Thursday, 12 September 2019

Herjolfsnes 38 krappivärjättynä ~~~ Madder dyed Herjolfsnes 38


Herjolfsnes 38 
Herjolfsnes 38 -mekko (tunnettu myös museonumerolla D10580) on, kuten arvata saattaa, Grönlannin skandinaaviasutuksen piiristä löytyneistä vaatteista ja sen kaava on varmasti yksi eniten keskiaikaisten vaatteiden tekoon käytetyistä. Herjolfsnesin (nyk. Ikigaat) hautausmaalla tehtiin suuria kaivauksia 1921, jolloin tämäkin vaate löydettiin¹. Tätä mekkoa ei ole radiohiiliajoitettu, mutta toinen samantyylinen samalta hautausmaalta on saanut radiohiilitulokseksi todennäköisimmin 1400-luvun (1400-1480, 66,7% todenäköisyydellä).² Tyylillisesti tämä kuitenkin vastaa aika paljolti taiteessa nähtyä 1300-luvun puolestavälin- loppupuolen muotia Euroopassa -ehkäpä trendit tulivat Grönlantiin vähän viiveellä, ja toisaalta samantyylisetkään vaatteet eivät ole välttämättä täysin samanaikaisia.

The Herjolfsnes 38 -dress (also known by its museum number D10580) is perhaps one of the best known surviving garments from the Norse Greenland -and quite possibly its pattern is one of the most utilized when people have been making medieval garments. This dress was found when large-scale excavations were made in 1921 in Herjolfsnes (nowadays Ikigaat) graveyard.¹ The dress in question has not been radiocarbon dated, but another one quite similar in style has been dated to the 15th century (1400-1480 with 66,7% propability).² When it comes to the style, however, this garment resembles dresses depicted in mid-late 14th century art in Europe -perhaps trends arrived a bit late to Greenland, and anyway it's not certain that garments that are similar in style are similar in dating.

Herjolfsnesin/ Ikigaatin alue nykyisin ~~~ Herjolfsnes/ Ikigaat area today. Kuva/photo Wikipedia.


Kaava ja omat kaavoitusmuutokset ~~~ The pattern and my own alterations
Tämän vaatteen kaava on mielenkiintoinen, sivukiilat tässä vaatteessa ovat lähinnä puolikkaan pullon mallisia ja kiiloja on kaikkineen kymmenen -neljä sivukiilaa kumminkin puolin, lisäksi "tavallisen" kolmion malliset etu- ja takakiilat, joista etukiila erityisesti alkaa varsin ylhäältä (laskin omaani vähän alemmas vähän kompensoidakseni sitä, että muuten mekko ei ole aivan yhtä istuva kuin alkuperäinen on ilmeisesti ollut). Alkuperäisessä sivukiilat on leikattu kankaasta vinoon -tämä antaa toki kovin kauniin laskeutumisen, mutta kuluttaa kangasta aika holtittomasti. Tämän takia päädyin ratkaisuun jossa leikkasin tämän kiilat tylsästi pystysuoraan, kangasta kun ei vaan yksinkertaisesti ollut riittävästi alkuperäiseen leikkuutapaan. Toinen muutos kiilojen suhteen liittyy taskuhalkioihin, joita en tähän mekkoon lisännyt vaikka alkuperäisessä D10580:ssa ne olivatkin. Ne kun viittaavat yleisesti ottaen enemmän päällikerroksen mekkoon, ts. vaatteeseen jonka alla on toinen villamekkokerros, ja tätä mekkoa ajattelin kuitenkin pitää ihan sellaisenaan.³

The pattern of this dress is interesting, the side gores are shaped like half bottles and the total number of gores is ten -four on both sides, and triangular gores in front and back. In the original garment front gore is placed quite high, I lowered mine a little to compensate the fact that my dress is not quite as tight fitting as the original might have been. In the original garment side gores have been cut diagonally -this creates a lovely drape, but the amount of fabric it requires is a whopping lot. This is why I ended up cutting my side gores vertically, I just didn't have enough fabric for the original cutting plan. Another alteration was made with pocket slits, the original D10580 had those but I did not add them to my dress. This is because generally speaking they are a feature associated with overdresses, ie. garments that have another layer of wool under them, and I was thinking of wearing this garment (also) without a second layer.³

Vaatteet ovat Herjolfsnesin hautausmaalla olleet poissa normaalista käyttöyhteydestään ja suorittaneet viimeisen palvelunsa vainajan käärinliinoina, joten tämänkään mekon omistussuhteesta ei oikein voi sanoa paljon mitään. Yleisesti ottaen kuitenkin kun vertaa säilyneiden mekkojen pituutta (nais)vainajien keskipituuteen, vaikuttaa siltä että mekon helma on ollut taiteessa yleisesti nähtyyn verrattuna hurjan lyhyt, puolipohkeeseen-alasääreen (tätä tuli itsekin hiukan tutkittua Herjolfsnes 42 -mekon teon yhteydessä)⁴. Tästä omastani päätin tehdä kuitenkin vähän pidemmän, tähän ratkaisuun päädyin kun mietin sitä että olisiko erityinen helman lyhyys ollut grönlantilainen erikoisuus kuitenkin -nilkkapituinen mekko kun on hyvinkin kätevä myös, sen kanssa on aivan hyvä tehdä töitä.

The clothing found in the Herjolfsnes churchyard were out of their normal use, they had done their last favor as shrouds for the deceased so it is quite impossible to say anything about the ownership of this dress. In general when it comes to the surviving dress lengths and the height of (female) skeletons, it seems as if the dress hemline was very, very high when compared to the dress lengths usually seen in art, approximately mid-shin (I did some researching and experimenting too with my Herjolfsnes 42 -dress)⁴. With this dress I decided to go for more conventional dress length, thinking if the ultra-short dresses were some sort of Greenlandic speciality after all. This ankle-length is very comfortable, after all, and a practical working dress length.

