Naantalin museo ~~~ Naantali museum

Naantalin kirkossa piipahduksen jälkeen oli aikaa vielä käydä Naantalin museossa. Vallan ihastuttavan idyllisessä vanhassakaupungissa sijaitseva museo oli jakaantunut kahteen rakennukseen. Toisessa, Humpin rakennuksessa esitellään Naantalin arkeologiaa, birgittalaisluostarin aikaa ja vaihtuvia näyttelyitä, toinen Hiilolan talon rakennus edustaa 1800-luvun lopun porvariskotia. Lisäksi Hiilolan talossa esitellään yhden huoneen verran Naantalin kuuluisaa kylpyläelämää. 

Aloitimme ikään kuin väärästä päästä,  Hiilolan talosta. Aivan ensimmäiseksi silmään pisti erittäin tunnelmallinen sisäpiha talousrakennuksineen!

After a visit to Naantali church we still had good time to drop by in Naantali museum. Situated in the wonderfully idyllic old town, the museum was located in two different buildings. The first, the Humppi building houses exhibitions about archaeology in Naantali, bridgettine convent era and also there is space for temporary exhibitions. The second one, the Hiilola building, has been furnished as a late 18th century bourgeoise home and there also is a small exhibition about the famous Naantali spa.

We started out with sort of wrong part of the museum, the Hiilola building. The very first thing that caught my eye was the lovely courtyard with large oaktrees and roses.

 

Sisällä museossa kypylätoiminnasta kertovan näyttelyhuoneen tunnelma itsessäänkin oli varsin historiallinen. Täytyy sanoa että olen kovasti viehtynyt tämän kaltaisiin vanhoihin näyttelykalusteisiin! Kylpylätoiminta Naantalissa sai alkunsa kun Viluluodon lähteen vedellä keksittiin 1700-luvun puolessa välissä olevan parantavia ominaisuuksia, mutta varsinaista menestystä ja kaupungille seuraelämää ja uutta nousua toi 1863 perustetty kylpylä.

Inside the museum in the spa part of the exhibition was wonderfully historical in atmosphere - I really love old museum furniture like these. In mid-18th century it was discovered that the water in Viluluoto spring had qualities that were extremely beneficial for health, but real success followed only after a spa was established in 1863. Lively social life followed the spa and it made the town rather famous.

Naantali oli varsin kuuluisa sukan neulomisesta, onpa esitetty että koko puikoilla neulomisen taito olisi tullut Suomeen Naantalin birgittalaisluostarin kautta - en tosin ole nähnyt tälle kertomukselle erityisen konkreettisia todisteita sen lisäksi, että yleisesti ottaen neulonnan taito ja sen leviäminen varhaisvaiheissaan liittyi kirkolliseen toimintaan. Neulonta oli kuitenkin saanut museoon oman vitriininsä. Hieman yllättäen 1800-luvulla Naantalissa neulotut sukat olivat yleisimmin pellavasukkia! Kuvassa etualalla lankakerän kuljetusverkko, jolloin neulonta oli mahdollista myös kävellessä.

Naantali was rather famous for knitting socks, and it has even been suggested that knitting as we know it would've arrived to Finland with bridgettine nuns. I have yet to find really convincing evidence for that claim, save that early knitting and spreading of the craft was quite closely associated with church. Anyway one glass case was dedicated solely for knitting! Surprisingly most of the socks knitted in Naantali in the 19th century were linen socks, woolen and cotton socks were fewer in number. In the front a carrying net for a ball of yarn, one could knit when walking as well.

Porvariskoti-osio talossa edusti pikkukaupungille tyypillistä porvariselämää, kodiksi oli sisustettu talosta neljä huonetta mukaanlukien keittiötilat.

The bourgeoise home -part of the museum consisted of a home of small town merchant family, four rooms altogether along with their kitchen and all.

Museon toinen rakennus, Humpin talo, sijaitsi aivan kulman takana Hiilolan talosta. Humpin talo oli enemmänkin museon päärakennuksen tyyppinen, siellä oli myös museon museokauppa (ja ilahduttavasti kirjavalikoimaa, sehän kiinnostaa aina!). Heti sisään astutuessa esillä oli otos arkoelogiasta Naantalissa,  hajanaisista rautakauden löydöistä luostariajan esineistöön ja uudempaankin aikaan.

