Öölantia ristiin rastiin: Museoita Öölannissa ~~~ Here and there in Öland: Museums in Öland

Öölannin aktiviteetit painottuvat kesälle, siitä ei taida päästä mihinkään. Selvästi huomasi, että syyskuun puolivälillä monet paikat olivat jo luopuneet kesäaukioloajoistaan, mutta onneksi museoinnostunut historianörtti ei joutunut aivan tyhjän päälle kärsimään vaan museoita riitti nähtäväksi. Auki olivat sekä Öölannin kotiseutu- ja rakennushistoriaa esittelevä Himmelbergan museo että pieni ja sympaattinen Skedemossen rautakautista muinaisjäännnöstä esittelevä museo. Sinne siis!

The activities in Öland (understandably) are heavily focused to summer months. In mid-september it was obvious that several places were either completely closed after summer or open during very limited hours. But fortunately a history geek with a love for museums was not left with nothing -there were two very charming museums to visit. First one, Himmelberga museum, focused on traditional buildings and lifestyle in Öland, where as Skedemosse museum was about an important iron age archaeological site.

Himmelbergan museo ~~ Himmelberga museum

Se paikallinen Seurasaari! Paikallista rakennuskantaa ja perinteistä elämänmenoa esittelevä Himmelbergan museo perustettiin 1959 paikallisen kylänraittia myötäilevän kylärakenteen säilyttämiseksi. Paikalle on sittemmin siirretty lisää rakennuksia, jotka ajoittuvat nekin 1700-1800-luvuille, samaten niiden sisustus täsmää aikaansa. Eläimiäkin paikalla oli tottakai, pupuista possuihin sekä kanoja ja vuohia ja myös mehiläistarha. Idylliä siis kerrakseen... Näiden lisäksi myös maatalouskoneita ja -laitteita oli runsaasti esillä, eli kyllä täällä sai tovin jos toisenkin vierähtämään -ja varsinkin niin kauniina päivänä kuin meille sattui kohdalle osumaan.

Himmelberga museum was established in 1959 to preserve local traditional buildings and village structure. After that more buildings have been transferred to the museum area, all of them dating to the 18th-19th centuries -along with interiors and furniture and all. And of course there were animals, traditional breeds of rabbits and pigs and chicken and goats -and also there were beehives! Really idyllic, so to say. Along with all those, quite a lot of early 20th century farming-related machinery was on display, so indeed, there was a lot to see and it I can imagine how one could spend several hours in there, especially on a beautiful day such as the one we had during our visit.

Museossa oli muuten myös oikein mukava kahvila, valtavan tammen alla oli hyvä istuskella. Museoalue jatkui kylänraitin molemmin puolin, toisella puolella oli esillä mm. Öölannin (sittemmin käytöstä poistettuun) rautatiehen liittyvä näyttely. Himmelbergassa oli myös mukava pieni museokauppa (paikallista käsityötä, erittäin kannatettavaa), josta mukaan lähti ompelutarvikkeita varten hirmuisen sievä pieni vakka. Teepurkkina se minulle myytiin, mutta ei se taida olla niin tarkkaa :D

The café in the museum was delightful too, tables and chairs under a huge oak that provided some shade. The museum area continued to the other side of the street, where there was (among other tings) an exhibition concerning the railroad in Öland. Himmelberga museum shop was very cozy and fitting to the overall atmosphere (local handcrafted items). I got me the cutest little bentwood box for my historical sewing kit -it was sold to me as a tea box but...

Museon sivut/ Museum home page

kuva/photo M. Pulla

Kuva/photo M. Pulla

Kuva/photo M. Pulla

Skedemossen museo ~~~ Skedemosse museum

Skedemossen uhrisuo on jälleen kerran yksi osoitus Öölannin rautakautisesta rikkaudesta. Paikka oli käytössä ajanlaskun alun ajoilta alkaen useita satoja vuosia, esiroomalaiselta rautakaudelta viikinkiaikaan. Suohon uhrattiin kaikkea arvokasta -aseita, eläimiä, ihmisiäkin ja tunnetuimpana löytönä kultaa jota on löytynyt peräti 1,3 kiloa. Paikka löytyi aivan sattumalta 1950-luvulla, kun kuivahtanutta suota alettiin kuivata entisetään, peltomaaksi.

Skedemosse offer bog is once again one example of the iron age wealth of Öland. It was in use several centuries, starting from the pre-roman iron age all the way to the viking age. All kinds of precious items were offered to the bog -weapons, animals, people and most famous of them all, gold. Altogether 1,3 kg of gold has been found in Skedemosse. The place was found by accident, when already somewhat dried-out bog was being transformed to a field.

