Miten tunnistaa kunnon kangas, osa 1 ~~~ How to identify a good fabric, part 1

Vaihteeksi vähän muuta kuin museovierailuja, tällä kertaa ollaan käsityön perimmäisten kysymysten eri materiaalien äärellä ja ensimmäistä kertaa tässä blogissa myös itse kuvattua videomateriaalia! 

For a change something other than museum visits! This time we're facing some of the most fundamental questions when it comes to textile crafts, and or the first time I have made a video for this blog!

Viime aikoina on historianelävöityspiireissä keskusteluttanut kankaiden kuitujen koostumus. Joskus vastaan tulee tilanne, että ostetun kankaan tai langan koostumuksesta ei ole varmuutta, erityisesti käytettynä hankkiessa myyjä ei välttämättä itsekään muista kankaan tarkkaa koostumusta. Vastaukset materiaalikysymyksiin on onneksi ihan mahdollista löytää itsekin, tapoja tähän on useampia ja testit on mahdollista suorittaa ihan kotioloissa useimmista talouksista valmiina tai ainakin tavallisesta ruokakaupasta löytyvin välinein. Tästä on siis tulossa peräti kolmeosainen sarja, jonka opeilla on mahdollisuus ainakin yleistasolla erotella mitä on hankkimassa, tai mitä kangaslaatikon pohjalta löytyikään.

Lately there has been some talk among living history enthusiasts concerning fabrics and their ingredients. Occasionally one comes across fabric or yarn that is not-so-clear what it is made of, and especially if one is about to purchase a second-hand fabric even the seller might not know or remember what the fabric actually is. Luckily the answers to these questions can be found, and the tests are possible to carry out at home, using ordinary supplies that can be found in normal grocery stores. I'm about to make a three-part series on this subject, tips on how one can tell (at least to some degree) what one is about to purchase or what on earth is this fabric on the bottom of the fabric stash.

Polttotesti ~~~ Burn test

Polttotesti paljastaa varsin selkeästi, onko kankaan joukossa sekoitetta tai mitä materiaalia kangas on. Yleisellä tasolla on varsin helppo kertoa poltettaessa onko kangas proteiinikuitua (villa, silkki) tai selluloosakuitua (kasvikuidut), Muovin erottaa näistä varsin helposti. Tein pienen videon siitä, miten erilaiset kangaslaadut palavat ja miten ne erottaa toisistaan.

Burn test reveals quite easily whether there is some artificial blend material in fabric or what the fabric is made of. Generally speaking it is quite easy to tell using burn test if the fabric is of protein fiber (wool, silk) or cellulose fiber (plant material). Plastic too can be distinguished quite easily. I made a small video on how different fabrics burn and how to tell which one is which.

Jos video ei näy alla (mobiililla ei välttämättä) niin tässä linkki suoraan YouTubeen! 

In case the video doesn't appear under this text (that might be the case if you're using your phone), here is a direct link to YouTube. 

Jos video ei ole mieluinen muoto saada informaatiota, tässä tulokset vielä muutamalla sanalla.

Villa -  Villa syttyy ja palaa huonosti sekä sammuu itsestään, palava villa haisee poltetuille hiuksille. Musta tuhkakokkare murenee jos sitä puristaa. 

Villasekoite - Sekoitteet hämäävät. Niissä on tietysti piirteitä kummastakin, villasekoite syttyy huonosti mutta muovin osuus sulaa ja jää kuplimaan.

Muovi - Polyesteri, polyamidi, akryyli, nailon - syttyy helposti, kuplii poltettaessa, saattaa jopa valua. Haisee muovilta palaessaan, tuhkakokkare sulanut kova muovipallero.

Silkki - Palaa hieman paremmin kuin villa mutta silti huonosti ja on taipuvainen sammumaan itsestään.

Pellava - Syttyminen ottaa aikaa, mutta kun syttyy, pellava palaa isolla liekillä. Tuhka on vaaleaa ja murenevaista. Muuntokuitu viskoosi palaa samankaltaisesti, joten polttotesti ei helposti erota viskoosia kasvikuidusta. Toisaalta viskoosi ei tuntumaltaan muistuta useinkaan kasvikuitu-kankaita, joten mahdollisuudet rajautuvat sitä kautta.