The second building of the museum, the Humppi building was more like the main building, and right behind the corner from the Hiitola building. Also the museum shop was there, and I was happy to spot a wide range of books in the museum shop (always interested in those!). Archaeology in Naantali was pretty much the first thing one sees when entering the museum, from sparse iron age finds to medieval cloister era and even early modern period life in Naantali.  

1500-luvun kynttilänjalka ~~~ 16th century candlestick

 

Vaihtuvana näyttelynä museossa oli hygienia- ja puhtausaiheinen Suihketta kainaloon -näyttely. Se käsitteli aihetta kivan monipuolisesti ja pitkältä ajanjaksolta. Plussaa käytännönläheisestä näkökulmasta!

Temporary exhibition "Squeaky clean" dealt with cleanliness and hygiene matters. Nicely broad approach and a wide time scale, I think. Extra points for a very practical point of view!

Museon viimeisessä huoneessa oli jo edelliseltä visiitiltä tuttu birgittalaisluostarin ja -kirkon pienoismalli, kohtauksia luostarin arjesta sekä munkkien että nunnien puolelta. 

In the last room there is the scale model of the medieval bridgettine convent. I remembered that from my previous visit years ago! Several scenes were depicted portraying everyday life in the convent. 

Lopuksi vielä muutama tunnelmakuva Naantalin vanhankaupungin puutaloidyllistä. Ihana kesäkaupunki toden totta!

Finally some photos of the old town idyllic scenery. Naantali is an absolutely lovely summer town!

Naantalin luostarikirkko ~~~ Naantali convent church

Lähestulkoon naapurissa sijaitsevassa Naantalin luostarikirkossa oli tullut viimeksi piipahdettua lapsena, joten olipa se sitten korkea aika korjata tilanne! Samalla, kun aikaa riitti, käväistiin Naantalin museossakin (siitä lisää seuraavassa postauksessa). Ehdottomasti kannatettava vierailu, suosittelen lämpimästi!

Naantalin birgittalaisluostari perustettiin 1438, mutta alkun alkaen se sijaitsi Maskussa (noin 10 km nykyisestä sijainnista), mutta alkuperäinen paikka ei ollut hyvä. Lupa rakentaa luostari Naantaliin allekirjoitettiin vain viiden vuoden luostaritoiminnan jälkeen, vuonna 1443. Naantalin kirkko rakennettiin birgittalaisluostarin kirkoksi luostarin yhteyteen ja palveli paitsi luostaria, myös  seurakuntalaisia. Luostari lopetti toimintansa reformaation yhteydessä, viimeinen nunna menehtyi 1591. Luostarin rakennukset purettiin 1608 (kivistä rakennettiin mm. kaupungin talojen kivijalkoja ja kirkkoon kellotorni) ja kirkkokin kärsi pahoja palovaurioita 1628.

Even though I live quite near Naantali and the medieval convent church, I've last visited there when I was a kid. So it was about time to fix the situation! And while we were at it, we dropped by at Naantali museum too (more about that later). Definitely worth dropping by, I recommend!

Naantali bridgettine convent was established in 1438 but at first it was situated in Masku, some 10 km from its current location. The place was not regarded as being very fitting for convent, so a permit to relocate the convent was signed only after five years, in 1443. The Naantali church was built for the convent but it served also pilgrims and whole parish. During the reformation the convent activity ceased, the last nun in the convent died in 1591. The convent buildings were demolished in 1608 (the stones were used for buildings in town and also for bell tower for the church) and the church sustained severe fire damage in 1628.

Photo M. Pulla

Kirkossa ei ole kovin paljoa keskiaikaista itsessään jäljellä mutta kirkon keskiaikaisesta käytöstä ja asusta kyllä tiedetään jonkin verran. Birgittalaissäännön mukaan kirkon takana olisi oltava "hiljaista vettä" ja alun perin pääalttari olikin ollut nykyisen sisäänkäynnin lähettyvillä länsikuorissa. Nykyisin kirkon lattia laskee selvästi sisäänkäynniltä kohti alttaria, mutta vanhastaan siis kyseessä oli ylämäki. keskiajalle tyypillisesti alttareita oli toki muitakin, nykyisen alttarin seutuvilla oli Neitsyt Marian ja myös pyhän Birgitan alttarit (ja muita pienempiä). Mikä itselläni pisti silmään oli kirkon leveys, jollain tavalla se muistutti Vadstenan kirkkoa tällä ominaisuudellaan (ei mikään ihme sinänsä vaikka mallia olisi sieltä otettukin). 

