Spiraaleja, säärisiteitä ja seminaaria ~~~ Spirals, leg wraps and a seminar

No niin, nyt kun kameraongelmat on selätetty ja kuvia saa taas jaettua, pääsee jakamaan seminaariviikonlopun jälkeen spiraalien ilosanomaa! Tämä täpinä johtuu siis siitä, että 29.-30.10.2016 järjestettiin Liedon Vanhalinnalla muinaistekstiiliseminaari Kulkusia ja pronssispiraaleja Itämeren rannoilta. Spiraaleista onkin seminaarin jälkeen tullut muinaisvaateinnostuneiden kesken vaahdottua niin paljon, että taitaa olla aika selvä mitä ensi kesänä tullaan näkemään ja paljon -olisikohan jopa niin, että Suomen elävöitysrintamalla havahduttaisiin laajemminkin Itämeren itäpuolen muinaisvaatteiden hienouteen...

Now that my camera problems are in order and I get to upload photos once again, it's about time to share the excitement that was Spirals and bells from the coasts of the Baltic sea -ancient textiles seminar! It was arranged in 29th-30th October 2016 in Vanhalinna, Lieto, in a manor right next to an iron age hillfort. The spirals have definitely been discussed so much by the ancient textiles enthusiasts after the seminar, that I'm fairly sure I know what'll be the trendy choice of wear next summer :) 

Vanhalinna kesäaikaan. Nyt ei näyttänyt ihan tuolta, mutta siis paikkahan on ihana silti. Kuva museot.fi. ~~~ Vanhalinna at summertime. Now it didn't exactly look like this, but yes, it's absolutely beautiful none the less. Photo museot.fi.

Seminaarista siis, alkusanat sanoi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander, suomalaisen tekstiiliarkeologian edelläkävijä. Oli melkoinen fangirl moment istua samassa pöydässä muunkin seminaarin ajan, mutta hävetti toisaalta aivan vietävästi kun flunssaa pukkasi päälle ja seminaarin omana sivuohjelmanani oli näin reipasta aivastelua ja niistämistä - taudin tila ei varmastikaan jäänyt muille läsnäolijoillekaan  epäselväksi vaikka miten diskreetti yritti olla... Muuten, pahoittelen että tässä alussa varsinaisia seminaarikuvia on aika vähän, mutta esitelmänpitäjien powerpointeissa oli aika tavalla kopiosuoja-materiaalia, joten kaivelin sitten verkosta samasta aiheesta ja linkittelin ettei ihan jää kuvaosuus pimentoon sentään. Kuvalähde mainittu kyllä.


Alkusanojen jälkeen päästiin vauhtiin ja varsinaisiin luentoihin, ensimmäinen luento käsitteli Viron ensimmäistä varsinaista muinaispukurekonstruktiota, aivan vasta tehty. Riina Rammon (Tarton yliopisto) esittelemä vaatekokonaisuus perustui Kukrusen kalmiston (1100-1200-l.) talvella 2009-2010 tutkittuun  hautaan nro 6, jossa makasi noin 40-50-vuotias naisvainaja. Pronssikoristeita naisen vaatteissa oli yllin kyllin, joten tekstiiliäkin oli säilynyt varsin komeasti. Luento-powerpointtien lisäksi vaatekokonaisuutta voi muuten katsoa Viron kansallismuseon blogissa!

As for the seminar, the opening words were spoken by Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander, the grand old lady of Finnish textile archaeology, most famous for the Luistari excavations. It was certainly a fangirl moment to get to sit on the same table and chat casually with her (never met her before) -and at the same time I was most embarrassed by the fact that I had quite a flu going on then, and although I tried to be really discreet about it, I assume the whole table got to "enjoy" my almost-constant sneezing. Not awkward, not for the slightest bit... Oh, and I'm sorry for the lack of actual seminar photos in the beginning of the post, the slideshows contained so much copyrighted material that I thought it's safer to search the web for photos of the same subject and link them. Credits  are properly given to the respective owners.

