Naantalin luostarikirkko ~~~ Naantali convent church

Lähestulkoon naapurissa sijaitsevassa Naantalin luostarikirkossa oli tullut viimeksi piipahdettua lapsena, joten olipa se sitten korkea aika korjata tilanne! Samalla, kun aikaa riitti, käväistiin Naantalin museossakin (siitä lisää seuraavassa postauksessa). Ehdottomasti kannatettava vierailu, suosittelen lämpimästi!

Naantalin birgittalaisluostari perustettiin 1438, mutta alkun alkaen se sijaitsi Maskussa (noin 10 km nykyisestä sijainnista), mutta alkuperäinen paikka ei ollut hyvä. Lupa rakentaa luostari Naantaliin allekirjoitettiin vain viiden vuoden luostaritoiminnan jälkeen, vuonna 1443. Naantalin kirkko rakennettiin birgittalaisluostarin kirkoksi luostarin yhteyteen ja palveli paitsi luostaria, myös  seurakuntalaisia. Luostari lopetti toimintansa reformaation yhteydessä, viimeinen nunna menehtyi 1591. Luostarin rakennukset purettiin 1608 (kivistä rakennettiin mm. kaupungin talojen kivijalkoja ja kirkkoon kellotorni) ja kirkkokin kärsi pahoja palovaurioita 1628.

Even though I live quite near Naantali and the medieval convent church, I've last visited there when I was a kid. So it was about time to fix the situation! And while we were at it, we dropped by at Naantali museum too (more about that later). Definitely worth dropping by, I recommend!

Naantali bridgettine convent was established in 1438 but at first it was situated in Masku, some 10 km from its current location. The place was not regarded as being very fitting for convent, so a permit to relocate the convent was signed only after five years, in 1443. The Naantali church was built for the convent but it served also pilgrims and whole parish. During the reformation the convent activity ceased, the last nun in the convent died in 1591. The convent buildings were demolished in 1608 (the stones were used for buildings in town and also for bell tower for the church) and the church sustained severe fire damage in 1628.

Photo M. Pulla

Kirkossa ei ole kovin paljoa keskiaikaista itsessään jäljellä mutta kirkon keskiaikaisesta käytöstä ja asusta kyllä tiedetään jonkin verran. Birgittalaissäännön mukaan kirkon takana olisi oltava "hiljaista vettä" ja alun perin pääalttari olikin ollut nykyisen sisäänkäynnin lähettyvillä länsikuorissa. Nykyisin kirkon lattia laskee selvästi sisäänkäynniltä kohti alttaria, mutta vanhastaan siis kyseessä oli ylämäki. keskiajalle tyypillisesti alttareita oli toki muitakin, nykyisen alttarin seutuvilla oli Neitsyt Marian ja myös pyhän Birgitan alttarit (ja muita pienempiä). Mikä itselläni pisti silmään oli kirkon leveys, jollain tavalla se muistutti Vadstenan kirkkoa tällä ominaisuudellaan (ei mikään ihme sinänsä vaikka mallia olisi sieltä otettukin). 

So there is not that much medieval left in the present-day church per se, but quite a lot is known of the medieval appearance and use of the church. According to the bridgettine rule there should be "quiet water" behind the church and at first the main altar was indeed in the very opposite end of the building, approximately where the entrance is now. Nowadays the floor level sinks somewhat when walking towards the altar to the entrance, but at first it used to be "uphill". Like in other medieval churches there were other altars as well, where the main altar is now there was the altar of Virgin Mary and also that of st. Birgitta (and other small altars). What struck me was the width of the church, in a way it reminded me of Vadstena convent church - and it really kind of makes sense too, to copy the appearance of the mother convent church, doesn't it?

 

Sivustoille oli 1960-luvulla uudelleenrakennettu lehterit, jotka luostariaikaina olivat munkeille ja nunnille erilliset (ja myös muuten hieman toisenlaiset, mutta samoilla paikoilla kuitenkin). Etelänpuoleinen (kuvassa olevan kohdalla) lehteri oli varattu munkeille, pohjoisseinän lehteri nunnille. Myös sisäänkäynnit kirkkoon olivat erilliset.  

During a renovation in the 1960s balconies were rebuilt. When the cloister was active separate balconies were reserved for both monks and nuns (they were somewhat different in appearance, but in the place where the balconies stand now, anyway). The southern balcony (in the photo) was reserved for monks, nuns had the nothern balcony. Also the entrances to the church were separate.

