Keskiaikaisia joululauluja ~~~ Medieval christmas carols

Nyt kun mitään kunnollista postattavaa ei tekeleistä oikein vielä ole (vaikka työn alla olisi vaikka mitä, mutta kaikki varsin levällään vielä) eikä ihan hirveästi muutakaan jännää ole oikein muullakaan rintamalla, näin tulevan joulun kunniaksi laitetaanpa musiikkipostaus! Keskiaikaisia joululauluja kun on säilynyt yllättävänkin paljon, tässä viihdykkeeksi muutama eli seitsemän suosikkilaulua taustoineen.

Now that there's really not that much yet to post crafts-wise (although I'm working on several projects but they're all very unfinished atm) and not really that much happening elsewhere either except for upcoming christmas, let's post some music! There are surprisingly many surviving medieval christmas carols around, and here are a few (or, actually, seven) of them for your delight, along with some information on them.

Coventry carol (tämä versio instrumentaalia). Tämähän on todella mielenkiintoinen tapaus, peräisin englantilaisen Coventryn kaupungin leikkaajien ja räätälien organisoimasta mysteerinäytelmästä (Shearmen and Tailors Pageant). Coventryn mysteerinäytelmästä on tietoja jo 1300-luvun lopulta, mutta varsinainen sisältö kirjoitettiin ylös 1534. Tämä nimenomainen mysteerinäytelmä kertasi Uuden testamentin kertomat Jeesuksen syntymän ajan tapahtumat, ja tämä laulun on näytelmästä kohdasta, jossa Herodes on antanut käskyn poikalasten tappamisesta -tämä taustatieto on melkoisen oleellinen lyriikoiden ymmärtämisen takia.

Coventry carol (this is an instrumental version). This one indeed is a curious case, it's from a mystery play from English city of Coventry, organized by the shearmen and tailors of the town. There are some notes concerning the mystery play already from the late 14th century, but the actual content (along with this song) was written down in 1534. The mystery play was about the events around the birth of Jesus and his early childhood, and this song is from the part of the play where Herod has ordered the command to kill all the baby boys - the background information is somewhat vital when it comes to understanding the lyrics.

Personent Hodie. Suomalaisittain ihan mielenkiintoinen sikäli, että tämä on peräisin suomalaisvoimin kootusta Piae Cantiones -kokoelmasta, julkaistu 1582. Samoihin kansiin oli kerätty 74 Turun katedraalikoulussa käytettyä latinankielistä laulua, jotka ovat aika vahvasti katolilaisvaikutteisia ja osa aivan varmasti peräisinkin aikaisemmalta katoliselta ajalta vaikka reformaatio olikin kirjan kokoamisaikaan täydessä käynnissä. Personent Hodie lukeutuu näihin Piae Cantiones'ia vanhempiin, melodia löytyy käytännössä samanlaisena (ja sanoissakin on yhtäläisyyksiä mutta ei ilmeisesti kuitenkaan jouluteemaa) baijerilaisesta käsikirjoituksesta v. 1360.

Personent Hodie. Interesting in especially Finnish point of view, because this one is from a songbook Piae Cantiones collected by a Finn, from Finland. Printed in 1582, it hosted altogether 74 songs in Latin that had been sung in the cathedral school of Turku. The songs are fairly heavily catholic-influenced and several of them are securely dated to earlier centuries, even though reformation was in full throttle during the time when Piae Cantiones was written. Personent Hodie is one of those older songs, the melody has been found from a Bavarian manuscript from 1360 and even the lyrics share some common features, but it's not apparently christmas-themed.

Gaudete. Tämäkin Piae Cantiones'ista. Kokoelmassa on näiden kahden lisäksi vielä 22 muutakin jouluteemaisia lauluja, jos niitä haluaa haeskella niin lista nimistä löytyy esimerkiksi The hymns and carols of christmas -sivulta.

Gaudete. This one too is from Piae Cantiones. The collection has, along with these two songs, 22 other christmas-themed songs. Should one want to check them out, the song names are listed, for example, in the site The hymns and carols of christmas.

