Talvisen matkanteon varusteet, testi 1 ~~~~ What to wear on a winter hike, test no. 1

Tulipa tehtyä oikein mukava pieni päivävaellus talvisessa metsässä Paraisilla valtavan hyvässä seurassa, tällaisia reissuja tarvitaan lisää! Reissun päämäärä virkistäytymisen lisäksi oli testata keskiaikaisten vaatteiden soveltuvuus talviseen matkantekoon. Ajatuksenani oli, että en ota mukaan modernia vaatetta lainkaan vaan lähden reissuun vallan 1300-luvun vetimissä, ja yleisarvosanaksi on sanottava että hyvinhän tämä nopeasti järkeilty kokonaisuus toimi!

Keli oli suorastaan leppoisa -1 astetta, höttöistä lunta oli noin 20 senttiä, tuulta ei juuri ollenkaan. Olosuhteet eivät siis olleet ollenkaan haastavimmasta päästä… 

A happy little group of re-enactors decided to go for a little hike in a winter forest! Our destination was Sattmark hiking route in Parainen, and what a lovely trip it was! Our aim was not only to have fun (which we did!) but also put our clothes to a test in winter-y surroundings. I decided not to take any modern clothing with me but to go totally in 14th century gear, and I must say that they worked more than well. 

Weather was pleasant -1 degrees, approximately 20 cm of fluffy snow and hardly any wind. Not really challenging.

Kuva/ photo Mikke Reinikainen

Ohessa siis muistutukseksi itselleni ja mahdollisesti opiksi muille varustuksen osaset hyvine ja huonoine puolineen. Seuraavalla varustuksella olin siis liikenteessä, alimmasta ulospäin:

As a reminder for myself and perhaps for others to learn, here are the parts of my gear with their good and not-so-good sides mentioned. So my gear was as following, starting from what was closest to the skin:

- Pellavapaita. Aluspaitani oli lyhyempi kuin muut mekot, puolisäärimittainen, ja tämä pellavalle tyypilliseen tapaan imi kosteutta, tällä kertaa lumesta kun hiukan tuli maasto-olosuhteissa myös kompuroitua. Lopulta, aivan loppumatkasta, se oli inhottavan märkä ja toki myös pahuksen kylmä polvien päälle saakka. Miettiä sopii olisiko vielä lyhyempi paita pelastanut tältä kokemukselta, vai olisiko pitänyt jättää pellavakerros pois tyystin. Ei sitä ikävä olisi tullut… Toinen tapa välttyä tältä tunteelta olisi tietysti ollut pitkät hoset, joita tosin en kyllä muista koskaan naisella kuvassa nähneeni enkä edes kuulleeni. Jos jossain esiintyy, kuulisin asiasta mielelläni! 

- Linen shirt. My underdress was shorter than my woolen dresses, mid-calf length, and it did just what linen does, absorbed moisture. Unfortunately moisture in this case came from snow since I occasionally tripped over... When the trip was nearing its end the linen shirt was wet up to my knees and somewhat cold. I was thinking if this could've been avoided by omitting the linen shirt completely -I wouldn't have missed it! Another way to solve this would've been by wearing full-lenght hose, but I've never seen those worn by women. Please let me know if you have!  

-Sukat. Tämä jännitti ennakkoon eniten, mutta yhdistelmä neulakinnassukasta ja sen päällä olevasta villakangassukasta oli oikein toimiva. Kylmä ei tullut ennen kun pysähtyi pidemmäksi aikaa ja sukan ja kengän väliin linttaantunut lumi suli, matkaa tehdessä oli siis varsin lokoisat oltavat. Lumen päätymisen kenkään olisi varmaan saanut ehkäistyä fiksummalla eli istuvammalla kenkävalinnalla...

-Socks. I expected this to be the hardest part, but a combination of nalbinded ankle-lenght socks and woolen fabric socks over them was very efficient. I didn't feel cold at all before we stopped for a longer while and snow that was packed between my socks and shoes started melting -and this could've been easily avoided by wearing a more winterproof pair of shoes.

-Kengät. Kovin matalat ja avonaiset lipokkaat, ilman pohjallista. Koska lumi oli höttöistä pakkaslunta, pohjan pitävyyden kanssa ei ollut ongelmia. Ongelmaksi loppumatkasta muodostui se, että matala kenkä päästi lunta sisään, tämä olisi ollut ratkaistavissa esim. saappailla.

