Friday, 29 January 2021

ARKSA-webinaari, arkeologiaa Turussa ~~~ ARKSA online seminar, archaeology in Turku 23.1.2021

Tammikuun lopussa kokoonnuttiin näytön ääreen ARKSA-hankkeen seminaarin tiimoilta, ja saatiin kuulla historiallisen ajan arkeologiasta Turussa peräti neljän luennon verran. Lauantaipäivänä istuttiin siis alas, osin tuttua asiaa mutta olipa mukana aivan ennenkuulumatonta uuttakin! 

Jotta paikalle pääsemättömätkin pääsisivät nauttimaan esityksistä, ne löytyvät tällä hetkellä myös YouTubesta, ainoastaan viimeinen esitys ei ole videoitu. Linkit esitysten esittelyjen alla!

In late January we gathered together, virtually, to listen to a seminar concerning the ARKSA-project. Medieval and early modern archaeology, four presentations altogether -and there was something familiar and something brand new information, published here for the first time! 

The presentations were also recorded and now they can be seen in YouTube so those, who could not attend can enhoy the presentations as well (although they're all in Finnish). Only the last presentation was left unrecorded. Liks to the presentations are under the individual text chapters!

Mm. keskiaikaisia nahkaesineitä esiteltiin arkeologian harrastajien varastovierailulla. ~~~ Amateur archaeologists got to see for example medieval leather items in Turku Museum Center storage rooms.

Tanja Ratilainen - Arksa-hanke ja Varhainen Turku -kaivaukset (2005-2007) ~~~ Arksa project and Early Turku -excavations (2005-2007)

Arksa-hankkeen oli tarkoitus osallistaa arkeologian harrastajia museon työhön, mutta koronahan pyyhki koko hankkeella pöytää ja suunnitelmat jäivät käytännössä tyystin toteutumatta alkuvisiittiä lukuun ottamatta (alkuvisiitti oli kyllä super-mielenkiintoinen, päästiin käymään Turun museokeskuksen varastotiloissa ja tutustumaan maalöytöihin). No, Ratilainen kertoi, että vaikka hanke loppuukin, toiminta jatkuu eli ehkä sinne on mahdollisuus päästä toisenkin kerran. Odottelen innolla!

Varastokäynnillä esitellyt maalöydöt olivat aika pitkälle peräisin Varhainen Turku -hankkeen kaivauksista. 2005-2007 toteutetun hankkeen tarkoituksena oli tutkia Turun kaupungin varhaisimpia vaiheita, aivan perustamisestaan saakka ja mahdollisuuksien mukaan aikaa sitä ennenkin. Tämän takia avattiin kaivantoja Tuomiokirkkotorille, kaikkineen kolme kuoppaa. Ja saatiinpa sieltä mielenkiintoisia löytöjä! Kaivauksien tuloksena oli pääteltävissä, että 1200-luvun lopun asutus alueella oli vielä maaseutumaista, ja alue nykyisen tuomiokirkon edustalla oli viljeltyä peltoa. Voimakas kasvun vaihe alkoi 1300-luvulla. Hankkeesta on julkaistu kokonainen kirjakin, (epäyllättäen) nimeltään Varhainen Turku. Teoksessa käsitellään aihetta varsin monelta kannalta, joten erittäin suositeltava hankinta jos aihe tuntuu kiinnostavalta. Vielä näkyi olevan jopa myynnissä. Linkki esitykseen

Arksa project was aiming to familiarize amateur archaeology enthusiasts with the museum work, but then came corona and pretty much nothing could've been arranged, save the start visit to the museum storage facilities (which was super interesting, we got to see some actual medieval archaeological finds stored in there, and other pretties too). Well, archaeologist and researcher Tanja Ratilainen stated that although the project is officially over, the co-operation with amateur archaeology enthusiasts will continue - so looking forward to that!