 

Kirkkosalin sisäänkäynnistä heti vasemmalle oli asetettu sievä pienoismalli keskiaikaisesta luostarista rakennuksineen ja kirkon keskiaikaisesta asusta.

Right by the current entrance to the church hall there was a cute scale model of the medieval cloister with its buildings and also of the medieval appearance of the church.

Jonkin verran luostariaikaista esineistöä oli kirkossa jäljellä vielä. Näistä kiinnostavimpia rautainen kattokruunu, johon liittyy perimätietoa jonka mukaan noviisit antoivat luostarilupauksensa sen alla (mielenkiintoisena yksityiskohtana, sisällä tosiaan on sarvi - kuriositeettina myös Belgiasta löytyy vastaava ratkaisu 1400-luvun lopulta). Kattokruunun vieressä seisoi korkean jalan päässä hostiarum eli sakramenttikaappi jossa säilytettiin ehtoollisleipää, kaappia on arveltu kirkkoa vanhemmaksi. Erinomaisen yksityiskohtainen ja koristeellinen kyllä! Myös kastemalja ja huuhteluallas olivat luostarikirkon esineistöön kuuluneita.

Some items from the cloister era had survived. Among the most interesting items there was an iron chandelier, tradition goes that novitiates gave their vows under the chandelier (no real written sources for that, though). And as a detail, there is a horn inside the chandelier..? (A late 15th Belgian chandelier survives as well, supposedly that has been a thing?) Right next to the chandelier there stood a church tabernacle where the eucharist bread was kept. It said to be older than the church, and anyway it was wonderfully ornate and detailed! Also the baptismal font was also originally a part of the cloister church.

Photo M. Pulla

 

Myös kirkon taiteessa oli esimerkkejä luostarin ajalta. Alttarikaappi, johon on kuvattu useita pyhimyksiä, on ilmeisesti tehty Ruotsissa 1400-1500-lukujen vaihteessa. Suurin piirtein saman aikainen on myös alttarikaapin alla oleva Jeesuksen pää -veistos. Pyhimyspatsaita oli kaksin kappalein, tuntematon naispyhimys ja Maria.

Also some smaller works of art survived from the medieval period. Altarpiece with several saints depicted was apparently carved in Sweden in the turn of 15th-16th centuries. A smaller wooden head of Christ was approximately of the same date. Two wooden statues of saints were also located in the church, an unknown female saint and Mary. 

1500-luvulta peräisin olevaa öljyvärimaalausta on epäilty puolalaisen herttuatar Katariina Jagellonican lahjoittamaksi (Katariina oli avoimen luostarimyönteinen)  ja espanjalaisen El Grecon tai oppilaansa maalaamaksi.

16th century oil painting is suspected of being donated by the Polish duchess Catherine Jagiellon (Catherine was openly pro-monasteries and convents). The painting is perhaps made by the Spanish artist El Greco or one of his apprentices.

Seinämaalauksia keskiaikaiselle kirkolle tyypilliseen tapaan Naantalin kirkossa ei ole, eikä niitä sen kummemmin vihkiristejä lukuun ottamatta ole ollutkaan. Kaaret vain ovat olleet aikanaan koristeltuja, mutta niistä ei kirkkosalin puolella ole jälkiä katon 1600-luvulla kärsimän palovahingon takia. Sen sijaan maalaukset koostuvat myöhemmistä rakentajien ja korjaushenkilökunnan merkinnöistä ja muistokirjoituksista.

The typical medieval wall paintings are lacking, the walls are bare white and they always have been, consecration crosses excluded. Only the arches were decorated but as the roof sustained fire damage in the 17th century, nothing remains of them in the church hall. There are later paintings, however, they consist of markings left by people who repaired and builded the church and also memorial texts.

Luostarin rakennuksista ei ole jäljellä enää muuta kuin kaivo ja pätkä aitaa, mutta luostarin paikanvalintakriteeri, lahden hiljainen vesi on edelleen näkymänä kirkon viereltä. Kirkkopuistossa on myös muistomerkki mahdollisesti luostarin kuuluisimmalle asukkaalle Jöns Buddelle, jota on joskus pidetty ensimmäisenä tunnettuna suomalaisena kirjailijana. Matkaseuralaisen kanssa mietimme, että olisi kyllä mielenkiintoista jos luostarin rakennuksien pohjat olisi merkitty maastoon jollain tavalla, nythän niistä ei näy mitään. Tästä siis kehityskohdetta kirkonmäelle?

