Hupppu ja huppukangas Skjoldehamn-tyyliin ~~~ Hood and hood fabric in Skjoldehamn style

Keväällä tuli kanssaeläjältä taas vähän kommenttia, että kaapissa tuppaa olemaan liian hienoja vaatteita. Kieltämättä asiassa oli jotain perääkin, esimerkikisi herran viikinki-vaatesetin huppu oli tosiaan prameasti sininen. Ei mitenkään soveltuva siis esimerkiksi halonhakkuuseen... No, kudontaprojektiahan tässä oltiinkin kieltämättä vailla, joten ei kun huppukangas tulille.

In the spring I received (again) some comments from my Companion, he mentioned he has too fancy clothes in his living history kit. And I must admit, he indeed had some truth to it, for example his viking hood was very posh blue... Not quite something to use when chopping firewood, for example! Well, I was in need of a weaving project anyway, so a hood fabric it was going to be!

Kaulan narut solmittuna, tiiviimpi vaikkapa tuulisella säällä. ~~~ Neck strings tied, better for for bad weather

Löydöt viikinkiaikaisista hupuista ovat varsin vähäiset, mutta yksi lähes-kokonainen kuitenkin löytyy muun saman henkilön vaatekerran kera Norjasta Skjoldehamnista joten sillä mentiin (tosin tästä löytökokonaisuudesta on ollut hieman keskustelua että onko sen kantaja ollut mies vai nainen, mahdollisesti saamelainen jne.) Kaava on kuitenkin nerokas, käytännöllinen tyystin ilman leikkuujätettä joten siksikin olen kovin ihastunut siihen. Alkuperäinen norjalainen löytö oli ajoitettu 900-1000-luvun vaihteeseen.

Hupun alkuperäinen kangas oli kudottu 4-vartisella toimikkaalla. Alkuperäisessä loimen tiheys on vaihtelevasti 9 ja 10 langan nurkilla/cm, kudelankaa n. 7 lankaa/cm (Nye tanker om Skjoldehamnfundet). Alkuperäisen kude oli hieman paksumpaa kuin loimi. 4-vartista toimikasta päätin laittaa tähän omaan huppuprojektiini myös, siinä kun saa kuteelle ja loimelle yhtä paljon näkyvyyttä ja molemmat puolet kankaasta ovat samanlaiset. Kaavan suhteen tein ihan aavistuksen verran alkuperäisestä eroavan kaavaratkaisun, alkuperäinen kun on kankaaltaan enemmänkin "lyhyt ja leveä" kun taas tämän omani laitoin kudontateknisistä syistä yhden sauman lisäyksellä pitkästä ja kapeahkosta kankaankappaleesta -ts. sivukappaleet eivät ole tässä versiossa vierekkäin vaan peräkkäin.

The finds of viking age hoods are very few, but there is one example that is preserved almost whole, along with the rest of the same person's clothing kit. The find is from Norway, Skjoldehamn, and although there has been some debate concerning the person's gender or ethnicity (man or woman, perhaps sápmi -or not?) I do think the pattern is brilliant, very practical with zero cutting waste, that's why I chose it. The original find has been dated to the turn of 10th-11th century.

The original fabric was a 4-shaft twill. In the original find there are 9-10 warp threads per cm, and approx. 7 weft threads per cm (Nye tanker om Skjoldehamnfundet), weft slightly thicker than the warp. I went for 4-shaft twill in my weaving too, both sides of the fabric are alike and warp and weft are equally visible. As for the pattern, I decided to alter the pattern very slightly with one extra seam, the original fabric was more like wide and short but for weaving reasons I decided to make the side pieces consecutive instead of contiguous, ie. one narrow and long fabric.

Alkuperäisen kaava ~~~ pattern of the original hood. Kuva/drawing Medieval baltic

Alkuperäinen huppu ~~~ Original hood, kuva/photo Náttmál

Mitä lankoihin tulee, käytin loimeen islantilaista yksisäikeistä Alafoss Einband -lankaa luonnonmustana -muutamia valkoisia karvoja oli joukossakin! Kudelankana toimi ruotsalainen Svarta Fåret'in Ullgarn 1 tråd tummanruskeana. Alkuperäisenkin väriä arvellaan ruskeaksi tai harmaaksi, sisäpinta Løvlidin mukaan on tummempi kuin ulkopinta ja kudelanka on mahdollisesti ollut hieman vaaleampaa kuin loimi. Toisin kuin alkuperäisessä, tässä loimi oli hieman paksumpaa kuin kude, mutta ero on varsin pieni. Kudelankaa projektiin kului 136 g, loimilankaa 189 g. Varsin vähän siis! Kudottaessa kankaan tiheys oli 7 l/cm (pirralla 3,5 l/cm, 2 lankaa yhdessä välissä), loimen leveys 38 cm. Kankaan pituus oli lopulta 236 cm.

