kun huomasi hankinnoissani selvän teeman) suositteli vielä yhtä kirjaa lisää -harmi että se olikin ihan vastikään päässyt loppumaan mutta kirjan nimi saatiin talteen! Nämä aika messevät lähtivät kotiin, hyviä ja yksityiskohtaisia (ja paljon kuvia!) aika tavalla Medieval finds from excavations in London -sarjan tyyliin. 

And the museum store! There were a lot of books, especially factual books aimed for an adult person (not something that can be taken for guaranteed nowadays), and a special thanks goes for the person keeping the shop. She noticed that I had a certain theme for my book shopping, and recommended one more book -unfortunately they had ran out of it but I did write the name down. These were the ones that followed me home, good and detailed pretty much in style of the Medieval excavations in London -series.

Dublin I - Christ Church Cathedral

Maaliskuussa tuli sitten vierailtua Irlannissa Dublinissa, reissu jota oli tullut hinguttua teini-ikäisestä saakka. Matka oli mahtavan hieno, ja tässä siis useampaan postaukseen jaettuna kohde kerrallaan mietteitä ja tunnelmia matkan varrelta.

In March we dropped by in Dublin, Ireland, a trip I've been craving for since I was a teenager. It was really an extremely nice trip, so here are some thoughts and observations, divided into several posts.

Ensimmäinen kohde oli Christ Church Cathedral. Tässä oltiin konkreettisesti aivan Dublinin alkusijoilla, paikalla jonne kaupungin ensimmäinen asutus oli perustettu. Ensimmäisestä vaiheestahan ei maan päälle varsinaisesti näkynyt enää yhtään mitään, mutta koska kirkon vierustalla oli arkeologisissa kaivauksissa saatu esille hyvin säilynyttä viikinkiaikaista Dublinia rakennuksien pohjineen kaikkineen, näiden rakennuksien sijainnit oli komeasti tuotu esille katukivetyksellä! Todellakin pisteet ideasta, maan alle jääneitä muinaisjäännöksiä on hankala tuoda nähtäville, tämä on noin miljoona kertaa havainnollisempi kuin se perinteinen opaskyltti/laatta!

Our first target was Christ Church Cathedral. We were  quite literally in the place where the first buildings in Dublin were built. Of course this first phase left no marks that would still have been visible above ground, but since the excavations right next to the church provided archaeologists with well-preserved remains of viking age buildings, the outlines of the remains were recreated to street level with pavement stones, to their original places. Delightful, I must say! And a lot more graphic than the usual information plaque. More of stuff like this, please!

Christ Church Cathedral vasemmalla. Kadun toisella puolella yhdyskäytävän takana oli Dublinia -museo, josta enemmän myöhemmin.

Christ Church Cathedral on the left. On the other side of the street and the overpass there was the Dublinia museum, but more of that later.

Ensimmäiset kirjalliset lähteet kirkosta tällä paikalla ovat jo vuodelta 1030, mutta ilmeisesti tämä ensimmäinen oli vielä puinen rakennus. Ensimmäinen kivinen kirkko pystytettiin paikalle ilmeisesti vasta  noin 150 vuotta myöhemmin. Siitä eteenpäin rakennustyöt laajensivat ja muuttivatkin kirkkoa aina vähän kerrallaan, nykyinen ulkomuoto on melko pitkälti 1800-luvun lopun remonttien tulosta.

The first written sources about a church in this location is from the year 1030, but apparently this first church was a wooden building. The stone church is some 150 years younger, and it has been  refashioned and expanded several times after that. The present looks are largely from the renovations carried out in the late 19th century.

