Vanha Rauma ja raatihuone ~~~ Old Rauma and Old town hall

Kesäloman alkamisen kunniaksi pitipä tehdä piipahdus Raumalle ja korjata aukko yleissivistyksessä - vierailla Vanhalla Raumalla! Raumahan on keskiaikainen kaupunki (säilyneen dokumentin mukaan kaupunkioikeudet myönnetty 17. toukokuuta vuonna 1442), ja sen Vanhana Raumana tunnettu osa noudattelee myös katulinjoiltaan ja tonttijaoltaan keskiaikaista kaupunkia. Keskiaikaa kaupungin pinnalta ei tosin enää juuri löydy, kaupungin rakennuskanta uudistui käytännössä kertaheitolla v. 1682 tulipalon jälkeen. Kirkkoa lukuunottamatta nykyinen Vanhan Rauman rakennuskanta on siis 1700-1800-luvuilta.

Itse satuimme paikalle kesken heinäkuisen Pitsiviikon, joka on Rauman varmaan kuuluisimpia tapahtumia. Tämä ei ollut mitenkään tietoinen päätös, eli tapahtuma ja yleinen hässäkkä kaupungissa tuli vähän yllätyksenä (parkkipaikan löytäminen oli tällä kertaa hieman hankalaa). Kaikenlaiseen ohjelmaan olisi voinut siis varata enemmänkin aikaa, jos olisi ymmärtänyt varautua. Kaupunkia kuitenkin näki erinomaisesti silti!

To kickstart my vacation I decided to drop by in Rauma and fix a gap in my "common knowledge" - by visiting Old Rauma! Rauma is a medieval town (town rights granted in 17th May 1442, the document still survives), and the town plan and streets still follow the medieval town plan. There's hardly any medieval above ground anymore, since a fire in 1682 made sure the town was modernized thoroughly. So, apart from the church, the buildings in Old Rauma date to 18th-19th century.  

Our visit happened by chance in the middle of the Lace week, which is possibly the best known yearly events in Rauma. This was not a deliberate desicion, so the event and the hustle and bustle in the town took us a bit by surprise (for example finding a parking lot was somewhat challenging). But the town was there, allright, and it was lovely, and there were all kinds of activities and events where one could take part and spend a whole lot of time, should one just have been prepared, schedule-wise.

 

Vanha Rauma UNESCO-kohteena ~~~ Old Rauma as UNESCO world heritage site 

Vanha Rauma otettiin UNESCO-maailmanperintökohteeksi 1991 ensimmäisenä suomalaisena kohteena, samaan aikaan Suomenlinnan linnoituksen kanssa. Vanhan Rauman status UNESCO-listalla perustuu siihen, että se on Pohjoismaiden laajimpia yhtenäisenä säilyneitä puukaupunkialueita. Ja onhan se laaja, 29 hehtaaria ja 600 rakennusta!

Old Rauma was accepted as a UNESCO world heritage site in 1991, as the first site in Finland along with Suomenlinna sea fortress. Old Rauma's status as a world heritage site is based on the fact that it is one of the largest and best preserved Nordic wooden town areas. And it is indeed large, 29 hectares and 600 buildings!

Rauman museo Raatihuoneella ~~~ Old Town hall museum

Rauman museo koostuu kahdesta kotimuseosta ja kaupungin raatihuoneesta. Aikataulurajoitteen vuoksi kotimuseot jäivät seuraavalle visiitille ja suuntasimme raatihuoneelle, jossa esiteltiin kaupungin historiaa. Tosin juuri tällä hetkellä meneillään on näyttelyuudistus, joten kaupungin historian esittely jäi vähän vähäiseksi... 1700-luvun lopun raatihuone tosin itsessäänkin on aivan sievä rakennus, ja pihalla on varsin viehättävä historiallisia hyöty- ja koristekasveja esittelevä puutarha.

Kaupungille mainetta tuonutta pitsiä ja sen tuotantoa Raumalla esiteltiin kokonaisen huoneen voimin, ja paikalla oli myös pitsinnyplääjä esittelemässä taitoaan. Yläkerrassa suurin osa näyttelytilasta oli varattu tällä kertaa taiteilija Kosti Koskisen (1905-1983) Rauma-aiheisille maalauksille ja syntyperäiselle raumalaiselle Koskiselle itselleen. Tämän lisäksi siellä oli pieni kirkkotaideosasto, mutta tällä kertaa ilman niitä herkkuja, joita odotin näkeväni.

Ihan suurella mielenkiinnolla odottelen tulevaa kaupungin historian näyttelyä jahka se aukeaa, onhan kaupungilla monipuolinen historia ja museon kokoelmissa mm. erittäin harvinaisia keskiaikaisia kirkkotekstiileitä (jonkin verran tietoa kuuluisimmasta täkänä-kudonnaisesta löytyy esim. tästä Suomen Käsityön museon julkaisusta).

The Rauma Museum consists of two home museums and the old town hall. Because we were on a schedule, we skipped the home museums (for this time) and headed off to the town hall, where there was an exhibition on the town history. Although the exhibition was quite limited this time, as they are currently planning on a new exhibition... The late 18th century town hall itself is a cute building, and in the courtyard there is a neatly kept garden of historical useful medicinal plants and decorative plants as well.

Rauma is famous for its bobbin lace tradition, and a whole room was dedicated to making, using and selling bobbin lace in Rauma - and also there was a lady doing a craft demonstration in bobbin lace making (I just have to admire that). In the second floor the exhibition consisted of artwork and personal history of artist Kosti Koistinen (1905-1983), native to Rauma.  Also there was a small church art exhibition, but not the pretties I hoped to see...

I'm really looking forward to the upcoming exhibition, as the town has an rich, multifaceted history and there are interesting items in the museum collections, for example super rare medieval church textiles (most famous of them being a large 15th century double weave textile, some pictures of it in a pdf by Finnish Crafts museum)

Rauman keskiaikaisesta kirkosta tulossa sitten erillinen postaus!

Rauma medieval church is covered in another, upcoming post!

Saksalaista laskettua kirjontaa ~~~ German counted stitch embroidery

 

 

Toukokuussa 2020 Instagramin Medievalmay -haasteessa oli yhtenä osiona kirjonta. Ajatus tähän projektiin vähän lähti siitä sitten, koska kirjontaa olen harrastanut ylipäätään hirmuisen vähän. Saksalainen laskettu kirjonta 1300-luvulta on kuitenkin kiinnostanut kovin, joten siitäpä sai Medievalmay sitten sen päivän kuvan, vasta-aloitetusta työstä. Pussukka valmistui lopulta sitten seuraavan vuoden toukokuussa, ei aivan vuoden projekti muttei paljoakaan puuttunut.

In May 2020 there was, for the first time,  Medievalmay - challenge in Instagram. One part of it was embroidery, and this whole project sort of was started there. All in all I have very little experience in embroidery, but I've been super interested in German 14th century counted stitch embroidery, so there it was - Medievalmay's photo of the day was a newly started embroidery project. It took almost a whole year to finish it, the last stitches and laces were in place in May 2021.

Mitä on saksalainen laskettu kirjonta? ~~~ What is German counted thread embroidery?

Laskettu kirjonta koostuu määrämittaisista, samansuuntaisista pistoista, laskenta siis tapahtuu pohjakankaan lankoja laskemalla. Lontoon Victoria & Albert Museumin kokoelmissa on useita saksalaisperäisiä kirjottuja tekstiileitä, joissa lasketun kirjonnan tekniikkaa on käytetty. Yleisimmin V&A:n kirjontojen materiaalit ovat olleet silkkilankaa, joissain tapauksissa pellavalankaakin (valkoista) pellavapohjalle. Useimmat näistä ovat pussukoita. Muualla Euroopassa säilyneissä ja säilytetävissä tekstiileissä on käytetty kirjontalankana silkin lisäksi myös villaa ja tunnetaanpa myös sinistä pellavaakin. Vaikka tekniikkaa kutsutaan saksalaiseksi, säilyneitä on myös Belgiassa ja Ruotsistakin tunnetaan tekniikalla tehtyjä tekstiileitä - kirkollisia nekin (esim. kirjatyynyn päällinen Ärentunasta).

Kirjotut tekstiilit ajoittuvat 1200-luvun lopulta 1400-luvuille. Lasketun kirjonnan tekstiilit ovat hyvin pitkälti kirkollisperäisiä. Toisaalta kirkon piirissä vanhoja tekstiileitä on säilynyt muutenkin enemmän, joten olisikohan tässä ehkä myös vinoutumaa, mene ja tiedä. Erittäin arvokkaita tekstiileitä nämä ovat kuitenkin olleet, ja joka tapauksessa tiedetään, että alkujaan siviilikäytössä olleita arvokkaita tekstiileitä on myös lahjoitettu kirkolle. Taiteessa tällaisiksi tulkittavia en ole siviilikäytössä nähnyt, mutta taiteessa näkymättömyyskään ei sinänsä ole vielä kovin vahva todiste. Pienen pussukan yksityiskohtaisuutta on ymmärrettävästi vaikea kuvata tasolla, josta tekniikan tunnistaisi tai voisi edes arvailla.

Counted thread embroidery consists of stitches made over a certain fixed number of threads, so the embroiderer counts the threads of the foundation fabric. In the Victoria and Albert museum collections there are quite a few surviving medieval counted-thread-embroidered (or, as the technique is also called, German brick stitch embroidered) items of German origin. Mostly those are embroidered with silk thread, and in some cases also white linen thread was used. The V&A items are from church contexts apparently without exception. Elsewhere in museum collections there are also items, that have been made with wool thread, and even blue linen thread has been spotted. Although this technique is commonly called German, surviving items can be found in Belgium and even in Sweden (for example the Ärentuna book cushion). Those, too, are from church context.