When it comes to threads, I used Icelandic undyed black single-ply Alafoss Einband as warp (it even featured some white hair along the black ones!). Dark brown Swedish Svarta Fåret Ullgarn 1 tråd was used as weft. The original colour has been said to be brown or grey, Løvlid mentions its inside is darker than the outside, weft thread has possibly been lighter than warp. Unlike the original, my weft thread was slightly thicker than my warp thread, but not that great difference. The project used up 136 grams of yarn for weft and 189 grams for warp. Not much at all! When weaving, the density was 7 threads/cm (using a 3,5 threads/cm heddle, threaded double), weaving width 38 cm. Eventually the fabric reached the length of 236 cm.

Kankaanrakentamisen vaihe hommassa tuntuu olevan se kaikkein aikaavievin ja turhauttavin  osuus -jahka kutomaan pääsee, tuntuu että homma menee siitä eteenpäin melkein itsestään. Tosin tämä tunnelma varmaan muuttuu kun itse saa sellaisen tuntuman kankaanrakentamiseen ettei joka vaihetta tarvitse erikseen tuskailla... Sitä odotellessa. Kuvasta voikin jo päätellä että tämä kutominen tapahtui moderneilla kangaspuilla alkuperäiseen sopivampien pystypuiden sijaan. Sellaisia en vielä ole päässyt varsinaisesti käyttämään pientä testaamista lukuunottamatta -taas jotain mitä odotella.

What I find the most vexing part of weaving is the dressing of the loom, even somewhat frustrating- once I get to weaving, it seems that the fabric just comes by itself! I bet this is because I have done the dressing of the loom only a few times, and I have absolutely no routine in doing it -and therefore I have to pay special attention to every single stage of the process. Waiting for that to change... One can easily spot in the photo that the weaving  was done in modern horizontal loom instead of a more period-appropriate warp-weighted loom. I haven't really gotten a chance to use a warp-weighted loom unless brief testing is taken into account -yet again, that's something to look forward to.

Ja siitähän sitä kangasta sitten alkoi syntyä kun itse kutomiseen pääsi, reunatkin muotoutuivat yllättävän siistiksi. Reunaratkaisuksi laitoin palttinareunan kaksinkertaisilla reunalangoilla.

And there, we have fabric. Even the selvedges are surprisingly nice! As for selvedges, I went for double threads and tabby structure. 

Loimi tuli kudottua varsin loppuun... Tuosta ei enää loimen viriö auennut niin että olisi saanut sukkulaa läpi! Yllättäen kuitenkin yksisäikeinen lanka kesti loimessa suorastaan mainiosti, vain muutaman jatkon joutui tekemään. Huomattavasti paremmin kuin odotin!

I wove to the point when I could absolutely not continue, I couldn't pass the shuttle through the warp! Unexpectedly the single ply yarn was quite durable, only a few broken threads were spotted. Much better than I expected!

Kankaalle tuli valmista pituutta 236 cm, joskin se hiukan tiivistyi puista otettaessa. Yritin tiivistää sitä vielä hiukan lisää pesemällä sen vähän kovakouraisestikin, hupun kun on ihan hyvä olla säänkestävä ja alkuperäisenkin sanottiin olevan vanutettu. Hiukan niin kävikin joten luulisin että tiheys on tätä nykyä suunnilleen 8 lankaa/cm. 

As I mentioned before, the finished length of the fabric was 236 cm, although it might've shrunken slightly when I took it off from the loom. I tried to shrink it a bit more by washing it not-so-gently, as hoods are best when they are weatherproof -and the original has been said to be fulled too. And I think I succeeded in that, I assume the warp density is nowadays along the lines of 8 threads/cm. 

Ompeluun käytin kudonnan ylijäämiä eli loimen tutkaimia. Mukavasti noin puolen metrin pätkissä Einband kesti myös ompelussa, pidemmässä pätkässä tosin varmaan olisi kestänytkään -kyseessä kun ei tosiaan ole ompelulanka. Kummasti kankaan oma lanka maastoutui ompelussa erinomaisen hyvin eikä pistoja juurikaan näy ellei erikseen hae vaikka ompelinkin aika "huolettomasti". Kiinnittävät saumat ompelin takapistolla, yliluottelin saumavarat kiinni toiselle puolelle ja vielä laitoin rivin "stab stitchin" ja etupiston välimuotoa (jonkinlaista tiheätä etupistoa) saumavaraa pitkin. Hätävarjelun liioittelua ehkä, mutta kangas vaikutti hyvin innokkaalta purkaantumaan joten siksi tällainen ratkaisu -nyt luultavasti pysyy paikoillaan. Alkuperäinenkin oli ommeltu moneen kertaan, joten ehkä tämä ratkaisu on siksikin perusteltu.

For sewing I used the warp leftovers. Nicely in about 50 cm lengths, Einband was suitable for sewing too -for longer lengths I expect it would not have been that successful... After all, it's far from being a sewing thread. When using the same thread as the fabric itself, the individual stitches were almost invisible even though I was kinda carefree with my sewing. I used backstitch for attaching the pieces together, whipstitched them to the side and added a row of some blend of stab stitch and running stitch to secure the seam allowances in place. That might've been a slight exaggeration,but since the fabric was very keen on fraying I thought that it's better to be safe than sorry.Also the original has been sewn several times so perhaps that also justifies this action.