Historiadokumentti-joulukalenteri ~~~History documentary advent calendar

Tuli tehtyä tuttavan kanssa heitetyn vitsin innoittamana Instagramiin historiadokumentti-joulukalenteri! Instagram on varsin hankala linkkien kanssa, eli tässäpä koottuna kalenteri kokonaisuudessaan. Paljon katsottavaa, koska, no, eipä tällä hetkellä kovinkaan paljoa muutakaan tekemistä ole. Mutta senkin ajan voi tietysti käyttää hyvin!

Huom. Blogger ei oikein tee yhteistyötä YouTuben kanssa, joten jos videot eivät näy alla (mobiililla ei välttämättä), tässä suora linkki YouTube-soittolistaan!

In late November I joked with my friend about extensive history documentary watching and there it came to me, the idea of history documentary advent calendar. I posted it on Instagram, but since IG is not great with links, here it is in whole. A lot to watch, but right now there is not that much else to do, either. But one can put that time to good use!

PSA, Blogger and YouTube don't seem to get along, so if there are no videos below (if you're using mobile device, that may be the case), here is a link to the YouTube playlist!

 

1.12. Secret Scotland with Susan Calman

 

Heti alkuun sarja, joka juurikin ei ole puhtaasti historiaa, vaikka sitä onkin tosi paljon. Kolme kokonaista kautta ja erittäin vaikuttavia ja kiinnostavia kohteita ympäri Skotlannin. Enpä ole koskaan paikalla käynyt, mutta tämän myötä iski hirmuinen hinku. Ja myös Susan Calman-fanitus, erittäin hauska juontaja leppoisan lämpimällä tavalla.

December 1st is for Secret Scotland with Susan Calman. Not all history, but a really, really lot of it. Three seasons of -as one might expect- impressive and interesting places all over Scotland. And since I started watching this (haven't even seen all episodes yet) I've become such a Susan Calman fan, she's nothing short of awesome -funny in a nice, warm way. Heck, I've never visited Scotland but now I immensely want to!

 

2.12. A Stitch in time

Joulukuun toinen päivä ja A Stitch in time. BBC:n kuusiosainen sarja parin vuoden takaa (2018), kokonaisuudessaan omistettu historiallisille tekstiileille ja niiden ennallistamiselle (nyt on tekstiilinörtti tyytyväinen, koko sarjan verran herkkuja!). Ennallistettavat vaatteet ajoittuvat 1300-luvulta 1700-luvulle, enimmäkseen taiteesta noukittuja esimerkkejä - mutta onpahan siellä joukossa myös 1300-luvun säilynyt Edwardin, mustan prinssin, asetakki. Ilahduttavan perusteellista paneutumista myös vaatteiden viestimiin asioihin ja symboliikkaan ennallistuksissa oleellisten materiaalien ja tekniikoiden lisäksi. Yhdistelmänä Ninya Mikhailan vaatehistoriantuntemus ja Amber Butchardin muotitietämys on mainio!

December 2 is for A stitch in time. This six part BBC series originally aired in 2018, and it's all about recreating historical garments (I still can't believe how awesome it is, to make an entire series on this subject!). The garments in question are ranging from the 14th century to the 18th century, mostly garments seen in art - and then there is the 14th century jupon of Edward, the Black prince! The series goes quite deep to the matters of symbolism in clothing and the actual techniques used in them. Ninya Mikhaila's expertise in historical clothing and Amber Butchard's fashion knowledge are a really delightful combination. Go watch :)

 

3.12. Meet the Romans with Mary Beard

Meet the Romans on kolmesainen sarja.  Roomahan on tietysti erityisen tunnettu massiivisista rakennuskomplekseistaan ja keisareista ja muista rikkaista valtaapitävistä, mutta ilahduttavasti tämä sarja keskittyy tavallisiin ihmisiin. Professori Mary Beard on dokumentin juontajana vallan mainio!

December 3rd! Meet the Romans with Mary Beard is a three-part series, originally aired in 2013. Ancient Rome, of course, is known for its emperors and large buildings, but this series focuses on people - ordinary people, not just the influental and rich. And prof. Mary Beard really is just splendid!

 

4.12. History of Ancient Britain

History of Ancient Britain on jo yhden tavan klassikko. Arkeologi Neil Oliverin juontama sarja alkaa jääkaudesta, ja neljän jakson aikana edetään Rooman ajan alkuun asti. BBC:n laatua ja kivasti myös hieman kokeellista arkeologiaa. Mutta jos ihan totta puhutaan, kaikkein parasta saattaa silti olla Neil Oliverin murre.

December 4th! A classic indeed, BBC's 2011 series History of Ancient Britain with Neil Oliver starts from the ice age and with its four episodes, it stops where Roman Britain starts. BBC quality documentary and some experimental archaeology too, which is always super nice, but to be totally honest, the best part of this series might just be Neil Oliver's dialect.

 

5.12. The Celts

 

Hiukan yllätti, että joulukuun viidennen The Celts oli jo melkein 20-vuotias sarja (2001), niin hyvältä se edelleen näyttää. Kelttejähän jo eilisen sarjassa sivuttiin, mutta nyt mennään sitten aiheeseen hyvin perusteellisesti. Erityisen paljon tykkäsin ensimmäisestä jaksosta, jossa pyöritään Hallstattin seuduilla. Äärettömän hienoja esineitä ja mainioita maisemiakin tässä sarjassa.  

December 5th! I was quite surprised to find that this series, The Celts, was made already in 2001, because it still looks quite fresh. The subject of the Celts was briefly touched in yesterday's series, but this series covers the subject much more thoroughly. I especially liked the first part, Hallstatt and all that. Very much eye candy here!

 

6.12. The 1940s house

Itsenäisyyspäivän kunniaksi yritin löytää suomalaisen sarjan tähän, mutta Youtube tarjosi lähinnä eioota. No, aasinsiltaa pitkin sitten tämän päivän dokumenttiin, onhan suomalaisen itsenäisyyspäivän vietto ollut kovin keskittynyttä toiseen maailmansotaan, joten siitä tämän päivän sarjakin. Sotadokumentit eivät itselleni oikein toimi, mutta tämän aihe, elämä kotirintamalla sodan aikaan, onkin sitten jotain aivan muuta. The 1940's house:ssa otetaan nykypäivän tavallisehko perhe, joka laitetaan elämään kaupunkielämää toisen maailmansodan olosuhteissa, ikkunoiden pimennyksineen ja säännöstelyineen päivineen, ohjastamassa aikakauden elämään on ryhmä asiantuntijoita. Kaikkineen mielenkiintoinen aihe - miten pyrkimys tavalliseen arkeen ilmenee hyvin epätavallisissa olosuhteissa.

December 6th! I was really trying to find a Finnish documentary (Finnish independence day), but there seems to be none on YouTube. So, for the second best option. As Finnish independence day focuses really, really heavily on surviving WWII, so does The 1940s house. More like reality series, an ordinary-ish family lives their life in wartime British town -blackouts, rationings and all that, all with expert guidance. I'm not a fan of war documents, but this one was interesting -going on with the ordinary life as well as one can. 

 

7.12. Walking through history

Joulukuun seitsemäs, ja nyt vasta päästään Tony Robinsoniin! Hieman mietitytti miten monta herran juontamaa sarjaa voi yhteen listaan lisätä, mutta tässä siis ensimmäinenkin. Walking through history esittää brittiläistä luontoa ja maaseutua, alueellisia tyypillisyyksiä useilta historian jaksoilta kävelyreittien varrelta. Komeata katsottavaa!

December 7th! Tony Robinson. Oh dear. How many of his series can I fit into this list? Anyway, here's Walking through history, and plenty of lovely rural British langscapes and interesting regional characteristics here, from all phases of history. Eye candy, absolutely!

