Tehtiin sitten intarsia! ~~~ So we made an intarsia!

Jos joku on vielä tiedolta onnistunut välttymään, teimme porukalla 1400-luvun villaintarsian ennallistuksen Kansallismuseoon!  Mahtava projekti kaikkineen, joten pakkohan siitä on hehkuttaa omaltakin osaltani kaikelle kansalle :)

If someone has missed it, I had the joy of taking part in a group which reconstructed an 15th century wool intarsia textile to the National Museum of Finland! It was an awesome project, so I just have to share the full story of it to all of mankind :)


Maskun tekstiilin historia ja intarsiatyöt Suomessa ja muualla
The history of the Masku textile and intarsia textiles in Finland and elsewhere

Intarsiassa on siis kyse Varsinais-Suomesta Maskun kirkon kellotapulista löytyneestä tekstiilistä, joka vuonna 1871 löysi tiensä Helsinkiin museoviranomaisille. Tekstiiliä on epäilty alttarivaatteeksi, morsiuskatokseksi ja monenlaiseksi muuksikin, tuorein päätelmä on että kyseessä olisi paarivaate -ja tämä kuulostaa paljon järkevämmältä tekstiilin rakenteen huomioon ottaen, sillä rakenne ei juuri roikottamista salli. Nykyinen kokokin sopisikin hyvin arkun päälle (palaset ovat noin 69 x 69 cm kokoisia, koko ehjin ruuduin siis noin 138 x 276 cm). Aivan alkujaan se on ollut vielä suurempi, nykyisen kahdeksan sijaan paneeleita on ollut ainakin 12 ja korkeus on ollut siis noin 207 cm (yhdessä vanhassa kuvassa näkyy muutaman sentin verran nykyisin puuttuvia kolmannen rivin paneelinosia). Alkujaan tämä intarsiatekstiili on voinut olla myös yksityisessä omistuksessa varakkaalla kotitaloudella, ehkä kartanolla tai linnalla. Myöhemmin se olisi sieltä päätynyt kirkon omistukseen, mahdollisesti perintönä sillä arvoesineiden lahjoittaminen kirkolle esim. testamentissa oli yleinen tapa. Mutta tästähän ei voi olla varma.

So, the textile in question has been found in the bell tower of Masku church, SW Finland. Museum officials in Helsinki received it in 1871. It has been suspected that the textile is an antependium (altar cloth), bridal canopy or many other things,  the newest conclusion is that it seems to be a pall (to cover a coffin during the funerals). This sounds plausible, because the structure of the textile isn't really that good for anything save lying flat. The present size too is good for covering a coffin (the panels are approx. 69 x 69 cm in size, so the size for the coverlet assuming the panels were intact is 138 x 276 cm). Originally it had been larger and instead of the present day two panel rows and eight panels, it had once had at least three rows and twelve panels, and a height of approximately 207 cm (there is one old pic that shows the now missing panel remains, not more than a few centimeters). Originally this textile might have been privately owned by a wealthy household, a manor or a castle. Later it ended up in a church, perhaps because it was bequeathed to the church in a will which was a common practice -but this we can't know for certain.

On epäilty, että tekstiili voisi olla Naantalin birgittalaisnunnien työtä ja näin voidaan arvioida myös intarsian oletettu valmistumisaika, noin v. 1440, samoihin aikoihin jolloin luostari perustettiin -ja luostarin ensimmäinen sijoituspaikkahan oli Maskussa, jossa se toimi vain muutaman vuoden ennen muuttoa Naantaliin. Maantieteellisestihän Naantalin luostarin sijainti osuu varsin hyvin yksiin toisten Suomesta löytyneiden intarsiatöiden kanssa -pienempiä intarsiafragmentteja ilmeisesti kahdesta eri tekstiilistä tunnetaan myös toisaalta Varsinais-Suomesta, Sauvon kirkosta, mutta nämä ovat paljon Maskun tekstiiliä huonokuntoisempia. Yhteyksiä Ruotsiin alleviivaavat myös Maskun intarsian tekstit, kuvakehiä kiertävät kaksi eri tekstiä, latinankielinen Ave Maria -rukouksen alkuosa ja ruotsinkielinen avunpyyntö Jeesukselle. Tekstiilin teksteistä on voinut myös pätellä asioita sen tekijöistä. Osa on selvästi ollut lukutaitoisia, tekstit ovat säntillisesti oikein, osassa teksteistä taas kirjaimet ovat väärin päin ja muutenkin vinksallaan...

