Dublin IV: Trinity College & National Leprechaun Museum

Trinity Collegen kirjasto on koti usemmallekin varhaiselle irlantilaiselle käsikirjoitukselle, kuuluisimpana näistä Book of Kells. Tätähän yleisesti pidetään kelttiläisen taiteen varsinaisena kulmakivenä, joten pitihän sitä sitten mennä katsomaan kun nurkilla oltiin. Pelivetona ostettiin liput ennakkoon, ja tätä voi suositella ihan jokaiselle joka paikalla käy sillä vaikka lippuja myydään myös paikan päällä, jono lippukassalle oli odotuksiakin pidempi ja visiittipäivänä keli oli vielä harvinaisen huono. Ennakkolipun ostaneet marssivat sujuvasti jonon ohi ja näyttivät puhelimen ruutua sisälle mennessään :)

The Trinity College library is a home for several early Irish manuscripts, the Book of Kells being the most famous of them all. It is also considered as being one of the greatest masterpieces of Celtic art, so no question whether we should visit the library while in town. It was a brilliant move to buy the tickets in advance, and I can really recommend that to anyone about to drop by. Tickets are sold at the door too, but when we were around the queue was even longer than I expected it to be and weather was nothing short of terrible on the day of our visit. Well, we had our pre-purchased tickets and we happily marched past the queue and only showed our phones at the door :)

Itse varhaisten käsikirjoitusten näyttelyssä ei saanut kuvata, mutta tässä vähän tunnelmaa sieltä kuitenkin -jos jono oli melkoinen, oli väkeä ängennyt näyttelyyn sisällekin niin paljon että olo oli lähestulkoon tuskaisa. Ennen varsinaisia näyttelyn päätähtiä eli vanhoja käsikirjoituksia vuorossa oli näyttelysalin verran taustoittavia tekstejä koskien paitsi itse kirjoja, myös niiden tekijöitä ja tekovälineitä -varsin informatiivista ja kivasti toteutettu. Itse kirjat olivatkin seuraavassa huoneessa, vaakasuuntaisessa vitriinissä -epäilemättä kirjoille itselleen ihanteellinen ympäristö, mutta kun katselijoita oli viidessä rivissä ja hieman lyhyenläntä allekirjoittanut siellä kauimmaisena, havainnoksi jäi että siellä mahdollisesti jotain kirjoja vitriinissä oli. Ei toivoakaan että olisi pystynyt katsomaan useammalta puolelta kiertämällä vitriinin ympäri, joten ehkä lopulta parempi olikin että ostin museokaupasta näitä esillä olleita teoksia käsittelevän kirjan ja tarkastelin sitä sitten paremmissa olosuhteissa.

Taking photos was forbidden in the exhibition of the old manuscripts, so I have no photos of those. However, as one could expect, since there were a lot of people waiting to come in, the exhibition was crowded as well. Before the actual manuscripts there was a hall filled with information plaques about the manuscripts themselves, the monks who made the manuscripts and techniques and materials that were used in the process -quite informative and nicely written! The books themselves were on the next room, lying horizontally in a glass case. No doubt that was a good environment for the books, but because the small-ish room was so packed and I'm not the tallest person around, I barely got a glimpse and I can only confirm that there were some books around but I couldn't even start thinking of, for example, walking to the other side of the glass case and seeing the books from another angle. Bit of a shame, really, but from the museum shop I got myself a nice book about the manuscripts. I can familiarize myself to the manuscripts with that! 

Ilahduttavampi kokemus oli näyttelytilan yläkerrassa sijaitseva oppilaitoksen vanha kirjastohuone Long Room (vaikka väkeä sielläkin ymmärrettävästi riitti). 1700-luvun alussa rakennettu ja 1800-luvun puolivälissä  yläsuuntaan laajennettu kirjastohuone toi mieleen useammatkin elokuvat ja olisin kyllä sitä mieltä, että jos olisi ollut vähän rauhallisempaa, olisin voinut viihtyä tuolla vaikka miten pitkään!

Kirjastossa oli esillä myös 1400-luvulta peräisin oleva harppu, yksi vanhimmista säilyneistä lajiaan. Sitä kutsutaan myös Brian Borun harpuksi, mutta herran kanssa tällä ei kyllä liene mitään tekemistä. Tämähän on se soitin joka on irlantilaisessa eurokolikossakin...

The upstairs Long room library -the former university library- was unexpectedly more delightful experience. Although this one was crowded too, the big room made the feeling less claustrophobic.  The library was originally built in the early 18th century and expanded (upstairs!) in the mid-19th century. It reminded me of several films, too, and had it been more peaceful, I would've loved to stay there for -well, I don't know how long. But I love libraries :)

Also in the library there was the one of the oldest surviving Irish harps on display. It's been called the Brian Boru's harp, but in real it's several centuries younger than that. Originally from the 15th century, this very instrument is the one that's depicted in the Irish Euro-coins...

