Thursday 12 September 2019

Herjolfsnes 38 krappivärjättynä ~~~ Madder dyed Herjolfsnes 38


Herjolfsnes 38 
Herjolfsnes 38 -mekko (tunnettu myös museonumerolla D10580) on, kuten arvata saattaa, Grönlannin skandinaaviasutuksen piiristä löytyneistä vaatteista ja sen kaava on varmasti yksi eniten keskiaikaisten vaatteiden tekoon käytetyistä. Herjolfsnesin (nyk. Ikigaat) hautausmaalla tehtiin suuria kaivauksia 1921, jolloin tämäkin vaate löydettiin¹. Tätä mekkoa ei ole radiohiiliajoitettu, mutta toinen samantyylinen samalta hautausmaalta on saanut radiohiilitulokseksi todennäköisimmin 1400-luvun (1400-1480, 66,7% todenäköisyydellä).² Tyylillisesti tämä kuitenkin vastaa aika paljolti taiteessa nähtyä 1300-luvun puolestavälin- loppupuolen muotia Euroopassa -ehkäpä trendit tulivat Grönlantiin vähän viiveellä, ja toisaalta samantyylisetkään vaatteet eivät ole välttämättä täysin samanaikaisia.

The Herjolfsnes 38 -dress (also known by its museum number D10580) is perhaps one of the best known surviving garments from the Norse Greenland -and quite possibly its pattern is one of the most utilized when people have been making medieval garments. This dress was found when large-scale excavations were made in 1921 in Herjolfsnes (nowadays Ikigaat) graveyard.¹ The dress in question has not been radiocarbon dated, but another one quite similar in style has been dated to the 15th century (1400-1480 with 66,7% propability).² When it comes to the style, however, this garment resembles dresses depicted in mid-late 14th century art in Europe -perhaps trends arrived a bit late to Greenland, and anyway it's not certain that garments that are similar in style are similar in dating.

Herjolfsnesin/ Ikigaatin alue nykyisin ~~~ Herjolfsnes/ Ikigaat area today. Kuva/photo Wikipedia.


Kaava ja omat kaavoitusmuutokset ~~~ The pattern and my own alterations
Tämän vaatteen kaava on mielenkiintoinen, sivukiilat tässä vaatteessa ovat lähinnä puolikkaan pullon mallisia ja kiiloja on kaikkineen kymmenen -neljä sivukiilaa kumminkin puolin, lisäksi "tavallisen" kolmion malliset etu- ja takakiilat, joista etukiila erityisesti alkaa varsin ylhäältä (laskin omaani vähän alemmas vähän kompensoidakseni sitä, että muuten mekko ei ole aivan yhtä istuva kuin alkuperäinen on ilmeisesti ollut). Alkuperäisessä sivukiilat on leikattu kankaasta vinoon -tämä antaa toki kovin kauniin laskeutumisen, mutta kuluttaa kangasta aika holtittomasti. Tämän takia päädyin ratkaisuun jossa leikkasin tämän kiilat tylsästi pystysuoraan, kangasta kun ei vaan yksinkertaisesti ollut riittävästi alkuperäiseen leikkuutapaan. Toinen muutos kiilojen suhteen liittyy taskuhalkioihin, joita en tähän mekkoon lisännyt vaikka alkuperäisessä D10580:ssa ne olivatkin. Ne kun viittaavat yleisesti ottaen enemmän päällikerroksen mekkoon, ts. vaatteeseen jonka alla on toinen villamekkokerros, ja tätä mekkoa ajattelin kuitenkin pitää ihan sellaisenaan.³

The pattern of this dress is interesting, the side gores are shaped like half bottles and the total number of gores is ten -four on both sides, and triangular gores in front and back. In the original garment front gore is placed quite high, I lowered mine a little to compensate the fact that my dress is not quite as tight fitting as the original might have been. In the original garment side gores have been cut diagonally -this creates a lovely drape, but the amount of fabric it requires is a whopping lot. This is why I ended up cutting my side gores vertically, I just didn't have enough fabric for the original cutting plan. Another alteration was made with pocket slits, the original D10580 had those but I did not add them to my dress. This is because generally speaking they are a feature associated with overdresses, ie. garments that have another layer of wool under them, and I was thinking of wearing this garment (also) without a second layer.³

