Kaarinan ja Paimion seudun linnavuoria ~~~ Hillforts of Paimio and Kaarina

Kaiken ulkomaanreissaamisen keskellä tuli käytyä tutustumassa myös lähiseudun historiaan, ja nättinä kesäisenä päivänä tutustuttiin porukalla Varsinais-Suomen Kaarinan ja Paimion seudun linnavuoriin! 

Mukana oli tietysti opaskirja, tuoretta tavaraa vuodelta 1891 (jos toki uusintapainos). Ihan mielenkiintoista oli katsella mitä noista linnavuorista silloin oli kerrottu, joskin tietysti tietämys on kasvanut siitä ja tutkittu tietoa on nykyisin paljon enemmän -ja joissain tapauksissa päinvastoin myös, mitä aikoinaan oli kirjattu ylös vahvana oletuksena oli saattanut osoittautua paikkansapitämättömäksi. Kivaa silti, ja onhan näitä wanhojen opaskirjojen kanssa tehtyjä kierroksia tehty ennenkin mm. 1920-luvun kirjan kanssa Turun Tuomiokirkossa. Asiantasaisempaa tietoa kohteista löytyy mm. Kulttuuriympäristön palveluikkunasta Arkeologisista kohteista, hakukriteereinä puolustusvarustukset, tyypin tarkenteena linnavuoret.

In the middle of all the travelling abroad we also decided to familiarize ourselves with history and ancient monuments closer to home. Therefore, on a pretty summery day we took off to see the hillforts in Finland Proper, in Kaarina and Paimio area!

Of course we had a guidebook with us, fresh information from 1891 (although this one was a reprint). It was quite interesting to see what had been said about these hillforts over a hundred years ago -certainly with a pinch of salt because a lot of information has been gained ever since and vice versa, some of the information has also been proven to be not correct. But it was fun anyway, we've done such trips with ancient guidebooks before -for example visited the Turku Cathedral with a guidebook from the 1920s. More up-to-date info is available (but only in Finnish) from the National Bureau on Antiquities website, the ancient monuments database.

Piikkiö Huttala

Google maps

Huttalan linnavuoren kerrotaan Kulttuuriympäristön palveluikkunan mukaan oleen käytässä jo esiroomalaisella rautakaudella, mahdollisesti pronssikaudellakin jo, alempaa rinteestä no löydetty jäänteitä rautakauden asutuksestakin. Alueella on kuulemma myös lukuisia muinaisesta asutuksesta kertovia kasveja, niitä nyt ei tosin löytynyt. Huttalasta on edelleen mukava näkymä merelle Piikkiönlahdelle, aiemmin näkymä lienee ollut vielä parempi. 

The Huttala hillfort has been said to have been first used in the pre-roman iron age, perhaps going back as far as the bronze age. There are some traces of  iron age houses nearby too, right by the hill. Also there are several plants that usually tell of human influence in the area, but I didn't find any of those this time. From Huttala there is a pretty view to the sea even nowadays, back in the day I assume it had been even clearer. 

Mäen helppokulkuista osaa kiertää edelleen vallin jäänteet ~~~ Traces of a wall still stand on the "accesible" side of the hill

Varsin mielenkiintoinen kivimuodostelma Huttalan rinteessä, iso pystykivi jossa saattaa hahmottaa ihmisprofiilinkin. ~~~~ A very interesting stone formation in Huttala hill, a large standing stone where one can perhaps spot a human face profile.

Alarinteessä kalliolippa ja pieni luola ~~~ In the bottom of the hill there is a small cave

Paimio Rekottila
Google maps

Rekottilahan on tunnettu Varsinais-Suomen toisen kalliomaalauksen sijaintipaikkana. Ja tämä punamultaläiskä löydettiinkin, yläpuolellaan varmaankin paikan valintaan vaikuttanut maasälpäkide joka näytti melkoisen paljon kiukkuiselta ukolta jos sitä niin halusi katsoa. Itse puolustusvarustus löytyi hiukan ylärinteeseen maalauksesta, vallia ei löydetty kuin kalliomaalauksen puoleisesta rinteestä. Mäellä oli myös oma lähde, joka iloisesti lasketti vettä pienenä purona rinnettä alas. Puolustusvarustuksesta jonkin verran sivuun on myös kolme suunnilleen ehjää pronssikautista hautaröykkiötä ja jäänteet vielä muutamasta hajoitetusta.

Rekottila hillfort in Paimio is known as the other of two places in Finland Proper where there are stone age rock paintings. A slightly obscure splash of red ochre was relatively easy to spot, and right on top of it, sitting firmly on the rock, a piece of feldspar which reminded me of a grumpy man -could it have been the reason the location for the painting was chosen, who knows? The actual fortifications were slightly higher still, we found the wall remains only in the rock painting's side of the hill. In the hill there was a spring too, one could think of it as an advantage for the place. Also quite close there were three more or less intact bronze age burial cairns and remains of two more, but they were in remarkably worse condition.

Paimio Vakkavuori

Google maps

Ei varsinainen linnavuori sinänsä (ei edes Appelgrenin mukaan), mutta olipa kivasti Hevonpään laavun vieressä -pidettiin siellä välipalatauko, kiva ja hyvin ylläpidetty tuo laavu- ja pronssikautinen röykkiökin sieltäkin löytyi. Röykkiöt ovat muuten varsin yleisiä muutenkin noilla nurkilla... Näköalaa piisasi täältäkin merelle saakka! Ennen laavua oli mukavan tunnelmallista metsäpolkua, tästä tuli ihan tunnelma että täällä olisi kiva käydä sienestämässä tai marjassa sitten kun olosuhteet ovat muuten siihen otolliset. 