Hihan tein ilman kiilaa, tähän vaikutti ihan sattuma ja vahinko eli mittasin vahingossa olan kaaren hiukan pieleen ja hiha riittikin koko kädentien ympäri. En sitten alkanut leikkomaan siitä osia pois kiilaa varten... Kiilaton hiharatkaisukin kun tunnetaan säilyneistä keskiaikaisista vaatteista, vaikka hiukan harvinaisempi onkin (esim. Bockstenin miehen paita). Herjolfsnes 38:n hihassa ei ole napitusta vaan pieni halkio, jonka itsekin tähän omaani jätin.⁵

When it comes to the sleeves, I made mine without a gusset. This was purely by accident, I measured the sleeve circumference a bit wrong and therefore the sleeve I cut was enough to extend all the way around just by itself, and I decided not to cut it any further... After all, a gusset-less sleeve construction is known from surviving medieval finds, although it is less common than a sleeve with a gusset (for example the Bocksten man's tunic). The Herjolfsnes 38 sleeve doesn't have buttons but a small slit, I left those to my sleeves as well.


Herjolfsnes 38 Poul Norlundin mukaan ~~~~ Herjolfsnoe 38 according to Poul Norlund

Väri ~~~ Colour
Krapinpunainen on ollut erittäin suosittu keskiaikaisessa Turussakin⁶, joten väriä miettiessä ei paljoa vaihtoehtoja lopulta jäänyt. Lähinnä mietinnässä oli sävy joka krapissakin vaihtelee kirkkaanpunaisesta oranssiin ja eriasteisiin pinkin sävyihin. Kirkkaanpunainen ei nyt kuulostanut suunnitelmalta ja muutenkin ajatus oli "tavallisemmasta" vaatteesta voimakkaanvärisen hienostelumekon sijaan, joten oranssi oli se jota alettiin tavoitella. Krappi on keskiajalla ollut kauppatavaraa jota ei oikein Suomessa tahdo kasvaa. Krapin hankintaa on tehty ainakin Alankomaista ja Ranskasta saakka.⁷

Madder red seems to have been very popular in medieval Turku, Finland⁶, so there were really not that many options in my opinion when it comes to picking a colour for my dress, red seemed like a plan right from the start. The question was really more about the hue, because madder yields colours from bright red to orange and pink. Bright red did not feel right, I wanted a more "ordinary" dress instead of a bright and fancy one, so I went looking for orange. In medieval Turku madder was imported, it does not really grow in Finland. It has been imported from the Netherlands and France.⁷

Kangas painoi noin 2,5 kg ja krapinjuurta varasin kilon. Liotin juurenpaloja ensin yön yli, sitten keittelin niitä vielä epämääräisen ajan, parisen tuntia kai (kiehumispisteen saavuttaminen oli pitkän työn tulos koska en, piru vie, löytänyt siihen hätään värjäyspadan kantta). Puretin kankaan 10% alunapuretuksella jonka jälkeen se sai lämmitellä kuumassa liemessä toista tuntia (olipa nyt epämääräistä taas, mutta en oikein katsellut kelloa). Olisi ollut mukava jättää kangas pataan yön yli mutta tässä tapauksessa se ei onnistunut. Kohtuullisen tasainen tulos, vaikka padassa ei ollutkaan mahdottomasti tilaa!

The fabric weighed about 2,5 kilos, and I had one kilo of madder root. First I soaked them overnight, and after that I boiled them for some time, two hours perhaps (it took awfully long for the madder soup to get boiling because I had somehow misplaced my dye kettle lid and I could not find it). I mordanted the fabric using 10% alum, after that I sieved away most of the root pieces and let the fabric sit in a nice and warm bath for approximately another two hours. The end result was quite nice and even, although the dye pot was a bit small for that amount of fabric. 
Vielä värjäämättömänä ~~~ Starting point, undyed wool
Väripadassa -lopputulos alkaa hahmottua! ~~~In the dye pot -getting there!
Valmis kangas ~~~~ Finished result
Palaset leikattuina ja nipussa. Ylijäämääkin jäi jonkin verran. ~~~ Pieces cut and neatly folded. I ended up with some surplus too.
Ompelu ~~~~ Sewing
Ompelu tehtiin täysin villalangalla, tehtävään pestattiin Wetterhoffin Veera joka oli niin ikään värjätty krapilla.

I used only woolen thread for sewing, namely Wetterhof Veera. Said yarn was also dyed with madder.
 

Saumatekniikkana pysyin tämän kanssa tutuilla linjoilla, yhdistävät saumat takapistolla ja pitkissä suorissa saumoissa etupistolla yhteen, yliluottelemalla huolitellen. Tätä tekniikkaa on alkuperäisessäkin käytetty muttei yksinomaan, vaatteessa vaikuttaa olleen varsin vaikuttava kokoelma erilaisia ompelutekniikoita.⁸

When it comes to seam techniques, I used familiar techniques -backstitch for sewing together the pieces, and also some running stitch in long, straight seams. For finishing the seams I used overcast stitch. This technique has also been used in the original Herjolfsnes 38, although it is not the only sewing technique -there seems to have been quite a collection of different seam treatments.⁸

Pääntien ja ranteiden huolitteluun käytettiin "täytelankaa" joka taisi sittenkin olla kokenillivärjättyä, paremmassa valossa katsoen. Vaatehuoneen liian keltaisen valon ongelmia... Mutta hupaisa yksityiskohta se on näinkin, erityisen wau lanka sellaisessa tehtävässä jossa lähinnä vain itse tiedän sen olevan siellä. Kokenilli itsessään on uuden maailman tuliaisia, mutta vastaa väriltään varsin hyvin Euroopassa keskiajallakin käytetyn kermeskirvan väriä. Täytelankaa on alkuperäisessä Herjolfsnes 38:ssakin käytetty, joskaan ei juuri näissä käänteissä.⁹