Vaatteet ovat Herjolfsnesin hautausmaalla olleet poissa normaalista käyttöyhteydestään ja suorittaneet viimeisen palvelunsa vainajan käärinliinoina, joten tämänkään mekon omistussuhteesta ei oikein voi sanoa paljon mitään. Yleisesti ottaen kuitenkin kun vertaa säilyneiden mekkojen pituutta (nais)vainajien keskipituuteen, vaikuttaa siltä että mekon helma on ollut taiteessa yleisesti nähtyyn verrattuna hurjan lyhyt, puolipohkeeseen-alasääreen (tätä tuli itsekin hiukan tutkittua Herjolfsnes 42 -mekon teon yhteydessä)⁴. Tästä omastani päätin tehdä kuitenkin vähän pidemmän, tähän ratkaisuun päädyin kun mietin sitä että olisiko erityinen helman lyhyys ollut grönlantilainen erikoisuus kuitenkin -nilkkapituinen mekko kun on hyvinkin kätevä myös, sen kanssa on aivan hyvä tehdä töitä.

The clothing found in the Herjolfsnes churchyard were out of their normal use, they had done their last favor as shrouds for the deceased so it is quite impossible to say anything about the ownership of this dress. In general when it comes to the surviving dress lengths and the height of (female) skeletons, it seems as if the dress hemline was very, very high when compared to the dress lengths usually seen in art, approximately mid-shin (I did some researching and experimenting too with my Herjolfsnes 42 -dress)⁴. With this dress I decided to go for more conventional dress length, thinking if the ultra-short dresses were some sort of Greenlandic speciality after all. This ankle-length is very comfortable, after all, and a practical working dress length.

Hihan tein ilman kiilaa, tähän vaikutti ihan sattuma ja vahinko eli mittasin vahingossa olan kaaren hiukan pieleen ja hiha riittikin koko kädentien ympäri. En sitten alkanut leikkomaan siitä osia pois kiilaa varten... Kiilaton hiharatkaisukin kun tunnetaan säilyneistä keskiaikaisista vaatteista, vaikka hiukan harvinaisempi onkin (esim. Bockstenin miehen paita). Herjolfsnes 38:n hihassa ei ole napitusta vaan pieni halkio, jonka itsekin tähän omaani jätin.⁵

When it comes to the sleeves, I made mine without a gusset. This was purely by accident, I measured the sleeve circumference a bit wrong and therefore the sleeve I cut was enough to extend all the way around just by itself, and I decided not to cut it any further... After all, a gusset-less sleeve construction is known from surviving medieval finds, although it is less common than a sleeve with a gusset (for example the Bocksten man's tunic). The Herjolfsnes 38 sleeve doesn't have buttons but a small slit, I left those to my sleeves as well.


Herjolfsnes 38 Poul Norlundin mukaan ~~~~ Herjolfsnoe 38 according to Poul Norlund

Väri ~~~ Colour
Krapinpunainen on ollut erittäin suosittu keskiaikaisessa Turussakin⁶, joten väriä miettiessä ei paljoa vaihtoehtoja lopulta jäänyt. Lähinnä mietinnässä oli sävy joka krapissakin vaihtelee kirkkaanpunaisesta oranssiin ja eriasteisiin pinkin sävyihin. Kirkkaanpunainen ei nyt kuulostanut suunnitelmalta ja muutenkin ajatus oli "tavallisemmasta" vaatteesta voimakkaanvärisen hienostelumekon sijaan, joten oranssi oli se jota alettiin tavoitella. Krappi on keskiajalla ollut kauppatavaraa jota ei oikein Suomessa tahdo kasvaa. Krapin hankintaa on tehty ainakin Alankomaista ja Ranskasta saakka.⁷

Madder red seems to have been very popular in medieval Turku, Finland⁶, so there were really not that many options in my opinion when it comes to picking a colour for my dress, red seemed like a plan right from the start. The question was really more about the hue, because madder yields colours from bright red to orange and pink. Bright red did not feel right, I wanted a more "ordinary" dress instead of a bright and fancy one, so I went looking for orange. In medieval Turku madder was imported, it does not really grow in Finland. It has been imported from the Netherlands and France.⁷