Not a hillfort per se, not even according to Appelgren, but situated nicely by the Hevonpää lean-to where we had our lunchbreak. And I can really recommend the place, neat and well maintained -and also very close to a bronze age cairn! The cairns are plenty on that neighbourhood, by the way... And in here too the scenery was nothing short of wonderful, all the way to the sea! Before arriving to the lean-to there was a forest path, I got me thinking that it could be a very nice place for berry-picking or mushrooming.

Paimio Nakolinna
Google maps

Päivän viimeinen kohde oli valtavan kokoinen laitos kaikkineen, ja vielä komeasti käytännössä kokonaan kivivallin ympäröimä. Paikoitellen vallia oli jäljellä aika korkeastikin, erityisesti kun otti huomioon miten valtavista murikoista se oli paikoitellen kasattu. Toisaalta materiaalia ei varmaankaan ollut tarvinnut hakea kaukaa, mäki oli edelleen varsin kivinen... Kaikkineen kiva kohde, vaikka todettava olikin että lähestyttiin mäkeä ihan väärästä suunnasta ja todennäköisesti kaikkein hankalimmasta rinteestä käsin.

The last target for the day, and it was certainly a sizable one -and practically surrounded by a stone wall. In places the wall was still quite tall, especially considering on how large stones were used in building it. On the other hand, it seems that there had been no need to go far for fetching the building material, the terrain was quite rocky still. All in all, a nice place, even though it seems that we approached the hill from a totally wrong direction, from what might just be the most inaccessible side of the hill.

Keväistä Tukholmaa 3: Medeltidsmuseet ~~~Spring trip to Stockholm 3: Medeltidsmuseet

Reissun aikaisemmat kohteet Historiska museet ja Storkyrkan.

Tukholman -matkan toisen päivän museotarjonta käsitti Vanhankaupungin kupeessa olevan Medeltidsmuseetin. Tämähän oli ilahduttavasti ilmainen tämäkin, Ruotsin museoille tyypilliseen tapaan (Historiskakin on luopunut useamman vuotta sitten pääsymaksusta).

Historiskan tapaan täälläkin on tullut käytyä useamman kertaa jo entuudestaan, joten tällä kertaa mielenkiinto kohdistui paitsi entuudestaan tuttuihin ihaniin, myös vaihtuviin näyttelyihin joita täällä on käytännössä aina (tekevät melko paljon muuten yhteistyötä Turun Aboa Vetuksen kanssa!). Tällä kertaa vaihtuvan näyttelyn aiheena oli Slussenin työmaan arkeologinen anti, ja tämä Slussenin työmaahan oli vielä täydessä käynnissä visiittimme aikaan. Sieltä oli noussut mm. suutarin työpajan esineistöä. 

First day's targets Historiska Museet and Storkyrkan.

The second day of our trip to Stockholm consisted of Medeltidsmuseet (Medieval museum) by the Old Town. This museum too is delightfully free of charge, as is typical for Swedish museums (Historiska Museet has also given up on entrance fees several years ago).

As well as in Historiska, I've visited this place several times before so my interest this time was more in the temporary exhibitions as well as the pretties in the basic exhibition -practically always there's something going on in the temporary exhibitions section (and they also do quite a lot of co-operation with Aboa Vetus museum in Turku), this time the temporary exhibition was about archaeological excavations in nearby Slussen. The excavations in Slussen were still ongoing during our visit,  they had found remains of for example shoemaker's workshop in there. 

Slussenin löytöjä 1400-1500-luvulta, kattotiiliä, astianpaloja ja puuta ~~~ 15th-16th century finds from Slussen, roof tiles, porrery shards and some wood.

Museohan sai alkunsa kun Vanhankaupungin edustan Helgeandsholmenilla tehtiin kaivauksia 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. 1200-luvulta eteenpäin ajoittuvien löytöjen määrä oli massiivinen, joten asian tiimoilta päätettiin perustaa museo. Museo saatiin valmiiksi ja avattiin 1986.

Sittemmin uudistettu museo on panostanut pitkälti ennallistuksiin ja varsin hyvin tehtyihin ihmismallinukkeihin rakennusennallistusten ohessa. Kiva ratkaisu joka tuo esille arkielämää - museossa on muutenkin panostettu arjen kuvaamiseen runsain alkuperäisin esinein ennallistuksien lisäksi (ja kuolema kaupungissa on myös esillä, Helgeandsholmenilta kun löytyi myös Pyhän hengen talon hautausmaa ja vainajia sadoittain). Toki myös kirkollisen elämän osuus löytyy museosta, jonkin verran valtaapitävistä sekä historian ja arkeologian tutkimuksen teoriaa, ja hieman myös kirjallisia lähteitä (mm. kopio ensimmäisestä kirjeestä jossa kaupungin nimi mainitaan) -sopivassa suhteessa kaikkineen.

The story of the museum began when in they did excavations in Helgeandsholmen by the Old town in the late 1970s and early 1980s. The amount of finds dating from the 13th century on was absolutely massive, so they decided to build up a museum. The museum opened in 1986.

The museum has been renovated since, and the current main exhibition features quite a lot of reconstructions and remade buildings and everyday life sceneries with human figures (and also death in town was featured, since Helgeandsholmen also had a burial ground and hundreds of skeletons were found). Also church and monastic life was featured, a little something concerning the rich and powerful and also basics on how history and archaeology is being researched -even some written sources, for example a copy of the oldest surviving letter where Stockholm is mentioned. All in all, a good combination!

Itselleni vetoavimpia ovat kerrasta toiseen tietysti kaupunkiarkeologiset herkut, käsitöihin ja arkipäivän elämään liittyvät esineet -kaikki Tukholmasta. Erityisesti keramiikan osalta, mutta esillä on myös näyttävä määrä kenkiä ja muuta nahkatavaraa. Monikerroksisisa vitriinejä ei ole sinänäsä kuin muutama, mutta anti on mielenkiintoista senkin edestä Toisessa paikkaa oli sitten esillä aseistusliitännäisiä asioita.

