Kesäreissu 2018: Hedebyn museo ~~~ Summer trip 2018: Hedeby museum

Reissu jatkuu! Göteborgista päädyttiin Saksaan ja Kieliin, josta tarkoitus oli tutustua muutamaan Saksan puolen nähtävyyteen ja sieltä ajaa sitten Tanskaan. Ensimmäinen kohde Saksan puolella oli Hedeby.

Tänä vuonna UNESCOn maailmanperintökohteeksikin nostettu Hedeby tai Haithabu on perinteisesti yhdistetty Tanskan viikinkiaikaan, mutta sijaitsee nykyisin Saksan puolella (on sijainnut 1800-luvulta puolivälistä lähtien). 700-luvulla perustettu Hedeby oli aikoinaan Tanskan merkittävimpiä viikinkiaikaisia kaupunkeja ja huomattava kauppakeskus jota kautta kulki tavaraa idästä ja lännestä. Hedebyn kukoistus päättyi vuonna 1066 kun kaupunki hyökkäyksessä poltettiin. Kaupungin jäännökset jätettiin sikseen ja uusi keskus perustettiin lahden toiselle reunalle, siitä muotoutui nykyinen Schleswigin kaupunki.

Aluetta tutkittiin ensimmäisiä kertoja jo reippaasti 1800-luvun puolella mutta oman museon sen sai vasta 1980-luvulla. Nykyinen museo avattiin 2010. Museo keskittyi siis alueen viikinkiaikaan ja koostui useasta pienemmästä rakennuksesta joista näyttelyn myötä kuljettiin sisäkautta rakennuksesta toiseen.

The trip continues! From Göteborg, Sweden, we ended up in Kiel, Germany, and we planned on familiarizing ourselves with some German sights before driving to Denmark. Our first target in Germany was Hedeby.

This year Hedeby or Haithabu was added to the list of UNESCO world heritage sites. It has traditionally been associated with the Danish viking age, but nowadays it is in German ground (has been since the mid-1800s). Hedeby was established in the 8th century, and on its heyday it was one if the most important towns in Denmark, a remarkable trading center with goods and people coming and going from east and west alike. Hedeby finally collapsed when it was burned in an attack in 1066. It was never rebuilt, a new town was established on the other side of the bay (modern day Schleswig), thus the remains of viking Hedeby were left untouched for centuries.

The area was excavated first time in the 19th century, but it had a museum of its own only in 1985. The museum we now visited was opened in 2010. Quite obviously it focused on the viking age of Hedeby and it consists of several one-room buildings, each with their own theme.

Mutta, itse museoon! Ensimmäinen huone käsitteli alueen rakennushistorian vaiheita ja kehitystä. Erityisen havainnollinen oli alueen pienoismalli johon eri tavoin kuvioita ja valoja heijastamalla käytiin läpi alle kymmenessä minuutissa alueen koko asutushistorian kehitys -minkä tyyppistä asutusta ja toimintaa oli missäkin päin kaupunkia missäkin vaiheessa ja miten esim. hautaukset olivat kaupunkiin sijoittuneet.

But, off to the museum itself! The first room was about the building history and development of Hedeby. I especially liked the scale model, to which lights and patterns were reflected thus showing what was situated and where, and how it changed over time -for example what areas functioned as burial grounds. 

Kaupunkia suojaanvan vallin  muotoja eri ajankohdilta ~~~ City wall and its different phases. Kuva/photo M. Pulla

Toisessa huoneessa päästiinkin sitten oikein kunnolla löytöjen pariin! Huone oli omistettu Hedebyn alueen käsityöläisille ja heidän tuotteilleen, ja valikoimaa olikin. Esillä olevien esineiden säilynyt kunto  oli todella huikea, melkoinen määrä puisia astioita ja muita puuesineitä -soittimiakin! Kokonainen seinä oli omistettu lasihelmille, ja esimerkiksi pronssinvalua oli havainnollistettu elävöitetyllä videoklipillä. Luojan kiitos täällä oli viitattu kintaalla kaikenlaiselle minimalismille mitä tulee esillepanoon, vahvasti esinesuuntautunut kävijä oli hyvinkin onnesta soikeana!

On the second room we got to go in depth to the finds! The theme of the room was the crafts and craftspeople of the town -and the items were plenty and seriously awesome. The state of preservation was astonishing, a lot of wooden items and even musical instruments! A whole wall was dedicated to glass beads alone, and for example bronze items were featured along with a video clip of viking age techniques of bronze casting. Thank goodness there were no signs of minimalism in here when it comes to objects on display, a heavily object-oriented visitor was as happy as one can be!