For finishing the neckline and wrists I used a "filler thread" which eventually, I guess, was cochineal dyed now that I've looked at it in better light conditions. The problems of too yellow light in my closet... But it's a funny detail, an especially wow coloured thread placed so that only I know it's there. Cochineal bug itself is from North America, but it's very much alike in colour to polish cochineal that was used in the medieval period. Filler thread was also used in the original Herjolfsnes 38, just not in these seams.⁹


Viimeistelyt ja yksityiskohdat ~~~ Finishing and details
Helmaan testasin "singling" -vimeistelymetodia (onko tälle suomenkielistä nimeä olemassakaan?). Tässä metodissa lanka pujotellaan helman kankaaseen nurjalta puolelta "aallonmuotoisia" kuvioita tehden eikä se näy oikealta puolelta käytännössä lainkaan. Tämän pitäisi estää helman rispaantuminen, ja viikon mittaisen leirielämän kokemuksella se näyttää tekevän sen lähes moitteettomasti,  se vaikuttaisi kestävän kyllä ihan pelkästäänkin. Tosin aivan sellaisenaan, yksinään se ei esiinny ilmeisesti missään Grönlannin vaatteessa vaan sen kaverina on aina jonkinlainen nauha. Alkuperäisessä Herjolfsnes 38:ssa singlingin lisäksi helmassa oli lautanauha. Sitä odotellessa, kyllä sekin sinne vielä jossain vaiheessa ilmestyy.10

I tested so call singling to the dress hem. In this method a thread is sewn to topmost threads of the reverse side of the  fabric in a wavy pattern, and it's almost invisible on the right side. This is supposed to prevent the fabric from fraying, and based on the first week this garment of mine was in use, it works extremely well -in fact, I think it would be enough just by itself. In Greenland finds singling never occures alone, though, it's always accompanied by a band of some sort. In the original Herjolfsnes 38 singling was accompanied by a tablet woven band and I'm also planning on adding one to this dress. Just waiting for that to happen. It will, eventually...10
Singling nurjalta puolelta, sielläkin pistoja näkyy vain hiukan. ~~~ Singling on the reverse side of the fabric
Viikon leirielämän jälkeen, helman kunto edelleen suorastaan erinomainen. ~~~ After one week of camp life, hem still in excellent condition.
Östergaardin mukaan hihansuissa sekä pääntiessä oli luultavasti ollut kiinni ommeltu nauha, josta oli tutkittaessa enää hihansuissa jäljellä joitakin ompelulankoja -pääntie oli sen verran huonommassa kunnossa, että siinä ei ollut niitäkään. Nauha kieltämättä parantaa vaatteen reunan kestoa ja tekee kokonaisuudesta huolitellun näköisen. Tuntemattoman nauhatyypin päätin ratkaista kolmelenkkiseksi iskunauhaksi, samalla krappipunaisella langalla kuin millä ompelukin oli tehty. Sen sijaan sekä pääntiessä sekä hihan halkioissa säilyneenä oli kaksi riviä "Stab stitchiä", tiheää etupistoa muistuttavaa ommelta. Yksi rivi stab stitchiä oli lisätty myös sivukappaleiden saumoihin.11

 According to Östergaard there had most likely been a braided cord in the neck opening and wrists, but when the garment was examined only some sewing threads remained -neckline was in such a bad condition that not even sewing threads remained. It must be said that an added cord makes a garment look neat and finished and makes it somewhat more durable. Since the cord type was unknown, I decided to go dor a three-loop fingerloop braid, in the very same madder dyed red that I used for sewing as well. What had been surviving in the original garment was two rows of stab stitches (almost like very dense running stitches) in both wrists and neck opening. One row of stab stitching was also added to the side gore seams.11


Koko mekko ilman vyötä, toimisi näinkin oikein mukavasti. Mekon kantaja kuvassa suoraan punkasta -lookissa :) ~~~~ Dress worn without a belt, it works nicely like this too. Dress owner sporting the "I just got out of bed" -look :)

¹ Östergaard 2004, p.32
² Östergaard 2004, p. 255
³ Östergaard 2004, p. 160-162
⁴ Östergaard 2004, p.143
⁵ Östergaard 2004, p. 161
⁶ Kirjavainen 2019, p. 163
⁷ Kirjavainen 2019, p. 163
⁸ Östergaard 2004, p. 162
⁹ Östergaard 2004, p. 161-162
10 Östergaard 2004, p. 99, 161
11 Östergaard 2004, p. 161


Kirjallisuutta/ bibliography:

Kirjavainen, Heini: Vanhoja näytteitä, uusia tuloksia -Åbo Akademin päärakennuksen tontin tekstiilifragmenttien värianalyysitulokset in Pitkin poikin Aurajokea -arkeologisia tutkimuksia. Turun museokeskus 2019.

Östergaard, Else: Woven into the earth, textiles from Norse Greenland. Aarhus university press 2004.

Friday, 6 September 2019

Kevätreissu Berliiniin VII: Deutches Historisches Museum ~~~~ Spring trip to Berlin VII: Deutches Historisches Museum

Ei ihan museosaarella muttei kovin kaukanakaan, Saksan historian museo (Deutches historisches museum) sijaitsi heti joen vastarannalla. Omien sanojensa mukaan Saksan historian museo tarjoaa katsauksen maan 1500 vuoden historiaan. Keskiajan museotarjonta oli ollut tähän asti vähän köykäistä, joten toive oli josko Saksan historian museo olisi  tarjonnut sitä lajia enemmän kuin museot joita oli tähän asti nähty. No, jonkin verran sitä olikin mutta monta vuosisataa sai museossa silti aika nopean käsittelyn... 