 

The surviving German brick stitch embroidered items date to the late 13th century to the 15th century. As previously mentioned, the surviving items are from church context, but as a lot of old textiles do survive in church context, the technique might not really be originally exclusively ecclestial. It is certain, that originally they were very valuable items, and it is known that items, that were in civilian context to begin with were later donated or bequethed to church. In art I haven't come across items like these in civilian use, but that really isn't much of a proof, since such a small detail as purse embroidery technique is obviously difficult to portray in art in a level where it would be recognizable.

Esikuvana toiminut pussukka Victoria & Albert Museum'ista ~~~ Inspiration, purse from the Victoria and Albert museum collections

Esikuva ~~~ Original inspiration

Pussukka on Victoria & Albert Museumin mukaan tehty 1300-luvulla. Alkuperäisen pussukan materiaalit olivat silkkiä pellavapohjalle, lisäksi päälle ommeltuna kuvioita kultalangalla. Pussukka oli lisäksi vuoritettu punaisella silkillä. Alkuperäinen pussukka oli kooltaan varsin pieni, 14,7 cm korkeudeltaan ja 12,5 cm leveydeltään.

Victoria & Albert Museum ei mainitse pussukan varsinaista käyttötarkoitusta muuten, kuin että se on listattu kirkolliseksi, ja myös kultalangalla kirjotut kuviot viittaavat uskonnolliseen. Hieman osviittaa alkuperäisestä käytöstä antaa se, että kirkollisissa kokoelmissa on erinäisiä lasketulla kirjonnalla tehtyjä pyhäinjäännöspussukoita. Mahdollisesti tämä alkuperäinenkin on ollut sellainen? 

 

 I was inspired by a purse, which is in the V&A collections, and which dates to the 14th century. It was made with silk thread to linen foundation fabric, and on the top of that there are some gold thread embroidered motifs. The purse is lined with red silk. The original purse is relatively small, 14,7 cm in height and 12,5 cm in width.

 

V&A doesn't mention the original use of the purse other, than that it's listed as being ecclestical. Also the gold thread embroidered motifs hint to religious use. Elsewhere in church museum collections items like this purse have been listed as having contained relics - perhaps this one has, too?

Oma versio ~~~  My version

Stitch out of time -sivusto oli erittän ansiokkaasti luonut useista säilyneistä saksalaisen lasketun kirjonnan tekstiileistä valmiit kirjontamallit, näitä sitten hyödynsin projektissani kiitollisena. Tein tieten tahtoen joitain muutoksia alkuperäiseen nähden, joten ihan tarkkaa ennallistusta tästä ei tullut. 

 

Stitch out of time -site has created excellent ready-to-use embroidery patterns form several extant German brick stitch textiles, so I was really grateful to find those and use them in my project. I made some deliberate alterations, so this purse of mine is not 1:1 replica of the original. 

Omassa versiossani käytin pohjana puuvillaista aida-kangasta, sitä kun oli kotona valmiina ja tässä tekniikassa pohjakangas ei näy lainkaan kirjontapinnan alta. Katsoisin, että synti ei siis ehkä ollut suuren suuri ja ainakin aloittelevaa kirjojaa tämä pohjan tasaisuus helpotti suuresti... Kirjontalangat olivat kasvivärjättyä silkkiä (tosin ostettuja, väriaineista en siis osaa sanoa), niin ikään kotona valmiina olleita. Alkuperäisen kaltaista punaista silkkilankaa kotona ei ollut, sinistä sen sijaan löytyi joten pieni värinvaihto piti tehdä. Muuten värit saatiin kohtuullisesti vastaamaan alkuperäistä, keltainen ja lämmin ruskea olivat myös V&A:n pussukassa. Kuvioiden toistumisessa tein pienen muutoksen, alkuperäisessä kuvioiden linja laskee vasemmalta katsoen, omassani linja nousee. Tämä oli oikeastaan oma (harkittu) mokani, kun ensimäisen kahden kuvion valmistumisen jälkeen päätin vaihtaa kankaan suuntaa johon projektia jatkaa.

Koska oma lankani oli paksumpaa kuin alkuperäisen ja näin kuviotkin olivat suurempia, oli järkevää tehdä pussukka myös hieman isompana. Tosin pussukan suurennuksesta päästään myös siihen, että säilyneet keskiaikaiset pussukat ovat yleensä hyvin pieniä, joten liika suurennus tekisi pussukasta myös aikakaudelle epätyypillisen näköisen. Päädyin maltilliseen suurennukseen jotta kuviot pääsisivät kuitenkin oikeuksiinsa, ja kokonaisten kuvioiden sijoittuminenkin asetti hiukan vaatimuksia. Lopulta suurensin pussukkaa aivan ihan verran, joten alkuperäisen 12,5 x 14,7 cm:n mitta muuttui omassa pussukassani 13,5 x 15,5 cm:ksi.

I used a cotton evenweave aida fabric as foundation fabric for my project. I already had it at home, and since in this technique the foundation is completely covered with stitches, I don't think using aida was that big a sin (especially since it helped me a great deal as I am quite inexperienced embroiderer)... The embroidery silks were plant dyed but bought, so I am not sure what dyestuffs were used. Red, such as in the original, was not available, so I made a slight alteration and switched red to blue. Otherwise colours matched the original nicely, yellow and warm brown were quite near the colours seen in V&A's photos. When it comes to pattern repeats, I changed it a bit and where in the original pattern lines are descending, in my purse they are ascending. This was because I realized very soon after starting the project that I need to make my purse a bit bigger than the width of my strip of foundation fabric, and therefore I tilted the whole project 90 degrees... 

 

Because my embroidery thread was thicker than the original and therefore the individual patterns were larger, too, it was only clever to do the entire purse a bit larger than the original. Enlarging too much would make the purse look atypical for its age, though, as medieval purses tend to be quite small. Eventually I ended up enlarging it just some 1 cm in width and height, the measurements on my purse are 13,5 x 15,5 cm.

Vuorituksen tein silkillä. Alkuperäinen pussukka oli vuoritettu punaisella silkillä, omaani käytin keltaista sillä perustein, että vuorituksen väri olisi edelleen sama kuin toinen kuviovärinä käytetty (ja sitä keltaista oli myös kotona valmiina). 

 

I lined the purse with silk. The original V&A purse was lined with red silk, I ended up using yellow since that was still somewhat in line with the original, lining the purse with pattern coloured silk, and I had yellow also ready at home. 

 

Pussukassa oli erinäinen määrä nauhoja. Pussinsuuta sulkemassa oli kaksi iskunyöreiksi tulkittua nyöriä, pussukan kahvana taas tuppiloksi kudottu lautanauha. Alkuperäisessä kahvanauha oli kolmevärinen, puna-kelta-valkoinen, joten loogista oli tehdä omastakin vastaavasti sini-kelta-valkoinen. Olipa muuten myös ensimmäinen kerta, kun kudoin näin ohutta tuppilo-lautanauhaa (ja vielä kohtuullisen joustamattomasta silkistä), mutta hienohan siitä tuli! Reunoissa saumaa peittämässä ja suuaukon ympärillä puolestaan on iskunyörihtävä nyöri, jossa aina iskun välillä pujautettiin lenkkien välistä neulan kanssa ompelulanka sauman molemmin puolin. Tämä nyöri on oikeastaan ainoa osa projektista, johon en ole ihan tyytyväinen, sillä sen molemmin puolin jäi turhan paljon pohjakangasta näkyviin. Kokonaisuutena kuitenkin oikein mainio!

The original purse has several different cords and laces. As drawstring there are two white fingerloop braids, and as a handle there is a tubular three-coloured tablet woven band. In the original V&A purse those three colours are red, yellow and white, so my band was woven with blue, yellow and white. It was my first time for weaving a tubular band this small, and also with silk, which doesn't really stretch, but it ended up lovely! Covering the side seams and opening there is a fingerloop-ish band woven using sewing thread as warp thread. Those bands are really the only part of the project which I'm not 100% happy with, as a bit too much foundation fabric can be seen around them. But all in all I am very pleased on how this turned out!

Loppupäätelmä ~~~ Conclusions

Saksalaisen lasketun kirjonnan tekstiilit osoittautuivat yllättävän mielenkiintoisiksi, ja tekniikka itsessään oikein mukavaksi. Kokematonkin kirjoja sai (hyvillä ohjeilla!) nättiä jälkeä aikaan, ja kirjonnan lisäksi tässä tuli testattua muitakin uusia tekniikoita. Tällä kokemuksella olen sitä mieltä, että voisin kirjoa näin enemmänkin, mutta missäpä sitä sitten käyttäisi - pyhäinjäännöspussukalle kun on sinänsä vähän vähemmän käyttöä, kun siviiliä elävöittää. Mutta kun se on niin nätti!

German brick stitch embroidery textiles turned out to be surprisingly interesting, and I found the technique itself a lot of fun. Even a relatively inexperienced embroiderer managed to create a nice piece of textile (with good instructions!), and as well as embroidery, in this purse I had a chance to test several other new techniques as well. So based on this experience, I could do more brick stitch embroidery, but I think the question is more like where should I use them, then - as I'm re-enacting a civilian, there is not that much use for ecclestial textiles... But it's so pretty!

