Ruotsiin ja Tanskaan, osa 1 ~~~ Off to Sweden and Denmark, part 1

Uutta matkaraporttia pukkaa! Ohjelmassa oli viikon matka Ruotsin kautta Tanskaan, ja vaikka varsinainen kohde oli Middelaldercentret Nyköbing Falsterissa, ehdimme matkan varrella piipahtamaan kovin monessa kohteessa, aikajännekin kohteilla ulottui neoliittisesta kivikaudesta kustavilaiseen aikaan. En edes kuvittele jakavani koko reissua yhdessä postauksessa (ihan jo kiitos kuvamääränkin), eli matkaraportti reissusta jaetaan kolmeen osaan. Luvassa siis ensimmäisessä osassa menomatka, ts. Ruotsin kohteet, toisessa osassa itse Middelaldercentret ja kolmanteen osaan säästetään paluumatka.

New travel report coming up! We spent a week traveling through Sweden to Denmark, and while our actual destination was Middelaldercentret in Nyköbing Falster, we had a chance to drop by at several different interesting sites and sights spanning from the neolithic stone age to the 18th century. I don't even think of sharing all of the trip in one post (not least for the amount of pictures involved), so I'll divide the report to three parts. First, our way through Sweden, second, our stay at Middelaldercentret, third, back from Denmark through Sweden.

Eli, aloitetaanpa alusta! Koska ajatuksena olikin ottaa matka melko rauhassa (suhteellinen käsite sekin), ehti matkan varrelle suunnitella kaikenlaista. Silti matkan ensimmäinen kohde oli vähän yllätys, kun lähdimme Tukholmasta ajelemaan kohti Nyköpingiä ja varsinaisia ensimmäisiä suunniteltuja kohteita. Koska Turusta tuleva autolautta on satamassa hävyttömän aikaisin, olimme jo ennen kahdeksaa paikallista aikaa hyvän matkaa Tukholman ulkopuolella. Tämä jätti aikaa improvisaatiolle, eli kun ajellessa vastaan tuli nähtävyydestä vihjaava hannunvaakunamerkki, ei kun auton nokka uuteen suuntaan.

Eli ensimmäkseksi kohteeksi valikoitui vähän sattumalta Tullgarnin linna hiukan reilun tunnin ajon päässä Tukholmasta. 1500-luvulla alkujaan Sture-suvulle rakennettu mutta sen jälkeen muodonmuutoksia kokenut linna oli 1700-luvun loppupuolelta 1950-luvulle saakka kuninkaallisena kesäasuntona. Koska olimme liikkeellä hirveän aikaisin linna ei ollut vielä auki, mutta puistoon pääsi ihastelemaan kieltämättä varsin komeita merenlahden näkymiä.

Let's start from the beginning. Since our master plan was to travel with good time (which indeed is a debatable concept just by itself), we had planned on seeing several different sights along our route. Yet, our first target came up as a bit of a surprise when we headed away from Stockholm and towards Nyköping and our first planned sights. Since the ferry from Turku arrives to Stockholm early, at 7 am, we were well outside Stockholm before it was even 8 am. This made slight improvisation possible, so when we drove by a sign hinting there is a sight nearby, we decided to go for a slight detour.  

So, by accident our first destination ended up being Tullgarn palace, about an hours drive from Stockholm. It was originally built for the Sture family in the 16th century, but it had undergone major changes since then and it had served as a royal summer residence from the late 18th century until the 1950s. Since we were there way too early, the palace wasn't open yet, but we had a chance to admire the garden and sea bay scenery.

 

Sitten keula kohti ensimmäisiä varsinaisia suunniteltuja kohteita! Släbron muinaismuistoalue  Nyköpingissä piti sisällään sekä viikinkiaikaa että pronssikautta. eli pari oikein komeaa riimukiveä ja kallioon hakattuja hiukan abstraktimpia kuvia. Nuo pronssikautiset kivikuvat kiinnostivat erityisesti, sillä niitähän ei Suomessa ole eikä niihin ollut tullut aiemminkaan länsinaapurissa matkaillessa törmättyä.

