Kehruukoukku ~~~ Spinning hook

Kesällä Lejren arkeologisessa ulkoilmamuseossa käydessä tuli törmättyä tekstiilitekniikkaan josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan -kehrääminen kehruukoukun (ruots. spinnkrok) avulla. Tämähän alkoi sitten kiinnostaa valtavasti, olen kehrännyt pääasiassa -ja silloinkin melko satunnaisesti- värttinällä mutta tietysti kaikkea täytyy koittaa. Ja kohtuullisella menestyksellä koitettiinkin!

In the summer when I visited the Lejre archaeological open air museum I came across a textile technique I had never seen before -spinning with a spinning hook (spinnkrok in Swedish). It got me really curious, I've so far spun mostly with a spindle and my experience is limited with that, too. So I had to put the technique to test, and those tests ended up being quite successful!

Opastusta löytyi mukavasti Youtubesta -tämä video on ruotsiksi mutta eipä tuossa juuri sanoja tarvita, esittely on melko yksiselitteinen vaikkei kieli taipuisikaan.

Youtube videos provided guidance. This video is in Swedish but not much words are needed, this is quite self-explanatory even if one wouldn't understand a word.

Tekniikan historia ja maininnat teoksissa ~~~~ History of the technique and written records

Tätä kehruutekniikkaa kutsutaan värttinän edeltäjäksi, mutta jostain syystä löysin tietoja tästä tekniikasta käytännössä ainoastaan Ruotsista mitä tulee langan kehruuseen, ja nämäkin vähät tiedot olivat huomattavan vanhoista teoksista (jos joku tietää enemmän, olen äärettömän kiinnostunut kuulemaan!). Oscar Montelius mainitsee tekniikan pronssikautiseksi, perustellen sillä että siltä ajalta ei hänen mukaansa ole tiedossa värttinänkehriä vaikka villalankaa onkin (kirj. v. 1877).¹ Toim. huom. Montelius tarkoittaa tässä nimenomaan Ruotsin ja Tanskan aluetta, etelämpää, Saksastakin jo, tunnetaan kuitenkin kehriä ihan kivikautta myöten (mm. esillä Berliinin Neues Museumissa)...

This technique is said to be a predecessor for a spindle, but for some reason I found information about it only from Sweden when it comes to spinning yarn -and that information is quite old, mostly late 19th century (should anyone know more, I'd be super grateful for any info!). Oscar Montelius notes that it might be a bronze age technique, since there are no spindle whorls from that period although woolen yarn is known (written in 1877).¹ Montelius meant here specifically Swedish and Danish finds, because in central Europe spindle whorl finds are well known even from the neolithic times, for example from Germany (exhibited in Neues Museum, Berlin)...

Muutamaa vuotta aiemmin (1871) N.M. Mandelgren oli esitellyt kehruukoukkua ja sen käyttöä ja mainitsi samalla tekniikan säilyneen käytössä eteläisessä Ruotsissa, ts. Skånessa, Hallannissa, Blekingessä ja Smålannissa. Myös Mandelgren esittää tekniikkaa vanhimmaksi kehruutekniikaksi ja esittelee samassa artikkelissaan myös muita vanhoja menetelmiä.²

Some years earlier (1871) N.M. Mandelgren wrote about old textile techniques and mentiones spinning hook as well. He notes that its use has been a living tradition in southern Sweden, ie. Skåne, Blekinge and Småland. Also Mandelgren states that it is the oldest method of spinning.²

Sekä Mandelgren että Montelius mainitsevat erilaiset kehruumateriaalit kehruukoukun yhteydessä, sekä villan, eläimenkarvat että pellavan. Muutamia vuosikymmeniä Mandelgrenin ja Monteliuksen jälkeen Ragnar Jirlow mainitsee kehruukoukun nimenomaan pellavankehruuvälineiden yhteydessä, mutta toteaa että kehruukoukun käytöstä ei ole paljoa tietoa.³

Both Mandelgren and Montelius mention various spinning materials when using spinning hook, wool, animal fur and linen. Some decades later Ragnar Jirlow presents spinning hook specifically as a linen processing tool. He also states that not much is known of the use of spinning hook.³

Kaikkein tuoreimmat maininnat kehruukoukusta löytyvät kalastusvälineosastolta 1930-luvulta -tokihan väline taipui myös verkon niinen kehräämiseen. Ruotsin Kringla-tietokannasta löytyneen koukun alkuperä sijoittuu sekin eteläiseen Ruotsiin.