 

8.12. History's biggest fibs

Tietysti piti Lucy Worsleykin mahduttaa mukaan (ja lisää tulee myöhemmin listassa!). Worsleylla on vaikuttava ura historian parissa, mutta samaan hän on aikaan erittäin etevä kertomaan tarinoita historiasta - ja tarinoistahan on tässä dokumentissa juurikin kyse! Hieno näkökulma siihen, miten historia on ennen kaikkea niin kuin se kerrotaan, ja hyvä kertomus on ihan yhtä tärkeää kuin se, mitä oikeasti tapahtui.

December 8th! Of course Lucy Worsley had to be included! Her career as a historian is impressive, and she is just a great storyteller as well. Therefore I think it's just good and proper that she has presented quite a few history documentaries. In this one, History's biggest fibs, I like the general idea of how history is largely made of stories as well, and how a story is told is equally important as what happened.

 

9.12. Tales from the green valley

Tales from the Green Valley oli ilmestyessään melkoisen erikoinen ja ennen näkemätön konsepti - ja ehdottoman positiivisella tavalla. Tässä sarjassa ryhmä historian ammattilaisia pyörittää 1600-luvun alun maatilaa vuoden ajan aikakauden menetelmillä ja tekniikoilla - äärettömän opettavaista ja elävän historian ystävälle ihan parasta mahdollista katsottavaa. Itse olen katsonut tämän useampaan kertaan, ja joka kerta iskee tietty "mää kans" -mieliteko avotulikokkauksesta sikolätin rakentamiseen. No niin, nyt on varoitettu :D

December 9th! When it comes to living history in documentaries, Tales from the green valley was something not quite seen before. A team of history professionals run an early 17th century farm for a year, from autumn to autumn using period techniques and equipment. Extremely educational, and a real treat for a living history geek - so much to learn! I've watched this several times, and after each time I be all like "I want to build a pigsty and a hedge!". You have been warned :D

 

10.12. Dark ages, the age of light

Siinä missä eilisen sarja oli äärettömän käytännöllinen, tämän päivän sarja on tyyliltään enemmänkin perinteinen dokumentti. Dark ages - termille ei oikein vakiintunutta, hyvää suomalaista käännöstä oikein ole, mutta tämä sarja keskittyy varhaiskeskiajan ympärille, 300-1000-luvuille, erityisesti keskittyen aikakauden taiteeseen. Eli paljon nättejä esineitä! Kiva sarja, vaikka hieman soraääniä onkin kuultu liittyen ensimmäisessä jaksossa esitettyihin teorioihin.

December 10th! Where as yesterday's series was very hands-on, today's Dark ages, the age of light is more like a classical documentary on style. It dives deep into the dark ages (4th to 11th century) especially focusing on art of the era. So lots of pretty things here! Some slight protests have been heard due to some theories in the first episode, but good none the less. 

11.12. Bone detectives

Luut voivat kertoa ihmisestä varsin paljon! Vaikka tämän päivän sarja onkin paikoitellen vähän, no, epämiellyttävä (ja ihmisjäänteiden kanssahan siinä nimen omaan tehdään töitä), se on myös melkoisen opettavainen mitä tulee osteologiaan ja ihmisjäänteiden arkeologiaan. Jotenkin ilahduttavaa, miten tässä tuodaan esille tavallisten, historian unohtamien ihmisten elämäntarinoita - niiden, joista ei kirjallisia lähteitä jäänyt. Ja kakkoskaudella ruutuun pääsee Raksha Dave, olen tykännyt kovin jo Time Teamin ajoista!

December 11th! Bones can tell so much about a person! Although a bit gruesome at times, Bone detectives is a super fascinating trip to the world of burials and osteology and the archaeology of human remains -but more than that, the life stories of those individuals, real people without written records. And there's Raksha Dave in season two, I have been a fan since her appearances in Time team.

 

12.12. If walls could talk

If walls coul talk on, lyhyesti, historiaa kodista huone kerrallaan. Sarja tutkii sitä, miten huonetilat, sisustus ja niiden käyttö on muuttunut keskiajalta alkaen ja tähän päivään saakka. Listan toinen Lucy Worsleyn dokumentti!

December 12th! If walls could talk is, to cut it short, history of home, room by room. From the medieval times to today, it explores how rooms themselves have changed, and how the activities carried out in those rooms have changed as well. Another Lucy Worsley documentary series in this list, by the way! 

 

13.12. The truth about christmas carols

Joululaulujen historia oli vähän tuntemattomampaa alaa itselleni,  joten tässä tulikin aika paljon uutta tietoa (joskin tietysti painottuen BBC:n kyseessä ollessa englantilaisiin carol'eihin). Paljon monipuolisempi tausta kuin olisi voinut kuvitellakaan! Tämä taisi myös olla listan ensimmäinen yksittäinen dokumentti, ts. ei osa sarjaa :)

December 13th! The truth about christmas carols, a BBC documentary. Really some new information, at least for me! Carols, of course, are an essential part of christmas, and the history of carols is more complicated than one might think. This documentary also seems to be the first single (ei. not a part of a series) in this list :) 

 

14.12. Worst jobs in history

Worst jobs in history, listan toinen Tony Robinsonin sarja! Mahdottoman viehättävä kokeellisen arkeologian tai elävän historian lähestymistapa erilaisiin vähemmmän miellyttäviin tapoihin tienata elantonsa, alkaen varhaiskeskiajalta. Ja Tony Robinson toki testaa kaikki tehtävät itse!

 

December 14th! Worst jobs in history, another Tony Robinson series! A lovely experimental archaeology/living history approach to various ... unpleasant... jobs from the early medieval era on. And of course Tony Robinson tries them all out! 

 

15.12. Let's cook history

Let's cook history on, kuten nimestä voisi päätelläkin, ruokahistorian sarja. Liikkeelle lähdetään antiikin Roomasta, ja sarja kattaa ajan 1800-luvulle saakka. Ajanjakso pitää sisällään melkoisen paljon yhteiskunnallisia muutoksia, eikä ruokakaan ole yhteiskunnasta irrallaan - sekin ilmaisee yhteiskunnallista asemaa ja kertoo esimerkiksi kontakteista.

December 15th! Let's cook history is, obviously, a food history documentary series. Starting from the Roman era and going all the way to the 19th century, the timespan covers quite significant changes in society. And food is, after all, so much more than just something to keep hunger away - it tells stories of contacts and status, for example. 

 

16.12. 12 days of Tudor christmas

Varsin viehättävä katsaus siihen, miten joulua vietettiin 500 vuotta sitten. Ja siihenhän liittyy paitsi tuttuja perinteitä, myös paljon piirteitä jotka ovat nykyjoulussa vieraita. Ennallistukset ovat mielestäni aina tosi viehättäviä, ja tässähän on sitten uudelleenluotuna kokonainen 1500-luvun joulujuhla pitopöytineen. Ja juontajana Lucy Worsley! harmi vaan, että tämä näemmä poistettiin Youtubesta kokonaan heti soittolistan kokoamisen jälkeen, mutta jos tämä tulee jossain vastaan, kannattaa katsoa!  

December 16th! Lucy Worsley's 12 days of Tudor christmas is really a lovely look on how christmas was celebrated 500 years ago. A lot of unfamiliar features, but also something we do know! I for one am a big fan of recreated things - and here we have a whole Tudor christmas feast.  And, of course, there's Lucy Worsley. Unfortunately this documentary was apparently completely removed from YouTube right after I made this playlist, but should you come across it, do watch!

 

17.12. Dan Snow's Norman walks 

Dan Snow's Norman walks toimii aika tavalla samoilla periaatteilla kuin muutaman päivän takainen Tony Robinsonin Walking through history, mutta tässä käsitellään huomattavasti rajatumpaa aikajanaa. Mutta erinomaisen kauniita maisemia ja muutenkin hienoja kohteita tässäkin!

December 17th! Dan Snow's Norman walks has pretty much the same theme as previous Tony Robinson's walking through history, but a lot narrower time span - the Norman era. But a lot of really awesome langscapes and other eye candy in here as well! 

