Heleät helmat -muinaispukuseminaari Eurassa 23.11.2019 ~~~ Iron age clothing -seminar in Eura, 23rd Nov. 2019

Euran koulukeskukselle kokoonnuttiin taas varsin harmaana marraskuisena päivänä, tällä kertaa seminaariin joka päätti Luistarin 50-vuotisjuhlavuoden. Mienenkiintoisia puhujia ja paljon asiaa, hyvin inspiroiva seminaari kaikkineen! Tässä lyhyesti esitelmistä, laajempaa julkaisuakin seminaarissa lupailtiin!

On a seemingly grey november day us ancient clothes enthusiasts gathered together to Eura, to a seminar which marked the end of the 50th anniversary of the discovery of Luistari iron age burial ground. There were -yet again- several interesting lectures, all in all a very interesting seminar. Here are my short notes of the seminar, there was some talk of a more thorough publication too.

1. Sirpa Wahlqvist: Avajaissanat ~~~ Opening words

Seminaarin alkusanat sanoi Sirpa Wahlqvist, joka kertoi Luistarin 50-vuotisjuhlavuodesta jonka tämä seminaari siis päätti. Erilaisia tapahtumia oli järjestetty pitkin vuotta runsaasti, ja euralaiset olivat kuulemma hienosti löytäneet juhlavuoden tapahtumat!

Sirpa Wahlqvist opened the seminar by speaking of the festivities that were held in Eura throughout the year. There had been several events, and the folks in Eura had taken part enthusiastically.  

Ensimmäinen piirrosversio suomalaisesta naisen muinaispuvusta Kalevalan painoksesta v. 1887. ~~~The first drawn scetch of a ancient Finnish woman's dress. Kuva/drawing Ravattulan puku.

2. Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Mistä arkeologinen pukututkimus alkoi ~~~ The start of archaeological clothing research

Luistari-tutkimuksen Grand Old Lady Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander puhui toisena muinaispukujen tutkimuksen historiasta, alkaen ensimmäisestä Kalevalan yhteyteen tehdystä pukuluonnoksesta ja päätyen 2000-luvun uusiin tutkimuksiin, tekniikoihin ja niiden kautta saatuihin tietoihin.

The Grand Old Lady of Luistari research, Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander, was the second speaker with her talk on the history of researching and recreating ancient Finnish clothing, starting from the very first scetches in 1887 and ending with the 21th century new technologies and techniques.

Euran puvun rinnustaa. ~~~ Upper part of the Eura dress with jewellery. Kuva/photo Suomen käsityön museo

3. Irmeli Pere: Euran muinaispukua valmistamassa ~~~ Making the Eura ancient dress

Euran puvun julkaisun jälkeen 1980-luvulla heräsi innostus pukujen hankkimiseen, joten Eurassa alettiin pukuja kutoa myyntiinkin saakka -Pere kertoi alusta loppuun käsinkudottuja pukuja tehdyn kaikkineen noin 80 kappaletta. Pere kertoi miten alkuun Lehtosalo-Hilanderin kanssa tehtiin lankojen kasvivärjäyskokeiluja jota vaatteeseen saataisiin oikeat sävyt, oikeita kasveja haettiin pitkin maakuntaa (sittemmin varsinaiset puvut kudottiin teollisesti värjätyistä langoista, joita kotona saattoi olla kymmeniä kiloja kerrallaan). Nyt alkuperäinen kutojaryhmä on ikääntynyt ja  myyntiin kutominen loppunut, mutta Pere sai arvokkaasta työstään kukkia tunnustukseksi kuten muukin Euran puvun eteen töitä tehnyt ryhmä.

After the Eura dress became public in the 1980s, there was great interest in buying a copy of the dress as well. Some women in Eura took up the job -Pere mentioned that some 80 Eura dresses were made altogether, all of them hand-woven. The starting point was interesting, Pere and Lehtosalo-Hilander experimented with plant dyeing in order to get the right coloured yarns and the right plants were sought after far and wide (eventually the actual dresses were woven with commercially dyed yarns). Nowadays the original dressmaking group of women have aged and they have stopped weaving the fabrics for sale, but Pere received appraise and flowers for her job in making the Eura dress famous as did the other women of the group.

Elsa Heporauta muinaispuvussa. ~~~ Elsa Heporauta wearing an iron age style dress. Kuva Turun seudun kalevalaiset.

4. Sirpa Huttunen ja Aila Nieminen: Kalevalaiset naiset muinaispukujen kokoamisen alullepanijoina, käyttäjinä ja tekijöinä ~~~ Kalevalalaiset naiset -society as actors in creating, using and making ancient Finnish costumes

Kalevalaisten naisten alkusysäyksenä voisi Huttusen ja Niemisen mukaan pitää Kalevalan 100-vuotisjuhlaa vuonna 1935. Kirjailija Elsa Heporaudan ajatuksesta syntyi alkujaan suunnitelma  patsaasta Kalevalan naisille, mutta suunnitelma muuttui ja toiminnan fokukseksi muotoutui suomalaisen (naisten) kansankulttuurin ja -perinteen edistäminen. Tätä edistettiinkin ulkomaita myöten, vierailuja tehtiin vuosikymmeninen mittaan niin Pohjois- ja Etelä-Amerikan luentokiertueen kuin Eurooppaa kiertävän näyttelyn muodossakin. Kalevalaisten naisten ansioksi voi oikeastaan laskea myös Kalevala Korun perustamisen, alkujaan korujen inspiraationa olivatkin (esi)historialliset löydöt. Heinolan kalevalaiset naiset ovat 1980-luvulta alkaen kunnostautuneet kattavalla muinaispukukokoelmallaan, nykyisin edustava kokoelma on esillä Heinolan kaupungintalolla.