Keskiaikaisia kynttilänjalkoja ja kattokruunuja Suomen kirkoista ja museoista, osa 2 ~~~ Medieval candlesticks and chandeliers from Finnish churches and museums, part 2

Esittelin ensimmäisen setin kynttilänjalkoja suomalaisista museoista vuonna 2017, sitäkin kannattaa kurkistaa jos ei näin ole jo tehnyt :) Tässä jatko-osa koska eiväthän ne valaistusvälineet siihen loppuneet, ja valaistuskysymys on aina yhtä oleellinen ja kiinnostava. Tässä museoista vähän "tavallisempia" ja vaatimattomampia yksilöitä, ja kirkoista taas jo viime postauksesta tutumpaa tyyliä. Kolmaskin osa saattaa tulla, jos lisää aineistoa ilmaantuu!

 

I introduced the first set of chandeliers and candlesticks in Finnish museums back in 2017, take a look if you haven't done so already :) Here is the second part, because those mentioned in previous post were not all light-related medieval items that there are, and the question of artificial light is always relevant and interesting! In this post there are a few more humble and "ordinary" finds, and some items from churches that are quite similar in style to the ones presented earlier. I might write a third part, should I find more items!

 

Piikkimalliset kynttilänjalat ~~~ Candleholders with spikes

Nämä perusmallin rautaiset kynttilänpidikkeet ovat olleet ilmeisen yleisiä, Koroisten piispankirkon alueesta kertovassa kirjassa arkeologi Janne Harjula mainitsee niitä löytyneen pelkästään Turusta Koroisten piispanlinnan alueelta kaksikymmentä kappaletta - ja niitä tunnetaan toki muualtakin kuin Koroisista, Turun kaupungin lisäksi esim. Raaseporista. Aivan keskenään identtisiä ne eivät kuitenkaan aina ole olleet, Turustakin tunnetaan sekä yksi- että kaksihaaraisia, jopa sellaisia joissa on voitu polttaa kahta kynttilää yhtä aikaa. Noudattelevat samaa periaatetta kuitenkin, eli alaosan piikki -pystysuoraksi jätetty tai vaakasuuntaiseksi taivutettu- on tökätty esimerkiksi seinän- tai pöydänrakoon. Tämä kynttilänjalan malli on Harjulan mukaan ollut käytössä kovasti pitkään, keskiajalta aina 1900-luvun alkuun. 

 

These basic candleholders appear to have been very common. When it comes to Turku finds, archaeologist Janne Harjula mentions that some twenty of those have been found in Koroinen medieval bishop's palace site alone. And the finds are plenty elsewhere, too, with a quick search I found similar in, for example, Raasepori castle. They are not all alike, however, they can have either one or two slots for a candle, and the slots can be placed horizontally or vertically, or even both at the same time. This style of candleholder was in use for a long time, Harjula wrote they were used from the medieval period to early 20th century. 

 

Turun linna, Turun museokeskus. Edessä kaksihaarainen kynttilänjalka, takana yksipiikkinen. ~~~ Turku castle, Turku museum center. In fromt a two-slot candleholder, behind a single spiked candleholder.

Näyttely "Turku 790 vuotta?", Brinkkalan galleria, Turun museokeskus ~~~ Exhibition "Turku 790 years?", Brinkkala Gallery, Turku museum center

Keramiikka-kynttilänjalat ~~~ Ceramic candleholders

 

Keraamisia kynttilänjalkoja tunnetaan sekä Turusta että Hämeenlinnasta, ellei sitten muualtakin. Turun malli, joka näyttelytekstissä on maininnalla "keskiaika", on suorastaan nerokas, joka ulokkeessa on erikokoinen aukko erilaisille kynttilöille ja jalka seisoo tukevasti, oli se miten päin vain.  Melkein identtinen, joskin pinnaltan koristeltu, löytyy myös Rauman museosta, jonne sellainen oli lahjoitettu 1890-luvulla. Mitäs sitä hyvää mallia muuttamaan! Hupaisasti törmäsin tähän käytännössä samaan malliin myös Tanskan Lejressä, jossa sen mainittiin olleen tyypillinen 1700-luvulle, ja Riiassa kansanperinteen osastolla - yleispohjoinen malli ilmeisesti.

 

Ceramic candleholders have been found in Finland at least in Turku and Hämeenlinna, perhaps elsewhere too. The Turku model, labeled "medieval", is almost genius, there are slots of different sizes for all sizes of candles, and the candleholder stands firmly, no matter which way it's positioned. Almost an identical candleholder can be found in Rauma museum (with no mention of the age), and outside Finland I've come across similar types in Latvia, Riga in folk items context and in Denmark, Lejre museum where it was mentioned as being typical to 18th century. Why change a perfectly good design!

Hämeenlinna, Kansallismuseo. Vaikuttaakohan vähän lohjenneelta? ~~~ Häme castle, National museum. Perhaps a bit fractured?

  

Turun linna, Turun museokeskus ~~~ Turku castle, Turku museum center

Kynttilät ovat aikoinaan olleet kovin arvokkaita, ja valaiseminen on tapahtunut myös ohuilla puulastuilla, päreillä. Ne ja niiden pidikkeet, pärepihdit, ovat olleet käytössä mahdollisesti jo esihistoriallisen ajan lopulla.

 

Candles were quite expensive, so in northern regions thin wooden shingles were also used for lighting. Those, and shingle holders where shingles were burned, were perhaps in use already during the late iron age.

Pärepihdit Pirkanmaalta Kuhmoisista, Päijälän linnavuorelta, n. 1050-1300- luvulta. ~~~ Wood shingle holders from Päijälä hillfort, Kuhmoinen, Tampere region, 11th-14th cent. Kuva/photo Kipot ja kielet, Ulla Moilanen.

 

Ja sitten niitä kirkollisia valaisintarvikkeita! Ensimmäiset kolme Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkon (rak. 1400-l. alkuvuosikymmeninä) tiloista. Suntiolla ei kysyttäessä ollut antaa tarkempaa ajoitusta kuin "keskiaikainen".

And then for the candle-related items from churches! First three are from Nousiainen S:t Henry's church (built in the first decades of 15th century). The sexton did not know a more precise date to them than "medieval".

Naantalin luostarikirkon (rakennettu 1400-l. puolivälissä) kattokruunuun liittyy perimätieto, jonka mukaan sen alla olisivat noviisinunnat antaneet luostarilupauksensa. Kynttiläkruunun sisältä löytyy tosiaan peuran sarvi - miksi, se ei ole tiedossa, mutta ilmeisen oleellinen ja tarkoitettu osa kynttiläkruunua se on.

Naantali cloister church (building dating to mid-1400s) chandelier is reputed to be the one under which novice nuns gave their vows. There really is a deer's antler inside the chandelier - why, it remains unknown, but it seems to be an integral part of the chandelier.

 

Hattulan Pyhän Ristin kirkossa (nykyinen kirkko 1400-l. lopulta) kattokruunuja oli peräti kaksin kappalein, toinen sakaristossa ja toinen kirkkosalin puolella. Näiden lisäksi sakaristossa oli yksinäinen kynttilänjalka. Tyyli on tuttua.

In Hattula Holy cross church (building dates to the late 15th cent.) there are two iron chandeliers, another one in sacristy and another one in the church hall. In addition to that there is a candlestick in the sacristy, style is familiar.

Kirjalähteet ~~~ Book references

Harjula, Janne; Hukantaival, Sonja; Immonen, Visa; Ratilainen, Tanja ja Salonen, Kirsi: Koroinen, Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus. Turun Historiallinen Arkisto 71

Leffa-arvostelu ~~~ Movie review: The Dig

Elokuva ~~ Title : The Dig (2021) 

Ohjaaja ~~ Directed by: Simon Stone

Pääosissa ~~ Starring: Carey Mulligan, Ralph Fiennes,  Lily James

Sutton Hoon 600-luvulta peräisin olevan laivahauta on epäilemättä yksi 1900-luvun hienoimmista arkeologisista löydöistä. Innostus oli siis melkoinen, joskin ehkä hieman pelonsekainen, kun alkuvuodesta selvisi, että kaivauksista on tulossa elokuva. Arkeologia kun on esittetty aika ...jännässä... valossa elokuvissa tähän asti, joten tositapahtumiin perustuva kuvaus ei ollut ihan vähän luvattu. Ja miten suunnattomasti lopulta ilahduttikaan elokuva, jossa arkeologian tiimoilta ei juosta viidakossa tai edes Egyptissä, tai jossa ei ammuta tai harrasteta hyppypotkuja! Eikä ensimmäistäkään kirousta tai elävää kuollutta, ei edes salaliittoja! Vaikka natseja sentään saatiin mukaan tähänkin, välillisesti, tapahtuihan Sutton Hoon löytö aivan toisen maailmansodan alla. 

The 7th century Sutton Hoo ship burial is, no doubt about that, one of the most remarkable 20th century archaeological finds. Therefore I had a bit mixed feelings when somewhere around new year I found out, that a movie about the Sutton Hoo excavations is on its way. Archaeology has been portrayed in ...interesting... ways in the past, so a movie based on true excavations was plenty promised. And how immensely delighted I was when it really turned out, that there was no running in the jungle or even in Egypt, no shooting or exotic martial arts. And no curses, nor living dead, not even conspirancies! Some nazies, though, albeit indirectly, because the events do take place when the second world war was an immediate threat. 

