Seurakoiran varusteita keskiaikaisittain ~~~ Companion doggy gear the medieval way

Talouteen muutti viime vuoden puolella uusi pieni perheenjäsen, joka alkujärkytyksestä selvittyään näyttää nyt rohkistuneen sen verran, että tulevana kesänä voisi olla mahdollista ottaa pieni kaveri mukaan tapahtumiinkin. Vastaan tuli siis tilanne, että pikkukaverillekin pitäisi edustavat varusteet -joten tutkimustöiksihän se meni. Exploring the medieval hunt on kirjoittanut ansiokkaasti metsästyskoirien varusteista mutta koska oma tirriäinen on pikkuterrierimäisellä ulkonäöltään varsin kaukana keskiaikaisissa kuvalähteissä nähdyistä metsästyskoirista, tutkimus suuntautui tässä seurakoirien varusteisiin.

Last year our household got a new little furry family member! Now that she's quite comfortably settled in, it looks as if she could accompany us to the summer living history events too. That of course means, that she too needs proper gear -so that means some research. Exploring the medieval hunt has written an excellent article concerning the equipment for hunting dogs, but since our little doggy is quite far from the hunting dogs depicted in medieval illustrations (she looks remarkably like a little terrier) I decided to focus on the gear seen on companion dogs.

Mistä tunnistaa seurakoiran? ~~~ How to spot a companion dog?

Esimmäiseksi tietysti piti erotella kuvien seurakoirat metsästyskoirista. Ei ihan yksiselitteinen tehtävä, joten päädyin siihen, että tarkastelin kuvia, joissa koira ei ole esitetty metsästysyhteydessä, painottuen erityisesti naisten kuviin. Koirien kanssa metsästäviä naisiakin esiintyy kuvituksissa, joten pelkkä naisen kanssa esiintyminen ei vielä riittänyt kriteeriksi, ja toisaalta metsästyskoiria ei aina kuvata metsästysyhteydessä, mutta niistä huolehtiminen oli varsin miehistä työtä. Erityisesti hautamuistomerkit olivat varsin havainnollisia kuvalähteitä, näissä pikkukoirat oli pääsääntöisesti kuvattu naisen jalkoihin. Yleisesti ottaen seurakoiria esiintyy kirjojen kuvituksissa monin verroin vähemmän kuin metsästyskoiria, joten aineisto oli vähän rajallinen... Pääsääntöisesti seurakoirat tuntuvat kuitenkin olevan syliin mahtuvan pieniä ja yleensä valkoisia.

Of course the first step in researching the gear of companion dogs is to tell the difference between companion dogs and hunting dogs. Not simple at all, so just to be on the safe side I ended up looking for pictures where dogs are depicted in a non-hunting scene, preferably accompanied with women. Women are seen occasionally hunting with dogs too, so solely the combination of women and dogs was not sufficent, and hunting dogs were not always depicted doing hunting, but taking care of them seems to have been a very manly job. Especially funeral effigies turned out quite useful as sources, small dogs were commonly depicted laying in women's feet. All in all, in book illustrations companion dogs were heavily outnumbered by hunting dogs, so I had to work with a limited material... Generally speaking companion dogs seem to be small, lap-sized, and usually (but not always) white.

Pikkukoira Arnolfinin muotokuvasta. Varsin paljon meidän tirriäisen oloinen! ~~~ Tiny dog from the Arnolfini portrait. Remarkably like our little furry friend! Jan van Eyck, 1434

Christine de Pizan kirjoittaa pikkukoiransa kanssa ~~~ Christine de Pizan writes with her small dog. 1411-1414.

Metsästyskoiranhoitoa 1400-luvun alun tyyliin ~~~ Hunting dog care, early 15th century style. Gaston Phébus, Livre de la chasse.