I have a long-lasting crush on the archaeological finds on display, so much crafts-related items and objects about everyday life, all from Stockholm. Especially the pottery, but also there is an impressing amount of shoes and other leather items. The glass cases for finds are not that numerous, but in this case I firmly think that quality wins over quantity. Also weapons-related items are on display, but they are situated elsewhere the museum.

Viimeisenä museossa oli esillä historiantutkimuksen ja arkeologian teoreettisempaa ja metodologista puolta, perusteita kerrottiin mm. löytöjen ja rakennusten ajoittamisesta. Perussettiä siis, vaikka toki tärkeää ilman muuta. Tänne osioon olivat laittaneet esille myös v. 2010 tehdyn kasvorekonstruktion Birger Jaarlista! 1200-luvulla Ruotsia hallinneen (ja perimätiedon mukaan Tukholman perustaneen) Birger Magnussonin kallosta oli 1930-luvulla otettu kipsikopio jonka pohjalta rekonstruktio tehtiin, soveltaen mm. oikeuslääketeteellisiä metodeja. Kovasti tykkään näistä, historian henkilöt ovat näin kertaluokkaa konkreettisempia.

Finally there was a glimpse on th more theoretical and methodological side to history and archaeology, basics on, for example, dating finds and buildings. Basic information, that is, but very important none the less. Also in this section they had placed the facial reconstruction of Birger Jarl made in 2010! Birger Jarl ruled Sweden in the 13th century and tradition goes that he established the town if Stockholm. A plaster cast of his skull had been made in the 1930s, and the reconstruction was based on that cast using forensic methods. I really fancy these facial reconstructions, they do make the people of the past feel more concrete.

Ja onpa muuten sanottava että täällä on yksi parhaista museokaupoista ns. ikinä missään, keraamisia replika-astioita myöden (ennallistuksia on myös museovitriinissä olevista astioista!) ja ihan mahtava kirjatarjonta! 

And I do have to say that the museum shop in Medeltidsmuseet is among the best I've come across, they even have replicas of the ceramic vessels on display and most wonderful selection of books!

Paidan pelastusoperaatio ~~~ A new life for a linen tunic

Tällainen tuli, ihan kiva :) ~~~ I came up with this, quite nice :)

Alkutilanne ~~~ Where it all started

Vaatekaapissa oli ongelma. Ongelma oli haalistunut, alunperinkin ei-niin-hyvän värinen, teollisesti kudotuilla ei-kovin-kauniilla koristenauhoilla koristeltu mutta kuitenkin omistajalleen ihan sopiva ja kankaaltaan ihan käypäisen laatuinen paita. Sitä muutamien vuosien ajan pyöriteltiin kun ei sitä missään kehdannut käyttää muttei poiskaan viitsinyt heittää liian hyväkuntoisena eikä myöskään lykätä kenenkään muunkaan riesaksi koska ulkonäkö oli mitä oli. Sitten valkeni suunnitelma -paita saisi siis uuden elämän aivan eri näköisenä, ja siitä tehtäisiin kerralla sellainen että sitä kehtaisi käyttää hyvillä mielin. Lähtökohdan eli alkuperäisen paidan ominaisuudet määrittelisivät speksejä tietysti jonkin verran, mutta pyrkimys olisi saada siitä muokattua viittaamaan mahdollisimman paljon arkeologisiin viikinkiaikaisiin löytöihin (painotus Birkaan mutta hyljeksimättä muitakaan) ja muihin aikakauden lähteisiin. Mielestäni siinä onnistuttiin ihan kivasti.

There was a problem in our closet of living history clothes. The problem was of faded, also originally of not-that-nice colour and decorated with not-so-pretty machine-woven bands, but none the less it fitted nicely for its owner and it was made of decent quality linen. For some years it was just sitting there doing nothing since it wasn't exactly something the companion would wear gladly, in much too good condition for throwing it away, nor something one could give to a new owner and still have a good conscience either. So there, that was the start of a brand new plan -the tunic was going to get an extreme makeover and the tunic was going to be something one could actually gladly wear! There were some restrictions, however, made by the original tunic, but what I had in mind was to transform it to the direction of the archaeological viking age finds (emphasis on Birka but not rejecting other sources) and other period sources much as possible. I think I succeeded in that quite well.

Tästä lähdettiin. Kuvassa tämä paita on vielä uudehko, tuosta kun kuvittelee sävyn pahasti haalistuneemmaksi niin ollaan jäljillä.~~~ The starting point. The tunic is relatively new in this photo, just imagine this colour as really faded, then we're on the right track.

Lähikuva koristenauhasta. Ilmeisesti nauhaa ei ollut alunperin ihan riittävästi, sen "jatko" oli vähän sovellettu... ~~~ Closeup of the decorative band. It seems it wasn't originally quite long enough so it was "extended" with some creativity...

Lähteet ~~~ Sources

Koska Birkan löytöjen mukaan pellavakangastakin oli ilmeisesti koristeltu eikä se siis ollut pelkän piiloon jäävän aluspaidan ominaisuudessa¹, koristeita sai tämäkin paita myös uudessa elämässään! Koristenauhojen uusi sijoitus tosin vaati vähän tukimustyötä. Muutamat kohdat paidassa sanelivat parien nauhojen paikan, esim. puolivälissä kyynärvarsia oli kankaassa haalistumattomat kohdat jotka olisi mieluusti peittänyt, kuten myös pääntiessä. Näille kohdille oli siis haussa ratkaisut -ja sitten siitä eteenpäin olikin kyse siitä, mitä muuta lähteistä löytyisi. Sopiva lähde oli lopulta Agnes Geijerin Birka III: Die textilfunde aus den Gräbern (joka ilahduttavasti löytyy myös Ruotsin Historiska Museetin sivuilta digitaalisena versiona) yhdisteltynä bysanttilaisiin kuvalähteisiin ja arkeologisiin lähteisiin.