-Shoes. Of low and open type, worn without any special insoles. Since the snow was fluffy and there was no ice under it, the shoes were surprisingly un-slippery. After a while of hiking it turned out, that snow begun to pack between socks and low shoes, but for example by wearing boots this wouldn't have happened.

-2 pitkähihaista nilkkamittaista villamekkoa. Ajatus kahdesta päällekkäisestä villamekosta tuli oikeastaan keskustelusta 1400-luvun birgittalaisnunnien talvivarustuksesta ja talvivarustusten säädöksistä, mutta tämä ratkaisuhan on dokumentoitu muuallakin moneen kertaan ja osoittautui tälläkin matkalla toimivaksi.

- Two long sleeved ankle length woolen dresses. Originally the thought of two long-sleeved wool dresses came from a discussion of 15th cent. clothing regulations for bridgettine nuns and their winter clothing, but this number of clothing layers has well been documented in other places as well.

-Hihaton nilkkapituinen päälimekko. Kolme päällekäistä villakerrosta eristivät vallan mainiosti! 

-Sleeveless ankle-length overdress. Three layers of wool were quite sufficient when it comes to insulation!

-Hartiahuppu, vuoritettu ohuella villalla. Tuntui paikka paikoin liialta, mutta ehkä melkein kolmen tunnin reissun aikana olisi tullut korville muuten kylmä eikä pelkkä huntu olisi riittänyt siihen. Erityisesti jos olisi osunut tuulisempi päivä. 

-Hood, lined with thin wool. At times it felt like it's too much, but perhaps it was a good idea to bring it with me after all. Considering the three hours we spent on the woods it would've been a little cold for the ears, they tend to need some cover, more than a mere veil could provide. Especially it it would've been breezy.

-Viitta. Hieman samat tuntemukset kuin hupunkin kanssa, tuntui osin vähän liialta mutta lopulta hartioita ja olkavarsia lämmittämässä kuitenkin ihan paikallaan, kolmas villamekkokerros kun ei ulottunut niille ollenkaan.

-Cloak. Somewhat similar feelings as with the hood, on occasion it felt like it's too much but after all, without the cloak I would've had only two layers of wool warming my shoulders and arms as the topmost dress was sleeveless. 

-Neulakinnaslapaset. Vanuttamattomat, joten nämähän eivät juuri olisi pitäneet tuulta mutta tällaisella kelillä aivan ehdottomasti paikallaan. Kestivät jopa pienen lumisodankin :)

-Nalbinded mittens. Unfulled, so they wouldn't have been very good in breezy weather. In a weather like this, on the contrary, they were nice to have around. Especially since some snowball throwing happened... :)

Testaus jatkuu, keväällä säiden lämmettyä olisi ajatus tehdä yönyli -reissu! Mutta katsotaan sitä sitten.

Testing continues! Sometime at spring when the weather is warmer, we've been thinking of an overnight-trip. But we'll see about that then.

Tutkimusta suomalaisen rautakauden värjäyksestä ~~~ Research on finnish late iron age dyes

Uutisia tähän väliin, uutta laadukasta tutkimusta rautakauden suomalaisista tekstiileistä! Krista Vajannon väitöskirja on nyt verkossa ja itse väitöstilaisuus 16.1.2016 Helsingissä. Ja väitöksethän ovat julkisia tilaisuuksia!

Melkoista herkkua tämä teksti kyllä pitää sisällään, paljon on puhetta värjäysmenetelmistä ja kummasti rautakauden lopun värimaailmakin valottuu samalla. Lukekaa itse, teksti on englanniksi :)

Linkki Helsingin yliopiston sivuille väitökseen https://helda.helsinki.fi/handle/10138/159210

A little bit of news, new research has been made concerning finnish iron age textiles and their colours and dyes. Doctoral thesis by Krista Vajanto has now been published, and the thesis defence will be in Helsinki january 16th 2016. And these events are open for public, feel free to attend!

Text itself is such a treat for textile nerds, dyeing methods have been examined carefully and resulting dyes and colours are indeed interesting! See for yourself, the text is in english!