The newest notes of spinning hook are found from the 1930s when it is shown as a part of fishing equipment -of course one can make bast yarn with it too, and bast then again was used in making fishing nets. The spinning hook found in the Swedish Kringla database is also southern Swedish in origin.

Lehmuksen niinen kehruussa käytetty koukku 1930-luvulta Ruotsista ~~~ Hook used in spinning bast from the 1930s Sweden

Omat kokeilut ~~~~ My own experiments

Aloitin testaamisen kehräämällä vuosikausia tyhjän panttina kököttäneen ohuen hahtuvalangan langaksi, ihan periaatteella että haetaan tuntumaa välineeseen (ja pistetään hahtuva hyötykäytöön). Ja koska materiaali oli tasaisen hyvää, tuli langastakin kertaheitolla nättiä! Ensitunnelma oli, että verrattuna värttinään kehrääminen on hieman hitaampaa, mutta kontrolli langan kierteeseen on jossain määrin parempi. Koukku suorastaan itse ilmoitti sopivan täyttöasteensa, keristä tuli hyvin samankokoisia 12-16 gramman palleroita. 

I started my test with spinning a skein of thin pre-yarn, thinking that this way I'll get some elementary idea of the technique (and put the pre-yarn to some use, it had just been sitting there for years). And because the starting material was even and good quality, thread became very nice too right from the start. My first impression was that when compared to spindle, spinning with a hook is slower but a spinner has somewhat more control to the twist of the thread. It was as if the hook itself stated how much thread is enough. The skeins ended up very similar in size, 12-16 grams of thread in one ball.

Suurin piirtein maksimi jota koukkuun saa kehrättyä, tämän jälkeen alkaa olla painopiste aika vinksallaan ja kehrääminen vaikeaa. ~~~ My spinning hook can take about this much thread, after that it's somewhat off balance and spinning is difficult.

Kaikkineen 85 grammaa valmista! ~~~ 85 grams of thread altogether!

Toinen kokeilu oli valmiiksi karstatusta öölantilaisesta Äpplerumin tilan villasta. Hienoa ja valmiiksi hyvin käsiteltyä sekin, joten sen kehrääminen ei ollut oleellisesti vaikeampaa kuin valmiin hahtuvalangan. Testaukset jatkuvat, seuraavaksi täytyy varmaan koittaa itse käsitellyllä villalla ja testailla primitiivisiä metodeja siinäkin, jousi kiinnostelisi kovasti...

The second experiment consisted of readily-carded wool fluff from Öland, Äpplerum farm. Fine wool and well-processed, so spinning it was not really more difficult than spinning the pre-yarn. Next I think I'll try some hand-processed wool and test some primitive methods, bow or willowing perhaps!

¹ Montelius, Oscar: Sveriges hednatid, samt medeltid, förra skedet frår år 1060 till år 1350 , p. 23-24 (1877)
² Mandelgren, N.M: Om äldre spinnredskaper och spinnsätt. Svenska fornminnesförenings tidskrift, n:o 2, 1871
³ Jirlow, Ragnar: Om linberedning och linspinning hos svensk allmoge.  Fataburen: kulturhistorisk tidskrift, 1924.

Kevätreissu Berliiniin VI: Neues Museum ~~~ Spring trip to Berlin VI: Neues Museum

Paluu museosaarelle! Neues Museum eli Uusi museo  on varsin hämäävästi saaren toiseksi vanhin museo, mutta kuitenkin vanhinta eli Altes Museum:ia muutaman vuosikymmenen nuorempi joten siitä nimitys joka on seurannut tähän päivään asti. Ovensa museo on avannut 1855 ja museon kokoelmat koostuvat esi- ja varhaishistoriasta sekä egyptiläisestä kokoelmasta. Nelikerroksisen museon kaksi alinta kerrosta oli omistettu Egyptille ja  Välimeren alueelle, kahdessa ylemmässä kerroksessa oli enimmäkseen esihistorian kokoelmia ja historiallista aikaa.

Return to the museum island! Neues Museum ie. the New museum is surprisingly the second oldest museum in the island, but as it is some decades newer than the oldest, Altes Museum, it has retained its name. The msueum opened its doors for the first time in 1855 and its collections consist of pre- and early history collection and the Egyptian collection. The museum is in four floors, bottommost two are dedicated to the Egypt and Mediterranian items, topmost two (mostly) house the prehistorical collections.