After the opening words it was time for the actual lectures. The first one was about the very first actual scientifically-made dress reconstruction in Estonia, a brand new one, by Riina Rammo (University of Tartu). It was based on the Kukruse burial ground (12th-13th cent.) grave no. 6 that was excavated during the winter 2009-2010. The deceased was a woman of 40-50 years. There was quite a lot of bronze decorations, and the bronze had caused the textiles to survive nicely too. The dress can also be seen in the blog of the National museum of Estonia.

Kukrusen puku Kansallismueon blogin kuvauksissa ~~~ The Kukruse dress in the National museum photoshoot

Seuraavassa luennossa tutustuttiin Ave Matsinin (Tarton yliopisto) johdolla Kaakkois-Viron tekstiileihin ja Siksälän kalmiston viittoihin -ja niissä olikin sitten ihmetelemistä, kun yhdessä haudassa saattoi olla yhdellä ihmisellä useita hyvinkin erilaisia koristeellisia viittoja mukanaan. Viittojen lisäksi kalmistossa oli muitakin mielenkiintoisia erityispiirteitä, hautaustavat esimerkiksi olivat säilyneet satoja vuosia hyvin samanlaisina 1200-luvun alusta 1400-luvulle (ja hautauksia oli kalmistossa tätä ennen ja tämän jälkeenkin). Täälläkin tekstiilit olivat kovin hienosti säilyneitä, ja niissä erottui paljaalla silmälläkin upeita lautanauhoja ja kudontakuvioita. Siksälän kalmiston materiaalista on muuten verkossa kokonaisia todella herkullisia kirjoja joita kannattaa kurkata vaikka vironkieli ei taipuisikaan, Siksälä Kalme 1 ja Siksälä Kalme 2.

The next lecture was by Ave Matsin (University of Tartu) and about the South-Eastern Estonian textiles and especially the cloaks of Siksala burial ground.  The Siksala cloaks were indeed something to admire, a deceased might have had several very different types of ornate cloaks in the grave. There are also some other peculiarities to the Siksala graveyard too, for example the burial customs had remained almost unchanged for centuries, from the early 13th to the 15th century -and the burial ground had burials dating both before and after those dates too. In Siksala the textiles were also very well preserved, and the patterns in the tablet woven bands and weaving patterns in the fabric are still visible to the naked eye. There are, by the way, some lovely books about the Siksala burial ground freely available online, Siksälä Kalme 1 and Siksälä Kalme 2.

Viitan ennallistus Siksälästä, tekijä Ave Matsin. Kuva Mervi Pasanen. ~~~ Shawl reconstruction from Siksala, by Ave Matsin. Photo Mervi Pasanen.

Sen jälkeen olikin lounastauko, jonka aikana todistetiin useampiakin eeppisiä kuvasessioita viereisen Vanhalinnan linnavuoren laella! Tauo jälkeen palattiin taas ruotuun, ja Jaana Ratas vei yleisön virolaisten pronssispiraalien pariin. Spiraalikoristeluperinne jatkui Virossa huomattavan pitkään, 1800-luvulle asti, joten materiaali on sikälikin erilaista kuin Suomen rautakautinen hautalöytöaineisto. Virolaiset spiraalit ovat muuten todella paljon pienempiä kuin suomalaiset vastaavat, ja kuviot kovin monimutkaisia eli ikuisuuskysymys onkin, miten ne on tehty. Jaana Ratas esitteli oikein pätevän tekniikan jossa kuviot tehtiin tuohen päälle! Tätä pääsi kokeilemaan seuraavana päivänä työpajoissa vielä käytännössä, oli kuulemma tarkkaa puuhaa.

After that we had a lunch break, and during the break we witnessed some really epic photoshoots on the top of the Vanhalinna hillfort! After that it was time for lectures again, Jaana Ratas taught us a method of creating bronze spiral decorations the Estonian way. The tradition of bronze spiral decorations in Estonia continued far longer than it did in Finland, all the way until the 19th century, so the source material is somewhat different than in Finland where the material is from iron age graves. The Estonian spirals, by the way, are a lot smaller than the Finnish spirals! The method of creating the decorations the iron age way has been somewhat open to debate, however. Jaana Ratas introduced a plausible technique, where the spirals are constructed on a piece of birch bark! This technique was also taught in a workshop on the next day, they said it indeed required some precision!