 The finds that were exhibited in the storage buinding during our visit were mainly from the Early Turku excavations. This research project was carried out between 2005 and 2007, focusing on the earliest phase of the city of Turku, right from the start, early 14th century, and if possible, what was there before Turku became a town. So three excavation its were dug right next to the Turku cathedral, and the finds were interesting. It was found out, that during the late 13th century the immediate surroundings to the present-day cathedral were still in agricultural use, and the area today known as cathedral square was a cultivated field. Town entered a phase of intense growth in early 14th century. Link to the presentation (in Finnish)

Saksalaista keskiaikaista kivisavikeramiikkaa Aboa Vetus-museon näyttelyssä ~~~German stoneware pottery in Aboa Vetus museum exhibition
  

Aki Pihlman - Historiallisen ajan keramiikka ~~~ Medieval and early modern pottery

Saviastiat ovat kovasti viehättävä aihe kaikessa käytännöllisyydessään, mutta jotenkin itselleni siinä on ollut aika paljon kysymysmerkkejä. Siksikin tämä luento oli  mukavan hyödyllinen, jo eläköitynyt kaupunkiarkeologian tutkija kertoi tässä Turun historiallisen ajan keramiikasta.

Erityisesti yllätti tuontikeramiikka ajalta ennen keskiaikaa! Niin sanottua proto-kivisavikeramiikkaa Reinin alueelta tunnetaan 1200-luvun Turusta paitsi Koroisilta piispankirkon ja Vanhalinnan linnavuoren alueelta, myös maaseutumaisen asutuksen alueelta keskiaikaisen Turun alta. 1300-luvun Turussa käytettiin tuontiastioita monella tavalla ruuanlaitossa, ruuan ja juoman nauttimisessa ja tarjoilussa, oikeastaan ehdoton valtaosa keskiaikaisen Turun astioista oli tuontia. Paitsi kivisavikeramiikkaa (Reinin ja Ala-Saksin alueelta), tuontia olivat myös vaatimattomammat harmaasavikeramiikka-astiat Itämeren etelärannikolta. Kivisaviastiat olivat suosittuja myös porvariston keskuudessa, erityisen hienoja ja runsaasti koristeltuja astioita löytyy lähinnä Luostarikorttelista. Varsinaisia luksusastioita taas ilmestyy löytöihin vasta 1400-luvulla.

Innolla kyllä odotan erityisesti tämän luennon osan videotallennetta. Hyvää ja käytännönläheistä asiaa, mutta asiaa oli paljon ja terminologiakin oli jonkin verran entuudestaan vähemmän tuttua, mutta silti tässä olisi paljon johon voisi tarttua. Linkki esitykseen

 I do find pottery quite fascinating in all their practicality, but also there is a lot of typology and all that involved and that has left me with a lot of question marks as well. Therefore I found this presentation interesting - expert knowledge by a now retired urban archaeology researcher.

What surprised me most was imported pottery before the medieval period. So-called proto stoneware imported from Rein area was found in 13th century Turku and surroundings in places where one could expect, Koroinen bishop's see site and in Lieto Vanhalinna hill fort, but also surprisingly in countryside-type site under the medieval layers of Turku. 14th century inhabitants of Turku used eagerly imported pottery in cooking, dining and serving their food, in fact the majority of pottery from 14th century Turku was imported. In addition to stoneware pots and jugs (from Rein and lower Saxony), also more crude grey ware pottery was imported from the southern coast of the Baltic sea. Stoneware vessels were especially favoured by the merchants and craftsmen, but the very finest of the 14th cent. pottery, the nicely decorated ones, are mainly from the Cloister quarter part of the town. Actual luxury pottery starts appearing in the 15th century.