Silkkikangasta oli Birkasta löytynyt yhteensä 45 haudasta ja useimmiten se oli Geijerin mukaan palasina tai kapeahkoina nauhoina. Oletetun miehenhaudan 944 nauhat Geijer mainitsee tuuman vahvuisiksi. Päädyinkin lopulta sekoittamaan nauhojen sijoituksessa miehenhautoja 855 (nauha ranteen ympäri) ja 903 ja 944 (käsivartta pituussuuntaan myötäilevä nauha). Nämä paikat vastasivat myös aika tavalla bysanttilaisten ja muuten Välimeren seudun kuvalähteiden ja löytöjen mukaisia koristenauhan paikkoja -ja sieltähän koristenauhojen silkkikin olisi tullut. Hautapiirustukset löytyvät Ruotsin Historiska Museetin sivuilta Hjalmar Stolpes grävdagböcker & anteckningar, kohdasta Stolpes gravplaner.

Because some of the linen shirts in Birka had also been decorated and therefore they could not just be considered as undershirts that were meant to be hidden under other garments¹, this shirt also got some decorations for its new life! Some research was needed in where to place the decorative bands. Also some features in the shirt itself dictated the placement of some decorative bands, for example in mid-forearm there was a discoloured stripe where a former decorative band had been, and the same applied to the neckline, those parts needed something for cover. So I needed to find some sources. I went for Birka III: Die textilfunde aus den Gräbern by Agnes Geijer (delightfully available as digitized version in the Historiska Museet 's website) along with byzantine pictorial and archaeological sources.

Silk fabric was found in 45 graves and most often according to Geijer it had been cut to thin strips. In grave 944 Geijer mentions the strips as being one inch wide. I ended up mixing several (assumed men's) grave finds, 855 (strip around forearm), 903 and 944 (strip running vertically from wrist so shoulder). These places were quite consistent with Byzantine and other Mediterranian pictorial and archaeological sources. The grave drawings were found in Historiska Museet's Hjalmar Stolpes gravdagböcker & anteckningar under Stolpes gravplaner. 

Hauta/ Grave 903. Piirros/ drawing Historiska Museet.

Hauta/ Grave 855. Piirros/ drawing Historiska Museet.

Pellavapaita Egyptistä, 600-800-luku. Kanadan tekstiilimuseo.

Kaula-aukon malliin otettiin esikuvaa bysanttilaisesta Manazanin luolan hautalöydöstä (900-luvulta?), siinä halkio oli peitetty erillisellä "lapulla".² Samanntyyppistä ratkaisuahan on käytetty myös norjalaisessa Skjöldehamnin  hautalöydön (900-1000-luvun vaihde) paidassa, joten ainakin jossain määrin tuttu se oli ollut pohjoisempanakin -sillä siis mentiin. Sekä Skjöldehamnissa että Manazanissa kaulus on tosin pystymallinen, itse vielä harkitsen tämän kanssa josko sellaisen tästä muokkaisi -tässä pääntie on ehkä vähän turhan leveä siihen.

The neckline got its inspiration from the Byzantine Manazan cave grave find (10th century?), where the slit in keyhole neckline was covered with a separate flap.² A similar solution was used in a Norwegian Skjöldehamn grave find (turn of 10th-11th century) shirt, so it was at least to some extent familiar in the north as well -so that's what I went for. It must be noted, though, that in Skjöldehamn and Manazan both the collar was of standing kind, I'm still considering whether to fix this -the neckline is perhaps a bit too wide for that.

Manazanin paita/ Manazan shirt. Kuva/drawing Peter Beatson

Silkkikankaat ~~~ Silk fabrics

Projektissa käytetyt silkkikankaat olivat Kvalitativt Krigsbyteltä. Tiesivät kertoa tästä ensimmäisestä kankaasta, että sen esikuva on bysanttilaisista silkeistä, pitkältä tuotantoaikaväliltä 400-luvulta 1100-luvulle. Yhteyttä Birkaan ei mainittu, mutta Geijer mainitsee muita Birkalaisia silkkikankaita bysanttiperäisiksi, joten nyt sillä uskalsin ottaa tämän käyttöön. Toinen kangas oli kauppiaan mukaan persialainen/bysanttilainen ja juurikin 700-900-luvuilta, löytöjä siitä oli tehty sekä Pihkovasta että Uppsalasta. Kangasta oli kaksi 30 x n. 50 cm:n pätkää, ei mitenkään mahdottomasti siis. Tämähän tarkoitti että sekin piti käyttää huolellisesti. Leikkelin ensimmäisen kankaan kokonaan suiruiksi, toisesta kankaasta tuli pääntien koristekaitale ja myös suiruja.

My silk fabrics were from Kvalitativt Krigsbyte. This first pattern was described as being based on byzantine silks that were manufactured for a long time, between 5th century and 12th century. They didn't mention that these silks had any connection to Birka, but since Geijer mentions that several other silks from Birka were of Byzantine origin, I thought that this one might as well pass too.  The second fabric was of Persian/Byzantine origin, from 9th-10th centuries, fragments of this fabric had been found in Pskov and Uppsala. The strips of fabric were smallish in size, 30 x 48 cm, so they had to be used carefully. 