Spiraalikoriste tekovaiheessa, nättiä ja pientä! Kuva Mervi Pasanen. ~~~ Spiral decoration almost finished, so cute and tiny! Photo Mervi Pasanen.

Neljäs esitelmä tälle päivälle oli aiheensa puolesta poikkeus tähänastiselle ohjelmalle, ja Viron ihanuuksista lähdettiin etelään Latvian Kuurinmaan tekstiiliherkkuihin. Irita Zeiere (Latvijas Vestures Musejs) kertoi 1200-1300-luvun Kuurinmaalaisten naisenpukujen ennallistuksista. Ance:n kalmiston tutkimukset 1990-luvulla olivat antaneet riittävästi materiaalia jotta ennallistus oli mahdollinen, ja tästä siis tehtiin ensimmäinen ennallistus. Toinen ennallistus perustui Laukmeizan kalmiston jo 1929 tutkittuihin löytöihin. Ja ilmeisesti uusia vaate-ennallistuksia on vielä tulossa, 2000-luvulla kaivettiin Lejaskorgissa ja ennallistamiskelpoista materiaalia saatiin talteen...

The fourth lecture fr the day was an exception for the Estonian pretties discussed so far -we headed south and for the 13th-14th cent. Curonian textiles and their reconstructions in Latvia by Irita Zeiere (Latvijas Vestures Musejs). The excavations in Ance burial ground yielded in so much textiles material that it was possible to reconstruct a whole set of clothing, and hence the first Latvian dress reconstruction was made. The second dress reconstruction was based on the material from Laukmeiza burial ground excavated already in 1929. And apparently new reconstructions are on their way, in the 2000s Lejaskorg excavations have brought to light new material...

Yksi vaate-ennallistuksista Latvian kansallismuseossa, tilapäisessä näyttelyssä "Matkalla Latvian kansaksi" (Ceļā uz latviešu tautu). One of the dress reconstructions in the Latvian museum of history, exhibition "On the way to the Latvian nation".

Viidenteen aiheeseen olikin sitten tullut jo hienokseltaan tutustuttua, paikalla oli Krista Vajanto kertomassa väitöskirjansa aiheesta eli väreistä ja värjäysmetodeista Suomen rautakaudella.  Nopeasti yhteenvetäen Vajanto oli siis testauttanut parikymmentä rautakautista suomalaista tekstiiliä väriaineiden suhteen ja verrannut tuloksia kokeiluihin, tulokset olivat mielenkiintoisia! Näytteet viittasivat kovasti siihen, että käytössä oli kolme värjäysmenetelmää -puretetettuna värjääminen, kyyppivärjäys ja fermentoidut tanniinit, jotka antoivat punaisia sävyjä. Erityisesti tanniinit olivat sikälikin mielenkiintoisia, että ne paitsi värjäsivät, myös tekivät langan vetolujuudesta parempaa. Tulosten perusteella myös esitettiin, että rautakauden halutuin väri olisikin ollut musta -ei luonnonmusta vaan värjätty, joka vaati useita värjäyskertoja erilaisilla väriaineilla (muttei rautaa, joka haurastuttaa lankaa). Väitöskirja (englanninkielinen) on luettavissa kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston sivuilta!

As for the fift lecture, the subject had been slightly touched by this blog already. Krista Vajanto spoke about her doctoral thesis concerning dyes and dyeing methods during the Finnish iron age. To sum it up, Vajanto had tested some twenty iron age textile samples for dye remains and compared  them to samples she dyed herself -and the results were indeed interesting! The samples hinted on that three methods of dyeing were in use -mordant dyeing, vat dyeing and fermented tannins, which give reddish colour. Especially the tannins were interesting, because not only they dyed the yarn, they also strengthened it. The results also showed that the most wanted and appreciated colour during the late iron age would've been black -not natural black that comes directly from a sheep but dyed black which requires several different dyes and repetitions (but no iron, which is bad for the yarn). The doctoral thesis (in english) is available at the Helsinki University website.

