Öölantia ristiin rastiin: Museoita Öölannissa ~~~ Here and there in Öland: Museums in Öland

Öölannin aktiviteetit painottuvat kesälle, siitä ei taida päästä mihinkään. Selvästi huomasi, että syyskuun puolivälillä monet paikat olivat jo luopuneet kesäaukioloajoistaan, mutta onneksi museoinnostunut historianörtti ei joutunut aivan tyhjän päälle kärsimään vaan museoita riitti nähtäväksi. Auki olivat sekä Öölannin kotiseutu- ja rakennushistoriaa esittelevä Himmelbergan museo että pieni ja sympaattinen Skedemossen rautakautista muinaisjäännnöstä esittelevä museo. Sinne siis!

The activities in Öland (understandably) are heavily focused to summer months. In mid-september it was obvious that several places were either completely closed after summer or open during very limited hours. But fortunately a history geek with a love for museums was not left with nothing -there were two very charming museums to visit. First one, Himmelberga museum, focused on traditional buildings and lifestyle in Öland, where as Skedemosse museum was about an important iron age archaeological site.

Himmelbergan museo ~~ Himmelberga museum

Se paikallinen Seurasaari! Paikallista rakennuskantaa ja perinteistä elämänmenoa esittelevä Himmelbergan museo perustettiin 1959 paikallisen kylänraittia myötäilevän kylärakenteen säilyttämiseksi. Paikalle on sittemmin siirretty lisää rakennuksia, jotka ajoittuvat nekin 1700-1800-luvuille, samaten niiden sisustus täsmää aikaansa. Eläimiäkin paikalla oli tottakai, pupuista possuihin sekä kanoja ja vuohia ja myös mehiläistarha. Idylliä siis kerrakseen... Näiden lisäksi myös maatalouskoneita ja -laitteita oli runsaasti esillä, eli kyllä täällä sai tovin jos toisenkin vierähtämään -ja varsinkin niin kauniina päivänä kuin meille sattui kohdalle osumaan.

Himmelberga museum was established in 1959 to preserve local traditional buildings and village structure. After that more buildings have been transferred to the museum area, all of them dating to the 18th-19th centuries -along with interiors and furniture and all. And of course there were animals, traditional breeds of rabbits and pigs and chicken and goats -and also there were beehives! Really idyllic, so to say. Along with all those, quite a lot of early 20th century farming-related machinery was on display, so indeed, there was a lot to see and it I can imagine how one could spend several hours in there, especially on a beautiful day such as the one we had during our visit.

Museossa oli muuten myös oikein mukava kahvila, valtavan tammen alla oli hyvä istuskella. Museoalue jatkui kylänraitin molemmin puolin, toisella puolella oli esillä mm. Öölannin (sittemmin käytöstä poistettuun) rautatiehen liittyvä näyttely. Himmelbergassa oli myös mukava pieni museokauppa (paikallista käsityötä, erittäin kannatettavaa), josta mukaan lähti ompelutarvikkeita varten hirmuisen sievä pieni vakka. Teepurkkina se minulle myytiin, mutta ei se taida olla niin tarkkaa :D

The café in the museum was delightful too, tables and chairs under a huge oak that provided some shade. The museum area continued to the other side of the street, where there was (among other tings) an exhibition concerning the railroad in Öland. Himmelberga museum shop was very cozy and fitting to the overall atmosphere (local handcrafted items). I got me the cutest little bentwood box for my historical sewing kit -it was sold to me as a tea box but...

Museon sivut/ Museum home page

kuva/photo M. Pulla

Kuva/photo M. Pulla

Kuva/photo M. Pulla

Skedemossen museo ~~~ Skedemosse museum

Skedemossen uhrisuo on jälleen kerran yksi osoitus Öölannin rautakautisesta rikkaudesta. Paikka oli käytössä ajanlaskun alun ajoilta alkaen useita satoja vuosia, esiroomalaiselta rautakaudelta viikinkiaikaan. Suohon uhrattiin kaikkea arvokasta -aseita, eläimiä, ihmisiäkin ja tunnetuimpana löytönä kultaa jota on löytynyt peräti 1,3 kiloa. Paikka löytyi aivan sattumalta 1950-luvulla, kun kuivahtanutta suota alettiin kuivata entisetään, peltomaaksi.