Nothing remains above ground of the cloister's other buildings save a well and a small fragment of a wall surrounding the area. One still remains, the quiet water can still be seen. In a park behind the church where the remains of the cloister lie underground there is a memorial stone for perhaps the most famous person of the cloister, monk Jöns Budde. He has been regarded as the first Finnish author known by their name. I was wondering with my Companion that it would be really interesting if the outlines of cloister buildings that are now underground would be somehow marked to the ground surface - something new for the church hill, perhaps?

Brinkhallin kartano, Turku ~~~ Brinkhall manor, Turku

Kesäloman kunniaksi tuli tehtyä visiitti Brinkhallin kartanoon Turun Kakskerrassa. Kartanon uusi omistaja, Suomen kulttuuriperintösäätiö, oli remontoinut ja ennallistanut rakennusta rutkasti. Nyt sisätilat olivat uudelleen erittäin edustavat ja kartanoon järjestettiin päivittäin opastettuja kierroksia (kesällä 2020 siis pääsy oli vain opastetun kierroksen mukana) joten olihan se mentävä!

Summer vacation meant that there was free time to explore sights nearby, and therefore we paid a visit to Brinkhall manor in Kakskerta, Turku. The new owner, Finnish Cultural Heritage Foundation, had done significant renovating and restauration in the manor. Now the insides were all neat and pretty much in their former glory, of course we had to drop by - guided tours are being arranged daily in summer 2020 and entry to the manor is only with a guided tour.

Brinkhallin historiaa lyhyesti ~~~ Brief history of Brinkhall

Kartanon nykyinen rakennus on rakennettu vuonna 1792, mutta tilan historia ulottuu kirjallisissa lähteissä 1500-luvun puolelle välille. Turun linnan käskynhaltija Hans Eriksson sai verovapauden tilaan vuonna 1571. 1500-luvun rakennuskanta käsitti kivisen, linnamaisen päärakennuksen talousrakennuksineen. Linna sijaitsi ns. kavaljeerisiiven, kuvassa vasemmassa reunassa, paikalla ja nykyisen kavaljeerisiiven kellari on ainoa säilynyt osa 1500-luvun kivilinnasta. Turun Akatemian professori Gabriel Bonsdorff, myöhemmin aatelisena von Bonsdorff, osti tilan 1792 ja hieman arkkitehtuuria opiskelleena ja asiasta hyvin kiinnostuneena aloitti uudistus- ja rakennustyöt - nykyinen päärakennus on siis von Bonsdorffin itsensä suunnittelema. Kartano oli yksityisomistuksessa vuoteen 1967 saakka, jonka jälkeen se jäi kymmeniksi vuosiksi tyhjilleen ja vasta 1990-luvulla asiaan kiinnitettiin uudelleen huomiota. Kunnolla vauhtia korjaamiseen saatiin vasta 2000-luvun puolella, jolloin uusi omistaja aloitti kunnostamistyöt.

The present-day manor is built in 1792, but in written records the history of the manor extends way back to the mid-16th century. The bailiff of Turku castle, Hans Eriksson, was excempted from taxes in 1571. His estate in Brinkhall consisted of a castle-like stone main building and its utility buildings. The 16th century manor stood in the place of modern-day Chevalier's wing (left in the photo) and the Chevalier's wing's cellar is the only part of the 16th century manor that survives to this day. Professor of the Royal Academy of Turku, Gabriel Bonsdorff (later von Bonsdorff) bought the manor in 1792. He had studied some architechture and he was immensely interested in it, so he designed a new main building himself. The manor was privately owned until 1967 and after that it was left uninhabited for decades. Only in 1990s the sorry state of the manor was noticed and in the very beginnig of 21th century restauration works begun, started by the new owner.

Piharakennuksessa, ns. pehtoorintuvassa toimi oikein sympaattinen pieni kahvila, sieltä sai lounastakin. Se toimi myös lipunmyyntipisteenä.

A very nice little cafe and also ticket sales were situated in another utility building known as the Bailiff's wing. Also lunch was served there.