Not quite in the museum island but in its immediate surroundings, the Museum of German history (Deutches Historisches Museum) was located just across the river. According to the museum they provide a look to the 1500 years of the history of Germany. In the previous museums where we visited the medieval period was dealt with really quickly, so we were kind of hoping that this museum would be more generous in the presentation of medieval stuff. Well, there was some but considering how many centuries the medieval period covers, I still think it was quite briefly presented...

Museorakennus ~~~ Museum building, kuva/photo Wikipedia
Museo oli kahdessa kerroksessa, josta ylempi kerros esitteli ajanjaksoa 500-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan. Pohjakerroksessa olisi ollut sitten uudempaa historiaa Weimarin tasavallasta 1990-luvulle. Tässä tapauksessa keskityttiin kakkoskerroksen tarjontaan, uudempi ei ollut niinkään kummankaan reissaajan ykkösprioriteeteissa (ja tiedossa oli vielä visiitti DDR-museoon myöhemmin, mutta siitä sitten enemmän omassa postauksessaan). Ja kyllähän pelkästään yhdessäkin kerroksessa aikaa sai menemään, aivan valtava rakennus kun oli kyseessä.

The museum was in two floors, the upper one covered the period from the 6th century to the first world war. Lower floor, then again, focused on newer history, from the Weimar republic to the 1990s. We focused on the upper floor and older history, since neither of us were so super interested in newer events (and we were going to see the DDR museum later, but more of that in another post). In this case in one floor there was quite a lot to see and it took quite some time, it indeed is a huge building. 

Kaarle Suuren patsas, 1100-lukua ~~~ Statue of Charlemagne, 12th century
Slaavilaisperäistä arkiesineistöä Spandausta 800-1100-luvuilta. ~~~ Slavic items from Spandau, 9th-11th centuries. Kuva/photo M. Pulla.
Harvinaisempi ihmispään mallinen akvamaniili 1270-luvulta. ~~~ A rare type of aquamanile in the shape of a human head, 1270s.  Kuva/photo M. Pulla
Akvamaniili Kölnistä 1300-luvulta. ~~ Aquamanile from Cologne, 14th century- Kuva/photo M. Pulla
Kölnin kaupungin säilytysarkku, 1300-luku ~~~ Storage chest belonging to the town of Cologne, 14th century
Kierrätystä noin v. 1300: rikkoutuneesta kolmijalkaruukusta siivilä. ~~~ 14th century recycling: Broken tripod pot turned to a sieve.
Seinävaate jossa kohtauksia neitsyt Marian elämästä, n. 1480 ~~~ Wall hanging with scenes of the life of virgin Mary, c. 1480

Keskiajan jälkeisiltä vuosisadoilta olikin sitten varsin reippaasti esineistöä esillä. 1500-luku painottui teemaltaan reformaatioon ja siitä kohtuullisen erottamattamattomaan valtakähinään.

After the medieval period the exhibition progressed somewhat century by century. 16th century part was focused on the important themes of the era, reformation and the power struggles that came with it.
Patriisipariskunnan muotokuvat, 1550-luku. ~~~ Portraits of a partician couple, 1550s
Liikuteltava käsiproteesi, Grüningenin linna, 1500-luku ~~~ Prosthetic arm with moving joints, Grüningen castle, 16th century
1630-luvun maalaus Mühlbergin taistelusta v. 1547 ~~~~ 1630s painting of the battele of Mühlberg in 1547

Siinä missä keskiajan ja vielä 1500-luvunkin esineistö oli varsin tukevasti saksalaista, tämän jälkeen osansa saivat myös yhä laajemmalle ulottuvat yhdeydet. Sota oli myös kohtuullisessa roolissa näissä yhteyksissä. Seinäpinta-alasta melkoisen osan ottivat valtavan suuret maalaukset.

Where the items in the medieval and 16th century parts of the exhibition were almost exclusively German of origin, after that it was apparent that Germany too got more widely connected with the rest of the world. Warfare was also a part of those connections... Walls in this part of the exhibition were covered with huge portraits.


Ruttolääkärin maski 1600-luvulta. Ei siis keskiaikaa nähnytkään. ~~~~ Plague doctor's mask, 17th century. Definitely not medieval! Kuva/photo M. Pulla
Sotasaaliiksi saatu turkkilainen teltta 1600-luvun lopulta. Nyt pahasti haalistunut, alkuperäinen teltan väri on ollut kirkas turkoosi vuoritettuna punaisella! ~~~~ Late 17th century Turkish tent, once a war booty. Nowadays the colour is faded, originally it was bright teal lined with red! Kuva/photo M. Pulla
Preussin kuningas Fiedrich II:n univormu, 1786 ~~~ Unifom belonging to Preussian king Friedrich II, 1786
1800-luvun osastolla huomio kiinnittyi ensisijaisesti vaatteisiin ja tekstiileihin. Niitä olikin esillä runsain määrin!

In the 19th century exhibition there was a significant number of clothing and textiles on display. 
Kukkakirjottu puuvillamekko, 1795-1800 ~~~~ Cotton dress with flower embroidery, 1795-1800

Tekstiilimallikirja painokuvioista käsinkirjoitetuin kommentein, 1807 ~~~~ Textile samples book with handwritten comments, 1807
1800-luvun osastolla osansa sai myös teollistuminen, josta sitäkin oli tekstiilipuolen edustus. Siitä eteenpäin ylemmän näyttelykerroksen tarjonta olikin varsin sotilaallista.