I really look forward to the recording of this presentation, I do want to watch it again. The examples shown were indeed good, but there was a lot of terminology that was not that familiar - but I do assume this will help me improve my living history kit as well! Link to the presentation (in Finnish)

Turkulainen vahataulukotelo ~~~ Wax tablet case from Turku, kuva/photo Aboa Vetus & Ars Nova

 Janne Harjula - Kirjoitusvälineet ~~~  Writing related finds

Kauppa ja kirkollinen elämä vaativat kirjoitustaitoa, ja keskiaikaiset löydötkin kertovat tästä. Keskiaikaisen Turun kirjoitusliitännäinen materiaali sisältää kirjoituspuikkoja (styluksia) eri materiaaleista, useimmiten puusta, ja vahataulun kappaleita. Nämä kertovat tilapäisten muistiinpanojen tarpeesta, vahataulu kun voitiin pyyhkiä puhtaaksi aina seuraavan käyttötarpeen osuessa kohdalle. Harjoitteluunkin ne sopivat, mutta dokumentoidusti niitä on käytetty muutenkin. Jopa upea nahkainen (kokonainen!) vahataulukotelo on löytynyt nykyisen Aboa Vetuksen kohdalta - toisin sanoen tämä saattaa viitata varakkaisiin kauppiaisiin. Vahataulukotelolla on jopa verrokki Hollannista, lähes samalla kuvioinnilla! Alkujaan nämä koristellut kotelot ovat olleet vielä värjättyjäkin, erittäin näyttäviä esineitä siis.

Erityisen paljon kirjoitusliitännäistä materiaalia oli löytynyt entisen katedraalikoulun alueelta - tämä ei ehkä ollut sinänsä yllätys, mutta näin vahva painottuminen olikin, muualta oli löytynyt yksittäisiä styluksia mutta koulun alueelta peräti 50. Katedraalikoulun alueelta löytyi myös tuohikirje, josta seuraavassa luettelossa kerrottiin enemmän. Linkki esitykseen

Medieval trade and church both required the skill of writing, and there are archaeological finds to tell a story of writing in Turku as well. The finds consist of wooden wax tablet fragments and styluses that were used with tablets, made of a variety of materials. They both imply the need for short temporary notes, a wax tablet could be wiped clean and the previous notes thus erased when needed. They are also good for practicing writing. Also a lovely leather wax tablet case has been found in a site of present day Aboa Vetus museum - in other words this might hint to wealthy merchants. There is even an extant  nearly-identical twin for this leather case found in the Netherlands, with almost the same decoration motif! Originally these leaher cases were dyed, so we're talking about extra fancy items in here. 

The finds of writing-related items were heavily centered to the former cathedral school area. This is by no means a surprise, but how heavily the items were centered they were, that was a bit of a surprise. There are single or few writing-related items, mostly styluses, from all over medieval Turku, but in the immediate surroundings of the school the number of those finds was 50. The cathedral school area was also the find place for the very first medieval birch bark letter found in Finland - more about that in next presentation. Link to the presentation (in Finnish)

Tuomiokirkkotorin tuohikirje ~~~ Cathedral square birch bark letter, kuva/photo SKAS 1-2/2012, Martti Puhakka / Turun museokeskus

Jussi Kinnunen - Tuomiokirkkotorin tuohikirje ~~~ Cathedral square birch bark letter

Tuomiokirkkotorin Varhaisen Turun kaivauksilta löytyi muun kirjoitusliitännäisen materiaalin lisäksi myös Suomen toistaiseksi ainoa tuohikirje. Löytö oli tehty 1400-luvun puolenvälin kerroksesta, mutta radiohiiliajoituksen tulos antoi vanhempia lukemia ajoittaen kirjeen 1300-luvun alkupuolelle tai puoleenväliin. Kirje on kirjoitettu tuohen ulkopinnalle (tämä poikkeaa tuohikirjeen yleisistä käytännöistä, yleensä on kirjoitettu sisäpinnalle), eikä kirjoittamisessa ole ilmeisesti käytetty lainkaan mustetta, vain raapustettu kirjaimet tuohen pintaan. Tekstiä oli yhdellä rivillä, kirjoitettuna latinalaisin aakkosin "virallisella", huolellisella käsialalla, ei nopeiden muistiinpanojen tekemiseen soveltuvalla kursiivilla. Tämä ja vähän enemmänkin oli luettavissa myös Janne Harjulan artikkelista tuohikirjeestä (SKAS 1-2/2012).