Ihastuin ihan päättömästi kirkon lattialaatoitukseen! Ylemmässä kuvassa toistasataa vuotta vanhoja ennallistuksia kirkon alkuperäisistä keskiaikaisista (tarkempaa tietoa ajoituksesta ei oikein löytynyt) lattialaatoista, mutta alkuperäisiäkin oli jäljellä ja esillä sivukappelissa (p. Laudin kappeli), näitä siis alemmassa kuvassa. Näistä iski suorastaan lievä lattialaattapöpiys! Kansallismuseossa (josta lisää seuraavassa postauksessa) oli niistä ja tekotekniikoista lisää, yllättävän jännää hommaa. Olisi joskus mielenkiintoista koittaa itsekin, mutta enpä sitten niin tiedä mihin niitä laittaisi :D

And the floor tiles, I totally had a crush on them! On the upper pic there are reconstructions of medieval floor tiles, themselves more than a hundred years old, but some of the original medieval tiles remained and were present too in a side chapel (St. Laud's chapel, the original tiles on the lower photo). I couldn't find information of the age of the tiles beyond "medieval", though. But luckily the National museum (more on that on next post) had also quite a lot concerning floor tiles and techniques of making them, surprisingly interesting. And I sort of got an urge to try making those myself as well, but I don't really know where I could use them :D

Kirkossa oli hautamuistomerkkejäkin, mutta lopulta kuitenkin yllättävän vähän. Tunnetuin ja parhaiten säilynyt keskiaikainen oli Richard "Strongbow" de Claren, Pembroken jaarlin, muistomerkki. Jaarli kuoli v. 1176 mutta hautamuistomerkki on huomattavasti nuorempi, 1300-luvulta eikä itse asiassa alunperin esittänyt Strongbow'ta ollenkaan. Varsinainen Strongbow'n muistomerkki tuhoutui kun kirkon katto romahti vuonna 1562 joten nykyisin tuntemattoman miehen muistomerkki otettiin hyötykäyttöön sillä Strongbow's hauta tunnettiin tapaamispaikkana. Ihan luova ratkaisu.

And as one could predict, there were also medieval grave monuments too, but fewer than I expected. The most famous of those medieval effigies was one attributed to Richard "Strongbow" de Clare, earl of Pembroke. The earl died on 1176 but the effigy is considerably newer, 14th century, and originally did not even belong to Strongbow -the original Strongbow effigy was destroyed when church roof collapsed in 1562, so an effigy of another man whose name is not known, was put to good use. An effigy of some sort was needed, because Strongbow's grave was known as a meeting point. Creative, I must say.

Jalkapuu 1600-luvulta, tämä seisoi alunperin katedraalin pihalla. ~~~ Stocks from the 17th century, this originally stood in the cathedral yard.

Krypta on kirkon vanhinta osaa, vanhimmilta osiltaan 1100-luvulta. Kryptassa oli erilaisia näyttelyitä, mm. kirkon aarrenäyttely mutta aarrenäyttelyssä oli kuvaaminen kielletty. Ja myös matkamuistokauppa, mutta se oli mennyt kiinni jo hyvissä ajoin ennen kun päästiin paikalle. Kaikennäköistä siis, mutta uskaltaisin väittää että kokonaisuus oli hiukan sekava -näytti siltä että kryptaan on laitettu juttuja jotka eivät vaan oikein muualle sovi... Mutta tilanahan tuo oli kovin nätti ja esineet itsessään mielenkiintoisia!

The crypt was the oldest part of the church, partially from the 12th century. It housed different exhibitions, for example the church treasury (photography was forbidden there). And also the souvenir shop, which was closed when we arrived there. So all kinds of objects, but I think overall it might've been a bit confusing, it seemed as if the crypt was a place for objects that did not really have a place elsewhere in the church... But I do think that the crypt as a room was nice-looking and the objects themselves were interesting!

Kirkossa oli alkamassa kuoron konsertti (availivat ääntä jo meidän paikalla ollessa), joten hiipparoimme hiljakseen pihalle ennen kun enemmän yleisöä tuli paikalle. Hieno rakennushan tuo katedraali oli, ja varsinaisella opastetulla kierroksella olisi saanut varmaan vielä enemmän irti.

There was a choir concert about to begin when we were wandering around the church (they were already warming up during our visit) so we decided to leave before the concert actually began and not to disturb the audience or singers. But indeed,  the cathedral was impressive and interesting, and I think the visit could've been even more informative should we have been in a guided tour.