Industrialization was a notable part of the 19th century exhibition, and textile industry was a big business and an important part. Apart from that, the latter part of the upper floor exhibition was quite military-themed. 
Langan kertauslaite ~~~ Device for plying yarn

Museon kotisivut
Museum homepage

Friday, 23 August 2019

Kehruukoukku ~~~ Spinning hook

Kesällä Lejren arkeologisessa ulkoilmamuseossa käydessä tuli törmättyä tekstiilitekniikkaan josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan -kehrääminen kehruukoukun (ruots. spinnkrok) avulla. Tämähän alkoi sitten kiinnostaa valtavasti, olen kehrännyt pääasiassa -ja silloinkin melko satunnaisesti- värttinällä mutta tietysti kaikkea täytyy koittaa. Ja kohtuullisella menestyksellä koitettiinkin!

In the summer when I visited the Lejre archaeological open air museum I came across a textile technique I had never seen before -spinning with a spinning hook (spinnkrok in Swedish). It got me really curious, I've so far spun mostly with a spindle and my experience is limited with that, too. So I had to put the technique to test, and those tests ended up being quite successful!

Opastusta löytyi mukavasti Youtubesta -tämä video on ruotsiksi mutta eipä tuossa juuri sanoja tarvita, esittely on melko yksiselitteinen vaikkei kieli taipuisikaan.

Youtube videos provided guidance. This video is in Swedish but not much words are needed, this is quite self-explanatory even if one wouldn't understand a word.


Tekniikan historia ja maininnat teoksissa ~~~~ History of the technique and written records

Tätä kehruutekniikkaa kutsutaan värttinän edeltäjäksi, mutta jostain syystä löysin tietoja tästä tekniikasta käytännössä ainoastaan Ruotsista mitä tulee langan kehruuseen, ja nämäkin vähät tiedot olivat huomattavan vanhoista teoksista (jos joku tietää enemmän, olen äärettömän kiinnostunut kuulemaan!). Oscar Montelius mainitsee tekniikan pronssikautiseksi, perustellen sillä että siltä ajalta ei hänen mukaansa ole tiedossa värttinänkehriä vaikka villalankaa onkin (kirj. v. 1877).¹ Toim. huom. Montelius tarkoittaa tässä nimenomaan Ruotsin ja Tanskan aluetta, etelämpää, Saksastakin jo, tunnetaan kuitenkin kehriä ihan kivikautta myöten (mm. esillä Berliinin Neues Museumissa)...

This technique is said to be a predecessor for a spindle, but for some reason I found information about it only from Sweden when it comes to spinning yarn -and that information is quite old, mostly late 19th century (should anyone know more, I'd be super grateful for any info!). Oscar Montelius notes that it might be a bronze age technique, since there are no spindle whorls from that period although woolen yarn is known (written in 1877).¹ Montelius meant here specifically Swedish and Danish finds, because in central Europe spindle whorl finds are well known even from the neolithic times, for example from Germany (exhibited in Neues Museum, Berlin)...

Muutamaa vuotta aiemmin (1871) N.M. Mandelgren oli esitellyt kehruukoukkua ja sen käyttöä ja mainitsi samalla tekniikan säilyneen käytössä eteläisessä Ruotsissa, ts. Skånessa, Hallannissa, Blekingessä ja Smålannissa. Myös Mandelgren esittää tekniikkaa vanhimmaksi kehruutekniikaksi ja esittelee samassa artikkelissaan myös muita vanhoja menetelmiä.²

Some years earlier (1871) N.M. Mandelgren wrote about old textile techniques and mentiones spinning hook as well. He notes that its use has been a living tradition in southern Sweden, ie. Skåne, Blekinge and Småland. Also Mandelgren states that it is the oldest method of spinning.²

Sekä Mandelgren että Montelius mainitsevat erilaiset kehruumateriaalit kehruukoukun yhteydessä, sekä villan, eläimenkarvat että pellavan. Muutamia vuosikymmeniä Mandelgrenin ja Monteliuksen jälkeen Ragnar Jirlow mainitsee kehruukoukun nimenomaan pellavankehruuvälineiden yhteydessä, mutta toteaa että kehruukoukun käytöstä ei ole paljoa tietoa.³

Both Mandelgren and Montelius mention various spinning materials when using spinning hook, wool, animal fur and linen. Some decades later Ragnar Jirlow presents spinning hook specifically as a linen processing tool. He also states that not much is known of the use of spinning hook.³

Kaikkein tuoreimmat maininnat kehruukoukusta löytyvät kalastusvälineosastolta 1930-luvulta -tokihan väline taipui myös verkon niinen kehräämiseen. Ruotsin Kringla-tietokannasta löytyneen koukun alkuperä sijoittuu sekin eteläiseen Ruotsiin.

The newest notes of spinning hook are found from the 1930s when it is shown as a part of fishing equipment -of course one can make bast yarn with it too, and bast then again was used in making fishing nets. The spinning hook found in the Swedish Kringla database is also southern Swedish in origin.
Lehmuksen niinen kehruussa käytetty koukku 1930-luvulta Ruotsista ~~~ Hook used in spinning bast from the 1930s Sweden

Omat kokeilut ~~~~ My own experiments
Aloitin testaamisen kehräämällä vuosikausia tyhjän panttina kököttäneen ohuen hahtuvalangan langaksi, ihan periaatteella että haetaan tuntumaa välineeseen (ja pistetään hahtuva hyötykäytöön). Ja koska materiaali oli tasaisen hyvää, tuli langastakin kertaheitolla nättiä! Ensitunnelma oli, että verrattuna värttinään kehrääminen on hieman hitaampaa, mutta kontrolli langan kierteeseen on jossain määrin parempi. Koukku suorastaan itse ilmoitti sopivan täyttöasteensa, keristä tuli hyvin samankokoisia 12-16 gramman palleroita. 