Then, we headed off towards our first actually planned targets! Släbro area at Nyköping featured both viking age and bronze age pretties -runestones and fairly abstract rock carvings, that is. I was especially interested in the rock carvings, since there are apparently none of those in Finland and I haven't come across them before.

Kolmas kohde vei tarkemmin määrittelemättömälle nuoremmalle rautakaudelle, kun vuorossa oli Uppsan kumpu. Ja vaikka se olisikin ihan helppo sekoittaa Uppsalaan jossa kumpuja muutenkin on, tämä oli edelleen ihan Nyköpingissä. Kuvista ei oikein saanut todenmukaista käsitystä kummun massiivisuudesta joten ihmetys oli melkoinen kun paikan päälle päästiin... Korkeutta kummulla siis oli yhdeksän metriä ja ympärysmittaa 55 metriä, mutta nämä kummun omat mitat vielä korostuivat koska kumpu oli rakennettu mäen päälle. Perimätieto kertoo, että kyse olisi kuningas Ingvarin haudasta. Tätä kumpua ei ole koskaan tutkittu sen tarkemmin, mutta kummun päällä oleva melkoinen painauma viittaa siihen, että sisällä olisi ollut sittemmin romahtanut hautakammio.

Third destination took us to unspecified younger iron age, when we arrived to Uppsa kulle. And while it is pretty easy to mistake the name as Uppsala, where there are several similar mounds, this is well situated in Nyköping. The pics of this place I saw beforehand did not give me a truthful impression of the size of this mound, and I was amazed when we got in there... Its height is 9 meters and circumference around the mound is 55 meters in total, but as the mound is situated in a hill, it looks even taller still. Tradition goes that this mound was built for king Ingvar. This mound has never been really excavated, but there is a cavity at the top of the mound which hints that inside the mound there has been a chamber grave which has collapsed since then. 

Pikainen piipahdus Aspan riimukivillä, edelleen Nyköpingissä. Niitäpä sitten oli samassa nipussa kolme, vähän matkan päässä olisi ollut vielä lisää.

Dropped by quickly at Aspa runestones, also in Nyköping. There were three of them in one place, and a little further away there would've been some more.

Ja sitten, viimeinen Nyköpingin kohde! Nyköpingin linna, joka suurilta osin oli raunioina v. 1665 tulipalon jäljiltä mutta komea torni sentään oli pystyssä hyväkuntoisena ja toimi näyttelytilana (matalampi torni oli selvästikin pikkulintujen asuttama, sen verran ahkeraa piipitystä suljetun oven takaa kuului). Nyköpingin linnahan on surullisenkuuluisa Nyköpingin pidoista vuonna 1317, jossa senaikainen kuningas Birger Maununpoika ns. hoiti pois jaloista häiritsemästä omat veljensä (tästä on kovasti arveltu onko tämä ollut Martinin esikuvana Game of Thronesin Punaisille häille, yhtäläisyyksiä löytyy). No, tästä epäonnisesta tapauksestahan linna otti ilon irti ja esitteli vahvasti kuuluisimman tapahtumansa ajankuvaa -ja vielä ilahduttavasti ilman sisäänpääsymaksua!

And the final target at Nyköping! Nyköping castle, which nowadays is in ruins for the largest part after the fire in 1665, but a handsome tower still stands and has several floors of exhibitions (a lesser tower was apparently inhabited by little birds judging by the sound of it behind a closed door). Nyköping castle is infamous for the so called Nyköping banquet in 1317, where the king of Sweden, Birger Magnusson, well, made sure his two brothers wouldn't bother him anymore (there have been questions if this has inspired Martin to write the Red wedding -scene at Game of Thrones -the events indeed have quite a lot in common). The unhappy event was apparently nowadays the pride and joy of the castle, and they had a nice exhibition on the living back in the times of the banquet -delightfully free of charge!    