Skedemosse offer bog is once again one example of the iron age wealth of Öland. It was in use several centuries, starting from the pre-roman iron age all the way to the viking age. All kinds of precious items were offered to the bog -weapons, animals, people and most famous of them all, gold. Altogether 1,3 kg of gold has been found in Skedemosse. The place was found by accident, when already somewhat dried-out bog was being transformed to a field.

Kaksikerroksisen museorakennuksen alempi kerros kertoi alueen historiasta sekin, tosin ilman suoliitäntää. Alakerran toinen huone oli omistettu viikinkiajalle, toinen 1800-luvulle. Skedemossen uhrisuosta kertova näyttely kattoi koko yläkerran. Varsinaisia alkuperäisiä esineitä esillä ei juurikaan ollut, etenkin kulta oli talletettu Historiskan kokoelmiin Tukholmaan (esillä kultahuoneessa!). Hyvin tehtyjä ennallistuksia sen sijaan oli runsain määrin sekä kirjallista informaatiota ja videomateriaalia, eli kaikkineen ehdottomasti käymisen arvoinen pieni museo josta sai kyllä kiinnnostavaa tietoa.  Söpöyspisteitä vielä muutama lisää pihalla vapaana vaeltelevista kanoista, vieläpä tipujen kera :)

The museum building consists of two floors, the first one is about the later history of the area, one room for 19th century and another room for the viking age. Skedemosse offer bog got the entire second floor. There were not that many original objects on display, especially the gold had safely been deposited to the Historical museum in Stockholm (it's on display in the gold room!) but there were many reconstructions instead, and a lot of text and filmed material. So indeed a very informative little museum! Some extra points for the extremely cute chicken and their small chicks running freely around the museum yard :)

Skedemossen uhrisuo on nykyisin kuivatuksen jälkeen peltomaata, mutta paikalle olisi päässyt käymään opastettua polkua pitkin. Tämä jäi tällä kertaa välistä koska viiden kilometrin lenkki olisi ollut seurueen huonojalkaiselle liian hankala, mutta tiettävästi siis tällainenkin mahdollisuus olisi paikan päällä piipahtaville.

The Skedemosse offer bog is nowadays a field, but it would've been accessible by a path with guideposts. We skipped that this time, because the five-kilometer trek would've been too much for a member of our group -but FYI for anyone visiting the museum, there is a chance to visit the actual site too.

Museon omat sivut / Museum website

Kuva/photo M. Pulla

Kuva/photo M. Pulla

Öölantia ristiin rastiin: Kehälinnoituksia ~~~ Here and there in Öland: Ringforts

Öölannissa tuli käytyä viime alkusyksystä, ja olipa hieno paikka -jopa syksylläkin! Ensimmäinen ajatus oli että saari muistuttaa kovin läheistä Gotlantia -erityisesti maisemiltaan- mutta huomattavasti erojakin toki löytyi ja erityisesti historian mittaan eroja tapahtumien kulussa ja painotuksissa on paljonkin. Historianörtille erityisen mielenkiintoisia olivat saaren rautakautiset muinaisjäännökset, saareta kun löytyy muinaisjäännöstyyppejä joita ei sellaisenaan juuri muualla ole tullut vastaan. Kehälinnoitukset ovat näistä mielenkiintoisempia, niitä olisi saarella ollut peräti 15. Piipahdimme viidessä, jotka olivat varsin erilaisia lopulta kuitenkin. Kohteina oli siis Eketorp, Sandby borg, Gråborg, Ismantorp ja Bårby.