Kaksikerroksisen museorakennuksen alempi kerros kertoi alueen historiasta sekin, tosin ilman suoliitäntää. Alakerran toinen huone oli omistettu viikinkiajalle, toinen 1800-luvulle. Skedemossen uhrisuosta kertova näyttely kattoi koko yläkerran. Varsinaisia alkuperäisiä esineitä esillä ei juurikaan ollut, etenkin kulta oli talletettu Historiskan kokoelmiin Tukholmaan (esillä kultahuoneessa!). Hyvin tehtyjä ennallistuksia sen sijaan oli runsain määrin sekä kirjallista informaatiota ja videomateriaalia, eli kaikkineen ehdottomasti käymisen arvoinen pieni museo josta sai kyllä kiinnnostavaa tietoa.  Söpöyspisteitä vielä muutama lisää pihalla vapaana vaeltelevista kanoista, vieläpä tipujen kera :)

The museum building consists of two floors, the first one is about the later history of the area, one room for 19th century and another room for the viking age. Skedemosse offer bog got the entire second floor. There were not that many original objects on display, especially the gold had safely been deposited to the Historical museum in Stockholm (it's on display in the gold room!) but there were many reconstructions instead, and a lot of text and filmed material. So indeed a very informative little museum! Some extra points for the extremely cute chicken and their small chicks running freely around the museum yard :)

Skedemossen uhrisuo on nykyisin kuivatuksen jälkeen peltomaata, mutta paikalle olisi päässyt käymään opastettua polkua pitkin. Tämä jäi tällä kertaa välistä koska viiden kilometrin lenkki olisi ollut seurueen huonojalkaiselle liian hankala, mutta tiettävästi siis tällainenkin mahdollisuus olisi paikan päällä piipahtaville.

The Skedemosse offer bog is nowadays a field, but it would've been accessible by a path with guideposts. We skipped that this time, because the five-kilometer trek would've been too much for a member of our group -but FYI for anyone visiting the museum, there is a chance to visit the actual site too.

Museon omat sivut / Museum website

Kuva/photo M. Pulla

Kuva/photo M. Pulla

Öölantia ristiin rastiin: Kehälinnoituksia ~~~ Here and there in Öland: Ringforts

Öölannissa tuli käytyä viime alkusyksystä, ja olipa hieno paikka -jopa syksylläkin! Ensimmäinen ajatus oli että saari muistuttaa kovin läheistä Gotlantia -erityisesti maisemiltaan- mutta huomattavasti erojakin toki löytyi ja erityisesti historian mittaan eroja tapahtumien kulussa ja painotuksissa on paljonkin. Historianörtille erityisen mielenkiintoisia olivat saaren rautakautiset muinaisjäännökset, saareta kun löytyy muinaisjäännöstyyppejä joita ei sellaisenaan juuri muualla ole tullut vastaan. Kehälinnoitukset ovat näistä mielenkiintoisempia, niitä olisi saarella ollut peräti 15. Piipahdimme viidessä, jotka olivat varsin erilaisia lopulta kuitenkin. Kohteina oli siis Eketorp, Sandby borg, Gråborg, Ismantorp ja Bårby.

I got a chance to visit Öland island in Sweden last autumn, and it definitely was worth the visit -even when the summer months were long gone! My first impression was that Öland resembled remarkably nearby Gotland, but there are notable differences too, especially when it comes to the history of the islands -what has been prominent, when has the island been successful and wealthy.... Especially the iron age ancient monuments were interesting, Öland features types of ancient monuments that are not that commonly seen elsewhere. Ring forts are on the top of that list, there are 15 of those in Öland.  During our visit to Öland we visited five of them, namely Eketorp, Sandby borg, Gråborg, Ismantorp and Bårby. All five have quite different characteristics and their history of use is not alike either.

Ismantorpin linnoituksen muurien sisältä ~~~ Inside the Ismantorp fortress walls

Mitkä kehälinnoitukset? ~~~ What ringforts?

Öölanti tuntuu olleen erityisen vaurasta seutua roomalaisella rautakaudella, 0-400 jaa -Öölannista esimerkiksi tunnetaan enemmän roomalaisia kultaraha-solidus-löytöjä kuin mistään muualta Skandinaviasta. Vaurauden myötä tarve suojautua yleensä myös kasvaa ja Öölanti varsin laakeana ei juurikaan luontaista suojaa tarjoa, joten tähän tarpeeseen rakennettiin kehälinnoitukset. Jokaisella on omanlaisia piirteitään, mutta yhteistä niille on, että pyöreä tai pyöreähkö kivivalli suojaa sisällä olevia rakennuksia, jotka on rakennettu selvästi suunnitellusti, säteittäin, muurin sisälle. Kehälinnoitukset on rakennettu rautakaudella, roomalaisajalla tai sen jälkeisellä kansainvaellusajalla (välillä 200-550 jaa), mutta monilla niistä on useampia, myöhempiä käyttöjaksojakin.