Päärakennuksen alkuperäinen sisustus oli pitkälti hävinnyt, joten kartanon tämänhetkinen sisustus perustui lahjoitettuihin huonekaluihin. Kartano oli sisustettu 1800-luvun henkeen, hieman vaihteli huoneittain oliko sisustus kustavilaista, vaaleaa tyyliä tai tummempaa ja massiivisempaa. 

The original furnishings of the manor had all but vanished, so the furniture seen now was mostly donated to the manor. It was furnished in 19th century style, it depended from room to room whether the look was light neo-classical or darker and sturdier.

Rakennuksen seinämaalauksien ja muiden pintojen restaurointi muutama vuosi sitten oli tehty opiskelijavoimin. Mainiota jälkeä olivatkin tehneet!

The painting restauration works were mostly carried out by restauration students a few years ago. Lovely, careful work there!

Yläkerran salin kattomaalauksen yksityiskohtaa. ~~~ Details of 2nd floor hall ceiling.

Pompeiji-huone oli saanut inspiraationsa antiikin Pompeijin kaivauksista. Seinämaalauksissa oli kuvattuina mytologia-aiheita, mm. Eroksen ja Psyyken tarina.

The Pompey room was inspired by the excavations carried out in Pompey. Scenes of Roman mythology were depicted in wall art, for example the story of Eros and Psyche.

Näkymä toisen kerroksen ikkunasta puutarhaan päin. Brinkhallin puutarha on ollut monessakin mielessä kuuluisa. Kartanon rakenuttaja von Bonsdorff oli innokas kotitarveviljelyn edistäjä (jopa siinä määrin, että oli kirjoittanut asiasta kirjan) ja vielä 1900-luvun alussa kartanon merkittävä tulonlähde oli omenanviljely. Von Bonsdorffin kirjan tuoretta painosta sai muuten ostaa kahvilasta!

A view from a second floor window to the garden. Brinkhall garden used to be famous, the manor owner and builder Gabriel von Bonsdorff was eager to promote kitchen gardening and he even wrote a book about it. Even in the early 20th century apples were the source of a good share of the manor's yearly income. By the way, a fresh print of the von Bonsdorff book can be bought at the cafe!

Kartanolle paljon kalustelahjoituksia tehnyt taho oli kerännyt paljon myös muotokuvia. Sen kummempaa tietoa muotokuvien kohteista ei ollut, ne oli hankittu puhtaasti ulkonäkösyistä mutta ne toivat mukavaa tunnemaa kuitenkin. Oppaan mukaan tässä muotokuvahuoneessa oli aikoinaan kummitellut. Jos sellaiseen haluaa uskoa, mutta vetävän tarinan siitäkin sai.

Along with the furniture donationsthere came a collection of portraits. Not much is known on whose portraits they are, they were collected solely based on their looks and style. They do add to the atmosphere, though! Our guide mentioned that the portrait room was haunted (if one wants to believe in ghost stories, but that is an interesting story).

Muotopuutarha oli vielä työn alla, mutta opas kertoi että sekin on ennallistettavien listalla. Jo pelkät polutkin tekivät siitä jo aika näyttävän! Yläkerran salin ikkunasta katsoen muoto pääsi oikein hyvin oikeuksiinsa.

The formal garden was still somewhat of a work-in-process, but our guide stated that they're definitely planning on restoring that as well. Just the paths made the garden look nice when examined from the second floor hall window.

Brinkhallin kartano oli oppaan mukaan ollut ensimmäisiä suomalaisia yksityisasuntoja, joihin oli saatu juokseva vesi, lämmin vesi. Oikein tyylikäs kylpyhuone joka tapauksessa!

Brinkhall manor was, according to our guide, one of the first Finnish privately owned homes to get access to running warm water. Very stylish bathroom anyway!

Pihalla sijaitsevan leivintuvan (joka koko kartanon keittiönäkin oli toiminut) kunnostaminen oli vielä vaiheessa, mutta se toimi mainiona taustana taidenäyttelylle. Rakennus-yksityiskohtamielessä oli ihan kiinnostavaa nähdä myös pinnan alaisia rakenteita tästä rakennuksesta.

The bakery, which had also functioned as kitchen for the whole manor. Restauration was still ongoing there but it functioned as very nice surroundings for art exhibition.  As for the building details, it was very interesting to see what is underneath the surface in this building.

Pihan toinen talousrakennus toimi Turun yliopiston museologian oppiaineen opiskelijoiden näyttelytilana. Teemana näyttelylle olivat kartanon ja erityisesti Bonsdorffin kasvikokoelma ja hyötykasvit.

