Morsingon kasvatusta ~~~ Growing woad

Viime viikolla koettiin erään tavan merkkipaalu allekirjoittaneen kasvivärjäyshistoriassa. Morsingon kasvatus on jostain mystisestä syystä  ollut itselleni useammasta yrityksestä huolimatta aivan mahdottoman hankala projekti. Tilannetta ole kovinkaan paljoa auttanut se, että kaverini jonka tiesin kasvattaneen morsinkoa menestyksekkäästi ja jolta kyselin vinkkejä morsingonkasvatukseen oli kovin ihmeissään kyselystä ja ihmetteli että eikös se nyt kasva noin suurinpiirtein missä vain. Siinä vaiheessa oli jo melko lähellä ettei olisi alkanut alahuuli väpättää... Menneistä epäonnistumisista huolimatta piti tänä vuonna laittaa taas uutta erää kasvatukseen, ja tällä kertaa hieman testimielellä.

Last week was marked as a milestone in my plant dyeing history. For some strange reason growing woad has been really difficult for me, in spite of several tries. A friend of mine who had years of experience with woad was somewhat puzzled when I asked her some tips concerning woad growing, she found the question funny because she said it grows happily practically anywhere (at which point I was almost dumbstruck). In spite of my past failures I decided to try this year too, now with somewhat of an experimental approach.

Kylvin samanaikaisesti kolme erää morsinkoa tavalliseen istutusmultaan lasitetulle parvekkeelle. Ensimmäinen erä oli villiä Kökarissa, Ahvenanmaan saaristossa kasvanutta morsingonsiementä parin vuoden takaa. Toinen erä sisälsi ostosiemeniä, nekin muutaman vuoden marinoituneet. Kolmas taas oli viimekesäistä tanskalaista kantaa Middelaldercenterin emokasveista. Mitä ilmeisimmin morsinko on tuoretavaraa, sillä näistä kolmesta (kaikki istutettu samaan aikaan samanlaiseen multaan ja hoidettu samalla tavalla) ainoastaan tanskalainen iti. Se itikin sitten melkein muidenkin edestä!

I had three different bags of woad seeds, and I planted them all. The first was from a wild-growing woad from Kökar, Åland archipelago, and which I harvested a few years ago. The second bag was bought from a store, so its origins are otherwise unknown, but the buying too was done a few years ago. The third, however, was harvested last summer from a plant growing in Denmark, Middelaldercenter. It turned out that woad seeds do not take storing that well and they apparently should be used as fresh as possible, since the only one of those which produced any plants was the Danish one. Otherwise there was no difference, they were planted at the same time, to the same kind of soil and no difference in other conditions either. But the Danish woad begun sprouting almost like it was trying to make up for the other two seed bags too!

Istutustiimi valmiina! ~~~ Planting team ready!

Kolmesta erästä ainoastaan yksi siemenerä iti -se sitten senkin edestä. Ei lakkaa ihmetyttämästä.~~~ Three batches, only one was growing. Full of surprises, this one.

Sitten niitä näkyikin tulevan! ~~~ Lots of baby woads!

Koska morsingon kasvattaminen parvekkeella ei taida olla pitkän päälle kovin kannatettava ajatus, tein kasveille oman kivireunuksisen kukkapenkin -keskiaikaiseen malliin suorakaiteen muotoisen.  Multa siihen oli tuotava muualta, mutta yksi peräkärryllinen riitti siihen oikein hyvin, laitoin lisäksi mukaan osan hiekkaa, jota arvelin merenrantakasvin arvostavan. Morsinkopenkistä sai alkunsa kokonainen värikasvimaa. Seuraavankin penkin reunat ovat jo valmiina joskin ilman multaa, siihen suunnittelin mahdollisesti resedaa -tai katsotaan mitä siitä sitten tuleekaan.

Because growing woad in a balcony isn't really a clever idea, I made the plants a stone-lined flowerbed -rectangular as it is a typical flowerbed shape for medieval gardens. I had to bring in the soil with a trailer, but luckily one trailer-load was quite enough. I added sand to the soil thinking that a plant that usually grows by the seashore might appreciate it (I think that it did). The woad flowerbed marked a start of a whole dyeplants-section of the garden, I already have the outlines of a second flowerbed marked out although nothing grows in it just yet. I was thinking of weld, but we'll see...

  

Morsingoille oma pesä. Tuohon vielä peräkärryllinen multaa, niin hyvä tuli! ~~~ A nest for woad. Just add some soil! 