So there is not that much medieval left in the present-day church per se, but quite a lot is known of the medieval appearance and use of the church. According to the bridgettine rule there should be "quiet water" behind the church and at first the main altar was indeed in the very opposite end of the building, approximately where the entrance is now. Nowadays the floor level sinks somewhat when walking towards the altar to the entrance, but at first it used to be "uphill". Like in other medieval churches there were other altars as well, where the main altar is now there was the altar of Virgin Mary and also that of st. Birgitta (and other small altars). What struck me was the width of the church, in a way it reminded me of Vadstena convent church - and it really kind of makes sense too, to copy the appearance of the mother convent church, doesn't it?

 

Sivustoille oli 1960-luvulla uudelleenrakennettu lehterit, jotka luostariaikaina olivat munkeille ja nunnille erilliset (ja myös muuten hieman toisenlaiset, mutta samoilla paikoilla kuitenkin). Etelänpuoleinen (kuvassa olevan kohdalla) lehteri oli varattu munkeille, pohjoisseinän lehteri nunnille. Myös sisäänkäynnit kirkkoon olivat erilliset.  

During a renovation in the 1960s balconies were rebuilt. When the cloister was active separate balconies were reserved for both monks and nuns (they were somewhat different in appearance, but in the place where the balconies stand now, anyway). The southern balcony (in the photo) was reserved for monks, nuns had the nothern balcony. Also the entrances to the church were separate.

 

Kirkkosalin sisäänkäynnistä heti vasemmalle oli asetettu sievä pienoismalli keskiaikaisesta luostarista rakennuksineen ja kirkon keskiaikaisesta asusta.

Right by the current entrance to the church hall there was a cute scale model of the medieval cloister with its buildings and also of the medieval appearance of the church.

Jonkin verran luostariaikaista esineistöä oli kirkossa jäljellä vielä. Näistä kiinnostavimpia rautainen kattokruunu, johon liittyy perimätietoa jonka mukaan noviisit antoivat luostarilupauksensa sen alla (mielenkiintoisena yksityiskohtana, sisällä tosiaan on sarvi - kuriositeettina myös Belgiasta löytyy vastaava ratkaisu 1400-luvun lopulta). Kattokruunun vieressä seisoi korkean jalan päässä hostiarum eli sakramenttikaappi jossa säilytettiin ehtoollisleipää, kaappia on arveltu kirkkoa vanhemmaksi. Erinomaisen yksityiskohtainen ja koristeellinen kyllä! Myös kastemalja ja huuhteluallas olivat luostarikirkon esineistöön kuuluneita.

Some items from the cloister era had survived. Among the most interesting items there was an iron chandelier, tradition goes that novitiates gave their vows under the chandelier (no real written sources for that, though). And as a detail, there is a horn inside the chandelier..? (A late 15th Belgian chandelier survives as well, supposedly that has been a thing?) Right next to the chandelier there stood a church tabernacle where the eucharist bread was kept. It said to be older than the church, and anyway it was wonderfully ornate and detailed! Also the baptismal font was also originally a part of the cloister church.

Photo M. Pulla

 

Myös kirkon taiteessa oli esimerkkejä luostarin ajalta. Alttarikaappi, johon on kuvattu useita pyhimyksiä, on ilmeisesti tehty Ruotsissa 1400-1500-lukujen vaihteessa. Suurin piirtein saman aikainen on myös alttarikaapin alla oleva Jeesuksen pää -veistos. Pyhimyspatsaita oli kaksin kappalein, tuntematon naispyhimys ja Maria.

Also some smaller works of art survived from the medieval period. Altarpiece with several saints depicted was apparently carved in Sweden in the turn of 15th-16th centuries. A smaller wooden head of Christ was approximately of the same date. Two wooden statues of saints were also located in the church, an unknown female saint and Mary. 