Another utility building there was an exhibition put together by students of museology in University of Turku. The theme of the exhibition was the remarkable (but unfortunately now destroyed) botanical collection of von Bonsdorff and especially the kitchen garden plants.

Englantilaista maisemapuutarhaa oli myös ennallistettu pikkuhiljaa, polkua pitkin pääsi kiertämään kartanon maita.

Slowly but surely, the English landscape garden that once was a part of the manor had been reconstructed. A path is winding around the manor garden and forests.

Rantaan oli rakennettu muutama vuosi sitten laituri, mereltäkin siis pääsi hyvin kartanolle (kuten alkujaan toki oli tarkoituskin ollut). Kauniit maisemat, ehdottomasti!

A new dock was built a few years ago, so the manor is well accessible by sea as well - and that, of course, was the original purpose. A pretty scenery there too!

 

Myös kartanon ruutanalampi oli ennallistettu. Vesikasvit ainakin viihtyivät!

A pond for crucian carps was reconstructed too. Aquatic plants seemed to thrive, at least!

Kartanon takana olivat kartanon suuren navetan jäänteet. Navetta oli saanut osumaa toisessa maailmansodassa. Opas arveli, että Neuvostoliiton koneet olivat tähdänneet alueen suurimpaan rakennukseen ja tässä tapauksessa se oli kartanon sijasta sen navetta...

Remains of a huge cowshed stoo behind the manor. It was damaged in the second world war. Our guide guessed that the Soviet pilots were perhaps aiming for the largest building in the area, and in this case it was the cowshed...

Eli sanottava on että ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Odotetavissa on, että tulevaisuudessa hyvin alkanut korjaustyö jatkuu edelleen ja jatkossa varmaan kartanossa on vielä enemmän nähtävää. Sitä odotellessa!

All in all, I have to say that I liked the place and I think it is definitely worth a visit. The restauration works are still ongoing, so I assume in the future there will be even more to see! 

Hattulan Pyhän ristin kirkko ~~~ Hattula Holy Cross church

Tuli viimein päästyä vierailulle Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon. Aika harvinaisen monta vuotta se veikin, vierailemaan kun on pyritty vaatimattomasti ehkä viimeisen kymmenen vuoden ajan. No, hyvää kannattaa odottaa, käynti oli ehdottomasti sen arvoinen! Ehdottomasti siis suosittelen keskiajasta innostuneille vaikka kirkot sinänsä eivät olisikaan ominta alaa, taiteellisesti tämä on huikea.

Finally I had a chance to visit the Hattula Holy cross church. It was indeed a process that took several years, I had been planning on a trip for almost a decade! Well, good things are worth waiting for, it was absolutely worth the visit. I really recommend for anyone interested in medieval times, even if churches are not the "thing" - it is absolutely stunning art-wise.

Kirkothan ovat Suomessa yleisesti ottaen niitä harvoja säilyneitä keskiaikaisia rakennuksia (muutaman linnan lisäksi) joten siksikin kiinnostavia, ja erityisesti jos säilyneenä on seinien lisäksi keskiaikaista taidetta ja muuta esineistöä. Ja Hattulassahan sitä säilynyttä taidetta on! Rakenusteknisestikin Pyhän Ristin kirkko on mielenkiintoinen, sillä se on ainoa keskiaikainen seurakuntakäytön tiilikirkko Suomessa ja näin siis edustaa tiilen käytön varhaisvaiheita täällä (Turun tuomiokirkkohan on myös tiilikirkko ja mutta katedraalina vähän erikoistapaus).

Generally speaking churches are among the very few preserved medieval buildings in Finland (along with some castles), so they're interesting from that point of view. And even more so if there are preserved art and artifacts - and Hattula Holy cross church has plenty of those! Purely looking at the building details Hattula Holy cross church is interesting too as it is the only medieval brick parish church in Finland and therefore it represents the early use of bricks around here (Turku cathedral is also made of bricks but as a cathedral it is a bit if a special case).

Parempi kuva tiilimuurauksesta, mutta keli ei ollut näin kaunis omalla käynnillämme. ~~~ A better pic of the brick structures, although the weather was not this pretty during our visit. Kuva/ Photo Hattulan seurakunta

Ei vain tiiliseinää, sakaristossa oli myös tiililattia! Monen aikaista tiiltä eri korjauskerroilta, ja myös utelias kissa oli saanut käpälänsä ikuistettua.  ~~~ Not just brick wall, the sacristy also had brick floor! Newer and older bricks, repaired here and there as centuries have passed. A curious kitty also left their paw prints to a brick.