Taimet olivan siirtokunnossa juhannuksena. Kastelin pikkutaimet istutuksen jälkeen, mutta muuten luonto hoiti kasvatuksen aivan itse. Vastaistutettuna näyttivät niin kovin pieniltä ja harvassa olevilta, mutta arvelin että tilanne korjaantuu nopeasti, kunhan saavat kunnolla tilaa kasvaa... 

In midsummer's day the woad babies were ready to move in their new home. I watered them once they were planted, but after that I let the nature take care of them. Freshly planted, they looked so tiny but I suspected that they will grow to fill in the empty space quite soon enough.

Vastaistutettuina juhannuksena. Voi miten pieniä olivatkaan...~~~ Freshly planted in June. They were tiny!

Ja aivan tottahan se oli, kun elokuun alussa koitti sadonkorjuun aika niin penkki oli todella tiiviisti morsinkoa täynnä. Kaksi ämpärillistä lehtiä irtosi aivan heittämällä ja paljon vielä jäikin, niistä saanee vielä toisenkin sadon myöhemmin jos vain ilmoja riittää.

And the assumption was indeed right, in early August when the harvest time came the flowerbed was fully packed with woad. I got two bucketfuls of leaves easily and quite a lot was left in there so I suspect we'll get another harvest later if the weather is good.

Kaksi ämpärillistä sai helposti, kolmannenkin olisi saanut. ~~~Two buckets of woad, and there would've been leaves for a third bucket too!

Näin paljon jäikin vielä. ~~~This much was left behind.

Morsingot värjättiin pois melko lailla samantien, sillä lehdet kestävät säilömistä ilmeisesti varsin huonosti niin, että ne edelleen antaisivat sinistä (muovipussissa varjossa mutta ei kylmässä on All about woad -sivun vinkki jos ei aivan samantien pääse käyttämään). Ero aiemmin käyttämääni indigoon oli huomattava vaikka värjäysprosessi hyvinkin samankaltainen olikin. Väri itsessään oli melko vaalea ja kirkkaammille sävyille sitä sai kerrostaa useammankin kastamisen verran. Mutta valtavan kaunis sinisen sävy siitä tuli!

Morsinkovärjäysohje löytyy esimerkiksi Ylen Strömsön sivuilta!

The woad was used for dyeing almost immediately, because the leaves apparently do not take storing that well so that it would still yield blue colour. All about woad -site says that leaves can be stored for a while in a plastic bag in shade but not in a cool place, in case one does not have the chance to use them as fast as we did. In dyeing, the difference between woad and indigo (which I have used before) was notable, although the dyeing process was quite alike. The colour that woad gave was quite light blue and for brighter shades of blue the yarn had to be dipped several times. But the shade of blue is absolutely beautiful!

The recipe for dyeing with woad can be found, for example, in Local color dyers' blog.

Pieni osa värjätyistä langoista, vihreällä oli pohjalla kanervalla värjätty keltainen ja kangas oli pellavaa ~~~ Some of the yarn we dyed, the green was first dyed yellow with heather, and the piece of fabric is linen.

Takaisin Ruotsiin ja Tanskaan, osa 3 - Vikingaliv ~~~ Return to Sweden and Denmark, part 3 - Vikingaliv

Osa 1 ja osa 2

Part 1 and part 2

Paluumatka Tanskasta Ruotsin läpi tehtiin melko haipakalla, joten siihen ei juurikaan nähtävyyksiä saatu mahtumaan, mutta oltiinpa Tukholmassa sen verran aikaisin että ehdittiin hyvinkin katsomaan keväällä auennutta uutta Vikingaliv -näyttelyä. Paikkahan näyttelylle on mainio, aivan Wasa-laivan museon vieressä jos museokierrokselle haluaa - en oikein tiedä voisiko tätä niinkään sanoa varsinaiseksi museoksi, koska varsinaisesti aitoja viikinkiaikaisia esineitä ei ollut esillä aivan muutamaa Historiska Museetista lainattua enempää (yksi pienehkö vitriini arkipäivän esineistöä sekä toisessa vitriinissä palanen koproliittia -eli kyllä, kakkaa- oli alkuperäisten viikinkiaikaisten esineiden osuus). Ennallistuksia ja multimediaa ynnä muuta myytinmurron hengessä oli senkin edestä. 