Se Nyköpingistä! Sitten Norrköpingiin ja takaisin pronssikauteen, infoähkyistäkin jaksoi vielä kiinnostaa Himmelstalundin kivipiirrosalue. Ja että onkin sitten aluetta ja kuvaa! Släbron melkoisen abstraktiin piirrosjälkeen verattuna kuvat olivat ihan realistisia, oli laivoja (ja niitä sitten olikin), eläimiä, (luonnollisen kokoisia) aseita, pronssiluureja -kaikkineen yli 1600 kuvaa. Kuvia on tehty pitkän ajan mittaan, aivan pronssikauden alulta saakka. Tämä paikka sai erikoispisteet hienosta opastuksesta, laajalla alueella oli useita kylttejä kaikkien suurimpien keskittymien luona kertomassa juuri sen keskittymän kuvista ja pronssikaudesta noin yleensä, ja kuten kuvasta näkyy, hieno puinen kulkuväylä vei alueen läpi. Lähellä olisi ollut myös museo jossa piirroksia ja pronssikautta noin yleisesti olisi esitelty, mutta sinne saakka ei päästy.

That was all from Nyköping this time!  We headed off to Norrköping and back to the bronze age, Himmelstalund rock carvings site. I was suffering from fairly serious information OD at this point already, but this site was so magnificent I wouldn't help but get all excited about this. Whoa there are pictures and what a large area! Comparing to Släbro, where the carvings were fairly abstract, these were pretty understandable -there were boats (lots of boats!), animals, weapons (of natural size), bronze lures -over 1600 pictures in total. The carvings have been made during a long time, starting from the very beginning of the bronze age. This site recieves extra points for very good quiding plaques, there were several of them, by each of the largest carved areas, and all had information on the spescific carvings in question and of bronze age in general. And not to forget the nice wooden pathway that went through the site. There would've been a museum of the carvings and bronze age nearby, but we didn't have the time to drop by.   

Tässä vaiheessa päivää jalat olivat jo aika koetuksella (karttapalvelut olivat muutamaankin otteeseen opastaneet meidät lähinnä viitteelisen lähelle päämäärää ja tutustumista länsinaapurin maastoon päästiin tekemään ihan jo sitäkin kautta), joten pieni istumistauko teki ihan hyvää. Ajomatkaa kun seuraavaan kohteeseen oli jonkin verran -päämääränä oli Vadstena! Vadstenassa kuuluisaa on tietysti birgittalaisluostari, jonka nunnille omistettu rakennus on itse asiassa alkujaan kuninkaallinen linna 1200-luvulta. Nykyisin tässä rakennuksessa toimi luostarimuseo, joka harmillisesti meni kiinni niin aikaisin, että meillä ei ollut sinne asiaa.

Luostarikirkko oli auki edelleen, ja sanottava on, että teki vaikutuksen, ihan jo silkalla koollaan, ja väljyys antoi vähän tunnelmaa penkittömästä keskiaikaisesta kirkosta.  Seinämaalauksia kirkossa oli kuulemma ollut, mutta tällä hetkellä seinät olivat ihan valkoiset - keskiaikaisia patsaita oli sitten senkin edestä ja kunniapaikalla tietysti pyhän Birgitan reliikit hyvin esillä. Täällä olivat mitä ilmeisimmin hoksanneet historiasuuntautuneiden turistien potentiaalin, sillä opaskirjojen ohella kaupan oli alkuperäisen mallin mukaan tehtyjä tinaisia pyhiinvaellusmerkkejä! Niitähän tuli sitten ostettua, omani hakee vielä sitä kaikkein parasta kiinnityspaikkaa. Kanssareissaajan merkki päätyi pyhiinvaeltajan laukkuun ommelluksi -mutta onpa kyllä melko polleata esitellä merkkiä paikasta jossa todella on käynyt.

