Inspiroituneena kevättalven keskiaikaisten seurakoirien varusteista kertovasta postauksesta piti alkaa vääntämään asianmukaista asustusta myös meidän häntää heiluttavalle perheenjäsenelle! Koiran mukaanottamisen mahdollistavat tapahtumat ovat meillä päin yleensä muinais- tai viikinkitapahtumia, joten vaikutti tarkoituksenmukaisemmalta ottaa ensimmäinen projekti sieltä suunnasta. Vaikka tosin vakavasti on harkinnassa myös keskiaikaisen tyylisen pannan teko, mutta siitä joskus myöhemmin...
Viikinkiajaltakin on useampia arkeologisia lähteitä koiranpannoista, tosin lähinnä niiden metalliosista nahkaosien maaduttua pois. Kuvalähteet viikinkiajalta tai edes ihan sen välittömästä läheisyydestä puuttuvat ilmeisesti kokonaan. Norjalaisesta Gokstadin laivasta on jäänteitä useammastakin koiran pannasta, joten sieltä oli helppo lähteä hakemaan suuntaa ja esikuvaa.
Inspired by the post I made on early spring concerning the medieval companion dog collars and leashes I decided to start making period-appropriate gear for our little furry family member too! Events that are dog-friendly tend to be viking- or iron age-themed around here, so grabbing a project idea from that time period seemed like a reasonable thing to do. Although I've been thinking of making a collar in the medieval style too, but that's for another post later...
There are some archaeological finds of dog collars from the viking age, although they mostly consist of metal parts when the leather has long since rotted away... Pictorial sources of dog collars seem to be nonexistent from the viking age or its immediate surroundings. In the Norwegian Gokstad ship there are remains of several dog collars, so that's the direction I went for when looking for source and inspiration.
Oslon viikinkilaivamuseossa esillä oleva Gokstadin laiva oli peitetty kumpuun hautalaivana noin vuonna 900 ja se kaivettiin esille vuonna 1880. Laivan mukana haudattu vainaja oli 40-50-vuotias, hieman yli 180 cm pitkä mies, joka oli kohdannut loppunsa ilmeisesti taistelussa. Vainajan mukaan hautaan oli annettu runsaat ja kalliit lahjat, jotka koostuivat niin pelitarvikkeista, huonekaluista, kulkuvälineistä (reki ja soutuveneitä), keittiötarvikkeista kuin elämistäkin. Tuonpuoleiseen lähti peräti 12 hevosta, useita lintuja -ja myös 8 koiraa.
Nowadays on display on the Oslo Viking ship museum, the Gokstad ship was originally buried in a mound as a burial ship in approximately the year 900. It was discovered and excavated in 1880. The man buried in the ship was about 40-50 years of age and slightly more than 180 cm tall, apparently he had died in a battle. The deceased was given grave goods that were expensive and numerous, consisting of -among other things- games, furniture, transport devices (sleigh and rowing boats), kitchen and cooking items, and animals. Altogether 12 horses, several birds and 8 dogs went to the grave with the Gokstad man.
Nowadays on display on the Oslo Viking ship museum, the Gokstad ship was originally buried in a mound as a burial ship in approximately the year 900. It was discovered and excavated in 1880. The man buried in the ship was about 40-50 years of age and slightly more than 180 cm tall, apparently he had died in a battle. The deceased was given grave goods that were expensive and numerous, consisting of -among other things- games, furniture, transport devices (sleigh and rowing boats), kitchen and cooking items, and animals. Altogether 12 horses, several birds and 8 dogs went to the grave with the Gokstad man.
 |
| Gokstadin laiva Oslon viikinkilaivamuseossa ~~~ Gokstad ship in Oslo viking ship museum. Kuva/photo Wikipedia |
Alkuperäinen pannanosa ~~~ The original collar part
Alkuperäinen pronssinen pannanosa oli saanut museonumerokseen C10430. Erityisen ihmeellisen suuresta varustuksesta ei ole ollut kyse, soikean lenkin pituudeksi annetaan 7,2 cm (leveys 2,2 cm) ja päiden mitoiksi 3,4 * 2,1 cm. Näin ollen oman pikkukoiran mitoille tästä pystyi soveltamaan varsin suoraan! Alkuperäinen oli tekstin mukaan löydetty koiran luurangon vierestä, mutta museon tekstistä ei käy ilmi minkä kokoinen koira oli kyseessä. Pannan tiedot UNIMUS -tietokannassa
Oman versioni metalliosat (tekijänä Koruseppä Kipene) eroavat hiukan alkuperäisestä, lähinnä sillä että ne ovat ihan vähäsen kaareutuvat (pieneen kaulaan sopivammat) ja niittien määrä on tasainen. Kuvasta päätellen kun alkuperäisessä on kummassakin puolessa eri määrä niitinkoloja...