The starting point of Kalevalaiset naiset (Kalevala women) -society couls, according to Huttunen and Nieminen, be pinpointed to the hundred-year festivities of the Kalevala epic in 1935. Author Elsa Heporauta came up with the idea of a statue dedicated to the women of Kalevala, but soon the plan changed and the focus changed to preserving and advancing Finnish folk tradition and -culture. And that's what happened, in Finland and abroad -lectures and exhibitions toured in Europe and as far as Northern and Southern America. Kalevalaiset Naiset also came up with the idea of jewellery company Kalevala Koru, which originally produced jewellery inspired by (pre)historical finds. From the 1980s on, Kalevalaiset naiset in Heinola have gathered an impressive collection of ancient Finnish costumes, nowadays they are exhibited in the town hall of Heinola. 

Ei kettua vaan karhua Euran emännän hartioilla.~~~ The Eura matron was wearing bear instead of a fox. Kuva/photo Luistarin kotisivut, Ulla Moilanen

5. Tuija Kirkinen: Euran emännän haudan turkislöydöt -muinaispuvun puuttuva palanen? ~~~ Fur finds in the Eura Matron's grave -a missing piece of the iron age dress?

Tänä vuonna väitöskirjansa turkislöydöistä esihistoriallisissa ja historiallisissa hautauksissa julkaissut Kirkinen kertoi Luistarin haudasta 56, ts. kuuluisan Euran Emännän haudasta jonka pohjalta muinaispukukin tehtiin. Kirkinen oli puhumassa jo kevään seminaarissa, mutta tässä puheenvuorossa tuli esille varsin paljon huippumielenkiintoisia yksityiskohtia joita ei keväällä mainittu. Euran muinaispuku saattaisi Kirkisen tutkimuksen mukaan kaivata hieman täydentämistä turkisten muodossa, vainajalla kun on ollut mm. mahdollinen saukonnahkainen vyöpussukka ja yläruumiinsa päällä karhun karvaa. Tämän karvan lähteeksi Kirkinen arveli saamelaisaineistosta myös tunnettua sieppuri -vaatekappaletta, ikäänkuin keeppiä. Muita karvalöytöjä haudasta olivat metsäpeura (jonka luujäänteitä ei rautakauden lopun Eurasta tunneta, joten miten kaukaa talja onkaan tullut?), näätäeläintä ja yksittäinen jäänne ketunkin karvasta. Kirkinen lupaili tulevaksi myös yleistajuista julkaisua ja muutenkin karvatutkimukset jatkuvat edelleen, joten mahdollisesti karvoista tullaan kuulemaan vielä paljon lisää! Oma henkilökohtainen mielipiteeni oli, että muutenkin kovatasoisessa seminaarissa tämä luento oli ehdottomasti toinen inspiroivimmista.

Tuija Kirkinen published her PhD concerning fur finds in prehistorical and historical burials this year. In Eura she spoke about the Luistari grave 56, the very same burial in which the Eura dress is based on. Kirkinen was speaking already in the spring seminar, but a lot of extremely interesting details came up now that were not mentioned in the spring. According to Kirkinen the Eura dress might need some new pieces of clothing and accessories, the deceased was wearing a belt pouch made of beaver fur and on her upper body there were finds of bear fur. Kirkinen suspected that the origin of the bear fur might've been a sieppuri-type of garment, like a short, closed cape, later known for its usage among the Sápmi. Among other finds there were reindeer (no bone finds of reindeer are known in Eura iron age contexts, so where this fur came from?), marten and a single hair from a fox. Kirkinen promised us a publication aimed for the general public and the fur research still goes on, so it is entirely possible, even likely that we'll be hearing much more of this animal fur research! As my personal opinion, where as the seminar was in all full of super interesting speeches, this was totally on the top two when it comes to the most inspiring ones.

Ennallistettuja suomalaisia rautakauden lautanauhoja. ~~~ Finnish reconstructed tablet woven bands Kuva/photo Kansallisaarteen etsintä, Suomi 100

6. Maikki Karisto: Lautanauhat -kudonnan huippuosaamista Suomen myöhäisrautakaudella ~~~ Tablet woven bands -expert craftsmanship in late iron age Finland

Lautanauhojen huippuasiantuntija Karisto keskitti tämän kerran luentonsa myös Luistarin hautaan 56, jossa muinaispukuun oli 80-luvulla ennallistettu yksinkertainen mutkitteleva kuvio sekä vaippahameen ylä- että alareunaan. Asiantuntijan silmin katsottuna pienistä fragmenteista paljastui kuitenkin muuta, olisihan huippusimppeli nauha ollutkin hieman poikkeava muinaisvaatteiden nauha-aineiston joukossa. Kovin paljoa ei voi paljastaa koska nauhoista on tulossa erillinen julkaisunsa, mutta Luistarin 56-haudan nauhoissakin siis on tuppilohulpiota, ryhmittäin kääntämistä ja puolikaskiertoja, suomalaisen rautakauden nauha-aineistolle tyypillisiä piirteitä. Karisto mainitsi, että todennäköisesti muihin säilyneisiin nauhoihin verraten myös 56:n vaippahameen nauhoissa on ollut paljon kuviovaihtelua, mutta koska säilynyttä lautanauhaa on kovin vähän, on tyydyttävä muutamaan selvitettyyn kuvioon -jotka kieltämättä muuttavat puvun kokonaisilmettä nekin.