Aloitettiin siis ns. väärästä päästä, portaat ylös ja kohti esihistorian näyttelyä. Museon esineiden lisäksi silmiin pistivät rakenteen ja koristeiden yksityiskohdat -tämäkin museo oli ottanut kovasti osumaa toisessa maailmansodassa (pahiten koko museosaarella) ja kun sitä oli korjattu, esille oli asetettu myös osin hajonneet ja osin fragmentaarisetkin koristeet. Varsin mielenkiintoista. Muutenkin rakenteissa oli runsaasti viitteitä erilaisiin historiallisiin tyyleihin, tämä oli rakennusajankohdan peruja.

We decided to start our visit "other way around", up the stairs and towards the prehistorical exhibition. First thing one spots in here is not so much the items but the architechture - this museum was badly damaged in the second world war (worse than the other museum island museums) and as it was repaired, some of the damaged and partly even fragmentary decorations were put to display. I found it really interesting. As a part of the original architectural planning, there were also several hints to different historical building styles. 

 

Kuva/photo M. Pulla

Ennen esihistorian näyttelyä vastassa oli huoneen verran ilmeisesti tiettyjen museon perustamisen aikaan vaikuttaneiden keräilijöiden kokoelmia aseteltuna tavalla, joka tavoitteli museon mukaan museon perustamisen ajan museotyyliä. Hieman sekalaista seurakuntaa kaikkineen, yhteistä teemaa ei löytynyt vaan vierekkäin oli rautakautta ja Roomaa ja paljon muuta (mutta että nuo vanhat vitriinit ovat nättejä!). Osa kokoelmien ja museon historiaa tietysti ja siinä mielessä todella hienoa että tällä tavoin oli otettu sekin huomioon, mutta jotenkin niistä ei näillä eväillä tahtonut saada oikein otetta.

Before the prehistory exhibition there was a room full of glass cases exhibiting several 19th century collectors' collections, assembled in a way that resembled the museum exhibitions of the time the museum was first opened (according to the museum). I did find them a bit confusing, no real theme but Roman era and iron age and everything else all assembled together -but oh my do I love those old glass cases! And of course these are a part of museum and collections history (and really interesting that this was here, as this aspect of history is seldomly shown to museum visitors), but put together like this, it was somehow a bit difficult to grasp. 

Berliinin alueen arkeologian näyttely oli täälläkin, tosin vain yhden huoneen mittaisena. Esillä oli kaupungin alueella tehtyjen kaivausten tuloksia ja otoksia kaupungin historian varrelta, 1900-luvulle saakka.

One room was dedicated to the archaeology of Berlin. Items on display there were objects found in  excavations all aroud the town. Glimpses from the town history, ranging all the way to the 20th century.

Keskiaikaista arkipäivän esineistöä avaimista solkiin ja saksiin. ~~~ Medieval everyday items, keys and scissors among other things.

Pommitetun tavaratalon koruosaston sulaneita helmiä toisen maailmansodan jäljiltä. ~~~ Molten beads from a bombed-down department store jewellery department, second world war.

Esihistoria ja kivikausi olikin sitten seuraavana vuorossa, näyttelystä lähdettiin liikkeelle neandertalilaisista ja siitä eteenpäin, aina neoliittiseen kivikauteen ja maanviljelyyn. Monipuolisesti esineitä eri yhteyksistä ja olipa mukana muutama ennallistettu hautauskin. Kivi- ja pronssikauden näyttelyä sekoitti kyllä vähän se, että sekaisin oli saksalaista esineistöä ja Välimeren seudun materiaalia, ero tehtiin vain teksteissä. Ihan mielenkiintoisia sinänsä toki välimerellisetkin, ei siinä mitään, mutta muutaman kerran sitä huomasi ihmetelleensä jotain mielenkiintoista esinettä että näyttääpä jännältä -ja ihmekös, kun on kotoisin ihan muualta.

Prehistory and stone age were next in line, the exhibition started from the Neandertals and proceeded on from that, ending up to the neolithic period and farming. There was quite a wide array of items from all aspects of life, but  found it a bit confusing that every now and then there were German and Mediterranian items mixed together and the only way to tell them apart were small texts by the display case. Not that the Mediterranian items would not have been interesting -they were- but I constantly found myself wondering on some interesting-looking item only to find out that no wonder it looks unfamiliar as it is really far from its place of origin. 

Hevosen päätä esittävä kaiverrus, 14 000 eaa ~~~ Carving of a horse's head, 14 000 bce

Neuloja ja naskaleita, 9600-4200 eaa ~~~ Needles and awls, 9600-4200 bce

Jousitarvikkeita, rannesuojat ja ennallistettu nuoli. Kärki samalta ajalta kuin rannesuojat, 2500-2200 eaa. ~~~ Archery equipment -wrist guard and a recostructed arrow. 2500-2200 bce.