 

18.12. History cold case

 

History cold case'lla on aika paljon yhtäläisyyksiä aiemman Bone detectives'in kanssa. Sarjassa tutkitaan arkeologisia ihmisjäänteitä nykyisen rikostutkinnan keinoin, ja selvitetään faktoja vainajan elämästä, elinolosuhteista ja kuolemasta. Joka vainajasta tehdään myös kasvorekonstruktio, tykkään niistä kovin. Tuovat kertaheitolla menneisyyden ihmisen "oikeammaksi" ja samaistuttavammaksi.

December 18th! History cold case series has similarities to Bone detectives, hinted earlier. In this series archaeological human remains are being examined using forensic methods, and the team finds out about their life and living conditions as well as their death. Every person examined also gets a facial reconstruction. I love those, they make a long since deceaesed person much more relatable and sort of alive.

19.12. Victorian farm

Victorian farm'ia pyörittävät sama tiimi, johon jo Tales from the Green Valley'ssa tutustuttiin. Ja konseptikin on samantyyppinen, maatilaa hoidetaan kuten aikoinaan tehtiin, samoilla välineillä ja menetelmillä. Tällä kertaa vuosi on 1880, varsin mielenkiintoista aikaa - vanhaa perinnettä ja myös aivan uutta!

December 19th! Victorian farm has the very same lovely team that already gave us Tales from the green valley. The concept is similar too -to run a farm like they used to, this time in the year 1880. An interesting era, something old and something very new! 

 

20.12. Secrets of the stone age 

Secrets of the stone age on kaksiosainen sarja. Koitin etsiä tälle päivälle dokkaria tai -sarjaa joka ei olisi brittiläinen tai kertoisi Britanniasta (ei sillä että niissä vikaa olisi, ovatpa vain tässä listassa varsin hyvin edustettuina). Ja hyvä löytyikin, tämä saksalainen sarja kattaa maantieteellisesti alueen Turkista Tanskaan. Hienoja maisemia, mielenkiintoisia kohteita ja kivasti muinaistekniikkaakin!

Secrets of the stone age is the two-part series for today. I was looking for a documentary or -series not focusing on Britain and preferably about prehistory (not that there's anything wrong with Britain but it's been quite well presented). And I found a treat! A German series spanning geographically from Turkey to Denmark, beautiful landscapes, interesting sites and quite a lot of ancient technology, too! 

 

21.12. The Viking sagas 

Tämän päivän dokumentti on enemmänkin kirjalliseen kulttuuriin kallellaan. Viking sagas pureutuu varsin syvälle kulttuuriin ja yhteiskuntaan, jossa saagat syntyivät. Erityisen perusteellisesti tässä keskitytään Lohilaaksolaisten saagaan. Kuvaamassa ollaan käyty jopa alkuperäisillä tapahtumapaikoilla, Islanti vaan on <3

Today's documentary is The Viking sagas. Digging deep to the viking sagas and the culture they were born in, this documentary focuses especially on the Laxdaela saga. Parts of this documentary were even shot in the actual place where the events happened! Iceland is just <3 

 

22.12. Tales from the royal bedchamber

Tämän päivän dokumentti keskittyy kuninkaallisiin makuuhuoneisiin. Huonetiloja, niissä tehtäviä toimintoja ja yksityisyyden käsitettä käsiteltiin jo muutama päivä sitten, mutta kuninkaallisten huoneethan ovat sitten aivan tapaus erikseen! Dokumentti käsittelee sekä sängyt, nukkujat että sen, mitä kaikkea muuta menneisyyden kuninkaallisissa makuuhuoneissa tapahtui.

Tales from the royal bedchamber is the documentary for today. A few days back another Lucy Worsley documentary touched the topic of how the concept of privacy has evolved -and royal bedchambers are really the extreme on that matter. The beds themselves, who slept in them and what else was going on in historical royal bedrooms. 

 

23.12. Secrets of the castle

Ehdottomasti parhaat viimeiseksi! Secrets of the castle on vaan mahdottoman hieno kokonaisuus. Guedelonin linna, jota rakennetaan Ranskassa keskiaikaisin menetelmin, ja tekijätiiminä sama ryhmä johon jo Tales from the Green Valley'ssa tutustuttiin. Eli luvassa taas menneisyyden arkea (tässä tapauksessa 1200-lukua) ja työmenetelmiä, kivenhakkaamisesta leipomiseen. Erittäin inspiroiva sarja!

Saving the absolute best two for last! Secrets of the castle, what's not to love? Guedelon castle (a building site where a castle is being constructed using medieval methods only), the team who brought us Tales from the green valley and detailed snapshots of everyday life and work needed in the castle building site, from baking to masonry. Truly inspiring!   

 

24.12. A Tudor feast at christmas

Viimeinen listan dokumentti on A Tudor feast. Ja sama historian ammattilais-tiimi kuin eilenkin, tällä kertaa 1500-luvulla. Alun perin tosin ajattelin tähän paikalle Tudor Monastery Farm -sarjaa, joka ihan heittämällä on kyllä ollut itselleni vaikuttavin ja inspiroivin, mutta no, jouluaatto ja tämähän on samaa jatkumoa (ja siitä näemmä puuttuu ensimmäinen jakso Youtubesta tällä hetkellä kokonaan). Mutta tämähän on siis äärettömän hienoa katsottavaa tämäkin. Periaatteetkin ovat samoja, ammattilaistiimi ennallistaa menneisyyden elämää ja ympäristökin on superhieno!
 

The last documentary in this advent calendar is A tudor feast. This is by the same team of experts as yesterday's Secrets of the castle, this time set in the 16th century. I was really thinking of placing Tudor monastery farm as the documentary for this day, as it has definitely been the series that has impressed and influenced me most, but well, christmas and all (and episode 1 of Tudor monastery farm doesn't seem to be on YouTube atm). But this is nothing short of awesome as well -you know the drill: history experts recreating past life hands on in a super beautiful setting!  

Keskiaikaiset ryijyt ja oma pieni testikudonta ~~~ Medieval ryas and my own little test weave

Taannoin tuli - jälleen kerran- vastaan tilanne, jossa penkin päälle istuma-alustaksi ajateltu lampaantalja kastui epävakaisessa Suomen kesässä. Taljan kuivattaminenhan on yhden lajin operaatio itsessään ja kastuneet taljat jäävät herkästi koviksi ja koppuraisiksi, joten historian saatossa asiaan olikin keksitty ratkaisu - ryijy villaisena ei koppuroidu ja sen saa järkevästi kuivaksikin. Aloitin asiaan tutustumisen ja kudoin siinä ohessa pienen penkinpäällis-ryijynkin testikäyttöön. Ja olen muuten vakaasti sitä mieltä, että ryijyjä pitäisi näkyä historianelävöityksessä paljon nykyistä enemmän! Nyt sitten suunnitteilla onkin jo seuraava, isompi projekti - tällä kertaa sellainen, joka vastaisi paremmin sitä, mitä historiallisista ryijyistä tiedetään. Mutta ensin vähän tästä ja siitä, mitä keskiaikaisista ja hieman uudemmista renessanssin ryijyistä tiedetään.

Last summer I - once again- came across a situation when my sheepskin, placed to a bench in order to make it comfortable for sitting, got wet as Finnish summer weather is somewhat unpredictable. Drying a sheepskin is an operation in its own right, it easily ends up as stiff and wonky. A solution had been invented, though - a rya, all-woolen fluffy textile, doesn't end up wrinkly when drying, and even the drying is easier. I familiarized myself with this subject, I got a little carried away, and decided to weave a small bench rya for me to use in living history context. And I do think that ryas should be seen a lot more often than they now are! Now I'm planning on weaving an actual large rya, which would resemble the real historical ryas and have its basis on what we know of medieval and very early modern ryas. But before that, a bit on this project and what we really know of  medieval and renaissance ryas.

 

Ryijyn historiaa ~~~ History of ryas

Mistä ne ovat lähtöisin? 