A tablet weaving expert Maikki Karisto focused also on the Luistari grave 56 on her speech. In the 1980s a simple meander-patterned band was recreated for the dress reconstruction, the same band for both upper and bottom edge of the peplos dress.  But when the band fragment was seen through the eyes of an expert, the tiny pieces were something completely different -a very simple band would've been somewhat of an exception among the late iron age finds, too. I can't reveal too much because a publication is on its way, but both Luistari 56 bands showed signs of typical Finnish iron age features -tubular selvedge, turning tablets in groups and half-turns. As for the patterns, Karisto noted that most likely the variation of the woven pattern has been plenty based on other surviving tablet woven bands, but since the surviving tablet woven fragment in Luistari 56 is very small, not much of the pattern variation can be said, only a few figures can be deciphered. But even they change the appearance of the Eura dress quite a lot!

Ravattulan puvun ohimoriipuksia sellaisena kuin ne haudasta löydettiin.~~~ Spirals from a decorated headband found from Ravattula Ristimäki.  Kuva/photo Ravattulan puvun sivut.

7. Veronika Paschenko: Pronssispiraalien käyttö päähineissä ja ohimokoruissa ~~~ The use of bronze spiral decorations in headwear

Paschenko teki kandidaatintyönsä Ravattulan Ristimäen pronssispiraaliaineistosta ja jatkaa aiheen parissa gradunsa kanssa, tässä saimme maistiaisia aiheesta. Spiraalimuoti sai alkunsa Semgallian ja Latgallian ryhmien parista nykyisen Latvian alueelta 400-luvulla. Spiraalimuoti jatkui synnyinseudullaan käytössä 1300-luvulle. Suomen alueella spiraaleja alettiin käyttää päähineissä varsin myöhään, ristiretkiajalla 1100-luvulla. Ohimonauhat tehtiin ristikkonauhoihin, jotka kaikkineen olivat toista metriä pitkiä mutta joissa spiraaleja oli vain kasvojen molemmin puolin riippuvissa päissä -tai Paschenkon mukaan koristeet saattoivat olla toispuoleisiakin. Spiraalikoristeet tehtiin pronssilangasta, jota sitäkin saatettiin käyttää kahta eri paksuutta samassa nauhassa. Ohimonauhoja kieltämättä näkee elävöityskäytössä aivan liian vähän, ne ovat mielestäni todella kauniita. Toivottavasti Paschenkon työn myötä asiaan tulee muutosta!

Paschenko wrote her bachelor's thesis about the bronze spirals in Ravattula Ristimäki, and she'll continue with this subject with her master's thesis. We got a little taste of that here. The fashion of bronze spiral headwear begun in the 5th century among the Semgallian and Latgallian peoples in what is now Latvian area. Spiral fashion continued up until the 14th century. In Finland spiral headwear became fashionable quite late, in the crusade period in the 12th century. Finger woven bands were used as spiral decorated headbands, over one meter long bands altogether but only the ends that hung on both sides of a person's face were decorated with spirals -or, according to Paschenko, in some cases only the other end was decorated. Bronze wire was used for spirals, it was entirely possible to use two thickness of bronze wires in one band. As far as I am concerned, spiral decorated headbands are way too rare in living history use, I'd like to see much more of those as I find them just lovely. Hopefully the situation will change and we'll see more of decorated headbands in the future!

Monenlaista elämänvaihetta, rautakaudellakin. ~~~ Many stages of life, in iron age too. Kuva/photo Luistarin kotisivut, Ulla Moilanen.

8. Päivi Maaranen: Kuinka emäntä odotti ja imetti -käytännön kokeiluja ja kokemuksia äitiydestä rautakauden naisen puvussa ~~~ How an iron age woman expected and breastfed -practical experiences and experiments of motherhood in an iron age dress

Rautakauden vaatteiden oli sovelluttava moneen elämänvaiheeseen, myös lapsen saamiseen. Maaranen oli testannut omakohtaisesti muinaisvaatteita ja niiden kanssa odottamista ja imettämistä ja tehnyt ratkaisuja joita vertasi kuva-aiheistoon ja arkeologisiin löytöihin.  Odottaminen ei Maarasen mukaan ollut minkäänlainen ongelma rautakauden vaatteissa, mutta imettäminen vaati ratkaisuja. Vaippahame soveltui itsessään varsin hyvin olkapäältä avattavana imettämiseen, mutta mekko oli ongelmallisempi. Maaranen oli päätyynyt aikoinaan itse mekon rinnustan keskelle leikattuun halkioon jonka vaippahame muuten peitti, mutta visioi myös osittain päällekkäin meneviä mekon etukerroksia (josta myöhemmin totesi, että ratkaisu ei saa tukea löytöaineistosta). Roomalainen ja keskiajan taide ovat niitä, joista pohjoistenkin rautakauden ratkaisujen on haettava inspiraatiota, sillä oma aineisto ei oikein anna materiaalia siihen (myöhemmin keskiajalta Grönlantilaisista Herjolfsnesin mekoista yksi on Maarasen mukaan soveltuva myös lapsen hoitoon).  Tästä materiaalista on löydettävissä kolme erilaista ratkaisua imetykseen -syvä kaula-aukko, aukko vaatteessa tai olkapäältä päästettävä vaate.

