Monday, 10 July 2017

Taas Ruotsiin ja Tanskaan, osa 1: Luostareita ja vähän muutakin ~~~ Return to Sweden and Denmark, part 1: Cloisters and some more


Jo toista kertaa suuntana oli Tanska ja Middelaldercentret, mutta Suomen ja Middelaldercentretin väliin mahtui automatkalla monennäköistä -eli otettiin matkanteosta kunnolla ilo irti, ajan kanssa. Kuten autolautalla tapahtuvalle meren ylitykselle tyypillistä on, olimme taas Tukholmassa aivan laittoman aikaisin, mutta tällä kertaa jätettiin Tukholman lähiseudun nähtävyydet katsomatta ja suunnattiin suoraan parin tunnin ajomatkan päähän, päivän kohteena Vätternin rannan tienoot.

For the second time, we were heading off to Denmark and Middelaldercentret. There is a lot to see between Finland and Middelaldercentret, though, so we took the most out of it and went sightseeing big time, since we were driving anyway and were not in that much of a hurry. We were in Stockholm way too early for my taste which tends to happen when the arriving with a ferry, but this time we skipped the sights in and near Stockholm and drove for a couple of hours to the shores of lake Vättern.

Linköping

Linköpingin kohteita ei ollut sen kummemmin katsottavien kohteiden listalla tällä kertaa, joten piipahdus kaupungissa rajoittui antikvariaattiin -olin jo hyvissä ajoin löytänyt ruotsalaisesta nettiantikasta tiedon että linköpingiläisessä antikvariaatista löytyisi Birgittareliker -kirjanen, jota Suomesta on käytännössä mahdoton löytää (itselleni se oli hyvinkin tarpeen koska tekeillä oli 1300-luvun alun tyylin mekko hyödyntäen p. Birgitan viitan/mekon kaavaa ja tässä 1970-luvun kirjasessa siitä oli edelleen kaikkein parhaimmat saatavissa olevat infot, ja onpahan muutenkin kiva kirjanen). Mutta eipä siitä joutunut tuolla edes köyhtymään paljoa, ja mukaan tarttui myös Det Medeltida Östegötland-kirja -tuota maakunta-sarjaa ei oikein voi suositella edes riittävästi jos tällaisia road tripejä on tekeillä. Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että antikan pitäjä saattoi jäädä puheitten perustella siihen uskoon, että olisimme tulleet Suomesta ihan vartavasten tuota Birgittareliker -kirjan takia. No...

Linköping

We did not have any real sightseeing to do this time in Linköping, so what we stopped for was specifically because of books and an antiquarian bookshop. Well in advance I had spotted that in Linköping there is available a copy of the booklet Birgittareliker, which is next to impossible to find in Finland. I needed it for a sewing project, I was working on an early 14th century dress which utilizes the cutting pattern of the St. Birgitta's dress/mantle and this 1970s booklet has still the best information concerning the garment, and it's otherwise interesting too. And it was really a bargain, and I also took a copy of archaeological guidebook Det Medeltida Östergötland with me -one just simply cannot recommend the series enough if planning on a road trip like this. Only after the shopping it came to me that the bookshop owner might've unintentionally been left to the impression that we would've come all the way from Finland just because of these books. Oh, well...



Vretan luostari

Sitten alkoi tämä virallinen luostarikierros, ihan Linköpingin lähellä oli ensimmäinen kohde eli Vretan luostarin rauniot ja luostarikirkko. Kuningas Inge vanhempi ja kuningatar Helena perustivat Ruotsin alueen ensimmäisen nunnaluostarin noin vuonna 1100 ja se toimi aluksi benediktiiniläissäännön alla, mutta jo 1160 vaihtoi sistersiläisluostariksi. Luostarilla oli hyvinkin vahvat yhteydet kuninkaallisiin ja ylhäisaatelisiin muutenkin, useampi luostarin nunnista ja abbedissoista oli ylhäisaatelista ja jopa kuninkaallista sukua ja luostarin kirkossa on kuninkaallisia hautoja (ja vielä useampia kuninkaallisia hautamuistomerkkejä ilman varsinaista hautausta). Luostarin varsinaisista rakennuksista ainoastaan yksi eli viljavarasto oli edelleen pystyssä, muut olivat raunioituneet sen jälkeen, kun luostaritoiminta Vretassa lakkasi reformaation jälkeen. Huonetilojen jako on kuitenkin ihan selvästi nähtävillä edelleen, ja yllättävän paljon huoneiden käyttötarkoituksestakin ilmeisesti myös tiedetään.