In dulci jubilo. Tämäkin sinänsä löytyy Piae Cantiones'ista, mutta on alkuperältään reippaasti vanhempi -laulun teksti on ensimmäistä kertaa kirjoitettu ylös Saksassa 1328 ja melodiakin n. v. 1400 (Leipzig university codex 1305, ei ilm. digitoitu). Alkuperäinen teksti on hassu yhdistelmä vanhaa saksaa ja latinaa, mutta tätä ei tähän hätään videomuodossa löytynyt, joten alla oleva Medieval babes'in versio on englannin ja latinan yhdistelmä. Kuriositeettina muuten, ruotsalaisen Lundin tuomiokirkon astronominen kello soittaa tätä melodiaa kahdesti päivässä!

In dulci jubilo. This one too is featured in Piae Cantiones, but its origins are much older than that -the lyrics have been first written down in Germany in 1328, and even the melody is from c. 1400 (Leipzig University Codex 1305, not apparently digitized). The original text is a funny combination of old German and Latin, but I couldn't find a video with those languages. So there, this Medieval babes version below is a mix on English and Latin. By the way, the melody is also played twice a day by the astronomical clock in the Swedish Lund cathedral!

The Boar's head carol. Johan tässä on herkkää kirkollista musiikkia kuunneltu ihan riittävästi hetken tarpeiksi, joten väliin pätkä jolla ei ole niin mitään tekemistä kirkollisen kanssa, vaan joka liittyy lähinnä joulusyöminkeihin. Boar's head carol'in alkuperän on sanottu olevan 1400-luvulla, ensimmäinen ylös kirjoitettu versio on vuodelta 1521 Christmasse carolles newely enprinted -kokoelmasta. Laulussa mainittu tapa tarjota karjun päätä jouluateriaksi periytyy ehkä jo viikinkiajalta Skandinaviasta ja sitä kautta oli otettu tavaksi myös Brittein saarille, muinainen pakana-aikainen tapa oli vain ympätty kristilliseen ympäristöön mukaan pyhän Tapanin juhlallisuuksiin.

The boar's head carol. We've had our share of ecclesiastical music for a while, haven't we? So, for a change, here's a song that has pretty much no connection to religion, but is more about Christmas festivities and feasting! The boar's head carol has been said to originate from the 15th century, but the first version that has been written down is from 1521 in a songbook called Christmasse carolles newely enprinted. The habit of bringing a boar's head to the table for Christmas may be even from the viking age Scandinavia, and from there it had just been cut and pasted to the feast of St. Stephen.

Quem pastores laudavere. Takaisin hartaiden laulujen pariin! Ensimmäistä kertaa Quem pastores laudavere esiintyy v. 1460 Hohenfurtin luostarin kokoamassa Hohenfurter Liederbuch-kirjassa ja sen jälkeen useammassa muussakin kokoelmassa.

Quem pastores laudavere. Back to the pious songs! For the first time, Quem pastores laudavere has been written down in the 1460 songbook Hohenfurter Liederbuch, written (unsurprisingly) in the Hohenfurt monastery. After that, it appears in several other collections as well.

As I lay on yoolis night. Toinen enemmän maallisen puoleinen joululaulu Englannista. Tämän synty ajoitetaan ilmeisesti 1300-luvun alkupuolelle, mutta kirjoitettu versio löytyy 1400-luvun alun (?) Thomas Turke-nimisen miehen Winchester Collegea varten kokoamasta laulukirjasta. 18 laulua kaikkineen, Cambridge Additional MS 5493 on kirjan tunnus, mutta tätä ei ilmeisesti ja harmittavasti  ole digitoitu. Laulun tarina kuitenkin on selvä, laulun kertoja näkee jouluyönä unta odotellessaan näyn Mariasta, joka yrittää laulaen saada Jeesus-lasta nukkumaan.

As I lay on yoolis night. The second English song of a more secular type in this list. This is said to date from the early 14th century, but a written version is from the early 15th cent. songbook for Winchester College, collected by a man named Thomas Turke. 18 songs altogether, Cambridge Additional MS 5493 is the official name of the manuscript, but it seems it has not been digitized, bit of a shame. The story in the song is clear, however, the narrator in the song is having bit of a problem in falling asleep and s/he sees a vision where virgin Mary is trying to get baby Jesus to fall asleep by singing.