1500-luvulta peräisin olevaa öljyvärimaalausta on epäilty puolalaisen herttuatar Katariina Jagellonican lahjoittamaksi (Katariina oli avoimen luostarimyönteinen)  ja espanjalaisen El Grecon tai oppilaansa maalaamaksi.

16th century oil painting is suspected of being donated by the Polish duchess Catherine Jagiellon (Catherine was openly pro-monasteries and convents). The painting is perhaps made by the Spanish artist El Greco or one of his apprentices.

Seinämaalauksia keskiaikaiselle kirkolle tyypilliseen tapaan Naantalin kirkossa ei ole, eikä niitä sen kummemmin vihkiristejä lukuun ottamatta ole ollutkaan. Kaaret vain ovat olleet aikanaan koristeltuja, mutta niistä ei kirkkosalin puolella ole jälkiä katon 1600-luvulla kärsimän palovahingon takia. Sen sijaan maalaukset koostuvat myöhemmistä rakentajien ja korjaushenkilökunnan merkinnöistä ja muistokirjoituksista.

The typical medieval wall paintings are lacking, the walls are bare white and they always have been, consecration crosses excluded. Only the arches were decorated but as the roof sustained fire damage in the 17th century, nothing remains of them in the church hall. There are later paintings, however, they consist of markings left by people who repaired and builded the church and also memorial texts.

Luostarin rakennuksista ei ole jäljellä enää muuta kuin kaivo ja pätkä aitaa, mutta luostarin paikanvalintakriteeri, lahden hiljainen vesi on edelleen näkymänä kirkon viereltä. Kirkkopuistossa on myös muistomerkki mahdollisesti luostarin kuuluisimmalle asukkaalle Jöns Buddelle, jota on joskus pidetty ensimmäisenä tunnettuna suomalaisena kirjailijana. Matkaseuralaisen kanssa mietimme, että olisi kyllä mielenkiintoista jos luostarin rakennuksien pohjat olisi merkitty maastoon jollain tavalla, nythän niistä ei näy mitään. Tästä siis kehityskohdetta kirkonmäelle?

Nothing remains above ground of the cloister's other buildings save a well and a small fragment of a wall surrounding the area. One still remains, the quiet water can still be seen. In a park behind the church where the remains of the cloister lie underground there is a memorial stone for perhaps the most famous person of the cloister, monk Jöns Budde. He has been regarded as the first Finnish author known by their name. I was wondering with my Companion that it would be really interesting if the outlines of cloister buildings that are now underground would be somehow marked to the ground surface - something new for the church hill, perhaps?

Brinkhallin kartano, Turku ~~~ Brinkhall manor, Turku

Kesäloman kunniaksi tuli tehtyä visiitti Brinkhallin kartanoon Turun Kakskerrassa. Kartanon uusi omistaja, Suomen kulttuuriperintösäätiö, oli remontoinut ja ennallistanut rakennusta rutkasti. Nyt sisätilat olivat uudelleen erittäin edustavat ja kartanoon järjestettiin päivittäin opastettuja kierroksia (kesällä 2020 siis pääsy oli vain opastetun kierroksen mukana) joten olihan se mentävä!

Summer vacation meant that there was free time to explore sights nearby, and therefore we paid a visit to Brinkhall manor in Kakskerta, Turku. The new owner, Finnish Cultural Heritage Foundation, had done significant renovating and restauration in the manor. Now the insides were all neat and pretty much in their former glory, of course we had to drop by - guided tours are being arranged daily in summer 2020 and entry to the manor is only with a guided tour.