Euran muinaistaitoseminaari 2018 ~~~ Ancient crafts seminar 2018 at Eura

Lähes täysi luentosali, mukana kuvassa myös oma luentoprojekti! ~~~ Almost full lecture hall and also my little sock project!

Maaliskuun alussa Euran koulukeskuksessa kokoonnuttiin muinaistaitojen teemalla Keramiikasta lasihelmiin – muinaisten kädentaitajien jäljillä -seminaaripäivälle. Yksi luento valitettavasti jäi alkuperäisestä kokonaisuudesta uupumaan, sillä Mikko Moilanen oli kipeänä eikä päässyt puhumaan erikoisalastaan, miekoista ja niiden valmistamisesta. Vaan hyvä seminaari ja mainio kokonaisuus oli kyseessä silti!

In the beginning of March a seminar concerning different kinds of ancient crafts was held in Eura, namely From pottery to glass beads -tracking the ancient craftspeople. Unfortunately one lecture was lacking since Mikko Moilanen took ill and therefore he was unable to speak about his area of expertice, swords and making them. But in spite of that, it was a very inspiring and interesting day!

Kampakeraaminen astia ~~~ A pit-comb ware pottery, photo Wikimedia Commons

Elsa Hietala - savimakkaroita, kalakeittoa ja tuohitervaa – kivikautisen keramiikan valmistus- ja käyttökokeita Kuralan Kylämäessä

Hietala (maatalousmuseo Sarka) kertoi jokusen vuoden takaisista keramiikkakokeiluistaan Turussa Kuralan Kylämäen museossa, jossa toimi aikoinaan arkeologian opiskelijoiden keramiikkakerho. Kivikauden keramiikkahan on varsin vaihteleva käsite, pitkän ajan alle mahtuu monenlaista tyyliä ja tekniikkaa. Käypäisää materiaalia lounaisesta Suomesta on saatavilla hyvinkin monin paikoin, ja työstövaiheiden (nosto, lepuutus, kuivatus, varsinainen työstö) ja erilaisten sekoiteaineiden (keramiikkamurska, simpukankuorirouhe, karvat, palanut luu, hiekka) kautta saatiin käypäisää lopputulostakin.  Hietala kertoi myös astian rakennekokeiluista, keramiikan poltosta kivikautiseen tyyliin ja ennen kaikkea käyttökokeista. Miten onnistui kivikautisen tyyppisillä astioilla ruuanlaitto, ruuan säilytys tai koivuntuohitervan poltto?

Ja nyt sitten alkoi tietysti tehdä mieli alkaa testailemaan koivuntuohitervan tekoa. Ja varmaan kesällä tuleekin tapahtumaan, kun kerran (ainakin paperilla) oli noinkin helpon kuuloista.

Elsa Hietala on experiments in making and using stone age pottery 

Elsa Hietala from the museum of agriculture Sarka gave us the first lecture of the day. She told us about the experiments concerning stone age type ceramics, made in Kuralan Kylämäki open air museum in Turku. In the museum premises a pottery club for archaeology students used to take place. Stone age pottery is, obviously, a very diverse subject, and there are quite a few materials and techniques that had been in use during that time. Hietala mentioned that clay suitable for pottery is available in quite a few places in SW Finland. Experimenting various processes (digging up the clay, letting it settle, drying and finally actually mixing clay with the tempers and shaping the vessels) and properties of different tempers (such as seashells, chamotte, sand, hair, burned bone...) also good results were achieved. Also she mentioned experiments on shaping the vessel and firing the pottery stone age  style. Hietala also spoke about usage of the vessels, cooking with them, storing food in ceramic pots and making birch bark tar by using replica stone age pottery.

And now I feel like trying my hand on making birch bark tar! I'm pretty sure I'll get a chance to do it in the summer, it did not sound too difficult. Which just may be one of the famous last words...