During the Roman iron age, 0-400 CE, the island seems to have been especially wealthy -there are more Roman gold solidi found in Öland than in any other Scandinavian region. Flat landscape provided little protection for its inhabitants, so ring forts were built for protecting people and property. Ring forts are round or roundish in shape, surrounded by stone walls made using dry stone technique, with traces of houses radially placed inside the ring wall and a central block of houses surrounded by a street. Several Öland ringforts have multiple periods of use, but they all have been originally built in the Roman iron age or the following Migration period, between 200-550 CE.

Eketorpin linnoituksen uudelleenrakennettu sisäänkäynti ~~~ Reconstructed entrance to the Eketorp fortress

Eketorp

Eketorpin kehälinnoitus eteläisessä Öölannissa on ollut käytössä kolmeen eri otteeseen: Ensin rautakaudella v. 300-400, uudemman kerran v. 400-650 ja kolmannen kerran keskiajalla 1170-1240 jolloin se toimi varuskuntana. Nykyään nähtävä Eketorp eroaa aika tavalla muista Öölannin kehälinnoituksista sillä se on rakennettu uusiksi, museoksi, ja siellä on erinäisiä rakennusennallistuksia sekä rautakautiseen että keskiaikaiseen tyyliin -puolet linnoituksesta edustaa rautakautta, puolet keskiaikaa. Muurikin on rakennettu uusiksi, mutta alkuperäistä on jätetty pieni pätkä. Museo oli varsinaisesti kiinni käynnin aikaan, mutta linnoitukseen pääsi silti sisälle vaikka rakennuksiin ei.  Eketorpilla on muuten omat Facebook-sivut, joilta voi katsella mm. aukioloaikoja ja lisää kuvia.

Eketorp in southern Öland has three different phases of use: two in the iron age, 300-400 CE and 400-650 CE, and the medieval phase 1170-1240 CE. The Eketorp we see today differs from the other ring forts, it has been turned into a museum and there are several reconstructed buildings. Half of the fort has been rebuilt in iron age style and the other half of the fort is made to represent the 12th-13th century military garrison that once stood there. Also its wall has been rebuilt, save a small section which has been kept in its original state. During our visit the museum was unfortunately closed. One could still enter the fort, but not the buildings. Eketorp has a Facebook-page with, for example, opening hours and more pictures.

Sateenkaaren päässä ei ole kultaa vaan elävää historiaa <3 ~~~ No gold at the end of the rainbow. There's living history <3

Keskiaikaisen varuskunnan puolta ~~~ The medieval garrison side

Rautakautisten talojen ennallistuksia. Nämä ilmeisesti toimivat näyttelytiloina, mutta kiinni olivat käyntimme aikaan. ~~~ Iron age house reconstructions. These apparently functioned as exhibition rooms, but they were closed during our visit.

Sandby borg
 

Sandbyn linnoitus on ollut viime vuodet kovasti otsikoissa tuoreiden kaivausten ja löytöjen ansiosta. On jopa kerrottu kansanperinteenä, että Sandby on "paha alue" jota pitäisi ihmisten välttää -ja 2010 alkaneiden tutkimusten ansiosta tiedetään, että ikäviä Sandbyssä onkin tapahtunut. Linnoituksen asukkaat joutuivat ilmeisesti yllätyshyökkäyksen ja joukkomurhan uhriksi kansainvaellusaikana, 400-luvun lopulla. Alueelta löydetyissä ihmisjäänteissä on jälkiä väkivallasta, ja ruumiit oli jätettu hautaamatta niille sijoilleen. Ilmeisesti ryöstöstä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä alueelta on löydetty jo kaikenlaista aikanaan arvokasta. Tutkimusprojekti on edelleen käynnissä, ja visiitin aikaan tuorein kaivausalue oli aivan vasta peitetty. Maan päälle ei menneistä kamaluuksista näy yhtään mitään, ylipäätään kehälinnoituksesta kertovat vain kivivallit -jotka, toisin kuin muissa linnoituksissa, ovat ihan meren rannassa. Tämä on antanut aihetta ajatukselle, että ehkä Sandbyn asukkaat olisivat olleet jollain tavalla eri joukkoa kuin sisämaahan linnoituksensa rakentaneet öölantilaiset. Tiedä siitä sitten, mutta teoriana kovin mielenkiintoinen. Sandbyn tutkimusprojektista muuten tiedotetaan projektin omilla kotisivuilla!

