Ruotsiin ja Tanskaan, osa 3 - Kotia päin ~~~ Off to Sweden and Denmark, part 3 - Homewards

Matkaraportin ensimmäinen osa ja toinen osa!
The first part and the second part of our trip report! 

Ikävästi jouduttiin jättämään Middelaldercentret taakse ja lähtemään kotimatkalle. Olisi sinne keskukseen voinut jäädäkin, mutta lähdön tuskaa vähän helpotti, että kotimatkallekin oli varattu vaikka mitä jännää. Joten Falsterin saarelta lähdettiin naapurisaarelle Møniin, ja aloitettiin neoliittipitoisella kohdekatsauksella.

We sadly had to leave Middelaldercentret behind and start heading back home. I surely would've loved to stay there, but the distress of leaving was relieved by the fact that we had planned several different and hugely interesting sights for our journey back home too. So, we left the island of Falster and headed off to neighbouring island of Møn and neolithic times.

Ensimmäinen kohteemme oli Klekkende Höj. Enpä ollut sitten aiemmin  nähnytkään ihka oikeaa kumpuhautaa saati sitten sellaisella käynyt sisällä, mutta näinpä sellainenkin tuli sitten tehtyä. Ja vielä sujuvasti aloitettiin Mønin hienoimmaksi sanotulta kummulta. Näitä rakennettiin Tanskassa neoliittisella kivikaudella n. 3250-3100 eaa (Tanskan kansallismuseon sivuilta tämä). Tämä oli siitä mielenkiintoinen tapaus kumpuhautojen suhteen yleensäkin, että tässä oli kaksi vierekkäistä hautakammiota, kumpikin omalla sisäänkäynnillään. Toiseen vain pääsi sisälle, toiseen oli laitettu portti eteen ja ilmeisesti sinne oli rekonstruoitu hautauksia (kuva tuossa ensimmäisessä linkissä). No, eipä tuota toistakaan hautakammiota ihan vapaasti sisään käveltäväksi oltu suunniteltu, joten ahdastahan siellä oli ja käytävä kovin matala ja kapea (ja kyllä, arvatkaapa kuka oli liikkeellä hameen ja korkkareiden kanssa). Kammioon päästyä tilanne parani, katto oli kammiossa korkeammalla muttei seisomakorkeudella sittenkään. Tunnelma oli vähän ankea pienessä kopissa useita metrejä maan sisällä, joten aika pikaisesti sieltä tultiin pois. Mutta voi sanoa käyneensä!

Our first destination was Klekkende Höj. I hadn't even seen an actual neolithic burial mound before, let alone visited one -now I did, and we started out with what was said to be the finest mound in Møn island. These burial mounds were built in Denmark in the neolithic stone age, approximately 3250-3100 BC (Danish national museum is to be thanked for this information). This was a somewhat special burial mound since it had two separate burial chambers, both with their own entrance. Only the other one was accessible, the other had a gate blocking the way -apparently there were reconstructed burials in the chamber (pic on the first link). Well, the other one wasn't exactly built for comfortable entering either, so the hallway was narrow and its roof was low, one had to enter in all fours (and yeap, I was wearing a skirt and heels...). Inside the actual chamber we were better off, but one couldn't stand straight in there either. The atmosphere in a small chamber several meters under ground wasn't too cheerful, so we exited pretty quickly. But, hey, I can now say was there!

 

Neoliitista väliin hyppäys viiden kilometrin päähän ja keskiaikaan, seuraavaksi oli vuorossa läheinen Fanefjordin kirkko. Itse kirkko oli rakennettu n. 1300, mutta maalaukset joista tämä kirkko on kuuluisa, on maalattu vasta noin 200 vuotta myöhemmin. Ja maalattu sitten olikin, katto oli aivan täynnä kuvia Raamatusta ja yleisesti moraalisista aiheista. Asialla oli ollut Elmelundin mestarina tunnettu maalari, joka on lähiseudulla Mønin ja Falsterin saarilla maalannut useita kirkkoja. Hienot olivat maalaukset, ei millään muotoa huono välipiipahdus. Kirkolta oli myös kovin nätti merimaisema :)

From the neolithic we did a quick jump to medieval and five kilometers away, our next target was the Faneford church. The church itself was built in the early 14th century, but the church paintings for which this church is famous, are about 200 years younger. And the paintings were fine! The whole ceiling was totally filled with scenes from the bible and moral teachings painted by the so called Elmelund master, who had painted several churches nearby in the islands of Falster and Møn. The sea scenery by the church was also pretty!