Brinkhallin historiaa lyhyesti ~~~ Brief history of Brinkhall

Kartanon nykyinen rakennus on rakennettu vuonna 1792, mutta tilan historia ulottuu kirjallisissa lähteissä 1500-luvun puolelle välille. Turun linnan käskynhaltija Hans Eriksson sai verovapauden tilaan vuonna 1571. 1500-luvun rakennuskanta käsitti kivisen, linnamaisen päärakennuksen talousrakennuksineen. Linna sijaitsi ns. kavaljeerisiiven, kuvassa vasemmassa reunassa, paikalla ja nykyisen kavaljeerisiiven kellari on ainoa säilynyt osa 1500-luvun kivilinnasta. Turun Akatemian professori Gabriel Bonsdorff, myöhemmin aatelisena von Bonsdorff, osti tilan 1792 ja hieman arkkitehtuuria opiskelleena ja asiasta hyvin kiinnostuneena aloitti uudistus- ja rakennustyöt - nykyinen päärakennus on siis von Bonsdorffin itsensä suunnittelema. Kartano oli yksityisomistuksessa vuoteen 1967 saakka, jonka jälkeen se jäi kymmeniksi vuosiksi tyhjilleen ja vasta 1990-luvulla asiaan kiinnitettiin uudelleen huomiota. Kunnolla vauhtia korjaamiseen saatiin vasta 2000-luvun puolella, jolloin uusi omistaja aloitti kunnostamistyöt.

The present-day manor is built in 1792, but in written records the history of the manor extends way back to the mid-16th century. The bailiff of Turku castle, Hans Eriksson, was excempted from taxes in 1571. His estate in Brinkhall consisted of a castle-like stone main building and its utility buildings. The 16th century manor stood in the place of modern-day Chevalier's wing (left in the photo) and the Chevalier's wing's cellar is the only part of the 16th century manor that survives to this day. Professor of the Royal Academy of Turku, Gabriel Bonsdorff (later von Bonsdorff) bought the manor in 1792. He had studied some architechture and he was immensely interested in it, so he designed a new main building himself. The manor was privately owned until 1967 and after that it was left uninhabited for decades. Only in 1990s the sorry state of the manor was noticed and in the very beginnig of 21th century restauration works begun, started by the new owner.

Piharakennuksessa, ns. pehtoorintuvassa toimi oikein sympaattinen pieni kahvila, sieltä sai lounastakin. Se toimi myös lipunmyyntipisteenä.

A very nice little cafe and also ticket sales were situated in another utility building known as the Bailiff's wing. Also lunch was served there.

Päärakennuksen alkuperäinen sisustus oli pitkälti hävinnyt, joten kartanon tämänhetkinen sisustus perustui lahjoitettuihin huonekaluihin. Kartano oli sisustettu 1800-luvun henkeen, hieman vaihteli huoneittain oliko sisustus kustavilaista, vaaleaa tyyliä tai tummempaa ja massiivisempaa. 

The original furnishings of the manor had all but vanished, so the furniture seen now was mostly donated to the manor. It was furnished in 19th century style, it depended from room to room whether the look was light neo-classical or darker and sturdier.

Rakennuksen seinämaalauksien ja muiden pintojen restaurointi muutama vuosi sitten oli tehty opiskelijavoimin. Mainiota jälkeä olivatkin tehneet!

The painting restauration works were mostly carried out by restauration students a few years ago. Lovely, careful work there!

Yläkerran salin kattomaalauksen yksityiskohtaa. ~~~ Details of 2nd floor hall ceiling.

Pompeiji-huone oli saanut inspiraationsa antiikin Pompeijin kaivauksista. Seinämaalauksissa oli kuvattuina mytologia-aiheita, mm. Eroksen ja Psyyken tarina.

The Pompey room was inspired by the excavations carried out in Pompey. Scenes of Roman mythology were depicted in wall art, for example the story of Eros and Psyche.

Näkymä toisen kerroksen ikkunasta puutarhaan päin. Brinkhallin puutarha on ollut monessakin mielessä kuuluisa. Kartanon rakenuttaja von Bonsdorff oli innokas kotitarveviljelyn edistäjä (jopa siinä määrin, että oli kirjoittanut asiasta kirjan) ja vielä 1900-luvun alussa kartanon merkittävä tulonlähde oli omenanviljely. Von Bonsdorffin kirjan tuoretta painosta sai muuten ostaa kahvilasta!

A view from a second floor window to the garden. Brinkhall garden used to be famous, the manor owner and builder Gabriel von Bonsdorff was eager to promote kitchen gardening and he even wrote a book about it. Even in the early 20th century apples were the source of a good share of the manor's yearly income. By the way, a fresh print of the von Bonsdorff book can be bought at the cafe!