Viikinkiaikaiset koiran varusteet ~~~ Viking age dog gear

Koska nämä ovat oikein kiinnostavia, täytyy nämä nyt sisällyttää tähän vaikka ei ole yhtään varmaa koskevatko nämä viikinkiaikaiset lähteet seurakoiria millään tavalla (itse asiassa Valsgärden tapauksessa se on jopa melko epätodennäköistä). Viikinkiaikaisia lähteitä koiran pannoista on ylipäätään varsin vähän, mutta joitain koiria on haudattu ylimystöhautoihin pantoineen. Arkeologisista löydöistä on tietysti hankala sanoa koiran käyttötarkoituksesta, koko- ja tyyppiarviota lukuunottamatta. Norjalaisen Osebergin laivan (peitetty kumpuun v. 834) löytöjen mukana oli myös kuusi koiraa ja koiran tarvikkeita, mukaan lukien niittikoristeltuja, soljella kiinnitettäviä pantoja ja ketjumallisia remmejä (Kts. esim. Osebergin haudan varustus/ Norjan kulttuurihistoriallinen museo).  Osebergin laivasta on peräisin myös puinen tuntemattoman esineen osa jossa on kuvattu pannalla varustettuja koiria. Pannat vaikuttavat olevan niittikoristeisia tässäkin tapauksessa. Gokstadin laivan löytöjen mukana oli myös koiran pantoja, niistäkin oli jäljellä vain metalliosia.

Because they are extremely interesting, I'll include these too -although it's unclear whether they have anything to do with companion dogs in the first place (when it comes to the Valsgärde find, it's even somewhat unlikely). Viking age finds of dog collars are few, although in some very wealthy burials dogs have been buried with their collars. Archaeologically it's of course somewhat difficult to tell what the dog had been used for, save the size and type of the dog. In Norwegian Oseberg ship burial (covered in a mound in AD 834) there were six dogs too, and their gear was buried with them. The gear included collars with mounts and buckles, and chain-like leashes (See for example What was in the ship/ Museum of cultural history, Norway). Also from the Oseberg ship there is a wooden part of an unidentified object, where dog heads with collars have been carved. Those collars also seem to have mount decorations. The Gokstad ship burial (covered in a mound in c. AD 900) had dogs with collars onboard too, but only the metal parts survive.

Rekonstruktio Osebergin pannasta ~~~ Reconstruction of the Oseberg collar. Kuva/photo World tree project

Osebergin puuosa ~~~ the mysterious wooden part from Oseberg. Museum of cultural history

 

 

 

Gokstadin laivan koiranpannan metalliosia ~~~ Metal parts of Gokstad dog collar. Kuva/photo Fotoportalen Unimus

 

 Gustavianum-museossa Uppsalassa esillä oleva ruotsalainen Valsgärden panta 900-luvulta ei juurikaan perusperiaatteiltaan eroa esim. Turun museokeskuksen kokoelmissa olevasta huomattavasti myöhemmästä susipannasta -Valsgärden pannassa on erilliset niitit siinä missä Turun museokeskuksen panta on kokonaan tukevasta metallilangasta. Toimintaperiaate on kuitenkin sama, estää piikeillä sutta puremasta koiraa kaulaan. Tämän kaltaisia pantoja on perinteisesti käytetty metsästys- sekä vahtikoirilla¹. Exploring the medieval hunt on kirjoittanut näistäkin varusteista varsin kattavasti, mainioiden kuvien kera.

Exhibited in Museum Gustavianum in Uppsala, Sweden, the Valsgärde collar (10th century) can be classified as a wolf collar. In its basic functions it's not really any different from the much later wolf collar from the Turku museum centre collections -Valsgärde collar has separate spiked mounts where the Turku museum centre collar is all made of metal . But the function is the same, to prevent a wolf from biting the dog's neck. Collars like these have traditionally been used on guard- and hunting dogs¹. Exploring the medieval hunt has written a post on these Valsgärde dog-related items quite extensively, with very good photos.

Valsgärden piikkipanta. Nahka uutta. ~~~ Spiked collar from Valsgärde. Leather parts are new.