The original bronze dog collar part was given the museum number C10430. It doesn't seem to be an especially large item, the oval ring is said to be 7,2 cm long and 2,2 cm wide, the ends being 3,4 * 2,1 cm in size. Therefore not much adjusting was needed when making a reproduction, very fitting for a little doggy! In the Gokstad grave these collar remains were foung next to the bones of a dog, but the museum did not specify what size of a dog it was. Details at UNIMUS database.
My version (metal parts by Koruseppä Kipene) has some minor alterations from the original. Mainly that the ends are very slightly curved (fits better for a small neck) and the number of rivets is even in both ends. In the original there seems to be three rivet holes in other end, six in the other...
The original bronze dog collar part was given the museum number C10430. It doesn't seem to be an especially large item, the oval ring is said to be 7,2 cm long and 2,2 cm wide, the ends being 3,4 * 2,1 cm in size. Therefore not much adjusting was needed when making a reproduction, very fitting for a little doggy! In the Gokstad grave these collar remains were foung next to the bones of a dog, but the museum did not specify what size of a dog it was. Details at UNIMUS database.
My version (metal parts by Koruseppä Kipene) has some minor alterations from the original. Mainly that the ends are very slightly curved (fits better for a small neck) and the number of rivets is even in both ends. In the original there seems to be three rivet holes in other end, six in the other...
 |
| Alkuperäinen esikuva ~~~ Original collar part |
 |
| Oman version metalliosat, tekijänä ihana Koruseppä Kipene. ~~~~ Metal parts of my version, made by the lovely Koruseppä Kipene |
 |
| Toiset pannanosat Gokstadista, materiaali näissä rautaa. Museonumero C10431. ~~~ Another set of collar fittings from Gokstad, these ones in iron. Museum number C10431. |
Nahkaosat ~~~~ Leather parts
Alkuperäisessä Gokstadin pannassa ei ilmeisesti ollut nahkaa jäljellä, joten sen osalta ei pystynyt tukeutumaan alkuperäislähteisiin. Nykyisin myytävä nahka on väriltään aivan liian vaaleaa verrattuna perinteisillä menetelmillä puunkuoriparkittuun nahkaan ja värjäämätön vaalean punarusehtava ei edes olisi
näkynyt vaaleanruskean karvan alta, joten ajatus oli saada vähän väriä nahan pintaan. Myöhemmissä keskiaikaisissa lähteissä punainen on varsin yleinen pannan väri, joten päätin soveltaa siitä. Hieman etelämpää Englannissa tunnetaan kuitenkin esim. värjättyjä punaisia kirjankansia ajanjakson läheltä (esim. muutenkin kovin nätti p. Cuthbertin evankeliumikirja), joten ehkä ratkaisu ei ollut täysin tuulesta temmattu.
Lähdin liikkeelle keittelemällä tuhdin krappiliemen. Testasin ensialkuun nahalle villalangoille ihan sopivaa kylmävärjäystä,
mutta sillä metodilla väriä ei saatu nahkaan juuri ollenkaan, viikon
liotuksen jälkeenkään ero värjäämättömään nahkaan ei ollut juuri
erityisen kummoinen -aavistuksenomainen sävyero josta siitäkin osa taisi
olla toiveajattelua. Toinen tekniikka siis käyttöön, keitin lientä vähän kasaan ja sitten pensselin kanssa lisäilin sitä nahkaan. Kerros kerrokselta ja kuivuminen välillä, jossain vaiheessa vaikutti että väri ei edelleenkään tartu ollenkaan mutta lopulta kerroksia tuli varmaan parikymmentä ja väristä mukavan tumman punaruskea. Prosessin tämäkin osa tosin kesti muutaman viikon kaikkineen, kun nahan piti kuivua aina kerroksien välillä. Lopulta väri syveni kun nahan rasvasi (mutta sen jälkeen ei enää värikerroksia saa lisättyä!). En koristellut nahkaa sen kummemmin, jonkinlainen punsselikuviointi tai painokuviointi olisi ehkä voinut olla vaihtoehto, mutta viikinkiaikaisia vastaavalla tavalla kuvioituja esineitä ei ihan ihmeellisen paljoa ole löytynyt (jonkin verran toki mutta rajallisesti) niin jätin värin nyt ainoaksi koristeeksi.