Puuvilla - Syttyy nopeammin kuin pellava, palaa muuten samankaltaisesti isolla, kirkkaalla liekillä.

Kotona polttotestattaessa kannattaa noudattaa suurta varovaisuutta, mieluiten testata ulkona ja silloinkin veden ja muiden sammutustarvikkeiden läheisyydessä!

 

Should a video not be your favourite method of receiving information, here are the results in short.

Wool - Doesn't really catch fire or burn. Burned wool smells of burnt hair. Ash is black and crumbles.

Wool blend - Can be confusing as it has features from both sides. Doesn't catch fire, but plastic melts and makes bubbles.

Plastic - Polyester, polyamide, acrylic, nylon - lights up easily, makes bubbles when burning, melts and may even drip. Smells of plastic when burning, end result is a hard little molten black ball.

Silk - Catches fire a little easier than wool, but the flame tends to die out by itself.  

Linen - Takes some time to catch fire, but when in flame, burns bright and strong. Ash is light and crumbling. Viscose/ rayon, semi-synthetic fiber, burns much like linen or cotton, they are more difficult to tell apart. But then again, viscose fabric doesn't really resemble plant fibers, so the options are narrowed down that way.

Cotton - Lights up faster than linen, burns same way with large an strong flame.

Should you want to test these at home, be super careful! Best to test outside, and even then have water and other equipment with you to extinguish the flame!

Kehruukoukku ~~~ Spinning hook

Kesällä Lejren arkeologisessa ulkoilmamuseossa käydessä tuli törmättyä tekstiilitekniikkaan josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan -kehrääminen kehruukoukun (ruots. spinnkrok) avulla. Tämähän alkoi sitten kiinnostaa valtavasti, olen kehrännyt pääasiassa -ja silloinkin melko satunnaisesti- värttinällä mutta tietysti kaikkea täytyy koittaa. Ja kohtuullisella menestyksellä koitettiinkin!

In the summer when I visited the Lejre archaeological open air museum I came across a textile technique I had never seen before -spinning with a spinning hook (spinnkrok in Swedish). It got me really curious, I've so far spun mostly with a spindle and my experience is limited with that, too. So I had to put the technique to test, and those tests ended up being quite successful!

Opastusta löytyi mukavasti Youtubesta -tämä video on ruotsiksi mutta eipä tuossa juuri sanoja tarvita, esittely on melko yksiselitteinen vaikkei kieli taipuisikaan.

Youtube videos provided guidance. This video is in Swedish but not much words are needed, this is quite self-explanatory even if one wouldn't understand a word.

Tekniikan historia ja maininnat teoksissa ~~~~ History of the technique and written records

Tätä kehruutekniikkaa kutsutaan värttinän edeltäjäksi, mutta jostain syystä löysin tietoja tästä tekniikasta käytännössä ainoastaan Ruotsista mitä tulee langan kehruuseen, ja nämäkin vähät tiedot olivat huomattavan vanhoista teoksista (jos joku tietää enemmän, olen äärettömän kiinnostunut kuulemaan!). Oscar Montelius mainitsee tekniikan pronssikautiseksi, perustellen sillä että siltä ajalta ei hänen mukaansa ole tiedossa värttinänkehriä vaikka villalankaa onkin (kirj. v. 1877).¹ Toim. huom. Montelius tarkoittaa tässä nimenomaan Ruotsin ja Tanskan aluetta, etelämpää, Saksastakin jo, tunnetaan kuitenkin kehriä ihan kivikautta myöten (mm. esillä Berliinin Neues Museumissa)...

This technique is said to be a predecessor for a spindle, but for some reason I found information about it only from Sweden when it comes to spinning yarn -and that information is quite old, mostly late 19th century (should anyone know more, I'd be super grateful for any info!). Oscar Montelius notes that it might be a bronze age technique, since there are no spindle whorls from that period although woolen yarn is known (written in 1877).¹ Montelius meant here specifically Swedish and Danish finds, because in central Europe spindle whorl finds are well known even from the neolithic times, for example from Germany (exhibited in Neues Museum, Berlin)...