Avajaisviikolla Suomen Netflixin katsotuimmaksi noussut (!!!) elokuvahan perustuu oikeaan Sutton Hoon löytöön vasta välillisesti, ensisijainen lähde elokuvalle on saman niminen kirja The Dig (John Preston, 2007). Tämä varmaan selittää sen, miksi taiteellisia vapauksia oli hieman otettu ja draamaa hiukan lisätty. Koska en ole kirjaa lukenut, on vaikea sanoa missä suhteessa tapahtumien kuvaus on sama jo kirjassa vai onko muokkaukset tehty vasta elokuvaan, mutta epäilemättä siis tositapahtumien filtteröiminen kahden fiktiivi-kerronnallisen kerroksen läpi vaikuttaa asiaan.

The movie, which was the most watched in Finnish Netflix during its opening week (!!!) is actually based on the novel The Dig (John Preston, 2007), and only through that to the real Sutton Hoo excavations. This might explain why some artistic liberties were taken and some drama was added. Because I have not read the book (yet), I can't really say if the changes in events are already on the book or how much of those have been made to the movie. But it's obvious that filtering real events through two fictional layers is bound to have an effect on the story.

Elokuvassa, varmaan tiivistämisen ja draaman takia, elokuvan kaivaukset aloitetaan suoraan Siitä Nimenomaisesta kummusta, vaikka todellisuudessa tämä oli vasta neljäs tutkittu kumpu ja alueen kaivaukset oli aloitettukin jo edellisenä vuonna. Ensimmäisenä kaivausvuonna, 1938, kaivetut pienemmät kummut olivat vielä olleet aikanaan ryöstettyjä ja sekoitettuja, joten kuvitella voi, että odotukset eivät olleet eritysen korkealla 1939 kaivauksille - vaikka jäljelle jäänyt kumpu olikin suurin alueella. Muussakin suhteessa aikajanaa on typistetty jotta tapahtumat olisi saatu mahdutettua 1939-vuodelle, mutta koitan olla spoilaamatta sen enempää itse elokuvasta.

In the film, perhaps to make it more compact and dramatic, the excavations are started with That Particular Mound, although in reality this mound was only the fourth in the area to be excavated, and even the excavations were started a year before. In the first year of the excavations, 1938, all the smaller excavated mounds had turned out to be plundered in the past, so one can assume that the expectations were not that high during the 1939 excavations - although the remaining mound was the largest of them all. The events were slightly cut and summarised so that all events of the film took place in the year 1939, which historically was incorrect, but I try not to spoil the events of the film.

Itse olen ehkä vähän puolueellinen Ralph Fiennesiä kohtaan, koska ihan lähtökohtaisesti pidän kovin näyttelijästä, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että Fiennes Sutton Hoon kaivaukset aloittaneena Basil Brownina on erinomainen suoritus. Fiennesin Basil Brown on hiljainen ja hieman jäyhä mies, joka tuntee osaamisensa ja arvonsa. Elokuvaan on kirjoitettu pientä vastakkainasettelua virallisesti arkeologiksi kouluttamattoma Brownin ja viranomaisten välille, mutta National Trust kertoo yhteistyön sujuneen kentällä kuitenkin todellisuudessa aivan hyvässä hengessä. Carey Mulligan kaivausalueen maat omistaneena ja Brownin kaivamaan palkanneena rouva Edith Prettynä on myös hiljainen, mutta tarpeen vaatiessa jämäkkä ja pistää jopa museoviranomaiset ruotuun - tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Toisaalta Mulliganin Prettyssä on läsnä elokuvan loppua kohden koko ajan selvempi hauraus, josta siitäkin yritetään parhaimpansa mukaan olla tekemättä numeroa. 

My opinion of Ralph Fiennes is a bit biased by default as I do enjoy his acting immensely, but none the less I found Fiennes' portrayal of Basil Brown, an self-taught amateur archaeologist hired to start the excavations, very credible. Fiennes' Brown is presented as a quiet and determined, a man who knows his skills and his worth. There is some added drama in the form of confrontation between Brown and museum officials, but National Trust writes that the work in the field was actually carried out in a friendly and co-operative manner. Carey Mulligan in the role of mrs Edith Pretty, widowed landowner of the Sutton Hoo area and the person who hired Brown to excavate, is also quiet, reserved, and, when needed, willful enough to stand her ground against museum officials - without making a fuss out of it. On the other hand, there is an ever growing fragility in Mulligan's Pretty - no fuss about that either.

Jos jostain kritiikkiä on annettava, niin se olisi varmaan elokuvan loppupuolesta, jolloin koko tarinan fokus muuttuu ja mahtavan löydön sijaan keskitytäänkin henkilöihin, jotka ovat siihen asti olleet sivuosassa ja ihmissuhteisiin - ja erityisesti ihmissuhteisiin, joita ei todellisuudessa edes ollut, sillä vaikka ehdottomasti suurin osa elokuvassa esiintyvistä henkilöistä onkin todellisia, jonkin verran takavasemmalta yllättäneen romanssinpoikasen toinen osapuoli oli fiktiivinen. Kaiken lisäksi fiktiivinen henkilö on korvannut kaksi todellista paikalla työskennellyttä naista, jotka dokumentoivat kaivauksia valokuvaamalla, ensimmäistä kertaa värifilmillekin vielä. Eipä sillä, olihan loppukin kerronnallisesti oikein liikuttava, ja niin mainio kuin tämä elokuva onkin, tämä lopun fokuksenmuutos ei sitä niin oleellisesti huononna. The Dig on mielestäni ehdottomasti parasta, mitä historia-teemaisilla elokuvilla on ollut tarjota vuosikausiin.

Paitsi että matkakuumehan tässä sitten iski.  

If I am to critisize something in this film, it would be the latter part of this movie where the whole focus changes from the ship find to members of the excavation crew, who had been all but invisible until then, and their relationships. Notably, relationships that did not even exist in reality, because while the great majority of the individuals portrayed in this movie are based on real people, this sudden romantic couple is fictious by its other half. And if that's not enough, a fictious man replaces here two real women, who documented the excavations by photography, and they were the first ones to use colour photography in archaeology. Not to say that the story isn't touching, because it is, none the less. In fact I think, that The Dig is one of the absolutely best history-themed movies in years!

And now I really want to visit Sutton Hoo. 

Linkkejä Sutton Hoosta ja elokuvasta ~~~ Links on Sutton Hoo and this movie

Sutton Hoo, National Trust

National Trust: Digging the dirt: True story behind The Dig

Jutun valokuvat (elokuvajulistetta lukuun ottamatta) Sutton Hoon näyttelystä British Museumista, omalta vierailulta ajalta ennen blogia.

Photos (save the movie poster) from the Sutton Hoo exhibition in the British Museum, from my own visit, from the time before this blog.

ARKSA-webinaari, arkeologiaa Turussa ~~~ ARKSA online seminar, archaeology in Turku 23.1.2021

Tammikuun lopussa kokoonnuttiin näytön ääreen ARKSA-hankkeen seminaarin tiimoilta, ja saatiin kuulla historiallisen ajan arkeologiasta Turussa peräti neljän luennon verran. Lauantaipäivänä istuttiin siis alas, osin tuttua asiaa mutta olipa mukana aivan ennenkuulumatonta uuttakin! 

Jotta paikalle pääsemättömätkin pääsisivät nauttimaan esityksistä, ne löytyvät tällä hetkellä myös YouTubesta, ainoastaan viimeinen esitys ei ole videoitu. Linkit esitysten esittelyjen alla!

In late January we gathered together, virtually, to listen to a seminar concerning the ARKSA-project. Medieval and early modern archaeology, four presentations altogether -and there was something familiar and something brand new information, published here for the first time! 

The presentations were also recorded and now they can be seen in YouTube so those, who could not attend can enhoy the presentations as well (although they're all in Finnish). Only the last presentation was left unrecorded. Liks to the presentations are under the individual text chapters!

Mm. keskiaikaisia nahkaesineitä esiteltiin arkeologian harrastajien varastovierailulla. ~~~ Amateur archaeologists got to see for example medieval leather items in Turku Museum Center storage rooms.

Tanja Ratilainen - Arksa-hanke ja Varhainen Turku -kaivaukset (2005-2007) ~~~ Arksa project and Early Turku -excavations (2005-2007)

Arksa-hankkeen oli tarkoitus osallistaa arkeologian harrastajia museon työhön, mutta koronahan pyyhki koko hankkeella pöytää ja suunnitelmat jäivät käytännössä tyystin toteutumatta alkuvisiittiä lukuun ottamatta (alkuvisiitti oli kyllä super-mielenkiintoinen, päästiin käymään Turun museokeskuksen varastotiloissa ja tutustumaan maalöytöihin). No, Ratilainen kertoi, että vaikka hanke loppuukin, toiminta jatkuu eli ehkä sinne on mahdollisuus päästä toisenkin kerran. Odottelen innolla!

