Taannoin tuli - jälleen kerran- vastaan tilanne, jossa penkin päälle istuma-alustaksi ajateltu lampaantalja kastui epävakaisessa Suomen kesässä. Taljan kuivattaminenhan on yhden lajin operaatio itsessään ja kastuneet taljat jäävät herkästi koviksi ja koppuraisiksi, joten historian saatossa asiaan olikin keksitty ratkaisu - ryijy villaisena ei koppuroidu ja sen saa järkevästi kuivaksikin. Aloitin asiaan tutustumisen ja kudoin siinä ohessa pienen penkinpäällis-ryijynkin testikäyttöön. Ja olen muuten vakaasti sitä mieltä, että ryijyjä pitäisi näkyä historianelävöityksessä paljon nykyistä enemmän! Nyt sitten suunnitteilla onkin jo seuraava, isompi projekti - tällä kertaa sellainen, joka vastaisi paremmin sitä, mitä historiallisista ryijyistä tiedetään. Mutta ensin vähän tästä ja siitä, mitä keskiaikaisista ja hieman uudemmista renessanssin ryijyistä tiedetään.
Last summer I - once again- came across a situation when my sheepskin, placed to a bench in order to make it comfortable for sitting, got wet as Finnish summer weather is somewhat unpredictable. Drying a sheepskin is an operation in its own right, it easily ends up as stiff and wonky. A solution had been invented, though - a rya, all-woolen fluffy textile, doesn't end up wrinkly when drying, and even the drying is easier. I familiarized myself with this subject, I got a little carried away, and decided to weave a small bench rya for me to use in living history context. And I do think that ryas should be seen a lot more often than they now are! Now I'm planning on weaving an actual large rya, which would resemble the real historical ryas and have its basis on what we know of medieval and very early modern ryas. But before that, a bit on this project and what we really know of medieval and renaissance ryas.
Ryijyn historiaa ~~~ History of ryas
Mistä ne ovat lähtöisin?
Nykyisin ensimmäinen mielleyhtymä ryijystä saattaa olla värikäs, pörröinen seinävaate, mutta alkujaan ryijy oli jotain aivan muuta, ennen kaikkea peitto. Ryijymäisten tekstiilien alkuperästä ei kovinkaan varmaa tietoa. Pronssikauden Tanskassa villakuituja ommeltiin kankaaseen (ts. hieman eri tekniikka kuin mikä myöhemmin oli käytössä), ja Ruotsista Valsgärden tunnetulta kalmistoalueelta tunnetaan vendelaikaisia (n. v. 550-800 jaa) kangasjäänteitä, joissa on villakankaaseen kudottuja villatupsuja. Koko viikinkikulttuurin vaikutuksen alla olleelta alueelta Brittein saarilta Islantiin ja Ukrainaan tunnetaan useita esimerkkejä vastaavasta "tekoturkikseksikin" kutsutusta kankaasta. Tämä tekstiili eroaa varsinaisesta ryijystä sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan siinä, että sen nukka on kehräämätöntä villaa, mutta mieluusti pitäisin sitä edeltäjänä nykyisen kaltaiselle ryijylle. Tällaisia tekstiileitä ja erityisesti niistä tehtyjä viittoja on kutsuttu Islannissa nimellä röggvarfeldir ja vararfeldir. Niitä toimitettiin myös paljon vientiin 1000-1100-luvuilla, mutta niiden suosio väheni 1200-luvulla. Viikinkiajan ja varhaisen keskiajan jälkeen seuraakin muutaman sadan
vuoden tauko ennen kuin ryijymäiset tekstiilit ilmestyvät lähteisiin
uudelleen.
Where did they come from?