Pyhän Ristin kirkko on tuoreen tutkimuksen mukaan muurattu 1400-luvun jälkipuoliskolla tai viimeistään 1500-luvun alussa, ja näin se olisi jonkin verran nuorempi kuin niin ikään tiilinen Hämeen linna. Paikalla tosin on ollut aikaisempikin kirkkorakennus - tästä tunnetaan peräti paavillinen tekstilähde 1300-luvulta. Kirkon tiedetään keskiaikaisista lähteistä olleen omistettu paitsi Pyhälle Ristille, myös Pyhälle Annalle. Se on ollut aikoinaan varsin tunnettu pyhiinvaelluskohde ja mainitaan  myös kuningatar Margareetan testamentissa v. 1411. Kuningatar määrää testamentissaan pyhiinvaelluksia suoritettaviksi eri kohteisiin, ja näistä kohteista yksi on juurikin Hattulan Pyhän Ristin kirkko.

The Holy cross church is, according to recent research, built in the last decades of the 15th century or in very early 16th century. Therefore it is slightly younger than nearby Häme castle, also made of brick. There has been a previous church building in the place, though, even a papal written source is known from the 14th century. From medieval texts it is known that the church was dedicated to the Holy Cross (obviously!) but also to St. Anne. Back in the day it has been a popular pilgrimage site and it is mentioned even in the last will and testament of queen Margaret I of Denmark in 1411. She orders several pilgrimages to be made, and one of the pilgrimages is to Hattula Holy cross church.

Mahdottoman suuret pisteet on annettava kirkon oppaalle! Hän oli selvästi oli erittäin hyvin perehtynyt aiheeseensa ja into paistoi kauas. Jutustellessa menikin tovi jos toinenkin, ja rakennuksesta löydettiin hänen vihjattuaan piirteitä joita ei muuten olisi osattu etsiäkään.

Ensisijaisen tunnettu Pyhän Ristin kirkko on maalauksistaan, jotka monessa tapauksessa toimivat sarjakuvan tapaan esittäen useampia kohtauksia tietyistä tarinoista. Useampia kuvia olivat saaneet esimerkiksi Aatamin ja Eevan tarina sekä se, miten pyhä Helena (arkeologien suojeluspyhimys, muuten!) löysi Jerusalemista alkuperäisen ristin.

Extra thanks must be given to our guide in the church! She had obviously well familiarized herself with all the details of the church and also - what may be even more important - she was really enthusiastic and it was clear to anyone who spoke with her. We spoke with her a good while and with her assistance we found details in building and art we wouldn't have known to even look for.

The Holy Cross church is first and foremost known for its paintings. In many cases they work like comic strips, showing several scenes from one story. Among these stories are, for example, the story of Adam and Eve, and how St. Helen (patron saint of archaeologists, by the way!) found the original cross from Jerusalem.

 

Kuva/photo M. Pulla

Epävirallisia pyhimyksiä - Pyhä Kakukylla, joka suojasi rotilta ja hiiriltä. Tunnettu vain pohjoismaissa ja Saksassa, tarinana ehkä inspiroitunut tunnustetuista pyhimyksistä. ~~~ Unofficial saints - St. Kakwkylla who protected against rats and mice. Known only in Nordic countries and Germany. Her story may be inspired by some "official" saints.

Kirkossa oli runsain määrin myös pyhimyspatsaita, neljäkymmentä kaikkineen. Muutama (vaatetus)yksityiskohtamielessä hyvin mielenkiintoinen tapaus oli joukossa myös. Madonnapatsaalla oli raidallinen huntu (ja hyvänen aika miten hyvin säilyneet maalit!), Pyhällä Annalla taas hunnun reunassa pikkuinen rypytys. Patsaita oli sekä kirkkosalin puolella että sakastissa.

Along with art painted on walls, there were a lot of wooden sculptures too, fourty statues of saints altogether. Some of them were super interesting with their clothing details! Madonna had a sriped veil (and goodness how well preserved paint!), St. Anne had a small frill in her veil. Statues were located in both church hall and in sacristy.

