Tuli sitten kudottua viitta! Kyseessä oli ensimmäinen kokonainen varsinainen kankaankappale jonka kudoin, muutamia mattoja ja testipätkää lukuunottamatta eli odotukset eivät sinänsä olleet kovin korkealla, vaikka toive käyttökelpoisesta tekstiilistä tietysti oli.
It seems that I've woven a cloak! This was my very first whole piece of fabric that I've woven, a few traditional Finnish rag rugs and a tiny test piece not being taken into account here. So I did not really have that high hopes, but still some kind of wish that there would be an usable textile.
 |
| Birka W11 |
Kudonnaisen malli löytyi Birkan löydöistä, kirjasta Birka III: Die Textilfunden aus dem Gräbern (Agnes Geijer, 1938). Kyseessä on ruudullinen murtotoimikas tyyppiä W11. Mutta on kyllä todettava että vaikka kuvio onkin Birkasta, muuten tämä tekstiili on hyvin epätyypillinen verrattuna paikallisin löytöihin. Alkuperäiset W11:t ja useimmat muistakin tutkituista Birkan tekstiileistä kun olivat hyvin hienoa kangasta tolkuttoman ohuilla langoilla, Birka III:ssa Agnes Geijer arvelee että nämä tekstiilit olisi tehty Skandinavian ulkopuolella (mutta toisaalta taas Geijer toteaa myöhemmin Cloth and clothing in medieval Europe-kirjan artikkelissa Textile finds from Birka että aloitusreunojen perusteella ovat kyllä tehty pystypuilla). Tiheydet alkuperäisessä Birkan nelivartisissa ruudullisissa murtotoimikkaissa (W10 ja W11) ovat huimia, 28-46 loimilankaa/cm (ja 12-15 kudelankaa) kun tässä omassa tekstiilissä mentiin melkein herttaisen vähäisellä neljän langan senttitiheydellä...
The weaving pattern was found in a book about the Birka finds, namely Birka III: Die Textilfunde aus dem Gräbern (Agnes Geijer, 1938). The pattern in question is broken diamond twill of type W11. Although it must be said that while the pattern is indeed from Birka, the textile as a whole is very untypical when compared to the Birka finds. The original W11:s and several other Birka finds are of very fine fabric woven with insanely thin yarns. In Birka III Geljer speculates that these textiles might've been woven outside Scandinavia, but in the article Textile finds from Birka in a book Cloth and clothing in Medieval Europe she states, that based on the preserved starting borders, they have been woven with an upright loom. The densities in the original Birka four-shaft broken diamond twills W10 and W11 are really high, 28 - 46 warp threads to cm (and 12 - 15 weft threads), where as I went with four threads/cm -almost cute when compared...
The weaving pattern was found in a book about the Birka finds, namely Birka III: Die Textilfunde aus dem Gräbern (Agnes Geijer, 1938). The pattern in question is broken diamond twill of type W11. Although it must be said that while the pattern is indeed from Birka, the textile as a whole is very untypical when compared to the Birka finds. The original W11:s and several other Birka finds are of very fine fabric woven with insanely thin yarns. In Birka III Geljer speculates that these textiles might've been woven outside Scandinavia, but in the article Textile finds from Birka in a book Cloth and clothing in Medieval Europe she states, that based on the preserved starting borders, they have been woven with an upright loom. The densities in the original Birka four-shaft broken diamond twills W10 and W11 are really high, 28 - 46 warp threads to cm (and 12 - 15 weft threads), where as I went with four threads/cm -almost cute when compared...
 |
| Puolet loimesta. Melko tukeva nippu! ~~~ Half of the warp. That's some yarn there... |
Lankana tässä hommassa oli kahta eri lankaa. Loimena on sekä Pirtin kehräämön luonnonmustaa karstalankaa tex 180 x 3 että ikiwanhaa (tuoreimmillaankin v. 1969 tehtyä) Villayhtymän Armi-ryijylankaa. Armia oli entuudestaan kotona melko nippu muttei kuitenkaan riittävästi koko loimeksi, Pirtin kehräämön luonnonmusta oli väriltään täysin identtinen ja paksuudeltaankin aika lähellä (vain aavistuksen paksumpaa) joten sillä jatkettiin puuttuvan verran sekoittaen karstalankaa ja Armia tasaisesti. Loimi kyllä söi lankaa melkoisen määrän, 900 grammaa lankaa upposi pelkkään loimeen.