It has been suspected that the Masku intarsia has been made by the nuns in the Naantali bridgettine convent. This assumption is also helpful in dating the textile, c. 1440, which was shortly after the convent was established. At first the convent was situated in Masku, but it was only a few years until it moved to Naantali. Geographically speaking the location of the Naantali convent lines up with the other intarsia textile find from Finland, there are some fragments of perhaps two different intarsia textiles from Sauvo church, SW Finland. They're quite fragmented and in small pieces, though. Connections to Sweden are also underlined by the texts in the Masku intarsia. There are two different texts encircling the animal motifs, prayer Ave Maria written in Latin, and a request for Jesus' help in Swedish. The texts in the intarsia also tell something about the people who made it -some have clearly been literate, the text is perfectly written, while some perhaps have been illiterate and the letters are partially a bit wonky and even upside down...

Intarsiaennallistuksen työryhmän ruotsalaiset jäsenet mainitsivat että olisi pieniä viitteitä siihen, että myös ruotsalaisilla intarsiatöillä olisi jonkinlainen yhteys birgittalaisluostareihin, vaikka vanhimmat säilyneistä ruotsalaisintarsioista ovatkin birgittalaisjärjestöä vanhempia. Ruotsin puolelta intarsiatöitä tunnetaankin useita (itselleni vastaan on tullut ainakin 6 eri työtä), ne ovat lähinnä kirkoista ja linnoista peräisin. Ajoituksellisesti ruotsalaiset työt menevät 1300-luvulta ehkä jopa 1600-luvulle. Mielenkiintoista on, että tällaiset villaintarsiat tuntuvat olevan voittopuolisesti skandinaavinen ilmiö, vaikka muualtakin tunnetaan keskiaikaisia intarsiatöitä (Saksasta, Ranskasta ja Espanjasta) mutta tällaisia isoja peitteitä ilmeisesti ei (ja taas saa korjata jos jollain on muuta tietoa!). Aasian puolella Kirgisiassa on myös komea huopaintarsiaperinne, mutta se lienee eri peruja.

The Swedish members of the textile reconstruction group mentioned that there are some hints that the Swedish intarsia textiles might have connections to the bridgettine monasteries too, although the oldest Swedish intarsia textiles are older than the bridgettine order. In Sweden several intarsia works are known (at least 6 that I know of), mostly from churches and castles. They date from the 14th all the way to the 17th century. What is interesting in these intarsia textiles, that they seem to be a mostly Scandinavian phenomenon. Although some medieval intarsias are known in the central and southern Europe too (Germany, France and Spain), apparently they're not large coverlets like these Swedish and Finnish ones (please correct me if you know better!). Also in Asia there's a lovely felt intarsia tradition in Kyrgyztan, but I doubt it shares the same roots as the European tradition.

Alkuperäisen aarnikotkan varpaat ~~~ The toes of the original griffin

Intarsiaryhmä tutkii alkuperäistä tekstiiliä ~~~ The intarsia group examines the original textile

Ennallistus
The reconstruction

Ajatushan lähti siitä kun Ruotsissa tehtiin ensin vastaavanlainen ennallistusprojekti. Ennallistuksen kohteina siellä olivat Dalhemin ja Skepptunan intarsiat (esim. Historical textiles -blogissa To recreate two inlaid woolen coverlets). Tämä ennallistus herätti intoa jatkaa ennallistusten tekoa ja levittää yhteistyötä lahden tällekin puolelle, etenkin kun tiedossa oli että Suomessakin on vastaavanlainen  hieno tekstiili.

