Uutisia Ristimäen muinaispuvusta maaliskuussa 2019 ~~~ News of the Ristimäki iron age dress reconstruction in March 2019

Tiistaina 26.3. oli taas tilaisuus kuulla uutisia Ravattulan Ristimäen muinaispukuprojektista! Monenlaista mielenkiintoista oli taas selvinnyt alkuperäisestä ja ennallistuksen materiaali- ja tekniikkavalintojakin käytiin läpi ihastuttavalla tarkkuudella. Ei-niin-yllättäen tupa oli Geotalon salissa taas täynnä...

On tuesday March 26th we had a chance to hear some news concerning the Ravattula Ristimäki iron age dress reconstruction project! A lot of new information of the original dress had been gained, and material and technique choices for the reconstruction were quite thoroughly planned and explained. Unsurprisingly the lecture hall was filled to the last seat, again.

Vaatteissa käytetyn villan kuidut ~~~ Wool types and fibers in the original dress

Heini Kirjavaisen tutkimusten mukaan ahvenanmaanlampaan villa vastasi parhaiten Ristimäen vaatteiden villaa. Pukuennallistusta varten hankittiin valkoista villaa. Pukuennallistusta varten oli myös tarkasteltu eri lammasyksilöiden välisiä yksilöllisiä eroja, ja niitä yllättävästi löytyikin! Kuitujen kehruutesteissä sekaisin olevat alus- ja pääliskarvat aiheuttivat mielenkiintoisia tuloksia, sillä pitkät ja karkeat päälikarvat tahtoivat nousta valmiissa testikudonnaisessa pystyyn ja erottua.

According to the research carried out by Heini Kirjavainen Åland sheep wool was the closest matching modern wool type when compared to the iron age samples. However, not all sheep were alike, when wool from different Åland sheep individuals were compared, quite big differences were observed. Some test spinning and weaving was done, and under- and top coat hairs caused interesting results because long and coarse top coat hairs tended to stand up on the woven surface.

Mekkokangas ruutuineen ~~~ Checked dress fabric. Kuva/photo Turun Sanomat.

Mekkokangas ~~~ Dress fabric

Mekossa käytetty kangas oli villainen 2/2-toimikas laskevalla toimiviivalla. Kudonnassa oli käytetty kahta eri väriä ruuduttain, mutta ehkä vähän odottamattomasti kumpikaan lanka ei ollut värjätty vaan sekaisin oli luonnonruskeaa ja valkoista, sileää ja hyvälaatuista kumpikin. Kudonnan yksityiskohdista loimi kankaassa oli S-kerrattua, kude z-kierteistä lankaa. Tiheys kankaassa oli noin 10-12 lankaa/cm loimessa ja 8 lankaa/cm kuteessa. Mekkokangasta oli parsittu (parsinta oli tapahtunut loimeen ja kuteeseen nähden vinottain), eli kyseessä ei tässäkään tapauksessa ollut erityinen hautavaate. Mekon malli aiheutti vähän ihmetystä, sillä kiiloiksi oletetuista kappaleista puuttuu lähes täysin kiilamainen muoto, ovat siis lähes yhtä leveitä alhaalta kuin ylhäältä säilymiskorkeuteensa saakka (enimillään korkeutta huisit 75 cm!) Fragmentin koko ällistytti myös toiseen suuntaan, säilynyttä pituutta fragmentilla oli melkein 2 metriä. Mekon aloitusnauha helmassa ei ole vielä avannut kaikkia salaisuuksiaan, sitä selvitellään vielä.

The fabric used in the dress was woollen 2/2 twill. Two colours of wool had been used in the weaving, but unexpectedly neither of them was dyed -other one was white, other one was brown, both yarns were of fine and smooth quality. As for the weaving details, the warp was S-plied, weft was z-spun. Density for the warp was approximately 10-12 threads/cm, for weft 8 threads/cm. The dress fabric had been darned (diagonally to the warp and weft), that means that the garment in question had not been a purposefully made funeral dress. The shape of the dress had been causing some wondering, because the parts of the dress that had been intepreted as gores are seemingly not narrowing at all, they are as wide on the top as they are on the hemline (the preserved height is stunning 75 cm at its best, width being almost two meters. Seriously, two meters...) The starting border band at the hemline has not yet revealed all its secrets, that is yet to be researched.

Viitta ~~~ Cloak

Kangas viitassa oli niin ikään villaa, 2/2 villatoimikasta. Mitä kankoihin tulee, loimi oli S-kerrattu, kude z-kierteinen eli samoin tavoin kuin mekkokankaassa. Tiheys taas oli vähän mekkokangasta suurempi, loimessa 12-14 lankaa/cm, kuteessa 9-11 lankaa/cm. Viitan väristä oltiin saatu belgialaisen laboratorion testituloksia, ja edelleen silminnähtävästi sininen kangas osoittautui ehkä odotetustikin morsinkovärjätyksi. Kudontateknisesti mielenkiintoisesti viitan reunassa oli putkilolautanauha, joka ulkopuolella oli sininen, sisäpuolella ruskea. Tämä lautanauha kiertää koko viitan -eli tämä tarkotitaa että viitassa ei siis hapsuja.