Kartanolle paljon kalustelahjoituksia tehnyt taho oli kerännyt paljon myös muotokuvia. Sen kummempaa tietoa muotokuvien kohteista ei ollut, ne oli hankittu puhtaasti ulkonäkösyistä mutta ne toivat mukavaa tunnemaa kuitenkin. Oppaan mukaan tässä muotokuvahuoneessa oli aikoinaan kummitellut. Jos sellaiseen haluaa uskoa, mutta vetävän tarinan siitäkin sai.

Along with the furniture donationsthere came a collection of portraits. Not much is known on whose portraits they are, they were collected solely based on their looks and style. They do add to the atmosphere, though! Our guide mentioned that the portrait room was haunted (if one wants to believe in ghost stories, but that is an interesting story).

Muotopuutarha oli vielä työn alla, mutta opas kertoi että sekin on ennallistettavien listalla. Jo pelkät polutkin tekivät siitä jo aika näyttävän! Yläkerran salin ikkunasta katsoen muoto pääsi oikein hyvin oikeuksiinsa.

The formal garden was still somewhat of a work-in-process, but our guide stated that they're definitely planning on restoring that as well. Just the paths made the garden look nice when examined from the second floor hall window.

Brinkhallin kartano oli oppaan mukaan ollut ensimmäisiä suomalaisia yksityisasuntoja, joihin oli saatu juokseva vesi, lämmin vesi. Oikein tyylikäs kylpyhuone joka tapauksessa!

Brinkhall manor was, according to our guide, one of the first Finnish privately owned homes to get access to running warm water. Very stylish bathroom anyway!

Pihalla sijaitsevan leivintuvan (joka koko kartanon keittiönäkin oli toiminut) kunnostaminen oli vielä vaiheessa, mutta se toimi mainiona taustana taidenäyttelylle. Rakennus-yksityiskohtamielessä oli ihan kiinnostavaa nähdä myös pinnan alaisia rakenteita tästä rakennuksesta.

The bakery, which had also functioned as kitchen for the whole manor. Restauration was still ongoing there but it functioned as very nice surroundings for art exhibition.  As for the building details, it was very interesting to see what is underneath the surface in this building.

Pihan toinen talousrakennus toimi Turun yliopiston museologian oppiaineen opiskelijoiden näyttelytilana. Teemana näyttelylle olivat kartanon ja erityisesti Bonsdorffin kasvikokoelma ja hyötykasvit.

Another utility building there was an exhibition put together by students of museology in University of Turku. The theme of the exhibition was the remarkable (but unfortunately now destroyed) botanical collection of von Bonsdorff and especially the kitchen garden plants.

Englantilaista maisemapuutarhaa oli myös ennallistettu pikkuhiljaa, polkua pitkin pääsi kiertämään kartanon maita.

Slowly but surely, the English landscape garden that once was a part of the manor had been reconstructed. A path is winding around the manor garden and forests.

Rantaan oli rakennettu muutama vuosi sitten laituri, mereltäkin siis pääsi hyvin kartanolle (kuten alkujaan toki oli tarkoituskin ollut). Kauniit maisemat, ehdottomasti!

A new dock was built a few years ago, so the manor is well accessible by sea as well - and that, of course, was the original purpose. A pretty scenery there too!

 

Myös kartanon ruutanalampi oli ennallistettu. Vesikasvit ainakin viihtyivät!

A pond for crucian carps was reconstructed too. Aquatic plants seemed to thrive, at least!

Kartanon takana olivat kartanon suuren navetan jäänteet. Navetta oli saanut osumaa toisessa maailmansodassa. Opas arveli, että Neuvostoliiton koneet olivat tähdänneet alueen suurimpaan rakennukseen ja tässä tapauksessa se oli kartanon sijasta sen navetta...

Remains of a huge cowshed stoo behind the manor. It was damaged in the second world war. Our guide guessed that the Soviet pilots were perhaps aiming for the largest building in the area, and in this case it was the cowshed...

Eli sanottava on että ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Odotetavissa on, että tulevaisuudessa hyvin alkanut korjaustyö jatkuu edelleen ja jatkossa varmaan kartanossa on vielä enemmän nähtävää. Sitä odotellessa!

All in all, I have to say that I liked the place and I think it is definitely worth a visit. The restauration works are still ongoing, so I assume in the future there will be even more to see!