Ristimäen tekstiileistä ensimmäisen kerran julkisesti ~~~ The Ristimäki textiles, first time in public

Keskiviikkona 30.11. oli ensimmäinen varsinainen julkinen luento Kaarinan Ravattulan Ristimäen tekstiileistä, nimellä "Hihansuusta säärisiteisiin, tekstiililöytöjä Ravattulan Ristimäen ruumishaudoista". Kun kerran esitelmä pidettiin sopivan lähelläkin täällä Turussa yliopiston Geotalossa, tottahan toki sinne piti innolla osallistua! Jaana Riikonen, jolla oli hyvä kokemus jo Ristimäestä vain vajaan kolme kilometriä Aurajoen alajuoksulle päin sijaitsevan Kaarinan Kirkkomäen hieman varhaisempien tekstiilien tutkimisesta, oli tutkinut tekstiileitä ja pitämässä nyt tätäkin luentoa (joten nämä tässä tekstissä esitetyt faktat ovat ihan peräisin  häneltä). Ja olipa kyllä tupa täynnä kuulijoita! Disclaimerina vielä, saatoin sekoittaa jotain asioita täpinöissäni eli mahdolliset mokat ovat ihan omaa käsialaani -mutta korjaan mieluusti jos joku niistä huomauttaa!

Wednesday November 30th was the day of the first public presentation about the Ravattula Ristimäki textiles. It went by the name of "From a sleeve cuff to leg wraps, textile finds from Ravattula Ristimäki inhumation graves". Of course I had to attend, even more so since the place was super near, in University of Turku's Geotalo. The presentation (and therefore all the facts in this text) were given by Jaana Riikonen, who already was well experienced in researching late iron age textiles of a nearby slightly older burial ground Kaarina Kirkkomäki (somewhat 3 km downstream the river Aurajoki). And the room was very crowded with enthusiastic audience! As a disclaimer, I might've gotten a few facts mixed up being so thrilled, so if there are any bloopers, they're definitely of my own making. And I'll be glad to correct the errors, please let me know should you find any.

 

Tupa täynnä.  ~~~ A full house.

Ravattulan Ristimäkihän on tällä haavaa vanhin suomalainen tunnettu kirkonpaikka, ja kuten kirkon alueeseen kuuluu, kirkkoa ympäröi aidalla muusta maastosta erotettu hautausmaa. Tällä luennollakin esitellyt tekstiilit olivat siis kaikki haudoista, joihin vainajat oli laitettu hautausmaan kristillisestä luonteesta huolimatta ykköset päällä rautakautiseen tyyliin, joskin ilman sen suurempia hauta-antimia (pieniä poikkeuksia tästä on). Ristimäen kirkko pystytettiin 1100-luvun lopulla ja jäi pois käytöstä noin v. 1220, joka ajallisesti osuu aika tavalla yhteen Suomen virallisen seurakunnallisen järjestäytymisen ja myös piispankirkon siirron Nousiaisista lähimaastoon Koroisille (Ristimäestä 3 km alajuoksulle) kanssa.

Ravattula Ristimäki is by far the oldest church site in Finland, and as is typical to churches, it also has a churchyard with graves, surrounded by a fence. So, all of the textiles mentioned in this presentation were from graves -the deceased were buried in the iron age style with their very best clothes but without grave goods (save a few exceptions). The church was built in the late 12th century and fell out of use approximately in the 1220s. This is also the time when the parishes were officially organized in Finland, and also the time when the Finnish bishop's seat moved from Nousiainen to only 3 km downstream from Ristimäki, to Koroinen.