The cloak fabric was similarily woolen 2/2 twill. As for yarns, the warp was S-plied, weft s-spun, so same as the dress fabric. Density then again was a little bigger than on the dress, the cloak warp was 12-14 threads/cm, weft 9-11 threads/cm. Some test results had been gained concerning the colour of the cloak, and the still visibly blue fragment turned out to have been woad-dyed (as was somewhat expected). An interesting weaving detail was spotted, on the border there is a tubular tablet woven band, brown on the inside, blue on the outside. This band encircles the whole cloak, so it has no fringes.

Myös Maskun muinaispuvussa on pellavapaita, Ristimäen paidan hiha on maskulaista oleellisesti kapeampi. ~~~ Also the Masku dress features a linen undershirt. The sleeves on the Ristimäki dress are remarkably narrower. Kuva/photo Nationalclothing.org

Aluspaidan pellavakangas ~~~ Linen undershirt

Muinaispuvun pohjana ja esikuvana toimiva hauta 41/2016 sisälsi myös pellavajäänteitä soljen yhteydestä. Tämä kangas oli hyvin hienoa, 15-20 lankaa/cm. Tämä jäänne oli silti varsin pienikokoinen ja siksi suunnittelussa turvauduttiin osin myös muihin alueen hautoihin. Haudasta 2/2015 löytynyt kokonainen hihansuu toimi siis pohjana suunnittelulle. Tämän paidan voidaan sanoa olleen pitkähihainen ja palttinasidoksinen, z/z-langasta kudottu. Koska kuitukysymys on ollut viime aikoina tapetilla jonkin verran, tästä pystyttiin sanomaan että kuitu oli pellavaa varmasti, ei hamppua tai nokkosta. Hauta 2/2015:n kangas oli yhtäläisen hienoa kuin 41/2016:n kangas, tiheydeltään 16-18 lankaa/cm.

The Ristimäki dress reconstruction is based on grave 41/2016. This said grave also has some remains of linen fabric attached to a brooch. This fabric is very fine, 15-20 threads/cm. The fragment is quite small in size and not really enough for a reconstruction, but there are other, larger linen remains that have been found in the same cemetary. In the grave 2/2015 a whole preserved sleeve cuff was found, and this gives the reconstruction team much more to work with. What is known of the linen dress is that is was long sleeved and tabby woven using z/z-threads. Also, as the question of plant fibers has been once again discussed a lot, this fabric was certainly linen, not hemp or nettle. The fabric in 2/2015 was equally fine as in 41/2016, in density it was 16-18 threads/cm.

Sukkakangas ~~~ Sock fabric

Kuten muutkin haudan villatekstiilit, myös sukissa oli käytetty villaista 2/2-toimikasta. Kankaassa oli muiden tekstiilien tapaan S-kerrattu loimi ja z-kierteinen kude, mutta muista poiketen se oli voimakkaasti vanutettu jonka takia tietoa tihydestä ei ole. Myös lankalaatu oli hieman erilainen kuin  muissa, karkeimmat kuivut puuttuvat kankaasta eli kuidut on enen kehräämistä eroteltu. Ennallistuksessa tässä kankaassa päädyttiin käyttämään suomenlampaan villaa. Kankaan väri oli testetusti punainen, krappivärjätty.

Like other wool textiles in grave 41/2016, also the woolen socks were made of  2/2 twill. And like the other textiles, warp was S-plied, weft z-spun -but as a difference, this fabric was heavily fulled so the density cannot be said for certain. Also the thread quality was somewhat different than in other textiles, the most coarse top coat hairs are absent -so before spinning, the wool was originally sorted by quality. For the reconstruction, this fabric will be made of Finnsheep wool. Colour tests confirmed that this textile was red, madder dyed.

Maskun muinaispuvun esiliina. Ilmeisen samanoloinen kuin Ristimäen esiliinakin. ~~~ Apron of the Masku dress reconstruction. Apparently very much alike to the Ristimäki apron.

Esiliina ~~~ Apron

Testitulokset olivat tulleet myös esiliinan osalta. Esiliinankin väriaineena morsinko -selvästikin esiliinan värinä kautta Varsinais-Suomen dominoi sininen! Esiliinan kangas oli 2/2 toimikas, ja reinoihin oli kudottu putkihulpiot. Komeassa esiliinassa oli koristeina spiraaleita ja reunoissa spiraaleista muodostetut kulmaviuhkat.

Test results came back for the apron as well. Also the apron was woad dyed -it seems that colour blue for aprons dominated througout the Finnish southwest coast! The fabric was 2/2 twill, with woven tubular selvedges. For decoration it featured bronze spirals, and in the corners small fan-shaped spiral decorations.. 

Sukkanauhat ~~~Garters

Punaiset sukat pidettiin ylhäällä lautanauha-sukkanauhoina, joissa oli spiraalikoristeiset tupsut. Lautanauhat eivät olleet identtiset, vaan oikeassa jalassa sukkanauhan leveys oli 6 mm, vasemmassa 3 mm. Nauhoissa oli kuitenkin sama kuvio, ero oli vain langan paksuudessa. Ennallistusta varten sopivaa lankaa on ollut vaikea löytää, niin ohuesta on kyse. Nauha oli kudottu väreissä sininen-punainen-valkoinen.

Red socks were fastened with tablet woven garters with bronze spiral tassels. The bands were not identical, in the right leg the band width was 6 mm where as in the left leg it was only half of that, 3 mm. They shared the pattern, though, only differencec was the yarn thickness. As for the reconstruction it had been quite difficult to find yarn so thin! Colours of the band were blue, red and white.