At this point my feet were already a bit weary (the coordinates we were given took us in several cases, well, only approximately somewhat nearby to where we were heading, so we familiarized ourselves with the Swedish landscape that way too)  so a moment of sitting was welcome. Our next destination was Vadstena! The place, of course, is famous for its bridgettine monastery, but the nunnery building originally was a royal palace from the 1200s. Nowadays it hosts a monastery museum, but since it closed at an early hour, we couldn't make it there. 

Cloister church, though, was open, and I must say it made an impression even by its sheer size. It had somehow managed to keep the feeling of a seatless medieval church, although there of course were benches. There were no wall paintings anymore save the decorated arches, but there were several medieval sculptures, and of course the reliquary of St. Bridget was prominently on display. They had apparently noticed the amount of history geeks coming there and their potential for buying strange stuff -they had copies of the original pilgrim bagdes on sale there! Well, we bought two, mine is still looking for the very best place for it -hood, bag, where should I place it? My companion decided to sew his badge to his pilgrims bag -and isn't it worth bragging just a little to carry around a replica badge from a place where you've actually visited?

Viimeinen kohde päivälle meni ns. siinä ohessa, Pietari Brahe nuoremman vuonna 1637 rakennuttama linna Brahehus Jönköpingin vieressä. Melkoisen upealla paikalla Vättern-järven rannalla sijaitseva Brahehusin linna ei ehtinyt olla pystyssä kuin seitsemänkymmentä vuotta ennen kun paloi 1708, eikä sitä sen jälkeen kunnostettu.

The last sight of the day was almost accidental too, the Brahehus castle right next to Jönköping. Its construction begun in 1637 by Per Brahe the younger in a wonderful location by the lake Vättern. However, the castle stood only for 70 years before it burned down in 1708, and it was not repaired after the fire. 

Sitten mentiinkin seuraavana päivänä sillan yli Tanskaan, sieltä sitten seuraava osa raportista!

Then, on the next day, we crossed the bridge and off to Denmark we drove, but that's for the second part of the report!

Tekemättömien Toukokuu - loppuraportti ~~~ May of Unfinished projects - final report

Toukokuu meni ja Tekemättömien Toukokuu sen mukana. Paljon tuli valmistakin, vaikka ei ihan niin paljon kuin olin suunnitellut. Ylipäätään olen kuitenkin ihan tyytyväinen valmistuneiden määrään. Tämä on tilanne nyt:

May came and went, and May of unfinished objects with it. I managed to finish quite many items, but not quite all -but in the end, I'm quite pleased with what's been done. This is the situation now:

Olkainmekko. Ylipitkät olkaimet lyhennetty, hyvä tuli. Ei kun käyttöön.

Apron dress.  The overly long straps lost some centimeters, and it ended up nice. Just waiting for a chance to use it.

Viikinkitakki. Tämä edistyi hiukan hassusti, uutta vuortahan se olisi kaivannut pellavavuoren tilalle ollakseen kunno takki, mutta sellaista hyvää, ohutta villaa ei tähän hätään sattunut ihan kohdalle. Pellavavuori taas -no, valmiiksi leikattuja kappaleita, eihän niitä käyttämättä tohtinut jättää. Etureunoista tuli siis etusauma ja takin vuorista alusmekko! Hihoja joutuu hieman vielä kaventamaan (ovat edelleen kokoa "tämän alle tulee muuta vaatetta") , mutta tämä on jo käytössä todistettu ihan toimivaksi. Kuvassa suoraan pyykkinarulta...

Viking coat. Its progress was a bit funny, it would've needed a new lining to replace the linen one that was ripped off, but I didn't run into a suitable thin wool. The linen lining, then again -readily cut pieces, I definitely didn't dare to throw them away! Front edges ended up as front seam, and the lining is now an underdress! I still have to adjust the sleeves and make them a bit more narrow, though, they're now of the size "other garments must fit under this garment". It's anyway already been used in its current form and it has well proven its practicality. In the pic it's been freshly laundred...

Huppu. Tästä tuli etunapitettu ja varsin mukava tulikin. Enpä silti ihan tiedä että pidänkö sen vai löytyisikö sille uusi omistaja.