Kuteena oli sama kombo eli Armia (harmaa sekä beige) ja Pirtin karstalankaa, tex sama 180 x 3 (värjäämätön luonnonruskea). Kuteessa paksuusero ja muutenkin tuntumaero (Pirtin lanka oli pehmoisen hötömpää kuin Armi vaikka texit olivatkin lähes samat, Armi oli karstalankaan verrattuna myös vähän karheampaa) tuli paremmin esille kuin loimessa. Kudelankaakin kului messevästi, hiukan yli 800 grammaa joka oli kieltämättä vähän yli sen mitä olin laskenut -taisin lyödä kudetta tiheämpään kuin oli aikomus mutta tiiviys nyt ei ole pahasta. Värivalinta perustui siihen, että viitan omistaja on valitellut, että aina tulee laitettua liian hienoa vaatetta -nyt siis pyrkimys oli väreihin, jotka olisivat joko luonnostaan lampaasta tai yksinkertaisesti luonnosta saataviin väreihin. Viitan harmaata vastaavaa olen saanut männynhavuista, beige on suorastaan valitettavan yleinen ilmestys värjätessä, esimerkiksi kuusenkävyillä tuli hyvin vastaava sävy.
I had two different yarns for this project. For the warp there was Pirtin Kehrämö undyed black carded yarn tex 180 x 3 mixed with ancient (last manufactured in 1969) Villayhtymä Armi -rya yarn. I had quite a lot of Armi at home but not enough for the whole warp, and luckily the Pirtin kehräämö yarn was totally identical in colour, and very close in thickness too, only very slightly thicker. So once I ran out of Armi, the rest was nicely substituted with Pirtin kehräämö yarn, evenly mixed. The warp required quite a lot of yarn, 900 grams in total for the warp only.
The same combination was used for weft, Armi (beige and grey) and Pirtin kehräämö (undyed brown). I think in the weft the differece between yarns was more pronounced, Pirtin kehräämö was softer and "fluffier" than Armi although the tex-numbers were very close to one another. I also think Armi might've been a bit more coarse. The project took a massive amount of yarn for the weft too, a bit more than 800 grams which, I must admit, is a bit more than I calculated. I might've beaten it somewhat too tight, but tightly woven isn't really bad when it comes to outmost layer of clothing, after all. The choice of colours was based on the statement by the future owner of the cloak, that I tend to make too fancy clothes for him -so now the colours were either undyed sheep's own colours or colours that are easily obtainable from nature. Grey is quite similar to those I got when dyeing with pine needles, and beige is almost way too often the result of dyeing, for example with spruce cones.
I had two different yarns for this project. For the warp there was Pirtin Kehrämö undyed black carded yarn tex 180 x 3 mixed with ancient (last manufactured in 1969) Villayhtymä Armi -rya yarn. I had quite a lot of Armi at home but not enough for the whole warp, and luckily the Pirtin kehräämö yarn was totally identical in colour, and very close in thickness too, only very slightly thicker. So once I ran out of Armi, the rest was nicely substituted with Pirtin kehräämö yarn, evenly mixed. The warp required quite a lot of yarn, 900 grams in total for the warp only.