Tuoreita morsingonlehtiä värjäysvalmiina. ~~~ Fresh woad leaves ready for dyeing

Värjäystestejä ~~~Dye experiments

Väritestejä oli tehty sekä morsingolla että krapilla. Morsinkotesteissä oli testattu sekä kuivia morsinkopalloja että pigmenttiä. Pallolla oli varsin huono menestys (itsekin muuten olin huomannut indigopalloilla ihan saman, tuntuu olevan ihan oma taiteenlajinsa). Kun sinivärjäys onnistui, siitä saatiin varsin tummaa, tämä tapahtui kaikkineen seitsemällä kastokerralla. Punaista värjättiin krapilla suomenlampaan villalle sekä keittäen että viikon fermentoinnilla. Lopputuloksessa olikin eroja, fermentoimalla saatiin oranssimpaa kuin keittovärjäyksellä joka oli puhtaammin kirkkaanpunainen.

Dye experiments were done with woad and madder. Woad was tested using both dry woad balls and woad pigment. Test using woad ball was not really successful (I had noticed the same thing when using indigo balls, the same rules do not seem to apply at all). Pigment tests, then again, were successful and they gave a nice dark-ish blue with seven dips to the vat altogether. Red was dyed using madder to Finnsheep wool, using both the bouling method and one week fermentation. The yarn came put different, fermenting gave a more orange result where as boiling method yielded a colour that was quite bright red.

Luistari 50 vuotta -seminaari Eurassa 9.3.2019 ~~~ Luistari 50 years -seminar in Eura, March 9th 2019

Lauantaina maaliskuun 9. päivä kokoonnuttiin Euraan juhlistaman Luistarin rautakautisen kalmiston 50-vuotisjuhlaa seminaarilla. Yhteen päivään oli mahdutettu mahdottomasti mielenkiintoista ja se näkyi seminaarin osallistujamäärässäkin, Kauttuan koulukeskuksen audtorio ei ole ihan vallan pieni mutta seminaari veti sen täyteen ja eiootakin oli kuulemma jouduttu myymään. 

Saturday March 9th we gathered to Eura to celebrate the 50 years of archaeological research at Luistari iron age burial ground. A lot of extremely interesting information was squeezed into one day, and apparently others thought so too - the lecture hall anything but tiny, and it was totally full booked - apparently the organizers had ran out of tickets to sell!

Luistarin kaivaukset kesken, kuva Museovirasto, Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander. Sivulta Sadan vuoden satoa. ~~~Luistari excavations in progress, photo National Bureau of Antiquities, Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander

1.  Luistarin tutkiusten taustaa, kaivaukset 1969-1992 ~~~The early stages of Luistari excavations 1969-1992, Heli Etu-Sihvola

Ensimmäinen seminaarin osuus kertoi luontevasti siitä miksi paikalla oltiin -kaikki alkoi siitä kun kaivinkone viemärikaivantoa tehdessään osui miekkaan. Siinä löytyikin sitten Suomen suurin  tunnettu kalmisto (ainakin 1300 tunnettua hautaa!), joka jo varhaisessa vaiheessa päätettiin tutkia kokonaisuudessaan (myöhemmin päivän mittaan kävi ilmi että tutkittavaa olisi edelleenkin). Paikalta löytyi joka tapauksessa jäänteitä tuhansien vuosien mitalta, pronssikautinen asuinpaikka (jota myöhemmät hautaukset tosin olivat sotkeneet), röykkiöhautoja esiroomalaiselta rautakaudelta ja tunnetuimpana kaikesta, ruumiskalmisto joka oli ollut käytössä 600-luvulta jaa alkaen. Etu-Sihvola kävi läpi vielä hieman hautauksien levintää alueella, kalmisto on laajentunut ajan myötä ja alkujaan jopa niin hyvässä järjestyksessä, että alkuvaiheen haudat eivät edes leikanneet toisiaan -olisiko merkki maan päälle näkyneistä merkeistä, mene ja tiedä.

The first part of the seminar was -as expected- about why we all were here. It all started when a digger found a sword while digging a ditch for a sewer pipe. That's how the largest iron age burial ground in Finland was found (at least 1300 known graves!). Quite early on it was decided that the whole burial ground was going to be excavated (later we found out that there is still some excavating left to do). What was found was traces of life going back thousands of years, from a bronze age settlement, stone cairns from the pre-roman iron age, and the most famous of all -inhumation cemetery that had been in use from the 7th century AD on. Etu-Sihvola spoke about the distribution of burials in the burial ground, it had expanded with time and at first the burials were so neatly placed that they hardly ever crossed one another -could that be a sign of some marks above ground, who knows.

Kauttuan kylätontin kaivauksilta ~~~ Kauttua village excavations. Kuva/photo Kulttuurien kerroksia Kauttualta -blogista, Laura Puolamäki.