Nykyisin ensimmäinen mielleyhtymä ryijystä saattaa olla värikäs, pörröinen seinävaate, mutta alkujaan ryijy oli jotain aivan muuta, ennen kaikkea peitto. Ryijymäisten tekstiilien alkuperästä ei kovinkaan varmaa tietoa. Pronssikauden Tanskassa villakuituja ommeltiin kankaaseen (ts. hieman eri tekniikka kuin mikä myöhemmin oli käytössä), ja Ruotsista Valsgärden tunnetulta kalmistoalueelta tunnetaan vendelaikaisia (n. v. 550-800 jaa)  kangasjäänteitä, joissa on villakankaaseen kudottuja villatupsuja. Koko viikinkikulttuurin vaikutuksen alla olleelta alueelta Brittein saarilta Islantiin ja Ukrainaan tunnetaan useita esimerkkejä vastaavasta "tekoturkikseksikin" kutsutusta kankaasta. Tämä tekstiili eroaa varsinaisesta ryijystä sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan siinä, että sen nukka on kehräämätöntä villaa, mutta mieluusti pitäisin sitä edeltäjänä nykyisen kaltaiselle ryijylle. Tällaisia tekstiileitä ja erityisesti niistä tehtyjä viittoja on kutsuttu Islannissa nimellä röggvarfeldir ja vararfeldir. Niitä toimitettiin myös paljon vientiin 1000-1100-luvuilla, mutta niiden suosio väheni 1200-luvulla. Viikinkiajan ja varhaisen keskiajan jälkeen seuraakin muutaman sadan vuoden tauko ennen kuin ryijymäiset tekstiilit ilmestyvät lähteisiin uudelleen.

 

Where did they come from?

Nowadays the first thing that comes to mind (if any) when people speak of ryas are colourful wall hangings, but originally a rya was something quite different. first of all it was a bedcover, a blanket of sorts. The earliest origins of a rya are somewhat lost in time, but in Northern Europe first rya-like textiles come from the bronze age. In bronze age Denmark unspun wool was sewn to a woven fabric (a bit different technique than the one used later), and  the famous Swedish Valsgärde burial site has remains of vendel period (c. 550-800 CE) fabric that has unspun wool fluff woven into it. All over the viking world, from the British isles to Iceland and Ukraine, several examples of fabric also known as fake fur are known. The difference between these textiles and modern ryas are that the pile now is of yarn, during the viking age pile was unspun, but it would make sense to consider these as the predecessors to ryas. These textiles, especially cloaks made with woollen pile, were highly regarded and even widely traded. In Iceland they were known as röggvarfeldir or vararfeldir.  They were most popular in the 11th-12th century, but the trade all but stopped in the 13th century. After the early medieval period there is a gap of a few hundred years before rya-like textiles appear in records again.

Villatupsuista keskiaikaista tekstiiliä Islannin kansallismuseossa ~~~ Medieval woolen textile with unspun pile in Icelandic National museum.

Kuka käytti ryijypeitteitä?

Ryijypeite mainitaan 1420-luvulla Ruotsissa Vadstenan luostarin nunnien nukkumavarusteiden mukana, muina varusteina mainitaan villapeitteet ja taljat. Yksityiskohtiin tämä nukkumavarustelistaus ei mene eikä esim. väreistä ole mainintaa, mutta tästä voisi päätellä että ryijypeitteitä on käytetty varakkaissa talouksissa peitteinä muutenkin 1400-luvun alkupuolella (nunnat tuskin olisivat keksineet tarvikkeitaan aivan tyhjästä, ja usein nunnilla oli tausta varakkaasta perheestä). Mahdollista on että luostarit kutoivat itse myös käyttämänsä ryijyt. Myöhemmin 1400-luvulla ryijyt mainitaan testamenteissa peitteenä myös linnoissa, kartanoissa ja porvareidenkin omistamina. Ne toimivat Norjassa myös 1400-luvun lopulla maakauppojen maksun osana.

Kustaa Vaasan aikana 1500-luvulta alkaen linnoissa ja kartanoissa määrättiin pidettäväksi varastokirjanpitoa, ja näin tekstiilien - ryijypeitteidenkin - määristä ja esiintymisestä on paremmin tietoa. Esimerkiksi Turun linnassa niitä oli 1540-41 37 kappaletta, osin näistä tekstiileistä on mainittu jopa kunto ja muita yksityiskohtaisia tietoja. Ryijyt olivat ilmeisen yleisiä nukkumavarusteita (vaikka vielä 1540-luvulla petivaatteita ylipäätään oli inventaareissa varsin vähän) ja niitä pidettiin arvokkaina. Paitsi linnoissa itse tehden, linnat saivat ryijypeitteitä myös veronmaksun välineinä. Suomessa ryijyn esiintymisalue on ollut 1500-luvulla ilmeisesti painottunut etelään (ruotsalaisvaikutusta?), ryijyt olisivat olleet Savossa ja Pohjanmaalla harvinaisempia kuten olisivat olleet myös pohjoisessa Ruotsissa. Paitsi linnoissa ja kartanoissa, ryijypeitteitä on ollut 1500-luvun puolivälissä myös rikkailla kauppiailla. Myös Ruotsin kuninkaallinen perhe käytti ilmeisesti tällä ajanjaksolla ryijypeitteitä. Myös Norjasta ja Tanskasta tunnetaan linnoista ja aatelisten omaisuusluetteloista ryijyjä 1500-luvulla. Kuninkaallisella päätöksellä myös suojattiin ryijykauppaa, kun Kustaa Vaasa antoi öölantilaisille luvan jatkaa perinteikästä ryijyjen myyntiä Saksaan (ts. ryijyillä oli kysyntää Saksassakin).

1600-luvun alusta alkaen ryijypeitteet vähenevät linnojen ja kartanoiden tilikirjoista (ylhäisö siirtyi käyttämään toisenlaisia peitteitä), mutta muuten ryijypeitteiden käyttö levisi laajemmille yhteiskuntaluokille. Kansanomaisessa käytössä, käyttöesineinä vaikeissakin olosuhteissa kuten saaristossa, ne sitten pysyivätkin paikoin 1900-luvun alkuun saakka.

 

Who used rya covers?

In 1420 a rya blanket is mentioned in bridgettine convent rules in Vadstena, Sweden, as a part of nun's bed textiles (also the rules mention woollen coverlets and animal skins). This listing does not specify details, but I think it's not far-fetched to think that by this time rya coverlets were a relatively common feature in at least wealthier households - the nuns were, after all, largely from well-to-do families. It is possible that convents wove the ryas they used. Later in the 15th century ryas are mentioned in wills and testaments as coverlets in castles, manors and even owned by the bourgeoisie. In Norway they are mentioned as being a part of a payment when a piece of land was purchased.

 

In early 16th century, when king Gustavus Wasa was the king of Sweden, castles and manors were required to write accounts and inventories of their possessions. Even textiles were a part of these inventories, and therefore we know a lot more of ryas as well. For example in Turku castle, Finland, there were 37 ryas altogether in 1540-41, and even the appearance and condition is sometimes mentioned. Ryas were apparently quite common as bed textiles (although the number of bed textiles in all was quite small at this point), and they were considered as being valuable. The castles wove their ryas, but some were also acquired as means of tax payment. During the 16th century in Finland ryas were pretty much a southern phenomenon, and it's quite easy to think of them as being a part of Swedish influence, in Ostrobothnia and Savonia they were much less common (same goes for northernmost Sweden).  As previously mentioned, ryas appear in castles and manors, but also merchants owned them in the mid-16th century. Even the Swedish royal family might've used them. Also Nowegian and Danish inventories from castles and noble households mention ryas in the 16th century. Ryas were also mentioned, when king Gustavus Wasa gave the people of Öland island an official permit to continue their traditional rya trade with Germany (ie. ryas were sought after in there as well).

 

In the early 17th century ryas apparently go out of fashion, and the very wealthy switch to different kind of coverlets. Ryas continue to spread to other classes, though, and in traditional folk use they were worn even in very demanding circumstances all the way to the early 20th century. 