Värjäys ~~~ Dyes

Ensin oli sitten todettava, että väri on ongelma. Haalistuneenvihreä piti peittää jollain, kun sitä nyt ei poiskaan saanut... Sininen eli kasviväreillä morsinko ja indigo (vaikka näin pohjoisessa jälkimmäinen viikinkiaikaisesti huomattavasti harvinaisempana) tarttuu omienkin kokeilujen mukaan mukavasti myös kasvikuituihin joten se oli tähänkin ratkaisu. Sinistä pellavaa tiedetään myös viikinkiaikana käytetyn ja sitä on löydetty myös (harvakseltaan) Birkasta (esim. haudat 60A ja 465A³, joskin ilmeisesti naisenhaudat -mutta Birkassa naisenhaudoissa on säilynyt tekstiiliä muutenkin melkein tuplasti sen mitä miestenhaudoissa⁴). Käytin värjäykseen vähän nolosti silti teollista väriä paristakin syystä - koska paita oli jo alunperin värjätty teollisesti, ja koska tähän hätään ei riittävän suurta pataa ollut kokonaisen paidan värjäämiseen niin, että järkevästä tuloksesta olisi ollut takeita  -pohjalla olevan värin peitto tasaisesti oli kuitenkin prioriteetti. Yritin kovin tähdätä kutenkin indigomaiseen lopputulokseen. Väristä tuli lopulta hyvin samankaltainen mitä olenkin indigolla saanut, joten sen puolin ihan kiva.

The first problem was the colour.  The faded green had to be covered, since it couldn't exactly be removed either... Blue, plantdye-wise that would mean woad or indigo (the latter way rarer during the viking age here in the northern areas) is prone to dye also plant fibres even in my own experience, so it was the answer to this problem. Blue linen has also been found in Birka (although rare, for example graves 60A and 465A³, assumed female graves -although the number of female graves with textiles in Birka is almost twice as high as male textile graves⁴). I ended up using (somewhat embarrassingly) washing machine dyes, for two reasons -first, the shirt was originally dyed with chemical dyes, and second, because I didn't have a kettle large enough to dye a whole shirt in (and still expect good results) around, and  to have an even colour to cover the original dye all over the shirt was a priority in this project. I was, none the less, aiming for an indigo-like result. And after the dyeing process it eventually ended up looking a lot like what I had lifted up from the indigo vat, so that was nice.

Paidan rintamus ja indigovärjätty villalankakerä. Aika yhteneväiset. Tuosta muuten huomaa miten pääntien koristenauhan alta väri "yllättäen" ei ollut haalistunut... ~~~ The chest of the shirt and an indigo dyed woolen skein. Pretty much alike. In this pic it's quite easy to spot how the colour hasn't faded under the decorative bands.

Ompelu ~~~ Sewing process

Kuten jo mainittu, tähän projektiin piti lähtötilanteen takia yhdistellä piirteitä useista eri lähteistä. Käsvarsien ympäri oleville nauhoille löytyivät esikuvat kuvalähteiden lisäksi Birkan haudasta 903, piirroksen tilanteessa nauhojen jäänteet olivat noin puolivälistä kyynärvartta eli varsin sopivasti samassa paikassa kun missä projektipaidan peittoa tarvitsevat värjäytymät olivat. Samaten bysanttilaisessa taiteessa tämä kyynärvarsi on varsin suosittu nauhanpaikka, kuten myös vartalonsuuntaan pitkittäisnauhat ovat sieltä. Pitkittäin käsivartta sijoitetut nauhat taas viittaavat Birkan hautoihin Bj 944 ja 855.

Koska silkki oli vain 30 cm leveää, pidempiä nauhoja varten piti jatkaa useammasta pätkästä. Sekoitin pidempiin nauhoihin suikaleita kummastakin eri silkistä, inspiroituneena Marianne Vedelerin lauseesta Silk finds from Oseberg -artikkelissa "Apparently no care was taken to ensure that patterns or colours matched"⁵. Tämä lausehan ei suoranaisesti koskenut skandinaavisia silkinkäyttötapoja vaan viittasi Kaukasuksen alueeseen, mutta pisti taas miettimään -joten moderni esteettinen silmä jouti hetkeksi lomalle. Ja kankaathan olivat sentään oranssinsävyisiä kummatkin. Ompelin nauhat kankaaseen silkkilangalla, joka tässä tapauksessa oli itse värjättyä keltaista. 

Pääntien lappu piti vuorittaa (värjäämättömällä) pellavalla, sillä lapun silkkikankaassa oli hirvittävän pitkät lankajuoksut nurjalla puolella. Ne olisivat tehneet käytöstä varsin hankalaa, joten vuoritus oli siis käytännön ratkaisu. Lapun nappina toimi vaaleansininen lasihelmi, omaa tuotantoa (ratkaisu apinoitu Skjöldehamnista, joskin siellä helmi oli metallinen)⁶. Reunustin vielä lapun kiinni ommelluilta osiltaan oranssilla silkkinauhalla -reunat oli kiva saada siistimmän näköisiksi ja tämähän on myös (osittain) Skjöldehamn -tyyppinen ratkaisu.

As I mentioned before,  the shirt and its original appearance made me combine several sources for this project. For the bands around arms I found matches in Byzantine sources and Birka grave 903, in the drawing the bands were approximately in mid-forearm and that's also the place where the discoloured stripes were. Also stripes in the torso lengthwise are typical in Byzantine art and finds. Stripes lenthwise in arm refer to Birka graves 944 and 855.

Because my silks were only 30 cm wide, for longer stripes I had to attach several strips one after another. I mixed both silks in one long band, inspired by Marianne Vedler's sentence in article Silk finds from Oseberg "Apparently no care was taken to ensure patterns or colours matched".⁵ She did not refer (directly) to Scandinavian use of silks in there but finds from Caucasus, but it got me thinking -and therefore I set modern aesthetics aside for a while. And the silks were, after all, both mainly orange in colour. I used hand-dyed yellow silk thread for sewing.

I had to line the neckline flap with (undyed) linen, because the silk had a lot of loose threads on its reverse side. They would've made using the flap extremely difficult, so that was purely a practical solution. As a button for the flap I used a light blue glass bead (my own making), that too was copied from Skjöldehamn -although in there the button was made of metal⁶. I added an orange silk braid to the flap border, hoping for a neater result -and adding a braid is also (partially) an Skjöldehamn -type of feature.