Sandby borg in the eastern coast of Öland has gained a lot of publicity because of excavations carried out in recent years. According to local folklore Sandby fort has been reputed as a “bad place” which local people had been avoiding up to present day, and in a research project started in 2010 it turned out Sandby had been a site of massacre in late 5th century CE, migration period. The inhabitants of the fort were apparently killed in a surprise attack -the skeletons showed signs of lethal injuries- and were left unburied where they fell. The attack might not have been for plunder -inside the fort there were several finds of valuable items that were left completely untouched. The research project is still ongoing, during my visit the excavation trenches had very recently been covered for this season. Nothing of the gruesome history is visible above ground, only walls that surround the fort are still standing. The location of Sandby fort differs from other forts. Where the other ring forts are located inland,  Sandby stands right on the shoreline. This feature has inspired a thought that perhaps the inhabitants of Sandby were somehow a different group than the other ringfort-building inhabitants of Öland. Don't know about that, but it's an interesting theory. News about Sandby excavations are published in the project's own webpage.

Gråborg

Keskeltä Öölantia löytyy saaren suurin kehälinnoitus, 3,36 hehtaarin suuruinen Gråborg. Niin kuin Eketorpin linnoitus, myös Gråborg on ollut historiansa mittaan useampaan otteeseen käytössä -niin rautakaudella kuin keskiajallakin. Käyttötarkoitus kuitenkin eroaa, siinä missä Eketorp toimi keskiajalla sotilaskäytössä, Gråborgin käyttötarkoitus oli rauhanomainen kauppapaikka kansainvälisin yhteyksin 1200-luvulta lähtien. Keskiaika näkyy Gråborgin ympäristössä muutenkin, linoituksen vieressä  seisovat pyhän Knutin kappelin rauniot. Kappeli oli kauppakiltojen ylläpitämä. Gråborgin maisema on pidetty erityisen siistissä kunnossa, kulttuurimaisemana, tästä on kiittäminen alueen omistajaa, Kungliga Vitterhets Historie och Antikvitets Akademien:ia.
 

Gråborg, situated in central Öland, is the island’s largest ringfort with an area of 3,36 hectares. Gråborg, as well as Eketorp, has been used in the medieval period in addition for its original iron age period of use. Where Eketorp functioned as a military garrison, Gråborg was a fortified center of international peaceful trade from the 12th century on. Traces of the medieval era are quite prominent the surroundings of Gråborg, right next to the ring fort stands the ruins of medieval St. Canute’s chapel originally maintained by trade guilds. The area is kept in neat condition and the landscape is being taken care of by its current owner, The Royal Swedish Academy of Letters, History and Antiquities.

Kappelin rauniot ~~~ chapel ruins

Linnoituksen sisäänkäynti ~~~ Entrance to Gråborg

Tukevaa muuria, edelleen varsin korkealle ulottuen. ~~~ Sturdy walls, still quite high.

Perinnemaisemaa linnoituksen ympäristössä ~~~ Traditional landscape by the fortress

Ismantorp

Varsin lähellä Gråborgia, niin ikään keskisessä Öölannissa, sijaitsee Ismantorpin kehälinnoitus. Rakennusjäänteitä Ismantorpissa on enemmän kuin missään muussa Öölannin kehälinnoituksessa, selkeät katulinjat, rakennusten seinät ja oviaukotkin ovat hyvin nähtävissä. Ismantorpin rakennusjäänteet herättivät uteliaisuutta jo 1700-luvulla, ensimmäinen säilynyt piirros niistä on Carl von Linnén v. 1741 käsialaa. Aluetta on tutkittu ja löydöt viittaavat 300-500-luvuille, mutta niistä on päätelty että Ismantorpin käyttöaika on ollut varsin lyhyt eikä se olisi koskaan ollut varsinaisesti pysyvän asutuksen aluetta, vaan enemmänkin suoja- ja kauppapaikka.

Ismantorp, also situated in central Öland quite close to Gråborg, features more prominent building remains than any other ring fort in Öland. A visitor can still see outlines of dozens of houses and workshops above ground, their doorways and streets that go through the area -all of those are original features which are shown already in the first surviving illustration of the fort, drawn by Carl von Linné in 1741. Finds from the 4th-6th century have been made in the excavations, and it seems as if Ismantorp fort has been in use for a relatively short period of time and was never a permanent settlement. Instead it functioned as a shelter during times of unrest and as a marketplace.

Bårby

Bårbyn linnoitus lounais-Öölannissa on muotonsa puolesta poikkeus kehälinnoitusten joukossa. Linnoitus on rakennettu jyrkkää kallionreunaa vasten niin, että yleisemmän ympyränmuodon sijaan Bårbyn linnoitus on puoliympyrän muotoinen jyrkänteen muodostaessa luonnollisen suojan. Bårbystä on suora näköyhteys Kalmarinsalmen suuntaan, ja sieltä on mainio tarkkailla salmen laivaliikennettä. Ehkä tämän edullisen sijainnin takia Bårbynkin käyttö jatkui keskiajalle ja pitkälti sen ylikin, 1600-luvulle.
 