Kirkossa oli pieni kahden huoneen museo alueen löydöistä ja Vretassa tedyistä tutkimuksista. Kirkossa oli varsin vähän keskiaikaista maalauksia -koristelemattomuus on sistersiläiskirkoille tyypillinen piirre, mutta ilahduttava poikkeus kirkossa oli Stenkilin kuninkaallinen hautakappeli joka oli tehty ja koristeltu 1100-luvun alussa eli ennen sistersiläisaikaa.

The Vreta cloister

After Linköping, the official slightly cloister-themed tour was about to begin with the ruins of Vreta cloister and the cloister church. King Inge the elder and queen Helena established the first nunnery in Sweden around 1100, and at first it functioned under the Benedictine rule but already in 1160 it was transformed as a Cictercian cloister. The cloister was well connected to the royals and high nobility even later on. Several of the abbesses and nuns were from the mightiest families in Sweden and the cloister church has royal graves (and even more memorial stones without actual burials). Only one of the actual cloister buildings still stands, the granary, the others fell to ruins after the reformation and closing of cloisters. The layout of rooms is still well visible, though, and quite a lot is apparently known of the uses of different rooms.

In the church there was a little two-room- museum concerning the finds and research of Vreta. The church was for the most part lacking medieval paintings (which is very typical for the Cistercian order), but delightfully there is an exception in the form of the Stenkil royal burial chapel, built and decorated in the beginning of the 1100s, before the Cistercian times.
Ristikäytävä oli melkein ennallistettu köynnöskasveilla. ~~~ The cross-vaulted gallery was almost reconstructed using vines.
Kirkko itse, luostarin alue kirkon takana. ~~~ The church itself, the cloister area is behind the church.
Stenkilin hautakappeli, 1100-lukuiset seinämaalaukset ja 1500-lukuinen muistomerkki. ~~~ The Stenkil burial chapel, paintings 12th century, memorial stone 16th century.
Ainoa edelleen seisova luostarin rakennus, 1200-lukuinen viljavarasto. Kiinni oli... ~~~ The 13th century granary, only one of the cloister buildings still standing. It was closed...

Vadstena

Vretasta ei ollut kuin kivenheitto Vadstenaan. Vadstenassahan käytiin jo viime reissulla, mutta luostarimuseo ei ollut tuolloin auki joten jäipä sieltäkin sitten katsottavaa uudellekin kerralle. Nyt kun olimme sitten aivan ajoissa liikenteessä, niin aikaa oli runsaasti, ja on kyllä sanottava että Vadstenan luostarimuseoon ei ihan hätäisellä aikataululla kannatakaan lähteä, on se sen verran laaja ja kyllä jokaisen paikalla vietetyn minuutin arvoinenkin. Kyseessähän on alkujaan kuninkaallinen asumus 1200-luvun puolivälistä (ensimmäisiä maallisia tiilirakennuksia Ruotsissa!), joka testamentattiin luostarikäyttöön 1346 ja josta tuli birgittalaisluostari 1384.

Luostarikäytössä aiemmin komeasti koristeltu rakennus muutettiin huomattavasti yksinkertaistetummaksi, mutta onneksi vihjeitä aiemmastakin ulkoasusta on säilynyt. Luostarikäyttö loppui reformaation myötä, mutta rakennus säilyi käytössä ja toimi mm. sairaalana. Sairaalakäyttö loppui 1950-luvula ja sen jälkeen remonttia tehdessä yllätys olikin suuri kun esim. nunnien huoneiden jaot olivat edelleen löydettävissä. Luostarimuseo toimii aika pitkälti tämän rakennuksen toisessa kerroksessa ja kattoi hyvinkin perusteellisesti keskiaikaisen luostarielämän eri puolia. Ja tulipa hiukan valaistusta siihenkin mitkä olivat sääntökuntien erot käytännössä (ei ollut mitenkään erityisen tuttua se). Kaikkineen hieno museo siis.

Vadstena

From Vreta, Vadstena was only a stone's throw away. We did visit the town during our previous trip, but the cloister museum was not open then so something was left to check out for upcoming trips too. Now that we were in Vadstena early enough and we had good time to check out the museum, it has to be said that the cloister museum is indeed not a place to visit if one is in a hurry, it's so large and well worth spending some time in. The building itself is a former royal residence built in the mid-13th century (first secular brick building in Sweden!) which was bequethed in a will to be used as a cloister in 1346 and which became a bridgettine convent in 1384.