 

Keskiaikaiseen asuun ennallistettu nunnan kamari Vadstenan luostarin museossa. Tässä tosin ei ole sänkyryijyä. ~~~ Reconstructed medieval nun's chamber from Vadstena monastery. No bed ryas here, though.

Miltä ne näyttivät?

Miltä nämä varhaiset ryijypeitteet sitten näyttivät? Viikinkiajan "tekoturkistekstiileiden" joukosta tunnetaan myös värjättyjä kappaleita, krapilla värjättyä punaista (joissain lähteissä vaaleanpunaista) nukkaa, ja joissain tapauksissa myös taustakangas on ollut värillinen. 1200-luvun islantilaisessa lakitekstissä mainitaan värjäämättömien, sinisten ja punaisten tekstiilien lisäksi raidalliset karvaviitat.

 

Birgittalaisnunnien 1400-luvun ryijyjen ulkonäöstä ei ole tietoa, mutta seuraavalta vuosisadalta tiedetään enemmän. Osassa 1500-luvun tilikirjoja on mainittu myös peitteen värit. Yleisimmät teksteissä mainitut näkyvät olleen yksivärisiä valkoisia, harmaita tai mustia, luultavasti siis värjäämättömiä. Jonkin verrran lampaan omista väreistä on myös sommiteltu raitoja ryijyyn, erityisesti mustavalkoisia mainitaan.

 

Muitakin värejä on mainitusti käytetty, värikkäimmissä jopa viittä eri väriä, mutta nämä ovat selkeästi vähemmistössä ja enimmäkseen käytössä linnoissa ja kuninkaankartanoissa. Ensimmäinen varmasti kuviollinen, vaakunakuviolla varustettu, on mainittu herttua Juhanan hovista (vaan olettaisin tässä, että kuvio on ollut ryijyn tasaisella puolella, ei nukassa sillä nukkuessa nukkapuoli pidettiin alaspäin, nukkujaa kohti, ehkä se voisi olla ollut kirjottukin). Kuviolliset taustat on muuten useissa tapauksissa mainitusti tehty vippelätekniikalla, ts. kudontatermein kolmivartisella ruusukkaalla. 

 

What did they look like?

So, what did these early rya coverlets look like? Among the viking age "fake fur" textiles there are some with madder dyed red pile (pink in some sources), and also in some examples the ground weave was dyed too. in 13th century Icelandic law texts undyed, blue and red piled textiles are mentioned, as are striped "fur" cloaks.

 

The appearance of the rya coverlets used by the bridgettine nuns remains unknown, but we know more of the 16th century ryas. In some accounts and inventories even colours are mentioned. Most ryas seem to have been single-coloured, most likely undyed whites, greys and blacks. Sometimes also striped black and white ryas appear in records. 

 

Other colours are mentioned too, but they are much less frequent, and typically appear in castles and crown manors. The most colourful ryas have been stated to been woven of five different colours. First one especially mentioned to have a figure, an image, woven to it, is from duke John's court in Turku castle (he resided there 1556-1563, the image was his coat of arms). Not mentioned, but I assume this image was on the ground weave side of his rya, as the rya was worn pile down, towards the sleeper - it might've been woven, but it could well have been embroided as well. Other examples of patterned ryas are describes as being woven using vippelä technique (three-shaft rosepath pattern).

 

Turun linnan kirjanpito on ollut ihastuttavan yksityiskohtaista 1500-luvun alkupuolella ja keskivaiheilla. ~~~Turku castle inventories have been delightfully detailed in the early-mid 16th century

 

Vielä 1900-luvun alussa käytössä olleiden saaristolaisryijyjen on sanottu muistuttavan vanhoja käyttöryijyjä, ja siinä missä koko nukkapuolen kuviointi on uudempien seinätekstiili-ryijyjen ominaisuus, saaristolaisryijyissä on usein ollut värikäs nukkapuolen reuna kiertämässä yksiväristä (luonnonväristä) keskustaa, joka on joskus voinut olla erikseen kudottu ja kiinni ommeltukin. Saaristolaisryijyissä taustapuoli on myös joskus vuoritettu villakankaalla.

 

Tilikirjoista ja dokumenteista löytyy mainintoja että on ostettu, tuotettu tai jopa varastettu nukkalankaa ryijyyn, ts. näissä nukka on juurikin lankaa eikä kehräämätöntä villaa. Näin ryijy olisi ollut materiaaleiltaan nykyisenlainen varmasti jo 1540-luvulla. 1540-luvun lähteitä mainitaan myös sekä kudonnan loimi- ja kudelankoina käytetyn yleisimmin villaa ja joissain harvinaisemmissa tapauksessa myös hamppulankaa. Kansanperinteessä esiintyy myös tekstiilisilpun käyttäminen nukkana tai nukan osana, tämä tunnetaan sekä Suomesta että Norjasta mutta tämä lienee nuorempi piirre .

Mitä tulee ryijyjen kokoon, 1500-luvun lähteet mainitsevat ryijyjen kooksi 2-3 x 4 kyynärää, harvemmin 5 (120-180 x 240/300 cm). Kansanperinteen mukaan ryijy kudottiin pitkittäissuunnassa kahdesta osasta ja ommeltiin sitten yhteen. Se tehtiin sängyn kokoiseksi ja tyypillistä oli että sängyn jakoi monta henkilöä, näin peitteen piti riittää kaikille.

 

The archipelago ryas that were still used in the early 20th century have been said to resemble historical bed ryas, and where the colourful and patterned pile side is a modern wallhanging-rya feature, archipelago ryas sometimes have a contrasting coloured border that is encircling an undyed, single coloured center part. Sometimes the border was woven separately and later sewn on. Occasionally the ground weave side was lined with woollen fabric.  

 

Historical accounts and documents mention, that yarn for rya pile was purchased, produced or even sometimes stolen, ie. pile was definitely made of yarn already in the 1540s instead of unspun wool tufts. Sources from the same decade also speak of warps and wefts of the weaving mostly being made of wool and in rare occasions, flax. In folk tradition there are notes of textile scraps used as pile or part of the pile, this is known from from both Finland and Norway, but this might be a newer tradition.

 

When it comes to the size of the ryas, 16th century sources have the measurements delightfully precisely written down - they are mostly 2 to 3 ells x 4 (rarely 5) ells (120-180 x 240-300 cm). Folk tradition says that a rya was woven lenghtwise in two pieces, and then sewn together. As it was typical for several people to share a bed, a rya should've been large enough to cover all the sleepers.

1700-1800-luvun vaihteen saaristolaisryijy ~~~ late 18th - early 19th century archipelago rya. kuva/photo Museovirasto

 

Oma testi

 

Lähdin tekemään pientä testiversiota ja nimen omaan istuinalusta-lampaantaljan korviketta ennen tulevaa, isompaa kudontaprojektia. Ohjelmassa oli siis istuinalunen, vaikka tällaiselle käytölle en olekaan löytänyt tuon taivaallisen ensimmäistäkään lähdettä. Näin ollen tämä testiversioni on siis käytössä lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa historiallisuusvaatimukset ovat löyhemmät - joka tapauksessa pienenä piiloagendana ajattelin yrittää normalisoida ryijytekstiilinkin käyttöä historianelävöityksessä koska niitä näkee ehdottomasti aivan liian vähän. Ja onhan penkkiryijy siviilikäytössäkin osoittanut hyödyllisyytensä. Ja kissan nukkuma-alustana toki.

 

I started making a small test version and especialy one to substitute a seatcover-sheepskin before weaving a larger actual rya project. I must make a disclaimer, though, I have not found any references of rya weave being actually used like this. Therefore my small benchcover will be in use only in events where requirements for authenticity are less strict. None the less I have a hidden agenda with my little benchcover, to normalize rya textiles in living history use, because they really are seen way too seldom. And I must say that this little textile of mine has proven to be very practical, even in non-living history use. And my kitties love it.