The thought of making this reconstruction started out when a similar project was carried out in Sweden. The Dalhem and Skepptuna coverlets were reconstructed (see for example the blog Historical textiles and the post To recreate two inlaid woolen coverlets). After that, it was hinted that the Masku textile should be recreated too and the nice co-operation between museums and living history nuts should happen in Finland as well.

Toimeen ryhtyivät Elina Sojonen ja Mervi Pasanen. Asiaa tosin vähän hidasti ensialkuun se, että Maskun tekstiilistä ei tahtonut löytyä tarkempia lähteitä, eikä sen olinpaikkakaan ollut aluksi kovin selvä. Lopulta se paikallistettiin Kansallismuseoon, jossa sitä päästiin myöhemmin tutkimaankin. Työryhmää ruvettiin kasaamaan Neulakko-blogin ilmoituksella ja lopulta innokkaita olikin enemmän kuin ryhmään oltiin ajateltukaan. Joka palalle annettiin kaksi ihmistä, toinen ulkoreunalle ja toinen sisäkehälle, ja yhteensä se tarkoitti sitten kuuttatoista ihmistä -mainio määrä! Ryhmään saatiin myös tavallaan seitsemästoista jäsen tekstiiliarkeologi Krista Vajannosta, ja hänen työnsä kautta tekstiilistä saatiin paljon uutta tietoa.

Elina Sojonen and Mervi Pasanen accepted the challenge. At first there were some tiny difficulties, though, there seemed to be very few literary sources concerning the Masku textile and even the whereabouts of the textile was somewhat unclear. Finally the exact location of the textile was pinpointed to the storage rooms of the National Museum, where it was later also examined. The reconstruction group was gathered together when an announcement in Neulakko blog appeared, calling out for enthusiastic crafters -and it turned out that there were more volunteers than was expected! Each on the eight panels of the intarsia were divided between two people, other one for the outer rim, other for the inner circle. So that meant sixteen people altogether, and in a way we had our seventeenth member as textile archaeologist Krista Vajanto volunteered to take textile samples and run some tests. Because of her work we received tons of new information about the textile, its construction and even its origins.

Kankaat hankittiin valkoisina. Mervi Pasanen värjäsi ne kasviväreillä, sininen indigolla ja vihreä yhdistelmällä indigoa ja resedaa. Kankaiden hankinnassa oli mielenkiintoista se, että projektiin tarvittiin sekä toimikasta että palttinaa, kumpaakin useampaa lajia, ja sopivilla tiheyksillä niitä ei ollutkaan ihan joka kaupasta saatavilla -sopivia löytyi sitten lopulta Virosta ja Ruotsista.

Fabrics for the reconstruction were bought undyed and were later plant dyed by Mervi Pasanen. Blue was dyed with indigo, green with a mixture of indigo and reseda. Both twill and plain weave fabrics were needed, several sorts of both, and it required some detective work to find fabrics with suitable thread counts. Finally good fabrics were found from Estonia and Sweden.

Kankaat värjättyinä juuri ennen leikkuuta. ~~~ The dyed fabrics right before they were cut.

Itselleni osui arvonnassa vasemman ylänurkan vihreä aarnikotka sinisellä pohjalla. Koska projektilla piti olla kutsumanimi, aarnikotka nimettiin loogisesti Aarneksi. Ensimmäinen työryhmän tapaaminen, jossa työryhmä tutustui alkuperäiseen tekstiiliin, pidettiin syyskuussa Kansallismuseossa. Ensimmäiseen tapaamiseen en itse Islannin-reissuni takia päässyt, mutta heti seuraavassa tapaamisessa olin jo mukana ja silloin päästiinkin jo ennallistusta aloittamaan valmiiden kankaiden kanssa, ja projekti jatkui kotioloissa. Syyskuisesta ensikohtaamisesta eteenpäin tapaamisia oli kerran kuussa, viimeinen yhteistapaaminen ja palasten yhdistäminen tapahtui joulukuussa. Omia tähän työhön kuluneita tuntejani en laskenut mutta jokunen ryhmän jäsen niin teki. Niiden avulla laskettiin, että työ vei kaikkineen noin 1600 tuntia (hiukan reilu 2 kk, jos työskentelyä olisi 24 h vuorokaudessa)