The hood. It ended up as buttoned, and quite pretty indeed. I still don't know if I'll keep it, though, or if it would be happier on a new home.

Herjolfsnes 63 -takki. Sisäsaumat huoliteltu, vaikka en stab stitchiä käyttänytkään koko saumojen mitalta kuten alkuperäisessä. Helmassa on odotettuakin nätimpi lautanauhahuolittelu. Tämä tulee olemaan parin viikon päästä lavalla Turun keskiaikamarkkinoilla muotinäytöksessä, pitäkääpä silmällä siis grönlantilaispariskuntaa!

Herjolfsnes 63 -jacket. Seams finished, anthough I didn't use stab stitching all the time as was the case with the original. Tablet woven trimming at the hem turned up even neater than I expected. This jacket will be on stage in a week at Turku medieval market's medieval fashion show, keep an eye on the couple in greenlandic clothes!

Päiväretki Vesilahdelle ~~~ A day trip to Vesilahti

Tulipa sitten viikonloppuna vietettyä sunnuntaipäivä Vesilahden ympäristössä tutkaillen kivasti valmiiksi reitiksi kootun Klaus Kurjen tien muinaisjäännöksiä ja muuta historiaa. Säät suosivat ihan kivasti meidän kolmen hengen iskujoukon matkailua, tuulesta johtuen hiukan vilakkaa oli mutta onneksi kuitenkin aurinkoista. 

We spent a nice sunday travelling around Vesilahti, somewhat following a readily-made historical sightseeing route Klaus Kurjen tie (Klaus Kurki's route). Weather was on our side, albeit a bit chilly because it was a windy but sunny day.

Aloitettiin käytännössä siltä, joka oli ensimmäisenä tien varrella, Päiväänniemen kalmistolta. Kovin suuri kalmisto on kyseessä, hautakumpuja on kokonaisuudessaan noin 130. Kalmiston käyttöaika oli ilmeisen pitkä, nuoremmalta roomalaisajalta viikinkiajalle (300-1000) painottuen merovingiajalle (600-800). Tänne olisi selvästikin pitänyt tulla aiemmin keväällä aluskasvillisuuden ollessa vielä kasvamatta, nyt kummut peittyivät melkein kokonaan kivan terhakan kielokasvuston alle. Mutta kyllä sen huomasi että kumpuja oli, ja suurin niistä, kuninkaanhaudaksi kutsuttu, nousi pitkän heinikon keskeltäkin komeasti esille. Haudalle tekstin mukaan johtaa kivetty polku, mutta se jäi kyllä löytymättä.

We started out with the first Päiväänniemi burial ground. It's a sizable burial ground consisting of approx. 130 mounds. It had been on use for quite a while, from the roman iron age to the viking age (300-1000 ce), with emphasis on the merovingian period (600-800). It certainly would have been a good idea to come here earlier, before the plants started to grow, now the mounds were mostly hidden under all the lily-of-the-valleys (although the site must be really pretty when they're all in bloom!). We did, however, see some mounds, and especially the largest one, known as the king's grave, stood out even in the long grass. It was written that there is a stone-laid path to the mound, but we totally missed that one.  

Aika piiloon metsäisemmät kummut jäivät.. ~~~ The mounds were mostly almost hidden from sight.

Hautakummuista suurin, Kuninkaanhauta. ~~~ The largest mounds, known as king's grave.