Bårby fort in south-western coast of Öland is an exception when it comes to the shape of the fortress. Situated by a natural cliff, it is half-circle-shaped with the cliff forming a natural boundary. Also the cliff’s location close to the sea made it possible for the inhabitants of the fort to monitor any ships approaching from the Kalmar strait direction. Like Eketorp and Gråborg, also Bårby fort has been in use during the medieval period and even after that, its use continued until the 17th century -perhaps for its advantageous location.  

Seurakoiran varusteita keskiaikaisittain ~~~ Companion doggy gear the medieval way

Talouteen muutti viime vuoden puolella uusi pieni perheenjäsen, joka alkujärkytyksestä selvittyään näyttää nyt rohkistuneen sen verran, että tulevana kesänä voisi olla mahdollista ottaa pieni kaveri mukaan tapahtumiinkin. Vastaan tuli siis tilanne, että pikkukaverillekin pitäisi edustavat varusteet -joten tutkimustöiksihän se meni. Exploring the medieval hunt on kirjoittanut ansiokkaasti metsästyskoirien varusteista mutta koska oma tirriäinen on pikkuterrierimäisellä ulkonäöltään varsin kaukana keskiaikaisissa kuvalähteissä nähdyistä metsästyskoirista, tutkimus suuntautui tässä seurakoirien varusteisiin.

Last year our household got a new little furry family member! Now that she's quite comfortably settled in, it looks as if she could accompany us to the summer living history events too. That of course means, that she too needs proper gear -so that means some research. Exploring the medieval hunt has written an excellent article concerning the equipment for hunting dogs, but since our little doggy is quite far from the hunting dogs depicted in medieval illustrations (she looks remarkably like a little terrier) I decided to focus on the gear seen on companion dogs.

Mistä tunnistaa seurakoiran? ~~~ How to spot a companion dog?

Esimmäiseksi tietysti piti erotella kuvien seurakoirat metsästyskoirista. Ei ihan yksiselitteinen tehtävä, joten päädyin siihen, että tarkastelin kuvia, joissa koira ei ole esitetty metsästysyhteydessä, painottuen erityisesti naisten kuviin. Koirien kanssa metsästäviä naisiakin esiintyy kuvituksissa, joten pelkkä naisen kanssa esiintyminen ei vielä riittänyt kriteeriksi, ja toisaalta metsästyskoiria ei aina kuvata metsästysyhteydessä, mutta niistä huolehtiminen oli varsin miehistä työtä. Erityisesti hautamuistomerkit olivat varsin havainnollisia kuvalähteitä, näissä pikkukoirat oli pääsääntöisesti kuvattu naisen jalkoihin. Yleisesti ottaen seurakoiria esiintyy kirjojen kuvituksissa monin verroin vähemmän kuin metsästyskoiria, joten aineisto oli vähän rajallinen... Pääsääntöisesti seurakoirat tuntuvat kuitenkin olevan syliin mahtuvan pieniä ja yleensä valkoisia.

Of course the first step in researching the gear of companion dogs is to tell the difference between companion dogs and hunting dogs. Not simple at all, so just to be on the safe side I ended up looking for pictures where dogs are depicted in a non-hunting scene, preferably accompanied with women. Women are seen occasionally hunting with dogs too, so solely the combination of women and dogs was not sufficent, and hunting dogs were not always depicted doing hunting, but taking care of them seems to have been a very manly job. Especially funeral effigies turned out quite useful as sources, small dogs were commonly depicted laying in women's feet. All in all, in book illustrations companion dogs were heavily outnumbered by hunting dogs, so I had to work with a limited material... Generally speaking companion dogs seem to be small, lap-sized, and usually (but not always) white.

Pikkukoira Arnolfinin muotokuvasta. Varsin paljon meidän tirriäisen oloinen! ~~~ Tiny dog from the Arnolfini portrait. Remarkably like our little furry friend! Jan van Eyck, 1434

Christine de Pizan kirjoittaa pikkukoiransa kanssa ~~~ Christine de Pizan writes with her small dog. 1411-1414.

Metsästyskoiranhoitoa 1400-luvun alun tyyliin ~~~ Hunting dog care, early 15th century style. Gaston Phébus, Livre de la chasse.