2. Luistarin tutkimusten taustaa, 2000-luku ~~~Luistari excavations in the 21th century, Kari Uotila

2000-luvulla kaivaukset keskittyivät etsimään Luistarin vainajien asuinpaikkaa Kulttuurin kerroksia Kauttualla -projektissa 2012-2013 ja tutkimaan hautauksia ja muita jäänteitä Luistarintien alueelta niin ikään vuonna 2013. Asuinpaikan etsinnässä, kalmistosta katsoen toisella puolella tietä, päästiinkin varhaisimmillaan varhaiskeskiaikaan ja myöhäisrautakauteen! Muitakin mielenkiintoisia löytöjä Kauttuan tutkimuksessa oli tehty, mm. 1700-1800-luvulle ajoittuva laajanpuoleinen kiviladelma. Luistarintien kaivauksissa vastaan tuli useita esineettömiä hautoja jotka maasta erottuivat kuitenkin hyvin selkeästi, sekä liesi josta, mielenkiintoista kyllä, saatiin pronssikaudelle, 800 eaa, ajoittuvia viljanjäänteitä. Uotila mainitsi vielä lopuksi että alueella on kaivauksin tutkimatonta aluetta jota maatutkan avulla oltiin vastikään tarkasteltu, ja selvästi maan alla jotain on -Luistarissa riittää vielä tutkittavaa!

In the 21st century the Luistari area excavations concentrated on on finding the whereabouts of the Kauttua village where the deceased had lived, on a project that took place in 2012-2013. Also a nearby road was dug open, also in 2013. In the search of the village, some two hundred meters away from the burial ground, the results were quite promising, the earliest layers were of an early medieval to late iron age settlement. And other interesting finds were made, for example a sizable stone layer from the 18th-19th century. Under the road several graves were found, all without grave goods but clearly visible in the ground. Along with graves there was a fireplace with a significant dating -among the finds was grain from the bronze age! Uotila mentioned, that there were some areas in the Luistari burial ground that have not been excavated yet. They had tested a ground-penetrating radar in that part of the area, and it seems that there really is something underground -Luistari has still something left to reveal!

Luistarintien kaivaukset

Kauttuan vanhan kylän tutkimukset

Kulttuurien kerroksia Kauttualla -blogi

Kulttuurien kerroksia Satakunnassa Facebookissa

Esineettömiä hautoja Luistarintien kaivauksissa ~~~ Unfurnished graves in Luistari. Kuva/photo Kulttuurien kerroksia Kauttualla, Kari Uotila.

3. Euran Luistarin hautaustapoja -poikkeavia ja esineettömiä hautoja ~~~ Burial practices in Luistari, unusual and unfurnished graves Ulla Moilainen & Anna-Maria Villa

Yleensä hautaus on se, jossa ei erityisemmin tyylillisesti sooloilla. Joskus poikkeavia hautauksia kuitenkin tulee vastaan -vainaja on haudattu epätavallisessa asennossa, vainajia on useampia kuin yksi, vainajaa on ehkä käsitelty jotenkin tai esineistö on epätavallista. Nämä herättävät kysymyksiä siitä miksi tähän ratkaisuun on aikanaan päädytty. Epätyypillisiä hautauksia on myös Luistarista, Moilanen mainitsi kolme hautaa jossa vainaja oli asetettu vatsalleen. Tätä on joskus pidetty negatiivisena merkkinä mutta ihan suoraan Moilanen ei tätä allekirjoittanut. Usean vainajan hautojakin Luistarista löytyi useampia, tällä kertaa käsiteltiin niistä kahta. Toinen näistä, hauta 404, on herättänyt kysymyksiä toisen vainajan oudosta asennosta mutta Moilasen mukaan tässä olisi ollut kyse siitä että samaan hautaan olisi haudattu toinen vainaja useita vuosia toisen jälkeen ja aiempi olisi saanut tehdä tilaa.

Burials tend to be quite uniform. However, occasionally unusual burials are found -for example the deceased has been buried in an ununsual position, there is more than one body in a grave, the items found in a grave are notably different. So why have the norms been "broken" in these cases, one might ask. Unusual burials have been found in Luistari too, Moilanen mentioned three graves where the beceased has been laid to the grave face down. This has been intepreted as a negative sign,  but Moilanen did not completely agree. Multiple bodies in one grave is also a feature found in Luistari, there are several graves. Two of them were discussed, especially grave 404, double grave where the other body was found in a strange position. Moilanen noted that in that case the burials had taken place several years apart, and when adding the newer body to the grave, the older had to make space.

Luistari on tunnettu komeista esineellisistä hautauksista, mutta tämä jättää peittoon sen, että useimmat haudat Luistarissakin olivat esineettömiä -peräti 70%. Esineettömiä hautoja oli erotettavissa kahta lajia, vanhempia jotka oli tehty siististi muiden hautojen riviin, aivan muiden mukaan, ja uudempia, jotka joskus leikkasivat vanhoja hautoja ja jotka olivat myös syvempiä kuin vanhemmat haudat. Uudempien sijainti oli myös useammin kalmiston reunoilla ja pohjoisosassa. Näitä hautauksia on joskus tulkittu kristillisiksikin,  eikä Villakaan tätä tulkintaa täysin halunnut kumota vaan arveli, että ensimmäiset vaikutteet uudesta uskosta olisivat voineet näkyä juurikin näin, perinteistä hautapaikkaa ei olisi haluttu hylätä mutta tavoissa oli jo uusia tuulia. 

Luistari is known for its fancy burial with lots of grave goods, but it mostly goes unnoticed that most graves in Luistari too have no grave goods -70% of all graves. Two types of unfurnished graves were found, the older type that was mostly placed neatly in line with the rest of the graves, and the newer type which was deeper and occasionally crossed other graves. The newer graves were mostly situated on the outskirts of the burial ground and on the northernmost part. These graves have also been intepreted as being christian burials, and Villa did not want to rule that idea out -she noted, that this is perhaps the way the first signs of new faith would be seen, traditional burial ground was still respected and used but some new customs in burials were beginning to replace the old ones.