Luisia ja sarvisia lusikoita Vapriikin Birckala 1017-näyttelyssä ~~~ bone and horn spoons in Vapriikki museum's Birckala 1017 -exhibition

Helena Vienola -  Luu jäi käteen … Tarinoita ja totta luun ja sarven käytöstä kivikaudelta Osmanmäelle

Pitkän linjan luuntyöstön taitaja, käsityömestari Helena Vienola kertoi kokemuksistaan luun ja sarven työstön alalla. Mitkä luut soveltuvat työstettäviksi (yllättävää kyllä, muinoin tärkeä saaliseläin hylje ei tässä suhteessa ole kovin hyvä), miten luita kannattaa työstää, miten tekniikat ja työkalut muuttuivat historian kuluessa.

Varsin mainio esitelmä siis tämäkin, herätti mielenkiinnon taas kaivaa tarvikkeet esille -luuta ja sarveahan kotona on  työstämistä odottelemassa laatikollinen! Suurempi inspiraatio siitä mitä tekisi on kuitenkin antanut odottaa itseään, mutta onhan se hyvä että materiaalit ovat valmiina kun se inspiraatio saapuu.

Helena Vienola on bone and horn works from the stone age to the late iron age

Helena Vienola has years and years of experience in working with bone and horn and her practical experience was the basis of her lecture. What type of bones are good for working with, what are favoured techniques of working with bone, how tools and techniques changed throughout history, are some animal species better than others (surprising enough, while seal was a popular game fir hunting, its bones aren't that good as crafts material).

So indeed this one was a very interesting lecture! It made me feel like I should grab my bone working tools again, after all I have a box full of material. I have been lacking inspiration of what to stat crafting, however, but it does make the wait for the inspiration a lot easier, knowing that one can start basically any time one wants!

Viikinkiaikainen solkipari ketjulaitteineen Eurasta, kuva Museovirasto ~~~ Viking age brooches and chains from Eura, photo National bureau of Antiquities

Jaana Riikonen - Liikkuivatko aatteet vai vaatteet – 1000-luvun huippumuodin ilmiöitä Lounais-Suomessa

Suomalaisen tekstiiliarkeologian luottopuhuja Riikonen käsitteli tällä luennollaan paljolti myöhäisrautakautisen naisenpuvun korustoa. Mielenkiintoista teoriaa koskien ihmisten liikkuvuutta myöhäisrautakautisen Suomen ja Baltian välillä- Riikonen totesi, että perinteisesti on ajateltu myöhäisrautakautisten naisten korumallien olevan kovin hitaasti muuttuvaa lajia ja siinä mielessä pysyviä, että niitä ei kovin herkästi vaihdeltu. Erikoiset, muualle tyypilliset esinemallit viittaisivat siihen, että henkilö itse olisi muuttanut, ei niinkään pelkkä korusto esineinä. Eurasta olikin löytynyt pari Baltian alueelle tyypillistä vaateneulaa josta oli muokattu soljet, ja vastaavasti Latviasta tunnetaan muutamakin Lounais-Suomen alueelle tyypillisen mallinen pronssisolki.

Ylipäätään soljet -ketjulaitteista puhumattakaan- olivat Lounais-Suomalaisissa naisenhaudoissa harvinaisempia kuin yleensä on ajateltu, Riikonen kertoi aluelta tunnistetun 27 viikinkiaikaista naisenhautaa joissa ainoastaan seitsemässä oli soljet ja kahdessa soljet ja ketjulaite. Solkien ja ketjujen lisäksi Riikonen puhui pronssispiraalikoristeista (runsaasti spiraaleilla koristellut esiliinat eivät Lounais-Suomessa yleensä liity samaan hautaan kuin olkasoljet, leveä esiliinan helmakoriste löytyy vain yhdestä haudasta jossa oli myös soljet). Jonkin verran käsiteltiin myös suuria pronssisia veitsentuppeja, joissa Riikosen kertoman perusteella oli alueellisia eroja nähtävissä jo välillä Turku-Eura euralaisten ollessa kapeampia ja teräväkärkisempiä.