Viikinkiaikaiset koiran varusteet ~~~ Viking age dog gear

Koska nämä ovat oikein kiinnostavia, täytyy nämä nyt sisällyttää tähän vaikka ei ole yhtään varmaa koskevatko nämä viikinkiaikaiset lähteet seurakoiria millään tavalla (itse asiassa Valsgärden tapauksessa se on jopa melko epätodennäköistä). Viikinkiaikaisia lähteitä koiran pannoista on ylipäätään varsin vähän, mutta joitain koiria on haudattu ylimystöhautoihin pantoineen. Arkeologisista löydöistä on tietysti hankala sanoa koiran käyttötarkoituksesta, koko- ja tyyppiarviota lukuunottamatta. Norjalaisen Osebergin laivan (peitetty kumpuun v. 834) löytöjen mukana oli myös kuusi koiraa ja koiran tarvikkeita, mukaan lukien niittikoristeltuja, soljella kiinnitettäviä pantoja ja ketjumallisia remmejä (Kts. esim. Osebergin haudan varustus/ Norjan kulttuurihistoriallinen museo).  Osebergin laivasta on peräisin myös puinen tuntemattoman esineen osa jossa on kuvattu pannalla varustettuja koiria. Pannat vaikuttavat olevan niittikoristeisia tässäkin tapauksessa. Gokstadin laivan löytöjen mukana oli myös koiran pantoja, niistäkin oli jäljellä vain metalliosia.

Because they are extremely interesting, I'll include these too -although it's unclear whether they have anything to do with companion dogs in the first place (when it comes to the Valsgärde find, it's even somewhat unlikely). Viking age finds of dog collars are few, although in some very wealthy burials dogs have been buried with their collars. Archaeologically it's of course somewhat difficult to tell what the dog had been used for, save the size and type of the dog. In Norwegian Oseberg ship burial (covered in a mound in AD 834) there were six dogs too, and their gear was buried with them. The gear included collars with mounts and buckles, and chain-like leashes (See for example What was in the ship/ Museum of cultural history, Norway). Also from the Oseberg ship there is a wooden part of an unidentified object, where dog heads with collars have been carved. Those collars also seem to have mount decorations. The Gokstad ship burial (covered in a mound in c. AD 900) had dogs with collars onboard too, but only the metal parts survive.

Rekonstruktio Osebergin pannasta ~~~ Reconstruction of the Oseberg collar. Kuva/photo World tree project

Osebergin puuosa ~~~ the mysterious wooden part from Oseberg. Museum of cultural history

 

 

 

Gokstadin laivan koiranpannan metalliosia ~~~ Metal parts of Gokstad dog collar. Kuva/photo Fotoportalen Unimus

 

 Gustavianum-museossa Uppsalassa esillä oleva ruotsalainen Valsgärden panta 900-luvulta ei juurikaan perusperiaatteiltaan eroa esim. Turun museokeskuksen kokoelmissa olevasta huomattavasti myöhemmästä susipannasta -Valsgärden pannassa on erilliset niitit siinä missä Turun museokeskuksen panta on kokonaan tukevasta metallilangasta. Toimintaperiaate on kuitenkin sama, estää piikeillä sutta puremasta koiraa kaulaan. Tämän kaltaisia pantoja on perinteisesti käytetty metsästys- sekä vahtikoirilla¹. Exploring the medieval hunt on kirjoittanut näistäkin varusteista varsin kattavasti, mainioiden kuvien kera.

Exhibited in Museum Gustavianum in Uppsala, Sweden, the Valsgärde collar (10th century) can be classified as a wolf collar. In its basic functions it's not really any different from the much later wolf collar from the Turku museum centre collections -Valsgärde collar has separate spiked mounts where the Turku museum centre collar is all made of metal . But the function is the same, to prevent a wolf from biting the dog's neck. Collars like these have traditionally been used on guard- and hunting dogs¹. Exploring the medieval hunt has written a post on these Valsgärde dog-related items quite extensively, with very good photos.

Valsgärden piikkipanta. Nahka uutta. ~~~ Spiked collar from Valsgärde. Leather parts are new.

Valsgärden ketjuremmi, 800-luvulta ~~~ Chain leash from Valsgärde, 9th century

Pannan väri ~~~ Colour of the collar

Keskiajalla koiran varusteissa tuntuu olevan selvä trendi -koiran panta on oltava punainen! Punainen on siis ehdottomasti eniten kirjoihin kuvattu pannan väri todella reilulla enemmistöllä, muiden kuvattujen värien joukossa on mm. musta, sininen, valkoinen, keltainen, vihreä ja ruskea. Punaisen pannan trendi koskee myös (tai erityisesti?) metsästyskoiria. Poikkeuksen punaisen pannan enemmistöstä tuntuvat tekevän jäljestyskoiran oloiset koirat, joilla hyvin usein, käytännössä aina, näkyyy ruskeita (värjäämättömiä?) pantoja -nämä poikkeavat myös malliltaan muista pannoista. Seurakoiriinkaan tämä punaisen pannan trendi ei ihan täydellisesti päde, seurakoirilla näkyy huomattavan yleisesti keltaisia pantoja. Mahdollisesti keltainen väri voisi viitata myös metalliin?

