Takaisin Ruotsiin ja Tanskaan, osa 3 - Vikingaliv ~~~ Return to Sweden and Denmark, part 3 - Vikingaliv

Osa 1 ja osa 2

Part 1 and part 2

Paluumatka Tanskasta Ruotsin läpi tehtiin melko haipakalla, joten siihen ei juurikaan nähtävyyksiä saatu mahtumaan, mutta oltiinpa Tukholmassa sen verran aikaisin että ehdittiin hyvinkin katsomaan keväällä auennutta uutta Vikingaliv -näyttelyä. Paikkahan näyttelylle on mainio, aivan Wasa-laivan museon vieressä jos museokierrokselle haluaa - en oikein tiedä voisiko tätä niinkään sanoa varsinaiseksi museoksi, koska varsinaisesti aitoja viikinkiaikaisia esineitä ei ollut esillä aivan muutamaa Historiska Museetista lainattua enempää (yksi pienehkö vitriini arkipäivän esineistöä sekä toisessa vitriinissä palanen koproliittia -eli kyllä, kakkaa- oli alkuperäisten viikinkiaikaisten esineiden osuus). Ennallistuksia ja multimediaa ynnä muuta myytinmurron hengessä oli senkin edestä. 

The return from Denmark through Sweden was carried out with such a pace that there was really no time to do sightseeing, but as a result we arrived in Stockholm so early that we had good time to check out a brand new viking-themed exhibition Vikingaliv (viking life). The location for it is excellent tourist-wise, it's right next to the Wasa ship museum in case one wishes to go on a museum tour -with this one I don't really know if it should actually be called a museum, though, because there are no actual viking age objects in there save very few that are on loan from the Historiska museet (one glass cabinet with everyday objects and another one that featured a piece of coprolite -yes, that's poo- were the original viking age objects). Reconstructions and multimedia were, then again, plenty.

Sen verran on kyllä sanottava että pääsymaksu on melkoinen verrattuna normaaleihin museohintoihin. Tämä selittynee tosin sillä että kyseessä on täysin yksityisin varoin rakennettu  keskus. Paikka muuten toimii täysin käteisvapaasti, tämä vähän yllätti kun innolla oltiin tyrkyttämässä viimeisiä käteen jääneitä kruunuja pääsyn vastineeksi...

It has to be said, though, that the entrance fee was indeed quite high when compared to normal museum entrance fees. The fact that the whole exhibition has been created using only private funding might explain this? By the way, the exhibition is totally cash-free, this was a bit of a surprise when I tried to hand over the last remaining Swedish crowns that I had...

Heti ensimmäiseksi sisällä huomion kiinnitti hautalöydön perusteella täysikokoisena luista ja DNA:sta kasvorekonstruktiota myöten ennallistettu 900-luvulla elänyt sigtunalainen herra joka oli aikoinaan haudattu Sigtunan ensimmäiselle hautausmaalle pian kaupungin perustamisen jälkeen. Erityisen ilahduttava oli huomata herran kaulaa koristavat helmet, yleinen elävöittäjien keskuudessa kiertänyt käsitys kun on ollut että miehet eivät ole lasihelmiä käyttäneet. Itse olen pitänyt tätä vähän hassuna ajatuksena koska koristettahan miehiltä ei noin muuten ole puuttunut, mutta konkreettinen toisin todistava (ja helposti löydettävä) fakta on puuttunut. Mitä vaatteisin tulee, herralla oli muuten myös kovin viehättävä kietaisumallinen takki, mietin pitkään ja hartaasti että kehtaanko kurkistaa saumoja sen enempää vaatteen tarkan mallin selvittämiseksi, mutta enpä sitten lopulta kehdannut -epäilemättä se suoja-aita oli siinä kuitenkin ihan tarkoituksella :D Ennallistuksen teosta oli kovin mainio video nonstop-rotaatiolla, mutta vaatteista siinä ei sanottu juuri mitään, olisin kaivannut tästä ehkä vähän lisää (oliko haudassa esimerkikisi tekstiilijäännöksiä?). 

Among the first things I saw inside the exhibition was a full-scaled 10th century man from Sigtuna (who had been buried to the town's first cemetery quite shortly after the town was established) reconstructed using his bones and even DNA as a basis, complete with facial reconstruction and all. It was especially delightful to notice that he had a few glass beads with him, as it has been commonly thought that viking age men did not use glass beads. I always have thought of this as being a bit funny since the men too loved decoration, but there has been very little evidence that proves otherwise (at least evidence that's easily accessible). When it comes to his clothes, the Sigtuna man had a very charming wrap-type coat, I pondered long and hard if I should take just a tiny brief peek on how the seams have been made, ie. what's the actual cutting pattern but eventually I decided not to -after all, the fence surrounding the man is there for a reason, isn't it? There was also a nice non-stop video about creating the reconstruction but his clothes were not really discussed and obviously I would've liked to hear more about them -were there textile remains in his grave, for example?