I started my test with spinning a skein of thin pre-yarn, thinking that this way I'll get some elementary idea of the technique (and put the pre-yarn to some use, it had just been sitting there for years). And because the starting material was even and good quality, thread became very nice too right from the start. My first impression was that when compared to spindle, spinning with a hook is slower but a spinner has somewhat more control to the twist of the thread. It was as if the hook itself stated how much thread is enough. The skeins ended up very similar in size, 12-16 grams of thread in one ball.
Suurin piirtein maksimi jota koukkuun saa kehrättyä, tämän jälkeen alkaa olla painopiste aika vinksallaan ja kehrääminen vaikeaa. ~~~ My spinning hook can take about this much thread, after that it's somewhat off balance and spinning is difficult.

Kaikkineen 85 grammaa valmista! ~~~ 85 grams of thread altogether!

Toinen kokeilu oli valmiiksi karstatusta öölantilaisesta Äpplerumin tilan villasta. Hienoa ja valmiiksi hyvin käsiteltyä sekin, joten sen kehrääminen ei ollut oleellisesti vaikeampaa kuin valmiin hahtuvalangan. Testaukset jatkuvat, seuraavaksi täytyy varmaan koittaa itse käsitellyllä villalla ja testailla primitiivisiä metodeja siinäkin, jousi kiinnostelisi kovasti...

The second experiment consisted of readily-carded wool fluff from Öland, Äpplerum farm. Fine wool and well-processed, so spinning it was not really more difficult than spinning the pre-yarn. Next I think I'll try some hand-processed wool and test some primitive methods, bow or willowing perhaps!




¹ Montelius, Oscar: Sveriges hednatid, samt medeltid, förra skedet frår år 1060 till år 1350 , p. 23-24 (1877)
² Mandelgren, N.M: Om äldre spinnredskaper och spinnsätt. Svenska fornminnesförenings tidskrift, n:o 2, 1871
³ Jirlow, Ragnar: Om linberedning och linspinning hos svensk allmoge.  Fataburen: kulturhistorisk tidskrift, 1924.

Wednesday, 21 August 2019

Kevätreissu Berliiniin VI: Neues Museum ~~~ Spring trip to Berlin VI: Neues Museum

Paluu museosaarelle! Neues Museum eli Uusi museo  on varsin hämäävästi saaren toiseksi vanhin museo, mutta kuitenkin vanhinta eli Altes Museum:ia muutaman vuosikymmenen nuorempi joten siitä nimitys joka on seurannut tähän päivään asti. Ovensa museo on avannut 1855 ja museon kokoelmat koostuvat esi- ja varhaishistoriasta sekä egyptiläisestä kokoelmasta. Nelikerroksisen museon kaksi alinta kerrosta oli omistettu Egyptille ja  Välimeren alueelle, kahdessa ylemmässä kerroksessa oli enimmäkseen esihistorian kokoelmia ja historiallista aikaa.

Return to the museum island! Neues Museum ie. the New museum is surprisingly the second oldest museum in the island, but as it is some decades newer than the oldest, Altes Museum, it has retained its name. The msueum opened its doors for the first time in 1855 and its collections consist of pre- and early history collection and the Egyptian collection. The museum is in four floors, bottommost two are dedicated to the Egypt and Mediterranian items, topmost two (mostly) house the prehistorical collections.

Aloitettiin siis ns. väärästä päästä, portaat ylös ja kohti esihistorian näyttelyä. Museon esineiden lisäksi silmiin pistivät rakenteen ja koristeiden yksityiskohdat -tämäkin museo oli ottanut kovasti osumaa toisessa maailmansodassa (pahiten koko museosaarella) ja kun sitä oli korjattu, esille oli asetettu myös osin hajonneet ja osin fragmentaarisetkin koristeet. Varsin mielenkiintoista. Muutenkin rakenteissa oli runsaasti viitteitä erilaisiin historiallisiin tyyleihin, tämä oli rakennusajankohdan peruja.

We decided to start our visit "other way around", up the stairs and towards the prehistorical exhibition. First thing one spots in here is not so much the items but the architechture - this museum was badly damaged in the second world war (worse than the other museum island museums) and as it was repaired, some of the damaged and partly even fragmentary decorations were put to display. I found it really interesting. As a part of the original architectural planning, there were also several hints to different historical building styles. 

 


Kuva/photo M. Pulla
Ennen esihistorian näyttelyä vastassa oli huoneen verran ilmeisesti tiettyjen museon perustamisen aikaan vaikuttaneiden keräilijöiden kokoelmia aseteltuna tavalla, joka tavoitteli museon mukaan museon perustamisen ajan museotyyliä. Hieman sekalaista seurakuntaa kaikkineen, yhteistä teemaa ei löytynyt vaan vierekkäin oli rautakautta ja Roomaa ja paljon muuta (mutta että nuo vanhat vitriinit ovat nättejä!). Osa kokoelmien ja museon historiaa tietysti ja siinä mielessä todella hienoa että tällä tavoin oli otettu sekin huomioon, mutta jotenkin niistä ei näillä eväillä tahtonut saada oikein otetta.

Before the prehistory exhibition there was a room full of glass cases exhibiting several 19th century collectors' collections, assembled in a way that resembled the museum exhibitions of the time the museum was first opened (according to the museum). I did find them a bit confusing, no real theme but Roman era and iron age and everything else all assembled together -but oh my do I love those old glass cases! And of course these are a part of museum and collections history (and really interesting that this was here, as this aspect of history is seldomly shown to museum visitors), but put together like this, it was somehow a bit difficult to grasp. 