Rautakautinen kulkunen ~~~Iron age bell. Kuva/photo YLE.

4. Kulkuset ja kellot Eurassa ja Köyliössä ~~~ Bells and chimes in Eura and Köyliö, Riitta Rainio

Arkeologian maailmasta hypättiin hetkeksi musiikkitieteen suuntaan.  Rainio oli tutkinut Euran ja Köyliön myöhäisrautakautisia ja keskiaikaisia kello- ja kulkuslöytöjä ja erotteli löydöistä eri tyyppejä ja niiden levintää. Kulkusista Rainio esitteli kolme eri ryhmää, joista ryhmä 1 on erityisen tyypillinen Suomelle ja ilmeisesti paikallinen, ryhmä 3 ilmeisesti itäistä tuontia Baltian ja Venäjän alueelta ja ryhmä 5 joka on läntistyyppinen ruotsalaisine ja tanskalaisine verrokkeineen. Kelloissakin oli paikallinen löytöryhmä, jossa ei ollut kieltä lainkaan mutta useita kelloja rinnakkain olisi kilkattanut silti. Rainion mukaan lähes kaikki näistä olivat hautalöytöjä, hieman yleisemmin naisilla mutta kuitenkin esiintyen kaikilla ikäryhmillä ja sukupuolilla, kulkuset olivat erityisen tyypillisiä muutenkin rikkaissa haudoissa. Rainio soitti vielä pienen ääninäytteen oikeasta rautakautisesta kulkusesta joka kilisi vielä oikein komeasti -lähes samalla tavalla kuin siitä tehty ennallistus.

This is pretty much as close as we can get to the authentic voices of the past! Rainio had been studying the iron age and medieval bell- and chime finds, and distinquished different types and distributions. As for bells, she mentioned three different types, nr. 1 being especially typical in Finland with only one example found abroad, nr. 3 seems to be eastern import from the Baltic and modern-day Russia, nr. 5 then again typical in Sweden and Denmark. Also in chimes there was a group of finds that seems to be local, bells with no clapper but often worn in groups. Rainio mentioned that almost all of these are grave finds, slightly more often associated with women but also found in men's and children's graves -the main thing in common is that they are featured in graves that have rich grave goods. Rainio played a small audio recording of an iron age bell that still jingled happily -almost as well as a replica made of the same bell!

Rainion väitöskirja Suomen rautakautiset kulkuset, kellot ja kelloriipukset -äänimaiseman arkeologiaa

Kukkiva värimorsinko. Kuva Luontoportti.

5. Villaa, värejä ja "kirppu" ~~~ Wool, dyes and "a flea" -Krista Vajanto

Vajanto kävi aluksi läpi muinaislampaiden villatyyppejä ja värityksiä -muinaislammas oli harvoin puhtaan valkoinen ja kasvatti sekä päällys- ja aluskarvaa jotka yhteen kehrätessä muodostivat erittäin lujaa lankaa. Väritutkimus Luistarin haudan 95 kangasnäytteen väriaineista oli tuottanut kohtuullisen odotetun vastauksen, sininen villakangas oli värjätty värimorsingolla (indigo-tulos olisikin ollut melkoinen uutinen!) mutta mielenkiintoista oli, että Vajanto oli vakuuttunut siitä, että morsinko oltaisiin tuotu valmiina väriaineena eikä kasvanut Euran seudulla. Kansatieteellisestä aineistosta ei Vajannon mukaan löydy esimerkkejä sinisellä värjäämisestä, joten tämä viittaisi kauppaan -ja tilanne Baltian alueella on täsmälleen sama. Vielä palattiin Luistarin hautaan 56, ns. Euran emännän hautaan, jossa Vajanto oli alkujaan tulkinnut löytyneen neulakinnasfragmentin lapasten jäänteiksi -mutta nyt uusien tutkimusten myötä muuttanut tulkintaansa ja lapasista olikin tullut pussukka. Keltaiseksi tulkittu lanka oli muuttunut värjäämättömäksi valkoiseksi. Otsikon kirppu puolestaan oli tekstiilinäytteestä löytynyt vaatetäi -hyvin todennäköinen vihje siitä että vainajan vaatteet olivat olleet käytössä myös eläessä, vaatetäi kun ei ilman ihmiskontaktia viihdy.

Vajanto started with the types and colours of wool found in primitive sheeps -they rarely are pure white and they had two layers of wool, top coat and softer undercoat. When spun together, they formed very sturdy yarn. As for dyes, examining a blue textile from Luistari grave 95 for dyes the result was somewhat expected, the textile was dyed with woad (indigo would've been perhaps a plausible result too, but it would've been really news!). What was interesting was that Vajanto raised a question wether dyestuff would've been imported and woad would not have been grown in Eura region during the iron age.  In Finnish ethnographical material there is no tradition of dyeing blue with woad, so that would perhaps mean trade -and the same goes for the Baltic countries. After that Vajanto returned to the Eura grave 56, the so-called Eura matron's grave, and the nalbinded fragment that was originally intepreted as mittens. After new research Vajanto concluded that the fragment is of a purse, not mitten, and the original intepretation of dyes was somewhat off too -they were thought to be blue, red and yellow, where as now it's known that the yellow is in fact undyed white. As for the flea, Vajanto noted that remains of a body louse was found among the textile fragments -that suggests that the clothing worn by the deceased was clothing they had worn in life too, as a body louse strongly prefers the company of humans.