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/159210

Koivunkuoripuretusta ~~~Mordanting with birch bark

Varastosta ihan muuta kaivellessa vuoden vaihteen tienoilla käteen osui paperikassillinen koivun kuorta. Koska pussi oli pyörinyt varastossa ihan riittävän kauan, päätin pistää sen hyötykäyttöön hieman kokeellisessa mielessä. Lähtökohtaisena inspiraationa oli Krista Vajannon artikkeli Muinaistutkijassa 1/2010, jossa käsitellään mm. värjäystä tanniinipuretetulle langalle. Tanniinia on testeissä löytynyt Suomen rautakautisista tekstiileistä paljonkin, ja Vajannon mukaan tanniinipuretus voisi selittää tämän tanniinien esiintymisen- tanniini tosin voisi olla peräisin myös puisesta värjäysastiasta, mutta yhtä kaikki, puretushan siinä olisi lopputulos. Koska tanniinipuretusta en puunkuorimuodossa ole koittanutkaan (jauheella kyllä), testin paikka.

Kuorta oli suunnilleen 10 litraa, ja se pulahti muoviämpäriin likoamaan tapaninpäivänä 2015 kaverinaan 4 100 g:n villavyyhtiä -huoneenlämpöiseen kylpyyn, siis, en lämmitä missään vaiheessa. Lipeää saatan lisätä vielä lähipäivinä, sen pitäisi estää homeen kasvu liemeen. Ajattelin ottaa likoamasta joskus helmikuun lopulla. Postaan ämpärin kuulumisia! Edit: Lopputuloksesta raporttia maaliskuulta!

Krista Vajannon artikkeli löytyy osoitteesta http://www.sarks.fi/mt/pdf/2010_1.pdf, sivulta 47 alkaen.

I accidentally found a paper bag filled with birch bark that had been waiting for a good use for quite some time. I decided to go experimental with it. My inspiration was an article by Krista Vajanto on Muinaistutkija (publication by the Archaeological society of Finland) 1/2010 about (among other subjects) dyeing yarn that had been mordanted with tannins. Tannins are found frequently on finnish iron age textiles, and according to Vajanto, mordanting with tannins could explain why tannins are present -tannins might have originated from wooden dyeing pot, too. None the less, tannins do work as mordants, no matter where they’re from... I hadn’t tried tannin mordanting with tree bark before (in powder form it has been tested, though), time to experiment!

I had approx. 10 litres of tree bark which I put to a plastic bucket of water on december 26th along with four 100 grams of woolen yarn. Room temperature water, I’m not going to heat it up at any stage of the process. I might add some lye, it should prevent mold from growing. I was thinking of taking the yarn from the mordanting bath on late february. Let's see what happens, I'll post updates! Edit: Report on the finished result!

The article by Krista Vajanto is available on http://www.sarks.fi/mt/pdf/2010_1.pdf (in finnish only), p. 47 on.

Kirjahankintoja ~~~ New books

Aloitetaanpa bloginpito kirjaesittelyillä, viime aikoina vanhoista tekstiileistä ja -tekniikoista on ilmestynyt ihan mahtavia teoksia useampiakin.

 

I’ll start blogging with some book presentations, since lately there has been published several so lovely books concerning old textiles and textile techniques.

Ensimmäinen esiteltävä kirja on ilmestynyt jo aiemmin tänä vuonna, sain oman kopioni elokuussa. Ja hyvänen aika sentään! Stole and maniple of St. Donat, Arlon on tapauksen nimi, kirjoittajana Claudia Wollny, ja nimensä mukaisesti kertoo  lautanauhalla tehdyistä n. 1100-luvulta peräisin olevasta kahdesta kirkkotekstiilistä. Lähes täydellisesti säilyneet nauhat -mielenkiintoisesti ei silkkiä vaan pellavaa sini-valko-punaisin värein-, 29 erilaista kuva-aihetta kudottuna 3/1-toimikkaalla ja huikealla 107 laudallla.  Kirjassa oli valotettu myös nauhojen taustaa, ja toki opastus kutomiseen ja joka kuva-aiheeseen selkeän oloiset kudontaohjeet. Hiukan jännää että näin upeasta nauhasta ei ole aiemmin ollut juurikaan puhetta –noin vanhoja ei varsinaisesti ole kiusaksi saakka säilynyt ja varsinkaan kokonaisena. Maininta tästä kuulemma on Collingwoodin kirjassa (Techniques of tablet weaving), mutta jotenkin sekin oli mennyt aivan ohi. Ehkä selittävä tekijä tässä on se, että oma versioni kirjasta on melkoisen kökkö enkä sitä siksi ole sivu sivulta kahlannut läpi. Tosin tilasin itselleni kunnollisen version nyt joululahjaksi, se on jo tulossa.