Napajäkälävärjättyä villaa Mycopigments-blogissa. Vajannon näytekappaleet olivat aivan yhtä ärmäköitä! ~~~ Umbilicaria dyed wool in Mycopigments -blog. The dye samples by Vajanto were equally bright!

Kuudes esitelmä osuikin maantieteelliseti todella lähelle, sillä Heini Kirjavainen kertoi siinä Turun linnan kupeesta 1939 tutkimuksissa löytyneestä karhunmuotoisesta pienehköstä (kork. 16 cm) tekstiilimerkistä. Hienoja materiaaleja ja yksityiskohtaista pientä kirjontaa -tämä viittasi arvokkaaseen alkuperään. Karhun muoto merkissä myös oli herättänyt kysymystä, ja lopputuloksena esitettiinkin, että tällä merkillä olisi yhteys Juhana herttuaan (asui Turussa 1556-63). Hänen vaakunassaan esiintyy samoin tavoin aseteltu karhu, ja Juhana herttuakaudellaan tuli myös kutsutuksi "Suomen karhu"-nimellä, Ursus Finlandicus. Yhteyteen viittasi myös se, että materiaalien radiohiiliajoitukset osuivat hyvin renessanssin ajanjaksolle. Mahdollisesti merkki onkin ollut aikoinaan kiinni lipussa.

The sixth lecture was geocraphically really close, as Heini Kirjavainen told us about a bear-shaped textile small-ish (height 16 cm) badge found right by the Turku castle during the 1939 excavations. Fancy materials and tiny embroidery -the badge seemed to have a history worth noticing. The bear shape itself had raised some questions, too, and seemed to lead to a theory that the badge had a connection to duke John (residing in Turku 1556-63). His heraldic shield does feature a bear, and duke John was also occasionally referred to as the Bear of Finland, Ursus Finlandicus. Also the radiocarbon dates of the textiles point nicely to the renaissance era. Perhaps the badge was a part of a flag?

Juhana Herttuan vaakuna Turun linnan portilla. Tekstiilimerkin kanssa identtinen karhu alavasemmalla! Kuva Sagalundin museo. ~~~ Duke John's heraldic shield at the gate of Turku castle. An identical bear on the bottom left! Photo Sagalund museum.

Seitsemäs, toiseksi viimeinen päivän luento käsitteli Maikki Kariston tutkimaa Maskun Humikkalan haudan 31 (n. 1000-luvulta) lautanauhaa ja sen tutkimusta. Nauha oli herättänyt mielenkiintoa jo 1960-luvulla, jolloin Viivi Merisalo oli kutonut siitä version nauhakirjaansa, myöhemmin myös Seija Sarkki ja Egon Hansen olivat versioineet sitä. Osa nauhan kudontatekniikoista oli jäänyt vielä tuntemattomiksi, joten versioinnit olivatkin sikälikin puutteellisia -puolikaskierron "löytyminen" suomalaisissa nauhoissa edesauttoi tätäkin tutkimusta ja lopulta oikean lautamäärän löydyttyä ja alkuperäisen nauhan digikuvien ja useiden kokeilujen avulla kuvio alkoi valottua oikeanlaisena -työ vaan ei ole vielä lopussa vaan jatkuu edelleen nauhan fragmenttien lisätutkimuksella.

The seventh and the second last lecture of the day concentrated on tablet weaving and the problemns of recreating one single band. Textiles conservator and an experienced tablet weaver Maikki Karisto spoke about the tablet woven band in Masku Humikkala 31 -grave (11th cent.). The band had awoken some interest already in the 1960s, when Viivi Merisalo created a version of the band for her narrow wares book. Later Seija Sarkki and Egon Hansen tried to solve the puzzle, but as some of the techniques used in this band were unknown at the time, the reconstructions have their flaws. With the help of high resolution digital photos, discovering the half-turn was one step forward in the research of this band, and finding the right number of tablets also helped in creating the right look. The band still isn't totally solved, there are some fragments that haven't been thoroughly researched!