I got a chance to visit Öland island in Sweden last autumn, and it definitely was worth the visit -even when the summer months were long gone! My first impression was that Öland resembled remarkably nearby Gotland, but there are notable differences too, especially when it comes to the history of the islands -what has been prominent, when has the island been successful and wealthy.... Especially the iron age ancient monuments were interesting, Öland features types of ancient monuments that are not that commonly seen elsewhere. Ring forts are on the top of that list, there are 15 of those in Öland.  During our visit to Öland we visited five of them, namely Eketorp, Sandby borg, Gråborg, Ismantorp and Bårby. All five have quite different characteristics and their history of use is not alike either.

Ismantorpin linnoituksen muurien sisältä ~~~ Inside the Ismantorp fortress walls

Mitkä kehälinnoitukset? ~~~ What ringforts?

Öölanti tuntuu olleen erityisen vaurasta seutua roomalaisella rautakaudella, 0-400 jaa -Öölannista esimerkiksi tunnetaan enemmän roomalaisia kultaraha-solidus-löytöjä kuin mistään muualta Skandinaviasta. Vaurauden myötä tarve suojautua yleensä myös kasvaa ja Öölanti varsin laakeana ei juurikaan luontaista suojaa tarjoa, joten tähän tarpeeseen rakennettiin kehälinnoitukset. Jokaisella on omanlaisia piirteitään, mutta yhteistä niille on, että pyöreä tai pyöreähkö kivivalli suojaa sisällä olevia rakennuksia, jotka on rakennettu selvästi suunnitellusti, säteittäin, muurin sisälle. Kehälinnoitukset on rakennettu rautakaudella, roomalaisajalla tai sen jälkeisellä kansainvaellusajalla (välillä 200-550 jaa), mutta monilla niistä on useampia, myöhempiä käyttöjaksojakin.

During the Roman iron age, 0-400 CE, the island seems to have been especially wealthy -there are more Roman gold solidi found in Öland than in any other Scandinavian region. Flat landscape provided little protection for its inhabitants, so ring forts were built for protecting people and property. Ring forts are round or roundish in shape, surrounded by stone walls made using dry stone technique, with traces of houses radially placed inside the ring wall and a central block of houses surrounded by a street. Several Öland ringforts have multiple periods of use, but they all have been originally built in the Roman iron age or the following Migration period, between 200-550 CE.

Eketorpin linnoituksen uudelleenrakennettu sisäänkäynti ~~~ Reconstructed entrance to the Eketorp fortress

Eketorp

Eketorpin kehälinnoitus eteläisessä Öölannissa on ollut käytössä kolmeen eri otteeseen: Ensin rautakaudella v. 300-400, uudemman kerran v. 400-650 ja kolmannen kerran keskiajalla 1170-1240 jolloin se toimi varuskuntana. Nykyään nähtävä Eketorp eroaa aika tavalla muista Öölannin kehälinnoituksista sillä se on rakennettu uusiksi, museoksi, ja siellä on erinäisiä rakennusennallistuksia sekä rautakautiseen että keskiaikaiseen tyyliin -puolet linnoituksesta edustaa rautakautta, puolet keskiaikaa. Muurikin on rakennettu uusiksi, mutta alkuperäistä on jätetty pieni pätkä. Museo oli varsinaisesti kiinni käynnin aikaan, mutta linnoitukseen pääsi silti sisälle vaikka rakennuksiin ei.  Eketorpilla on muuten omat Facebook-sivut, joilta voi katsella mm. aukioloaikoja ja lisää kuvia.

Eketorp in southern Öland has three different phases of use: two in the iron age, 300-400 CE and 400-650 CE, and the medieval phase 1170-1240 CE. The Eketorp we see today differs from the other ring forts, it has been turned into a museum and there are several reconstructed buildings. Half of the fort has been rebuilt in iron age style and the other half of the fort is made to represent the 12th-13th century military garrison that once stood there. Also its wall has been rebuilt, save a small section which has been kept in its original state. During our visit the museum was unfortunately closed. One could still enter the fort, but not the buildings. Eketorp has a Facebook-page with, for example, opening hours and more pictures.