Päiväänniemeltä jatkettiin Kaakilanniemen linnavuorelle (Retkipaikan sivuilla). Linnavuoret tietysti itsessäänkin ovat mielenkiintoisia, ja tähän paikkaan liittyi vielä paljon erilaista kansanperinnettä jota oli opastaulussakin kiitettävästi kävijöille avattu (lisää tällaista!). Kiivettävää linnavuoren laelle oli jonkin verran ja kiivetessä huomasi hyvin vallien jäänteet jotka kulkivat rinteen poikki. Järven puolelta rinne oli niin jyrkkä, että sieltä puolelta ylös ei olisikaan ollut mitään asiaa. Järven puoli oli kovasti puiden peitossa joten näkymä järvelle olisi voinut olla parempikin, mutta kyllähän tuosta hyvin sai käsityksen siitä, millainen näkymä olisi ollut puuttomalla rinteellä. Jos olisi osannut varautua paremmin ja keli olisi ollut vähemmän tuulinen, tänne olisi voinut hyvin pysähtyä syömään vaikka eväitä, paikalla kun oli valmiit pöydät ja penkitkin (tämä tulevaa varten muistiin). Vierailu kävi myös oppimiskokemuksesta, näinpä elämäni ensimmäisen käärmekuusen!

From Päiväänniemi we continued to Kaakilanniemi hillfort. Hillforts are neat even just by themselves, but this place was filled with really interesting folklore. The guide plaque right at the start of the path gave brief outlines of several myths concerning the hill and its immediate surroundings. There was some climbing to do to reach the top of the hill (well, obviously!), and while climbing, we passed the remains of the fortifications, a row of large stones that originally supported timber walls. The hillside by the lake was so steep that it would've been impossible to climb. The side of the hill facing the lake was so dense with trees that it somewhat blocked the view to the lake, but it was fairly easy to imagine how it might've looked when it was bare. Had we been better equipped, this would've been a good location to stop and have a picnic, since there also were some tables and benches. And also some rare types of fir trees with very, very few branches (genetic mutation, apparently), known as "snake firs". Never seen those before :)
 

Rinnettä ylös, tämä oli se helppokulkuisempi puoli. ~~~ This was the climbing-friendly side of the hill.

Linnavuoren päällä oli nätti, leveä polku. ~~~ A nice, wide path on the top of the hillfort.

Pikainen piipahdus tehtiin Vesilahden kirkolla, joka oli kiinni. Kirkko itsessään on varsin nuori, 1800-luvulla rakennettu, mutta viereinen sakasti nokitti sen useammalla sadalla vuodella (kokonaisen kivikirkon rakentaminen oli uskonpuhdistuksen aikaan ilmeisesti jäänyt kesken). Kirkossa kuitenkin sanottiin olevan keskiaikaista esineistöä, joten optimistisina piti yrittää, mutta tämähän nyt ei ollut tiekirkko, joten emme sitten nähneet mitään. Paikalla kuitenkin oli opastaulu täälläkin, ja saimme taas ihastella paikkaan liittyvää ansanperinnettä mm. suuresta kuusesta jota pakanajumala suojeli suuren linnun muodossa (hyvin samanlainen tarina kuin Sääksmäen kirkkoon liittyi, by the way.)

A quick peek to Vesilahti church, it unfortunately was closed. The church itself is fairly new, 19th century, but the sacristy right next to it was several hundred years older (the medieval stone church was left unfinished then the reformation started and only the sacristy was completed). We were told that there were some medieval objects in the church, but since it wasn't open, we didn't see them. There was, though, a nice and informative sign telling us of the history of the place and the churches that stood here before the building we see now, and folklore of the building of the first church and the pagan god-transformed-into-a-huge-bird that guarded the sacred thee that originally stood here. It was a very similar story that's been told of Sääksmäki church (some 30 km away), by the way.

Keskiaikainen sakasti Vesilahden kirkon vierellä. ~~~ Medieval sacristy right next to Vesilahti church.

Sitten matka jatkui reissun toiselle mäelle ja  uudemman historian pariin, Hurskasvuorelle. Tähän ei minkään lähteen mukaan liittynyt varmistettua esihistoriallista tai muuten vanhempaa historiaa, mutta täällä oli perinteisesti kokonnuttu ilonpitoon ja polttamaan helavalkeita -ja muutakin mielenkiintoista kansanperinnettä tähänkin paikkaan liittyi. Nyt näkyvintä tällä paikalla olivat ensimmäisen mailmansodan aikaiset juoksuhautojen rakenteet, olipa niitä osin entistettykin. Etenkin korsu oli varsin hyvässä kunnossa ja pysynyt vielä ihan siistinäkin. Ilmeisesti nämä juoksuhaudat eivät ikinä nähneet varsinaista käyttöä, vaikka sisällissodan aikainen tykki paikalla olikin ollut.