Kuva/ photo M. Pulla

Kolmas huone käsitteli alueen asukkaiden hautauksia sekä statuksen näkymistä erityisesti kuolemassa. Alueen hautauksien joukosta onkin löytynyt todella rikasta materiaalia, aina laivahautausta myöden.

The third room was about the burials of the area, and especially concerning the status of a person and how it is reflected in burials. Some of the graves in Hedeby showed signs of significant luxury, and there was even a boat burial.

Hedebyn tekstiililöydöt ovat melkoiset, mutta esillä niistä ei ollut juuri mitään (arkeologiset tekstiilifragmentit ovat ehkä muutenkin parhaimmillaan tekstissä kirjoitettuina ja valmiiksi analysoituna, ellei ihan wau-esineistä ole kyse -niitäkin Hedebystä olisi löytynyt mutta....). Tämä huovasta tehty eläinnaamio oli yksi niistä aivan harvoista tekstiileistä joita näytteillä oli ja ylipäätään hyvin harvinainen viikinkiaikainen huovutettu esine. Eläinnaamioita on Hedebystä toinenkin, mutta yhdessä ne ovat tietääkseni ainoat esimerkit viikinkiaikaisesta huovutuksesta (täydentäkää toki jos tiedätte jotain lisää!).

The textile finds from Hedeby are plenty, but almost none of them were on display. Archaeological textiles may be at their best when written down and analyzed, anyway, unless we're talking about very special wow-items (Hedeby would've had those, too, but...). This felt animal mask was among the very few textiles on display, and all in all a very rare example of felting in the viking age. There is another animal mask from Hedeby too, but together they are the only examples of felting that I know of (should you know more about this, please let me know!)

Kuva/photo M. Pulla

Neljäs huone käsitteli viikinkien kansainvälisiä yhteyksiä. Hedebyn kautta kulki jo aikalaisten tekstilähteidenkin perusteella runsaasti kansainvälistä kauppaa ja liikennettä muutenkin. Huone oli ryhmitelty eri tuontialueiden mukaan, mitä esineistöä tuotiin mistäkin.

The fourth room was about the international contacts in Hedeby. Not only there are exotic items that have been  found, there are even written eyewitness reports of international trade and traffic in the town. This room was arranged according to the areas of import, what was brought and from where.

Viidennessä huoneessa oli esitelty Hedebyn satamaa. Esillä oli laivan pienoismalleja ja rannasta löytynyt laivan runko (yksi pisimmistä tunnetuista!), kaikenlaista satamasta löytynyttä esineistöä sekä yksi Hedebyn julkkisesineistä -kokonainen, ilmeisesti rosvouksen uhriksi joutunut ja tyhjentämisen jälkeen silloiseen rantaveteen paiskottu arkku. Ei muuten lakkaa ihmetyttämästä miten museot tykkäävät laittaa pieniä esineitä lattiatasoon, tämänkin korkeus oli alle 30 cm (pituus puolisen metriä). Eli kun siitä yksityiskohtia tarkasteli, pyllistelyksihän se meni taas.

The fifth room was about Hedeby harbour. On display there was scale models of ships and even remains of a ship found in the harbour -one of the largest ever found, all kinds of other objects found in the shore and even one of the "celebrity items" of the museum, the Hedeby chest. A whole, almost intact chest was originally perhaps robbed and after being freed of its contents, it was thrown to the sea. And I just can't stop wondering how museums love to place tiny items on floor level, this one too is less than 30 cm in height (c. half a meter in length). And when observing details, yet again I was on my hands and knees on museum floor. It's becoming a habit!

Museo olikin melko lailla siinä, museokauppakin olisi ollut mutta sen anti jäi vähän pieneksi nyt -sitä vaivasi vähän sama kuin itse museota, kansainvälisiä tai muuten vain ei-niin-sujuvasti saksaa osaavia kävijöitä oli huomioitu vähän huonosti. Kirjoja, ilmeisen mielenkiintoisiakin, olisi ollut saatavilla mutta saksaksi kaikki. Näyttelyteksteistä selvisin sentään jotenkuten, tieteellistä kirjallisuutta en taida edes yrittää -vielä :P

Mutta eihän alueen anti tässä vielä ollut! Varsinainen Hedebyn kaupunki ja osin sinne ennallistettu viikinkikylä sijaitsi muutaman sadan metrin päässä museosta. Kylään päästäkseen oli kierrettävä metsäpolkua -ja ai että mikä metsä, tammivaltainen, valtavan isoja lehtipuita. Havumetsävyöhykkeen asukas oli aivan lääpällään!

That was pretty much it for the museum, there was a museum shop too but it seemed as if I was not a target group for its contents (this, by the way, applied to the museum itself too) -international visitors or others that are less than fluent in German language were not really taken into account. There would've been books, interesting ones even, but all in German. I sort of figured out the texts in exhibition (partly by guessing) but I'm not really up for scientific texts in German, at least not yet.