 

Nukkalangan solmu loimeen ~~~ Pile yarn knot in warp

 

 

Toivottu pituus saavutettu, loimilangat poikki. ~~~ Desired length is achieved, warp threads cut

Virittelin työni pyöreän loimen villalangasta pahvikehykselle paremman kudontavälineen puutteessa (ja en muuten suosittele tällaista kudontatapaa yhtään kenellekään, olipa hermojaraastava kokemus). Työssä oli yhteensä 68 loimilankaa ja työn leveytenä 30 cm. Kudelankana käytin luonnonvalkoista villalankaa, nukkalankana muusta kudonnasta jääneitä loimen tutkaimia, ts. sitä osaa loimesta jota ei voi kutoa. Hyvää lankaa ja puolimetrisiä pätkiä kuitenkin, joten tässä päätyivät käyttöön! Pujottelin kudelangan palttinana, ts. yhden yli, yhden ali ja lisäsin nukkakerroksen kolmen kudelankakerroksen välein. Koska kudelankamateriaalia oli reippaasti, laitoin nukkasolmut kaksinkertaisesta langasta. Tekniikkana tällainen nukan lenkiksi jättäminen on ollut käytössä ilmeisesti lähinnä Ruotsissa Smålantilaisessa kansanperinteessä (ja sielläkin oikeastaan toisella tavalla), mutta toi ainakin enemmän pehmikettä istujan pyllyn ja penkin väliin. Viimeistelin tekstiilin pujottamalla loimen jämät takaisin muuten hieman löysään pohjakudokseen.

Because of a lack of a proper weaving loom, I improvised a makeshift round loom out of cardboard (and I absolutely do not recommend this kind of weaving for anyone ever, it was absolutely nerve-wrecking). I had 68 warp threads and weaving width of 30 cm. Warp was of naturally white wool as was weft, and as pile yarn I used white and undyed black warp leftovers, ie. the parts of warp that one can't weave. Good yarn none the less, and in half a meter lengths, so here they found their use. I wove the ground weave in tabby, over one, under one, and added a row of pile after three rows. Because I had plenty of scraps for pile, I used my pile yarn double. As a technique double pile yarn has been in use in Sweden, folk tradition in Småland (but even there not precisely like this, apparently), but after all, this means more insulating wool material between a sitter and their bench. I finished the weaving by weaving in the ends back to the ground weave, which was loosely woven anyway.

Työn takapuoli ennen päättelemistä ~~~ Backside before weaving in the ends

Etupuoli ennen päättelemistä ~~~ Frontside before weaving in the ends

Seuraavaksi sitten varsinaisen nukkumaryijyn pariin, siitä sitten toisessa postauksessa!

Next up the actual sleeping rya, more on that in another post!

Nukkumaryijy se tämäkin, tavallaan. ~~~ Bed rya of sorts, this one.

Lähteet ~~~ References

Ewing, Thor: Viking clothing. Tempus publishing

Geijer, Agnes: Ur textilkonstens historia. Gidlunds förslag, 2006

 

Hanssen, Viveka: Knotted pile weaves 1600-1850. IK foundation & co

 

Norwegian textile letter: Bedding before 1900 in Nordfjord

 

Pylkkänen, Riitta: The use and traditions of mediaeval Rugs and coverlets in Finland. Suomen muinaismuistoyhdistys, 1974.

Sirelius, U.T: Suomen ryijyt, tekstiilihistoriallinen tutkimus.

 

Östergaard, Else: Woven into the earth

Miten tunnistaa kunnon kangas, osa 1 ~~~ How to identify a good fabric, part 1

Vaihteeksi vähän muuta kuin museovierailuja, tällä kertaa ollaan käsityön perimmäisten kysymysten eri materiaalien äärellä ja ensimmäistä kertaa tässä blogissa myös itse kuvattua videomateriaalia! 

For a change something other than museum visits! This time we're facing some of the most fundamental questions when it comes to textile crafts, and or the first time I have made a video for this blog!

Viime aikoina on historianelävöityspiireissä keskusteluttanut kankaiden kuitujen koostumus. Joskus vastaan tulee tilanne, että ostetun kankaan tai langan koostumuksesta ei ole varmuutta, erityisesti käytettynä hankkiessa myyjä ei välttämättä itsekään muista kankaan tarkkaa koostumusta. Vastaukset materiaalikysymyksiin on onneksi ihan mahdollista löytää itsekin, tapoja tähän on useampia ja testit on mahdollista suorittaa ihan kotioloissa useimmista talouksista valmiina tai ainakin tavallisesta ruokakaupasta löytyvin välinein. Tästä on siis tulossa peräti kolmeosainen sarja, jonka opeilla on mahdollisuus ainakin yleistasolla erotella mitä on hankkimassa, tai mitä kangaslaatikon pohjalta löytyikään.

Lately there has been some talk among living history enthusiasts concerning fabrics and their ingredients. Occasionally one comes across fabric or yarn that is not-so-clear what it is made of, and especially if one is about to purchase a second-hand fabric even the seller might not know or remember what the fabric actually is. Luckily the answers to these questions can be found, and the tests are possible to carry out at home, using ordinary supplies that can be found in normal grocery stores. I'm about to make a three-part series on this subject, tips on how one can tell (at least to some degree) what one is about to purchase or what on earth is this fabric on the bottom of the fabric stash.

Polttotesti ~~~ Burn test

Polttotesti paljastaa varsin selkeästi, onko kankaan joukossa sekoitetta tai mitä materiaalia kangas on. Yleisellä tasolla on varsin helppo kertoa poltettaessa onko kangas proteiinikuitua (villa, silkki) tai selluloosakuitua (kasvikuidut), Muovin erottaa näistä varsin helposti. Tein pienen videon siitä, miten erilaiset kangaslaadut palavat ja miten ne erottaa toisistaan.

Burn test reveals quite easily whether there is some artificial blend material in fabric or what the fabric is made of. Generally speaking it is quite easy to tell using burn test if the fabric is of protein fiber (wool, silk) or cellulose fiber (plant material). Plastic too can be distinguished quite easily. I made a small video on how different fabrics burn and how to tell which one is which.

Jos video ei näy alla (mobiililla ei välttämättä) niin tässä linkki suoraan YouTubeen! 

In case the video doesn't appear under this text (that might be the case if you're using your phone), here is a direct link to YouTube. 

Jos video ei ole mieluinen muoto saada informaatiota, tässä tulokset vielä muutamalla sanalla.

Villa -  Villa syttyy ja palaa huonosti sekä sammuu itsestään, palava villa haisee poltetuille hiuksille. Musta tuhkakokkare murenee jos sitä puristaa. 

Villasekoite - Sekoitteet hämäävät. Niissä on tietysti piirteitä kummastakin, villasekoite syttyy huonosti mutta muovin osuus sulaa ja jää kuplimaan.

Muovi - Polyesteri, polyamidi, akryyli, nailon - syttyy helposti, kuplii poltettaessa, saattaa jopa valua. Haisee muovilta palaessaan, tuhkakokkare sulanut kova muovipallero.

Silkki - Palaa hieman paremmin kuin villa mutta silti huonosti ja on taipuvainen sammumaan itsestään.

Pellava - Syttyminen ottaa aikaa, mutta kun syttyy, pellava palaa isolla liekillä. Tuhka on vaaleaa ja murenevaista. Muuntokuitu viskoosi palaa samankaltaisesti, joten polttotesti ei helposti erota viskoosia kasvikuidusta. Toisaalta viskoosi ei tuntumaltaan muistuta useinkaan kasvikuitu-kankaita, joten mahdollisuudet rajautuvat sitä kautta.

Puuvilla - Syttyy nopeammin kuin pellava, palaa muuten samankaltaisesti isolla, kirkkaalla liekillä.

Kotona polttotestattaessa kannattaa noudattaa suurta varovaisuutta, mieluiten testata ulkona ja silloinkin veden ja muiden sammutustarvikkeiden läheisyydessä!

 

Should a video not be your favourite method of receiving information, here are the results in short.