Pronssikauden osasto oli melkoisen vaikuttava, suomalaisittain ei oikein ole tottunut tuollaiseen pronssin määrään joka esillä oli, pelkkiä kirveitäkin yhdessä vitriinissä suunnilleen saman verran kuin Suomessa pronssikautisia metalliesineitä ylipäätään. Myös tässä näyttelyssä esineistöä oli sekaisin sekä Saksan alueelta että Välimeren seuduilta. Aika paljon painoa pistettiin näyttelyssä uskomuksille ja rituaaleille, joista pronssikaudella toki olikin näyttäviä jäänteitä.

The bronze age exhibition was impressive, as a Finn I'm certainly not accustomed to that amount of bronze items that was on display here -solely the number of axes in one glass case was approximately the same as total number of known Finnish bronze age metal items... Also this exhibition mixed items from Germany and Mediterranean area. Quite a lot of emphasis was put to religious practices and items, remains of which of course are plenty and imposing.

Pronssikirveen valinmuotti ja kirves, 1400 eaa ~~~ Bronze axe mould and the axe itself, c. 1400 bce.

Uhrikaivo täynnä keramiikkaa, n. 1000 eaa, Berliini. ~~~ Sacrificial well full of pottery, c. 1000 bce, Berlin.

Euroopan ensimmäinen tunnettu taistelukenttä Tollensessa, Pohjois-Saksassa (1200 eaa), oli saanut oman vitriinin. ~~~~ Europe's first known battlefied in Tollense, northern Germany (c. 1200 bce) had a glass case of its own.

Museon julkkisesine, valtavan kokoinen ilmeisesti seremoniallinen kultahattu, oli saanut kokonaan oman huoneensa jossa pääsi kulkemaan esineen ympäri. Vastaavia hattuja tai niiden osia tunnetaan kolme muutakin, kaksi eteläisestä Saksasta ja yksi Ranskasta, mutta tämä on ainoa kokonainen tunnettu. Tämän nimenomaisen esillä olleen yksilön löytöpaikka ei ole tiedossa. Koristeiden ja työstötekniikoiden perusteella on päätelty, että hattu ajoittuisi pronssikauden loppupuolelle, 1000-800 eaa. Massiivisuudestaan huolimatta se painaa vain puoli kiloa, sen koristeet ovat taivaankappale- teemaisia ja kuva-aiheet toistuvat kalenterimaisesti.

The "celebrity item" for this museum, huge ceremonial gold hat, had gotten a room of its own where one was able to walk around the hat and look at it from all sides. Three other similar hats or parts of such are known, two from southern Germany and one from France, but this is the only one that's complete. Its place of origin is not known. Based on the decorations and methods how it was made it has been suggested that it was made in the late bronze age, c. 1000-800 bce. Although it i massive, it weighs only about half a kilo. Its decorations are celestial-themed and they have a calendar-like repetition sequence.

Pronssikauden jälkeen esillä oli vielä hyvin pikaisesti kelttiläistä tai esiroomalaista rautakautta. Olisi voinut katsella enemmänkin, muotokieli vetoaa kovasti.

After the bronze age there was a brief glimpse to the celtic or pre-roman iron age. I quite fancy the aesthetics, I would not have protested had there been more of that...

Esiroomalaisen La Téne -kulttuurin kultainen kulho, 200-100-luku eaa. ~~~ A golden bowl from the La Téne culture, 3rd - 2nd century bce

Kolmas kerros oli siis siinä selätettynä. Alemmissa kerroksissa Egyptiä olisi ollut esillä enemmänkin, mutta aikataulun kireyden vuoksi ihan kaikkea ei ehditty katsoa. Museon suurin nähtävyys, kuningatar Nefertitin patsas, oli kuitenkin ihan pakollinen katsastettava, se oli saanut yhden huoneen kokonaan itselleen. Viereisessä huoneessa oli sitten enemmänkin Nefertitiä (kuningatarta kun oli toki kuvattu useammankin kerran) ja puolisoaan kuvaavia patsaita.

So, that was the third floor. On other three floors there would've been a whole lot of Egypt on display, but we were somewhat on a schedule and had to skip most of that. The number one attraction in the museum, however, was a must see, the famous bust of queen Nefertiti. It had gotten a whole room just for itself. In the next room there was more of Nefertiti -the queen of course had been depicted in several statues- along with statues of her spouse.

Nefertitin patsaan huoneessa ei saanut kuvata. ~~~~ Photography was forbidden in the Nefertiti room.