Takaisin neoliitin pariin! Grönsalenin pitkäkumpu sijaitsee aivan Fanefjordin kirkon vieressä, vain kahdensadan metrin päässä. Tämä oli aivan maatalon kupeessa ja tuntuikin hiukan nololta kävellä käytännössä toisen pihalle tätä katsomaan... Tällaisia alettiin Tanskassa rakentaa melko nopeasti maanviljelyksen alettua, 3800-3500 eaa (Tanskan kansallismuseolle kiitos tiedosta!). Tätä kehuttiin Tanskan parhaiten säilyneeksi pitkäkummuksi, ja hieno ja massiivinen se ainakin oli -kolmen ihmisen hauta oli pituudeltaan 102 metriä ja leveydeltäänkin 13 metriä. Grönsaleniinkin liittyi mielenkiintoista kansanperinnettä tähän haudatuista muinaisista soturikuningas Grönistä ja kuningatar Fanesta, jotka hallitsivat läntistä Mønin saarta. Peräähän näissä legendoissa ei taida olla edes nimeksi, mutta mielenkiintoisiahan ne ovat, ehdottomasti!

Back to the neolithic! Grönsalen long barrow is situated right next to Fanefjord church, only two hundred meters away. It's also right next to a farmhouse, and I felt a little embarrassed having to walk almost to their yard to see Grönsalen... Barrows like these were built in Denmark fairly quickly after they took up farming, 3800-3500 BC (again, thank you Denmark's national museum). This was praised as the best preserved barrow in Denmark and it sure was impressive -grave for three was 102 meters in length and 13 meters in width . Grönsalen was associated with interesting folklore about this being the grave of warrior king Grön and queen Fane, who ruled the western part of Møn. The legends might not have any fact to them, but they're really interesting! 

Kong Asgers Höj, reissun toinen kumpuhauta. Tänne ei kauaa ajanut Grönsalenilta, matkaa oli noin 8 km ja sekin valtaosin suoraa tietä. Asgerin kummussa ei, toisin kuin Klekkende Höj:ssä, ollut  kuin yksi hautakammio joka tuntuikin sitten olevan vähän tilavampi sisätiloiltaan kuin Klekkende Höj. Muuten eipä niillä suurempaa eroa keskenään ollutkaan.

Kong Asgers Höj, the second burial mound for this trip. It wasn't far from Grönsalen, at about 8 kilometers away. King Asger's mound had, unlike Klekkende Höj, only one burial chamber, but it seemed like the chamber was somewhat bigger. Otherwise, not much difference.

Sprovedyssen. Hihi, elämäni ensimmäinen dolmen! Tämä oli yllättävän lähellä Kong Asgers höj:ta, välimatkaa vain vajaat 150 metriä ja oikeastaan näköetäisyydellä, mutta niin, että dolmenilta näki kummun mutta kummun viereltä ei nähnyt dolmenia (päältä olisi nähnyt). Ajoimmekin hyvän matkaa ohi kun havainnointi oli vähän heikonlaista... Tanskan dolmenit myös ajoittuvat neoliittiselle ajalle, pitkäkumpujen rakentamisvaiheen jälkeen ja jonkin verran ennen käytävähautojen rakennus"buumia" (kiitos tästä tiedosta Tanskan kansallismuseolle). Kuten dolmenit yleensä, tämäkin on aikoinaan ollut kummun peittämä mutta sittemmin paljastunut eroosion myötä maan alta. Käytävä kummun sisälle on edelleen noin lantiomittaan saakka maan sisällä.