Kinnusen osuuden suuri paljastus, kirjeen aiemmin mysteeriksi jääneen tekstisisällön tulkinta, oli vielä julkistamatonta tietoa, joten ei siitä sen enempää vielä - artikkeli on kuitenkin kohtapuolin luvassa, joten tekstisisältö ei jää ikuiseksi mysteeriksi ollenkaan. Spoilaamatta on kuitenkin todettava, että kylläpä kirjeen muutama sana summasi ilahduttavasti yhteen keskiaikaisen Turun - kansainvälistä ja paikallista, kauppaa ja kirkollista elämää, ja aika paljon inhimillistä riveistä ja rivien väleistä. Ja ilmeisesti verrokkejakin tekstille löytyy. Ehkä vielä hienompi löytö, kuin olisi voinut olettaakaan!

From the excavations in the cathedral square Early Turku excavations the first and so far the only Finnish birch bark letter was found. The find was in the mid-15th century layer, but radio carbon dating pushed the find back to the early-mid 14th century. The writing was on the outer side of the bark (this is an exception from the usual practices of writing to birch bark, usually the writing is on the inner side), and apparently no ink was used in writing, the writing was only scraped to the bark. The text is all in one row, written in latin letters in formal textualis type of writing instead of using cursive, a style of writing more fitted to brief notes. This all has been published in an article by Janne Harjula in SKAS 1-2/2012.

The great revelation of Jussi Kinnunen's presentation, the deciphering of the text itself, has not been published before so I'm not going to spoil the surprise (an article is on its way shortly, so not much more waiting!). Even wothout actually spoiling I must say thet this one row of text nicely sums up life in medieval Turku  - international and local, trade and ecclestial, and a lot of human life in text itself and the way it's written. And apparently there are other finds elsewhere to match this one. This might just be even nicer find than one could've expected!

Thursday, 21 January 2021

Kirja-arvostelu ~~~ Book review: Historian jännät naiset

Teos ~~~ Title : Historian jännät naiset

Kirjailija ~~~ Author: Maria Petterson

Kustantaja ~~~ Publisher: Atena kustannus

Painovuosi ~~~ Printed in: 2020

 


Pitkästä aikaa kirja-arvio! Koska reissaamaan ei pääse eikä tapahtumia järjestetä, on ollut ainakin aikaa lukemiseen. Historian jännät naiset on varsin tuore kirja, se ilmestyi elokuussa 2020. Sen takana on Journalisti-lehden päätoimittajanakin tunnettu Maria Petterson. Hankin tämän kirjan ihan tuoreeltaan, mutta kouluhommat olivat pitäneet kiireisenä, ja pääsin aloittamaan tätä vasta vuodenvaihteessa. Ja pidin oikein kovin! 

A book review, it's been time since I last wrote one! But since one can't travel now and all events are cancelled, there has, at least, been time to read. Historian jännät naiset (freely translated The interesting women of history) is a fairly new book, published in August 2020 and at the moment it's only available in Finnish (although I think it really should be translated!). Written by journalist and editor-in-chief of Journalisti newspaper Maria Petterson, Historian jännät naiset consists of dozens of short life stories of women who succeeded because of their talent and wits (but not necessary women who are "exemplary" and good role models - there are also stories of criminal life and even downright cruelty), from ancient Mesopotamia to the 21th century. Since the book is in Finnish only, I'll keep this English part short. All in all, a very interesting book, I truly liked it!