Valsgärden ketjuremmi, 800-luvulta ~~~ Chain leash from Valsgärde, 9th century

Pannan väri ~~~ Colour of the collar

Keskiajalla koiran varusteissa tuntuu olevan selvä trendi -koiran panta on oltava punainen! Punainen on siis ehdottomasti eniten kirjoihin kuvattu pannan väri todella reilulla enemmistöllä, muiden kuvattujen värien joukossa on mm. musta, sininen, valkoinen, keltainen, vihreä ja ruskea. Punaisen pannan trendi koskee myös (tai erityisesti?) metsästyskoiria. Poikkeuksen punaisen pannan enemmistöstä tuntuvat tekevän jäljestyskoiran oloiset koirat, joilla hyvin usein, käytännössä aina, näkyyy ruskeita (värjäämättömiä?) pantoja -nämä poikkeavat myös malliltaan muista pannoista. Seurakoiriinkaan tämä punaisen pannan trendi ei ihan täydellisesti päde, seurakoirilla näkyy huomattavan yleisesti keltaisia pantoja. Mahdollisesti keltainen väri voisi viitata myös metalliin?

In the medieval period there seems to be a clear trend when it comes to dog collars -the collar must be red! Red collars outnumber any other collar colours by clear numbers in illustrations, other colours depicted are black, blue, white, yellow, green and brown. The trend of red collars is especially prominent among hunting dogs. An exeption to this trend of red collars seems to be sniffer hounds (in my intepretation), who usually have brown (undyed?) collars -also the shape of the collar is different. Companion dogs are also somewhat of an exeption, they carry remarkably often yellow collars. Yellow colour could perhaps also refer to metal?

Le potage Heures de Charles d'Angoulême Paris, BnF, Département des manuscrits, Latin 1173 fol. 1 (1480-96)

Livre de la chasse, Paris, Bibliothèque Mazarine, MS. 3717, fol. 037, before 1476

Koristeet ~~~ Decorations

Koiran pannassa esiintyy kuvissa kohtuullisen usein metallisia niittejä tai muita metallikoristeita. Kuvalähteistä ei materiaali oikein ilmene mutta hieman keskiaikaisia ja  joitain jonkin verran myöhempiä säilyneitä esimerkkejä pannan koristeista löytyy, ja niiden lisäksi kirjallinen mainta -niiden perusteella jotain voinee sanoa. Pronssikoristeet, jollaisia näkyy 1500-luvun lopun hollantilaisessa pannassa, sopisivat väreiltään kuvien keltaisiin koristeisiin. Samaten jonkinlaista kuparisekoitetta (pronssi oli melko häilyvä käsite aikoinaan) on 1100-luvun irlantilainen pannan koriste, aikoinaan se lienee kiinnitetty toisen materiaaliseen pantaan. Kirjalliset lähteet kertovat vielä  kalliimmista materiaaleista -kuningattaren inventaarioluettelo vuodelta 1400 nimittäin mainitsee hopeakoristeisia vinttikoiran pantoja.²

Dog collars seem to be quite often decorated with metal mounts or other metal decorations. Pictorial sources do not tell that much about materials, but based on a few later extant examples and written sources something can perhaps be said. Bronze mounts that survive in the late 16th century collar from the Netherlands would match the yellow colour of the paintings. Also a 12th century collar decoration made of some kind of copper alloy has been found from Ireland, originally it has been sewn or riveted to a collar made of some other material. Literary sources hint to more expensive materials -a queen's wardrobe inventory from 1400 mentions greyhound collars with silver decorations.²

 

Pronssikoristeinen panta 1500-luvun lopulta Hollannista. Kuva/photo Medieval chic in metal: decorative mounts on belts and purses from the Low countries, 1300-1600

1100-luvun pannan koriste Waterfordista, Irlannista ~~~12th century collar decoration from Waterford, Ireland. Photo Ask about Ireland

Horae ad usum Parisiensem. 1475-1500 Latin 1173 Folio 87v

Seurakoirilla näkyy olevan kuvattuna pannassa kulkusiakin! Kulkusien mainitaan oleen jopa erityisen seurakoiran tunnus ja tämä on havaittavissa kuvalähteistäkin, kulkuspannat esiintyvät ainoastaan seurakoirilla vaikka kuvalähteissä suuri osa seurakoiriksi tulkitsemistani koirista olikin tyystin ilman pantaa. Kulkuspantaisia koiria esiintyy erityisen usein hautamuistomerkeissä, esimerkiksi Ranskan kuninkaallisilla hautamuistomerkeillä Saint-Denis'in basilikassa niitä on kuvattuna hyvin monen ylhäisen jalkopäähän.