Illalla oli vuorossa vielä National Leprechaun Museum. Menninkäiset ja Irlantihan kuuluvat ihan erottamattomasti yhteen! Tämä menninkäismuseo osoittautui ihan eri tyyppiseksi laitokseksi kuin mikään tähän asti vierailtu, vierailu perustui likipitäen täysin varsin sujuvasti huulta heittävään oppaaseen. Ja sujuvasti puhuikin, tarinankerronta oli hallussa ja tekstiä riitti menninkäisistä historian saatossa, menninkäisten ja ihmisten kohtaamisista ja menninkäisten asuin- ja elinolosuhteista, noin muutamia mainitakseni. Tosiaan hupaisa vierailu oli tämä, ja ilmeisen suosittu paikka sillä tännekin jouduttiin hankkimaan ennakkoliput hyvissä ajoin, suosittelen samaa muillekin. Kuvaaminen oli hankalampaa, mutta ei tänne visuaalisen puolen takia mentykään. Ja museokaupassa oli huomattavan paljon ja varsin laadukasta tarjontaa tarinoita ja mytologiaa koskien. Ja jännästi lähti kirja sitten sieltäkin.

In the evening we headed off to the National Leprechaun Museum. No Ireland without leprechauns, right? :D And this was a museum of quite a different style than any museum I've visited before. It was based on not objects, but stories -and our guide was one gifted storyteller! She told us about the history of leprechauns in Ireland, encounters between humans and leprechauns and how and where leprechauns reside -to name only a few. So indeed this was a lovely visit and it indeed seems that this is one popular place, we had to book our tickets well in advance in here too and I recommend the same for anyone about to visit. Taking photos was a bit more difficult since mostly the place was quite dim, but it wasn't really the visual side that was attractive in here (although it accompanied well the storytelling!). Bonus points for the museum shop, it had quite a lot to offer (and good quality) when it comes to leprechaun stories, traditions and Irish mythologies. And (un)surprisingly a book followed me home!

Dublin III - Dublinia -museo ~~~ Dublinia museum

Ajoissa kun oltiin oltu liikkeellä, Kansallismuseon jälkeen aikaa oli vielä jonkin verran ja suuntana oli Christ Church Cathedralin vieressä (tai oikeastaan yhdyskäytävällä yhdistettynä) Dublinia-keskus. Keskus esitteli Dublinin historiaa viikinkiajalta ja keskiajalta, ylimmässä kerroksessa vielä näiden lisäksi arkeologien työtä näitä aikakausia tutkiessa (harvinaista sinänsä ja arvostan kovin!). Täytyy sanoa että kaksi museota yhdessä päivässä on yleensä liikaa joten en välttämättä ollut erityisen vastaanottavaisessa tilassa täällä (ja vertaaminen Irlannin kansallismuseoon on vähintäänkin epäreilu asetelma laitokselle kuin laitokselle) mutta en jotenkaan ollut ihan täysin vakuuttunut tämänkertaisesta kohteesta vaikka tuntuu että sinänsä Dublinia-keskuksessa ainesta olisi ollutkin.

Since we had started our day quite early, after the National museum we still had some time, and therefore we headed off to the Dublinia museum, situated right next to the Christ Church Cathedral. The Dublinia center exhibited the history of Dublin, its viking origins in the first floor and medieval Dublin on the second floor. The third floor was dedicated to archaeologists and other history professionals -quite rare and I do appreciate that! I muse say that two museums in one day is quite a lot and perhaps that is the reason why I wasn't really paying as much attention in Dublinia as I should've (and comparing really anything to the National museum of Ireland is an unfair comparison) but somehow I wasn't really that impressed with Dublinia although I feel it had the potential to do better than it did.

Viikinkiajasta siis aloitettiin. Museon luonne tuli hyvin esiin jo siinä, esillä oli sisätiloihin rakennettua ympäristöä ja luonnollisessa koossa paikallisia menneisyyden asukkaita kuvaavia nukkeja ja sisätiloihin rakennetuilla rakennusten osia. Rakennettuna oli myös katua äänineen (vähän mietitytti muutamien ääniefektien valinta) ja viikinkiaikaisen kotitalon sisätilakin. Esillä oli varsin paljon multimediaakin. Varsinaisia alkuperäisiä esineitä täällä ei juurikaan esitetty yläkerroksen muutamia lukuunottamatta joten ennallistuksilla mentiin. Aiheista käsiteltiin aika kattavasti Dublin viikinkikaupunkina, talot, elinkeinot ja sodankäynti ja ryöstelyt ja viikinkien ja Brian Borun johtamien irlantilaisten välillä käyty Clontarfin taistelu. Yleiskattaus siis.

But, we started with the viking age. The nature of the museum was well presented right from the start, there was rebuilt viking city scenery and lifesize human figures representing the city dwellers. Built to the museum there was a viking age street with house facades and the sounds of living (I did wonder slightly some of the audio effects...) and even the insides of a viking age house. Also there was quite a lot of multimedia representations. What the museum lacked was original historical objects, although the 3rd floor exhibition had some on display -mostly there were replicas. The exhibition told the audience about Dublin as a viking city, trades and professions, warfare and pillaging and finally the battle of Clontarf between the vikings and the Irish led by Brian Boru. So all in all quite thorough.