Varastokäynnillä esitellyt maalöydöt olivat aika pitkälle peräisin Varhainen Turku -hankkeen kaivauksista. 2005-2007 toteutetun hankkeen tarkoituksena oli tutkia Turun kaupungin varhaisimpia vaiheita, aivan perustamisestaan saakka ja mahdollisuuksien mukaan aikaa sitä ennenkin. Tämän takia avattiin kaivantoja Tuomiokirkkotorille, kaikkineen kolme kuoppaa. Ja saatiinpa sieltä mielenkiintoisia löytöjä! Kaivauksien tuloksena oli pääteltävissä, että 1200-luvun lopun asutus alueella oli vielä maaseutumaista, ja alue nykyisen tuomiokirkon edustalla oli viljeltyä peltoa. Voimakas kasvun vaihe alkoi 1300-luvulla. Hankkeesta on julkaistu kokonainen kirjakin, (epäyllättäen) nimeltään Varhainen Turku. Teoksessa käsitellään aihetta varsin monelta kannalta, joten erittäin suositeltava hankinta jos aihe tuntuu kiinnostavalta. Vielä näkyi olevan jopa myynnissä. Linkki esitykseen

Arksa project was aiming to familiarize amateur archaeology enthusiasts with the museum work, but then came corona and pretty much nothing could've been arranged, save the start visit to the museum storage facilities (which was super interesting, we got to see some actual medieval archaeological finds stored in there, and other pretties too). Well, archaeologist and researcher Tanja Ratilainen stated that although the project is officially over, the co-operation with amateur archaeology enthusiasts will continue - so looking forward to that!

 The finds that were exhibited in the storage buinding during our visit were mainly from the Early Turku excavations. This research project was carried out between 2005 and 2007, focusing on the earliest phase of the city of Turku, right from the start, early 14th century, and if possible, what was there before Turku became a town. So three excavation its were dug right next to the Turku cathedral, and the finds were interesting. It was found out, that during the late 13th century the immediate surroundings to the present-day cathedral were still in agricultural use, and the area today known as cathedral square was a cultivated field. Town entered a phase of intense growth in early 14th century. Link to the presentation (in Finnish)

Saksalaista keskiaikaista kivisavikeramiikkaa Aboa Vetus-museon näyttelyssä ~~~German stoneware pottery in Aboa Vetus museum exhibition

  

Aki Pihlman - Historiallisen ajan keramiikka ~~~ Medieval and early modern pottery

Saviastiat ovat kovasti viehättävä aihe kaikessa käytännöllisyydessään, mutta jotenkin itselleni siinä on ollut aika paljon kysymysmerkkejä. Siksikin tämä luento oli  mukavan hyödyllinen, jo eläköitynyt kaupunkiarkeologian tutkija kertoi tässä Turun historiallisen ajan keramiikasta.

Erityisesti yllätti tuontikeramiikka ajalta ennen keskiaikaa! Niin sanottua proto-kivisavikeramiikkaa Reinin alueelta tunnetaan 1200-luvun Turusta paitsi Koroisilta piispankirkon ja Vanhalinnan linnavuoren alueelta, myös maaseutumaisen asutuksen alueelta keskiaikaisen Turun alta. 1300-luvun Turussa käytettiin tuontiastioita monella tavalla ruuanlaitossa, ruuan ja juoman nauttimisessa ja tarjoilussa, oikeastaan ehdoton valtaosa keskiaikaisen Turun astioista oli tuontia. Paitsi kivisavikeramiikkaa (Reinin ja Ala-Saksin alueelta), tuontia olivat myös vaatimattomammat harmaasavikeramiikka-astiat Itämeren etelärannikolta. Kivisaviastiat olivat suosittuja myös porvariston keskuudessa, erityisen hienoja ja runsaasti koristeltuja astioita löytyy lähinnä Luostarikorttelista. Varsinaisia luksusastioita taas ilmestyy löytöihin vasta 1400-luvulla.

Innolla kyllä odotan erityisesti tämän luennon osan videotallennetta. Hyvää ja käytännönläheistä asiaa, mutta asiaa oli paljon ja terminologiakin oli jonkin verran entuudestaan vähemmän tuttua, mutta silti tässä olisi paljon johon voisi tarttua. Linkki esitykseen

 I do find pottery quite fascinating in all their practicality, but also there is a lot of typology and all that involved and that has left me with a lot of question marks as well. Therefore I found this presentation interesting - expert knowledge by a now retired urban archaeology researcher.

What surprised me most was imported pottery before the medieval period. So-called proto stoneware imported from Rein area was found in 13th century Turku and surroundings in places where one could expect, Koroinen bishop's see site and in Lieto Vanhalinna hill fort, but also surprisingly in countryside-type site under the medieval layers of Turku. 14th century inhabitants of Turku used eagerly imported pottery in cooking, dining and serving their food, in fact the majority of pottery from 14th century Turku was imported. In addition to stoneware pots and jugs (from Rein and lower Saxony), also more crude grey ware pottery was imported from the southern coast of the Baltic sea. Stoneware vessels were especially favoured by the merchants and craftsmen, but the very finest of the 14th cent. pottery, the nicely decorated ones, are mainly from the Cloister quarter part of the town. Actual luxury pottery starts appearing in the 15th century.

I really look forward to the recording of this presentation, I do want to watch it again. The examples shown were indeed good, but there was a lot of terminology that was not that familiar - but I do assume this will help me improve my living history kit as well! Link to the presentation (in Finnish)

Turkulainen vahataulukotelo ~~~ Wax tablet case from Turku, kuva/photo Aboa Vetus & Ars Nova

 Janne Harjula - Kirjoitusvälineet ~~~  Writing related finds

Kauppa ja kirkollinen elämä vaativat kirjoitustaitoa, ja keskiaikaiset löydötkin kertovat tästä. Keskiaikaisen Turun kirjoitusliitännäinen materiaali sisältää kirjoituspuikkoja (styluksia) eri materiaaleista, useimmiten puusta, ja vahataulun kappaleita. Nämä kertovat tilapäisten muistiinpanojen tarpeesta, vahataulu kun voitiin pyyhkiä puhtaaksi aina seuraavan käyttötarpeen osuessa kohdalle. Harjoitteluunkin ne sopivat, mutta dokumentoidusti niitä on käytetty muutenkin. Jopa upea nahkainen (kokonainen!) vahataulukotelo on löytynyt nykyisen Aboa Vetuksen kohdalta - toisin sanoen tämä saattaa viitata varakkaisiin kauppiaisiin. Vahataulukotelolla on jopa verrokki Hollannista, lähes samalla kuvioinnilla! Alkujaan nämä koristellut kotelot ovat olleet vielä värjättyjäkin, erittäin näyttäviä esineitä siis.

Erityisen paljon kirjoitusliitännäistä materiaalia oli löytynyt entisen katedraalikoulun alueelta - tämä ei ehkä ollut sinänsä yllätys, mutta näin vahva painottuminen olikin, muualta oli löytynyt yksittäisiä styluksia mutta koulun alueelta peräti 50. Katedraalikoulun alueelta löytyi myös tuohikirje, josta seuraavassa luettelossa kerrottiin enemmän. Linkki esitykseen

Medieval trade and church both required the skill of writing, and there are archaeological finds to tell a story of writing in Turku as well. The finds consist of wooden wax tablet fragments and styluses that were used with tablets, made of a variety of materials. They both imply the need for short temporary notes, a wax tablet could be wiped clean and the previous notes thus erased when needed. They are also good for practicing writing. Also a lovely leather wax tablet case has been found in a site of present day Aboa Vetus museum - in other words this might hint to wealthy merchants. There is even an extant  nearly-identical twin for this leather case found in the Netherlands, with almost the same decoration motif! Originally these leaher cases were dyed, so we're talking about extra fancy items in here. 

The finds of writing-related items were heavily centered to the former cathedral school area. This is by no means a surprise, but how heavily the items were centered they were, that was a bit of a surprise. There are single or few writing-related items, mostly styluses, from all over medieval Turku, but in the immediate surroundings of the school the number of those finds was 50. The cathedral school area was also the find place for the very first medieval birch bark letter found in Finland - more about that in next presentation. Link to the presentation (in Finnish)

Tuomiokirkkotorin tuohikirje ~~~ Cathedral square birch bark letter, kuva/photo SKAS 1-2/2012, Martti Puhakka / Turun museokeskus

Jussi Kinnunen - Tuomiokirkkotorin tuohikirje ~~~ Cathedral square birch bark letter

Tuomiokirkkotorin Varhaisen Turun kaivauksilta löytyi muun kirjoitusliitännäisen materiaalin lisäksi myös Suomen toistaiseksi ainoa tuohikirje. Löytö oli tehty 1400-luvun puolenvälin kerroksesta, mutta radiohiiliajoituksen tulos antoi vanhempia lukemia ajoittaen kirjeen 1300-luvun alkupuolelle tai puoleenväliin. Kirje on kirjoitettu tuohen ulkopinnalle (tämä poikkeaa tuohikirjeen yleisistä käytännöistä, yleensä on kirjoitettu sisäpinnalle), eikä kirjoittamisessa ole ilmeisesti käytetty lainkaan mustetta, vain raapustettu kirjaimet tuohen pintaan. Tekstiä oli yhdellä rivillä, kirjoitettuna latinalaisin aakkosin "virallisella", huolellisella käsialalla, ei nopeiden muistiinpanojen tekemiseen soveltuvalla kursiivilla. Tämä ja vähän enemmänkin oli luettavissa myös Janne Harjulan artikkelista tuohikirjeestä (SKAS 1-2/2012).

Kinnusen osuuden suuri paljastus, kirjeen aiemmin mysteeriksi jääneen tekstisisällön tulkinta, oli vielä julkistamatonta tietoa, joten ei siitä sen enempää vielä - artikkeli on kuitenkin kohtapuolin luvassa, joten tekstisisältö ei jää ikuiseksi mysteeriksi ollenkaan. Spoilaamatta on kuitenkin todettava, että kylläpä kirjeen muutama sana summasi ilahduttavasti yhteen keskiaikaisen Turun - kansainvälistä ja paikallista, kauppaa ja kirkollista elämää, ja aika paljon inhimillistä riveistä ja rivien väleistä. Ja ilmeisesti verrokkejakin tekstille löytyy. Ehkä vielä hienompi löytö, kuin olisi voinut olettaakaan!