Ristimäen mäennyppäre. ~~~The tiny hill of Ristimäki. Kuva/photo ravattula.fi

Mutta niihin tekstiileihin! Suurinta pöhinää oli selvästikin aiheuttanut naisenhaudasta nro 2/2015, pronssisen kupurasoljen päältä löytynyt pellavamekon päärmätty hihansuu (kädet ristitty rinnan yli). 16 lankaa/cm tiheänä eli todella hienona pellavakankaana Riikonen epäili sitä tuontikankaaksi, ja joka tapauksessa tässä haudassa se on ollut hyvin esillä sillä sen päällä ei ilmeisesti ole ollut pitkähihaista villamekkoa, vain vaippahame. Päärme oli todella pieni, vain 2-3,5 mm leveä eli hyvää pellavaa ei ole haluttu ollenkaan pistää hukkaan. Muualtakin Ristimäeltä kerrottiin löytyneen pellavaa, jopa vielä hienompaa kuin hauta 2/2015:ssa (20 lankaa/cm). Vaippahameista Ristimäellä muuten paljastui mielenkiintoinen seikka, useammassa vaippahameessa on ollut sauma etukeskellä. Mitähän tämä mahtaa tarkoittaa, kudontateknisesti tai vaatteen pitämisen kannalta?

But, the textiles! The talk of the town has been female grave n:o 2/2015, and its fragment of a linen sleeve and even the finished sleeve cuff, preserved on the top of a bronze brooch (the lady had her arms crossed over her chest). The fabric was very fine, 16 threads/cm, and Jaana Riikonen suspected the fabric might've be imported. Anyway, the linen dress had been well visible, there apparently were no woolen long-sleeved dress on the top of it, only the peplos dress. The hemming on the linen dress was tiny, only 2-3,5 mm, so no wasting of perfectly good linen. This wasn't the only linen fragment found in Ristimäki, one fragment was even finer than grave 2/2015:s (20 threads/cm). As for the peplos dresses, an interesting feature occured among the finds -several of them had a vertical seam on the center front. What might that mean when it comes to weaving or wearing? 

Hauta 2/2015:n lisäksi hauta nro 8/2015 oli hyvin paljon esillä. Kyseessä oli myös naisenhauta, ja vaippahameen lisäksi jäänteitä oli päähineestä (samantyyppinen joka on Maskun muinaispukuun ennallistettu, kts. kuva alla). Spiraalit livat säilyttäneet murtotoimikas-sidoksista kangasta, hyvin tyypillistä siis tälle alueelle. Samassa haudassa oli vyötäröllä veitsentupen seutuvilla jäänteitä myös raidallisista neulakinnaslapasista, väreinä näin silmämääräisesti punainen ja vaalea (valkoinen?) sekä esiliinan ristikkonauhaa. Lautanauhoja Ristimäestä on löytynyt useampiakin, lautanauhaekspertti Maikki Karisto oli todennut niistä saatavan ihan kuvioitakin esille! Muita nauhojakin Ristimäestä  on, naistenpuvun esiliinan vyönauhoista ristikkonauhaa (alla kuvassa ennallistus) ja jo alueen koekuopituksessa löytynyttä pirtanauhaa -tai ehkä oikeammin niisinauhaa. Viimeksi mainittu on lajissaan Suomen vanhin löytynyt!

As well as grave n:o 2/2015, grave n:o 8/215 was also discussed. Grave n:o 8/2015 is also a woman's grave, and it featured not only remains of a peplos dress, but also remains of headwear in broken twill, very typical for the area (similar in type to the one that has been recreated for the Masku dress, see the pic below). In the waist area under a knife sheath there were remains of striped nalbinding mittens in reddish and light colour (white?), and a finger woven braid, originally from the apron. There are several tablet woven bands from Ristimäki, and according to a tablet weaving expert Maikki Karisto, some of them are clearly patterned. Other kinds of braids have also been found in Ristimäki, finger woven braids that have been used as apron ties, and among the very first finds from the area there was a fragment of a rigid heddle woven band -the earliest of its kind in Finland.

Ristikkonauhaa seminaarissa seinällä roikkumassa. ~~~ Finger woven band on display at the presentation.