Viikinkiajan kirjoitetuista lähteistä muistutettiin, että aikalaislähteet eivät välttämättä ole aivan objektiivisia... ~~~ A reminder that the original viking age written sources are not necessarily that objective...

Toisessa kerroksessa oli vastassa keskiaika. Heti tullessa saatiin ihastella hienoa keskiaikaisen kaupungin pienoismallia, ja siitä eteenpäin jatkettiin taas luonnollisen kokoisten kaupungin asukkaiden parissa. Heti ensimmäisenä pienoismallin jälkeen vastaan tullut oma osastonsa oli omistettu keskiajan sairauksille ja rangaistuksille. Kieltämättä sinänsä ihan tässä osiossa esitetyt asiat pohjautuivat faktoihin, mutta jotenkin tästä jäi tunnelma, että näillä synkkyyksillä mässäiltiin. Nykyisin aika harvoin törmääkään tällä tavoin kauhistelevaan esitystapaan, ja tuntui että etenkin rangaistus-osion funktio jäi vähän auki ja asiasisältö eli rangaistukset rikoksista ilman sen kummempaa kontekstia.

In the second floor there was the medieval Dublin. The first thing we set our eyes on was a beautiful and quite sizable scale model of the city during the medieval era. After the miniature we arrived on a display dedicated to illnesses, crimes and punishments. Although the facts were straight AFAIK, nothing to complain there, I feel that this part of the exhibition was focusing on the gruesome details without giving them much context (I do remember that was a popular way of expression quite a while -like a decade or more- ago).. I would have loved to see some context added especially to the crimes and punishments -part.

Taudeista selvittyä vastassa oli markkinakatu kaikkine myytävineen ja äänineen. Markkinakatu esitteli kaupankäynnin kautta myös lääkintää ja mausteita ja ruokakulttuuria. Muutakin katutilaa oli rakennettu, rakennusten ulkopintoja ihan hirveän mukavan ja tunnelmallisen tuntuiseen kadunpätkään.

After the illnesses we walked to the medieval market with all its sounds and things that were on sale there. Linked to trade, it exhibited among other things spices, culinary culture and cures. Also built there was a medieval street with exterior walls of buildings, I found that quite nice and atmospheric.

Hieno pienoismalli keskiaikaisesta Dublinista. ~~~ A pretty scale model of medieval Dublin

Keskiajan markkinoilta -myynnissä myös syötävää ~~~ Medieval market had also foodstuff to sell

Kolmas kerros "History hunters" kertoi arkeologien ja muiden menneisyyden ammattilaisten työstä. Dublinian viereisen tontin kaivaukset olivat alkusysäyksenä koko kaupungin viikinki-innostukselle eivätkä ihan turhaan, löytynyt aineisto oli melko lailla ainutlaatuisen hyvin säilynyttä. Tämän museon kolmas kerros käsitteli myös sitä miten menneisyys nähdään nykyisin ja miten se näkyy populäärikulttuurissa. Kiva lisäys, ehdottomasti.

The third floor, "History hunters" was dedicated to archeologists and other history professionals. The excavations right next to the Dublinia building resulted in loads of viking age and medieval finds so well preserved that they're almost unique and were a start to a whole "viking craziness" thing in Dublin. The third floor also covered topics such as how the past is seen nowadays and how it affects popular culture. A nice add, I really think.

Luurangon mukaan tehty kasvoennallistus varhaiskeskiaikaisesta dublinilaisesta. ~~~ A facial reconstruction of an early medieval woman from Dublin, based on her skeleton.

Rakennukseen kuului vielä Pyhän arkkienkeli Mikaelin torni, 1600-luvulla rakennettu lisäys nykyisen Dublinian rakennukseen. Torniin oli melkoinen kiipeäminen, mutta näköalat korvasivat kyllä vaivan!

The last and newest part of the building was an 17th century addition, the St. Michael the Archangel's tower. A lot of climbing, but the scenery was nothing short of spectacular!

Pyhän Mikaelin torni - mahdollisesti parhaat näköalat kaupungin yli! ~~~ Perhaps the best wiev across the town!

Museokauppakin paikalla oli, mutta tällä kertaa meni säästämisen puolelle koska sieltä ei oikein mitään erityisen houkuttelevaa löytynyt (lähinnä jäi tunnelma krääsästä). Enpä nyt varsinaisesti ollut mitään sen erityisemmin vailla ja kirjabudjettikin oli ylitetty reippaasti kansallismuseossa, eli ehkä paremmpi näin :)

And there was also a museum shop, but I guess I saved some money there since I did not find anything that tempting there (mostly stuff for kids and tourist-y items). But considering that did my share of book acquiring in the National Museum only a few hours before, not finding anything especially nice wasn't really that bad :)