Muutamaa vuotta aiemmin (1871) N.M. Mandelgren oli esitellyt kehruukoukkua ja sen käyttöä ja mainitsi samalla tekniikan säilyneen käytössä eteläisessä Ruotsissa, ts. Skånessa, Hallannissa, Blekingessä ja Smålannissa. Myös Mandelgren esittää tekniikkaa vanhimmaksi kehruutekniikaksi ja esittelee samassa artikkelissaan myös muita vanhoja menetelmiä.²

Some years earlier (1871) N.M. Mandelgren wrote about old textile techniques and mentiones spinning hook as well. He notes that its use has been a living tradition in southern Sweden, ie. Skåne, Blekinge and Småland. Also Mandelgren states that it is the oldest method of spinning.²

Sekä Mandelgren että Montelius mainitsevat erilaiset kehruumateriaalit kehruukoukun yhteydessä, sekä villan, eläimenkarvat että pellavan. Muutamia vuosikymmeniä Mandelgrenin ja Monteliuksen jälkeen Ragnar Jirlow mainitsee kehruukoukun nimenomaan pellavankehruuvälineiden yhteydessä, mutta toteaa että kehruukoukun käytöstä ei ole paljoa tietoa.³

Both Mandelgren and Montelius mention various spinning materials when using spinning hook, wool, animal fur and linen. Some decades later Ragnar Jirlow presents spinning hook specifically as a linen processing tool. He also states that not much is known of the use of spinning hook.³

Kaikkein tuoreimmat maininnat kehruukoukusta löytyvät kalastusvälineosastolta 1930-luvulta -tokihan väline taipui myös verkon niinen kehräämiseen. Ruotsin Kringla-tietokannasta löytyneen koukun alkuperä sijoittuu sekin eteläiseen Ruotsiin.

The newest notes of spinning hook are found from the 1930s when it is shown as a part of fishing equipment -of course one can make bast yarn with it too, and bast then again was used in making fishing nets. The spinning hook found in the Swedish Kringla database is also southern Swedish in origin.

Lehmuksen niinen kehruussa käytetty koukku 1930-luvulta Ruotsista ~~~ Hook used in spinning bast from the 1930s Sweden

Omat kokeilut ~~~~ My own experiments

Aloitin testaamisen kehräämällä vuosikausia tyhjän panttina kököttäneen ohuen hahtuvalangan langaksi, ihan periaatteella että haetaan tuntumaa välineeseen (ja pistetään hahtuva hyötykäytöön). Ja koska materiaali oli tasaisen hyvää, tuli langastakin kertaheitolla nättiä! Ensitunnelma oli, että verrattuna värttinään kehrääminen on hieman hitaampaa, mutta kontrolli langan kierteeseen on jossain määrin parempi. Koukku suorastaan itse ilmoitti sopivan täyttöasteensa, keristä tuli hyvin samankokoisia 12-16 gramman palleroita. 

I started my test with spinning a skein of thin pre-yarn, thinking that this way I'll get some elementary idea of the technique (and put the pre-yarn to some use, it had just been sitting there for years). And because the starting material was even and good quality, thread became very nice too right from the start. My first impression was that when compared to spindle, spinning with a hook is slower but a spinner has somewhat more control to the twist of the thread. It was as if the hook itself stated how much thread is enough. The skeins ended up very similar in size, 12-16 grams of thread in one ball.

Suurin piirtein maksimi jota koukkuun saa kehrättyä, tämän jälkeen alkaa olla painopiste aika vinksallaan ja kehrääminen vaikeaa. ~~~ My spinning hook can take about this much thread, after that it's somewhat off balance and spinning is difficult.

Kaikkineen 85 grammaa valmista! ~~~ 85 grams of thread altogether!

Toinen kokeilu oli valmiiksi karstatusta öölantilaisesta Äpplerumin tilan villasta. Hienoa ja valmiiksi hyvin käsiteltyä sekin, joten sen kehrääminen ei ollut oleellisesti vaikeampaa kuin valmiin hahtuvalangan. Testaukset jatkuvat, seuraavaksi täytyy varmaan koittaa itse käsitellyllä villalla ja testailla primitiivisiä metodeja siinäkin, jousi kiinnostelisi kovasti...