Kangas painoi noin 2,5 kg ja krapinjuurta varasin kilon. Liotin juurenpaloja ensin yön yli, sitten keittelin niitä vielä epämääräisen ajan, parisen tuntia kai (kiehumispisteen saavuttaminen oli pitkän työn tulos koska en, piru vie, löytänyt siihen hätään värjäyspadan kantta). Puretin kankaan 10% alunapuretuksella jonka jälkeen se sai lämmitellä kuumassa liemessä toista tuntia (olipa nyt epämääräistä taas, mutta en oikein katsellut kelloa). Olisi ollut mukava jättää kangas pataan yön yli mutta tässä tapauksessa se ei onnistunut. Kohtuullisen tasainen tulos, vaikka padassa ei ollutkaan mahdottomasti tilaa!

The fabric weighed about 2,5 kilos, and I had one kilo of madder root. First I soaked them overnight, and after that I boiled them for some time, two hours perhaps (it took awfully long for the madder soup to get boiling because I had somehow misplaced my dye kettle lid and I could not find it). I mordanted the fabric using 10% alum, after that I sieved away most of the root pieces and let the fabric sit in a nice and warm bath for approximately another two hours. The end result was quite nice and even, although the dye pot was a bit small for that amount of fabric. 
Vielä värjäämättömänä ~~~ Starting point, undyed wool
Väripadassa -lopputulos alkaa hahmottua! ~~~In the dye pot -getting there!
Valmis kangas ~~~~ Finished result
Palaset leikattuina ja nipussa. Ylijäämääkin jäi jonkin verran. ~~~ Pieces cut and neatly folded. I ended up with some surplus too.
Ompelu ~~~~ Sewing
Ompelu tehtiin täysin villalangalla, tehtävään pestattiin Wetterhoffin Veera joka oli niin ikään värjätty krapilla.

I used only woolen thread for sewing, namely Wetterhof Veera. Said yarn was also dyed with madder.
 

Saumatekniikkana pysyin tämän kanssa tutuilla linjoilla, yhdistävät saumat takapistolla ja pitkissä suorissa saumoissa etupistolla yhteen, yliluottelemalla huolitellen. Tätä tekniikkaa on alkuperäisessäkin käytetty muttei yksinomaan, vaatteessa vaikuttaa olleen varsin vaikuttava kokoelma erilaisia ompelutekniikoita.⁸

When it comes to seam techniques, I used familiar techniques -backstitch for sewing together the pieces, and also some running stitch in long, straight seams. For finishing the seams I used overcast stitch. This technique has also been used in the original Herjolfsnes 38, although it is not the only sewing technique -there seems to have been quite a collection of different seam treatments.⁸

Pääntien ja ranteiden huolitteluun käytettiin "täytelankaa" joka taisi sittenkin olla kokenillivärjättyä, paremmassa valossa katsoen. Vaatehuoneen liian keltaisen valon ongelmia... Mutta hupaisa yksityiskohta se on näinkin, erityisen wau lanka sellaisessa tehtävässä jossa lähinnä vain itse tiedän sen olevan siellä. Kokenilli itsessään on uuden maailman tuliaisia, mutta vastaa väriltään varsin hyvin Euroopassa keskiajallakin käytetyn kermeskirvan väriä. Täytelankaa on alkuperäisessä Herjolfsnes 38:ssakin käytetty, joskaan ei juuri näissä käänteissä.⁹

For finishing the neckline and wrists I used a "filler thread" which eventually, I guess, was cochineal dyed now that I've looked at it in better light conditions. The problems of too yellow light in my closet... But it's a funny detail, an especially wow coloured thread placed so that only I know it's there. Cochineal bug itself is from North America, but it's very much alike in colour to polish cochineal that was used in the medieval period. Filler thread was also used in the original Herjolfsnes 38, just not in these seams.⁹