Jaana Riikonen on fashion in SW Finland in the 11th century

Jaana Riikonen is guaranteed to bring in an interesting lecture, and that's what she did this time too. This time she spoke quite a lot about the female-type jewellery of the era, with the notion that they are usually regarded as being quite slowly changing, ie. untypical jewellery would be a sign of people moving instead of only the objects moving. And it happens to be that there have been finds in the Eura region of objects typical to the Baltic region, clothes pins transformed to brooches, and vice versa, SW Finnish type brooches have been found in the Latvian region.

All in all, brooches (not to mention chains between them) in the female graves are not as common as is usually regarded. Riikonen mentioned, that of the 27 female viking age graves identified in the region, only seven of them had brooches and two of them had also chains. Also the apron-wide bronze spiral decorations seem not to be connected stylistically to brooches, only one SW Finnish grave has both. Riikonen noted also that the bronze decorative knife sheaths have regional differences when the Eura and Turku regions are considered (and the places are, after all, fairly close to one another). The knife sheaths in Eura region are narrower and sharper in style, where as the Turku style is wider and more blunt.

Merovingiaikaisia lasihelmiä Vöyristä Suomen Kansallismuseon vanhasta perusnäyttelystä ~~~ Merovingian period glass beads from Vöyri exhibited in the previous basic exhibition of the Finnish National Museum

Sue Salminen - Sinisiipi, vaskivarvas, kaulassa helevät helmet – rautakauden lasihelmien valmistuksen salojen selvittelyä

Päivän viimeinen esitelmä kertoi lasihelmistä ja niiden valmistuksesta esihistoriallisin menetelmin. Esitelmää alustettiin helmien historialla, mutta pian päästiin jo erilaisiin uunityyppeihin, uunimateriaaleihin ja uunin lämmittämisen tekniikkaan. Eikä ihan yksinkertainen asia näemmä myöskään  ilman saanti ja tehostaminen palkeilla... Tarjolla oli myös käytännön kokemusta uunissa poltettavasta materiaalista ja uunin jalustan käytännöllisyydestä.

Esitelmässä ehdittiin käsitellä myös helmen muotoilun ja valmistuksen välineet ja raaka-aineet sekä lasihelmien valmistukseen viittaavat löydöt Skandinaviassa. Helmilöydöistä Suomessa puhuttaessa Salminen mainitsi miten niitä on paitsi naistenhaudoista, myös lapsilta ja miehiltä (joilta vain muutamia helmiä kerrallaan). Aina mielenkiintoisia nuo esimerkit, edelleenkin on kovin sitkeässä ja usein esillä ajatus että miehet eivät olisi lasihelmiä käyttäneet...

Tarpeetonta kai sanoakin miten tästäkin luennosta tuli runsain määrin ajatuksia ensi kuussa tapahtuvaa lasihelmikurssia! Nyt kun työn perustekniikasta on jonkinlainen haju, voisi jo hiukan soveltaakin!

Sue Salminen on glass beads and recreating them using period-appropriate techniques 

This was the last lecture of the day. Salminen started with the history of glass beads, but before we knew we were discussing different types of kilns, kiln materials and techniques of heating the kiln. And maintaining a steady and efficient air flow using bellows, which isn't apparently that simple... Also Salminen provided practical and experience-based information on the material that's suitable for burning in the kiln and the practicality of lifting the bead kiln up to a stand.

Also Salminen took time to go through the equipment for bead making and shaping, and the finds of glass bead making in Scandinavia. When it comes to bead finds in Finland, she mentioned that while the majority of beads are from female-type graves, beads are found in children's graves and male-type graves too (only a few beads per grave, but anyway). Quite interesting indeed, especially because it's often insisted that men did not wear beads!

And I guess it's needless to say that this lecture inspired some thoughts concerning the upcoming glass beads making course next month. Now that I hace some kind of idea about the basic technique, now would be a perfect time to experiment a little!