Berliinin alueen arkeologian näyttely oli täälläkin, tosin vain yhden huoneen mittaisena. Esillä oli kaupungin alueella tehtyjen kaivausten tuloksia ja otoksia kaupungin historian varrelta, 1900-luvulle saakka.

One room was dedicated to the archaeology of Berlin. Items on display there were objects found in  excavations all aroud the town. Glimpses from the town history, ranging all the way to the 20th century.
Keskiaikaista arkipäivän esineistöä avaimista solkiin ja saksiin. ~~~ Medieval everyday items, keys and scissors among other things.
Pommitetun tavaratalon koruosaston sulaneita helmiä toisen maailmansodan jäljiltä. ~~~ Molten beads from a bombed-down department store jewellery department, second world war.
Esihistoria ja kivikausi olikin sitten seuraavana vuorossa, näyttelystä lähdettiin liikkeelle neandertalilaisista ja siitä eteenpäin, aina neoliittiseen kivikauteen ja maanviljelyyn. Monipuolisesti esineitä eri yhteyksistä ja olipa mukana muutama ennallistettu hautauskin. Kivi- ja pronssikauden näyttelyä sekoitti kyllä vähän se, että sekaisin oli saksalaista esineistöä ja Välimeren seudun materiaalia, ero tehtiin vain teksteissä. Ihan mielenkiintoisia sinänsä toki välimerellisetkin, ei siinä mitään, mutta muutaman kerran sitä huomasi ihmetelleensä jotain mielenkiintoista esinettä että näyttääpä jännältä -ja ihmekös, kun on kotoisin ihan muualta.

Prehistory and stone age were next in line, the exhibition started from the Neandertals and proceeded on from that, ending up to the neolithic period and farming. There was quite a wide array of items from all aspects of life, but  found it a bit confusing that every now and then there were German and Mediterranian items mixed together and the only way to tell them apart were small texts by the display case. Not that the Mediterranian items would not have been interesting -they were- but I constantly found myself wondering on some interesting-looking item only to find out that no wonder it looks unfamiliar as it is really far from its place of origin. 

Hevosen päätä esittävä kaiverrus, 14 000 eaa ~~~ Carving of a horse's head, 14 000 bce
Neuloja ja naskaleita, 9600-4200 eaa ~~~ Needles and awls, 9600-4200 bce
Jousitarvikkeita, rannesuojat ja ennallistettu nuoli. Kärki samalta ajalta kuin rannesuojat, 2500-2200 eaa. ~~~ Archery equipment -wrist guard and a recostructed arrow. 2500-2200 bce.
Pronssikauden osasto oli melkoisen vaikuttava, suomalaisittain ei oikein ole tottunut tuollaiseen pronssin määrään joka esillä oli, pelkkiä kirveitäkin yhdessä vitriinissä suunnilleen saman verran kuin Suomessa pronssikautisia metalliesineitä ylipäätään. Myös tässä näyttelyssä esineistöä oli sekaisin sekä Saksan alueelta että Välimeren seuduilta. Aika paljon painoa pistettiin näyttelyssä uskomuksille ja rituaaleille, joista pronssikaudella toki olikin näyttäviä jäänteitä.

The bronze age exhibition was impressive, as a Finn I'm certainly not accustomed to that amount of bronze items that was on display here -solely the number of axes in one glass case was approximately the same as total number of known Finnish bronze age metal items... Also this exhibition mixed items from Germany and Mediterranean area. Quite a lot of emphasis was put to religious practices and items, remains of which of course are plenty and imposing.

Pronssikirveen valinmuotti ja kirves, 1400 eaa ~~~ Bronze axe mould and the axe itself, c. 1400 bce.
Uhrikaivo täynnä keramiikkaa, n. 1000 eaa, Berliini. ~~~ Sacrificial well full of pottery, c. 1000 bce, Berlin.

Euroopan ensimmäinen tunnettu taistelukenttä Tollensessa, Pohjois-Saksassa (1200 eaa), oli saanut oman vitriinin. ~~~~ Europe's first known battlefied in Tollense, northern Germany (c. 1200 bce) had a glass case of its own.

Museon julkkisesine, valtavan kokoinen ilmeisesti seremoniallinen kultahattu, oli saanut kokonaan oman huoneensa jossa pääsi kulkemaan esineen ympäri. Vastaavia hattuja tai niiden osia tunnetaan kolme muutakin, kaksi eteläisestä Saksasta ja yksi Ranskasta, mutta tämä on ainoa kokonainen tunnettu. Tämän nimenomaisen esillä olleen yksilön löytöpaikka ei ole tiedossa. Koristeiden ja työstötekniikoiden perusteella on päätelty, että hattu ajoittuisi pronssikauden loppupuolelle, 1000-800 eaa. Massiivisuudestaan huolimatta se painaa vain puoli kiloa, sen koristeet ovat taivaankappale- teemaisia ja kuva-aiheet toistuvat kalenterimaisesti.

The "celebrity item" for this museum, huge ceremonial gold hat, had gotten a room of its own where one was able to walk around the hat and look at it from all sides. Three other similar hats or parts of such are known, two from southern Germany and one from France, but this is the only one that's complete. Its place of origin is not known. Based on the decorations and methods how it was made it has been suggested that it was made in the late bronze age, c. 1000-800 bce. Although it i massive, it weighs only about half a kilo. Its decorations are celestial-themed and they have a calendar-like repetition sequence.

Pronssikauden jälkeen esillä oli vielä hyvin pikaisesti kelttiläistä tai esiroomalaista rautakautta. Olisi voinut katsella enemmänkin, muotokieli vetoaa kovasti.