In the medieval period there seems to be a clear trend when it comes to dog collars -the collar must be red! Red collars outnumber any other collar colours by clear numbers in illustrations, other colours depicted are black, blue, white, yellow, green and brown. The trend of red collars is especially prominent among hunting dogs. An exeption to this trend of red collars seems to be sniffer hounds (in my intepretation), who usually have brown (undyed?) collars -also the shape of the collar is different. Companion dogs are also somewhat of an exeption, they carry remarkably often yellow collars. Yellow colour could perhaps also refer to metal?

Le potage Heures de Charles d'Angoulême Paris, BnF, Département des manuscrits, Latin 1173 fol. 1 (1480-96)

Livre de la chasse, Paris, Bibliothèque Mazarine, MS. 3717, fol. 037, before 1476

Koristeet ~~~ Decorations

Koiran pannassa esiintyy kuvissa kohtuullisen usein metallisia niittejä tai muita metallikoristeita. Kuvalähteistä ei materiaali oikein ilmene mutta hieman keskiaikaisia ja  joitain jonkin verran myöhempiä säilyneitä esimerkkejä pannan koristeista löytyy, ja niiden lisäksi kirjallinen mainta -niiden perusteella jotain voinee sanoa. Pronssikoristeet, jollaisia näkyy 1500-luvun lopun hollantilaisessa pannassa, sopisivat väreiltään kuvien keltaisiin koristeisiin. Samaten jonkinlaista kuparisekoitetta (pronssi oli melko häilyvä käsite aikoinaan) on 1100-luvun irlantilainen pannan koriste, aikoinaan se lienee kiinnitetty toisen materiaaliseen pantaan. Kirjalliset lähteet kertovat vielä  kalliimmista materiaaleista -kuningattaren inventaarioluettelo vuodelta 1400 nimittäin mainitsee hopeakoristeisia vinttikoiran pantoja.²

Dog collars seem to be quite often decorated with metal mounts or other metal decorations. Pictorial sources do not tell that much about materials, but based on a few later extant examples and written sources something can perhaps be said. Bronze mounts that survive in the late 16th century collar from the Netherlands would match the yellow colour of the paintings. Also a 12th century collar decoration made of some kind of copper alloy has been found from Ireland, originally it has been sewn or riveted to a collar made of some other material. Literary sources hint to more expensive materials -a queen's wardrobe inventory from 1400 mentions greyhound collars with silver decorations.²

 

Pronssikoristeinen panta 1500-luvun lopulta Hollannista. Kuva/photo Medieval chic in metal: decorative mounts on belts and purses from the Low countries, 1300-1600

1100-luvun pannan koriste Waterfordista, Irlannista ~~~12th century collar decoration from Waterford, Ireland. Photo Ask about Ireland

Horae ad usum Parisiensem. 1475-1500 Latin 1173 Folio 87v

Seurakoirilla näkyy olevan kuvattuna pannassa kulkusiakin! Kulkusien mainitaan oleen jopa erityisen seurakoiran tunnus ja tämä on havaittavissa kuvalähteistäkin, kulkuspannat esiintyvät ainoastaan seurakoirilla vaikka kuvalähteissä suuri osa seurakoiriksi tulkitsemistani koirista olikin tyystin ilman pantaa. Kulkuspantaisia koiria esiintyy erityisen usein hautamuistomerkeissä, esimerkiksi Ranskan kuninkaallisilla hautamuistomerkeillä Saint-Denis'in basilikassa niitä on kuvattuna hyvin monen ylhäisen jalkopäähän.

Mahdollista on, että kulkuspanta-trendi olisi saanut alkunsa keskiajalla suositusta Tristanin ja Isolden tarinasta, jossa Tristan antaa Isoldelle Avalonin saarelta kotoisin olevan itsessäänkin hieman yliluonnollisen pikkukoiran, Helu-Lelun (engl. Petitcreiu), jonka pannassa kilisevällä kulkusella on surua poistava taikavoima. Isolde tosin ei tarinassa arvosta tätä voimaa vaan irroittaa kulkusen ja viskaa sen mereen.³ Tristanin ja Isolden tarinan ensimmäiset versiot ovat peräisin jo 1100-luvulta, mutta tarinan yksityiskohdat vaihtelevat jonkin verran. Pikkukoira esiintyy kuitenkin jo 1200-luvun saksalaisessa versioissa.⁴


Companion dogs occasionally have even bells on their collars! Bells are even mentioned as a sign of a companion dog, and this feature is also present in illustrations. Bell collars are only depicted on companion dogs, although most dogs I intepreted as companion dogs do not carry collars at all. Dogs with bell collars appear especially often in royal effigies, for example in French royalty buried in the Saint-Denis basilica often have bell-collared dogs depicted on their effigies.

