Kalannahkaa teeparkissa, kokeilu 1 ~~~ Fish skin tanned in tea, experiment n:o 1

Tämä projektihan oli ollut tekeillä jo pitkään, suunnteiltu ainakin pari vuotta ennen kun suunnitteluasteesta edettiin minnekään konkreettiseen. Tässä hommassa käytettiin Sustainable living project'in ohjeita vähän niitä soveltaen.

Kalannahan parkinnan historia keskiaikaisessa "länsimaisessa" kulttuurissa on vähän hämärän  peitossa, lähteitä ei juuri ole ja vaikuttaa siltä että sitä ei olisi mitenkään hirveästi käytettykään (isompien nahkojen kanssa on tainnut päästä helpommalla -ja jos jollakulla on jonkinlaista tietoa asiasta niin otan vastaan mieluusti!). Saamelaisten (kts esim. Elävä Perintö) piiristä taas kalannahan käyttö on tutumpi asia, ja näinollen myös epäilemättä ollut tavallaan Euroopan keskiaikaisessa kulttuuripiirissä mukana.

This project had been on a planning stage for quite a while, at least a couple of years before anything other that planning was actually made. I used the instructions from Sustainable living project, with some alterations.

Fish skin tanning in the context of  medieval European culture seems to be bit of an unknown subject, there are very little sources and it seems, that the technique has been used very little (perhaps using larger skins was easier -and if anyone has any information concerning this subject, I'll be really glad to hear!) The Sámi, then again, have traditionally been using fish skins too, and therefore the technique might've been in a way known in the European medieval cultural context.

Disclaimerina sanottakoon, että teehän ei oikeasti ole mitenkään historiallinen parkinta-aine, erityisestikään Suomessa, mutta koska tee nyt hommassa toimii ja sitä nyt tulee kotonakin laitettua lähestulkoon päivittäin, lehtiäkin oli päässyt kertymään. Samaten kun tätä nyt pääsi testaamaan, operaatio on myöhemmin helppo toistaa historiallisemmin esimerkiksi kuusenkuoresta tehdyllä parkkiliemellä (ja ei, minulla ei ollut valmiina oikein minkäänlaisia suunnitelmia noita siikoja varten, joten tästä ihan luvan kanssa tuli mitä tuli...).

As a disclaimer, I've got to say that tea tanning isn't really a historical tanning method, especially in Finland, but since it works and I do brew tea at home in an almost daily basis, the source of tea leaves was therefore abundant, I decided to give it a try. If this experiment would be successful, it could also be fairly easily repeated with more historically-accurate tanning agents -say, for example, spruce bark (and I had absolutely no plans for these skins beforehand, so no real pressure to come up with anything actually usable!) 

Materiaalit

2 siian nahkaa
157 g kertaalleen käytettyjä teenlehtiä
5 l kiehuvaa vettä
Ruokaöljyä

Materials 

2 whitesifh skins
157 g tea leaves, brewed already once
5 l boiling water
Canola oil

Nahat tuoreeltaan, vasta-rapsuteltuina. ~~~ Freshly scraped skins.

Eli ensinhän tehtiin sitten tee -lehdet ämpärin pohjalle, vesi päälle. Jotta siitä tulisi kunnolla tuhtia, annoin olla reilun 10 minuuttia ennen lehtien pois siilaamista.

So, first I made the tea. Tea leaves were placed to the bottom of a bucket, boiling water was poured on top of them. In order to have some nice and strong tea, it was left to sit for some 10 minutes before it was filtered.

Ensimmäinen liotusliemi tehtiin suhteella 1:5 eli 5 dl vastahaudutettua teetä,  2,5 l lämmintä kraanavettä. Laitoin kalat ämpäriin uimaan päivittäin käännellen, viikko uima-aikaa. Lisäsin tarmuuden vuoksi tämän viikon aikana teetä lisää pari kertaa, yhteensä n. 2 dl, koska liemi näytti tosi vaalealta mutta en sitten tiedä olisiko se oikeasti ollut tarpeen. Liotusämpäri sai olla kaikessa rauhassa sisätiloissa. Lopun liemen laitoin talteen viileään, parvekkeelle (0-5 astetta). Toisena iltana kun katselin nahkojen kuulumisia, oli jo ihan selvä että olivat jo ottaneet väriä! Viidentenä liotuspäivänä lämpötila parvekkeella painui pakkaselle ja seuraavaa viikkoa varten jemmattu teeliemi jäätyi, joten se piti ottaa sisälle sulamaan...