Sateenkaaren päässä ei ole kultaa vaan elävää historiaa <3 ~~~ No gold at the end of the rainbow. There's living history <3

Keskiaikaisen varuskunnan puolta ~~~ The medieval garrison side

Rautakautisten talojen ennallistuksia. Nämä ilmeisesti toimivat näyttelytiloina, mutta kiinni olivat käyntimme aikaan. ~~~ Iron age house reconstructions. These apparently functioned as exhibition rooms, but they were closed during our visit.

Sandby borg
 

Sandbyn linnoitus on ollut viime vuodet kovasti otsikoissa tuoreiden kaivausten ja löytöjen ansiosta. On jopa kerrottu kansanperinteenä, että Sandby on "paha alue" jota pitäisi ihmisten välttää -ja 2010 alkaneiden tutkimusten ansiosta tiedetään, että ikäviä Sandbyssä onkin tapahtunut. Linnoituksen asukkaat joutuivat ilmeisesti yllätyshyökkäyksen ja joukkomurhan uhriksi kansainvaellusaikana, 400-luvun lopulla. Alueelta löydetyissä ihmisjäänteissä on jälkiä väkivallasta, ja ruumiit oli jätettu hautaamatta niille sijoilleen. Ilmeisesti ryöstöstä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä alueelta on löydetty jo kaikenlaista aikanaan arvokasta. Tutkimusprojekti on edelleen käynnissä, ja visiitin aikaan tuorein kaivausalue oli aivan vasta peitetty. Maan päälle ei menneistä kamaluuksista näy yhtään mitään, ylipäätään kehälinnoituksesta kertovat vain kivivallit -jotka, toisin kuin muissa linnoituksissa, ovat ihan meren rannassa. Tämä on antanut aihetta ajatukselle, että ehkä Sandbyn asukkaat olisivat olleet jollain tavalla eri joukkoa kuin sisämaahan linnoituksensa rakentaneet öölantilaiset. Tiedä siitä sitten, mutta teoriana kovin mielenkiintoinen. Sandbyn tutkimusprojektista muuten tiedotetaan projektin omilla kotisivuilla!

Sandby borg in the eastern coast of Öland has gained a lot of publicity because of excavations carried out in recent years. According to local folklore Sandby fort has been reputed as a “bad place” which local people had been avoiding up to present day, and in a research project started in 2010 it turned out Sandby had been a site of massacre in late 5th century CE, migration period. The inhabitants of the fort were apparently killed in a surprise attack -the skeletons showed signs of lethal injuries- and were left unburied where they fell. The attack might not have been for plunder -inside the fort there were several finds of valuable items that were left completely untouched. The research project is still ongoing, during my visit the excavation trenches had very recently been covered for this season. Nothing of the gruesome history is visible above ground, only walls that surround the fort are still standing. The location of Sandby fort differs from other forts. Where the other ring forts are located inland,  Sandby stands right on the shoreline. This feature has inspired a thought that perhaps the inhabitants of Sandby were somehow a different group than the other ringfort-building inhabitants of Öland. Don't know about that, but it's an interesting theory. News about Sandby excavations are published in the project's own webpage.

Gråborg

Keskeltä Öölantia löytyy saaren suurin kehälinnoitus, 3,36 hehtaarin suuruinen Gråborg. Niin kuin Eketorpin linnoitus, myös Gråborg on ollut historiansa mittaan useampaan otteeseen käytössä -niin rautakaudella kuin keskiajallakin. Käyttötarkoitus kuitenkin eroaa, siinä missä Eketorp toimi keskiajalla sotilaskäytössä, Gråborgin käyttötarkoitus oli rauhanomainen kauppapaikka kansainvälisin yhteyksin 1200-luvulta lähtien. Keskiaika näkyy Gråborgin ympäristössä muutenkin, linoituksen vieressä  seisovat pyhän Knutin kappelin rauniot. Kappeli oli kauppakiltojen ylläpitämä. Gråborgin maisema on pidetty erityisen siistissä kunnossa, kulttuurimaisemana, tästä on kiittäminen alueen omistajaa, Kungliga Vitterhets Historie och Antikvitets Akademien:ia.
 