Kirja koostuu muutaman sivun mittaisista eri alojen naisten mini-elämäkerroista, joita on yhteensä lähes sata kappaletta. Vanhin elämäkerta on n. 2285 eaa syntyneen mesopotamialaisen Enheduanna-papittaren - hän on samalla maailman ensimmäinen nimeltä tunnettu kirjailija. Oli oikein mukavaa huomata miten paljon kirjassa oli edustettuna Euroopan lisäksi myös muiden mantereiden asukkaita. Ajallisesti naisia on kirjassa Enheduannan lisäksi antiikista 1900-lukuun. Painotus on varsin vahvasti 1700-luvusta eteenpäin, ja nuorimmat kirjaan päässeet naiset ovat menehtyneet vasta muutama vuosi sitten. Elossa olevia naisia ei kirjaan ole otettu.

Jännyys ei tarkoita tässä kirjassa esikuvallisuutta, pikemminkin oikeastaan oman tiensä löytämistä ja menestymistä älynsä ja kykyjensä takia, omilla ansioillaan. Joskus tämä on tarkoittanut myös suoranaista rikollisuutta ja julmuutta, joskus taas suoran toiminnan aktivismia keinoja kaihtamatta. Varsin usein, muttei välttämättä, kirjan jännät naiset ovat rikkoneet naisen rooliodotuksia ja astuneet ajankohta huomioon ottaen miehiselle tontille, mutta onpa mukana heitäkin, jotka ovat pysytelleet aikakautensa ja ympäristönsä hyväksymässä naisen roolissa ja toimineet mm. hyväntekijöinä ja oppilaitosten perustajina. Toisaalta miehiselle tontillekaan astuneet naiset eivät olleet toimineet täysin yksin, vaan heilläkin oli usein miespuoleinen tukija perheessä tai ystäväpiirissä, tai vaihtoehtoisesti naiset saivat tukea ja voimaa toisistaan. Monesti nainen oli myös toiminut työparin toisena puolena yhtäläisellä panoksella, mutta lopputulos on lopulta epäoikeudenmukaisesti laitettu vain miehen nimiin.

Teos on jaoteltu toiminnan alan mukaan; luvut ovat järjestyksessä nimeltään Tiedenaiset, Hallitsijat, Taiteilijat ja urheilijat, Aktivistit ja toisinajattelijat, Rikolliset ja väkivalta, Sotilaat ja vakoojat sekä viimeisenä Tutkimusmatkailijat ja seikkailijattaret. Teos käsittelee takakansitekstinsä mukaisesti naisia, joista ei historiantunnilla kuultu. Siksi monet kiistatta erittäin menestyneet ja kuuluisat naiset on tästä jätetty pois, ja mukana on kymmenittäin erittäin mielenkiintoisia mutta ainakin itselleni täysin tuntemattomia naisia, joiden elämä nivoutuu historian suuriin tapahtumiin. Ekä kuuluisimmat kirjan naisista ovat Helen Keller (1880-1968), kuurosokea kirjailija ja aktivisti, ja tanssija-laulaja Josephine Baker (1906-1975) ja viime vuonna elokuvan aiheeksikin päässyt fossiilitutkija Mary Anning (1799-1847). Suomalaisia naisia kirjassa ei ole, mutta Historian jännien naisten lopusta löytyy kokonainen kirjaluettelo aiheesta.

Formaattinsa puolesta kirja on mielestäni ehdottomasti parhaimmillaan pätkissä luettuna, sillä yksittäiset, irralliset elämäkerrat tuppasivat harmillisesti itselläni puuroutumaan keskenään, jos keskittyi lukemaan pitkiä aikoja kerrallaan. Tämän kirjan formaatti ei myöskään edellytä lukemistä perinteisesti alusta loppuun, onhan jokainen elämäkerta erillinen yksikkönsä ja yhden luvun sisälläkin elämäkerrat ovat ilmeisen satunnaisessa järjestyksessä. Vaikka totta puhuen nämä mielenkiintoiset elämäkerrat aiheuttivat itselleni melkein suklaalevy-ilmiön - vielä yksi pala!