Iron age clothing should accommodate for many stages of life, also for having a child. Maaranen had tested ancient clothing during her own pregnancy and when she was breastfeeding her baby, and compared her solutions to archaeological material and pictorial sources. According to Maaranen having a large belly was no problem in an iron age dress, but breastfeeding required some extra testing. Peplos type dress, opening from the shoulder was well fitting for the occasion, but the dress layer under it needed some adjusting. Maaranen herself had ended up making a slit in the mid-chest, normally covered by the peplos dress, but she had also thought of a dress with overlapping front layers (later Maaranen noted that this isn't supported by neither archaeological nor pictorial sources). Northern dress material per se is scarce, pretty much nonexistent when it comes to motherhood-related clues, so for clues one must turn to medieval or roman artwork (one of the Greenlandic Herjolfsnes dresses is fitting for babycare, though). So three different ways to adjust a dress for breastfeeding were found -deep neckline, a slit in a garment or a garment opening from the shoulder.

Komeat tupsuvyöt ovat tunnettuja Luistarin miestenhaudoista. ~~~ Handsome spiral decorated belts are known from Luistari male graves. Kuva/photo Swan River Crafts, Mervi Pasanen

9. Jenni Sahramaa ja Mervi Pasanen: Ilman housuja? Miesten muinaispukeutumisen suuntaviivoja ~~~~ Without trousers? General outlines of men's iron age clothing

Naisten vaatetuksesta on hyvin jäänteitä, mutta miesten vaatetus on tunnetusti huonommin dokumentoitavissa. Mistä sitten asiaan  löytyisi osviittaa? Lähteitä on haettava ympäri pohjoista Eurooppaa, mutta niistä kokoamalla on mahdollista saada kasaan myös miehen vaatekokonaisuus, jota on muutenkin sanottu skandinaavistyypillisemmäksi Suomessa kuin naisten pukeutumista. Suomalaistyypillistä miehen vaatetuksessa on erityisesti spiraalit, joita miestenkin vaatteissa on käytetty -joskin maltillisemmin kuin naisten. Spiraalikoristeisia vöitä, säärikääreen nauhoja ja viittoja kuitenkin tunnetaan, samaten kuin spiraali-koristeapplikaatioita paidoissa. Muutamasta suomalaisesta myöhäisrautakauden miehenhaudasta tunnetaan myös kulkusnappeja, oletattavasti takeista. Helena Honka-Hallila ja Hannele Köngäs perustivat oman versionsa Maskun Humikkalan löytöön mutta vastaavia tunnetaan myös Raision Ihalasta sekä -aivan, Euran Luistarista. Päähineasiaan Sahramaa ja Pasanen toivoivat ratkaisua turkisjäänteiden tutkimuksista. Ja mitä näihin otsikonkin mainitsemiin housuihin tulee, islantilaiset tekstilähteet mainitsevat kolme erilaista housumallia -kapeat ihonmyötäiset, leveät pussihousut sekä leveälahkeiset, suorastaan liehuvat mallit.

There are a lot of textile remains from women's clothing, but remains of men's clothing are much fewer. So how men's clothing could've been put together during the late iron age? Evidence of men's clothing can be found elsewhere in Northern Europe, and by examining those it is entirely possible to gather together a plausible men's outfit that might've been in use in Finland as well -Finnish men's clothing has been described as being more Scandinavian-styled than women's clothing. But there are especially Finnish features, too -especially bronze spiral decorations that can be found in men's clothing as well, although they're not as plenty as in women's clothing. Spiral decorations can be found in belts, cloaks and bands securing leg wraps, and also there are sewn-on spiral decorations from men's tunics. In some Finnish late iron age burials there are bronze bells that have been used as buttons, they are intepreted as being remains of coats. A few years back Helena Honka-Hallila and Hannele Köngäs created a version of a such jacket based on Masku Humikkala find, but bell buttons have been found in Raisio Ihala and -yes, you guessed, Eura Luistari. As for headwear, Sahramaa and Pasanen are hoping that fur research would yield some light on the enigma. And when it comes to the trousers, Icelandic texts mention three kinds of  trousers -narrow, almost skin-tight, ones that are wide and baggy and ones that are loose and flowing.

Luistarin hauta 90, Sue Salmisen ennallistus. ~~~ Lusitari grave 90, recreated by Sue Salminen. Kuva/photo Hallanmailta/ Sue Salminen.

10. Sue Salminen: Raitaa, tupsua ja spiraalikoristetta -pohdintoja vauraan miehen puvusta Luistarin 900-luvun hautojen valossa ~~~ Stripes, tassels and spiral decorations -thoughts of a wealthy man's outfit in the light of Luistari 10th century burials

Salminen oli tutkinut Luistarin miesten hautojen löytöaineistoa, ja oli havainnut sieltä 900-luvun alusta ryhmän erityisen komeita miestenhautoja. Miehet saattoivat olla jopa paikallista eliittiä, niin paljon esineistöä hautoihin oli laitettu -muun muassa useita aseita, joskaan aseet eivät olleet tässä pääasiana. Haudoista oli myös tekstiilijäänteitä, olettettavasti viittakangasta joka oli kehruusuunnnaltaan poikkeavista langoista kutomalla saatu raidalliseksi. Myös pronssispiraaleja tunnettiin näistä haudoista, spiraalikoristeinen tupsuvyö oli paikallistettavissa useaan hautaan. Salminen esitti teorian siitä, miten viitta olisi mahdollisesti soveltunut käyttöön paremmin kun se olisi vyötetty päältä, se olisi lämmittänyt muttei ollut liehuvana tiellä. Koko esityksen ajan saatiin katsella komeita kuvia Salmisen ennallistuksesta 900-luvun luistarilaisesta vaatetuksesta löytöihin perustuen.