The return from Denmark through Sweden was carried out with such a pace that there was really no time to do sightseeing, but as a result we arrived in Stockholm so early that we had good time to check out a brand new viking-themed exhibition Vikingaliv (viking life). The location for it is excellent tourist-wise, it's right next to the Wasa ship museum in case one wishes to go on a museum tour -with this one I don't really know if it should actually be called a museum, though, because there are no actual viking age objects in there save very few that are on loan from the Historiska museet (one glass cabinet with everyday objects and another one that featured a piece of coprolite -yes, that's poo- were the original viking age objects). Reconstructions and multimedia were, then again, plenty.

Sen verran on kyllä sanottava että pääsymaksu on melkoinen verrattuna normaaleihin museohintoihin. Tämä selittynee tosin sillä että kyseessä on täysin yksityisin varoin rakennettu  keskus. Paikka muuten toimii täysin käteisvapaasti, tämä vähän yllätti kun innolla oltiin tyrkyttämässä viimeisiä käteen jääneitä kruunuja pääsyn vastineeksi...

It has to be said, though, that the entrance fee was indeed quite high when compared to normal museum entrance fees. The fact that the whole exhibition has been created using only private funding might explain this? By the way, the exhibition is totally cash-free, this was a bit of a surprise when I tried to hand over the last remaining Swedish crowns that I had...

Heti ensimmäiseksi sisällä huomion kiinnitti hautalöydön perusteella täysikokoisena luista ja DNA:sta kasvorekonstruktiota myöten ennallistettu 900-luvulla elänyt sigtunalainen herra joka oli aikoinaan haudattu Sigtunan ensimmäiselle hautausmaalle pian kaupungin perustamisen jälkeen. Erityisen ilahduttava oli huomata herran kaulaa koristavat helmet, yleinen elävöittäjien keskuudessa kiertänyt käsitys kun on ollut että miehet eivät ole lasihelmiä käyttäneet. Itse olen pitänyt tätä vähän hassuna ajatuksena koska koristettahan miehiltä ei noin muuten ole puuttunut, mutta konkreettinen toisin todistava (ja helposti löydettävä) fakta on puuttunut. Mitä vaatteisin tulee, herralla oli muuten myös kovin viehättävä kietaisumallinen takki, mietin pitkään ja hartaasti että kehtaanko kurkistaa saumoja sen enempää vaatteen tarkan mallin selvittämiseksi, mutta enpä sitten lopulta kehdannut -epäilemättä se suoja-aita oli siinä kuitenkin ihan tarkoituksella :D Ennallistuksen teosta oli kovin mainio video nonstop-rotaatiolla, mutta vaatteista siinä ei sanottu juuri mitään, olisin kaivannut tästä ehkä vähän lisää (oliko haudassa esimerkikisi tekstiilijäännöksiä?). 

Among the first things I saw inside the exhibition was a full-scaled 10th century man from Sigtuna (who had been buried to the town's first cemetery quite shortly after the town was established) reconstructed using his bones and even DNA as a basis, complete with facial reconstruction and all. It was especially delightful to notice that he had a few glass beads with him, as it has been commonly thought that viking age men did not use glass beads. I always have thought of this as being a bit funny since the men too loved decoration, but there has been very little evidence that proves otherwise (at least evidence that's easily accessible). When it comes to his clothes, the Sigtuna man had a very charming wrap-type coat, I pondered long and hard if I should take just a tiny brief peek on how the seams have been made, ie. what's the actual cutting pattern but eventually I decided not to -after all, the fence surrounding the man is there for a reason, isn't it? There was also a nice non-stop video about creating the reconstruction but his clothes were not really discussed and obviously I would've liked to hear more about them -were there textile remains in his grave, for example?

Muuten tekstiä oli paikan päällä yllättävänkin paljon, ja videoklippien määrä oli myös runsas. Klipeistä itseäni suorastaan huvitti talkshow-tyyliin tehdyt "silminnäkijäkertomukset", jossa "haastateltiin" Ibn Fadlania, John of Wallingfordia ja Adam Bremeniläistä, toisin sanoen henkilöitä jotka olivat kirjoittaneet ylös silminnäkijähavaintojaan viikinkiajan skandinaaveista. Puolueettomuutta tai objektiivisuutta noista aikalaiskertomuksistahan on ihan turha hakea, mutta hauskoja silti, ja "haastattelumuodossa" helposti lähestyttäviäkin. Muista esillä olevista tekstiplakaattien lisäksi mainittakoon ateriakokonaisuudet, sekä normaali aamiainen että pitoruoka, sekä veneen runko (selvästi ajateltu selfiepaikaksi mutta hyvin tehty se oli kuitenkin!).