Wool - Doesn't really catch fire or burn. Burned wool smells of burnt hair. Ash is black and crumbles.

Wool blend - Can be confusing as it has features from both sides. Doesn't catch fire, but plastic melts and makes bubbles.

Plastic - Polyester, polyamide, acrylic, nylon - lights up easily, makes bubbles when burning, melts and may even drip. Smells of plastic when burning, end result is a hard little molten black ball.

Silk - Catches fire a little easier than wool, but the flame tends to die out by itself.  

Linen - Takes some time to catch fire, but when in flame, burns bright and strong. Ash is light and crumbling. Viscose/ rayon, semi-synthetic fiber, burns much like linen or cotton, they are more difficult to tell apart. But then again, viscose fabric doesn't really resemble plant fibers, so the options are narrowed down that way.

Cotton - Lights up faster than linen, burns same way with large an strong flame.

Should you want to test these at home, be super careful! Best to test outside, and even then have water and other equipment with you to extinguish the flame!

Naantalin museo ~~~ Naantali museum

Naantalin kirkossa piipahduksen jälkeen oli aikaa vielä käydä Naantalin museossa. Vallan ihastuttavan idyllisessä vanhassakaupungissa sijaitseva museo oli jakaantunut kahteen rakennukseen. Toisessa, Humpin rakennuksessa esitellään Naantalin arkeologiaa, birgittalaisluostarin aikaa ja vaihtuvia näyttelyitä, toinen Hiilolan talon rakennus edustaa 1800-luvun lopun porvariskotia. Lisäksi Hiilolan talossa esitellään yhden huoneen verran Naantalin kuuluisaa kylpyläelämää. 

Aloitimme ikään kuin väärästä päästä,  Hiilolan talosta. Aivan ensimmäiseksi silmään pisti erittäin tunnelmallinen sisäpiha talousrakennuksineen!

After a visit to Naantali church we still had good time to drop by in Naantali museum. Situated in the wonderfully idyllic old town, the museum was located in two different buildings. The first, the Humppi building houses exhibitions about archaeology in Naantali, bridgettine convent era and also there is space for temporary exhibitions. The second one, the Hiilola building, has been furnished as a late 18th century bourgeoise home and there also is a small exhibition about the famous Naantali spa.

We started out with sort of wrong part of the museum, the Hiilola building. The very first thing that caught my eye was the lovely courtyard with large oaktrees and roses.

 

Sisällä museossa kypylätoiminnasta kertovan näyttelyhuoneen tunnelma itsessäänkin oli varsin historiallinen. Täytyy sanoa että olen kovasti viehtynyt tämän kaltaisiin vanhoihin näyttelykalusteisiin! Kylpylätoiminta Naantalissa sai alkunsa kun Viluluodon lähteen vedellä keksittiin 1700-luvun puolessa välissä olevan parantavia ominaisuuksia, mutta varsinaista menestystä ja kaupungille seuraelämää ja uutta nousua toi 1863 perustetty kylpylä.

Inside the museum in the spa part of the exhibition was wonderfully historical in atmosphere - I really love old museum furniture like these. In mid-18th century it was discovered that the water in Viluluoto spring had qualities that were extremely beneficial for health, but real success followed only after a spa was established in 1863. Lively social life followed the spa and it made the town rather famous.

Naantali oli varsin kuuluisa sukan neulomisesta, onpa esitetty että koko puikoilla neulomisen taito olisi tullut Suomeen Naantalin birgittalaisluostarin kautta - en tosin ole nähnyt tälle kertomukselle erityisen konkreettisia todisteita sen lisäksi, että yleisesti ottaen neulonnan taito ja sen leviäminen varhaisvaiheissaan liittyi kirkolliseen toimintaan. Neulonta oli kuitenkin saanut museoon oman vitriininsä. Hieman yllättäen 1800-luvulla Naantalissa neulotut sukat olivat yleisimmin pellavasukkia! Kuvassa etualalla lankakerän kuljetusverkko, jolloin neulonta oli mahdollista myös kävellessä.

Naantali was rather famous for knitting socks, and it has even been suggested that knitting as we know it would've arrived to Finland with bridgettine nuns. I have yet to find really convincing evidence for that claim, save that early knitting and spreading of the craft was quite closely associated with church. Anyway one glass case was dedicated solely for knitting! Surprisingly most of the socks knitted in Naantali in the 19th century were linen socks, woolen and cotton socks were fewer in number. In the front a carrying net for a ball of yarn, one could knit when walking as well.

Porvariskoti-osio talossa edusti pikkukaupungille tyypillistä porvariselämää, kodiksi oli sisustettu talosta neljä huonetta mukaanlukien keittiötilat.

The bourgeoise home -part of the museum consisted of a home of small town merchant family, four rooms altogether along with their kitchen and all.

Museon toinen rakennus, Humpin talo, sijaitsi aivan kulman takana Hiilolan talosta. Humpin talo oli enemmänkin museon päärakennuksen tyyppinen, siellä oli myös museon museokauppa (ja ilahduttavasti kirjavalikoimaa, sehän kiinnostaa aina!). Heti sisään astutuessa esillä oli otos arkoelogiasta Naantalissa,  hajanaisista rautakauden löydöistä luostariajan esineistöön ja uudempaankin aikaan.

The second building of the museum, the Humppi building was more like the main building, and right behind the corner from the Hiitola building. Also the museum shop was there, and I was happy to spot a wide range of books in the museum shop (always interested in those!). Archaeology in Naantali was pretty much the first thing one sees when entering the museum, from sparse iron age finds to medieval cloister era and even early modern period life in Naantali.  

1500-luvun kynttilänjalka ~~~ 16th century candlestick

 

Vaihtuvana näyttelynä museossa oli hygienia- ja puhtausaiheinen Suihketta kainaloon -näyttely. Se käsitteli aihetta kivan monipuolisesti ja pitkältä ajanjaksolta. Plussaa käytännönläheisestä näkökulmasta!

Temporary exhibition "Squeaky clean" dealt with cleanliness and hygiene matters. Nicely broad approach and a wide time scale, I think. Extra points for a very practical point of view!

Museon viimeisessä huoneessa oli jo edelliseltä visiitiltä tuttu birgittalaisluostarin ja -kirkon pienoismalli, kohtauksia luostarin arjesta sekä munkkien että nunnien puolelta. 

In the last room there is the scale model of the medieval bridgettine convent. I remembered that from my previous visit years ago! Several scenes were depicted portraying everyday life in the convent. 

Lopuksi vielä muutama tunnelmakuva Naantalin vanhankaupungin puutaloidyllistä. Ihana kesäkaupunki toden totta!

Finally some photos of the old town idyllic scenery. Naantali is an absolutely lovely summer town!

Naantalin luostarikirkko ~~~ Naantali convent church

Lähestulkoon naapurissa sijaitsevassa Naantalin luostarikirkossa oli tullut viimeksi piipahdettua lapsena, joten olipa se sitten korkea aika korjata tilanne! Samalla, kun aikaa riitti, käväistiin Naantalin museossakin (siitä lisää seuraavassa postauksessa). Ehdottomasti kannatettava vierailu, suosittelen lämpimästi!

Naantalin birgittalaisluostari perustettiin 1438, mutta alkun alkaen se sijaitsi Maskussa (noin 10 km nykyisestä sijainnista), mutta alkuperäinen paikka ei ollut hyvä. Lupa rakentaa luostari Naantaliin allekirjoitettiin vain viiden vuoden luostaritoiminnan jälkeen, vuonna 1443. Naantalin kirkko rakennettiin birgittalaisluostarin kirkoksi luostarin yhteyteen ja palveli paitsi luostaria, myös  seurakuntalaisia. Luostari lopetti toimintansa reformaation yhteydessä, viimeinen nunna menehtyi 1591. Luostarin rakennukset purettiin 1608 (kivistä rakennettiin mm. kaupungin talojen kivijalkoja ja kirkkoon kellotorni) ja kirkkokin kärsi pahoja palovaurioita 1628.