Salminen had examined the find material from Luistari mens's burials and detected a group of especially rich burials from the early 10th century. Men might've even been a part of local elite, the graves were so richly equipped -there were, for example,  several weapons, but they were not the main point in this speech. Textiles were, and there are finds of nice textiles from these graves -a fabric that is suspected to be from a cloak, woven from differently-spun threads and thus forming a striped effect. Also bronze spirals were plenty, above-mentioned bronze-decorated tasseled belt was found in several of these graves. Salminen put forward a theory on how a cloak could've been belted and thus it would've been more practical -it would've been warm and not flowing and being in the way. During the whole presentation we got to see nice pictures of a 10th century male outfit based on Luistari finds, recreated by Salminen herself.

Haudan 41/2016 esiliinaa röntgenkuvassa. Siitä sitä materiaalia ennallistukseen! ~~~ Apron in Ravattula Ristimäki grave 41/2016 in X-ray photo. Some material for a reconstruction there! Kuva/photo Ravattulan puvun sivut

11. Jaana Riikonen: Uusi muinaispuku työn alla: Ravattulan puku ~~~ A new dress reconstruction in progress: the Ravattula dress

Ravattulan puvusta onkin tullut kirjoitettua useamman kerran (esim. maaliskuinen teksti), mutta taas siitä oli uutta -joskin taas hieman toistoakin kun on kaikki mahdolliset esitelmät käynyt kuulemassa, mutta parempihan se on kertoa ne perusteetkin tietysti koska tiettävästi kaikki eivät ole kaikkea kuulleet :)  Ristiretkiajalle ajoittuvan Ravattulan Ristimäen hautaan 41/2016 perustuvan puvun julkistaminen olisi tarkoitus tapahtua keväällä 2020. Valmistusprosessi on kovassa käynnissä, joskin tällä hetkellä Riikonen kertoi ahvenanmaanlampaan villasta kudottavan hamekankaan lankojen jumittavan kehräämöllä joten kutomaan ei ole päästy. Analyysejä sen sijaan olikin saatu, mielenkiintoista kyllä esimerkiksi esiliinan spiraalien sisällä ollut, mikroskoopissa kovin punaiselta vaikuttanut lanka esimerkiksi oli ollut värjäämätön ruskea. Tämä pisti mietityttämään sitä miten on muiden löytöjen suhteen, koska punainen lanka spiraaleissa on valtavan usein toistettu lause. Muitakin yksityiskohtia vaatteesta kerrottiin, mekko esimerkiksi oli selvästi ollut käyttövaate koska siitä löytyi helmasta parsittu kohta. Helma oli muutenkin puheena, sillä edelleen hieman kysymyksenä taitaa olla se miten ainakin kaksi metriä tasapaksua helmaa, ts. mitä ilmeisimmin ilman ylöspäin kapenevia kiiloja on muokattavissa käyttökelpoiseksi mekoksi. Erittäin mielenkiintoinen tapaus kaikkineen, suurella innolla odotamme lisää!

I've written about the Ravattula dress project several times (for example in March), but yet again there was something new to tell -although there was of course a bit of repetition too, when one has listened to pretty much all talks that there have been on the subject, but it's of course a lot better to start with the basics as I do understand that not everyone has already heard everything concerning the dress project :) The Ravattula Ristimäki grave 41/2016 dates to the crusade period, and the finished dress should be revealed in spring 2020. The reconstruction process in going strong, although at this very moment Riikonen noted that the wool for weaving the dress is still waiting to be (machine) spun so no weaving has happened yet... But there were some finished results when it comes to analyzing dyes, interestingly enough the yarn that was used to sew down bronze spiral decorations ended up being undyed although it looked very red under microscope. I started wondering how it is with other finds, since the talk has "always" been that red thread was used for sewing bronze spirals. And there were other new details too,  for example the dress has obviously been a garment that had seen some use, it had been darned in the hem. The hem was discussed further, too, since it sounds as if they still have some pondering to do when it comes to turning a two-meter wide fabric into a practical dress without triangular-shaped gores (apparently there weren't any). It is a very interesting project and I'm aways interested in hearing more of it!

Kesäreissu 2019 I: Visingsö ~~~ Summer trip 2019 I: Visingsö

Jo perinteeksi muodostunut kesän Tanskan-matka piipahdettiin tällä kertaa Visingsön-lenkin kautta. Etelä-Vätternillä varsin lähellä Jönköpingiä sijaitsevaa saartahan oli tullut jo monta kertaa ohi ajaessa ihmeteltyä, mutta nyt oltiin kohdalla sopivasti niin, että aikaakin oli ihan hyvin joten päästiin saarelle saakka!

14 kilometrin pituisella saarellahan on historiaa, mutta lopulta en edes osannut arvata miten paljon sitä olikaan. Siellä voisi siis viettää aikaa kauemminkin! Saarelle pääsee myös autolla, mutta itse teimme niin, että jätimme auton mantereen puolelle Grännaan ja menimme lautalla yli. Liikkumiseen saaren puolella käytimme sitten vuokrafillareita joita sai heti rannasta -pyöräilyinfra oli oikein kivassa kunnossa ja saarellahan ei juuri minkäänlaisia mäkiä edes ole.