The same combination was used for weft, Armi (beige and grey) and Pirtin kehräämö (undyed brown). I think in the weft the differece between yarns was more pronounced, Pirtin kehräämö was softer and "fluffier" than Armi although the tex-numbers were very close to one another. I also think Armi might've been a bit more coarse. The project took a massive amount of yarn for the weft too, a bit more than 800 grams which, I must admit, is a bit more than I calculated. I might've beaten it somewhat too tight, but tightly woven isn't really bad when it comes to outmost layer of clothing, after all. The choice of colours was based on the statement by the future owner of the cloak, that I tend to make too fancy clothes for him -so now the colours were either undyed sheep's own colours or colours that are easily obtainable from nature. Grey is quite similar to those I got when dyeing with pine needles, and beige is almost way too often the result of dyeing, for example with spruce cones.
 |
| Niisittynä. Lievä selkäkramppi oli seurauksena... ~~~ In heddles. I got a slight cramp to my back when doing this... |
 |
| Kuvio alkaa hahmottua. ~~~ Pattern starts to form. |
Raidoituksesta sen verran, että raidallisia kankaitahan
tunnetaan kyllä viikinkiajalta/sen aivan välittömästä läheisyydestä
(esim. Guddalin paita Norjasta, Birkasta haudan 1090 mahdollinen
olkainmekkokangas, Hedebyn hauta S27:n mekkokangas) mutta missään näistä
raidat eivät olleet näin leveitä, ja samaten mikään näistä tunnetuista
raitakankaista ei ollut ruutu-murtotoimikasta¹. Itse asiassa, ilmeisesti
yhdessäkään Birkan ruutu-murtotoimikas-löydöistä ei ole edes eriväristä kudetta
ja lointa, mutta sellaisia taas tunnetaan Saksan Elisenhofin 700-luvun
löydöistä eli aiempaa ja etelämpää².
Kutominen tapahtui ihan moderneissa vaakapuissa, kuvion hankaluuden ja oman kokemattomuuden takia paikallisessa kudontakeskuksessa jossa ohjaaja oli (ainakin useimmiten) lähettyvillä. Niisimisasioissa olikin auttava käsi todella tarpeeseen! Mitä itse kudontaan tuli, kyllä sittemmin tuli huomatuksi että vaikka kudonta olikin toki keskuksessa hyvin hallussa, historiallisesta kudonnasta siellä ei ymmärretty oikein mitään (kysyin esim. tuppilohulpion kutomisesta ja koko käsite oli ohjaajalle tuiki tuntematon). Kun paikka oli vahvasti suuntautunut mattojen ja eksoottisimmillaankin torkkupeittojen kutomiseen niin lopulta en sitten edes viitsinyt alkaa vääntämään, kudoinpa vain -vähän harmittaa kyllä reunojen puolesta, niihin en ole erityisen tyytyväinen, toimikas vaan ei oikein tuota hyvännäköistä reunaa itsessään mutta palttinareunoista kysyessä vastattiin että "ei täällä ole ollut tapana". Ihan hyvä kokonaisuudesta kuitenkin tuli vaikka välillä yritettiinkin ohjastaa tätäkin kutoessa torkkupeittomaiseen, huomattavasti löyhempään käsialaan.
When it comes to stripes, viking age striped fabrics are indeed known (for example the Guddal shirt, Birka grave 1090 suspected apron dress fabric, Hedeby grave S27 dress fabric) but in none of these were the stripes this wide, and also none of these fabrics were broken diamond twill¹. In fact, apparently none of the Birka broken diamond twills had different coloured warp and weft, but combinations like that are known from Elisenhof, Germany, 8th century (ie. earlier and southwards)².