Humikkalan nauhan versiointi Adventures in historical tablet weaving -blogissa ~~~ The Humikkala band version in the Adventures in historical tablet weaving blog.

Päivän viimeinen luento käsitteli vähän varjoon jäänyttä aihetta, suomalaista rautakautista miehenpukua, jonka olivat koonneet Helena Honka-Hallila ja Hannele Köngäs. Miesten haudoista tekstiilijäänteitä on tupannut olemaan huomattavasti vähemmän kuin naistenhaudoista, joten tätä vaatekokonaisuutta varten löytöjä oli haettu useasta kalmistosta ympäri Varsinais-Suomea. Pääinspiraatio takkiin oli suomalaisittain ja Baltian suuntaankin katsoen ainutlaatuinen Maskun Humikkalan haudan 21 pronssikulkusnapit -komeat 11 kulkusta napinvirkaa toimittamassa rinnustassa! Kulkusnappeja tunnetaan kyllä Suomesta toinenkin löytö (Raision Ihalasta hauta XXIV) sekä Baltiasta, muttei missään läheskään yhtä montaa, myös Skandinaviaan päin katsellessa metallinappeja esiintyy kyllä, mutta kulkusia ei sielläkään tunneta. Koska vaatteiden varsinaista leikkausta ei pystytä kovin tarkkaan monestikaan sanomaan, itse malleissa joutui soveltamaan löytöjä muualta maailmasta. Tästä nyt nähdystä kokonaisuudesta puuttui vielä viitta, joka siis kuului tähän kokonaisuuteen. Itseäni kyllä yllätti miten tämä takki sai koko kokonaisuuden vaikuttamaan pintapuolisesti paljon myöhäisemmältä! On kyllä sanottava, että hienoa pioneerityötä tämä, ja oli mainiota nähdä tämä ensimmäisten joukossa!

The last presetation of the day was dealing with a very interesting topic that has so far been sort of left in the shade -late iron age men's clothing in Finland! Helena Honka-Hallila and Hannele Köngäs had been through the finds of South-western Finland and came up with an intepretation (men's graves often have next to zero textile remains, so focusing on one spescific grave was not an option). The main inspiration for this outfit was from Masku Humikkala grave 21 and its fancy bronze bell buttons, all 11 of them in a nice row! Bell buttons are known in one other find in Finland (Raisio Ihala grave XXIV) and the Baltic lands, but in no known grave there are this many. And there indeed are metal button in Scandinavian context, but no bells as buttons, so this is kind of unique! Since the cut of the Finnish iron age garments is mostly impossible to tell, finds from other parts of the world had been utilized. This set of clothing was still lacking a cloak -for now, it actally should be and will be included. I was sort of surprised, since the jacket made the whole outfit look superficially like it's younger by some centuries! All in all, I just have to say that this is wonderful pioneering work, and I'm really glad I got to see this slightly before it was officially introduced to the public in newspapers.

Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa työpajoja ja työnäytöksiä! Varsinaisia työpajoja pidettiin spiraaleista, suomalaisista rautakautisista lautanauhoista ja neulakintaasta. Työnäytöksiä oli lisäksi pystypuilla kudonnasta, kehräämisestä ja villan kampaamisesta, Krista Vajannon värjäyskansiot katsottavana ja keskusteltavana, ja kankaan lopetuslautanauhan tekokin esiteltiin. Lisäksi näytillä oli mahtavia spiraaliesiliinoja ja -viittoja sekä valmiita suomalaisten rautakautisten löytöjen mukaan kudottuja nauhoja.