Mahdollista on, että kulkuspanta-trendi olisi saanut alkunsa keskiajalla suositusta Tristanin ja Isolden tarinasta, jossa Tristan antaa Isoldelle Avalonin saarelta kotoisin olevan itsessäänkin hieman yliluonnollisen pikkukoiran, Helu-Lelun (engl. Petitcreiu), jonka pannassa kilisevällä kulkusella on surua poistava taikavoima. Isolde tosin ei tarinassa arvosta tätä voimaa vaan irroittaa kulkusen ja viskaa sen mereen.³ Tristanin ja Isolden tarinan ensimmäiset versiot ovat peräisin jo 1100-luvulta, mutta tarinan yksityiskohdat vaihtelevat jonkin verran. Pikkukoira esiintyy kuitenkin jo 1200-luvun saksalaisessa versioissa.⁴


Companion dogs occasionally have even bells on their collars! Bells are even mentioned as a sign of a companion dog, and this feature is also present in illustrations. Bell collars are only depicted on companion dogs, although most dogs I intepreted as companion dogs do not carry collars at all. Dogs with bell collars appear especially often in royal effigies, for example in French royalty buried in the Saint-Denis basilica often have bell-collared dogs depicted on their effigies.

It is possible that the trend of bell collars was a nod towards the popular story of Tristan and Iseult, where Tristan sends Iseult a magical little dog, Petitcreiu, who was originally from the island of Avalon. Petitcreiu has a collar with a bell, the sound of the bell has a power of erasing sorrow. Iseult does not appreciate the effects of the bell, though, instead she removes the bell and tosses it to the sea.³ The first written versions of the legend of Tristan and Iseult are from the 12th century, but the details vary some in different versions. Petitcreiu and the magical bell appear at least in the 13th century German version.⁴

Canterburyn arkkipiispan William Courtenayn (k. 1396) hautamuistomerkki ~~~ Effigy of William Courtenay, archbishop of Canterbury (d. 1396) Photo David Hamster.

Apina ja kulkuspantainen koira. ~~~ Monkey and a dog with bell collar. Traictés de Pierre Salemon a Charles VI roy de France 1412-1415

Kulkuspantainen pentu peuhaa sängyn päällä. Italia, 1300-luku. ~~~ Puppy with bell collar playing on a bed. Italy, 14th century. Cocharelli treatise on the vices, Cleveland museum of art

Kulkuspantainen pörrökoira teoksessa Kristuksen ympärileikkaus, Marco Marziale, n. 1500 ~~~ Fluffy dog with a bell collar. In painting The Circumcision, Marco Marziale, c. 1500

Talutushihna ~~~ Leash

Talutusremmi näyttää olevan (jo viikinkiaikaisen mallin mukaan) usein ketjua sikäli mikäli sitä on kuvattuna. Kuvalähteissä esiintyy myös kuvia köydestä talutushihnana sekä joskus hihnoja joiden materiaali ei ole kovin selkeä, ilman erityistä pintarakennetta -mahdollista on, että ne olisivat nahkaa? Seurakoirilla ei kuvituksissa talutushihnaa näy juuri koskaan, joten voisi olettaa, että seurakoira on varsin usein juossut vapaana. Tosin seurakoira-kuvaukset muutenkin ovat enimmäkseen sisätiloista.

Dog leashes seem to be (in viking age style) quite often made of metal chain, if leashes are depicted. Also illustrations show ropes as leashes, and some leashes that are more obscure in detail, no visible surface structure -leather, maybe? Companion dogs hardly ever have leashes, so it looks as if they were running around freely. Most illustrations of companion dogs show the dogs inside the house, though.