After the bronze age there was a brief glimpse to the celtic or pre-roman iron age. I quite fancy the aesthetics, I would not have protested had there been more of that...
Esiroomalaisen La Téne -kulttuurin kultainen kulho, 200-100-luku eaa. ~~~ A golden bowl from the La Téne culture, 3rd - 2nd century bce
Kolmas kerros oli siis siinä selätettynä. Alemmissa kerroksissa Egyptiä olisi ollut esillä enemmänkin, mutta aikataulun kireyden vuoksi ihan kaikkea ei ehditty katsoa. Museon suurin nähtävyys, kuningatar Nefertitin patsas, oli kuitenkin ihan pakollinen katsastettava, se oli saanut yhden huoneen kokonaan itselleen. Viereisessä huoneessa oli sitten enemmänkin Nefertitiä (kuningatarta kun oli toki kuvattu useammankin kerran) ja puolisoaan kuvaavia patsaita.

So, that was the third floor. On other three floors there would've been a whole lot of Egypt on display, but we were somewhat on a schedule and had to skip most of that. The number one attraction in the museum, however, was a must see, the famous bust of queen Nefertiti. It had gotten a whole room just for itself. In the next room there was more of Nefertiti -the queen of course had been depicted in several statues- along with statues of her spouse.
Nefertitin patsaan huoneessa ei saanut kuvata. ~~~~ Photography was forbidden in the Nefertiti room.
Kuningatar, joko Nefertiti tai Merit-Aton ~~~ Queen, either Nefertiti or Merit-Aton
Nefertitin huoneen jälkeen vuorossa oli antiikin ja muinaisen Egyptin kirjallisen kulttuurin osasto.

After the Nefertiti room the next hall was dedicated to the literary works of antiquity and ancient Egypt. 



Provinssiroomalainen osuus näyttelystä oli asetettu kirjallisen kulttuurin jälkeen. Näyttely kattoi Rooman provinsseista myös muita alueita, eteläisiä ja itäisiä, pohjoisten lisäksi.

After the literary works it was time for the provinces of Rome. The exhibition covered also the eastern and southern provinces in addition to the northern ones.
Taittotuolin runko, 100-200-luvulta jaa, nykyisen Unkarin alue. ~~~ Folding chair, 2nd-3rd century ce, modern day Hungary.
Yhtä ja samaa löytöä, Neupotzin roomalaisaikainen kätkö 200-luvulta jaa. Yli 1000 esinettä samasta löydöstä. Melkoinen määrä ihan työkalujakin, mm. viila ja saha oli hyvinkin tunnistettava. Lisäkuvia löytyy! ~~~ All from one and the same location, the Neupotz roman era deposit from the 3rd century ce. Over 1000 items altogether, including an impressive amount of tools. For example saw and file were perfectly recognizable!
Lääkelaatikko, 200-luku jaa, Saksan alue. ~~~ Medicine box, 3rd century ce, modern day Germany. Kuva/photo M. Pulla
Seuraavan hallin kansainvaellusaika ja keskiaika olikin jotenkin yllättävän nopeasti kuitattu. Mahtavan hienoja esineitä toki mutta yhteen huoneeseen oli mahdutettuina koko väli Rooman vallan jälkeisestä ajasta sydänkeskiajalle, eteläisestä Saksasta pohjoiseen vähän viikinkejäkin sivuten. Ymmärtäähän sen siis ettei kovin syvällisesti tuossa vauhdissa pysty keskittymään oikeastaan mihinkään. Tässä vaiheessa museon vahtimestarit tulivatkin sitten jo ystävällismielisesti hätyyttelemään museon sulkemisen tiimoilta...

Migration period and medieval era in the next hall were somehow surprisingly quickly dealt with. Wonderful items of course, but so many centuries, from the fall of the Roman empire to the high middle ages, from southern Germany to north, also briefly touching the vikings -it is quite understandable that nothing can be really extensively covered in that haste. In this hall the friendly museum workers informed us that the museum was about to close, so we should be on our way...
Blingiä 400-500-luvuilta. ~~~~ 5th-6th century bling
Tarjotin Spandausta, 900-l. ~~~~ A tray from Spandau, 10th century.
1300-luvun loppupuolen hautamuistomerkki, Heinrich Beyer Boppard ja Lisa von Pyrmont. ~~~ Late 14th century effigy, Heinrich Beyer Boppard and Lisa von Pyrmont.
Paljon jäi vielä näkemättäkin, museossa olisi ollut Välimeren seudun muinaisuutta esillä vaikka miten Kyproksesta Troijaan ja  vielä lisää Egyptiäkin. Infoähky alkoi kuitenkin painaa  päälle ja museo mennä kiinni -jotain jätettiin siis seuraavallekin vierailulle!

There was still a lot that we didn't see, the ancient Mediterranean area from Cyprus to Troy and even more Egypt. I was beginnign to have slight information OD and the museum was about to close, so we had to leave something for out next visit too!

Museokauppakin tuli toki nopeasti katsastettua kuten tapana yleensä on. Ja aivan mainio museokauppa olikin, joskin rahanmenoa hillitsi se, että tarjolla oleva kirjallisuus oli käytännössä pelkästään saksaksi (ja akateemisen saksan taitooni en vielä oikein luota)... Mukaan lähti sitten kelttiläinen keittokirja, keittiösaksa kun on vähän helpommin hanskattavissa. Kovin syvällisesti en ole vielä tutustunut mutta aivan asialliselta teokselta vaikuttaisi.

The museum shop was briefly inspected too, as is customary. And it was a good one, although my limited skills in German language managed to save me quite a lot of money. Tremendous amounts of interesting books, but nearly all in German, and I don't quite feel my skills are in academic reading level yet. So I grabbed me a celtic cookbook, kitchen german is somewhat easier to figure. I haven't inspected the book that thoroughly just yet, but it seems legit by the first glimpses.