The part of intarsia that was handed out for me was the green griffin in the top left panel. And because the project needed to have a name, the griffin was named as Aarne (griffin = aarnikotka in Finnish, while Aarne is a man's name). The reconstruction group gathered together for the first time in September in the National Museum and got to see the original coverlet, but I couldn't attend since I was in Iceland then. However, I was present in all of the the follownig meetings -in October we started the actual work with readily-dyed fabrics and continued the work in our own homes. The group met once a month, and the final gathering was in December when the panels were joined. I didn't calculate the hours I spent sewing this, but some members of the intarsia crew did. Based on those calculations the sewing took about 1600 hours (which would be a little more than two months, working 24/7).

Hommaan tuli pieni mutka matkaan kun Vajannon näytteistä ja analyyseistä alkuperäisen tekstiilin testituloksia alettiin saamaan pian toisen tapaamisen jälkeen. Hienoksi yllätykseksi ompelussa oltinkin käytetty silkkilankaa oletetun pellavan sijaan ja saumoja peittävä nahka, jota oli oletettu kultanahaksi ruotsalaisten esikuvien mukaan, olikin testituloksien vahvistuksella vailla kultahippustakaan ja siis täysin hopeapäällysteinen. Muitakin yllätyksiä alkuperäinen intarsia tarjosi ja toinenkin pellavaksi luultu osa työtä osoittautui muuksi materiaaliksi. Pienet tilkut riikinkukon pyrstössä olivatkin pellavan sijaan puuvillaa -niitä ei Suomessa montaa noin vanhaa ole!

 We experienced some unexpected changes in the project because of the test results by Krista Vajanto shortly after our second meeting. How cool was that - the sewing thread had always been considered as linen but nope, it was silk. And an even more significant discovery appearance-wise, the leather strips that had been considered as being gilded (as is the case with the Swedish intarsia works) had no trace of gold in them, they were certainly silver. Also small patches of textile fabric in the peacock's tail turned out to be cotton instead of linen -and that's news, medieval cotton finds are very rare in Finland.

Tekniikka 
Technique 

Lyhyt kuvareportaasi siitä miten tein oman intarsianpätkäni!
A short report on how I made my own piece of intarsia!

1. Intarsian ensimmäinen vaihe: kankaat päällekäin, kuviot piirrettynä kankaaseen paperimallin mukaan ja kankaat harsittuna toisiinsa kuvion kumminkin puolin, palasten täysi samanlaisuus on tärkeää. Kuvassa työ leikkuuvalmiina.

1. The first phase: The fabrics have been laid on top of each other, the cutting lines have been drawn using a paper cutout as an aid. The fabrics have been basted on both sides of the cutting lines to prevent any movement of the fabric, because it's important that the pieces are totally identical.

2. Osat leikattuina ja vaihdettuna keskenään, toisessa kuvassa jo yhteen harsittuina.

2. The parts have been cut and green and blue parts have been swapped. The parts have been basted together.

3. Saumojen peittäminen nahalla, itse tein nahan ompelun harsinpistojen päälle ja purin lopulta vasta harsinlangat. Applikaatiokappaleet täytyi harsia myös kiinni. Tässä kuvassa näkyvä harsintametodi muuten ei ollut näytännöllisin mahdollinen, ei oikein pitänyt kappaleita yhdessä niin hyvin kuin olisi voinut...

3. Covering the seams with leather. I sewed the leather on top of the basting stitches and only after that unravelled the basting. Also the applique pieces were sewn in at this point. By the way, the basting method visible in this photo is not the most practical one, it didn't keep the fabric pieces together as well as it should have done.
 