Nowadays the first thing that comes to mind (if any) when people speak of ryas are colourful wall hangings, but originally a rya was something quite different. first of all it was a bedcover, a blanket of sorts. The earliest origins of a rya are somewhat lost in time, but in Northern Europe first rya-like textiles come from the bronze age. In bronze age Denmark unspun wool was sewn to a woven fabric (a bit different technique than the one used later), and the famous Swedish Valsgärde burial site has remains of vendel period (c. 550-800 CE) fabric that has unspun wool fluff woven into it. All over the viking world, from the British isles to Iceland and Ukraine, several examples of fabric also known as fake fur are known. The difference between these textiles and modern ryas are that the pile now is of yarn, during the viking age pile was unspun, but it would make sense to consider these as the predecessors to ryas. These textiles, especially cloaks made with woollen pile, were highly regarded and even widely traded. In Iceland they were known as röggvarfeldir or vararfeldir. They were most popular in the 11th-12th century, but the trade all but stopped in the 13th century. After the early medieval period there is a gap of a few hundred years before rya-like textiles appear in records again.
 |
| Villatupsuista keskiaikaista tekstiiliä Islannin kansallismuseossa ~~~ Medieval woolen textile with unspun pile in Icelandic National museum. |
Kuka käytti ryijypeitteitä?
Ryijypeite mainitaan 1420-luvulla Ruotsissa Vadstenan luostarin nunnien nukkumavarusteiden mukana, muina varusteina mainitaan villapeitteet ja taljat. Yksityiskohtiin tämä nukkumavarustelistaus ei mene eikä esim. väreistä ole mainintaa, mutta tästä voisi päätellä että ryijypeitteitä on käytetty varakkaissa talouksissa peitteinä muutenkin 1400-luvun alkupuolella (nunnat tuskin olisivat keksineet tarvikkeitaan aivan tyhjästä, ja usein nunnilla oli tausta varakkaasta perheestä). Mahdollista on että luostarit kutoivat itse myös käyttämänsä ryijyt. Myöhemmin 1400-luvulla ryijyt mainitaan testamenteissa peitteenä myös linnoissa, kartanoissa ja porvareidenkin omistamina. Ne toimivat Norjassa myös 1400-luvun lopulla maakauppojen maksun osana.
Kustaa Vaasan aikana 1500-luvulta alkaen linnoissa ja kartanoissa määrättiin pidettäväksi varastokirjanpitoa, ja näin tekstiilien - ryijypeitteidenkin - määristä ja esiintymisestä on paremmin tietoa. Esimerkiksi Turun linnassa niitä oli 1540-41 37 kappaletta, osin näistä tekstiileistä on mainittu jopa kunto ja muita yksityiskohtaisia tietoja. Ryijyt olivat ilmeisen yleisiä nukkumavarusteita (vaikka vielä 1540-luvulla petivaatteita ylipäätään oli inventaareissa varsin vähän) ja niitä pidettiin arvokkaina. Paitsi linnoissa itse tehden, linnat saivat ryijypeitteitä myös veronmaksun välineinä. Suomessa ryijyn esiintymisalue on ollut 1500-luvulla ilmeisesti painottunut etelään (ruotsalaisvaikutusta?), ryijyt olisivat olleet Savossa ja Pohjanmaalla harvinaisempia kuten olisivat olleet myös pohjoisessa Ruotsissa. Paitsi linnoissa ja kartanoissa, ryijypeitteitä on ollut 1500-luvun puolivälissä myös rikkailla kauppiailla. Myös Ruotsin kuninkaallinen perhe käytti ilmeisesti tällä ajanjaksolla ryijypeitteitä. Myös Norjasta ja Tanskasta tunnetaan linnoista ja aatelisten omaisuusluetteloista ryijyjä 1500-luvulla. Kuninkaallisella päätöksellä myös suojattiin ryijykauppaa, kun Kustaa Vaasa antoi öölantilaisille luvan jatkaa perinteikästä ryijyjen myyntiä Saksaan (ts. ryijyillä oli kysyntää Saksassakin).
1600-luvun alusta alkaen ryijypeitteet vähenevät linnojen ja kartanoiden tilikirjoista (ylhäisö siirtyi käyttämään toisenlaisia peitteitä), mutta muuten ryijypeitteiden käyttö levisi laajemmille yhteiskuntaluokille. Kansanomaisessa käytössä, käyttöesineinä vaikeissakin olosuhteissa kuten saaristossa, ne sitten pysyivätkin paikoin 1900-luvun alkuun saakka.
Who used rya covers?
In 1420 a rya blanket is mentioned in bridgettine convent rules in Vadstena, Sweden, as a part of nun's bed textiles (also the rules mention woollen coverlets and animal skins). This listing does not specify details, but I think it's not far-fetched to think that by this time rya coverlets were a relatively common feature in at least wealthier households - the nuns were, after all, largely from well-to-do families. It is possible that convents wove the ryas they used. Later in the 15th century ryas are mentioned in wills and testaments as coverlets in castles, manors and even owned by the bourgeoisie. In Norway they are mentioned as being a part of a payment when a piece of land was purchased.