The weaving was done with a modern weaving loom, and because of the difficulty of the pattern and my very limited experience in weaving it took place in a local weaving center where help and assistance was readily available (almost) always. And help was really needed with heddles! When it comes to weaving, then again, it was quite soon noticed that while in the weaving center they (obviously) knew weaving very thoroughly, historical weaving was not familiar at all (I asked them about weaving tubular selvedges, and the whole concept was totally unheard of). Well, considering that they usually focus on rugs and shawls I did not want to start an debate, I just wove on. No problem with that, although I feel a bit dissapointed with the edges of the fabric, twill by itself tends to form edges that are less than neat but when I asked about tabby edges and wether they would've been an option, the answer was only "we haven't had the custom of making those in here". Despite of that, I think it turned out allright and the assistance I got was nice, although the ladies in the weaving center were somehow very convinced that I'm weaving a shawl :D
 |
| Valmiina levitettynä, mutta langanpäät vielä pujottelematta ja reunat päättelemättä. ~~~ Ready and spread out, yarn ends not woven in yet and horizontal edges unfinished. |
 |
| Kissahyväksytty. ~~~ Kitty approved. |
Mittaa tekstiilille tuli lopulta n. 120 cm x 235 cm. Tästä purin pois alimmaiset noin 15 cm jossa tiheys oli vähän mitä sattui ja virheitä sekä niisimisessä (korjattu kesken raidan) että polkemisessa oli useampiakin. Viimeistelyä tämä oli toki vailla edelleen, joten päiden siistimiseen päätin kokeilla lautanauhahuolittelua, ensimmäistä kertaa ikinä siis kankaan lopetukseen. Tekniikkanahan tuo on valtavan yksinkertainen, lautanauhan kuteena toimivat kankaan hapsut, mutta oikean tiheyden löytäminen olikin sitten hankalampaa -itselläkin sitten meni lopulta hiukan liian kireäksi, mutta onneksi se ei juurikaan näy päällä pidettäessä.
The finished measurements were evetually about 120 x 235 cm. Of this I unravelled some 15 cm fom the bottom, where there were quite a lot of mistakes and the density was whatever it just happened to be. The horizontal edges were still untreated, and to fix that I decided to try tablet-woven finish, for the first time ever. As a technique it's very easy, the warp threads of the fabric double as the weft threads of the band, but finding the right density is trickier -eventually I did weave the tabletwoven band a bit too tight but luckily it doesn't really show that much when worn.
Mitat tälle viitalle ovat aika lähellä sitä mitä viikinkiajan viitoista tiedetään, saagalähteet puhuvat viiden kyynärän mittaisista viitoista -islantilaisista mitoista kääntäen se olisi noin 230 cm (leveyteen ei tässä saagassa oteta samanlaista kantaa).³ Ja tämä on osoittanut käytännöllisyydensä jo peittonakin, riittävän pitkä ja tiivis kun on myös nukkumiseen!
When it comes to measurements, for this cloak they are quite close on what is known for viking age cloaks. Sagas mention cloaks that are five ells long, about 230 cm (the width is not discussed in the saga)³. And this one has proven its practicality as a blanket too, it's quite long enough and sufficiently dense!
The finished measurements were evetually about 120 x 235 cm. Of this I unravelled some 15 cm fom the bottom, where there were quite a lot of mistakes and the density was whatever it just happened to be. The horizontal edges were still untreated, and to fix that I decided to try tablet-woven finish, for the first time ever. As a technique it's very easy, the warp threads of the fabric double as the weft threads of the band, but finding the right density is trickier -eventually I did weave the tabletwoven band a bit too tight but luckily it doesn't really show that much when worn.
Mitat tälle viitalle ovat aika lähellä sitä mitä viikinkiajan viitoista tiedetään, saagalähteet puhuvat viiden kyynärän mittaisista viitoista -islantilaisista mitoista kääntäen se olisi noin 230 cm (leveyteen ei tässä saagassa oteta samanlaista kantaa).³ Ja tämä on osoittanut käytännöllisyydensä jo peittonakin, riittävän pitkä ja tiivis kun on myös nukkumiseen!
When it comes to measurements, for this cloak they are quite close on what is known for viking age cloaks. Sagas mention cloaks that are five ells long, about 230 cm (the width is not discussed in the saga)³. And this one has proven its practicality as a blanket too, it's quite long enough and sufficiently dense!
²The viking age compendium: Cloth weaving patterns
³ Thor Ewing: Viking clothing, p. 103
Birka III: Die Textilfunden aus den Gräbern
Linda Wåhlander: Ulltyger i Birka: Diamantkypert vs. Gåsöga
No comments:
Post a Comment