Lähempää kuvaa kaulasta ~~~ Closeup on the neck

Paita sai uuden elämänsä ensimmäisen julkisen esiintymisensä kaveripariskunnan häissä Rosalan viikinkikeskuksessa viime viikonloppuna. Hiukan jännitti etukäteen mutta kyllähän se vaan näytti varsin kivalta :)

The shirt got its new premiere in a friend's wedding in Rosala viking centre last weekend. Even though I was slightly unsure what it will look like when actually used, I do think it was rather pretty :)

Lähdeviitteet/ References

¹ Esp. in grave 944, Agnes Geijer: Birka III, p. 170
² A byzantine shirt from Manazan caves, Turkey
³  Agnes Geijer: Birka III p. 15, 139, 159
⁴ Agnes Geijer: Birka III, p. 138
⁵ Hansen, Ashby & Baug: Everyday products in the Middle ages: Crafts, consumption and the individual
⁶Dan Halvard Løvlid: The Skjoldehamn find in the light on new knowledge



Luettavaa aiheesta/ Books about Birka textiles

Geiger, Agnes: Textile finds from Birka (article) in book Cloth and clothing in Medieval Europe

Keväistä Tukholmaa 2: Historiska Museet ~~~ Spring trip to Stockholm 2: Historiska Museet

Tukholman toinen kohde -jahka suurkirkko oli ensin katsastettu- oli Historiska Museet. Tämähän oli itselleni varmaan neljäs kerta Historiskassa joten sitä ensimmäisen vierailun äimänä ihastelua ei oikein enää tavoittanut ja esineistäkin varsin hyvin tiesi mitä tuleman piti. Mutta aina se on vaan yhtä ihana museo ja erityisesti viikinkiajan näyttely herättää huokauksia kerta toisensa perään -ja ne keskiajan huonekalut, taas tuli nimittäin räpsittyä erinäisiä rakennekuvia. Ja muitakin kuvia. Paljon kuvia.

The second destinatin in Stockholm -right after Storkyrkan- was the Historiska Museet. This was far from being my first trip to Historiska (fourth visit, I guess), so the first impression and the awe was not quite there to grasp anymore and I pretty much knew what items to expect from the exhibitions. But Historiska is a wonderful museum and totally worth several visits time after time -I love especially the Viking age exhibition and the medieval furniture! I just had to take some photos of those too, structure-wise. And other photos. A lot of photos.

Viikinkiaika ~~~ The viking age

Viikinkinäyttelyhän on heti ensimmäisenä vastassa kun ovesta saapuu. Ja elävöittäjä-ansana heti ensimmäisten vastaantulevien esineiden joukossa on yksi näyttelyn julkkisesineistä, Mästermyrin viikinkiaikainen työkaluarkku Gotlannista -ja vieläkään en muuten ymmärrä miksi se on sijoitettu lattiatasoon, niin pieni esine (korkeus jotain 30 cm:n luokkaa). No, arkun rakenteen tarkasteluun sopivan kuvakulman hakeminen vähän tarkoitti sitä että sopivaa perspektiiviä hakiessa oli sitten pers-pektiiviä tarjolla muillekin... Seuralaisethan olivat tähän jo tottuneet, muista museovierailijoista en sitten niin tiedä.

The viking exhibition is what one first stumbles across when arriving to the museum. And as a trap for living history nuts, one of the "celebrity items" is among the first items one sees on the exhibition -the Mästermyr tool chest from Gotland and all its tools! And I still can't quite understand why it has been placed on the floor, such a small item (the height is something like 30 cm). But that's not really an obstacle when it comes to observing structural details, it just meant that I was on my hands and knees on the museum floor and pretty much crawling around the chest checking for joints and hinges and stuff. My companions have been well accustomed to that habit, I don't quite know about other visitors though...

Ja vaikka työkalut muun arkielämän esineistön ohella aina viehättävätkin, blingille on aina sijansa. Viime aikoina posament-punotut kuviot (onkohan näille ylipäätään olemassa suomenkielistä nimeä?) ovat kovin kiinnostaneet, vielä en ole päässyt testaamaan mutta varmaan jossain vaiheessa sitäkin. Sitä odotellessa.

And although I do fancy tools and other everyday objects, there is always a place for some bling. Lately I've been curious of these metal thread posament decorations. I haven't quite tested making them yet, though, but at some point I'm quite sure it'll come to that.
 

Birkasta haudasta Bj 581 löytyneen piippapäähineen hopeiset koristeet olivat olleet välillisesti taas tapetilla jokin aika sitten kun kävi ilmi, että niiden omistaja olikin komean soturihautauksen saanut nainen. Lakin pääteosa on käyttötarkoitukseltaan aivan selkeä sinänsä, mutta nuo pompulat ovat ihmetyttäneet, kaivauspiirroksen perusteella niiden sijainti oli löydettäessä niskassa mutta mitenkähän ne on kiinnitetty ja mihin osaan päähinettä?

These silver hat embellishments of Birka grave Bj 581 had some indirect publicity some time ago when it turned out that their owner was a woman who had received a warrior funeral along with weapons and horses and all. It's the hat I've been wondering -the placing of the conical part is fairly clear (at least one would expect it to be), but how about those mesh-y oblong bits? In the grave they were found at the back neck, but how had they been attached and where?

Esihistoria ~~~ Prehistory

Tässähän järjestys on vähän hassu, jos reittiä jatkaa viikinkiajasta niinkuin tavallaan luontevaa olisi, seuraavaan tilaan mentäessä otetaan takapakkia kivi- ja pronssikaudelle josta taloa luontaiseen kulkusuuntaan edelleen kiertäessä seuraavaksi vastassa on rautakauden loppupää josta pakitetaan taas varhaisempaa historiaa kohden. Hätäinen voisi siis päätellä että olen joka ikinen kerta Historiakassa käydessäni kiertänyt talon väärään suuntaan :D Erityisesti tavan ihmiselle helposti etäiseksi jääviä kivi- ja pronssikautta oli lähestytty hyvien kysymysten avulla. Miten ihminen käsitti ympäröivän maailman, miten taas yksilön ja yhteisöön suhde toisiinsa... Eikä näihin anneta valmiita vastauksia, esineiden perusteella voi tehdä jotain tulkintoja.