In early 16th century, when king Gustavus Wasa was the king of Sweden, castles and manors were required to write accounts and inventories of their possessions. Even textiles were a part of these inventories, and therefore we know a lot more of ryas as well. For example in Turku castle, Finland, there were 37 ryas altogether in 1540-41, and even the appearance and condition is sometimes mentioned. Ryas were apparently quite common as bed textiles (although the number of bed textiles in all was quite small at this point), and they were considered as being valuable. The castles wove their ryas, but some were also acquired as means of tax payment. During the 16th century in Finland ryas were pretty much a southern phenomenon, and it's quite easy to think of them as being a part of Swedish influence, in Ostrobothnia and Savonia they were much less common (same goes for northernmost Sweden). As previously mentioned, ryas appear in castles and manors, but also merchants owned them in the mid-16th century. Even the Swedish royal family might've used them. Also Nowegian and Danish inventories from castles and noble households mention ryas in the 16th century. Ryas were also mentioned, when king Gustavus Wasa gave the people of Öland island an official permit to continue their traditional rya trade with Germany (ie. ryas were sought after in there as well).
In the early 17th century ryas apparently go out of fashion, and the very wealthy switch to different kind of coverlets. Ryas continue to spread to other classes, though, and in traditional folk use they were worn even in very demanding circumstances all the way to the early 20th century.
 |
| Keskiaikaiseen asuun ennallistettu nunnan kamari Vadstenan luostarin museossa. Tässä tosin ei ole sänkyryijyä. ~~~ Reconstructed medieval nun's chamber from Vadstena monastery. No bed ryas here, though. |
Miltä ne näyttivät?
Miltä nämä varhaiset ryijypeitteet sitten näyttivät? Viikinkiajan "tekoturkistekstiileiden" joukosta tunnetaan myös värjättyjä kappaleita, krapilla värjättyä punaista (joissain lähteissä vaaleanpunaista) nukkaa, ja joissain tapauksissa myös taustakangas on ollut värillinen. 1200-luvun islantilaisessa lakitekstissä mainitaan värjäämättömien, sinisten ja punaisten tekstiilien lisäksi raidalliset karvaviitat.
Birgittalaisnunnien 1400-luvun ryijyjen ulkonäöstä ei ole tietoa, mutta seuraavalta vuosisadalta tiedetään enemmän. Osassa 1500-luvun tilikirjoja on mainittu myös peitteen värit. Yleisimmät teksteissä mainitut näkyvät olleen yksivärisiä valkoisia, harmaita tai mustia, luultavasti siis värjäämättömiä. Jonkin verrran lampaan omista väreistä on myös sommiteltu raitoja ryijyyn, erityisesti mustavalkoisia mainitaan.
Muitakin värejä on mainitusti käytetty, värikkäimmissä jopa viittä eri väriä, mutta nämä ovat selkeästi vähemmistössä ja enimmäkseen käytössä linnoissa ja kuninkaankartanoissa. Ensimmäinen varmasti kuviollinen, vaakunakuviolla varustettu, on mainittu herttua Juhanan hovista (vaan olettaisin tässä, että kuvio on ollut ryijyn tasaisella puolella, ei nukassa sillä nukkuessa nukkapuoli pidettiin alaspäin, nukkujaa kohti, ehkä se voisi olla ollut kirjottukin). Kuviolliset taustat on muuten useissa tapauksissa mainitusti tehty vippelätekniikalla, ts. kudontatermein kolmivartisella ruusukkaalla.
What did they look like?
So, what did these early rya coverlets look like? Among the viking age "fake fur" textiles there are some with madder dyed red pile (pink in some sources), and also in some examples the ground weave was dyed too. in 13th century Icelandic law texts undyed, blue and red piled textiles are mentioned, as are striped "fur" cloaks.
The appearance of the rya coverlets used by the bridgettine nuns remains unknown, but we know more of the 16th century ryas. In some accounts and inventories even colours are mentioned. Most ryas seem to have been single-coloured, most likely undyed whites, greys and blacks. Sometimes also striped black and white ryas appear in records.