Köysihihna ns. yksisarvis-seinävaatteesta (Metropolitan museum), Alankomaat, 1495-1505 ~~ Rope leash from the so called unicorn tapestry, Netherlands, 1495-1505

Yhteenveto ja suunnitelmia ~~~ Conclusion and plans for the future

Näyttäisi siltä, että seurakoirien tyypillinen varustus keskiajalla - sikäli kun varustusta ylipäätään on- eroaa jonkin verran metsästyskoirien varustuksesta, seurakoirilla esiintyy pantatyyppejä joita metsästyskoirilla ei esiinny. Seurakoirat ovat olleet varsin yläluokkainen ilmiö joten epäilemättä yläluokkaisuus näkyisi materiaalivalinnoissakin, mutta kuvituksista ja kuvauksista ei täysin varmaksi voi sanoa seurakoirien varusteiden materiaaleja. Kuvalähteitä vertailemalla käyttökelpoiset ratkaisut alkavat kuitenkin hahmottua, niitä soveltamalla pikkutirriäiselle saattaa ennen kesää tekeytyäkin oma uusi ja äärettömän hieno panta ja muuta varustetta. Kelpaa niitä sitten pikkukoiran esitellä! Postaan siitä sitten erikseen kun on jotain mitä näyttää :)

It looks as if the typical gear for companion dogs -if gear is present at all- differs somewhat from the typical hunting dog gear. Companion dogs have collar types that are absent among hunting dogs. Companion dogs have been an upper-class phenomenon, so no noubt this upper-classiness would show up in the choice of materials too, but based on pictorial sources nothing certain can be said concerning the materials of companion dog gear. By comparing different pictorial sources I'm starting to have a clear idea on what choices should I make when making a collar and other stuff for my little furry friend, so I think I'm going to have something finished to show by summer. I'll post more about them when I do :)

Lähteet~~~References

¹ Kansallismuseo, kuukauden esine maaliskuu 2004, susipanta 
² History of England under Henry the fourth, James Hamilton Wylie, 1884-1898 p. 194
³ Koirien maailmanhistoria, Petri Pietiläinen 2016, p.136
⁴ The dog book: dogs of historical distinction, Kathleen Walker-Meikle 2014, p. 31

Nokkoskuitua testissä ~~~ Experiments with nettle fiber

Nokkosen käyttö tekstiilikuituna esihistoriallisella ja historiallisellakin ajalla on ollut mainintana tullut vastaan siellä sun täällä. Syksyllä törmäsin Facebook-ryhmään Nettles for textiles, ja siitähän se ajatus sitten lähti -ryhmän kokemusten perusteella ilmeisesti nokkoskuidun työstäminen olisi mahdollista ihan kotioloissakin, joten pitihän sitä testata!

The mentions of the use of nettle as textile fiber during the prehistorical times and even historical times has popped up quite a few times here and there. Last autumn I stumbled across a Facebook- group Nettles for Textiles. And the group was full of ideas! All of a sudden it looked like making nettle fiber even at home is totally doable, so obviously I had to put it to a test!

Kuva/photo Wikimedia Commons

Nokkosen kuitukäytön historiaa lyhyesti ~~~ Brief history of nettle fiber

Oli yllättävän hankala kaivaa tätä tietoa nokkosen historiasta, tieto oli varsin hajallaan ja sekalaista. Yritän päivittää tätä osuutta jossain vaiheessa!

It was surprisingly difficult to find information on the use of nettle textiles throughout history, the information was scarce and all over the place, so to say. I'll try to update this at some point!

Pronssikautisesta pronssisesta hautauurnasta Tanskasta on löydetty nokkoskangasta, joka on valmistettu Itävallasta saakka. Nokkoskankaalla voisi siis päätellä olleen pronssikaudella statusta!¹ Suomessa rautakaudelta tunnetaan kaksi löytöä joita epäillään nokkoseksi, lautanauhan kude Kaukolan Kulhamäestä sekä pronssispiraalin sisällä säilynyt ompelulanka Mikkelin Tuukkalasta. Nämä tosin ovat ilmeisesti jossain määrin epävarmoja tapauksia, varsin vanhoja löytöjäkin.²