Vaikka pronssispiraaleita Ristimäessä olikin runsain määrin, pronssi oli alueella säilynyt verrattain huonosti eikä tekstiilien säilyneisyyskään ollut ihan sitä mitä se olisi parhaimmillaan voinut olla. Muuten Ristimäen tekstiilien sanottiin muistuttavan hyvin paljon Maskun Humikkalan kalmiston samanaikaisia tekstiileitä -ja ihmekös tuo sinänsä, välimatkaa näillä paikoilla on vain noin 20 km. Vakka-Suomeen päin mentäessä Eurassa on jo havaittavissa erilaista tyyliä, kun taas puolestaan Perniön Yliskylän jo 1900-luvun alussa tutkittu kalmisto on taas tyylillisesti hyvinkin lähellä Ristimäkeä. Perniön tunnelmiin Ristimäen linkitti myös vielä kunnollista tutkimustaan odottava spiraalikoristeinen huntua kiinnittänyt päänauha, hyvin samanlainen kuin Yliskylän kalmistosta löytynyt ja Perniön (valkoiseen) muinaispukuun ennallistettu. Riikonen kertoi vielä, että nämä kaksi päänauhaa eivät olleet ollenkaan ainutkertaisia, oletettavasti hyvinkin samanlaisia on vielä lähiseudulta Liedon Ristinpellosta (3 km yläjuoksulle Ristimäestä) ja Piikkiön Huttalanmäeltäkin (10 km kaakkoon Ristimäeltä).

Although there are plenty of bronze spiral decorations in Ristimäki, the bronze decorations haven't been preserved that well, and therefore the state of preservation in textiles isn't exactly what it could be at its best. Otherwise, Ristimäki has been said to resemble quite a lot textile-wise the Masku Humikkala burial ground -and no wonder, since the two sites are of the same age and only somewhat 20 km apart in distance. For example in Eura region, some 90 km north, there are slight differences in fashion. Then again, Perniö Yliskylä burial ground (some 60 km west), which was excavated already in the early 20th century, has been said to be very much alike to Ristimäki when it comes to textiles. Also as a link to the Perniö direction, there has been found (but not quite thoroughly researched yet) a bronze spiral decorated band for the veil, similar in appearance as is the one recreated for the revised Perniö dress. Riikonen mentioned that these two veilbands are not unique at all, at least two others like them have been found nearby, in Lieto Ristinpelto (3 km upstream from Ristimäki) and Piikkiö Huttalanmäki (10 km southwest from Ristimäki).

Perniön valkoinen puku keskellä oikealla (sininen esiliina, valkoinen vaippahame), myös hunnun nauha näkyvillä oikealla paikallaan. ~~~ The revised Perniö dress on center right (blue apron, white peplos), also the veil band well visible in its right place. Kuva/ photo Heinola-seura.

Maskun muinaispuku. Ristimäen löydöt viittaavat hyvin samanlaiseen. Kuva Heinolan kalevalaiset naiset. ~~~ The Masku dress. The Ristimäki finds seem to hint to a similar appearance.

Suomen Muinaistutkimuksen tuki edusti myös paikalla kannatustuotteineen. Kaupan oli siis Ristimäen kaivausten tukituotteita kirjoista t-paitoihin ja piparimuotteihin, ja pitihän sitä hyvään tarkoitukseen sijoittaa- ja tokihan sillä sai myös rahalle laadukasta vastinetta! Mukaan tarttui aivan vasta painosta tullut arkeologinen värityskirja, kaverille spiraaliseminaarista hankkimatta jäänyt näyttelyopaskirja ja talouden toiselle paitoja käyttävälle osapuolelle Ristimäen virallinen Muinaisjäännös -t-paita. Ristimäen tukituotteita voi muuten katsella myös Ristimäen omilta sivuilta!

Suomen muinaistutkimuksen tuki (Support for the archaeological research in Finland) was there too with the official Ristimäki fundraising products. There were all kinds of products from t-shirts to gingerbread moulds and books, and once again I got a little something for me (and got good value for the money, too!). Freshly printed, there was the adult colouring book about the archaeology and archaeological finds in Finland, for my friend I got a book about the Estonian bronze spiral decorations which she missed in the seminar a month ago, and an "Ancient monument, protected by law" t-shirt for the other shirt-wearing member of my household. By the way, the Ristimäki fundraising products are also shown on the Ristimäki site's webpage!