As a cloister, the formerly well-decorated building was transformed to something much more plain, but luckily there are traces of the former decorations still left. The cloister ceased to excist as the reformation came, and after that the building functioned for example as a hospital. The hospital was closed in the 1950s, and it was quite a surprise when the old cloister-era structures were found as the building was renovated after that. The museum is mostly located in the second floor of the bulding and is very thorough on the different aspects of the cloister life. And the visitors are also educated on what are the actual differences between different orders (not really something I was very well aware of before). All in all, a fine museum indeed.
Tiilirakennus kuvassa on entinen kuninkaankartano ja myöhempi nunnaluostarin puoli. ~~~The brick building, aka. former royal residence and later the nunnery building.
Seinämaalaukset huoneessa, jonka sanottiin olleen perustajan itsensä käytössä. ~~~Wall paintings in a room that's said to have been used by the convent founder herself.
Käytävä, jonka molemmin puolin sijaitsivat nunnien huoneet. ~~~ Hallway, nun's rooms on both sides.
Toinen uudelleensisustetuista keskiaikaisista nunnan huoneista. ~~~ Another one of the recreated nun's chambers.
Esillä olleiden keskiaikaisten kirkkotekstiilien määrä oli melko tavalla uskomaton. ~~~ Somewhat incredible amount of medieval church textiles on display.
Alakerran sali ~~~ A hall on the first floor of the building.


Alvastran paalutalo

Vadstenasta otettiin suunta etelään, ja täytyy sanoa että tämä seuraava kohde tuli todella yllätyksenä, sillä olimme matkalla Rökstenen'iä katsomaan (siitä enemmän seuraavaksi) ja nähtävyys-kyltti osui silmiin jonkin verran Rökstenen'iä ennen. Arvelinkin kyllä että kyseessä ei voi olla vielä Rökstenenin kyltti koska sinne piti olla vielä muutamia kilometrejä matkaa, mutta pitipä piipahtaa tieltä silti eikä yhtään turhaan -osuimme siis Skandinavian ainoaan neoliittisen ajan paalutaloon! Ilmeisesti kyseessä on ollut jonkinlainen suolle rakennettu kulttikeskus, sillä alueen löydöissä on ruokaan ja ruuanlaittoon viittaavia löydöksiä, muttei pysyvän asutuksen jäänteitä. Alue on ollut käytössä noin 3000 eaa useamman sadan vuoden ajan, myöhemmässä vaiheessaan hautausmaana.

Alvastra pile dwelling

From Vadstena we headed south, and this next target came by as a total surprise. We were driving to Rökstenen (more of that shortly) when we spotted sign saying there a sight nearby. I did suspect it wasn't the Rökstenen sign yet, since it should've been some kilometers away still, but we decided to check it out anyway and it was totally worth the visit -we stumbled upon the only neolithic pile dwelling in Scandinavia! Apparently it has been some kind of a religious centre built on a swamp, since the finds of the site have a lot of food and cooking-related items but not signs of actual permanent settlement. The site has been in use from around 3000 BC on for several hundred years, and it functioned as a burial site on the later stage of its use.

Edelleen kostean oloista maastoa, muttei oikein suota enää. ~~~ Still somewhat damp ground, but hardly a swamp anymore.


Rökstenen

No tännehän siis pyrittiin, vaikka Alvastraan osuttiinkin ensin ja onhan tämä kyllä melkoinen tapaus riimukivien joukossa. Kyseessä kun on maailman pisin riimuteksti ja sitä pidetään myös ruotsalaisen kirjallisuuden vanhimpana säilyneenä edustajana. Kivi on raapustettu 800-luvulla ja perinteiseen riimukivien tyyliin se kerrotaan pystytetyn vainajan muistolle, mutta sen lisäksi tekstiä on paljon enemmänkin (kiven viidellä pinnalla!). Runomuodossa siinä mainitaan mm. 400-500-lukujen vaihteessa elänyt ostrogoottien kuningas Teoderik Suuri (tai ehkä todennäköisemmin Teoderikin ratsastajapatsas Saksan Aachenissa), mutta myös skandinaavimytologiaa sellaisiltakin osin joka muuten ei ole nykypäivään säilynyt. Lisäjännäksi tämän tekstin tekee se, että sen kirjoittaja on jostain syystä käyttänyt kuutta erilaista riimujärjestelmää kirjoittamiseen... Paikalla on myös oikein kiva opastuskeskus, jossa ainakin näin kesäaikaan oli ihan ihminenkin töissä mutta jonka opastaulut olivat myös kaikkien katseltavissa ulkoilmassa kellonajasta riippumatta.