 In a bronze age Danish cremation burial urn a fragment of nettle cloth was found. When examined more closely, it turned out that the cloth was made in Austria. One could suspect that nettle cloth had some status during the Bronze age!¹ In iron age Finland two finds of nettle thread are known, another one being the weft thread for tablet woven band from Kaukola Kulhamäki, another one a sewing thread preserved inside a bronze spiral decoration from Mikkeli Tuukkala. Apparently these two are slightly uncertain as they have been excavated quite some time ago.²

Nokkoskuidun käytön sanotaan olleen tyypillisempää Skandinaviassa kuin keski-Euroopassa. Anglo-saksiseen aikaan Englannista tunnetaan vain kaksi nokkoskankaan kappaletta, joista toinen viikinkiyhteyksistään tunnetusta Yorkista.³ Viikinkiaikaisilta kuitukasvien liotuspaikoilta Tanskasta on löydetty yhtä lailla pellavan ja hampun kuin nokkosekin jäänteitä.⁴ Vanhin kirjallinen merkintä nokkoskuidusta kankaan materiaalina on vuodelta 1280 saksalaiselta munkilta, Albertus Magnukselta.⁵ Keskiaikaisessa Turussa nokkoslankaa käytettiin ainakin ompelulankana nahkaesineissä.⁶ Termimielessä yhteys nokkosen ja pellavan välillä (sanalla liina, toim. huom. samaa termiä on käytetty vieläpä kuituhampustakin) löytyy paitsi suomen kielestä, myös latviasta.⁷

The use of nettle fiber has been more common in Scandinavia than in central Europe. From the Anglo-Saxon times in Britain there are only two finds of nettle cloth, another one of which is from York, famous for its viking contacts.³ From Danish viking age fiber plant retting places remains of nettle as well as linen and flax have been found.⁴ The first literary mention of nettle cloth is form 1280, by a German monk Albertus Magnus.⁵ In medieval Turku finds of nettle threads have been made, it was used as sewing thread for leather shoes.⁶ Language-wise, the same word has been used for linen and nettle (and, I may note, also for fiber hemp) both in Finnish and Latvian languages.⁷

Historiallisena aikana nokkoskuitu on ollut suosiossa etenkin aikoina, jolloin puuvillan saatavuus on ollut huono -kaikki kuitukasvit on haluttu hyödyntää, vaikka nokkosen kuiduntuottavuus onkin vähäisempi kuin pellavalla tai hampulla.⁸ Saksassa kirjallisia lähteitä nokkoskankaasta on 1700-luvun puolivälistä, mutta kirjallisien lähteiden kanssa on ongelma -nokkoskankaan nimellä kulkenut kangas ei välttämättä ollut kuin kuvainnollisesti nokkosta. 1800-luvun Norjassa nokkosesta on kerrottu tehdyn sekä kotitaloutekstiileitä että vaatetuskangasta. Niin ikään 1800-luvun kirjallisena lähteenä nokkospaidat mainitaan tanskalaisen H.C. Andersenin sadussa Villijoutsenet, ranskalaisen Viktor Hugon Kurjat mainitsee myös nokkoskuidun.⁹

In later periods nettle fiber has been favoured when cotton has been hard to come by -all fiber plants had been sought after, although nettle yields less fiber than linen or flax.⁸ Literary sources mention nettle cloth from the mid-18th century Germany, but there is a problem with written sources -in some cases cloth that has the name of nettle cloth, doesn't knowingly contain any actual nettle fiber. In 19th century Norway nettle was said to be used for making both household textiles and fabrics for clothing. Also in the 19th century, nettle shirts are mentioned in a fairytale Wild Swans by Danish H.C. Andersen, French Viktor Hugo's Les Miserables also mentions nettle processing. ⁹

Oma testi- nokkosen liottaminen kuitujen irrottamiseksi ~~~ My experiment- retting nettle stems to detach fibers

Testierässä oli kahta eri aikaan erättyä nokkosta, toinen oli kerätty elokuussa ja kuivattu sitten, toinen erä kerättiin lokakuussa. Tämä lokakuinen nokkonen liotettiin tuoreeltaan, testissä oli siis myös kuivatun vs. tuoreen nokkosen käyttäytyminen ja käyttäytymisen mahdolliset erot. Liotusastiana käytin pisimpiä astioita mitä kotona oli, parveke-kukkalaatikoita. Kuten kuvasta näkyy, eivät ihan riittäneet nokkosvarsien pituudelle ja kuivatut, kun eivät halunneet oikein taipua, piti katkaista (jälkeenpäin havaintona että siinä meni kuitua hukkaan, latvoja yksinään oli kovin vaikea käsitellä).  Kuivatut nokkoset laitettiin siis toiseen laatikkoon, tuoreet toiseen. Vetenä toimi aivan tavallinen kraanavesi.