4. Ulkoreunat reunustettu, sisäkuvioiden asettaminen aloitettu. Olikin tarkkaa työtä, mallailin koristeiden oikeita paikkoja voipaperille läpipiirretyn apukappaleen avulla...

4. The outlines have been covered with leather, the decorations in the center have been started. Placing the decorations the right way took some patience -and paper version drawn to a see-through paper...  

5. Sisäkehä yhdistetty ulkoreunaansa, ulkoreuna yhdistetty muihin ruutuihin eli VALMIS!

5. The inner circle has been joined with the rim, the panel has been joined with other panels -that means it's READY!

Ja olihan noita assistentteja toki.
And of course I was well assisted.

 Mallikuva toimii tarvittaessa myös tatamina. ~~~ The lifesize image of the griffin doubles as a tatami.

Omahyväinen pikkukissa. Nostin takapuoleni työn ääreltä vain pieneksi hetkeksi... ~~~ Very smug little kitty. I was away from my work for only the tiniest while...

Luettavaa ja lähteitä
Reading and sources

Projektin tekijöiden kirjoituksia 
Writings by the reconstruction team members

Hibernaatiopesäke - Maskun intarsia oli muutakin kuin ompeluprojekti

Hibernaatiopesäke - Täällä tehdään historiaa

Historical textiles: Masku villaintarsia

Textile time travels: Oh deer!


Lehdissä tästä projektista
Newspaper articles concerning this project

Aamuset: Harrastajaryhmä teki kopion Maskun kirkon kellotapulista talteen otetusta tekstiilistä

Etelä-Suomen Sanomat: Ansioituneet harrastajat tekivät Kansallismuseolle suuren palveluksen - tältä upea keskiajan tekstiili näytti uutena

Etelä-Suomen Sanomat: Aarnikotkan ja riikinkukon salaisuudet: arkeologi löysi keskiajan tekstiilistä pienen sensaation ja paljon muutakin


Intarsiasta yleisesti 
Of medieval intarsia in general

Riitta Pylkkänen: The use and traditions of mediaeval rugs and coverlets in Finland, 1974

C.A. Nordman: Naantalin nunnien käsitöitä (Muistojulkaisu Naantalin 500-vuotisjuhlaan elokuun 23 päivänä 1943)

Historical textiles: To recreate two inlaid woolen coverlets

AROS, Medeltiden i Uppsala: Intarsiabroderi 

Textile time travels: Intarsia embroidery (pdf)

Kalannahkaa teeparkissa, kokeilu 1 ~~~ Fish skin tanned in tea, experiment n:o 1

Tämä projektihan oli ollut tekeillä jo pitkään, suunnteiltu ainakin pari vuotta ennen kun suunnitteluasteesta edettiin minnekään konkreettiseen. Tässä hommassa käytettiin Sustainable living project'in ohjeita vähän niitä soveltaen.

Kalannahan parkinnan historia keskiaikaisessa "länsimaisessa" kulttuurissa on vähän hämärän  peitossa, lähteitä ei juuri ole ja vaikuttaa siltä että sitä ei olisi mitenkään hirveästi käytettykään (isompien nahkojen kanssa on tainnut päästä helpommalla -ja jos jollakulla on jonkinlaista tietoa asiasta niin otan vastaan mieluusti!). Saamelaisten (kts esim. Elävä Perintö) piiristä taas kalannahan käyttö on tutumpi asia, ja näinollen myös epäilemättä ollut tavallaan Euroopan keskiaikaisessa kulttuuripiirissä mukana.

This project had been on a planning stage for quite a while, at least a couple of years before anything other that planning was actually made. I used the instructions from Sustainable living project, with some alterations.

Fish skin tanning in the context of  medieval European culture seems to be bit of an unknown subject, there are very little sources and it seems, that the technique has been used very little (perhaps using larger skins was easier -and if anyone has any information concerning this subject, I'll be really glad to hear!) The Sámi, then again, have traditionally been using fish skins too, and therefore the technique might've been in a way known in the European medieval cultural context.