Kuningatar, joko Nefertiti tai Merit-Aton ~~~ Queen, either Nefertiti or Merit-Aton

Nefertitin huoneen jälkeen vuorossa oli antiikin ja muinaisen Egyptin kirjallisen kulttuurin osasto.

After the Nefertiti room the next hall was dedicated to the literary works of antiquity and ancient Egypt. 

Provinssiroomalainen osuus näyttelystä oli asetettu kirjallisen kulttuurin jälkeen. Näyttely kattoi Rooman provinsseista myös muita alueita, eteläisiä ja itäisiä, pohjoisten lisäksi.

After the literary works it was time for the provinces of Rome. The exhibition covered also the eastern and southern provinces in addition to the northern ones.

Taittotuolin runko, 100-200-luvulta jaa, nykyisen Unkarin alue. ~~~ Folding chair, 2nd-3rd century ce, modern day Hungary.

Yhtä ja samaa löytöä, Neupotzin roomalaisaikainen kätkö 200-luvulta jaa. Yli 1000 esinettä samasta löydöstä. Melkoinen määrä ihan työkalujakin, mm. viila ja saha oli hyvinkin tunnistettava. Lisäkuvia löytyy! ~~~ All from one and the same location, the Neupotz roman era deposit from the 3rd century ce. Over 1000 items altogether, including an impressive amount of tools. For example saw and file were perfectly recognizable!

Lääkelaatikko, 200-luku jaa, Saksan alue. ~~~ Medicine box, 3rd century ce, modern day Germany. Kuva/photo M. Pulla

Seuraavan hallin kansainvaellusaika ja keskiaika olikin jotenkin yllättävän nopeasti kuitattu. Mahtavan hienoja esineitä toki mutta yhteen huoneeseen oli mahdutettuina koko väli Rooman vallan jälkeisestä ajasta sydänkeskiajalle, eteläisestä Saksasta pohjoiseen vähän viikinkejäkin sivuten. Ymmärtäähän sen siis ettei kovin syvällisesti tuossa vauhdissa pysty keskittymään oikeastaan mihinkään. Tässä vaiheessa museon vahtimestarit tulivatkin sitten jo ystävällismielisesti hätyyttelemään museon sulkemisen tiimoilta...

Migration period and medieval era in the next hall were somehow surprisingly quickly dealt with. Wonderful items of course, but so many centuries, from the fall of the Roman empire to the high middle ages, from southern Germany to north, also briefly touching the vikings -it is quite understandable that nothing can be really extensively covered in that haste. In this hall the friendly museum workers informed us that the museum was about to close, so we should be on our way...

Blingiä 400-500-luvuilta. ~~~~ 5th-6th century bling

Tarjotin Spandausta, 900-l. ~~~~ A tray from Spandau, 10th century.

1300-luvun loppupuolen hautamuistomerkki, Heinrich Beyer Boppard ja Lisa von Pyrmont. ~~~ Late 14th century effigy, Heinrich Beyer Boppard and Lisa von Pyrmont.

Paljon jäi vielä näkemättäkin, museossa olisi ollut Välimeren seudun muinaisuutta esillä vaikka miten Kyproksesta Troijaan ja  vielä lisää Egyptiäkin. Infoähky alkoi kuitenkin painaa  päälle ja museo mennä kiinni -jotain jätettiin siis seuraavallekin vierailulle!

There was still a lot that we didn't see, the ancient Mediterranean area from Cyprus to Troy and even more Egypt. I was beginnign to have slight information OD and the museum was about to close, so we had to leave something for out next visit too!

Museokauppakin tuli toki nopeasti katsastettua kuten tapana yleensä on. Ja aivan mainio museokauppa olikin, joskin rahanmenoa hillitsi se, että tarjolla oleva kirjallisuus oli käytännössä pelkästään saksaksi (ja akateemisen saksan taitooni en vielä oikein luota)... Mukaan lähti sitten kelttiläinen keittokirja, keittiösaksa kun on vähän helpommin hanskattavissa. Kovin syvällisesti en ole vielä tutustunut mutta aivan asialliselta teokselta vaikuttaisi.

The museum shop was briefly inspected too, as is customary. And it was a good one, although my limited skills in German language managed to save me quite a lot of money. Tremendous amounts of interesting books, but nearly all in German, and I don't quite feel my skills are in academic reading level yet. So I grabbed me a celtic cookbook, kitchen german is somewhat easier to figure. I haven't inspected the book that thoroughly just yet, but it seems legit by the first glimpses.