In the original Gokstad collars there were apparently no leather remains, so I had no original sources to back me up on this. The leather that is being sold today is way too light in colour when compared to the result of traditional methods of tanning (for example tree bark) and light reddish brown would've been next to invisible in a light brown neck, so some colour was needed. Later medieval sources are fairly clearly in favour of red collars, so that's what I went for, too. Slightly more southwards, in England, some red leather book covers are known from slightly before the viking age (for example the really cute St. Cuthbert Gospels), so perhaps this choice has some evidence to support it?
I started by boiling a nice pot of madder. First I tested a method I had successfully used for woolen yarn, cold dye, but it did not stick to the leather at all. After one week in a madder bath the result in colour was barely visible, or maybe even that was wishful thinking. So another methods were needed, I boiled the liquid some more and continued with painting the leather using a brush. Progress was s-l-o-w since the leather needed to dry between each layer of madder but after some twenty-odd layers the result was nice reddish brown! This part of the process took approx. two weeks. The colour was further deepened when I greased the leather (after that no more colour layers could be added). I decided not to decorate the leather more than that, maybe stamping or modelling would've been options but the finds of those are not that numerous (definitely not saying there weren't any!) so I decided to leave the colour as the only decoration in this case.
In the original Gokstad collars there were apparently no leather remains, so I had no original sources to back me up on this. The leather that is being sold today is way too light in colour when compared to the result of traditional methods of tanning (for example tree bark) and light reddish brown would've been next to invisible in a light brown neck, so some colour was needed. Later medieval sources are fairly clearly in favour of red collars, so that's what I went for, too. Slightly more southwards, in England, some red leather book covers are known from slightly before the viking age (for example the really cute St. Cuthbert Gospels), so perhaps this choice has some evidence to support it?
I started by boiling a nice pot of madder. First I tested a method I had successfully used for woolen yarn, cold dye, but it did not stick to the leather at all. After one week in a madder bath the result in colour was barely visible, or maybe even that was wishful thinking. So another methods were needed, I boiled the liquid some more and continued with painting the leather using a brush. Progress was s-l-o-w since the leather needed to dry between each layer of madder but after some twenty-odd layers the result was nice reddish brown! This part of the process took approx. two weeks. The colour was further deepened when I greased the leather (after that no more colour layers could be added). I decided not to decorate the leather more than that, maybe stamping or modelling would've been options but the finds of those are not that numerous (definitely not saying there weren't any!) so I decided to leave the colour as the only decoration in this case.
 |
| Verrokkina värjäämättömään nahkaan ~~~ Dyed and undyed leathers side by side |
Ratkaisematta hiukan on miten mahdollinen hihna on pannassa ollut kiinni. Pannan perusperiaate kun on kuitenkin aika selvästi tuttu puolikuristavasta pannasta, metallilenkin ollessa vaakasuuntaan panta on helppo ujuttaa pään yli, kun taas koiran liikkuessa innokkaasti eteenpäin lenkki lonksahtaa pystyasentoon (no, tätä ei meillä juurikaan tapahdu..) ja panta on tiukempi. Myöhempien keskiaikaisten kuvien (ja löytöjen) perusteella hihna olisi pannassa kiinteästi, mutta erityistä kiinteää hihnanpitovälinettä tai -osaa tähän kokonaoisuuteen ei näy kuuluvan. Olen siten paremman puutteessa sitaissut lautanauhan kiinni lenkkiin, mutta tämä ei tunnu erityisen todennäköiseltä ratkaisulta... Jotain testattavaa siis riittää jatkoakin ajatellen!
I have yet to decipher how a leash would've been attached to the collar. The basic working principle of the collar is clear -when the oval loop is placed horizontally the collar is easy to put on a dog, and when the dog is enthusiastically moving forward (this doesn't happen too often in our household) the loop automatically moves to a vertical position thus makign the collar a bit tighter. Later medieval illustrations (and some finds too) suggest that the leash would've been fixed to the collar, but in this case there is no real place where the leash could be fixed. For the lack of a better alternative I've used a tablet woven band tied to the metal loop, but it somehow feels wrong. Something to test for the future too!
Lähteet ~~~ sources :
Oslo University, Museum of cultural history: Gokstad grave
No comments:
Post a Comment