From the excavations in the cathedral square Early Turku excavations the first and so far the only Finnish birch bark letter was found. The find was in the mid-15th century layer, but radio carbon dating pushed the find back to the early-mid 14th century. The writing was on the outer side of the bark (this is an exception from the usual practices of writing to birch bark, usually the writing is on the inner side), and apparently no ink was used in writing, the writing was only scraped to the bark. The text is all in one row, written in latin letters in formal textualis type of writing instead of using cursive, a style of writing more fitted to brief notes. This all has been published in an article by Janne Harjula in SKAS 1-2/2012.

The great revelation of Jussi Kinnunen's presentation, the deciphering of the text itself, has not been published before so I'm not going to spoil the surprise (an article is on its way shortly, so not much more waiting!). Even wothout actually spoiling I must say thet this one row of text nicely sums up life in medieval Turku  - international and local, trade and ecclestial, and a lot of human life in text itself and the way it's written. And apparently there are other finds elsewhere to match this one. This might just be even nicer find than one could've expected!

Kirja-arvostelu ~~~ Book review: Historian jännät naiset

Teos ~~~ Title : Historian jännät naiset

Kirjailija ~~~ Author: Maria Petterson

Kustantaja ~~~ Publisher: Atena kustannus

Painovuosi ~~~ Printed in: 2020

 

Pitkästä aikaa kirja-arvio! Koska reissaamaan ei pääse eikä tapahtumia järjestetä, on ollut ainakin aikaa lukemiseen. Historian jännät naiset on varsin tuore kirja, se ilmestyi elokuussa 2020. Sen takana on Journalisti-lehden päätoimittajanakin tunnettu Maria Petterson. Hankin tämän kirjan ihan tuoreeltaan, mutta kouluhommat olivat pitäneet kiireisenä, ja pääsin aloittamaan tätä vasta vuodenvaihteessa. Ja pidin oikein kovin! 

A book review, it's been time since I last wrote one! But since one can't travel now and all events are cancelled, there has, at least, been time to read. Historian jännät naiset (freely translated The interesting women of history) is a fairly new book, published in August 2020 and at the moment it's only available in Finnish (although I think it really should be translated!). Written by journalist and editor-in-chief of Journalisti newspaper Maria Petterson, Historian jännät naiset consists of dozens of short life stories of women who succeeded because of their talent and wits (but not necessary women who are "exemplary" and good role models - there are also stories of criminal life and even downright cruelty), from ancient Mesopotamia to the 21th century. Since the book is in Finnish only, I'll keep this English part short. All in all, a very interesting book, I truly liked it!

Kirja koostuu muutaman sivun mittaisista eri alojen naisten mini-elämäkerroista, joita on yhteensä lähes sata kappaletta. Vanhin elämäkerta on n. 2285 eaa syntyneen mesopotamialaisen Enheduanna-papittaren - hän on samalla maailman ensimmäinen nimeltä tunnettu kirjailija. Oli oikein mukavaa huomata miten paljon kirjassa oli edustettuna Euroopan lisäksi myös muiden mantereiden asukkaita. Ajallisesti naisia on kirjassa Enheduannan lisäksi antiikista 1900-lukuun. Painotus on varsin vahvasti 1700-luvusta eteenpäin, ja nuorimmat kirjaan päässeet naiset ovat menehtyneet vasta muutama vuosi sitten. Elossa olevia naisia ei kirjaan ole otettu.

Jännyys ei tarkoita tässä kirjassa esikuvallisuutta, pikemminkin oikeastaan oman tiensä löytämistä ja menestymistä älynsä ja kykyjensä takia, omilla ansioillaan. Joskus tämä on tarkoittanut myös suoranaista rikollisuutta ja julmuutta, joskus taas suoran toiminnan aktivismia keinoja kaihtamatta. Varsin usein, muttei välttämättä, kirjan jännät naiset ovat rikkoneet naisen rooliodotuksia ja astuneet ajankohta huomioon ottaen miehiselle tontille, mutta onpa mukana heitäkin, jotka ovat pysytelleet aikakautensa ja ympäristönsä hyväksymässä naisen roolissa ja toimineet mm. hyväntekijöinä ja oppilaitosten perustajina. Toisaalta miehiselle tontillekaan astuneet naiset eivät olleet toimineet täysin yksin, vaan heilläkin oli usein miespuoleinen tukija perheessä tai ystäväpiirissä, tai vaihtoehtoisesti naiset saivat tukea ja voimaa toisistaan. Monesti nainen oli myös toiminut työparin toisena puolena yhtäläisellä panoksella, mutta lopputulos on lopulta epäoikeudenmukaisesti laitettu vain miehen nimiin.

Teos on jaoteltu toiminnan alan mukaan; luvut ovat järjestyksessä nimeltään Tiedenaiset, Hallitsijat, Taiteilijat ja urheilijat, Aktivistit ja toisinajattelijat, Rikolliset ja väkivalta, Sotilaat ja vakoojat sekä viimeisenä Tutkimusmatkailijat ja seikkailijattaret. Teos käsittelee takakansitekstinsä mukaisesti naisia, joista ei historiantunnilla kuultu. Siksi monet kiistatta erittäin menestyneet ja kuuluisat naiset on tästä jätetty pois, ja mukana on kymmenittäin erittäin mielenkiintoisia mutta ainakin itselleni täysin tuntemattomia naisia, joiden elämä nivoutuu historian suuriin tapahtumiin. Ekä kuuluisimmat kirjan naisista ovat Helen Keller (1880-1968), kuurosokea kirjailija ja aktivisti, ja tanssija-laulaja Josephine Baker (1906-1975) ja viime vuonna elokuvan aiheeksikin päässyt fossiilitutkija Mary Anning (1799-1847). Suomalaisia naisia kirjassa ei ole, mutta Historian jännien naisten lopusta löytyy kokonainen kirjaluettelo aiheesta.

Formaattinsa puolesta kirja on mielestäni ehdottomasti parhaimmillaan pätkissä luettuna, sillä yksittäiset, irralliset elämäkerrat tuppasivat harmillisesti itselläni puuroutumaan keskenään, jos keskittyi lukemaan pitkiä aikoja kerrallaan. Tämän kirjan formaatti ei myöskään edellytä lukemistä perinteisesti alusta loppuun, onhan jokainen elämäkerta erillinen yksikkönsä ja yhden luvun sisälläkin elämäkerrat ovat ilmeisen satunnaisessa järjestyksessä. Vaikka totta puhuen nämä mielenkiintoiset elämäkerrat aiheuttivat itselleni melkein suklaalevy-ilmiön - vielä yksi pala!

Historiadokumentti-joulukalenteri ~~~History documentary advent calendar

Tuli tehtyä tuttavan kanssa heitetyn vitsin innoittamana Instagramiin historiadokumentti-joulukalenteri! Instagram on varsin hankala linkkien kanssa, eli tässäpä koottuna kalenteri kokonaisuudessaan. Paljon katsottavaa, koska, no, eipä tällä hetkellä kovinkaan paljoa muutakaan tekemistä ole. Mutta senkin ajan voi tietysti käyttää hyvin!

Huom. Blogger ei oikein tee yhteistyötä YouTuben kanssa, joten jos videot eivät näy alla (mobiililla ei välttämättä), tässä suora linkki YouTube-soittolistaan!

In late November I joked with my friend about extensive history documentary watching and there it came to me, the idea of history documentary advent calendar. I posted it on Instagram, but since IG is not great with links, here it is in whole. A lot to watch, but right now there is not that much else to do, either. But one can put that time to good use!

PSA, Blogger and YouTube don't seem to get along, so if there are no videos below (if you're using mobile device, that may be the case), here is a link to the YouTube playlist!

 

1.12. Secret Scotland with Susan Calman

 

Heti alkuun sarja, joka juurikin ei ole puhtaasti historiaa, vaikka sitä onkin tosi paljon. Kolme kokonaista kautta ja erittäin vaikuttavia ja kiinnostavia kohteita ympäri Skotlannin. Enpä ole koskaan paikalla käynyt, mutta tämän myötä iski hirmuinen hinku. Ja myös Susan Calman-fanitus, erittäin hauska juontaja leppoisan lämpimällä tavalla.

December 1st is for Secret Scotland with Susan Calman. Not all history, but a really, really lot of it. Three seasons of -as one might expect- impressive and interesting places all over Scotland. And since I started watching this (haven't even seen all episodes yet) I've become such a Susan Calman fan, she's nothing short of awesome -funny in a nice, warm way. Heck, I've never visited Scotland but now I immensely want to!

 

2.12. A Stitch in time

Joulukuun toinen päivä ja A Stitch in time. BBC:n kuusiosainen sarja parin vuoden takaa (2018), kokonaisuudessaan omistettu historiallisille tekstiileille ja niiden ennallistamiselle (nyt on tekstiilinörtti tyytyväinen, koko sarjan verran herkkuja!). Ennallistettavat vaatteet ajoittuvat 1300-luvulta 1700-luvulle, enimmäkseen taiteesta noukittuja esimerkkejä - mutta onpahan siellä joukossa myös 1300-luvun säilynyt Edwardin, mustan prinssin, asetakki. Ilahduttavan perusteellista paneutumista myös vaatteiden viestimiin asioihin ja symboliikkaan ennallistuksissa oleellisten materiaalien ja tekniikoiden lisäksi. Yhdistelmänä Ninya Mikhailan vaatehistoriantuntemus ja Amber Butchardin muotitietämys on mainio!