Näpit syhyäisivät koittaa jotain nauhan kuviota, mutta vaikka kaikki nauhalautani pistäisin riviin (eri kokoiset ja –materiaaliset), niistä tuskin tulisi sataa seitsemää. Enkä oikein tiedä mihin valmista nauhaa käyttäisi, en ole vielä löytänyt sitä sisäistä elävöitettävää kirkonmiestä ja olen yrittänyt välttää 1100-lukua muutenkin, vaikka visuaalisesti se osuu ja uppoaa erinomaisen hyvin, ja on muutenkin mielenkiintoista aikaa. Eli tämä kuulostaa siltä, että taidan vaan hakea tekosyytä ruveta tutkimaan että mihin tuota nauhaa voisi laittaa (taidan kuulla jo protestoinnin ääniä, ”älä vaan helkkarissa edes kuvittele aloittavasi uutta vuosisataa!”). Ja saattaapa olla, että tulee jostain hommattua halpa korttipakka ja pistettyä sekin nauhalaudoiksi. Mutta 3/1-toimikkaan ohjeita on onneksi varastossa kapeammillekin nauhoille, täytynee ottaa lämmittelynä vaikkapa Evebøn kuvioita (alkuperäinen löytö linkin takana) – pikavisiitti 400-luvun Norjaan... 

The first book to be introduced came out earlier this year, I got my own copy in august. And oh, my! Stole and maniple of St. Donat, Arlon is the name of the book, author Claudia Wollny, and as the title says, it focuses on two tablet woven liturgical insignias from 12th century. Almost perfectly preserved, 29 different animal and plant motifs surprisingly not woven with silk but linen in white, blue and red, technique 3/1 twill with 107 tablets. The book tells us of the history of the bands, and of course gives the instructions to weave the each of the motifs –the instructions seem to be quite clear. I find it quite strange that this band isn’t more widely known –the tablet woven items of that age and state of preservation are indeed quite rare. This one is mentioned, they say, in Collingwood’s Techniques of tablet weaving, so that might (partially) explain why I haven‘t heard of this band before –my version of Techniques of tablet weaving is, to put it short, crappy and therefore I haven't read it as thoroughly as possible. I ordered a nicer version of it for myself as a christmas gift, tho. It'll find its way to me quite shortly, I hope.

I’m itching on giving the band a try, but at the moment I don’t even have enough weaving tablets (different sizes and materials included). And I don’t really know where I would use the band, as I don’t really do 12th century although I find it extremely fascinating and visually just absolutely beautiful. Oh, well, this is beginning to sound as if I’m only looking for an excuse to start some research on where a band like that could be used (I can just hear the protesting, “do not even think of a new century to re-enact!”). And there is a chance that I’ll go and buy a cheap set of playing cards and turn them too into weaving tablets. Although I have some instructions for narrower 3/1 twill bands as well, maybe I’ll do some warming up with Evebø motifs (original fragment pic linked) and 5th century Norway...

Toinen kirja näki päivänvalon ihan vasta, loka-marraskuun vaihteessa. Neulakintaasta ei aiemmin ole oikein kunnon kirjaa tehtykään suomeksi, hajamainintoja ja opinnäytteitä tosin on (ja mahtavia webbisivuja ja videoita tietysti!). Siinä mielessä Mervi Pasasen Yhdellä neulalla -kirjaa voisi pitää ihan kulttuuritekona. Kirja selittää kivasti perustat useammasta pistosta ja pistojen merkintätavat, sekä antaa ohjeet esimerkiksi sukkien, lapasten ja pipojen tekoon.  

The second book presented this time is newly published, it came out in late october. We haven’t had a proper book about nalbinding in finnish until now -it has been mentioned occasionally and theses have been made concerning nalbinding, and of course we’ve had wonderful websites and videos. But here it it, Yhdellä neulalla (with one needle) by Mervi Pasanen! Such a shame it’s available (at least for now) only in finnish. The book gives directions for several different stitches, introduces different ways of describing stitches, and has instructions for making differet kinds of socks, mittens and hats.