Even though I live quite near Naantali and the medieval convent church, I've last visited there when I was a kid. So it was about time to fix the situation! And while we were at it, we dropped by at Naantali museum too (more about that later). Definitely worth dropping by, I recommend!

Naantali bridgettine convent was established in 1438 but at first it was situated in Masku, some 10 km from its current location. The place was not regarded as being very fitting for convent, so a permit to relocate the convent was signed only after five years, in 1443. The Naantali church was built for the convent but it served also pilgrims and whole parish. During the reformation the convent activity ceased, the last nun in the convent died in 1591. The convent buildings were demolished in 1608 (the stones were used for buildings in town and also for bell tower for the church) and the church sustained severe fire damage in 1628.

Photo M. Pulla

Kirkossa ei ole kovin paljoa keskiaikaista itsessään jäljellä mutta kirkon keskiaikaisesta käytöstä ja asusta kyllä tiedetään jonkin verran. Birgittalaissäännön mukaan kirkon takana olisi oltava "hiljaista vettä" ja alun perin pääalttari olikin ollut nykyisen sisäänkäynnin lähettyvillä länsikuorissa. Nykyisin kirkon lattia laskee selvästi sisäänkäynniltä kohti alttaria, mutta vanhastaan siis kyseessä oli ylämäki. keskiajalle tyypillisesti alttareita oli toki muitakin, nykyisen alttarin seutuvilla oli Neitsyt Marian ja myös pyhän Birgitan alttarit (ja muita pienempiä). Mikä itselläni pisti silmään oli kirkon leveys, jollain tavalla se muistutti Vadstenan kirkkoa tällä ominaisuudellaan (ei mikään ihme sinänsä vaikka mallia olisi sieltä otettukin). 

So there is not that much medieval left in the present-day church per se, but quite a lot is known of the medieval appearance and use of the church. According to the bridgettine rule there should be "quiet water" behind the church and at first the main altar was indeed in the very opposite end of the building, approximately where the entrance is now. Nowadays the floor level sinks somewhat when walking towards the altar to the entrance, but at first it used to be "uphill". Like in other medieval churches there were other altars as well, where the main altar is now there was the altar of Virgin Mary and also that of st. Birgitta (and other small altars). What struck me was the width of the church, in a way it reminded me of Vadstena convent church - and it really kind of makes sense too, to copy the appearance of the mother convent church, doesn't it?

 

Sivustoille oli 1960-luvulla uudelleenrakennettu lehterit, jotka luostariaikaina olivat munkeille ja nunnille erilliset (ja myös muuten hieman toisenlaiset, mutta samoilla paikoilla kuitenkin). Etelänpuoleinen (kuvassa olevan kohdalla) lehteri oli varattu munkeille, pohjoisseinän lehteri nunnille. Myös sisäänkäynnit kirkkoon olivat erilliset.  

During a renovation in the 1960s balconies were rebuilt. When the cloister was active separate balconies were reserved for both monks and nuns (they were somewhat different in appearance, but in the place where the balconies stand now, anyway). The southern balcony (in the photo) was reserved for monks, nuns had the nothern balcony. Also the entrances to the church were separate.

 

Kirkkosalin sisäänkäynnistä heti vasemmalle oli asetettu sievä pienoismalli keskiaikaisesta luostarista rakennuksineen ja kirkon keskiaikaisesta asusta.

Right by the current entrance to the church hall there was a cute scale model of the medieval cloister with its buildings and also of the medieval appearance of the church.

Jonkin verran luostariaikaista esineistöä oli kirkossa jäljellä vielä. Näistä kiinnostavimpia rautainen kattokruunu, johon liittyy perimätietoa jonka mukaan noviisit antoivat luostarilupauksensa sen alla (mielenkiintoisena yksityiskohtana, sisällä tosiaan on sarvi - kuriositeettina myös Belgiasta löytyy vastaava ratkaisu 1400-luvun lopulta). Kattokruunun vieressä seisoi korkean jalan päässä hostiarum eli sakramenttikaappi jossa säilytettiin ehtoollisleipää, kaappia on arveltu kirkkoa vanhemmaksi. Erinomaisen yksityiskohtainen ja koristeellinen kyllä! Myös kastemalja ja huuhteluallas olivat luostarikirkon esineistöön kuuluneita.

Some items from the cloister era had survived. Among the most interesting items there was an iron chandelier, tradition goes that novitiates gave their vows under the chandelier (no real written sources for that, though). And as a detail, there is a horn inside the chandelier..? (A late 15th Belgian chandelier survives as well, supposedly that has been a thing?) Right next to the chandelier there stood a church tabernacle where the eucharist bread was kept. It said to be older than the church, and anyway it was wonderfully ornate and detailed! Also the baptismal font was also originally a part of the cloister church.

Photo M. Pulla

 

Myös kirkon taiteessa oli esimerkkejä luostarin ajalta. Alttarikaappi, johon on kuvattu useita pyhimyksiä, on ilmeisesti tehty Ruotsissa 1400-1500-lukujen vaihteessa. Suurin piirtein saman aikainen on myös alttarikaapin alla oleva Jeesuksen pää -veistos. Pyhimyspatsaita oli kaksin kappalein, tuntematon naispyhimys ja Maria.

Also some smaller works of art survived from the medieval period. Altarpiece with several saints depicted was apparently carved in Sweden in the turn of 15th-16th centuries. A smaller wooden head of Christ was approximately of the same date. Two wooden statues of saints were also located in the church, an unknown female saint and Mary. 

1500-luvulta peräisin olevaa öljyvärimaalausta on epäilty puolalaisen herttuatar Katariina Jagellonican lahjoittamaksi (Katariina oli avoimen luostarimyönteinen)  ja espanjalaisen El Grecon tai oppilaansa maalaamaksi.

16th century oil painting is suspected of being donated by the Polish duchess Catherine Jagiellon (Catherine was openly pro-monasteries and convents). The painting is perhaps made by the Spanish artist El Greco or one of his apprentices.

Seinämaalauksia keskiaikaiselle kirkolle tyypilliseen tapaan Naantalin kirkossa ei ole, eikä niitä sen kummemmin vihkiristejä lukuun ottamatta ole ollutkaan. Kaaret vain ovat olleet aikanaan koristeltuja, mutta niistä ei kirkkosalin puolella ole jälkiä katon 1600-luvulla kärsimän palovahingon takia. Sen sijaan maalaukset koostuvat myöhemmistä rakentajien ja korjaushenkilökunnan merkinnöistä ja muistokirjoituksista.

The typical medieval wall paintings are lacking, the walls are bare white and they always have been, consecration crosses excluded. Only the arches were decorated but as the roof sustained fire damage in the 17th century, nothing remains of them in the church hall. There are later paintings, however, they consist of markings left by people who repaired and builded the church and also memorial texts.

Luostarin rakennuksista ei ole jäljellä enää muuta kuin kaivo ja pätkä aitaa, mutta luostarin paikanvalintakriteeri, lahden hiljainen vesi on edelleen näkymänä kirkon viereltä. Kirkkopuistossa on myös muistomerkki mahdollisesti luostarin kuuluisimmalle asukkaalle Jöns Buddelle, jota on joskus pidetty ensimmäisenä tunnettuna suomalaisena kirjailijana. Matkaseuralaisen kanssa mietimme, että olisi kyllä mielenkiintoista jos luostarin rakennuksien pohjat olisi merkitty maastoon jollain tavalla, nythän niistä ei näy mitään. Tästä siis kehityskohdetta kirkonmäelle?

Nothing remains above ground of the cloister's other buildings save a well and a small fragment of a wall surrounding the area. One still remains, the quiet water can still be seen. In a park behind the church where the remains of the cloister lie underground there is a memorial stone for perhaps the most famous person of the cloister, monk Jöns Budde. He has been regarded as the first Finnish author known by their name. I was wondering with my Companion that it would be really interesting if the outlines of cloister buildings that are now underground would be somehow marked to the ground surface - something new for the church hill, perhaps?