Other colours are mentioned too, but they are much less frequent, and typically appear in castles and crown manors. The most colourful ryas have been stated to been woven of five different colours. First one especially mentioned to have a figure, an image, woven to it, is from duke John's court in Turku castle (he resided there 1556-1563, the image was his coat of arms). Not mentioned, but I assume this image was on the ground weave side of his rya, as the rya was worn pile down, towards the sleeper - it might've been woven, but it could well have been embroided as well. Other examples of patterned ryas are describes as being woven using vippelä technique (three-shaft rosepath pattern).
 |
| Turun linnan kirjanpito on ollut ihastuttavan yksityiskohtaista 1500-luvun alkupuolella ja keskivaiheilla. ~~~Turku castle inventories have been delightfully detailed in the early-mid 16th century |
Vielä
1900-luvun alussa käytössä olleiden saaristolaisryijyjen on sanottu
muistuttavan vanhoja käyttöryijyjä, ja siinä missä koko nukkapuolen
kuviointi on uudempien seinätekstiili-ryijyjen ominaisuus,
saaristolaisryijyissä on usein ollut värikäs nukkapuolen reuna
kiertämässä yksiväristä (luonnonväristä) keskustaa, joka on joskus voinut olla erikseen kudottu ja kiinni ommeltukin.
Saaristolaisryijyissä taustapuoli on myös joskus vuoritettu
villakankaalla.
Tilikirjoista ja dokumenteista löytyy
mainintoja että on ostettu, tuotettu tai jopa varastettu nukkalankaa
ryijyyn, ts. näissä nukka on juurikin lankaa eikä kehräämätöntä villaa.
Näin ryijy olisi ollut materiaaleiltaan nykyisenlainen varmasti jo 1540-luvulla. 1540-luvun lähteitä mainitaan myös sekä kudonnan loimi- ja kudelankoina käytetyn yleisimmin villaa ja joissain harvinaisemmissa tapauksessa myös hamppulankaa. Kansanperinteessä esiintyy myös tekstiilisilpun käyttäminen nukkana tai nukan osana, tämä tunnetaan sekä Suomesta että Norjasta mutta tämä lienee nuorempi piirre .
Mitä
tulee ryijyjen kokoon, 1500-luvun lähteet mainitsevat ryijyjen kooksi
2-3 x 4 kyynärää, harvemmin 5 (120-180 x 240/300 cm). Kansanperinteen
mukaan ryijy kudottiin pitkittäissuunnassa kahdesta osasta ja ommeltiin sitten yhteen. Se tehtiin sängyn kokoiseksi ja tyypillistä oli että sängyn
jakoi monta henkilöä, näin peitteen piti riittää kaikille.
The archipelago ryas that were still used in the early 20th century have been said to resemble historical bed ryas, and where the colourful and patterned pile side is a modern wallhanging-rya feature, archipelago ryas sometimes have a contrasting coloured border that is encircling an undyed, single coloured center part. Sometimes the border was woven separately and later sewn on. Occasionally the ground weave side was lined with woollen fabric.
Historical accounts and documents mention, that yarn for rya pile was purchased, produced or even sometimes stolen, ie. pile was definitely made of yarn already in the 1540s instead of unspun wool tufts. Sources from the same decade also speak of warps and wefts of the weaving mostly being made of wool and in rare occasions, flax. In folk tradition there are notes of textile scraps used as pile or part of the pile, this is known from from both Finland and Norway, but this might be a newer tradition.
When it comes to the size of the ryas, 16th century sources have the measurements delightfully precisely written down - they are mostly 2 to 3 ells x 4 (rarely 5) ells (120-180 x 240-300 cm). Folk tradition says that a rya was woven lenghtwise in two pieces, and then sewn together. As it was typical for several people to share a bed, a rya should've been large enough to cover all the sleepers.
 |
| 1700-1800-luvun vaihteen saaristolaisryijy ~~~ late 18th - early 19th century archipelago rya. kuva/photo Museovirasto |
Oma testi
Lähdin tekemään pientä testiversiota ja nimen omaan istuinalusta-lampaantaljan korviketta ennen tulevaa, isompaa kudontaprojektia. Ohjelmassa oli siis istuinalunen, vaikka tällaiselle käytölle en olekaan löytänyt tuon taivaallisen ensimmäistäkään lähdettä. Näin ollen tämä testiversioni on siis käytössä lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa historiallisuusvaatimukset ovat löyhemmät - joka tapauksessa pienenä piiloagendana ajattelin yrittää normalisoida ryijytekstiilinkin käyttöä historianelävöityksessä koska niitä näkee ehdottomasti aivan liian vähän. Ja onhan penkkiryijy siviilikäytössäkin osoittanut hyödyllisyytensä. Ja kissan nukkuma-alustana toki.