Monennäköistä eläintä on Luistarista löytynyt, muttei vielä (ainakaan toistaiseksi) hiirtä. Vaikka taljoja saa niistäkin. ~~~ Quite a few different animal furs have been found in Luistari, but (at least so far) no mouse. Although they have fur too. Kuva/photo Maaseudun Tulevaisuus.

6. Euran emännän haudan turkisjäänteet -hanke ~~~Fur remains from the Eura matron's grave, Tuija Kirkinen

Jos tekstiilien säilyminen on hankalaa hautaolosuhteissa, niin on myös turkisten -mutta koska turkikset ovat olleet mahdollisesti jo myöhäisrautakaudella olleet tärkeä vientitavara, niiden tutkiminen antaa sekin mielenkiintoista tietoa. Kirkinen kertoi, että Luistarin turkisjäänteitä tutkittaessa vastaan oli tullut jäänteitä sekä kotieläimistä, villieläimistä joita metsästettiin sekä lihaa että turkkia varten sekä eläimistä, joita metstästettiin ennen kaikkea turkin takia. Jäänteitä turkiksista löytyi kaikkineen 23 haudasta. Myös ns. Euran emännän haudassa, hauta 56, löytyi jäänteitä turkiksesta useista kohdin, ainakin hirvestä. Tästä aiheesta on tulossa laajempi julkistus loppuvuonna 2019, jään odottamaan innolla!

If textile preservation is tricky in grave conditions, so is fur preservation. But since fur trade has been important, perhaps already in the iron age, researching the remains can provide interesting information. Kirkinen revealed that when searching for fur remains in Luistari she came across all kinds of animals: domestic animals, wild animals hunted for both meat and fur and animals hunted solely for fur. Remains of fur were discovered in 23 graves altogether. Grave 56, the Eura matron, yielded fur remains from several different places, at least moose hair was detected. A more thorough publication is going to air later this year, I'll look forward to that!

Korut ja luujäänteet haudasta 56 ~~~ Jewellery and bones from grave 56. Kuva/photo Rauno Hilander.

7. Euran Luistarin ihmisluututkimus ~~~ Luistari human bones, Kati Salo

Suomen maaperä ei ole kovin otollinen luunkaan säilymiselle, mutta luujäänteitä Salo kertoi kuitenkin löydetyn peräti 174 haudasta. Suurin osa näistä oli hampaita, muita luita löytyi 60 haudasta. Luututkimuksella Salo kertoi Luistarin tapauksessa selvitetyn esimerkiksi tietoja yksilöiden sukupuolesta, kuolinikää (mutta korosti että demografisia päätelmiä aineistosta ei voi tehdä) ja erilaisia sairauksia hammasongelmista nivelsairauksiin. Mielenkiintoista kyllä, Salo kertoi nykyisin naisten hampaiden olevan keskimäärin paremmassa kunnossa kuin miesten mutta vanhassa aineistossa asia on keskimäärin toisin, sillä raskaudet ja imetykset rasittivat kehoa ja tämä näkyi myös hampaissa. 

Finnish acidic soil does lousy job in preserving bone material, but Salo noted that bone remains were found in whopping 174 Luistari graves in total. Most of these remains were teeth, other bones were found in 60 graves. By examining the bones knowledge on the sex, age of death and various illnesses of the individuals was gained (but Salo noted that demographic conclusions could not be made based on Luistari material). Interestingly Salo mentioned, that where nowadays women's teeth are in better condition than men's on average, in the past it was the opposite way around -pregnancies and breastfeeding put the body under a lot of stress and this was also reftected in teeth.

Elämänhistoriat hampaissa -hankkeen blogi

Isotooppitutkimuksia on Suomessa tehty viime aikoina joitain, kuvassa aiemmin tutkittuja Levänluhdan luita. ~~~ Isotope tests have been previously carried out to the Leväluhta bones. Kuva/photo Kalmistopiiri

8. Ihmisluuston isotooppitutkimukset muinaisen elämän ilmentäjinä  ~~~ Isotopic ratios in human bones reflecting ancient life Laura Arppe & Heli Etu-Sihvola

Elämänhistoriat hampaissa-hankkeen tiimoilta oli tutkittu myös luiden isotooppiarvoja, ja tutkimus jatkuu edelleen Kotiseutumme jäljet-projektissa. Isotooppiarvot (hiili- typpi- ja rikki-isotoopit) kertovat henkilön ruokavaliosta ja vieläpä niin, että eri luuston osista on mahdollista analysoida henkilön eri elämänvaiheita. Näytteitä olikin saatu useista vainajista painottuen viikinkiajan loppupuolelle (900-1000-luvulle), ja yhteenvetona Arppe ja Etu-Sihvola kertoivat että Luistarin naisten ja miesten ruokavaliossa ei ollut paljoa eroa (muutamat erityisen proteiinikasta ruokaa syöneet olivat tosin miehiä). Joillain yksilöillä tie oli vienyt merellisempään suuntaan -ehkä kaupan myötä. Pääasiassa ruokavaliossa näkyi kuitenkin järvialueen vaikutus -tämä ei erityisemmin yllätä näin Pyhäjärven rannalla. 