Sprovedyssen. My very first dolmen! This was surprisingly near Kong Asgers höj, only about 150 meters away and basically at seeing distance -but so, that one could see the mound from the dolmen, but not vice versa (only if one would've climbed to the top of the mound). We, the two unobservant ones, did spend some time looking for the dolmen... The dolmens in Denmark are also from the neolithic, built after the longbarrows but before the mounds (Danish national museum is to be thanked for this information too). Just as dolmens in usual, this one had also been originally covered with a mound, but the earth had eroded away and revealed the stones. The path leading to the "chamber" was still at about one meter inside the ground.

Siinä olivatkin Tanskan kohteet, yön nukkumisen jälkeen otimme suunnan kohti Ruotsia. Lund oli kivasti heti Malmön vieressä, ja keskiaikaisena suurkaupunkina ihan ehdoton piipahduskohde. Lundin yliopiston historiallinen museo oli siinä ensimmäisenä matkan varrella, oikeastaan eksyimme sinne koska emme ihan siihen hätään ymmärtäneet eroa Lundin yliopiston museon ja Kulttuurihistoriallisen museon välillä (ne sijaitsevatkin vielä ihan vierekkäin). Mutta ei siis todellakaan ollut huono reissu, yliopiston museossa oli kokoelmaa vaikka miten ja erityisesti tuoimokirkkomuseon ja keskiaikaisen kirkkotaiteen kokoelma oli todella mahtava. Tekstiilinörttinä keskiaikaiset kirkkotekstiilit olivat melko hengästyttäviä...

And that was all of Denmark this time, after we had a night's sleep we headed towards Sweden. Lund is nicely right next to Malmö, and as a medieval metropolis it was mandatory to drop by. Lund university historical museum was our first destination, and actually it was a bit accidental since we didn't at that point quite understand the difference between University historical museum and Cultural history museum -especially since they were really close to one another. But really I'm not regretting going there at all, the collections were massive and especially the Cathedral museum collections and medieval church art rooms were wonderful. As a textiles geek the medieval church textiles were pretty breathtaking...

"Myöhäiskeskiaikainen" hirveän suuri pellavapaita. Erillinen helmaosa! ~~~ "Late medieval" tremendously big linen shirt. Note the waist seam!

Lundin kulttuurihistoriallinen museo oli histel-nörtille namia! Keskiaikaista Lundia esittelevä osasto oli upean laaja, ja erityisbonuksena sydämentykytyksiä aiheutti kokoelmahuone, jossa oli vitriinitolkulla löytöjä Lundista -ei niinkään antamassa nättiä yleiskuvaa muutaman esineen voimin, vaan juuri esinesuuntautuneille kävijöille tutkittavaksi kymmenittäin saman aihepiirin esineistöä (ja näitä vitriineitä oli vieri vieressä koko huoneen seinät täynnä). Avaimia, tekstiilityövälineitä, työkaluja, solkia... Odotan kovasti koska museon esinetietokanta palaa henkiin, siellä näitä kaikkia esineitä (ja täällä näytillähän ei ollut tietenkään kaikkia löytöjä, tietokannasta löytyy!) pääsisi katsomaan yksityiskohtaisemmin ja katsomaan myös niiden lisätietoja esim. ajoituksesta. Kulttuurihistoriallisessa museossa olisi näitä osastoja ollut kaikkineen vaikka miten, mutta ajanpuutteen takia emme edes yrittäneet muihin kohteisiin. Samassa sisäpihassa oli tekstiilimuseo (melko pieni näyttely mutta kansantekstiilit oikein kivoja) ja asenäyttely (isompi, ihan mielenkiintoinen mutta nyt vaivasi jo infoähky), niihin tutustuttiin pikaisesti kunnes museo meni kiinni.

Lund cultural history museum was a treat for a living history geek! The medieval Lund exhibition was incredibly large, and especially the collections room might've caused my heart to miss a few beats. The collections room didn't just aim to give a nice picture with a few objects, but for a visitor interested in objects it had a room full of glass cases full of objects of same subject -keys, textile tools, brooches, working tools... I'm eagerly waiting for the museum's online collections database to be resurrected from the dead, because of course not all objects were on display and the database also has more detailed info on them, for example dates, measurements and materials. The cultural history museum would've had really many exhibitions, but for the most of them, we didn't even try to squeeze ourselves in. In the same courtyard there were textiles exhibition (rather small but the folk textiles were interesting) and weapons exhibition (larger, interesting but I was suffering from an information OD).  So we were happy with a quick peek, ad that was all we had time for before the museum closed.