On the next day we had workshops and demonstrations on different sorts of crafts. The actual workshops were on bronze spirals, Finnish iron age tablet woven bands and nalbinding. Demonstrations, then again were numerous, weaving with an upright loom, spinning and combing wool, and making a tablet woven finish for a fabric. Krista Vajanto's dyeind samples were put to display and she eagerly told us about the dyeing processes. Also on display were the man's clothes we saw yesterday and the weaving samples. We also had a chance to admire up close several spiral-decorated aprons and shawls and readily-made tablet woven bands based on the Finnish late iron age finds.

Pöytä väärällään lautanauhaa, Mervi Pasanen kutoi. ~~~ Table filled with tablet woven pretties, woven by Mervi Pasanen.

Nerokas pystypuumalli, oikeastaan siis lähestulkoon teltanrunko! ~~~ A brilliant way to construct the upright loom, it' s basically a tent frame!

Spiraali-ihanuutta, Perniön muinaispuvun viitta. Tekijänä Orvokki Rosberg. ~~~ Spiral bling at its prettiest, the Perniö dress' shawl by Orvokki Rosberg.

Ja tulihan seminaarista sitten tuliaisiakin. Olisi varmaan ihan hyvä paikka alkaa nyt opetella viroa...
And some books happened. Now, I suppose, could be a good time to learn estonian...

Viikinkejä ja veneitä Virossa ~~~ Boats and vikings in Estonia

Tulipa käytyä taas pikapiipahduksella Virossa, suuntana oli tällä kertaa Lennusadamin Viikingit: Todellisuus tarujen takana -näyttely. En itse asiassa ollut käynyt Lennusadamissa ylipäätään, joten aikaa meni melkoisesti myös meri- ja laiva-aiheisen perusnäyttelyn läpikäymiseen -ja olipa sielläkin melkoisesti hienoa katsottavaa. Veneitä oli Viron vanhimman säilyneen laivanhylyn (Maasilinn-laiva Saarenmaalta, n. 1550) ja yksipuisen haapion kautta laiturissa kiinni olevaan 1900-luvun alun  jäänmurtajaan Suur-Töll:iin (jolle harmittavasti ei aika tällä käynnillä riittänyt, mutta joskus toiste sitten!). Melkoisen vaikuttava oli myös halli itse, jollain tavalla melko sci-fi-tunnelmainen kupolirakenteineen.

So, we dropped by in Tallinn again! Our main destination was the new exhibition in Seaplane harbour, We call them Vikings. It was also my very first visit to the Seaplane harbour, so we took our time in looking at the permanent exhibition about seafaring an boats too -and indeed there was a lot to see! The boats ranged from the oldest preserved shipwreck in Estonia (the Maasilinn boat, c. 1550) to a dugout (possibly the most primitive from of canoe carved out of a single tree trunk) and an early 20th century icebreaker Suur-Töll (it was sitting firmly in the dock, and we unfortunately were on a really tight schedule so that was left as something to see on our next trip!). The building itself was impressive too, somehow really sci-fi with its dome structures.

Ehkä vaikuttavin merimuseon kohde oli hallissa sisällä oleva sukellusvene Lembit, joka oli 1937 rakennettu Englannissa 32 hengen miehistölle. Noin pienessä purkissa se on melkoinen määrä, kaiken toiminnan on Lembitillä täytynyt olla ihan todella sotilaallisen järjestyksessä että mikään on toiminut...

Perhaps the most impressive single object in the exhibition was the submarine Lembit, built in the UK in 1937 for a crew of 32. In such a small vessel that is quite a lot of men, and I assume all that happened in Lembit must've been really organized and pre-thought in order to function at all...

Mutta, tämä viikinkinäyttely! Kyseessähän oli siis kiertävä, alkujaan Historiska Museetin kokoama kaksiosainen näyttely jonka toinen osa kiertää tätä kirjoitettaessa Amerikan mannerta. Näytteillä oli todella paljon esineitä, myös erinäisiä hyvin tunnettuja "kansikuvaesineitä" mutta myös joitain replikoita ja ennallistuksia esineistä, jotka taitavat olla niin sitä ykköskamaa että ne eivät Historiskasta lähde kiertelemään.