Life histories in teeth -project has also examined isotopic ratios in bones, and the research still goes on in anothet project "Kotiseutumme jäljet". Isotopic ratios (carbon, nitrogen and sulphur) tell a story of a person's diet and even better, so that different parts of a skeleton tell of different phases of life. Luistari samples consisted of several individuals, most of whom had lived in the late viking age (10th-11th centuries). As a synopsis, Arppe and Etu-Sihvola mentioned that there were no great differences between men's and women's diet in Luistari, although few individuals wo had had an especially protein-rich were men. For some individuals their life had taken them to a more marine direction -could that mean trade? For most part the diet showed signs of lake area and fish-rich diet. Not that surprising, Eura is located by lake Pyhäjärvi. 

Pyhäjärven kalakanta aiheutti erikoista tulosvääristymää ajoituksille. Kuva Wikipedia/Htm

9. Radiohiilituloksia ~~~ Radiocarbon dates Markku Oinonen

Luistarin luista oli otettu myös radiohiiliajoituksia. Nämä tulokset vahvistivat hyvinkin pitkälti sen mitä vainajista muutenkin arkeologisesti tiedettiin, tulokset Luistarin vainajien hautausajankohdista osuivat välille 600-1200 jaa. Mielenkiintoista kyllä Oinonen mainitsi allasvaikutuksen, paljon kalaruokaa syöneiden luut antavat tutkimuksessa erilaisia, liian vanhoja radiohiiliajoituksia. Eikä efekti ole edes aivan pieni, vaan puhutaan sadoista vuosista. 

Radiocarbon tests had also been made to the Luistari bone material. These test results pretty much confirm what was already known, the burials in Luistari had been taken place between 600-1200 CE. Interestingly Oinonen mentioned a phenomenon called "freshwater reservoir effect", when a person had been eating a lot of fish during their lifetime the C14 dates for that person can be tremendously off, too old by several hundred years.

Ns. Janakkalan miekkamiehestä on myös otettu muinais-DNA-näytteitä. Kuva Tampereen kaupunki.

10. Euran ensimmäiset muinais-DNA-tulokset ~~~ First ancient DNA results from Eura Elina Salmela & Sanni Översti

Puheenvuoron alkajaisiksi saimme kunnon peruskurssin DNAn periytymisestä ja siitä mitä muinais-DNA:lla tutkitaan ja mitä sillä saadaan selville -väestön liikkeet, sukulaisuussuhteet ja yksilön ulkonäkö, esimerkiksi. Aiheellisesti Salmela ja Översti muistuttivat kuitenkin, että ihminen ei ole yhtä kuin DNA:nsa vaan sitä tutkimalla piiloon jää paljon -hankitut ominaisuudet kuten taidot ja elinkeinot, sosiaaliset suhteet, identiteetti ja asema. Salmela ja Översti antoivat vähän maistiaisia vasta tulevaisuudessa julkistettavasta tutkimuksestaan joten paljoa ei tässä voi paljastaa -joten jätetään spoilaamiset siihen, että vaikka muinaisen DNA:n eristäminen ei ole ihan helppoa eikä läheskään aina onnistu, Luistarista kuitenkin oli saatu tuloksia. Millaisia, siitä sitten myöhemmin. 

For the start we got a proper crash course of DNA, inheriting it, how it is researched and what can be found out when researching ancient DNA (aDna). Movements of people, relationships between individuals, the appearance of an individual -those all can be found out, but Salmela and Översti rightfully reminded, that a person is not solely their DNA. Important features cannot be found out through DNA, for example person's skills and trades, social relations, identity and place in the society. After this Salmela and Översti gave us a little taste of brand new research that is only about to be published soon -and therefore I cannot reveal anything beyond that extracting aDNA is far from being simple and it does not always succeed, the bones from Luistari had yielded some results. What they were, that is for later.

Luistarin rautakautista röykkiöhautaa. Kuva Kalmistopiiri/ Ulla Moilanen.

11.  Luistarin kotisivuprojekti ~~~ Luistari home page project, Sofia Paasikivi

Luistarin tutkimuksien tuloksia oli vähän vaivannut se, että tietoa on runsaasti mutta se on ollut kovin hajallaan. Nyt asiaan on tulossa muutos, Paasikivi kertoi työn alla olevasta ruotsalaisen Birka-portaalin kaltaisesta tutkimuksen ja tiedon kokoavasta sivustosta jossa olisi niin opinnäytteitä, digitoituja esinetietoja, 3D-mallinnettuja hautoja ja laserkeilauksen tuloksia. Visuaalisesta puolesta vastaavat sekä elävöitetyt valokuvat että piirroskuvat. Portaali ei aivan vielä ole pystyssä, mutta lähitulevaisuuteen sitä luvattiin -kuulostaa todella hyvältä!

There has been a slight problem with the Luistari research results, there are plenty of those but they have been very scattered. Now that is about to change, Paasikivi introduced us to the upcoming Luistari portal heavily inspired by the Swedish Birka portal. It would include information on the items found, thesises concerning Luistari, 3D models of graves -among other stuff. As for the visual side, there will be living history photos and drawn illustrations. The portal is not yet accessible, but that should change in the near future. Really looking forward to that! 

Öölantia ristiin rastiin: Borgholman linna ~~~ Here and there in Öland: Borgholm castle

Öölannin-reissuun mahtui myös linnoja, ja niistä ensimmäinen oli Borgholm. Mitä suurimmassa määrin valokuvauksellinen paikka! Hyvin aukealla paikalla rannassa sijaitseva linna erottuu maisemasta jo pitkän matkan päästä ja on komeasti valaistu yöaikaankin. Ihan aiheesta Borgholmaa on sanottu Skandinavian kauneimmiksi linnanraunioiksi.