Lundin tuomiokirkko oli juuri menossa kiinni kun ängimme sisään, ja emme kyllä pitkälle päässeetkään ennen kun vahtimestari -sinänsä kyllä aivan ystävällisesti- ohjasti meidät takaisin pihalle. Tulipa nähtyä kuitenkin kuuluisa astronominen kello, rakennettu 1420-luvulla. Tämä on jopa käytössä ja toiminnassa edelleen (vaikka nykyisin käytössä oleva ei ole se aivan alkuperäinen, jonka osia on taas esillä yliopiston museon tuomiokirkkomuseossa). Kello soittaa muutaman kerran päivässä melodian In dulci jubilo, toisen soiton kuulimmekin kun olimme silloin juuri kirkon ulkopuolella :) Kirkossa olisi ollut keskiaikaista esineistöä enemmänkin, mutta niihin tutustuminen jäi sitten seuraavalle käynnille.

Lund cathedral was about to close when we rushed in, and we might've had like five minutes before we were (very politely) informed that we should be on our way... Well, we did see the famous astronomical clock, built in the 1420s. It's in use and functioning, although this isn't the original one (parts of which are on display at the Lund cathedral museum). The clock plays the melody "In dulci jubilo" twice a day, and we actually managed to hear the other time it played, we were right outside the church at that time :) The church would've had other medieval objects too, but they're waiting for our next visit to Lund.  

 

Photo M. Pulla

Muutaman minuutin ajo Lundista ulos, ja päästiinkin jo seuraavalle ja päivän viimeiselle kohteelle, Uppåkra. Hankala paikka esitellä, kun alueella maan päälle ei näy oikein yhtään mitään vaikka paikalla onkin huisi historiallinen merkitys. Ilmeisesti paikalla on ollut jonkinlaista toimintaa jo kivikaudella ja pronssikaudella (alueella on kaksi aikakauden hautakumpua), mutta varsinaisesti se kukoisti rautakaudella ajanlaskun alusta noin vuoteen 1000. Kukoistuksensa aikaan Uppåkra on ollut jopa Birkaa suurempi, messevä 40 hehtaarin alue, ja alueella on ollut ilmeisesti jonkinlainen uskonnollinen kulttikeskus ja rikkaista löydöistä päätellen myös maallisen vallan keskuspaikka. Uppåkra jäi käytöstä kun alueellinen keskus siirtyi (kristinuskon myötä?) muutaman kilometrin päähän Lundiin ja löytyi uudestaan oikeastaan vasta 1990-luvulla. Tutkimukset jatkuvat edelleen, ja alueella on hieno opastuskyltitys -muutenhan sitä ei missään merkittävässä paikassa tajuaisi olevansakaan, niin vähän siitä maan päälle näkyy.

A few minutes drive and we were outside Lund, and at our next destination, Uppåkra (last destination for that day). It's a bit difficult to exhibit such a place, next to nothing is visible above ground although it has a huge historical significance. Apparently there has been something going on in there already in the stone age and bronze age (there are two burial mounds in the area), but really Uppåkra had its heyday in the iron age, approximately for thousand years until the year 1000. During its heyday Uppåkra was larger than Birka, total 40 hectares, and based on the finds, it seems to have had featured both religious and secular centers. Uppåkra area fell out of use shortly after Lund was established a few kilometers away (religious reasons?), and was really rediscovered in the 1990s. The research is still ongoing. The area has very good guiding signs -were there not, one wouldn't really have a clue on the history under one's feet since it looks just like a plain grass field. 

Uusi päivä ja matka jatkui, vuorossa oli Nydalan luostari. Sistersiläismunkkiluostari perustettiin 1143, ja se voi hyvin vuoteen 1521 saakka jolloin se ryöstettiin verisesti. Vuonna 1529 luostari reformaation myötä suljettiin. Nykyinen kirkko on osa vanhasta luostarikirkosta, lyhennetty versio ja sisältä sitä ei keskiaikaiseksi uskoisikaan. Pihalla taas, kappelin takana muurien suojassa oli tämän kohteen ehdottomasti paras anti, valtavan ihana uudelleenrakennettu luostarin puutarha. Sielläkin kasvoi lääke- ja maustekasveja, sekä kovin pörheästi voiva humalatarha. Jaossa oli esitteitäkin puutarhan kasveista, sellainenhan oli ihan pakko napata mukaan ennen kun jatkettiin matkaa!

