Päiväretki Vesilahdelle ~~~ A day trip to Vesilahti

Tulipa sitten viikonloppuna vietettyä sunnuntaipäivä Vesilahden ympäristössä tutkaillen kivasti valmiiksi reitiksi kootun Klaus Kurjen tien muinaisjäännöksiä ja muuta historiaa. Säät suosivat ihan kivasti meidän kolmen hengen iskujoukon matkailua, tuulesta johtuen hiukan vilakkaa oli mutta onneksi kuitenkin aurinkoista. 

We spent a nice sunday travelling around Vesilahti, somewhat following a readily-made historical sightseeing route Klaus Kurjen tie (Klaus Kurki's route). Weather was on our side, albeit a bit chilly because it was a windy but sunny day.

Aloitettiin käytännössä siltä, joka oli ensimmäisenä tien varrella, Päiväänniemen kalmistolta. Kovin suuri kalmisto on kyseessä, hautakumpuja on kokonaisuudessaan noin 130. Kalmiston käyttöaika oli ilmeisen pitkä, nuoremmalta roomalaisajalta viikinkiajalle (300-1000) painottuen merovingiajalle (600-800). Tänne olisi selvästikin pitänyt tulla aiemmin keväällä aluskasvillisuuden ollessa vielä kasvamatta, nyt kummut peittyivät melkein kokonaan kivan terhakan kielokasvuston alle. Mutta kyllä sen huomasi että kumpuja oli, ja suurin niistä, kuninkaanhaudaksi kutsuttu, nousi pitkän heinikon keskeltäkin komeasti esille. Haudalle tekstin mukaan johtaa kivetty polku, mutta se jäi kyllä löytymättä.

We started out with the first Päiväänniemi burial ground. It's a sizable burial ground consisting of approx. 130 mounds. It had been on use for quite a while, from the roman iron age to the viking age (300-1000 ce), with emphasis on the merovingian period (600-800). It certainly would have been a good idea to come here earlier, before the plants started to grow, now the mounds were mostly hidden under all the lily-of-the-valleys (although the site must be really pretty when they're all in bloom!). We did, however, see some mounds, and especially the largest one, known as the king's grave, stood out even in the long grass. It was written that there is a stone-laid path to the mound, but we totally missed that one.  

Aika piiloon metsäisemmät kummut jäivät.. ~~~ The mounds were mostly almost hidden from sight.

Hautakummuista suurin, Kuninkaanhauta. ~~~ The largest mounds, known as king's grave.

Päiväänniemeltä jatkettiin Kaakilanniemen linnavuorelle (Retkipaikan sivuilla). Linnavuoret tietysti itsessäänkin ovat mielenkiintoisia, ja tähän paikkaan liittyi vielä paljon erilaista kansanperinnettä jota oli opastaulussakin kiitettävästi kävijöille avattu (lisää tällaista!). Kiivettävää linnavuoren laelle oli jonkin verran ja kiivetessä huomasi hyvin vallien jäänteet jotka kulkivat rinteen poikki. Järven puolelta rinne oli niin jyrkkä, että sieltä puolelta ylös ei olisikaan ollut mitään asiaa. Järven puoli oli kovasti puiden peitossa joten näkymä järvelle olisi voinut olla parempikin, mutta kyllähän tuosta hyvin sai käsityksen siitä, millainen näkymä olisi ollut puuttomalla rinteellä. Jos olisi osannut varautua paremmin ja keli olisi ollut vähemmän tuulinen, tänne olisi voinut hyvin pysähtyä syömään vaikka eväitä, paikalla kun oli valmiit pöydät ja penkitkin (tämä tulevaa varten muistiin). Vierailu kävi myös oppimiskokemuksesta, näinpä elämäni ensimmäisen käärmekuusen!

From Päiväänniemi we continued to Kaakilanniemi hillfort. Hillforts are neat even just by themselves, but this place was filled with really interesting folklore. The guide plaque right at the start of the path gave brief outlines of several myths concerning the hill and its immediate surroundings. There was some climbing to do to reach the top of the hill (well, obviously!), and while climbing, we passed the remains of the fortifications, a row of large stones that originally supported timber walls. The hillside by the lake was so steep that it would've been impossible to climb. The side of the hill facing the lake was so dense with trees that it somewhat blocked the view to the lake, but it was fairly easy to imagine how it might've looked when it was bare. Had we been better equipped, this would've been a good location to stop and have a picnic, since there also were some tables and benches. And also some rare types of fir trees with very, very few branches (genetic mutation, apparently), known as "snake firs". Never seen those before :)
 

Rinnettä ylös, tämä oli se helppokulkuisempi puoli. ~~~ This was the climbing-friendly side of the hill.

Linnavuoren päällä oli nätti, leveä polku. ~~~ A nice, wide path on the top of the hillfort.

Pikainen piipahdus tehtiin Vesilahden kirkolla, joka oli kiinni. Kirkko itsessään on varsin nuori, 1800-luvulla rakennettu, mutta viereinen sakasti nokitti sen useammalla sadalla vuodella (kokonaisen kivikirkon rakentaminen oli uskonpuhdistuksen aikaan ilmeisesti jäänyt kesken). Kirkossa kuitenkin sanottiin olevan keskiaikaista esineistöä, joten optimistisina piti yrittää, mutta tämähän nyt ei ollut tiekirkko, joten emme sitten nähneet mitään. Paikalla kuitenkin oli opastaulu täälläkin, ja saimme taas ihastella paikkaan liittyvää ansanperinnettä mm. suuresta kuusesta jota pakanajumala suojeli suuren linnun muodossa (hyvin samanlainen tarina kuin Sääksmäen kirkkoon liittyi, by the way.)