But that was not all for the area! The actual town of Hedeby and its reconstructed viking age buildings were situated a few hundred meters away from the museum. In order to reach the town, one had to walk through a forest -and what a forest, huge oaks and other leafy trees! As one living in an area mostly covered with evergreen trees, this was also very exotic (yeap, I love trees) :)

Hedebyn kaupungin vieriltä alkoi Danevirken vallitus (niin ikään UNESCO-kohde tältä vuodelta). Aluetta oli pitämässä siistinä lammaskatras, pötköttelivät puun alla kaikessa rauhassa. 

Right next to the Hedeby town started the Danevirke earthwork fortification (also an UNESCO site). Keeping the landscape nice and open, there were sheep roaming around, they were seemingly happy having a nap under an oak. 

Kylässä oli seitsemän uudelleenrakennettua taloa, ja lisäksi työpajatarkoitukseen kevyempiä rakennelmia ja telttoja. Kylään oli ennallistettu rakennuksia alueen löytöjen mukaan, mukana oli yksi suomalais- tai balttilaistyyliin hirsistä nurkkasalvoksilla rakennettu talokin aivan kuten alueella oli alunperinkin ollut. Tämä rakennus oli nyt kalastajan majana ja esitteli viikinkiaikaisia kalastusvälineitä. Muita työpajaksi asti esiteltyjä ammatteja olivat kammantekijä, kutoja ja puuseppä. Alueen kanat kanailivat sitten ihan omia juttujaan vapaasti kylässä pyörien <3

Alueella oli muutamia käsityöläisiäkin esittelemässä viikinkiaikaisia taitoja. Piipahdushetkellä paikalla olivat jousentekijä, seppä ja koruntekijä, joka ilmeisesti mukanaan olevien materiaalien perusteella teki lasihelmiäkin mutta sillä hetkellä keskittyi pronssiketjuun.

Sisätilat rakennuksissa olivat varsin vähän sisustetut jos vertasi viimevuotiseen Fotevikeniin (esim. ei astioita tai tekstiilejä juurikaan) ja varsin monissa tapauksissa taloon ei kunnolla päässyt sisällekään vaan vastassa oli portti. Ehkä johtui siitä, että henkilökuntaa tai vapaaehtoisia oli paikalla varsin vähän, yleisön opastaminen ja valvonta siis hankalampaa? No, kovin nätisti tehdyt sisätilatkin, ei siinä mitään missään nimessä.

Selvästi alueesta huomasi, että turistikausi ei ollut täysin päällä piipahduksemme aikaan, olisi mahtavaa käydä tuolla uudelleen silloin kun kylä on täynnä elämää. Ilmeisesti tuolla järjestetään markkinoitakin vuosittain, heinäkuussa, tässä voisi olla joskus ajatusta... 

In the village there were seven reconstructed houses, and also for workshop- and market stall purposes some lighter buildings and tents. The buildings in the village were made according to the finds of the area, among them one small timber house with finnish-baltic style structure -just as there originally had been. This house functioned now as a fisherman's house and it had fishing equipment on display. Other workshops in the area included a combmaker's, weaver's and a carpenter's workshops. The chicken were up to their very own chicken business, wandering freely around the town <3

Not only workshops, there were some craftspeople showing their skills. When we were visiting, there was a bowyer, smith and a jewellery maker, who based on the equipment he had with him, also made glass beads but at that moment he was focusing on making a bronze chain.

The insides of the house were scarcily furnished, when one compared that to Foteviken last year (no real signs of living, for example bowls or other dishes or textiles), and in several cases the insides of the houses were restricted in access by a gate. Perhaps because there was a limited amount of personnel or volunteers, guiding and observing the visitors was more difficult? Well, not that the insides of the houses would've been anything other than neatly made and attractive, they indeed were.

One could tell that the tourist season was not at its peak during our visit, I would love to visit the place again when it's full of life. It seems that there is an annual market arranged in there, in July, perhaps that would be an idea...

Ja ei ilman pientä shoppailua päästy, mukaan lähti luinen värttinänkehrä. Kohtuullisen kevyenä olettaisin että sillä on mainio kehrätä ohutta lankaa -ja ennen kaikkea onhan se ihan hirmuisen nätti!

And also, some shopping happened (but very little). I got me a bone spindle whorl! As it is quite light in weight I assume it's nice in spinning lightweight yarns -and most of all, it is tremendously pretty!

Seuraava pysähdys olikin sitten Gottorfin linnassa lahden toisella puolella! Siitä seuraavassa postauksessa!

The next stop for us was the Gottorf castle, on the other side of the bay! More about that on next post!