It's a bit funny when one first walks through the Viking age exhibition, then one is facing the stone age and bronze age, and after that one stumbles across the late iron age and then goes back in time all the way to the stone age again. It only occured to me a while ago that all these years I've been taking the museum tour in the wrong way around :D But the prehitory exhibitions are delightful, especially the stone age and bronze age which tend to be more distant and not-so-easy to approach. The museum has decided to ask the visitor some very good questions and let the visitor find the answers in the items on display instead of giving direct answers. How does a person percieve the world around him/her? How was a person and his/her community connected to one another? 

Vendel-aikaisen naisen koristeita ja tarvikkeita -siis yhden naisen. ~~~ Vendel age woman's bling and practical items -one woman's, that is.

Syömä- ja juoma-astioita roomalaisajalta ~~~ Eating and drinking the Roman iron age style

Ruotsin historia ~~~ History of Sweden

Ruotsin ollessa varsinaisesti Ruotsi eli keskiaikaa ja siitä eteenpäin löytyi museon toisesta kerroksesta, ja ilahduttavasti sielläkin oli esillä keskiajasta sekä arkielämän esineitä, yhteiskunnan yläluokan elämää että kirkollista esineistöä. Ja edelleen myös vahvasti esinetutkimus-suuntautuneena ilahdutti se, että esineitä oli esillä runsain määrin (ja varsinaiset kirkolliset olivat sitten vielä erikseen omana näyttelynään)! Hassusti satuttiin portaikosta tämänkin näyttelyn "väärään päähän" eli kuljimme näyttelyssä käytännössä ajassa taaksepäin aloittaen 1500-luvusta, käpytellen siitä keskiajan alkuun ja sitten käännöksen jälkeen uudestaan kohti renessanssia, mutta täälläkään ei oltu ensimmäistä kertaa eli näyttely oli kuitenkin tuttu ja ensivaikutelma jo saatu aikaa sitten. Myönnettävä sinänsä on, että renessanssi ja uudemmat eivät varsinaisesti ole ihan sitä ydin-kiinnostusaluettani joten ne osuudet tuli käveltyä läpi syventymättä kovin tarkasti yksityiskohtiin -olihan museota jäljellä vielä runsain määrin joten piti hieman säästellä. Tunnustetava tosin on että saatoin hiukan testailla 1700-luvun vaatteita kun siellä niitä esillä ja testattavana oli :D

Sweden while actually Sweden, ie. from the middle ages on- was exhibited in the second floor. Delightfully there were items from all over the society, from everyday life, from the rich and powerful and some church-related items too (although most of the church items were on separate exhibition a few rooms away). And what was especially nice was that there were a lot of artifacts on display! As we entered the exhibition we arrived in the "wrong end" of the hall, so basically in here too we walked back in time, starting from the 16th century and from there to the beginning of the middle ages, and then back again towards the renaissance. But as this wasn't the first time we saw this exhibition, I guess the first impression had already been made... I have to admit that as renaissance and newer times are not quite what I'm super interested in, I did not pay that much attention to those rooms - I was sort of saving my brain for rooms to come as there was plenty of museum still left at that point. But I also admit that I just had to try some of the 18th century garments on, as there were some recreated clothes specifically for that purpose :D

Kovin viehättävää muotokieltä keraamisissa astioissa. ~~~ Pretty pottery!

Kuva ei oikein anna ilmi sitä miten järkyttävän suuri tämä solki onkaan -halkaisija yli 19 cm. Motala, 1300-l. alku. ~~~ Without comparison it's hard to tell how huge this brooch actually is, more than 19 cm in diameter. Motala, early 14th century.

Puinen kilpi Döderhultista, Smålannista. Tarkoitettu muistoesineeksi, mutta rakenne vastaa käyttökilpeä. 1300-l. ~~~ Wooden shield from Döderhult, Småland. This is a memorial shield but constructed the same way as a shield meant for use. 14th century.

Visbyn taistelu ~~~~ The Battle of Visby

Visbyn taistelu 1361 sai pari vuotta sitten oman näyttelytilansa myös Historiskaan, sitä ennen se oli ollut hyvin edustettuna Gotlannin lääninmuseossa. Visbyn taistelun jälkeisten joukkohautojen materiaalihan on ihan ainutlaatuista, vainajat kun oli haudattu joukkohautoihin täysissä varusteissaan -tämähän ei ollut mitenkään normaalikäytäntö. Mutta ei ollut varsinaisesti hyvän mielen näyttely tämä (no, jos nimikin on "Medieval massacre" niin mitä voi odottaa), joskin hirveän hienosti tehty. Mielenkiintoisena yksityiskohtana taustalla pyöri Battle of Wisby -tapahtumasta kuvattu klippi taisteluun varustautumisesta ja taistelun kulusta.

The battle of Visby in 1361 received its own exhibition a few years ago in Historiska, before that it was exhibited in the county museum of Gotland. The material from post-battle mass graves is quite unique when it comes to medieval warfare, the dead were buried in all their gear which is far from the usual practices. Albeit impressive and very good exhibition, this was definitely not a nice place (well, if the exhibition is called "medieval massacre", what can one expect). But I think that's only proper. As an interesting detail, on the background there was a video clip filmed in the Battle of Wisby -event about preparing for a battle and the battle itself.