Muuten tekstiä oli paikan päällä yllättävänkin paljon, ja videoklippien määrä oli myös runsas. Klipeistä itseäni suorastaan huvitti talkshow-tyyliin tehdyt "silminnäkijäkertomukset", jossa "haastateltiin" Ibn Fadlania, John of Wallingfordia ja Adam Bremeniläistä, toisin sanoen henkilöitä jotka olivat kirjoittaneet ylös silminnäkijähavaintojaan viikinkiajan skandinaaveista. Puolueettomuutta tai objektiivisuutta noista aikalaiskertomuksistahan on ihan turha hakea, mutta hauskoja silti, ja "haastattelumuodossa" helposti lähestyttäviäkin. Muista esillä olevista tekstiplakaattien lisäksi mainittakoon ateriakokonaisuudet, sekä normaali aamiainen että pitoruoka, sekä veneen runko (selvästi ajateltu selfiepaikaksi mutta hyvin tehty se oli kuitenkin!).

When it comes to the other parts of the exhibition, there was a surprising amount of text and the amount of video clips was also abundant. I found especially the clip about eyewitnesses hilarious, it had been made in a talkshow style and in the clip Ibn Fadlan, John of Wallingford and Adam of Bremen (ie. people who wrote eyewitness accounts about their encounters with the viking age Norse) were "interviewed". Of course the eyewitness accounts are anything but objective but they're interesting none the less, and when presented like this, they were easy to approach. Other stuff on display were for example meals, both normal breakfast and feast, and boat which seemed a lot like it's meant to be a place for taking selfies, but so what since it was well built.

Pitoruoka ~~~ The feast

Varsinaista kokeiltavaa oli silti yllättävän vähän, vaatekangasnäytteitä hiplattavana ja toki se perinteinen eli viikikityyppinen miekka joka vitriinissään oli käpälöitävänä ja liikkui muutaman sentin, sen verran että miekan painosta ja painotuksesta sai jonkin verran selvää. Viereisessä vitriinissä taas oli ajanmukaisista materiaalista ja malleista tehty silkkikoristeltu lapsen paita, hieman hihiteltiin vitriinin äärellä siitä että montako nörttipistettä saa siitä että tunnisti koristekankaan hankintapaikan...   

Actual stuff that one can freely touch and feel were surprisingly few. There were samples of clothing materials, and of course the unavoidable viking type sword in a glass case, one could try the grip and it moved for a few centimetres, so that the weight and balance of it could approximately be felt. In the glass case right next to it there was a child's nice silk decorated shirt, and it indeed caused some giggling when we wondered on how many geek points does one get when one recognizes the decorative fabric and the place which sells the fabric...

Näyttelysalista erillisenä osiona, alakerrassa, sijaitsi Ragnfridin Saaga. Kyseessä oli tarina yhden perheen vaiheista dioraamojen läpi kulkevan "juna-ajelun" muodossa, varsin hienosti ja yksityiskohtaisesti tehty. Ajelu kesti reilun 10 minuuttia, ja juonnon kielivaihtoehtoja oli useita, suomeksi tosin vain "puoliksi", ts. osa oli suomeksi ja osa englanniksi.

Separate from the exhibition room, downstairs, there was Ragnfrids Saga. It's about a story of one family created using dioramas which are exhibited by means of a "train ride". Detailed and well made, I think. The ride lasted for about 10 minutes and the narrating language options were diverse, although Finnish was only "half", ie. part of the narrating was in Finnish, part in English. 

Museokauppa ja ravintolakin tilasta löytyi. Ravintolassa emme sen enempää käyneet, läpi taaperrettiin vain, mutta hyvinkin modernilta näytti (olisi ehkä odottanut sisustuksellisesti jotain historiallista tunnelmaa, mutta tässä oli ajateltu ehkä tuoda esille rakennuksen tehdashalli-menneisyys eikä sinänäsä ole yhtään väärin se -ja kaupungistahan löytyy jo mahtava Aifur!). Kauppa taas elävöittäjänäkökulmasta ei ollut erityisen wau (aivan käypäisiä koruja ja mukava kirjatarjonta kylläkin), tavan turistille sinänsä enemmän mutta eipä elävöittäjä sellaisellekaan täysin immuuni ole. Myytävä näytti sinänsä hyvälaatuiselta, muovikrääsän määrä oli aivan minimissään. Itselleni siis tarttui mukaan blankko nätisti kuvioitu muistikirja, ruotsalaisvalmisteista saippuaa sekä paikan oma teesekoitus.

And there was, as usual, museum shop and a restaurant. We did not visit the restaurant more than merely walked through it, but the appearance was very modern. I would've expected something that hints to the viking theme, but in stead this was more like a slight nod to the history of the building as a warehouse -not that there's anything wrong with that, and Stockholm already has the lovely Aifur restaurant! The shop, then again, was, living history-wise, not that wow -some jewellery and nice books, though- but I felt that the shop was aimed more to "common" tourists, but I think the stuff that they sold was of decent quality, hardly any plastic crap. Well, a living history geek isn't totally immune to history-inspired stuff either, so a notebook with pretty covers, Swedish hand-made soap and their own tea blend followed me home.

Keskuksen omat sivuthan löytyvät osoitteesta http://www.vikingaliv.se/.

The Vikingaliv web page is at http://www.vikingaliv.se.