Dublin IV: Trinity College & National Leprechaun Museum

Trinity Collegen kirjasto on koti usemmallekin varhaiselle irlantilaiselle käsikirjoitukselle, kuuluisimpana näistä Book of Kells. Tätähän yleisesti pidetään kelttiläisen taiteen varsinaisena kulmakivenä, joten pitihän sitä sitten mennä katsomaan kun nurkilla oltiin. Pelivetona ostettiin liput ennakkoon, ja tätä voi suositella ihan jokaiselle joka paikalla käy sillä vaikka lippuja myydään myös paikan päällä, jono lippukassalle oli odotuksiakin pidempi ja visiittipäivänä keli oli vielä harvinaisen huono. Ennakkolipun ostaneet marssivat sujuvasti jonon ohi ja näyttivät puhelimen ruutua sisälle mennessään :)

The Trinity College library is a home for several early Irish manuscripts, the Book of Kells being the most famous of them all. It is also considered as being one of the greatest masterpieces of Celtic art, so no question whether we should visit the library while in town. It was a brilliant move to buy the tickets in advance, and I can really recommend that to anyone about to drop by. Tickets are sold at the door too, but when we were around the queue was even longer than I expected it to be and weather was nothing short of terrible on the day of our visit. Well, we had our pre-purchased tickets and we happily marched past the queue and only showed our phones at the door :)

Itse varhaisten käsikirjoitusten näyttelyssä ei saanut kuvata, mutta tässä vähän tunnelmaa sieltä kuitenkin -jos jono oli melkoinen, oli väkeä ängennyt näyttelyyn sisällekin niin paljon että olo oli lähestulkoon tuskaisa. Ennen varsinaisia näyttelyn päätähtiä eli vanhoja käsikirjoituksia vuorossa oli näyttelysalin verran taustoittavia tekstejä koskien paitsi itse kirjoja, myös niiden tekijöitä ja tekovälineitä -varsin informatiivista ja kivasti toteutettu. Itse kirjat olivatkin seuraavassa huoneessa, vaakasuuntaisessa vitriinissä -epäilemättä kirjoille itselleen ihanteellinen ympäristö, mutta kun katselijoita oli viidessä rivissä ja hieman lyhyenläntä allekirjoittanut siellä kauimmaisena, havainnoksi jäi että siellä mahdollisesti jotain kirjoja vitriinissä oli. Ei toivoakaan että olisi pystynyt katsomaan useammalta puolelta kiertämällä vitriinin ympäri, joten ehkä lopulta parempi olikin että ostin museokaupasta näitä esillä olleita teoksia käsittelevän kirjan ja tarkastelin sitä sitten paremmissa olosuhteissa.

Taking photos was forbidden in the exhibition of the old manuscripts, so I have no photos of those. However, as one could expect, since there were a lot of people waiting to come in, the exhibition was crowded as well. Before the actual manuscripts there was a hall filled with information plaques about the manuscripts themselves, the monks who made the manuscripts and techniques and materials that were used in the process -quite informative and nicely written! The books themselves were on the next room, lying horizontally in a glass case. No doubt that was a good environment for the books, but because the small-ish room was so packed and I'm not the tallest person around, I barely got a glimpse and I can only confirm that there were some books around but I couldn't even start thinking of, for example, walking to the other side of the glass case and seeing the books from another angle. Bit of a shame, really, but from the museum shop I got myself a nice book about the manuscripts. I can familiarize myself to the manuscripts with that! 

Ilahduttavampi kokemus oli näyttelytilan yläkerrassa sijaitseva oppilaitoksen vanha kirjastohuone Long Room (vaikka väkeä sielläkin ymmärrettävästi riitti). 1700-luvun alussa rakennettu ja 1800-luvun puolivälissä  yläsuuntaan laajennettu kirjastohuone toi mieleen useammatkin elokuvat ja olisin kyllä sitä mieltä, että jos olisi ollut vähän rauhallisempaa, olisin voinut viihtyä tuolla vaikka miten pitkään!

Kirjastossa oli esillä myös 1400-luvulta peräisin oleva harppu, yksi vanhimmista säilyneistä lajiaan. Sitä kutsutaan myös Brian Borun harpuksi, mutta herran kanssa tällä ei kyllä liene mitään tekemistä. Tämähän on se soitin joka on irlantilaisessa eurokolikossakin...

The upstairs Long room library -the former university library- was unexpectedly more delightful experience. Although this one was crowded too, the big room made the feeling less claustrophobic.  The library was originally built in the early 18th century and expanded (upstairs!) in the mid-19th century. It reminded me of several films, too, and had it been more peaceful, I would've loved to stay there for -well, I don't know how long. But I love libraries :)

Also in the library there was the one of the oldest surviving Irish harps on display. It's been called the Brian Boru's harp, but in real it's several centuries younger than that. Originally from the 15th century, this very instrument is the one that's depicted in the Irish Euro-coins...

Illalla oli vuorossa vielä National Leprechaun Museum. Menninkäiset ja Irlantihan kuuluvat ihan erottamattomasti yhteen! Tämä menninkäismuseo osoittautui ihan eri tyyppiseksi laitokseksi kuin mikään tähän asti vierailtu, vierailu perustui likipitäen täysin varsin sujuvasti huulta heittävään oppaaseen. Ja sujuvasti puhuikin, tarinankerronta oli hallussa ja tekstiä riitti menninkäisistä historian saatossa, menninkäisten ja ihmisten kohtaamisista ja menninkäisten asuin- ja elinolosuhteista, noin muutamia mainitakseni. Tosiaan hupaisa vierailu oli tämä, ja ilmeisen suosittu paikka sillä tännekin jouduttiin hankkimaan ennakkoliput hyvissä ajoin, suosittelen samaa muillekin. Kuvaaminen oli hankalampaa, mutta ei tänne visuaalisen puolen takia mentykään. Ja museokaupassa oli huomattavan paljon ja varsin laadukasta tarjontaa tarinoita ja mytologiaa koskien. Ja jännästi lähti kirja sitten sieltäkin.

In the evening we headed off to the National Leprechaun Museum. No Ireland without leprechauns, right? :D And this was a museum of quite a different style than any museum I've visited before. It was based on not objects, but stories -and our guide was one gifted storyteller! She told us about the history of leprechauns in Ireland, encounters between humans and leprechauns and how and where leprechauns reside -to name only a few. So indeed this was a lovely visit and it indeed seems that this is one popular place, we had to book our tickets well in advance in here too and I recommend the same for anyone about to visit. Taking photos was a bit more difficult since mostly the place was quite dim, but it wasn't really the visual side that was attractive in here (although it accompanied well the storytelling!). Bonus points for the museum shop, it had quite a lot to offer (and good quality) when it comes to leprechaun stories, traditions and Irish mythologies. And (un)surprisingly a book followed me home!