December 2 is for A stitch in time. This six part BBC series originally aired in 2018, and it's all about recreating historical garments (I still can't believe how awesome it is, to make an entire series on this subject!). The garments in question are ranging from the 14th century to the 18th century, mostly garments seen in art - and then there is the 14th century jupon of Edward, the Black prince! The series goes quite deep to the matters of symbolism in clothing and the actual techniques used in them. Ninya Mikhaila's expertise in historical clothing and Amber Butchard's fashion knowledge are a really delightful combination. Go watch :)

 

3.12. Meet the Romans with Mary Beard

Meet the Romans on kolmesainen sarja.  Roomahan on tietysti erityisen tunnettu massiivisista rakennuskomplekseistaan ja keisareista ja muista rikkaista valtaapitävistä, mutta ilahduttavasti tämä sarja keskittyy tavallisiin ihmisiin. Professori Mary Beard on dokumentin juontajana vallan mainio!

December 3rd! Meet the Romans with Mary Beard is a three-part series, originally aired in 2013. Ancient Rome, of course, is known for its emperors and large buildings, but this series focuses on people - ordinary people, not just the influental and rich. And prof. Mary Beard really is just splendid!

 

4.12. History of Ancient Britain

History of Ancient Britain on jo yhden tavan klassikko. Arkeologi Neil Oliverin juontama sarja alkaa jääkaudesta, ja neljän jakson aikana edetään Rooman ajan alkuun asti. BBC:n laatua ja kivasti myös hieman kokeellista arkeologiaa. Mutta jos ihan totta puhutaan, kaikkein parasta saattaa silti olla Neil Oliverin murre.

December 4th! A classic indeed, BBC's 2011 series History of Ancient Britain with Neil Oliver starts from the ice age and with its four episodes, it stops where Roman Britain starts. BBC quality documentary and some experimental archaeology too, which is always super nice, but to be totally honest, the best part of this series might just be Neil Oliver's dialect.

 

5.12. The Celts

 

Hiukan yllätti, että joulukuun viidennen The Celts oli jo melkein 20-vuotias sarja (2001), niin hyvältä se edelleen näyttää. Kelttejähän jo eilisen sarjassa sivuttiin, mutta nyt mennään sitten aiheeseen hyvin perusteellisesti. Erityisen paljon tykkäsin ensimmäisestä jaksosta, jossa pyöritään Hallstattin seuduilla. Äärettömän hienoja esineitä ja mainioita maisemiakin tässä sarjassa.  

December 5th! I was quite surprised to find that this series, The Celts, was made already in 2001, because it still looks quite fresh. The subject of the Celts was briefly touched in yesterday's series, but this series covers the subject much more thoroughly. I especially liked the first part, Hallstatt and all that. Very much eye candy here!

 

6.12. The 1940s house

Itsenäisyyspäivän kunniaksi yritin löytää suomalaisen sarjan tähän, mutta Youtube tarjosi lähinnä eioota. No, aasinsiltaa pitkin sitten tämän päivän dokumenttiin, onhan suomalaisen itsenäisyyspäivän vietto ollut kovin keskittynyttä toiseen maailmansotaan, joten siitä tämän päivän sarjakin. Sotadokumentit eivät itselleni oikein toimi, mutta tämän aihe, elämä kotirintamalla sodan aikaan, onkin sitten jotain aivan muuta. The 1940's house:ssa otetaan nykypäivän tavallisehko perhe, joka laitetaan elämään kaupunkielämää toisen maailmansodan olosuhteissa, ikkunoiden pimennyksineen ja säännöstelyineen päivineen, ohjastamassa aikakauden elämään on ryhmä asiantuntijoita. Kaikkineen mielenkiintoinen aihe - miten pyrkimys tavalliseen arkeen ilmenee hyvin epätavallisissa olosuhteissa.

December 6th! I was really trying to find a Finnish documentary (Finnish independence day), but there seems to be none on YouTube. So, for the second best option. As Finnish independence day focuses really, really heavily on surviving WWII, so does The 1940s house. More like reality series, an ordinary-ish family lives their life in wartime British town -blackouts, rationings and all that, all with expert guidance. I'm not a fan of war documents, but this one was interesting -going on with the ordinary life as well as one can. 

 

7.12. Walking through history

Joulukuun seitsemäs, ja nyt vasta päästään Tony Robinsoniin! Hieman mietitytti miten monta herran juontamaa sarjaa voi yhteen listaan lisätä, mutta tässä siis ensimmäinenkin. Walking through history esittää brittiläistä luontoa ja maaseutua, alueellisia tyypillisyyksiä useilta historian jaksoilta kävelyreittien varrelta. Komeata katsottavaa!

December 7th! Tony Robinson. Oh dear. How many of his series can I fit into this list? Anyway, here's Walking through history, and plenty of lovely rural British langscapes and interesting regional characteristics here, from all phases of history. Eye candy, absolutely!

 

8.12. History's biggest fibs

Tietysti piti Lucy Worsleykin mahduttaa mukaan (ja lisää tulee myöhemmin listassa!). Worsleylla on vaikuttava ura historian parissa, mutta samaan hän on aikaan erittäin etevä kertomaan tarinoita historiasta - ja tarinoistahan on tässä dokumentissa juurikin kyse! Hieno näkökulma siihen, miten historia on ennen kaikkea niin kuin se kerrotaan, ja hyvä kertomus on ihan yhtä tärkeää kuin se, mitä oikeasti tapahtui.

December 8th! Of course Lucy Worsley had to be included! Her career as a historian is impressive, and she is just a great storyteller as well. Therefore I think it's just good and proper that she has presented quite a few history documentaries. In this one, History's biggest fibs, I like the general idea of how history is largely made of stories as well, and how a story is told is equally important as what happened.

 

9.12. Tales from the green valley

Tales from the Green Valley oli ilmestyessään melkoisen erikoinen ja ennen näkemätön konsepti - ja ehdottoman positiivisella tavalla. Tässä sarjassa ryhmä historian ammattilaisia pyörittää 1600-luvun alun maatilaa vuoden ajan aikakauden menetelmillä ja tekniikoilla - äärettömän opettavaista ja elävän historian ystävälle ihan parasta mahdollista katsottavaa. Itse olen katsonut tämän useampaan kertaan, ja joka kerta iskee tietty "mää kans" -mieliteko avotulikokkauksesta sikolätin rakentamiseen. No niin, nyt on varoitettu :D

December 9th! When it comes to living history in documentaries, Tales from the green valley was something not quite seen before. A team of history professionals run an early 17th century farm for a year, from autumn to autumn using period techniques and equipment. Extremely educational, and a real treat for a living history geek - so much to learn! I've watched this several times, and after each time I be all like "I want to build a pigsty and a hedge!". You have been warned :D

 

10.12. Dark ages, the age of light

Siinä missä eilisen sarja oli äärettömän käytännöllinen, tämän päivän sarja on tyyliltään enemmänkin perinteinen dokumentti. Dark ages - termille ei oikein vakiintunutta, hyvää suomalaista käännöstä oikein ole, mutta tämä sarja keskittyy varhaiskeskiajan ympärille, 300-1000-luvuille, erityisesti keskittyen aikakauden taiteeseen. Eli paljon nättejä esineitä! Kiva sarja, vaikka hieman soraääniä onkin kuultu liittyen ensimmäisessä jaksossa esitettyihin teorioihin.

December 10th! Where as yesterday's series was very hands-on, today's Dark ages, the age of light is more like a classical documentary on style. It dives deep into the dark ages (4th to 11th century) especially focusing on art of the era. So lots of pretty things here! Some slight protests have been heard due to some theories in the first episode, but good none the less. 

11.12. Bone detectives

Luut voivat kertoa ihmisestä varsin paljon! Vaikka tämän päivän sarja onkin paikoitellen vähän, no, epämiellyttävä (ja ihmisjäänteiden kanssahan siinä nimen omaan tehdään töitä), se on myös melkoisen opettavainen mitä tulee osteologiaan ja ihmisjäänteiden arkeologiaan. Jotenkin ilahduttavaa, miten tässä tuodaan esille tavallisten, historian unohtamien ihmisten elämäntarinoita - niiden, joista ei kirjallisia lähteitä jäänyt. Ja kakkoskaudella ruutuun pääsee Raksha Dave, olen tykännyt kovin jo Time Teamin ajoista!

December 11th! Bones can tell so much about a person! Although a bit gruesome at times, Bone detectives is a super fascinating trip to the world of burials and osteology and the archaeology of human remains -but more than that, the life stories of those individuals, real people without written records. And there's Raksha Dave in season two, I have been a fan since her appearances in Time team.

 

12.12. If walls could talk

If walls coul talk on, lyhyesti, historiaa kodista huone kerrallaan. Sarja tutkii sitä, miten huonetilat, sisustus ja niiden käyttö on muuttunut keskiajalta alkaen ja tähän päivään saakka. Listan toinen Lucy Worsleyn dokumentti!

December 12th! If walls could talk is, to cut it short, history of home, room by room. From the medieval times to today, it explores how rooms themselves have changed, and how the activities carried out in those rooms have changed as well. Another Lucy Worsley documentary series in this list, by the way! 