Mukana oli hiukan myös kokeellista arkeologiaa pitkistä ja kapeahkoista kangassuikaleista "punotun" purjeen muodossa. Ensinäkemältä vaikutti nerokkaalta havainnolta, ja tosiaan, vastaahan se niitä gotlantilaisten kuvakivien purjekuvauksia -ja ilmeisesti jonkinasteisesti toimikin, sillä tämä purje oli ollut ihan käytössä (ja pystyisin kuvittelemaan sille useita etuja) mutta epäselväksi jäi toimiko se sitten oikeasti käytännössä niin hyvin.

Kokonaisuutena näyttelyssä oli pyritty käsittelemään koko elämänpiiriä, mukana oli esineistöä aseista keittiötarvikkeisiin ja leluihin, hopeasta puuhun ja kotoisista luuluistimista kovin kaukaa tuotuun Buddha-patsaaseen. Mutta jos hiukan olisi saanut toivomusta esittää, niin ehkä "kokeile itse" -pisteitä olisi voinut olla enemmän, nyt se rajoittui lähinnä siihen perinteiseen eli miekan kokeilemiseen (ja sekin hyvin rajatussa tilassa, mutta paino ja tasapainotus tulivat selväksi). Mutta siis, tuossahan oli nämä ipityksen aiheet eli vähissä oli kritisoitava, suosittelen kyllä näyttelyä ihan kaikille!

But, this viking exhibition! We're talking about a travelling exhibition here, originally organized by the Historiska Museet of Sweden. It's in two separate parts, and while this exhibition is open in Tallinn, the other part is touring in the North America. There was really a lot of objects to see, also several really well known "celebrity items" as they could be called, and also reconstructions and replicas of some objects that, I guess, might be so "top notch" that they just won't leave the Historiska.

Also featured was some experimental archaeology in the form of a sail. It was  "woven" diagonally of long and narrow strips of woolen cloth, and at  first glance it seemed like a brilliant idea. At least it resembles greatly the carvings in the picture stones of Gotland, and it certainly had been working, too, it had actually been sailed with -and I could think of several advantages that this kind of sail would have, but I'm by no means an expert in sailing so I don't actually know if it's really functional.

As a whole, the exhibition was definitely in the aim of covering all there is to viking life, the objects were ranging from weapons to cooking utensils and toys, from silver bling to wooden objects and from very local bone skates to a tiny Buddha figure from far, far away. If I could wish for some additions, it would've been more "try it yourself"- type of stuff, now pretty much the only thing that one could try hands-on was a viking sword (in a very restricted environment, but still the weight and balance were clear). But yeap, that seems to be the only thing I've got to criticize, so very little indeed! I really do recommend this exhibition for, like, everyone, should it end up in a place near you! 

Kangassuikaleista punottu purje, alareunassa pienenä kuvassa purje käytössä ~~~ Sail made by weaving strips of cloth, on the bottom right photo of the same sail in use.

Hopealankakirjottu peura Birkasta ~~~ Silver thread embroidered deer from Birka

Viron viikinkiaikaakaan ei oltu unohdettu -kyllä Baltiassa on parhaat blingit! ~~~ Estonian viking age was not forgotten either, the best bling is definitely Baltic!

Ja illan päätteeksi päädyttiin taas Olde Hansaan syömään, kunnon vaatteissa tottakai!  Tällä kertaa ulkoilutettiin "Uvdalin mekkoa", 1300-l. norjalaisen hautalöydön mukaan. Tässä mekossa on kyllä se hyvä puoli, että se näyttää kuvissa aivan hulvattoman nätiltä -kantaja sitten on tapaus erikseen, mutta mekko edustaa aina!

In the evening we ended up in Olde Hansa, in proper clothing of course! This time I took with me my "Uvdal dress", based on a 14th century grave find from Norway. This dress definitely has a bright side, it looks tremendously good in pictures -regardless on what the person inside the dress looks like but the dress is always nice!

Raatihuone taustalla. Hiukan tuulahteli! ~~~ The medieval town hall in the background. It was a bit breezy day!