During our traditional summer trip to Denmark and back we dropped by at Visingsö island, which is situated quite close to the town of Jönköping. We had been looking at the island quite a few times as we had driven by during our previous trips, but this time we had enough time to actually visit the island!

The siland is quite large, 14 kilometers long. I had checked out some island's interesting historical sites long before we were even in Sweden so I was well aware that the island has a lot of history, but I really did not have a proper idea on how much history there indeed is. One could easily stay there longer than a few hours!  The island is accessible by car too, but we decided to leave our car to the other shore and use rental bikes to get around in the island (they're available right in the harbour). The biking routes were in a very good condition and the island doesn't really have any hills, so biking was easy.

Ensimmäinen kohde oli Brahekyrkan. Kirkko oli rakennettu paikalle jo 1100-luvulla ja keskiajalla se tunnettiin Ströjan kirkon nimellä. Kirkkosali oli käytännössä uudelleenrakennettu 1600-luvulla jolloin saarella oli Brahe-suvun Visingsborgin kartano ja muita omistuksia. Kirkossa on myös Brahe-suvun hautoja 1500-luvun lopulta 1600-luvun puoliväliin. Vanhempaakin kerrostumaa on kirkossa runsain määrin nähtävillä, heti eteisessä vastassa oli 1400-luvun maalauksia, ja varsin messevillä takorautakoristeluilla varustettu sakastin ovi lienee kirkon alkuperäinen 1100-luvun ovi. Yksityiskohtana, ovessa on näyttävien koristeiden lisäksi tekijän riimuin kaiverretut terveiset, "Anders teki nätin oven". Ei vastaan sanomista siinä.

Our first target was Brahekyrkan (Brahe church). The church was first built in the 12th century when it was known as Ströja church, but it was substantially reworked later in the 17th century when the rich and influential Brahe family had a manor nearby. The church also has burials of some notable members of the Brahe family. Some features of the medieval church still remain, though, in the entrance there are 15th century painting on walls and roof, and sacristy door is apparently the original 12th century door. As a detail, the 12th century craftsman left his greetings, it says in runes "Anders made a pretty door". Indeed he did.

Brahe church- jkpg.com

Kirkkosali varsin runsaine koristeluineen ~~~ Church hall with its detailed decorations

Pyhäinjäännöslipas 1200-luvulta. Pyhimystä itseään ei luultavasti tunneta. ~~~ 13th century reliquary. The saint is apparently unknown.

Pyhä Birgitta aivan 1500-luvun alusta. ~~~ Early 16th century St. Birgitta

Sakariston komea 1100-luvun ovi. ~~~ Very handsome 12th century door to sacristy.

Maria Magdalena noin vuodelta 1500. ~~~~ Mary Magdalene from c. 1500.

1400-luvun kattokoristeet kirkon eteisessä. ~~~ 15th century roof paintings in the entrance.

Saaren aivan eteläkärjessä sijaitseva Näsin linna on Ruotsin ensimmäinen kuninkaallinen asuinlinna, ja sen kukoistuskausi ajoittuu 1100-luvulta 1300-luvun alkuun, samalla se on yksi Ruotsin vanhimmista maallisen vallan kivirakennuksista. Linnassa on useampi kuningas aikoinaan paitsi elänyt, myös menehtynyt. Aikoinaan valtakunnan voimakkaimmaksi linnaksikin sanottu Näsin linna kohtasi loppunsa luultavasti Tanskaa vastaan käydyssä taistelussa 1318, jonka jälkeen sitä ei enää korjattu. Linnan osia on paljolti sortunut järveen, joten nykyisin nähtävillä on vain osia kahdesta tornista ja niiden välissä olevasta muurista. Aikoinaan linnan ympärillä on ollut myös satama ja kylä. Nykyistä elämää linnassa edustavat pääskysperheeet :)

Situated in the very southernmost tip of the island, Näs castle is the first royal castle in Sweden. It flourished from the 12th century to the early 14th century, and it is one of the oldest non-religious stone buildings in Sweden. Several kings have had their residence in Näs castle, and also it is the place where quite a few of them had died. Näs castle was once known as the strongest fortress in the land, but it suffered greatly in a Danish attack in 1318 and was not repaired after that. The castle has partially collapsed to the lake Vättern, nowadays only parts of two towers and a wall connecting them can be seen. Originally there was a large harbour and a village in the immediate surroundings of the castle, now a large flock of swallows thrive there :)

Visingsö castle at Näs - jkpg.com

Vätterninkin vesi on laskenut maanpinnan kohoamisen seurauksena, mutta ilmeisesti sitten varsin matalalla saarella on ollut neoliittisellakin kivikaudella sen verran maata näkyvissä että se on ollut kiinnostava. Reitin varrella Näsin linnasta Kumlabyn kirkolle tien vieressä oli neoliittinen, noin 2000 eaa ajoittuva kiviarkku-hautarakenne, vieressä olevassa kyltissä mainittiin saarella olevan toisenkin samanlaisen.

Due to the upthrust the water level in Vättern has sunken during the millenia. Visingsö island is very shallow with no real hills or such, but apparently enough land was visible during the neolithic stone age that the island was interesting to some people. On our way from Näs castle to Kumlaby church there was a neolothic stone cist grave dating to c. 2000 bce, and a plague next to it said there is another one just like it in the island as well.