The first tea bath was made with the ratio on 1:5, so 5 dl freshly brewed tea, 2,5 l warm tap water. I placed the skins to the light tea bath for a week and checked their condition daily and stirred the bath. Also I added some fresh tea during that week, some 2 dl altogether, because the bath looked sort of weak -I don't know if it really would've been necessary, though. The fish bucket was safe and sound indoors, in my bathroom, while the remaining tea was placed to wait in the balcony (0-5 degrees Celsius). On the second day it was already evident that the skins had caught some colour! On the fifth day of the process the temperature in the balcony dropped below zero, so the remaining tea that was stored off to wait for the upcoming week had to be brought inside to melt..

Viikon jälkeen, selvästi väriä on jo! ~~~ After one week. The colour is indeed nice!

Viikon jälkeen otin nahat laimennetusta liemestä, rapsutin pienet ensimmäisestä putsaamisesta nahkaan jääneet lihan ylijäämät pois (nahat olivat edelleen melko ohuita ja heikonpuoleisia, joten tämä piti tehdä aika varovasti) ja siirsin nahat täysvahvuiseen liemeen. Tämä olikin sen verran tymäkkää tavaraa, että jo kahden päivän jälkeen nahat olivat aika parkitun tuntuisia, paljon paksumpia ja vahvempia, mutta viikon annoin liemessä olla silti -ja vain paranivat liotessaan.

After one week I took the skins off the diluted tea, scraped off the flesh remains left from the first cleaning (the skins were still quite thin and they seemed weak-ish, so this had to be done quite carefully) and transferred the skins to the un-diluted tea bath. The difference was obvious, already after two days the skins were a lot thicker and stronger, as if they were actually tanned. They were left to swim for one whole week, though.

Kaksi viikkoa teelientä ja huuhtelu -siinä nyt kuivuskelevat.

Viikon jälkeen nahat otettiin pois liemestä ja huuhdeltiin haaleassa vedessä (kirkkaaseen veteen saakka, väriä ei lähtenyt paljoakaan) ja sen jälkeen ripustettiin kuivumaan. Päämäärä oli että saisivat kuivua kunnes ovat nahkeita, mutta kuivuivat, penteleet, eri tahtia eri kohdista joten paikka paikoin olivat osin nahkeaa kuivempia ja osin taas kosteampia kun tuli rasvaamisen aika (ja näiden kuivahtaneiden kohtien rasvaaminen olikin sitten jännää, kun eivät tahtoneet ottaa rasvaa vastaan ja olivat myös kuitistuneet kuivuessaan joten jouduin soveltamaan ja heittämään nahat uudelleen päiväksi veteen). Rasvana käytin rypsiöjyä (sitä oli kotona kaapissa valmiina), mutta historiallisempi vaihtoehto tietysti olisi esimerkiksi eläinperäinen rasva.

After one week in the full-strength tea I took the skins off and rinsed them in lukewarm water until it was clear (not that much excess tannins, the rinsing was over and done with quite fast), and hung out to dry for a while. The goal was that they were to dry until they were only slightly damp, but the mean buggers dried in a different speed in different places -so that meant that eventually in places they were too dry to accept oiling and also shrunken, and in places they were still too wet. So I quickly decided to throw them to water for a day and start this stage all over again. For oiling the skin I used canola oil (because I had it in my fridge, a more historically correct alternative would¨ve been for instance animal fat), I rubbed the oil into both sides of the skin.
  
Nahkoja piti venytellä kuivuessaan ja rasvaamisen jälkeen, mutta epäilisin että taisi tulla venyteltyä liikaa, sillä toinen nahka otti ja repesi, toinen pysyi aivan ehjänä mutta jäi paikka paikoin ohueksi ja, no, venytetyn näköiseksi. Nahan notkeudesta tuli kyllä varsin hyvä kun nahkoja rullasi käsissä sekä pysty- että leveyssuuntaan hyvin kovakouraisesti ja erityisesti muisti nypeltää reunoja, mutta tosiaan tuo ohuus vähän nyt arveluttaa (osin saattaisi olla myös kalalajista kiinni?). Kokeilun piikkiin siis, seuraavan kerran ajattelin kokeilla kyllä isommalla nahalla (lohi, ehkä?) jotta siitä saisi edes noppapussin.

It was written in the tutorial, that one should stretch the skins after oiling, while they're drying.  I suspect that I stretched them a bit too much, because the other skin was torn apart and while the other one remained in one piece, it was left quite thin and, well, stretched-looking. It ended up quite flexible, though, I rolled it in my hands both width-wise and lenfth-wise direction quite harshly and paid extra attention to the edges. But I'm a bit concerned about the thinness of the skin, perhaps it's also the fish species? Well, this one was after all a test, next time I might try with a larger fish, perhaps a salmon, and aim for an actual object -perhaps a dice pouch, even!