New day and the road goes on, the next target was Nydala abbey. Cistercian monks moved in at 1143, and the abbey thrived until 1521 when it was plundered in a bloody manner. 1529 came the reformation, and the abbey was closed. The church that nowadays stands at Nydala has been modified of the old abbey church, and on the inside it's a bit hard to believe it's actually medieval. But the treat in Nydala, it's behind a small chapel, sheltered by stone walls -a wonderful rebuilt cloister garden. There were medicinal herbs and spices, and hops growing vigorously. They had some brochures there which exhibited the plants growing there and their uses, and of course I had to take a brochure with me before we went on with our trip!

Photo M. Pulla

Matka siis jatkui, ja parin tunnin päästä saavuttiin Linköpingiin. Ensimmäinen kohde siellä oli Linköpingin tuomiokirkko, alkujaan (kivikirkkona) 1120-luvulta mutta laajennettu sen jälkeen erinäisiä kertoja. Paha sanoa syytä, mutta tämä ei jotenkin aiheuttanut ihan sellaista "wau" -tunnelmaa kuin Lundin ja Vadstenan kirkot... Erityisen hauska yksityiskohta kirkon sisustuksessa silti oli, 1300-luvun alkupuolella ilmeisesti englantilaisen kuvanveistäjän kaivertamat ihmiskasvot (joka naama erilainen!) kirkon vasemmalla seinustalla, ehkä noin kolmasosan mitalla kirkon koko pituudesta.

So, off we went and after a few hours drive we arrived to Linköping. Our first destination was the Linköping cathedral, originally built (as a stone church) in the 1120s but modified and expanded after that several times. Hard to say why exactly, but this place didn't give me such a "wow" -sensation as the churches of Lund and Vadstena... But there was a lovely detail, in the early 14th century there had been an english stonemason who had carved human faces (each one different!)

 Keskiaikaista kirkonrakennustekniikkaa ~~~ Medieval church building techniques! Photo M. Pulla

Linköpingin linna oli ihan kirkon vieressä, ja kuten kirkkokin, sitäkin oli alettu rakentaa 1100-luvulla. Tämä teki linnasta Ruotsin vanhimman säilyneen maallisen rakennuksen. Tästä vanhimmasta rakennusvaiheesta tosin ei ihan hirveästi ollut näkyvissä, ja pääosin nykymuoto onkin 1700-1800-luvuilta. Nykyisin puolet linnasta on maaherran asuntona ja työtiloina, puolet kirkko- ja linnamuseona. Vaihtuvana näyttelynä museossa oli keskiajan ruoka -aiheinen näyttely joka mielenkiintoisesti keskittyi vuodenkierron tehtäviin. Nämä oli yksityiskohtaisesti kuvattu KH 54 -tunnuksella merkityssä käsikirjoituksessa, määräykset piispa Johannes Braskin (1464-1538)  taloudenhoitoa varten. Täytyy tutustua, jos se vaan onnistuu jotenkin järkevästi.

Linköping castle was right next to the cathedral, and just like the church, its construction was started during the 12th century -this makes the Linköping castle the oldest surviving secular building in Sweden. There isn't much left of this oldest phase of building, especially on the outside -the appearance nowadays is mostly from the 18th-19th centuries. Nowadays half of the castle is functioning as the office and residence of the governor, the other half hosts a museum of Linköping castle and cathedral. There was a temporary exhibition about medieval food, which nicely focused on the tasks of the year -what to do and when, to keep oneself well fed. The tasks and schedules were based on the household instructions by bishop Johannes Brask (1464-1538), surviving in a manuscript known as KH 54. I must check that out some time, if it's possible.

Photo M. Pulla

Pienoismalli linnan 1600-luvun asusta ~~~ Model on how the castle loooked during the 17th century