Kumlabyn kirkko ajoittuu myös 1100-luvulle, kuten Brahekyrkankin -sillä erotuksella, että Kumlabytä ei myöhemmin remontoitu samalla tavoin eli tässä on myös keskiaikaista sisustaa jäjellä -vaikka tämä ei kirkkona koko aikaa ollutkaan toiminut, tila on ollut käytössä kouluna ja tähtitieteen observatoriona 1600-1800-luvuilla. Tornin katolta olikin hyvä havainnoida, sinne pääsi kiipeämään pientä maksua vastaan (hirmu jyrkät portaat!) ja näkymät ympäristöön olivat aivan esteettömät. Katsottiin tosin parhaaksi sitten kiivetä alas kun ukkonen ilmoitti lähestymisestään... 1400-luvulle ajoittuvat maalaukset kirkossa olivat erityisen näyttävät, edelleen varsin kirkkaat ja yksityiskohtaiset.

Kumlaby church dates to the 12th century just as Brahekyrkan originally did too -with the exception that Kumlaby did not go through the same renovations as Brahekyrkan did, so this church has surviving medieval interiors as well. The building has not always functioned as a church. during the 17th to the 19th century the church functioned as a school and an observatory. Observing stars would be nice from the church tower, I think, and one was allowed to climb the tower by paying a small fee (*really* steep stairs!). And there was a scenery indeed, as far as the eye can see! We decided to climb down, though, when we heard a thunder approaching... Surviving 15th century paintings in the church were especially fancy, very bright and detailed still!

Kumlaby church - jkpg.com

Kuva/Photo M. Pulla

Kuva/Photo M. Pulla

1570-luvulla rakennettu, ajan myötä laajennettu ja 1718 palanut Visingsborgin linna oli Brahe-suvun omistuksessa lukuunottamatta aivan viimeisiä vuosikymmeniään. Aateliston omaisuuden reduktion jälkeen viimeiset vaiheensa linna toimi vankilana venäläisille sotavangeille. Linnan rakentamisessa kerrottiin käytetyn osin reformaation ja luostarien lopettamisen jälkeen Vätternin rannalla seisovan Alvastran luostarin tiiliä. Linnan aktiiviaikoina nykyisin seisovan päärakennuksen lisäksi alueella on ollut useita torneja ja sivu- ja talousrakennuksia, rakennukset muodostivat kaikkineen nelikulmaisen piha-alueen. Näistä näkyy jonkin verran maassa jälkiä jos osaa katsoa -aivan ilmiselviä ne eivät ole. Päärakennusta saa tyytyä ihastelemaan ulkoa päin, mutta se kannattaa -kyseessä on kuitenkin ehdottoman kaunis paikka ja komeat rauniot!

Built in the 1570s, extended in the 17th century and finally burned down in 1718, Visingsborg castle belonged to the rich and powerful Brahe family save the very last few decades. After the great reduction in 1680 when the lands belonging to the nobility were returned to the crown, the castle functioned as a prison for Russian prisoners of war. When the castle was built, stones from Alvastra monastery (also in the shores of Vättern) were said to have been used after the reformation and closing down the monasteries. In its heyday Visingsborg castle had several towers and other buildings, now only traces of them remain in the ground if you know where to look. The main building is closed for public, one can only admire it from outside but it's totally worth it, it's such a beautiful place and the ruins are impressive!

Visingsborgs castle ruin - jkpg.com

 

 

Visingsö kartalla ~~~ Visingsö on map

Kirja-arvostelu - Book review: The Medieval traveller

Teos ~ Title: The medieval traveller (alkup. Reisen im Mittelaltern)
Kirjailija ~ Author: Norbert Ohler
Kustantaja ~ Publisher : Boydell Press
Painovuosi ~Printed in: Ensimmäisen kerran ilmestynyt 1986, tässä luettu painos 2010. First time published in 1986, this print in 2010

The Medieval Traveller tarttui mukaan muutama vuosi sitten Tukholman Medeltidsmuseetin museokaupasta (siellä on muutenkin varsion mainio kirjatarjonta!). En siinä kaupassa ehtinyt erityisen perusteellisesti tutustumaan kirjaan, ja itse asiassa tuntuikin vähän yllättävältä että kirja olikin alunperin näin iäkäs kuin oli. Ei se silti tuntunut vanhentuneelta, joten ihan mieluusti sitä voisi suositella kaikille keskiaikaisesta matkanteosta kiinnostuneille!

I came across The Medieval Traveller a few years ago in the Stockholm Medeltidsmuseet museum shop (it has a very good selection of books, by the way!). I didn't get much of a chance to go through the book in the store, and therefore I was slightly surprised when I noticed how old it actually is. However it's ot outdated in any way, so I indeed can recommend it for anyone who's interested in travelling in the medieval times.

Matkantekoa laivalla. Maarian kirkon amatöörien tekemiä seinämaalauksia 1400-luvulta. ~~~Travelling by ship. 15th century paintings by non-professionals in St. Mary's church, Turku. Kuva/photo Turun seurakunnat

 

Kirjoittaja Norbert Ohlerilla on jo pitkän ajan kokemus keskiajan tutkimisesta, Freiburgin yliopistolla työuransa tehnyt Ohler julkaisi ensimmäisen teoksensa 1973. Alkuperäiset teoksensa hän on kirjoittanut saksaksi ja muille kielille niitä on käännetty varsin vähän, tämä The medieval traveller vaikuttaa olevan ainoa joka on käännetty englanniksi (muista Ohlerin teoksista on käännöksiä mm. japaniksi!). Ohler on matkustamisen lisäksi kirjoittanut mm. keskiajan sotimisesta, kuolemasta, pyhiinvaelluksista mutta myös 1900-luvun aiheista.