When it comes to the other parts of the exhibition, there was a surprising amount of text and the amount of video clips was also abundant. I found especially the clip about eyewitnesses hilarious, it had been made in a talkshow style and in the clip Ibn Fadlan, John of Wallingford and Adam of Bremen (ie. people who wrote eyewitness accounts about their encounters with the viking age Norse) were "interviewed". Of course the eyewitness accounts are anything but objective but they're interesting none the less, and when presented like this, they were easy to approach. Other stuff on display were for example meals, both normal breakfast and feast, and boat which seemed a lot like it's meant to be a place for taking selfies, but so what since it was well built.

Pitoruoka ~~~ The feast

Varsinaista kokeiltavaa oli silti yllättävän vähän, vaatekangasnäytteitä hiplattavana ja toki se perinteinen eli viikikityyppinen miekka joka vitriinissään oli käpälöitävänä ja liikkui muutaman sentin, sen verran että miekan painosta ja painotuksesta sai jonkin verran selvää. Viereisessä vitriinissä taas oli ajanmukaisista materiaalista ja malleista tehty silkkikoristeltu lapsen paita, hieman hihiteltiin vitriinin äärellä siitä että montako nörttipistettä saa siitä että tunnisti koristekankaan hankintapaikan...   

Actual stuff that one can freely touch and feel were surprisingly few. There were samples of clothing materials, and of course the unavoidable viking type sword in a glass case, one could try the grip and it moved for a few centimetres, so that the weight and balance of it could approximately be felt. In the glass case right next to it there was a child's nice silk decorated shirt, and it indeed caused some giggling when we wondered on how many geek points does one get when one recognizes the decorative fabric and the place which sells the fabric...

Näyttelysalista erillisenä osiona, alakerrassa, sijaitsi Ragnfridin Saaga. Kyseessä oli tarina yhden perheen vaiheista dioraamojen läpi kulkevan "juna-ajelun" muodossa, varsin hienosti ja yksityiskohtaisesti tehty. Ajelu kesti reilun 10 minuuttia, ja juonnon kielivaihtoehtoja oli useita, suomeksi tosin vain "puoliksi", ts. osa oli suomeksi ja osa englanniksi.

Separate from the exhibition room, downstairs, there was Ragnfrids Saga. It's about a story of one family created using dioramas which are exhibited by means of a "train ride". Detailed and well made, I think. The ride lasted for about 10 minutes and the narrating language options were diverse, although Finnish was only "half", ie. part of the narrating was in Finnish, part in English. 

Museokauppa ja ravintolakin tilasta löytyi. Ravintolassa emme sen enempää käyneet, läpi taaperrettiin vain, mutta hyvinkin modernilta näytti (olisi ehkä odottanut sisustuksellisesti jotain historiallista tunnelmaa, mutta tässä oli ajateltu ehkä tuoda esille rakennuksen tehdashalli-menneisyys eikä sinänäsä ole yhtään väärin se -ja kaupungistahan löytyy jo mahtava Aifur!). Kauppa taas elävöittäjänäkökulmasta ei ollut erityisen wau (aivan käypäisiä koruja ja mukava kirjatarjonta kylläkin), tavan turistille sinänsä enemmän mutta eipä elävöittäjä sellaisellekaan täysin immuuni ole. Myytävä näytti sinänsä hyvälaatuiselta, muovikrääsän määrä oli aivan minimissään. Itselleni siis tarttui mukaan blankko nätisti kuvioitu muistikirja, ruotsalaisvalmisteista saippuaa sekä paikan oma teesekoitus.

And there was, as usual, museum shop and a restaurant. We did not visit the restaurant more than merely walked through it, but the appearance was very modern. I would've expected something that hints to the viking theme, but in stead this was more like a slight nod to the history of the building as a warehouse -not that there's anything wrong with that, and Stockholm already has the lovely Aifur restaurant! The shop, then again, was, living history-wise, not that wow -some jewellery and nice books, though- but I felt that the shop was aimed more to "common" tourists, but I think the stuff that they sold was of decent quality, hardly any plastic crap. Well, a living history geek isn't totally immune to history-inspired stuff either, so a notebook with pretty covers, Swedish hand-made soap and their own tea blend followed me home.

Keskuksen omat sivuthan löytyvät osoitteesta http://www.vikingaliv.se/.

The Vikingaliv web page is at http://www.vikingaliv.se.