A quick peek to Vesilahti church, it unfortunately was closed. The church itself is fairly new, 19th century, but the sacristy right next to it was several hundred years older (the medieval stone church was left unfinished then the reformation started and only the sacristy was completed). We were told that there were some medieval objects in the church, but since it wasn't open, we didn't see them. There was, though, a nice and informative sign telling us of the history of the place and the churches that stood here before the building we see now, and folklore of the building of the first church and the pagan god-transformed-into-a-huge-bird that guarded the sacred thee that originally stood here. It was a very similar story that's been told of Sääksmäki church (some 30 km away), by the way.

Keskiaikainen sakasti Vesilahden kirkon vierellä. ~~~ Medieval sacristy right next to Vesilahti church.

Sitten matka jatkui reissun toiselle mäelle ja  uudemman historian pariin, Hurskasvuorelle. Tähän ei minkään lähteen mukaan liittynyt varmistettua esihistoriallista tai muuten vanhempaa historiaa, mutta täällä oli perinteisesti kokonnuttu ilonpitoon ja polttamaan helavalkeita -ja muutakin mielenkiintoista kansanperinnettä tähänkin paikkaan liittyi. Nyt näkyvintä tällä paikalla olivat ensimmäisen mailmansodan aikaiset juoksuhautojen rakenteet, olipa niitä osin entistettykin. Etenkin korsu oli varsin hyvässä kunnossa ja pysynyt vielä ihan siistinäkin. Ilmeisesti nämä juoksuhaudat eivät ikinä nähneet varsinaista käyttöä, vaikka sisällissodan aikainen tykki paikalla olikin ollut.

Off we went, to another hill and towards newer history, to Hurskasvuori. This place didn't have specifically prehistorical or even older historical remains, but traditionally this had been the place where festivities had taken place and where may bonfires (improvised translation for the lack of a better name) have been burned -and there also was some interesting folklore too. Nowadays, what's the first thing one notices here is the first world war trenches, partially reconstructed. Especially the dugout was in a good condition, and fairly tidy too. Apparently there trenches had never seen proper action, although during the civil war there had been artillery. 

Uudelleenrakennettu korsu Hurskasvuorella. ~~~ Reconstructed dugout at Hurskasvuori.

Uudelleenrakentamattomissa osissa luonto oli ottanut erävoiton. ~~~~ In unreconstructed parts nature had taken over.

Sitten alkoi olla jo vähän reissuväsymystä, joten laitettiin nokka kohti sitä ykköskohdetta, Laukon kartanoa. Laukko oli avautunut yleisölle vasta tänä kesänä, tätä ennen sinne oli päässyt vain erityisesti ryhmien mukana. Olivat tehneet kyllä hyvinkin paljon ja hyvää työtä kartanon matkailullistamisessa, ravintola löytyi ja sen lisäksi kahvila jossa joimme sämpyläkahvit. Pieni, mukava putiikkikin oli paikalle laitettu, ja ryhmän äimistys oli melko kokonaisvaltainen kun huomasimme, että paikalla myytiin replikoita Laukon edustalta Pohdonsaaresta viime syksyllä löytyneestä rautakautisesta kolmipäisen kotkan riipuksesta (YLE uutisoi riipuksesta). Budjetti ei nyt antanut myöden, mutta... 

After all of these, we had a bit of fatigue going on, and decided on heading to our main target, Laukko manor. It's been open for public only since this summer, until now visiting the manor had been possible with a pre-arrenged group. The owners of the manor had been doing really thorough job in making the manor visitor-friendly, there was a restaurant and a café and a little shop, too, all right next to the parking lot. As for the shop, we were amazed to notice that they sold replicas of the iron age three-headed eagle-pendant which was found in an island close to the manor last autumn (news of the discovery, text in finnish but with pics). My budget wasn't prepared for this, but...

Yhteen sivurakennukseen oli sijoitettu tunnelmallinen valokuvanäyttely, mutta varsinainen herkku oli päärakennus. Sehän ei ole kovin vanha, vasta 1931 rakennettu (edelliset päärakennukset ovat sijainneet aavistuksen eri puolella mäeä jokainen), mutta sisältä melkoista herkkua. Kartanon omistava suku on melkoista antiikinkeräilijäkuntaa, ja olipa yksi huone omistettu Laukon alueen arkeologisille löydöillekin. Omistajilla oli suuria suunnitelmia kartanon näyttelytoiminnan tulevaisuutta varten, mielenkiinnolla jäädään seuraamaan!

One of the buildings housed a photograph exhibition, really nice photos too, but the real treat was the main building. The building itself isn't that old, built in 1931, the previous main buildings had been situated in the same hill but all in slightly different places. Insides of the main building were impressive, the family who owns the manor are quite antiquities collectors and there was even one room dedicated to the archaeological finds found in the area. The owners of the manor had big plans for the future exhibitions, I'll look forward to them!

Kartanon päärakennus ~~~ Main building

1500-luvun alun tanskalainen arkku, päärakennuksessa. Voi noita kaiverruksia! ~~~ Early 16th cent. danish chest, in the main building. Oh the carvings!

Keskiaikainen kellari, ehkä osa vanhaa päärakennusta? ~~~ Medieval cellar, perhaps what's left of the old main building?