Author Norbert Ohler has a long experience in researching medieval times. Ohler worked for most of his career in Freiburg University, and he published his first book in 1973. His original works are all in German, and surprisingly few of his works have been translated to other languages -The Medieval Traveller seems to be the only one that's available in English (other works by Ohler seem to be translated to, for example, Japanese!). In addition to travelling, Ohler has written about medieval wars, death, pilgrimages and also on some 20th century subjects.

Pyhiinvaeltaja ~~~ Pilgrim. Royal MS 16 G VI f.165r, 1332-1350

Kirja koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä käsitellään matkanteon yleisiä piirteitä, toisessa pureudutaan tunnettuihin keskiajalla ylöskirjattuihin matkakertomuksiin. Ensimmäisessä osassa käydään läpi osa-alueita matkustusmetodin, matkanteon riskitekijöiden ja matkantekoa helpottavien mukavuuksien (mm. vieraanvaraisuus ja majatalot) osalta. Millaisia reittejä suosittiin, millaisia matkustusnopeuksia niitä pitkin oli mahdollista saavuttaa, miksi ylipäätään matkalle lähdettiin -nämä ovat peruskysymyksiä, joita käsiteltiin useamman sadan vuoden aikajänteellä. Matkanteolla oli monenlaisia riskitekijöitäkin, luonnonolosuhteista rosvoihin -myös nämä käydään läpi. Teksti menee ihastuttavan yksityiskohtaiseksi esim. majataloista puhuttaessa, kun Ohler käy läpi mitä majatalolta voi odottaa -esimerkiksi ruokatarjoilu ei ollut itsestäänselvää, mahdollista oli että paikalla oli ruuanlaittomahdollisuus mutta ruoka piti valmistaa itse tuoduista aineksista (ja toisaalta laajimmillaan majoituslaitoksella saattoi olla oma erillinen leipomo ja panimo).

The book consists of two parts. First one is about the general features of medieval travelling, second one dives deeper into surviving descriptions of journeys. In the first part different sectors of travel are being individially observed, for example travelling methods, risks one might come across along the way, and features that make travelling little more comfortable (such as inns and hospitality in general). What kind of routes were favoured, what speed of travelling could be obtained, what were the underlying reasons one left for a journey -these are the basic questions that are being researched in a time period of several hundred years. Travelling was not free from risk, one could meet several kinds of dangers from difficult weather to robbers -also these are all featured. The text is delightfully detailed when discussing about, say, inns, for example food was not to be taken for granted, it was entirely possible that the inn only had a place where one could cook using his/her own ingredients (and on the other end of the scale larger inns might have had their own bakeries and breweries).

 

Kuninkaallista matkustustapaa ~~~ Royal way of travelling. Luttrell Psalter, 1325-40

Toisessa osassa tarkastellaan matkakertomuksia varsin pitkältä aikavälillä. Kertomuksista kronologisesti ensimmäinen on 500-luvulta nuoren aatelismiehen Attaluksen paosta Germaniasta Reimsin yli, viimeinen 1300-luvun puolenvälin jälkeisistä mustan surman inspiroimista flagellanttien  itsensäruoskintakulkueista, jotka kulkivat pitkiäkin matkoja kaupungeista toiseen. Paitsi Euroopan sisäisiä matkoja, teoksessa käsitellään myös Marco Polon ja Ibn Battutan kuvauksia matkoista Aasiaan. Kuvaukset monesti eivät olleet kovinkaan monisanaisia ja kertomuksen pääasia ei aikanaan välttämättä ollut matkasta itsestään kertominen, joten jonkin verran tulkintaa ja lähteiden vertaamista on vaadittu.

The second part of the book focused on itineraries from a long time span. Chronologically first itinerary is from the 6th century, telling the story how a young nobleman Attalus escaped from Germania over the Rhine, the last one tells of post-black death flagellants who travelled long distances in groups, from town to town. And not only there are journeys inside Europe, also the wide and far travelled Marco Polo and Ibn Battuta and their t to Asia have gotten their own chapters. Quite often the descriptions are not that detailed and the main point of writing down the itinerary was not the journey itself, so some intepretation and comparing differerent sources has been required.

 

Itämaan tietäjien matka ~~~ Journey of the Magi. Stefano di Giovanni, c. 1434

Kirjan kirjoitustyyli on sekoitus teoreettista ja käytännöllistä, joten ehdottomasti tätä voi suositella käytännöllistäkin näkökulmaa kaipaavalle. Jos jostain voi kirjalle antaa kritiikkiä, niin paikka paikoin se on vähän raskaslukuinen, mutta luulisin että tämä on nimenomaan teoksen iästä kertova seikka -eikä myöskään millään muotoa ylitsepääsemättömässä mittakaavassa. Kaikkineen kiinnostava kirja, kannattaa kyllä perehtyä.

The writing style in the book is a combination of both theoretical and practical, so definitely this is a good read also for a person looking for a practical approach. If there is something to critisize, the text is in some places a bit heavy to read, but this might indeed be a something that hints to the age of the book. And, as I mentioned, this is apparent only in some places so definitely the occasional heaviness is tolerable. An interesting book, all in all. Go read :)