 

13.12. The truth about christmas carols

Joululaulujen historia oli vähän tuntemattomampaa alaa itselleni,  joten tässä tulikin aika paljon uutta tietoa (joskin tietysti painottuen BBC:n kyseessä ollessa englantilaisiin carol'eihin). Paljon monipuolisempi tausta kuin olisi voinut kuvitellakaan! Tämä taisi myös olla listan ensimmäinen yksittäinen dokumentti, ts. ei osa sarjaa :)

December 13th! The truth about christmas carols, a BBC documentary. Really some new information, at least for me! Carols, of course, are an essential part of christmas, and the history of carols is more complicated than one might think. This documentary also seems to be the first single (ei. not a part of a series) in this list :) 

 

14.12. Worst jobs in history

Worst jobs in history, listan toinen Tony Robinsonin sarja! Mahdottoman viehättävä kokeellisen arkeologian tai elävän historian lähestymistapa erilaisiin vähemmmän miellyttäviin tapoihin tienata elantonsa, alkaen varhaiskeskiajalta. Ja Tony Robinson toki testaa kaikki tehtävät itse!

 

December 14th! Worst jobs in history, another Tony Robinson series! A lovely experimental archaeology/living history approach to various ... unpleasant... jobs from the early medieval era on. And of course Tony Robinson tries them all out! 

 

15.12. Let's cook history

Let's cook history on, kuten nimestä voisi päätelläkin, ruokahistorian sarja. Liikkeelle lähdetään antiikin Roomasta, ja sarja kattaa ajan 1800-luvulle saakka. Ajanjakso pitää sisällään melkoisen paljon yhteiskunnallisia muutoksia, eikä ruokakaan ole yhteiskunnasta irrallaan - sekin ilmaisee yhteiskunnallista asemaa ja kertoo esimerkiksi kontakteista.

December 15th! Let's cook history is, obviously, a food history documentary series. Starting from the Roman era and going all the way to the 19th century, the timespan covers quite significant changes in society. And food is, after all, so much more than just something to keep hunger away - it tells stories of contacts and status, for example. 

 

16.12. 12 days of Tudor christmas

Varsin viehättävä katsaus siihen, miten joulua vietettiin 500 vuotta sitten. Ja siihenhän liittyy paitsi tuttuja perinteitä, myös paljon piirteitä jotka ovat nykyjoulussa vieraita. Ennallistukset ovat mielestäni aina tosi viehättäviä, ja tässähän on sitten uudelleenluotuna kokonainen 1500-luvun joulujuhla pitopöytineen. Ja juontajana Lucy Worsley! harmi vaan, että tämä näemmä poistettiin Youtubesta kokonaan heti soittolistan kokoamisen jälkeen, mutta jos tämä tulee jossain vastaan, kannattaa katsoa!  

December 16th! Lucy Worsley's 12 days of Tudor christmas is really a lovely look on how christmas was celebrated 500 years ago. A lot of unfamiliar features, but also something we do know! I for one am a big fan of recreated things - and here we have a whole Tudor christmas feast.  And, of course, there's Lucy Worsley. Unfortunately this documentary was apparently completely removed from YouTube right after I made this playlist, but should you come across it, do watch!

 

17.12. Dan Snow's Norman walks 

Dan Snow's Norman walks toimii aika tavalla samoilla periaatteilla kuin muutaman päivän takainen Tony Robinsonin Walking through history, mutta tässä käsitellään huomattavasti rajatumpaa aikajanaa. Mutta erinomaisen kauniita maisemia ja muutenkin hienoja kohteita tässäkin!

December 17th! Dan Snow's Norman walks has pretty much the same theme as previous Tony Robinson's walking through history, but a lot narrower time span - the Norman era. But a lot of really awesome langscapes and other eye candy in here as well! 

 

18.12. History cold case

 

History cold case'lla on aika paljon yhtäläisyyksiä aiemman Bone detectives'in kanssa. Sarjassa tutkitaan arkeologisia ihmisjäänteitä nykyisen rikostutkinnan keinoin, ja selvitetään faktoja vainajan elämästä, elinolosuhteista ja kuolemasta. Joka vainajasta tehdään myös kasvorekonstruktio, tykkään niistä kovin. Tuovat kertaheitolla menneisyyden ihmisen "oikeammaksi" ja samaistuttavammaksi.

December 18th! History cold case series has similarities to Bone detectives, hinted earlier. In this series archaeological human remains are being examined using forensic methods, and the team finds out about their life and living conditions as well as their death. Every person examined also gets a facial reconstruction. I love those, they make a long since deceaesed person much more relatable and sort of alive.

19.12. Victorian farm

Victorian farm'ia pyörittävät sama tiimi, johon jo Tales from the Green Valley'ssa tutustuttiin. Ja konseptikin on samantyyppinen, maatilaa hoidetaan kuten aikoinaan tehtiin, samoilla välineillä ja menetelmillä. Tällä kertaa vuosi on 1880, varsin mielenkiintoista aikaa - vanhaa perinnettä ja myös aivan uutta!

December 19th! Victorian farm has the very same lovely team that already gave us Tales from the green valley. The concept is similar too -to run a farm like they used to, this time in the year 1880. An interesting era, something old and something very new! 

 

20.12. Secrets of the stone age 

Secrets of the stone age on kaksiosainen sarja. Koitin etsiä tälle päivälle dokkaria tai -sarjaa joka ei olisi brittiläinen tai kertoisi Britanniasta (ei sillä että niissä vikaa olisi, ovatpa vain tässä listassa varsin hyvin edustettuina). Ja hyvä löytyikin, tämä saksalainen sarja kattaa maantieteellisesti alueen Turkista Tanskaan. Hienoja maisemia, mielenkiintoisia kohteita ja kivasti muinaistekniikkaakin!

Secrets of the stone age is the two-part series for today. I was looking for a documentary or -series not focusing on Britain and preferably about prehistory (not that there's anything wrong with Britain but it's been quite well presented). And I found a treat! A German series spanning geographically from Turkey to Denmark, beautiful landscapes, interesting sites and quite a lot of ancient technology, too! 

 

21.12. The Viking sagas 

Tämän päivän dokumentti on enemmänkin kirjalliseen kulttuuriin kallellaan. Viking sagas pureutuu varsin syvälle kulttuuriin ja yhteiskuntaan, jossa saagat syntyivät. Erityisen perusteellisesti tässä keskitytään Lohilaaksolaisten saagaan. Kuvaamassa ollaan käyty jopa alkuperäisillä tapahtumapaikoilla, Islanti vaan on <3

Today's documentary is The Viking sagas. Digging deep to the viking sagas and the culture they were born in, this documentary focuses especially on the Laxdaela saga. Parts of this documentary were even shot in the actual place where the events happened! Iceland is just <3 

 

22.12. Tales from the royal bedchamber

Tämän päivän dokumentti keskittyy kuninkaallisiin makuuhuoneisiin. Huonetiloja, niissä tehtäviä toimintoja ja yksityisyyden käsitettä käsiteltiin jo muutama päivä sitten, mutta kuninkaallisten huoneethan ovat sitten aivan tapaus erikseen! Dokumentti käsittelee sekä sängyt, nukkujat että sen, mitä kaikkea muuta menneisyyden kuninkaallisissa makuuhuoneissa tapahtui.

Tales from the royal bedchamber is the documentary for today. A few days back another Lucy Worsley documentary touched the topic of how the concept of privacy has evolved -and royal bedchambers are really the extreme on that matter. The beds themselves, who slept in them and what else was going on in historical royal bedrooms. 

 

23.12. Secrets of the castle

Ehdottomasti parhaat viimeiseksi! Secrets of the castle on vaan mahdottoman hieno kokonaisuus. Guedelonin linna, jota rakennetaan Ranskassa keskiaikaisin menetelmin, ja tekijätiiminä sama ryhmä johon jo Tales from the Green Valley'ssa tutustuttiin. Eli luvassa taas menneisyyden arkea (tässä tapauksessa 1200-lukua) ja työmenetelmiä, kivenhakkaamisesta leipomiseen. Erittäin inspiroiva sarja!

Saving the absolute best two for last! Secrets of the castle, what's not to love? Guedelon castle (a building site where a castle is being constructed using medieval methods only), the team who brought us Tales from the green valley and detailed snapshots of everyday life and work needed in the castle building site, from baking to masonry. Truly inspiring!   

 

24.12. A Tudor feast at christmas

Viimeinen listan dokumentti on A Tudor feast. Ja sama historian ammattilais-tiimi kuin eilenkin, tällä kertaa 1500-luvulla. Alun perin tosin ajattelin tähän paikalle Tudor Monastery Farm -sarjaa, joka ihan heittämällä on kyllä ollut itselleni vaikuttavin ja inspiroivin, mutta no, jouluaatto ja tämähän on samaa jatkumoa (ja siitä näemmä puuttuu ensimmäinen jakso Youtubesta tällä hetkellä kokonaan). Mutta tämähän on siis äärettömän hienoa katsottavaa tämäkin. Periaatteetkin ovat samoja, ammattilaistiimi ennallistaa menneisyyden elämää ja ympäristökin on superhieno!
 

The last documentary in this advent calendar is A tudor feast. This is by the same team of experts as yesterday's Secrets of the castle, this time set in the 16th century. I was really thinking of placing Tudor monastery farm as the documentary for this day, as it has definitely been the series that has impressed and influenced me most, but well, christmas and all (and episode 1 of Tudor monastery farm doesn't seem to be on YouTube atm). But this is nothing short of awesome as well -you know the drill: history experts recreating past life hands on in a super beautiful setting!