Gråborg, situated in central Öland, is the island’s largest ringfort with an area of 3,36 hectares. Gråborg, as well as Eketorp, has been used in the medieval period in addition for its original iron age period of use. Where Eketorp functioned as a military garrison, Gråborg was a fortified center of international peaceful trade from the 12th century on. Traces of the medieval era are quite prominent the surroundings of Gråborg, right next to the ring fort stands the ruins of medieval St. Canute’s chapel originally maintained by trade guilds. The area is kept in neat condition and the landscape is being taken care of by its current owner, The Royal Swedish Academy of Letters, History and Antiquities.

Kappelin rauniot ~~~ chapel ruins

Linnoituksen sisäänkäynti ~~~ Entrance to Gråborg

Tukevaa muuria, edelleen varsin korkealle ulottuen. ~~~ Sturdy walls, still quite high.

Perinnemaisemaa linnoituksen ympäristössä ~~~ Traditional landscape by the fortress

Ismantorp

Varsin lähellä Gråborgia, niin ikään keskisessä Öölannissa, sijaitsee Ismantorpin kehälinnoitus. Rakennusjäänteitä Ismantorpissa on enemmän kuin missään muussa Öölannin kehälinnoituksessa, selkeät katulinjat, rakennusten seinät ja oviaukotkin ovat hyvin nähtävissä. Ismantorpin rakennusjäänteet herättivät uteliaisuutta jo 1700-luvulla, ensimmäinen säilynyt piirros niistä on Carl von Linnén v. 1741 käsialaa. Aluetta on tutkittu ja löydöt viittaavat 300-500-luvuille, mutta niistä on päätelty että Ismantorpin käyttöaika on ollut varsin lyhyt eikä se olisi koskaan ollut varsinaisesti pysyvän asutuksen aluetta, vaan enemmänkin suoja- ja kauppapaikka.

Ismantorp, also situated in central Öland quite close to Gråborg, features more prominent building remains than any other ring fort in Öland. A visitor can still see outlines of dozens of houses and workshops above ground, their doorways and streets that go through the area -all of those are original features which are shown already in the first surviving illustration of the fort, drawn by Carl von Linné in 1741. Finds from the 4th-6th century have been made in the excavations, and it seems as if Ismantorp fort has been in use for a relatively short period of time and was never a permanent settlement. Instead it functioned as a shelter during times of unrest and as a marketplace.

Bårby

Bårbyn linnoitus lounais-Öölannissa on muotonsa puolesta poikkeus kehälinnoitusten joukossa. Linnoitus on rakennettu jyrkkää kallionreunaa vasten niin, että yleisemmän ympyränmuodon sijaan Bårbyn linnoitus on puoliympyrän muotoinen jyrkänteen muodostaessa luonnollisen suojan. Bårbystä on suora näköyhteys Kalmarinsalmen suuntaan, ja sieltä on mainio tarkkailla salmen laivaliikennettä. Ehkä tämän edullisen sijainnin takia Bårbynkin käyttö jatkui keskiajalle ja pitkälti sen ylikin, 1600-luvulle.
 

Bårby fort in south-western coast of Öland is an exception when it comes to the shape of the fortress. Situated by a natural cliff, it is half-circle-shaped with the cliff forming a natural boundary. Also the cliff’s location close to the sea made it possible for the inhabitants of the fort to monitor any ships approaching from the Kalmar strait direction. Like Eketorp and Gråborg, also Bårby fort has been in use during the medieval period and even after that, its use continued until the 17th century -perhaps for its advantageous location.