I started making a small test version and especialy one to substitute a seatcover-sheepskin before weaving a larger actual rya project. I must make a disclaimer, though, I have not found any references of rya weave being actually used like this. Therefore my small benchcover will be in use only in events where requirements for authenticity are less strict. None the less I have a hidden agenda with my little benchcover, to normalize rya textiles in living history use, because they really are seen way too seldom. And I must say that this little textile of mine has proven to be very practical, even in non-living history use. And my kitties love it.
 |
| Nukkalangan solmu loimeen ~~~ Pile yarn knot in warp |
 |
| Toivottu pituus saavutettu, loimilangat poikki. ~~~ Desired length is achieved, warp threads cut |
Virittelin työni pyöreän loimen villalangasta pahvikehykselle paremman kudontavälineen puutteessa (ja en muuten suosittele tällaista kudontatapaa yhtään kenellekään, olipa hermojaraastava kokemus). Työssä oli yhteensä 68 loimilankaa ja työn leveytenä 30 cm. Kudelankana käytin luonnonvalkoista villalankaa, nukkalankana muusta kudonnasta jääneitä loimen tutkaimia, ts. sitä osaa loimesta jota ei voi kutoa. Hyvää lankaa ja puolimetrisiä pätkiä kuitenkin, joten tässä päätyivät käyttöön! Pujottelin kudelangan palttinana, ts. yhden yli, yhden ali ja lisäsin nukkakerroksen kolmen kudelankakerroksen välein. Koska kudelankamateriaalia oli reippaasti, laitoin nukkasolmut kaksinkertaisesta langasta. Tekniikkana tällainen nukan lenkiksi jättäminen on ollut käytössä ilmeisesti lähinnä Ruotsissa Smålantilaisessa kansanperinteessä (ja sielläkin oikeastaan toisella tavalla), mutta toi ainakin enemmän pehmikettä istujan pyllyn ja penkin väliin. Viimeistelin tekstiilin pujottamalla loimen jämät takaisin muuten hieman löysään pohjakudokseen.
Because of a lack of a proper weaving loom, I improvised a makeshift round loom out of cardboard (and I absolutely do not recommend this kind of weaving for anyone ever, it was absolutely nerve-wrecking). I had 68 warp threads and weaving width of 30 cm. Warp was of naturally white wool as was weft, and as pile yarn I used white and undyed black warp leftovers, ie. the parts of warp that one can't weave. Good yarn none the less, and in half a meter lengths, so here they found their use. I wove the ground weave in tabby, over one, under one, and added a row of pile after three rows. Because I had plenty of scraps for pile, I used my pile yarn double. As a technique double pile yarn has been in use in Sweden, folk tradition in Småland (but even there not precisely like this, apparently), but after all, this means more insulating wool material between a sitter and their bench. I finished the weaving by weaving in the ends back to the ground weave, which was loosely woven anyway.
 |
| Työn takapuoli ennen päättelemistä ~~~ Backside before weaving in the ends |
 |
| Etupuoli ennen päättelemistä ~~~ Frontside before weaving in the ends |
Seuraavaksi sitten varsinaisen nukkumaryijyn pariin, siitä sitten toisessa postauksessa!
Next up the actual sleeping rya, more on that in another post!
 |
| Nukkumaryijy se tämäkin, tavallaan. ~~~ Bed rya of sorts, this one. |
Lähteet ~~~ References
Ewing, Thor: Viking clothing. Tempus publishing
Geijer, Agnes: Ur textilkonstens historia. Gidlunds förslag, 2006
Pylkkänen, Riitta: The use and traditions of mediaeval Rugs and coverlets in Finland. Suomen muinaismuistoyhdistys, 1974.
Sirelius, U.T: Suomen ryijyt, tekstiilihistoriallinen tutkimus.
Östergaard, Else: Woven into the earth