It is possible that the trend of bell collars was a nod towards the popular story of Tristan and Iseult, where Tristan sends Iseult a magical little dog, Petitcreiu, who was originally from the island of Avalon. Petitcreiu has a collar with a bell, the sound of the bell has a power of erasing sorrow. Iseult does not appreciate the effects of the bell, though, instead she removes the bell and tosses it to the sea.³ The first written versions of the legend of Tristan and Iseult are from the 12th century, but the details vary some in different versions. Petitcreiu and the magical bell appear at least in the 13th century German version.⁴

Canterburyn arkkipiispan William Courtenayn (k. 1396) hautamuistomerkki ~~~ Effigy of William Courtenay, archbishop of Canterbury (d. 1396) Photo David Hamster.

Apina ja kulkuspantainen koira. ~~~ Monkey and a dog with bell collar. Traictés de Pierre Salemon a Charles VI roy de France 1412-1415

Kulkuspantainen pentu peuhaa sängyn päällä. Italia, 1300-luku. ~~~ Puppy with bell collar playing on a bed. Italy, 14th century. Cocharelli treatise on the vices, Cleveland museum of art

Kulkuspantainen pörrökoira teoksessa Kristuksen ympärileikkaus, Marco Marziale, n. 1500 ~~~ Fluffy dog with a bell collar. In painting The Circumcision, Marco Marziale, c. 1500

Talutushihna ~~~ Leash

Talutusremmi näyttää olevan (jo viikinkiaikaisen mallin mukaan) usein ketjua sikäli mikäli sitä on kuvattuna. Kuvalähteissä esiintyy myös kuvia köydestä talutushihnana sekä joskus hihnoja joiden materiaali ei ole kovin selkeä, ilman erityistä pintarakennetta -mahdollista on, että ne olisivat nahkaa? Seurakoirilla ei kuvituksissa talutushihnaa näy juuri koskaan, joten voisi olettaa, että seurakoira on varsin usein juossut vapaana. Tosin seurakoira-kuvaukset muutenkin ovat enimmäkseen sisätiloista.

Dog leashes seem to be (in viking age style) quite often made of metal chain, if leashes are depicted. Also illustrations show ropes as leashes, and some leashes that are more obscure in detail, no visible surface structure -leather, maybe? Companion dogs hardly ever have leashes, so it looks as if they were running around freely. Most illustrations of companion dogs show the dogs inside the house, though.

Köysihihna ns. yksisarvis-seinävaatteesta (Metropolitan museum), Alankomaat, 1495-1505 ~~ Rope leash from the so called unicorn tapestry, Netherlands, 1495-1505

Yhteenveto ja suunnitelmia ~~~ Conclusion and plans for the future

Näyttäisi siltä, että seurakoirien tyypillinen varustus keskiajalla - sikäli kun varustusta ylipäätään on- eroaa jonkin verran metsästyskoirien varustuksesta, seurakoirilla esiintyy pantatyyppejä joita metsästyskoirilla ei esiinny. Seurakoirat ovat olleet varsin yläluokkainen ilmiö joten epäilemättä yläluokkaisuus näkyisi materiaalivalinnoissakin, mutta kuvituksista ja kuvauksista ei täysin varmaksi voi sanoa seurakoirien varusteiden materiaaleja. Kuvalähteitä vertailemalla käyttökelpoiset ratkaisut alkavat kuitenkin hahmottua, niitä soveltamalla pikkutirriäiselle saattaa ennen kesää tekeytyäkin oma uusi ja äärettömän hieno panta ja muuta varustetta. Kelpaa niitä sitten pikkukoiran esitellä! Postaan siitä sitten erikseen kun on jotain mitä näyttää :)

It looks as if the typical gear for companion dogs -if gear is present at all- differs somewhat from the typical hunting dog gear. Companion dogs have collar types that are absent among hunting dogs. Companion dogs have been an upper-class phenomenon, so no noubt this upper-classiness would show up in the choice of materials too, but based on pictorial sources nothing certain can be said concerning the materials of companion dog gear. By comparing different pictorial sources I'm starting to have a clear idea on what choices should I make when making a collar and other stuff for my little furry friend, so I think I'm going to have something finished to show by summer. I'll post more about them when I do :)

Lähteet~~~References

¹ Kansallismuseo, kuukauden esine maaliskuu 2004, susipanta 
² History of England under Henry the fourth, James Hamilton Wylie, 1884-1898 p. 194
³ Koirien maailmanhistoria, Petri Pietiläinen 2016, p.136
⁴ The dog book: dogs of historical distinction, Kathleen Walker-Meikle 2014, p. 31