Disclaimerina sanottakoon, että teehän ei oikeasti ole mitenkään historiallinen parkinta-aine, erityisestikään Suomessa, mutta koska tee nyt hommassa toimii ja sitä nyt tulee kotonakin laitettua lähestulkoon päivittäin, lehtiäkin oli päässyt kertymään. Samaten kun tätä nyt pääsi testaamaan, operaatio on myöhemmin helppo toistaa historiallisemmin esimerkiksi kuusenkuoresta tehdyllä parkkiliemellä (ja ei, minulla ei ollut valmiina oikein minkäänlaisia suunnitelmia noita siikoja varten, joten tästä ihan luvan kanssa tuli mitä tuli...).

As a disclaimer, I've got to say that tea tanning isn't really a historical tanning method, especially in Finland, but since it works and I do brew tea at home in an almost daily basis, the source of tea leaves was therefore abundant, I decided to give it a try. If this experiment would be successful, it could also be fairly easily repeated with more historically-accurate tanning agents -say, for example, spruce bark (and I had absolutely no plans for these skins beforehand, so no real pressure to come up with anything actually usable!) 

Materiaalit

2 siian nahkaa
157 g kertaalleen käytettyjä teenlehtiä
5 l kiehuvaa vettä
Ruokaöljyä

Materials 

2 whitesifh skins
157 g tea leaves, brewed already once
5 l boiling water
Canola oil

Nahat tuoreeltaan, vasta-rapsuteltuina. ~~~ Freshly scraped skins.

Eli ensinhän tehtiin sitten tee -lehdet ämpärin pohjalle, vesi päälle. Jotta siitä tulisi kunnolla tuhtia, annoin olla reilun 10 minuuttia ennen lehtien pois siilaamista.

So, first I made the tea. Tea leaves were placed to the bottom of a bucket, boiling water was poured on top of them. In order to have some nice and strong tea, it was left to sit for some 10 minutes before it was filtered.

Ensimmäinen liotusliemi tehtiin suhteella 1:5 eli 5 dl vastahaudutettua teetä,  2,5 l lämmintä kraanavettä. Laitoin kalat ämpäriin uimaan päivittäin käännellen, viikko uima-aikaa. Lisäsin tarmuuden vuoksi tämän viikon aikana teetä lisää pari kertaa, yhteensä n. 2 dl, koska liemi näytti tosi vaalealta mutta en sitten tiedä olisiko se oikeasti ollut tarpeen. Liotusämpäri sai olla kaikessa rauhassa sisätiloissa. Lopun liemen laitoin talteen viileään, parvekkeelle (0-5 astetta). Toisena iltana kun katselin nahkojen kuulumisia, oli jo ihan selvä että olivat jo ottaneet väriä! Viidentenä liotuspäivänä lämpötila parvekkeella painui pakkaselle ja seuraavaa viikkoa varten jemmattu teeliemi jäätyi, joten se piti ottaa sisälle sulamaan...

The first tea bath was made with the ratio on 1:5, so 5 dl freshly brewed tea, 2,5 l warm tap water. I placed the skins to the light tea bath for a week and checked their condition daily and stirred the bath. Also I added some fresh tea during that week, some 2 dl altogether, because the bath looked sort of weak -I don't know if it really would've been necessary, though. The fish bucket was safe and sound indoors, in my bathroom, while the remaining tea was placed to wait in the balcony (0-5 degrees Celsius). On the second day it was already evident that the skins had caught some colour! On the fifth day of the process the temperature in the balcony dropped below zero, so the remaining tea that was stored off to wait for the upcoming week had to be brought inside to melt..

Viikon jälkeen, selvästi väriä on jo! ~~~ After one week. The colour is indeed nice!