My test batch of nettles consisted of half fresh, half dried nettles. The fresh part was harvested in October, the dried ones were collected in August and then dried. So the October nettles were retted fresh, and one part of this experiment was to see if there were some visible differences in how fresh vs. dried nettles behave in retting. For retting I used the longest waterproof containers I had at home, balcony flower pots. And as is obvious, the dried nettles were not that keen on bending, so I had to cut them and ret them in two parts (eventually it wasn't that good idea, as thin nettle tops were really nasty to process -ie. wasted fiber). The dried nettles were put to one flowerpot, fresh nettles to another. Normal tap water was used for retting.
 

Liotusprosessin kulku meni seuraavasti:

How the retting process went for me:

1. pv: Veden vaihto, ei näkyvää toimintaa vielä.

Day 1: Changed the water, nothing special going on yet.

2. pv: Kuivatut nokkoset alkoivat muodostaa vaahtoa. Vaihdettiin kummatkin vedet.

Day 2: Dried nettles started to form foam. Changed the water for both pots.

3. pv: Tuoreetkin alkoivat vaahdota, kun taas kuivatut eivät enää yhtään niin paljoa. Vedenvaihto tuoreille, kuivattujen vesi varsin sameaa. Iltaa myöden tuoreetkin samentumaan päin.

Day 3: Fresh nettles were beginning to foam, where as the dried ones did not make foam so much anymore. Changed the water for fresh nettles, dried nettles' water seemed quite murky. In the evening also the fresh nettles' water was getting murky. 

 4. pv: Hyvin tuntuivat pärjäävän. Ei vedenvaihtoa. Tuoreet olivat niin innokkaita pyrkimään pinnalle, että niille piti asettaa painot että olisivat pysyneet veden alla.

Day 4: Nettles were doing just fine, no water changes. The fresh nettles were keen on floating, I inserted weights (smaller flowerpots) so that they would stay underwater.

5. pv: Pintakerros, ts. kuidut irtosivat selvästi kummastakin, tulkitsin että alkaa olla valmistumaan päin. Kaadoin vedet pois ja pistin nokkoset kuivumaan. Vesi olisi tosin saattanut olla hyvä myös kukkien kasteluun lannoittavien ominaisuuksiensa vuoksi -näin seuraavaa kertaa ajatellen...

Day 5: Surface layer, ie. fibers were happily detaching from the stem, I interpreted that as a sign that the nettles are now ready. I poured away the water and laid the nettles to dry. As an afterthought, the retting water would've been nutritious  for plants too -I'll keep that in mind for the next time!

Vasemmalta: Karstattuja lyhyitä kuituja, pellavavälineillä käsiteltyjä nokkoskuituja ja varresta irroitetuja pitkiä kuituja. ~~~From left: carded shorter fibers, nettle processed with tools for linen, curly long fibers straight from the stem.

Kuitujen käsittely ~~~ Processing the fibers

Kuidun irtoamisen kannalta ei tuntunut olevan merkitystä sillä oliko nokkonen ensin kuivatettu, sitten liotettu vai liotettu tuoreeltaan. Kuitu irtosi kivasti ja parhaimmillaan lähes koko varren pituisina suiruina kun varren halkaisi tyvipäästä ja kovaa sisustaa alkoi pala kerrallaan murtaa pois -kun sen teki riittävän rauhallisesti, se ei vahingoittanut pitkiä kuituja. Osin silti käteen jäi lyhyempien kuitujen kasa, nämä sai ihan käyttökelpoisiksi karstaamalla normaaleilla käsikarstoilla.