Keskiaikainen taide ~~~ Medieval art

Tunnelma oli lähestulkoon helpottunut kun Visbyn taistelun huoneen jälkeen vuorossa oli keskiaikaisen taiteen osasto -vaalea, avara ja valoisa (epäilemättä tahallinen kontrasti!). Keskiaikainen taide tarkoitti tässä tapauksessa ennen kaikkea kirkollista tai kirkkoihin liittyvää taidetta, ja sisälsi pyhimyspatsaiden ja alttarikaappien lisäksi myös melkoisen määrän huonekaluja -penkkejä ja arkkuja ennen kaikkea. Erityisesti tässä ilahdutti se, miten esineille oli annettu kunnolla tilaa ja niitä pääsi katsomaan monesta vinkkelistä, sivusta ja osin jopa takaakin (tämähän tarkoitti sitä että niistä sai myös kunnon kuvia!).

I have to say that I was slightly relieved when after the battle of Visby we entered the medieval art exhibition -it was light and spacious, I believe that's an intentional contrast! In this case medieval art meant objects from or linked to churches -there were statues of saints, altarpieces and most interestingly quite a lot of furniture, chests and seats to name a few. What I found most delightful was that most of these objects had a lot of space around them, and therefore one could easily see side views and even backsides -and that also meant that good photos could be taken!
 

Viklaun kirkon madonna 1100-luvulta. Tämän sisältä löydettiin reliikkipiilo vuonna 2012. ~~~ 12th century madonna from Viklau church. In 2012 conservation a hidden relic was found inside this statue.

Kungsåran kirkon penkki, 1100-1150 ~~~ Seat from Kungsåra church, 1100-1150

Gotlantilaisen Vallstenan kirkon penkki, 1250-1350 ~~~ Seat from Vallstena chursh, Gotland, 1250-1350

Arkku Voxtoripista, Smålandista, 1100-luku ~~~ Chest from Voxtorp, Småland, 12th century

Keskiajan äänimaailma ~~~ Medieval sounds

Täällä osassa näyttelyä en muistanut käyneenikään, joten mahdollista kai on että se oli kasattu edellisen käynnin jälkeen! Joka tapauksessa kovin mielenkiintoinen osio tämä tutustuminen keskiajan soittimiin -esillä oli kahdet keskiaikaiset urut (joista toisia kehuttiin maailman vanhimmiksi säilyneeksi) sekä kelloja. Mahdollista oli myös kuunnella näiden ja muidenkin keskiaikaisten soittimien ääntä kuulokkeista mukavasti sohvalla istuen (ja pieni istumatauko oli ylipäätään ihan kiva tässä vaiheessa).

I had no memory of visiting this exhibition before, so I guess it's possible that it had been assembled after our previous visit! Anyway a really interesting peek into the musical instruments -there were two sets of medieval organs on display, the older one was said to be worlds's oldest surviving organ, along with some bells. In this room it was also possible to listen to the sounds of these instruments and other medieval instruments while sitting comfortably in a sofa -a sitting break was quite welcome at this point. 

Urkukaappi, Sundren kirkko, 1370-l. ~~~ Organ from Sundre church, 1370s.

Historian tulkinnat ~~~ Interpreting history

History unfolds- a reflection -näyttely oli toiseksi viimeinen osa museota jossa tällä kertaa käytiin. Siellä esittelyssä oli nippu esineitä joita oli aikojen saatossa tulkittu eri tavoin. Käsitelyssä oli myös se, miten ylipäätään Ruotsin historiaa oli tulkittu ja miten (ja keiden) historiasta on kerrottu. Hyviä kysymyksiä siis! Esillä olevista esineistä en ole ihan varma miten ne kaikki liittyivät aiheeseen, onko esim. Marbyn keskiaikainen itämainen matto aiheuttanut enemmänkin keskustelua aikoinaan vai miten. Vendel-aikainen kypärä oli siinä mielessä helpompi, sehän on yksi niistä ikonisista historiallisista esineistä jotka varmasti aikoinaan edustivat suurta ja kunniakasta menneisyyttä...

History unfolds- a reflection -exhibition was the second last part of our visit. On display there were quite a few objects that had been intepreted in different ways depending on the time, and in general how history has been told (and whose history has been told). Excellent questions, I say! About the objects, I'm not sure how they were related to the theme, for example has the medieval Marby oriental mattress been causing debate? A helmet from the Vendel period is easier in that sense, it's definitely one of the iconic objects of Swedish history and no doubt has it been thought to represent the glorious past...

Turkkilainen matto Marbyn kirkosta, 1300-1420

Kultanäyttely ~~~ Gold room

No johan tässä infoähkyä podettiinkin mutta vielä oli museota jäjellä. Kellarissa oli aarrenäyttely, toisin sanoen kultaa, hopeaa ja muuta kiiltävää esihistoriasta keskiaikaan. Vastaanottokyky alkoi olla koetuksella, mutta kyllähän nättiä esineistöä katseli! Tosin sen verran on sanottava että tässä nämä nätit jäivät vähän jotenkin irrallisiksi, toki esineissä oli ajoitus ja löytöpaikka ja näin päin pois mutta.. En ihan osaa täsmentää, jotenkin konteksti oli vähän epäselvä. Mutta siis kovin ihania esineitä toki ja ihan varmasti näihin pystyisi keskittymään paremmin jos ei olisi juossut koko museota läpi tätä huonetta ennen.

I guess it's safe to say that as we entered the gold room, we were all suffering from information OD. But there were still sights to see, in the basement shiny and bling things from prehistory to medieval times. I had some difficulties in absorbing the information, but these kind of pretties were easy to look at. Although I think these splendid artifacts were left somehow left, like, separate, I mean of course the date and place were mentioned but somehow I felt they were just slightly off their context, hard to clarify... But none the less there were lots of beautiful artifacts and I bet it would've been easier to pay attention if one had not been through the whole museum before entering this room. 
 

Siinäpä sitten olikin ensimmäisen Tukholman-päivän museotarjonta, seuraavana päivänä suunta oli vielä Medeltidsmuseetiin!

And that was all there was for museums during our first day in Stockholm, on the next day we headed off to Medeltidsmuseet!