Viikon jälkeen otin nahat laimennetusta liemestä, rapsutin pienet ensimmäisestä putsaamisesta nahkaan jääneet lihan ylijäämät pois (nahat olivat edelleen melko ohuita ja heikonpuoleisia, joten tämä piti tehdä aika varovasti) ja siirsin nahat täysvahvuiseen liemeen. Tämä olikin sen verran tymäkkää tavaraa, että jo kahden päivän jälkeen nahat olivat aika parkitun tuntuisia, paljon paksumpia ja vahvempia, mutta viikon annoin liemessä olla silti -ja vain paranivat liotessaan.

After one week I took the skins off the diluted tea, scraped off the flesh remains left from the first cleaning (the skins were still quite thin and they seemed weak-ish, so this had to be done quite carefully) and transferred the skins to the un-diluted tea bath. The difference was obvious, already after two days the skins were a lot thicker and stronger, as if they were actually tanned. They were left to swim for one whole week, though.

Kaksi viikkoa teelientä ja huuhtelu -siinä nyt kuivuskelevat.

Viikon jälkeen nahat otettiin pois liemestä ja huuhdeltiin haaleassa vedessä (kirkkaaseen veteen saakka, väriä ei lähtenyt paljoakaan) ja sen jälkeen ripustettiin kuivumaan. Päämäärä oli että saisivat kuivua kunnes ovat nahkeita, mutta kuivuivat, penteleet, eri tahtia eri kohdista joten paikka paikoin olivat osin nahkeaa kuivempia ja osin taas kosteampia kun tuli rasvaamisen aika (ja näiden kuivahtaneiden kohtien rasvaaminen olikin sitten jännää, kun eivät tahtoneet ottaa rasvaa vastaan ja olivat myös kuitistuneet kuivuessaan joten jouduin soveltamaan ja heittämään nahat uudelleen päiväksi veteen). Rasvana käytin rypsiöjyä (sitä oli kotona kaapissa valmiina), mutta historiallisempi vaihtoehto tietysti olisi esimerkiksi eläinperäinen rasva.

After one week in the full-strength tea I took the skins off and rinsed them in lukewarm water until it was clear (not that much excess tannins, the rinsing was over and done with quite fast), and hung out to dry for a while. The goal was that they were to dry until they were only slightly damp, but the mean buggers dried in a different speed in different places -so that meant that eventually in places they were too dry to accept oiling and also shrunken, and in places they were still too wet. So I quickly decided to throw them to water for a day and start this stage all over again. For oiling the skin I used canola oil (because I had it in my fridge, a more historically correct alternative would¨ve been for instance animal fat), I rubbed the oil into both sides of the skin.
  
Nahkoja piti venytellä kuivuessaan ja rasvaamisen jälkeen, mutta epäilisin että taisi tulla venyteltyä liikaa, sillä toinen nahka otti ja repesi, toinen pysyi aivan ehjänä mutta jäi paikka paikoin ohueksi ja, no, venytetyn näköiseksi. Nahan notkeudesta tuli kyllä varsin hyvä kun nahkoja rullasi käsissä sekä pysty- että leveyssuuntaan hyvin kovakouraisesti ja erityisesti muisti nypeltää reunoja, mutta tosiaan tuo ohuus vähän nyt arveluttaa (osin saattaisi olla myös kalalajista kiinni?). Kokeilun piikkiin siis, seuraavan kerran ajattelin kokeilla kyllä isommalla nahalla (lohi, ehkä?) jotta siitä saisi edes noppapussin.

It was written in the tutorial, that one should stretch the skins after oiling, while they're drying.  I suspect that I stretched them a bit too much, because the other skin was torn apart and while the other one remained in one piece, it was left quite thin and, well, stretched-looking. It ended up quite flexible, though, I rolled it in my hands both width-wise and lenfth-wise direction quite harshly and paid extra attention to the edges. But I'm a bit concerned about the thinness of the skin, perhaps it's also the fish species? Well, this one was after all a test, next time I might try with a larger fish, perhaps a salmon, and aim for an actual object -perhaps a dice pouch, even!