Pyhä Yrjänä lohikääärmeineen. ~~~ St. George and the dragon. Kuva/photo M. Pulla

Niin ikään puista taidetta, vanhin säilynyt suomalainen saarnastuoli vuodelta 1550. Oma kuva harmittavasti jäi epätarkaksi joten lainataan... ~~~ Wooden art, the oldest preserved Finnish pulpit from 1550. My own photo was left unclear, so I have to borrow... Kuva/photo Tottosaari

Kirkon keskiaikaiset valaisimet - kaksi rautaista kynttiläkruunua ja yksi kynttilänjalka - kiinnittivät heti huomion. Oppaan mukaan näille kaikille ajoitus olisi 1300-lukua, mikä tekisi näistä tämänhetkistä kirkkoa vanhemmat. Mielenkiintoista! Erityisesti pisti silmään miten samanlainen muotokieli kynttilänjalalla oli kun vertasi Turun linnassa esillä oleviin keskiaikaisiksi mainittuihin rautaisiin  kynttilänjalkoihin (joista on kuvia aiemmassa kirjoituksessa Keskiaikaisia kynttilänjalkoja ja kattokruunuja Suomen museoissa).

The medieval lighting, ie. two medieval iron chandeliers and an iron candlestick, caught my attention immediately. Our guide stated they were all from the 14th century, which makes them older than the present-day church. Interesting, indeed! I noticed right away how similar in style the candlestick was when compared to the medieval candlesticks exhibited in Turku castle (pics of them in previous post Medieval candlesticks and chandeliers in Finnish museums).

Äärettömän mielenkiintoisena piilotettuna yksityiskohtana opas esitteli keskiaikaisiksi oletetut, laastiin raapustetut graffitit joita epäiltiin pyhiinvaeltajien tekemiksi. Olivat hiljattain päässeet oppaan kertoman mukaan myös osaksi yhdysvaltalaisen tutkijan väitöskirjatutkimusta, joten varmaan niistä tullaan kuulemaan vielä lisää! Sakastin ja kirkkosalin välisen oviaukon pielelestä onnistuttiin paikallistamaan ainakin ankkuri, muutama tähti ja joitain, jotka vaikuttaisivat puumerkeiltä. Nämä näkyivät vain tietyssä, viistossa valaistuksessa, sen verran matalia ja pinnallisia olivat.

As an extremely interesting detail the guide showed us some graffiti scraped to the mortar, assumed medieval, made by pilgrims. They had recently been examined by a researcher from the United States for their dissertation, so it seems we're going to hear more about those! In a corridor between sacristy and church hall we spotted at least an anchor, some stars and some images that would pass as house marks. These were visible only in certain light, they were so shallow.

Keli ulkona oli todella surkea ja vesisade koko vierailun ajan voimakas, joten kirkkoa ei kierretty sen enempää ulkopuolelta - vaikka vihjaistiinkin, että sieltäkin löytyisi bongattavaa, mahdollisesti keskiaikaisena kaiverruksena piispa Maunu Tavastin (Turun piispana 1412-1450) nimi kaiverrettuna tiileen. Varmistusta kaiverruksen ajoituksesta tosin ei ole (joka tapauksessa kirkkohan on muurattu pari vuosikymmentä Maunun kuoleman jälkeen). Ulkopuolella on myös tiileen ja laastiin kaiverrettuja merkkejä samaan tapaan kuin sakariston ovessa olisi ollut löydettävissä, mutta ne ovat sitten toiselle kerran etsittäväksi!

Weather was absolutely lousy during our visit and heavy rain went on for the whole time we were around, so we did not explore the outside of the church - although the guide hinted that there are details to spot there too, for example the name of 15th century bishop of Turku Magnus Tavast (bishop 1412-1450) carved to a brick. It is uncertain if the carving is actually medieval in dating, though (and anyway the church had been built some decades after Magnus had passed away). Also on the outside there are scrapings in mortar similar in style to the ones we found in the sacristy corridor, but for us they're for another visit!

Pyhän Ristin kirkko Hattulan seurakunnan sivuilla

Hattula Holy cross church, the Hattula parish

Lähteet/ references:

Knuutila, Jyrki: Pyhiinvaeltajien ja Hämeen Härkätien kirkkojen pyhimyskultit 1400-luvulla. Teoksessa Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla.

Ratilainen, Taina: Early brick use and brick building in mainland Finland.

Yle: Pyhiinvaeltajat jättivät Hattulaan puumerkkinsä