Viimeistelyt ja yksityiskohdat ~~~ Finishing and details
Helmaan testasin "singling" -vimeistelymetodia (onko tälle suomenkielistä nimeä olemassakaan?). Tässä metodissa lanka pujotellaan helman kankaaseen nurjalta puolelta "aallonmuotoisia" kuvioita tehden eikä se näy oikealta puolelta käytännössä lainkaan. Tämän pitäisi estää helman rispaantuminen, ja viikon mittaisen leirielämän kokemuksella se näyttää tekevän sen lähes moitteettomasti,  se vaikuttaisi kestävän kyllä ihan pelkästäänkin. Tosin aivan sellaisenaan, yksinään se ei esiinny ilmeisesti missään Grönlannin vaatteessa vaan sen kaverina on aina jonkinlainen nauha. Alkuperäisessä Herjolfsnes 38:ssa singlingin lisäksi helmassa oli lautanauha. Sitä odotellessa, kyllä sekin sinne vielä jossain vaiheessa ilmestyy.10

I tested so call singling to the dress hem. In this method a thread is sewn to topmost threads of the reverse side of the  fabric in a wavy pattern, and it's almost invisible on the right side. This is supposed to prevent the fabric from fraying, and based on the first week this garment of mine was in use, it works extremely well -in fact, I think it would be enough just by itself. In Greenland finds singling never occures alone, though, it's always accompanied by a band of some sort. In the original Herjolfsnes 38 singling was accompanied by a tablet woven band and I'm also planning on adding one to this dress. Just waiting for that to happen. It will, eventually...10
Singling nurjalta puolelta, sielläkin pistoja näkyy vain hiukan. ~~~ Singling on the reverse side of the fabric
Viikon leirielämän jälkeen, helman kunto edelleen suorastaan erinomainen. ~~~ After one week of camp life, hem still in excellent condition.
Östergaardin mukaan hihansuissa sekä pääntiessä oli luultavasti ollut kiinni ommeltu nauha, josta oli tutkittaessa enää hihansuissa jäljellä joitakin ompelulankoja -pääntie oli sen verran huonommassa kunnossa, että siinä ei ollut niitäkään. Nauha kieltämättä parantaa vaatteen reunan kestoa ja tekee kokonaisuudesta huolitellun näköisen. Tuntemattoman nauhatyypin päätin ratkaista kolmelenkkiseksi iskunauhaksi, samalla krappipunaisella langalla kuin millä ompelukin oli tehty. Sen sijaan sekä pääntiessä sekä hihan halkioissa säilyneenä oli kaksi riviä "Stab stitchiä", tiheää etupistoa muistuttavaa ommelta. Yksi rivi stab stitchiä oli lisätty myös sivukappaleiden saumoihin.11

 According to Östergaard there had most likely been a braided cord in the neck opening and wrists, but when the garment was examined only some sewing threads remained -neckline was in such a bad condition that not even sewing threads remained. It must be said that an added cord makes a garment look neat and finished and makes it somewhat more durable. Since the cord type was unknown, I decided to go dor a three-loop fingerloop braid, in the very same madder dyed red that I used for sewing as well. What had been surviving in the original garment was two rows of stab stitches (almost like very dense running stitches) in both wrists and neck opening. One row of stab stitching was also added to the side gore seams.11


Koko mekko ilman vyötä, toimisi näinkin oikein mukavasti. Mekon kantaja kuvassa suoraan punkasta -lookissa :) ~~~~ Dress worn without a belt, it works nicely like this too. Dress owner sporting the "I just got out of bed" -look :)

¹ Östergaard 2004, p.32
² Östergaard 2004, p. 255
³ Östergaard 2004, p. 160-162
⁴ Östergaard 2004, p.143
⁵ Östergaard 2004, p. 161
⁶ Kirjavainen 2019, p. 163
⁷ Kirjavainen 2019, p. 163
⁸ Östergaard 2004, p. 162
⁹ Östergaard 2004, p. 161-162
10 Östergaard 2004, p. 99, 161
11 Östergaard 2004, p. 161


Kirjallisuutta/ bibliography:

Kirjavainen, Heini: Vanhoja näytteitä, uusia tuloksia -Åbo Akademin päärakennuksen tontin tekstiilifragmenttien värianalyysitulokset in Pitkin poikin Aurajokea -arkeologisia tutkimuksia. Turun museokeskus 2019.

Östergaard, Else: Woven into the earth, textiles from Norse Greenland. Aarhus university press 2004.

No comments:

Post a Comment