The second experiment consisted of readily-carded wool fluff from Öland, Äpplerum farm. Fine wool and well-processed, so spinning it was not really more difficult than spinning the pre-yarn. Next I think I'll try some hand-processed wool and test some primitive methods, bow or willowing perhaps!

¹ Montelius, Oscar: Sveriges hednatid, samt medeltid, förra skedet frår år 1060 till år 1350 , p. 23-24 (1877)
² Mandelgren, N.M: Om äldre spinnredskaper och spinnsätt. Svenska fornminnesförenings tidskrift, n:o 2, 1871
³ Jirlow, Ragnar: Om linberedning och linspinning hos svensk allmoge.  Fataburen: kulturhistorisk tidskrift, 1924.

Kerinpuikko ~~~ Nostepinne

Oma kerinpuikko ja kokenillivärjätty kerä ~~~ My nostepinne and a skein of yarn dyed with cochenille

Olenpa vallan ihastunut vasta löytämääni työkaluun. Enpä ollut sen olemassaolosta varmaan ollut millään tavalla edes tietoinen, kunnes ystäväni sellaisen teki ja onnistui sitten kauppaamaan minullekin -ja jos ihmettelin että mihin erillistä kerintätyökalua tarvitaan niin en ihmettele enää. Sillä saa aivan valtavan nättejä keriä, ja keskeltä vetäminen on vaan mahdottoman kätevää.

I recently found a really useful tool, nostepinne! I'm somewhat enthusiastic about it now. I wasn't even aware of its exictence before a friend of mine made one and sold it to me - and if I ever wondered what purpose does a specific tool for making yarn balls serve, I don't wonder anymore. The yarn balls made with nostepinne are so pretty, and center-pull balls are really practical!

Näin se siis toimii käytännössä. ~~~ This is how it actually works.

Innostuin vähän kaivamaan kerinpuikon historiaakin kun piti selvittää että miten kauas sen juuret menevät. Hassua kyllä, en ole onnistunut löytämään sille kummoisiakaan lähteitä Suomesta, en edes ns. virallista nimeä. Kerinpuikkona siitä joskus puhutaan, mutta suorana käännöksenä se ei varmaankaan ole se perinteinen nimitys...  Finna ei ainakaan löytänyt ensimmäistäkään lähdettä. Haku jatkuu.. Spin Artiste -blogi kertoo tämän välineen kehittyneen Norjassa (blogipostaus kerinpuikon historiasta Norjassa), ja joissain tulkinnoissa muutamat esineet Osebergin laivasta (830-luvulta) on tulkittu kerinpuikoiksi -tosin sanoisin että henk. koht. en tätä tulkintaa allekirjoita, ovat melko epäkäytännöllisiä siihen, puikon päässä olevat nypylät estävät aika tehokkaasti kerän sujuvan liu-uttamisen puikolta pois, mutta taas roomalaisiksi mainituista löydöistä on tullut ihan selviä kerinpuikkoja vastaan -vaikkei niitä ole sillä nimellä kuvan yhteydessä kutsuttu. Kansainvälisesti kerinpuikosta tunnutaan käyttävän skandinaavisia nimityksiä tai niiden väännöksiä, nystpinne, nostepinde, nøstepinde tai nostepinne. Jahka jotain löytyy niin siitähän raportoidaan!

I tried to do a bit of researching on the history of nostepinne, I was curious on how far its history goes. Its finnish name seems to be a straight translation of the swedish name, so I doubt of it's the "original name", and the sources mentioning its use in Finland are almost nonexistent. Search on Finna- database gave me no results but the search goes on... Spin Artiste -blog tells us that its origins are in Norway, and there are some finds from the Oseberg ship that are on occasion intepreted as being nostepinnes. I don't really fancy those interpretations, the objects would be quite impractical as nostepinnes since there are blobs on the end of the end of the objects -removing a readily-made ball of yarn would be somewhat difficult. Then again, I've seen pics of some Roman objects that I'd clearly call nostepinnes, although they're not mentioned as being nostepinnes. The scandinavian origins of the nostepinne are reflected in the name as well -nystpinne, nostepinde, nostepinne and nøstepinde, I haven't come across other names. Should I find some, I'll post it!