Off we went, to another hill and towards newer history, to Hurskasvuori. This place didn't have specifically prehistorical or even older historical remains, but traditionally this had been the place where festivities had taken place and where may bonfires (improvised translation for the lack of a better name) have been burned -and there also was some interesting folklore too. Nowadays, what's the first thing one notices here is the first world war trenches, partially reconstructed. Especially the dugout was in a good condition, and fairly tidy too. Apparently there trenches had never seen proper action, although during the civil war there had been artillery. 

Uudelleenrakennettu korsu Hurskasvuorella. ~~~ Reconstructed dugout at Hurskasvuori.

Uudelleenrakentamattomissa osissa luonto oli ottanut erävoiton. ~~~~ In unreconstructed parts nature had taken over.

Sitten alkoi olla jo vähän reissuväsymystä, joten laitettiin nokka kohti sitä ykköskohdetta, Laukon kartanoa. Laukko oli avautunut yleisölle vasta tänä kesänä, tätä ennen sinne oli päässyt vain erityisesti ryhmien mukana. Olivat tehneet kyllä hyvinkin paljon ja hyvää työtä kartanon matkailullistamisessa, ravintola löytyi ja sen lisäksi kahvila jossa joimme sämpyläkahvit. Pieni, mukava putiikkikin oli paikalle laitettu, ja ryhmän äimistys oli melko kokonaisvaltainen kun huomasimme, että paikalla myytiin replikoita Laukon edustalta Pohdonsaaresta viime syksyllä löytyneestä rautakautisesta kolmipäisen kotkan riipuksesta (YLE uutisoi riipuksesta). Budjetti ei nyt antanut myöden, mutta... 

After all of these, we had a bit of fatigue going on, and decided on heading to our main target, Laukko manor. It's been open for public only since this summer, until now visiting the manor had been possible with a pre-arrenged group. The owners of the manor had been doing really thorough job in making the manor visitor-friendly, there was a restaurant and a café and a little shop, too, all right next to the parking lot. As for the shop, we were amazed to notice that they sold replicas of the iron age three-headed eagle-pendant which was found in an island close to the manor last autumn (news of the discovery, text in finnish but with pics). My budget wasn't prepared for this, but...

Yhteen sivurakennukseen oli sijoitettu tunnelmallinen valokuvanäyttely, mutta varsinainen herkku oli päärakennus. Sehän ei ole kovin vanha, vasta 1931 rakennettu (edelliset päärakennukset ovat sijainneet aavistuksen eri puolella mäeä jokainen), mutta sisältä melkoista herkkua. Kartanon omistava suku on melkoista antiikinkeräilijäkuntaa, ja olipa yksi huone omistettu Laukon alueen arkeologisille löydöillekin. Omistajilla oli suuria suunnitelmia kartanon näyttelytoiminnan tulevaisuutta varten, mielenkiinnolla jäädään seuraamaan!

One of the buildings housed a photograph exhibition, really nice photos too, but the real treat was the main building. The building itself isn't that old, built in 1931, the previous main buildings had been situated in the same hill but all in slightly different places. Insides of the main building were impressive, the family who owns the manor are quite antiquities collectors and there was even one room dedicated to the archaeological finds found in the area. The owners of the manor had big plans for the future exhibitions, I'll look forward to them!

Kartanon päärakennus ~~~ Main building

1500-luvun alun tanskalainen arkku, päärakennuksessa. Voi noita kaiverruksia! ~~~ Early 16th cent. danish chest, in the main building. Oh the carvings!

Keskiaikainen kellari, ehkä osa vanhaa päärakennusta? ~~~ Medieval cellar, perhaps what's left of the old main building?