When it comes to how easy was it to detach the fibers from the stem, there was no real difference between dried and fresh nettles. Detaching the fibers was all in all quite easy, at its best I managed to get fibers as long as the stem itself. First I split the stem open and started chipping the hard core away, bit by bit -when done carefully enough, it did not harm the fibers. Every now and then, though, I was left with some shorter fibers, which were perfectly good fibers too -by carding them they too were good for spinning.

Kun mahdollisuus oli, piti testatata nokkosta pellavankäsittelyvälineilläkin, mutta se ei ollut mitenkään eeppinen menestys -kohtuullisen kokoisesta varsinipusta jäi käteen nöttösellinen varsin lyhyitä mutta kieltämättä kyllä suoria ja sileitä kuituja.

Since I had the chance, I had to test nettle processing using linen processing tools! But that was a long way from being an epic success, from which was a quite handsome bundle of nettle stems I was left with a handful of short, but clean and straight fibers.

Pitkien kuitujen niput tuppasivat kihartumaan kovin tuoreeltaan varresta irroitettuna, mutta kun ne asetteli nippuun ja hieroi käsien välissä yhteen koko nipun pituudelta, kiharuus väheni huomattavasti. Kun nippua veteli jonkin kerran veitsen terän tylpän reunan yli, suurin osa jäljelle jääneestä kuorestakin irtosi.

The long fibers tended to curl quite heavily when freshly detached from the stem, but when the curly fibers were arranged to a bundle and rubbed lightly together between hands, the curliness almost disappeared. And once the bundle was drawn over the blunt edge of a knife a few times, most of the remaining bark was gone too and what I was left with was a very neat bundle of quite straight fibers.

Kehrääminen ~~~ Spinning

Lähdin kehräämään karstattuja, lyhyitä kuituja värttinällä (ei tohtinut aloittaa näteillä, pitkillä kuiduilla!), ja se osoittautuikin vähän odotettua hankalammaksi. Tämä olisi ilmeisesti pitänyt tehdä märin käsin, sillä nyt kuivin käsin tehtynä kehrääminen vaati lähes mikroskooppisen lyhyitä vetoja että se onnistui. No, tulihan siitä lankaa kyllä mutta kehrääminen tuntui paljon työläämmältä kuin vastaavan villamäärän kehrääminen. Mutta eipä ensimmäisestä yrityksestä kovin ihmeellisiä johtopäätöksiä voi tehdä...

I started spinning-experiments with shorter, carded fibers (I was afraid to start with the pretty, long ones!) and a drop spindle -and it turned out to be a bit trickier than I expected. I assume the spinning would've been best done with wet hands, because with dry hands I needed almost microscopic-short draw lengths to get some kind of thread. I indeed managed to spin some yarn, but the spinning process was a lot of more work than spinning the same amount of wool. But one cannot draw big conclusions based on a first try...

Lähteet nokkoshistorialle ~~~ References for nettle history:

¹ Bergfjord, Mannerig, Frei, Gleba, Scharff, Skals, Heinemeier, Nosch & Holst 2012
² Suomela 2015
³ Owen-Crocker, Coatsworth & Hayward 2012
⁴ Suomela 2015
⁵ Suomela 2015
⁶ Kirjavainen 2007
⁷ Kriiska, Lavento & Peets 2005
⁸ Suomela 2015
⁹ Platonova 2018


Bergfjord, Mannerig, Frei, Gleba, Scharff, Skals, Heinemeier, Nosch & Holst: Nettle as a distinct bronze age textile plant, 2012

Kirjavainen, Heini:  Local cloth production on medieval Turku, Finland 2007

Kriiska, Lavento & Peets: New AMS dates of the Neolithic and Bronze age ceramics in Estonia, Estonian journal of archaeology 2005

Owen-Crocker, Gale, Coatsworth, Elizabeth & Hayward, Maria: Encyclopedia of medieval dress and textiles of the British isles. 2012

Platonova, Riikka: Nokkonen kehruukasvina, 2018

Suomela, Jenni: Nokkoskuidun tunnistusmenetelmät. Helsingin yliopisto, 2015