Rökstenen

Well, this was what we actually headed for when stumbling across Alvastra neolithic site. This is indeed a curious case when it comes to runestones, it's the longest rune text in the world and it's also been considered as the first surviving example of Swedish prose. Rökstenen has been carved in the 9th century and it has been raised for a memory of a deceased person as is typical for runestones, but it has a lot more text than that (in five surfaces of the stone!). In poetic verse it mentions for example Theoderic the Great, 5th-6th century king of the Ostrogoths (or, more likely, the statue of him in Aachen, Germany), and also scandinavian mythology in such stories that are otherwise unknown today. What is extra curious is that the rune carver has used six different sets of runes in carving the stone... The site has small a guiding center with an actual person working in there during summertime, but there were very informative guiding plaques too that could be observed regardless the visiting time.


Alvastran luostari

Pienen sivupiipahduksen jälkeen palattiin Alvastraan ja luostarikierroksen viimeiselle etapille. Alvastran luostari oli aikoinaan munkkiluostari, sistersiläis-sääntökuntaa niinkuin Vretan nunnaluostarikin. Se perustettiin 1143, samaan aikaan kuin  Nydalan luostari noin 130 km:n päässä (siellä käytiin jo viime reissulla) ja sen ensimmäiset munkit tulivat Ranskasta. Alue oli sitä ennen kuninkaankartanon maita ja alueelta tunnetaan myös viikinkiaikaisen hallitalon jäänteet (varhaisemmasta historiasta sitten puhumattakaan, tämä edellä mainittu paalutalo oli käytännössä tien toisella puolella). Luostari voi hyvin neljänsadan vuoden ajan, ja kuninkaankartanoksi alue myös palasi reformaation jälkeen kun luostaritoiminta loppui 1529.

Täytyy sanoa että Alvastran rauniot ovat todella kuvaukselliset, kertakaikkista karkkia raunioromantiikan ystäville. Tämä oli jossain määrin raunioina paremmin säilynyt kuin Vreta, vaikka yhtään täysin ehjää rakennusta täällä ei ollutkaan enää -mutta muutamassa huoneessa oli edelleen katto päällä ja ehjät seinät. Luostarin puutarhan paikkaa markkeerasivat rivistöt kovin pörheää laventelia ja muutama satunnainen rohtoraunioyrttikasvusto (pisti miettimään voisivatko rohtoraunioyrtit oikeasti olla luostarin puutarhan kasvien jälkeläisiä..). Alvastra oli siitä kiva alue, että sekin oli aivan auki kellonajasta riippumatta ja kyltit olivat kovin informatiivisia, joten tänne piipahtamiseen ei ollut sen kummempia aikataulupaineita. Täältä ajeltiinkin sitten yöpaikkaan josta edelleen sitten etelämmäs kohti Tanskaa, mutta siitä sitten seuraavassa postauksessa.

Alvastra monastery

After a slight detour we returned to Alvastra and to the last point of our monastery-themed tour. The Alvastra monastery was a monastery for monks, and of Cistercian order just as the Vreta nunnery had been. It was established in 1143 and is therefore contemporary to the Nydala monastery, some 130 km south (we were there during our last visit). First monks of Alvastra came from France. The area belonged to the king before it was donated to the monastery, and there are also remains of a viking age longhouse nearby (not to even mention earlier history, the neolithic pile dwelling was practically on the other side of the road). The monastery flourished tor some 400 years, and after the reformation the land was returned to the crown in 1529.

In my opinion the monastery ruins were very pictoresque, a real treat for anyone who loves ruins. This site is somewhat better preserved than Vreta, although here none of the buildings had survived intact -but two of the rooms still had whole roofs and walls. In what used to be the monastery garden lavender grew happily with occasional bushes of comfrey (I couldn't help but think whether the comfrey was actually a decendant of the plants in the monastery garden). So indeed, Alvastra was a nice place to visit, no pressure schedule-wise because the open-air site is always accessible and the information plaques were, well, informative. From Alvastra we settled for the night and on the next day we headed south towards Denmark, but that's something for the next post :)


Linkkejä kohteista ~~~ links concerning the sites

Vadstena Klostermuseet
Alvastran pile rwelling research blog
Rökstenen, Ödeshög
Visit Östergötland: Alvastra Klosterruin

No comments:

Post a Comment