When history geeks are travelling, castles are a must -and some were naturally featured in our trip to Öland! First one of the castles we visited was Borgholm, and indeed it is a very picturesque place, it has even been called the most beautiful castle ruin in the whole Scandinavia. Sitting very close to the shoreline in a very open landscape, it's visible from quite far and to add to the visibility, it has even nighttime spotlights. 

Linnan rakennushistoriaa ~~~ Construction history of the castle

Alkujaan linna rakennettiin 1100-luvulla (tosin on myös jossain epäilty olisiko paikalla ollut sitä ennen rautakautinen kehälinnoitus, mutta siitä ei ole sen enempää todisteita). Tällöinen linna koostui tornista ja kehämuurista. 1200-luvulla sitä laajennettiin, mutta kunnolla muutostyöt pääsivät vauhtiin Juhana III:n aikana kun keskiaikainen linna muutettiin 1570-luvulla renessanssityyliseksi ja sen puolustusrakenteita vahvistettiin ja modernisoitiin. Juhana piti kovin rakennuttamisesta, mutta kalliiksihan se tuli, täälläkin. Linnan nykyinen muoto on pitkälti seurausta 1600-luvun rakennuttamisjaksosta. Raunio linnasta tuli vuonna 1806 jolloin se paloi, eikä sitä sen jälkeen korjattu.

Originally the castle was built in the 12th century, some have suggested that perhaps an iron age ringfort has been standing in the place before that but there is apparently no real proof. 12th century castle consisted of a tower and wall, but the castle was expanded in the 13th century. More building ans expanding came to turn in the 16th century during the reign of king John III when a medieval castle was transformed to renaissance style and fortifications were modernized in the 1570s. John III was very keen on building and designing, and the costs of the building process were quite something, in here too. The castle we see now is mostly result of the extensive building works in the 17th century. The castle fell into a ruin after a fire in 1806, and it was not repaired after that.

Sisäänkäynti ~~~ Entrance

Borgholman linna oli hienosti ylläpidetty ja tämän(kin) takia pääsymaksullinen (vaikka pääsymaksu sinänsä oli hyvin kohtuullinen). Opastetulla kierroksella olisi saanut varmaan paikasta enemmän irti, mutta hyvinkin paikka oli tutustuttavissa myös pääsylippuun kuuluvan läpyskän kanssa. Puhelimeen olisi saanut ladattua appin josta olisi saanut jonkinlaista audio-opastusta mutta appia ei saatu toimimaan vaikka useamman hengen voimin ährättiin.

Linnan alue toimii muunakin kuin museona, siellä järjestetään vuosittain musiikkifestivaalitkin. Ja onhan paikka aivan oivallinen siihenkin :) Vierailijoita varten paikalle oli myös varattu grillipaikka ja eväidensyöntipiste, josta oli valtavan nätit näkymät merelle päin.

The overall impression of Borgholm castle was neatly maintained, and I sort of could expect that, with the entrance fee and all (although I think the fee was very reasonable). I suspect one could've learned more, should we have attended a guided tour, but we could familiarize ourselves witht the place well enough with the paper brochure handed to us along with the admission ticket. There was a note concerning a smartphone app that could've been downloaded and apparently that would've worked as an audioguide, but even though there were several quite tech-savvy people trying to get it to work, we never managed to do that.

The castle area has other functions besides museum, there are apparently concerts and a yearly music festival too. And I can imagine that the place is good for that too :) For visitors there was a open fire grill and a place for enjoying some snack, with a wonderful view to the sea. 

Linnan alue on ilmeisen suosittu piknikpaikkanakin. Tässä grillipiste linnan vanhan keittiön paikalla. ~~~ The castle grounds are apparently popular for picnicing. A grill stood in the place of old castle kitchen.

Vaikka paljon on jäljellä, joistain huonetiloista puuttuu mm. välikerroksien lattioita. Ja sehän tekee tästä vain nätimmän! ~~~ Although there was a lot remaining, some rooms were lacking, for example, floors and roofs. And it sort of made the place even prettier!

Linnan vanhimpia rakennusjäänteitä, uuni 1300-luvulta ~~~ Parts of the oldest remains, an oven from the 14th century

Näkymät merelle ~~~ Sea view

Varsinaisia näyttelytiloja ei sinäsä ollut kovin paljoa, kivirakenteita, koristeita ja -yksityiskohtia oli näytteillä yhdessä huonetilassa, linnan rakennushistoriaa toisessa ja toisella puolella pihaa esiteltiin vanhoja 1800-1900-luvun vaihteen valokuvia linnasta kun sen arvoon alettiin havahtua ja restauroida museokäyttöön. Myös vähän nykytaidetta oltiin siroteltu joihinkin linnan paikkoihin, äkkiseltään outo yhdistelmä mutta ihan hyvin sopivat patsasvalinnat kuitenkin.

Borgholm castle also featured some exhibition rooms, one concerning the surviving masonry details from the castle, another room showed the building history of the castle and on a third exhibition rooms therer was a photographic exhibition of late 19th-early 20th century photos of the castle when they started to transform the ruins into a museum and restoration works begun. Also a surprising combination, there were some modern art sculptures scattered around the castle, but I think they were chosen with good taste and they did complete one another.

Linnan viralliset sivut

Borgholm castle webpage